Uusia kukkijoita

Ensimmäinen kaukasiankirahvinkukan avonainen kukka. 

Itselle uusien kasvien kasvattaminen on aina yhtä jännittävää. Ensin miettii, viihtyykö taimi juuri siinä mihin sen on mennyt istuttamaan, sitten alkaa odotella ensikukintaa ja sitä, kuinka kukkien väri sointuu vieruskavereihin. Joidenkin kasvien kohdalla sitä ensimmäistä kukintaa joutuu odottamaan vuosikaudet, kuten kävi parin muuton jälkeen majapenkkiin asettuneelle vaahtera-angervolle (rikkoviuhka). Vasta monen vuoden odottelun jälkeen se suvaitsi tänä vuonna tehdä yhden, hädin tuskin pikkurillini kokoisen kukinnon ja piilotteli sitäkin lehtiensä seassa. Se on aikamoinen saavutus, kun lehdistö itsessäänkin on hädin tuskin kymmenen sentin korkuinen. Elättelen toiveita, että mokoma hidastelija päättäisi ensi vuonna osoittaa olevansa odottamisen arvoinen. Kaukasiankirahvinkukka ei sen sijaan hidastellut eikä piilotellut ensikukintaansa. Sain pienen taimen viime kesänä ja nyt ensimmäinen kukkavarsi huitelee ritarinkannuksiakin korkeammalla ja puska pullistelee muutenkin sen verran komeasti, että pientä paikan viilausta taitaisi tarvita.

Ensimmäinen kukka on selin katselusuuntaan nähden, mutta raikas yhdistelmä ritarinkannusten kanssa tulee silti edukseen esille.

Tiesin toki, että kirahvinkukasta kasvaa korkea mutta eihän sitä aina osaa etukäteen ajatella, kuinka se istuu ympäristöönsä. Kukkien puolesta kasvi sopisi olemaan nykyiselläkin paikallaan mutta sen lehdet tulevat ehkä jo ensi kesänä tai viimeistään sitä seuraavana ahdistelemaan kanadanatsaleaa. Ritarinkannuksien vieressä olisi juuri sopivasti tyhjää tilaa kirahvinkukalle, olihan sinne suunniteltu suojaisa paikka nuokkusyreenille. Koska nuokkusyreeni on vasta viidentoista sentin korkuinen pikkutaimi, taitaa kirahvinkukka kiilata sen edelle paikkavalinnassa. Syreeni ei tarvitse kovin kummoista tilaa vielä vuosikausiin, joten se joutaa odottelemaan vaikka ruukussa sopivaa paikkaa. Samalla säilyisi kirahvinkukan ja ritarinkannuksen hieno väripari.

Mustalaukat kukkivat luumutarhassa viimeisten arovuokkojen kanssa.

Ukkolaukkojen kukinta oli tänä vuonna loistelias. Myös pensasryhmän seasta puskevat sorjalaukka 'Mount Everestit', lehtolaukat ja 'Graceful'-lajikkeen laukat kukkivat hienosti. Sen sijaan monien muiden laukkojen kukinnassa olisi vähän moitittavaa. Musta- ja tähtilaukat sekä saksalaismarketista hamstratut sekoitukset ovat ilmeisesti ottaneet joukkopaon ja niistä ainoastaan viime syksynä luumutarhaan istutetut mustalaukat kukkivat. Pallolaukat tekivät lehtiä mutta eivät kukkineet. Viime syksynä istutetuista napolinlaukoista ei ole näkynyt lehdenkärkeäkään. No, eipä tarvinnut miettiä, millä kasvilla peittäisi laukkojen rumasti kuihtuvat lehdet. Mustalaukoista pidän kuitenkin niin paljon, että niitä on pakko ostaa tänäkin vuonna, jos sattuu tulemaan jossain vastaan. Niillä on kaunis, tiivis kukinto, joka vielä tuoksuukin hyvälle.

Näitä kahta kasvirypästä olen ihmetellyt keväästä lähtien.

Varjokujalla on ollut koko tähänastisen kesän mittainen mysteeri. Huomasin jo keväällä, että penkin päässä olevalta sammalikolta puskee kahdesta kohdasta taimia. Ensimmäisenä tuli mieleen, että olen kitkiessäni onnistunut karistamaan taskussa olleesta rucolapussista tai vastaavasta siemeniä niin nätisti kahteen läjään. Seuraavana mietin, olisiko joku hiiri tai myyrä jemmannut naapurin lintulaudalta talvivarastoja kukkapenkkiini. Teoria vahvistui, kun naapuri kertoi heillä kasvaneen lintulaudan kohdalla myös vastaavan näköisiä taimia. Auringonkukkia ne eivät selvästi olleet mutta onhan noissa siemenseoksissa yhtä sun toista mukana. Päätin ihan uteliaisuuttani jättää taimet kasvamaan, josko vaikka myöhemmin tunnistaisin ne paremmin. Kävin silloin tällöin tutkimassa taimia; haistelin ja tunnustan myös maistaneeni pikkuisen yhtä lehteä (huom. maistoin, en syönyt). Siinä vaiheessa olin jo mielestäni varma, että joku kaalinsukuinen kasvi on varmastikin kyseessä mutta ei mikään, mitä olin kylvänyt kasvimaalle. Nyt kun kasvit ovat alkaneet kukkia, ne näyttävät minusta rapsilta, mutta googlaamalla en löytänyt talvilintujen siemenseosta, jossa sitä olisi mukana. Ehkä seokseen on kuitenkin eksynyt sen siemeniä mukaan.

Herneitäkin on maisteltu, tällä kertaa jännitettiin, sisältävätkö violetit pavut myös violetteja herneitä.

Lapsille ehkä jännittävin odotettava on ollut violetti herne 'Blauwshokker'. Ja myönnettäköön, että olen itsekin odottanut niiden kasvamista mielenkiinnolla. Nyt ensimmäiset olivat kasvaneet tarpeeksi suuriksi maisteltaviksi. Vihreä 'Kelvedon Wonder' on suosikkilajikkeemme eikä se pettänyt tälläkään kerralla. 'Blauwshokkerin' pienemmät herneet maistuivat hyvin samanlaisilta mutta isommiksi ehtineet olivat hiukan karvaamman makuisia. Ihan syötäviä kuitenkin. Pieni pettymys tuli siitä, että itse herneet olivatkin vihreitä eivätkä violetteja. Joka tapauksessa sekä kukat että palot ovat koristeellisia kasvimaalla ja 1,5 metrin korkuiseksi kasvava puska muutenkin näyttävän näköinen, joten 'Blauwshokkereille' on varmasti oma pieni sijansa kasvimaalla jatkossakin.

Aurinkopenkkiä pihaantulosta kuvattuna.

Etupihalla minua ilahduttaa erityisesti se, että purppuraheisiangervo on vihdoin niin kookas ja tuuhea, että sen erottaa jopa kuvissa. Kunhan se vielä pikkuisen kasvaa, siitä tulee oikein hyvä taustakasvi aurinkopenkin muille kasveille ja kiva pari muutama metri siitä vasemmalla kasvavalle mustilanhortensialle, joka kukkii pian ensimmäistä kertaa kunnolla. Niiden välissä piti olla pitsipihlaja mutta kuten edellisessä postauksessa kerroin, se nyt päätyi vesimyyrän takia takaisin ruukkuun. Aika näyttää, millä kasvilla sen korvaan vai saisivatko hortensia ja purppuraheisiangervo kurottua aukkoa riittävästi umpeen. Sähäkänsiniset ritarinkannukset eivät aivan sovi penkin värimaailmaan mutta eipä niiden tilalle ole tällä hetkellä mitään muutakaan laittaa. Ne kukkivat kuitenkin sopivaan aikaan ja tuovat korkeutta penkin taka-alalle kärhöjen ja purppurapunalatvan kaveriksi, joten saavat toistaiseksi olla. Ehkä korvaan ne joskus valkoisella ritarilla. Tai uusilla kärhöillä. Tai jollain muulla.

Kärhökaaripenkin alussa kukkivat myskimalvat.

Vanhemmilla ja valmiimmilla, jos niin voi harrastelijapuutarhassa koskaan sanoa, alueilla kukintavuorot vaihtelevat juuri sopivasti: kun yksi lopettaa, seuraava aloittaa. Kärhökaaripenkin alkupäätä ei tule kovin usein esiteltyä. Siellä on vain perusperennaa eikä juuri mitään sen kummempaa. Alkukesällä bellikset ja lemmikit ovat sen päätähtiä ja tällä hetkellä valkoinen myskimalva yrittää kovasti haudata kaiken alleen. Aivan lähiaikoina pitää alkaa napsia niistä latvoja kompostiin, jotta siemensatoa ei tulisi ihan niin paljoa ympäriinsä. Heti kun malvojen pääkukinta alkaa olla lopuillaan, on niiden takana olevien jaloangervojen vuoro ottaa vetovastuu kukinnasta. Samoihin aikoihin etureunan kuunliljat alkavat kukkia. Myöhäissyksyn kukinnasta vastaa taas myskimalva mutta ei enää yhtä runsaana kuin tässä vaiheessa kesää. Penkin kukintavuorot ovat aika oivallisesti järjestäytyneet mutta myskimalvojen leviämisen rajoittaminen käy välillä turhan työlääksi. Osa niistä saa antaa tilaa jollekin vaivattomammalle, kunhan keksin sopivan kasvin. Ehkä pari kärhöä ei olisi pahitteeksi tässäkään osassa penkkiä...

Neljän pinkin suora: pioni, kärhö, isotähtiputki, kärhö.

Kärhökaaripenkin keskiosan kukintaa olen esitellyt vähän väliä mutta tuskinpa se haittaa. Silmillä nähtynä neljän pinkin suora (tai ennemminkin käyrä) näkyy selvemmin kuin kuvassa. Sen muodostavat ihan viimeisiä kukkiaan esittelevä perintöpioni 'Elina', hyvään alkuun päässyt loistokärhö 'Omoshiro', sen takana oikein runsaasti kukkiva  tummanpunainen isotähtiputki ja taaempana majapenkin puolella ihan kukinnan loppumetreillä sinnittelevä tarha-alppikärhö 'Purple Dream'. Kun 'Purple Dream' lopettaa, vieressä vaaleanpunaiset jaloangervot ('Cattleya') alkavat kukkia. Pinkkiä pläjäystä tasoittaa kuutamohortensia, joka alkaa olla vihdoin pensaan mitoissa. Etualan pionin vasemmalla puolella kärhöportin kuusi kärhöä tuovat pionin jälkeen näyttävää kukintaa penkin etuosaan. Tällä hetkellä vasta PRINCESS KATE on ehtinyt saada muutamia kukkia auki ja 'The President' yhden.

Ristikit eivät oikein kukkineet keväällä mutta ottavat nyt vahingon takaisin.

Kärhörintamalla on päivä päivältä kukkaisampaa. Laskin, että kolmessatoista kärhössä olisi jo vähintään yksi kukka auki ja muutama on ihan lähipäivinä avautumassa. Vielä ei ole kukinnan huippuhetki käsillä mutta sen verran noita kukkia jo on, että pääsee kunnolla fiilistelemään eri näköisillä ihanuuksilla. Jännittävintä on tietysti ollut ensikukkijoiden nuppujen seuraaminen: tuleeko sitä mitä piti vai iloisia tai ongelmia aiheuttavia yllätyksiä.

Loistokärhö 'Voluceau' ei aloittanut turhia ujostellut, vaan poksautti kerralla useamman kukan auki.

'Multi Blue' on availlut kukan kerrallaan. Yläreunassa kunnolla kerrannainen kukka ja sen alapuolella vähän epämääräisen muotoinen, josta tullee myös kerrottu.

'Multi Blue' toiselta puolelta. Kunnon kerrannaisia kukkia on avautumassa ainakin pari myös tälle puolelle.

Päivän kärhökuvaksi nostettakoon kuitenkin ensikukkija CORINNE, eli 'Evipo063'.

Harmillista kyllä, useamman päivän poutasää vaihtui tänään tihkusateeksi. Kesän tuntu jotenkin kummassa häviää heti kun aurinko ei enää paistakaan ja on koleampaa. No, jospa ei sentään sataisi kaatamalla eikä montaa viikkoa putkeen. Vai tilaisiko joku vielä sadetta, jos vaikka tällä kertaa onnistuisin ne manaamaan muualle?

Syksyn ensimmäiset kuurakuvat

Tänne saakka selvittiin ennen kuin meillä oli yön aikana sen verran pitkään pakkasta, että ehdin kuvaamaan kuuraisia kasveja. Kuvat ovat eilisaamulta ja kuten kaikista niistä voi päätellä, ei pakkasta ollut edes kovin paljoa, vain asteen verran. Poikkeuksena syksyn aiempiin hallaöihin lämpötila oli tällä kertaa useamman tunnin pakkasen puolella, joten kuuraakin ehti muodostua edes pikkuisen. Tässäpä valikoituja palasia kuuran kauneimmin koristamista kasveista.

Suklaakosmoksen jo ennestäänkin dramaattisen tummat kukat saivat kuurasta ja jäätyneistä vesipisaroista hyytävän hienon lisäsäväyksen.

Dramatiikkaa ei puutu myöskään kivikkomehitähti 'Dark Beautyn' ruusukkeista.

Kivikkokasveista löytyy paljon pakkasenkestäviä kasveja. Mehitähdet ovat keväällä aivan samannäköisiä kuin syksyllä ennen lumien satamista. Niitä ei hätkäytä mikään. Kuura tuo niiden koristeellisen muodon upeasti esille ja kesällä helposti massaan hukkuva kasvi nouseekin kivikkotarhan tähdeksi. Useimmat kivikon maanpeitekasvit, kuten sammalleimut ja ristikit sekä monet maksaruohotkin kestävät erinomaisesti hallan puraisuja. Myöhään kukkivat törmäkukat kestävät myös hyvin syksyn kylmiä kelejä.

Ristikit ovat kukkineet jo pitkään, nyt kuuran koristamina.

Kivikkotörmäkukka 'Sea Pink' nuokkuu kylmän yön jäljiltä, mutta kuuran sulettua nämäkin kukat nousivat terhakkaasti pystyyn ja nuput jatkavat kehittymistään yhä uusiksi kukiksi.

Vaikka olen tänä vuonna valittanut säistä ehkä jopa ennenkuulumattoman paljon (anteeksi!), on sentään syksyssä ollut se hyvä puoli, että kovat pakkaset eivät ole vielä iskeneet tänne. Jonain vuonna ensimmäinen viiden asteen pakkanen on näpäyttänyt jopa syyskuun alussa ja senhän tietää, ettei silloin ihastella enää lokakuun puolivälissä kaunista ruskaa. No, ei sitä ihastella puiden osalta nytkään, sillä viime viikon mittaan on ollut navakkaakin tuulta, mutta perennoista ja pensaista löytyy vielä hienoja värejä.

Jaloangervojen ruskaa ei yleensä pääse ihastelemaan, sillä halla vetää ne herkästi lötköiksi.

Tuoksumataran kuurainen ulkoasu on kerrassaan valloittava, vaikka se ei kovin värikästä ruskaa ole saanutkaan.

Kanadanatsalea 'Violetta' saa helakan oranssin ruskan. Kelloköynnös on kurotellut yhden versonsa atsalean koristeeksi.

Puistoatsalea 'Illusia' on edelleen suosikkini syysvärisistä atsaleoista ja sen sävy vain paranee syksyn edetessä.

Purppuraheisiangervolla on myös oikein hurmaava ruska.

Loppuun vielä hienoisesti kuurainen kärhökuva.

Minulla alkoi tänään syysloma. Loma tulee tarpeeseen ainakin siinä mielessä, että nyt jää vihdoin aikaa lukea kirjojen lisäksi myös blogeja ja saattaa puutarhatyöt ajan tasalle. Sääennusteita kun katsoo, niin kuurakuvia voi olla pian enemmänkin tulossa ja se tietää myös sitä, että on saatava viimeiset puutarhapuuhat tehdyksi. Iloista syyslomaa niille, jotka sitä saavat viettää! Muille aurinkoisia lokakuun päiviä!

Nyt on väriä!

Edellisen postauksen vastapainoksi tulee sellainen väripläjäys, että voisi kuvitella puutarhan olevan nyt melkoinen sillisalaatti. Kuitenkin kun tuolla kiertelee, niin eivät ne kaikki onneksi samaan näkymään osu. On siinä siis selvästi etunsa, että talo on melko keskellä tonttia ja puutarha asettuu sen ympärille. Ryhmittelin kuvat jonkinlaiseen järjestykseen värien tai kasvien mukaan, joten lähdetäänpäs hyppimään kukkapenkistä toiseen.

Vuorijumaltenkukka teki viime kesänä kaksi kukkavartta, tänä vuonna niitä on 14. Aika mahtava lisäys! Taustalla 'Finola'-tulppaania.

Siirsin jumaltenkukan viime kesänä penkin keskeltä tähän laitaan, jossa se tuo hyvin väriä hitaammin nousevien kuunliljojen ja siperiankurjenmiekkojen luo.

Vuorijumaltenkukan kanssa samaa pinkkiä sävyä löytyy kivikkorinteestä, jossa sammalleimut aloittelevat.

Kivikkorinteestä löytyy nyt väriä kerrakseen. Kevätvuohenjuuret kukkivat vielä keltaisenaan, ristikit liilana ja pinkit sammalleimut aloittelevat. Tummanpunaiset patjarikot avaavat hetkenä minä hyvänsä ensimmäiset kukkansa, samoin sähäkän siniset pikkuampiaisyrtit. Eikä mene kauaa, kun kangasajuruoho alkaa kukkia violettina, tosin silloin ehkä kevätvuohenjuuri alkaa jo lopetella. Menoa rauhoittaisi edes vähän ristikkien siirtäminen kivikkorinteestä pation luo, jossa niitä on lisää. Näin kävi, kun istutin vähän sitä sun tätä kivikkorinteeseen siltä varalta, että joku kasvi ei pärjääkään siellä. Yllätys, yllätys, melkein kaikki ovat viihtyneet, joten nyt on sekasotkua kerrakseen. No, siirtelemällähän siitä selviää.

Kangasajuruoho ahdistelee sekä turkestaninmaksaruohoa että ristikkiä, ja ylhäältä sammalleimu lipuu ajuruohoa kohti. Maksaruohollekin pitää keksiä uusi paikka kivikkorinteestä ennen kuin se hukkuu ajuruohomattoon.

Hypätään aidan yli aurinkopenkin puolelle, jossa kukkivat bellikset ja muutama rypäs lemmikkiä. Pari tulppaaniakin siellä näkyy ja pian ukkolaukkoja.

Aasinsilta suolle käy lemmikkien muodossa. Rotkolemmikit 'Alexander's Great' muodostavat oikein hyvän riitasoinnun oranssinkeltaisten kulleroiden kanssa.

Raparperikin alkaa pian kukkia, tosin valkoinen rauhoittaa näkymää. Oikeassa reunassa on vielä helmililjoja kukassa. Näin varjossa ne pääsivät vasta alkuun siinä vaiheessa kun muualla ovat jo kukkineet.

Esikoisen saamalle orvokille löytyi sopiva paikka hiekkalaatikon luota, jossa 'Fanal'-jaloangervon nuoret lehdet hehkuvat auringossa punaisina. Lemmikit ovat lasten viime kesänä istuttamia.

Punaista jaloangervon hehkua löytyy myös kantopuutarhasta, jossa leiskuu lajike 'Erica'. Eikä varmaan yllätä yhtään se, että täälläkin on lemmikkiä.

Vähän seesteisempi näkymä väliin. Punavalkoiset 'Carneval de Rio' -tulppaanit sointuvat kauniisti rakennusten punaisiin seiniin.

Tulppaani 'Sorbet' kukkii valkoisten lemmikkien kaverina luumutarhassa. Tämä on edelleen yksi lempilajikkeistani.

Ja ihan muuten vain supersuloinen tarha-alppikärhö 'Pink Dream'.

Väriä viikkoosi!

Pikkutulppaanit kukassa

Hämmästelen aina sitä, kuinka tähtitulppaani 'Persian Pearl' kukkii jo hyvissä ajoin toukokuussa ja kaikki muut puutarhani pienet tulput vasta kesäkuussa. Nyt on 'Little Beauty' kauneimmillaan, tosin niitä joutuu vähän etsimään lemmikkien seasta. Ihmettelin ensin tulppaanien vähäistä määrää, mutta sitten huomasin yhden ryppään korkeampien lemmikkien seassa.

Tähtitulppaani 'Little Beauty' sopii kauniisti lemmikkien kanssa yhteen.

Tässä näitä ihanuuksia vähän enemmän.

Kyllä huomaa, että maan laadulla on hirmuinen vaikutus kasvien kasvuun. Aikaisemmin 'Little Beautyt' kasvoivat kuunliljojen seassa yhdellä puutarhan vanhimmista alueista. Siellä maa oli jo ehtinyt muokkautua oikein muhevaksi ja ravinteikkaaksi. Toissa syksynä siirsin ne luumutarhan laajentuneeseen osaan, jotta niiden kukinta näkyisi paremmin. Multa kun on sitä mitä siltä kohdalta sattui nurmen alta löytymään, niin tänä vuonna niitä kukkiikin melkein kymmenen vähemmän kuin viime keväänä. Vähennystä ei tosin juuri erota, sillä kyllähän niitä on tänäkin vuonna kukassa ainakin 52 kappaletta. Sen verran muutos kuitenkin merkitsee, että ruohosilpun ja kompostimullan kanssa ei passaa luumutarhassa kitsastella, jos haluan ihastella tulppaaneita myös tulevina keväinä.

Vähän huonosti kuvasta erottuu, mutta kyllä tuossa kuvan oikeassa alaneljänneksessäkin on paljon tulppaaneja. Osa on vasta nupullaan.

Istutin aurinkopenkkiin syksyllä yhden pussillisen syreenitulppaani (?) 'Lilac Wonderia'. Pahaksi onneksi vesimyyrä oli kaivanut tunnelinsa juuri sen ryppään kohdalle ja vetänyt kitusiinsa melkein kaikki niistä. Tunnelin kummallekin puolelle oli jäänyt yksi sipuli ja niistäkin toista on varmaan maisteltu, sillä se ei ole tehnyt nuppua ja lehtikin on hyvin kituliaan näköinen. Toinen teki kukkanupun, jossa on muutaman päivän näkynyt pikkuisen vaaleanpunertavaa, mutta sekään ei ole lähtenyt vielä aukeamaan. Saa nähdä, meinaako se aueta lainkaan. Vähän harmittaa, mutta minkäs sille mahtaa.

Sirkustelttatulppaani (piti olla 'Peppermint Stick') kukkii uskollisesti: 18 kukkaa auki. Viime keväänä en tainnut näitä edes kuvata, mutta 2020 näissä oli 15 kukkaa, joten pientä lisääntymistäkin tapahtuu.

Huh, nyt jotain nätimpää verkkokalvoille! Kanadanatsalea 'Violetta' on aukaissut ensimmäiset kukkansa. Sekin piilottelee lemmikkien seassa.

Nyt on otettu ratkaiseva askel uutta kokemusta kohti. Ilmoittauduin nimittäin avoimet puutarhat -tapahtumaan. Puutarhamme löytyy nimellä Kivinen kärhöpuutarha. Pupu yrittää tunkea pöksyihin jatkuvasti, mutta jospa minä yhden pitkäkorvan saisin voitettua. Hakemustakin jahkailin monta päivää ennen kuin sain sen tehtyä. Eiköhän täällä ole kuitenkin kävijöille edes jotain nähtävää kun kaikki kärhöt ovat heränneet eikä perennoissakaan tullut kovin kummoisia talvitappioita. Isoimmat kaivuutyömaatkin on tältä vuodelta tehty ja nyt vain odotellaan, että kasvit ottavat kesästä kaiken irti ja pidetään rikkaruohot kurissa.

Patiopenkissä tarhakylmänkukat kukkivat edelleen, nyt niiden taustalla näkyy myös ristikkejä, joiden olisi tarkoitus joskus peittää koko tämä sivu. "Vähän" on vielä matkaa siihen pisteeseen.

Kivikkokasveista kivikkorinteeseen: ristikit kukkivat sielläkin ja sammalleimuissa on lupaavasti nuppuja. Ensimmäiset kukatkin ovat jo auki, joten ei mene montaa päivää, kun kivikko on varsin näyttävän näköinen. Vielä hetken aikaa siellä saa tähtilevisia 'Little Plum' olla oman alueensa prinsessana.

Ensimmäinen tähtilevisian kukka aukesi eilen illalla. Tämä on aina yhtä ihana!

Äsken kukkia oli näin monta auki. Vieressä ovat viime kevään siementaimet. Pitää muistaa kerätä tänä kesänä siemeniä, jotta saa näitä ihanuuksia paljon lisää.

Meillä on nyt oikein mukava pilvipoutainen sää ja lämmintä parikymmentä astetta. Oikein passeli puutarhakeli siis. Jospa tässä saisi taas jonkun pikkuprojektin valmiiksi tai kitkettyä rikkaruohoja.

Violetin sävyjä, osa 3

Välillä on kiva katsella kesän vihreyttä kukkakuvia ja kun täällä näyttää (ja tuntuu) edelleen hyvin talviselta, niin annetaan palaa nyt. Värisarja on jäänyt vielä kesken viime kesän kukkien osalta, joten jatketaanpa violetin ja liilan sävyisten kukkasten parissa. Sarjan ensimmäinen osa löytyy tästä ja toinen täältä.

Saksalaiskaupan siemenpussista kehkeytyi nätti liila ristikki. Lajikenimeä ei kerrottu mutta väliäkös sillä. Toivottavasti kaikki taimet kukkivat tänä vuonna.

Tarhakylmänkukka on söpö liilanakin. Olisi minulla ollut pari kuvaa runsaamminkin kukkivista yksilöistä, mutta tässä suuruudenhullussa taimessa on minusta täydellistä kevään tunnelmaa.

Kevättähdistä on kuvia sarjan aikaisemmissakin osissa, mutta tämä lilliputtikokoinen krookus 'Barr's Purple' pääsee nyt ensimmäistä kertaa värisarjaan mukaan.

Viime kevään upein yllätys: 'Harmonyn' sijaan tullut luumunsävyinen kaunotar. Istutin syksyllä 'Purple Hill' -lajiketta näiden lähistölle, joten kukkavertailua on tiedossa, ellei sitten tullut taas jotain aivan muuta kuin piti.

Kummitädin esikoista yksi oli hyvin tummanpuhuvan violetti väriltään. Kamera ja aurinko vain vääristävät sävyä liian siniseksi.

Laukkasekoituspussista tuli näin hieno laukka. Tämän väri sopi täydellisesti 'Gold Standard' -kuunliljan lehtiin.

Toisesta laukkasekoituksesta löytyi myös hyvin kauniita kukintoja. Nämä kukkivat aika myöhään, kuitenkin ennen mustalaukkoja, jotka ovat vielä nupullaan.

Idänkurjenpolvi 'Birch Double' oli viime kevään hankintoja. Tämä on ilmeisesti samaa kuin vanha tuttu 'Plenum' (miksi ihmeessä pitää keksiä uusia nimiä kasveille?).

Pikkuinen kuunlilja 'Blue Mouse Ears'. Jokohan tätä saisi tänä vuonna jaettua?

Loppuun upea kärhökaunotar 'Proteus'. Viime kesänä ainoastaan tämä yksi kukka oli kerrannainen, muut yksinkertaisia, joten voi olla, että tälläkin lajikkeella ainoastaan vanhat versot kukkivat kerrannaisina.

Toivottavasti nautitte näistä violetin ja liilan sävyistä. En laita kuvaa, mutta kerronpahan vain, että meille satoi sunnuntai-illan ja maanantai-iltapäivän välillä peräti 20cm lunta. Eilen (tiistaina) aamulla piti hieraista silmiä, sillä lämpömittari näytti -18 astetta ja yllätys yllätys, luntakin satoi lisää. Vähän jo toivoin, että tässä olisi saanut pikku hiljaa laittaa edes ne paksuimmat toppavaatteet odottamaan ensi talvea mutta toisin kävi. No, otetaan vastaan tämä uusi talvi ja odotetaan pipo leukaan asti vedettynä, jos vaikka huhtikuu toisi tullessaan lämpimämpää säätä.