Heinäkuun herkkuja

Tänä vuonna jos milloin kannattaa suunnata ämpärin kanssa metsään ja vattumaastoon. Isoa ja hyvälaatuista marjaa on yllin kyllin. Emme ole itse niin himomarjastajia mutta yritämme käydä joka vuosi edes kerran keräämässä koko perheellä marjoja talven varalle. Nyt oli ensimmäinen kerta kun lapsetkaan eivät alkaneet tingata kotiin heti alkuunsa. Kummankin tenavan ämpärit täyttyivät samaa tahtia aikuisten kanssa ensimmäisen puolen tunnin ajan ja esikoisenkin suusta livahti, että täällähän voisi viihtyä pidempäänkin.

Mustikanvarvut ihan notkuivat mustikoiden painosta.

Marjapaikassamme on kätevästi mustikkametsä ja vattuaukko vierekkäin, joten itse kukin saa kerätä sitä marjaa, mitä itse haluaa tai vaikka vaihtaa marjasta toiseen. Minä suuntasin suoraan itseni korkuisiin vattupuskiin, joista sai kerätä melkein tarkistamatta kaikki kypsät marjat suoraan ämpäriin. Rupisia tai toukkaisia marjoja ei juurikaan näkynyt. Tunnin jälkeen alkoi jo hieman kyllästyminen iskeä lapsiin ja marjoja meni suuhun enemmän kuin ämpäreihin. Reilun puolentoista tunnin aikana saimme kerättyä pakastettavaksi noin kahdeksan litraa mustikkaa ja vähän yli viisi litraa vadelmia. Aika hyvin meidän perheen marjasaaliiksi. Kävin vielä itse toisena päivänä keräämässä vajaa viisi litraa vattuja lisää. Lähipiirissä on onneksi useampiakin innokkaita marjastajia, jotka täyttävät meidänkin pakastimia.

Vattujakin löytyi mukavasti.

Luonnonantimien lisäksi satoa alkaa tulla koko ajan enemmän myös kasvimaalta ja viljelypalstalta. Omalta pihalta ensimmäistä satoa saatiin kesäkuussa mm. retiiseistä, ruoho- ja ilmasipuleista, salaateista ja rucolasta. Kamomillaa keräsin kesäkuun puolivälistä alkaen ja nyt tämän kesän siementaimet alkavat hiljalleen virittyä kukkaan. Hunajamarjat alkoivat kypsyä myös hyvissä ajoin kesäkuun puolella ja jatkoivat heinäkuun ensimmäisille viikoille. Valkosipulin skeippejä alkoi ilmestyä melko aikaisin ja niillä herkuttelimme heinäkuun alussa. Muutama muita hitaampi yksilö oli tehnyt vasta nyt ihan heinäkuun lopulla kukkavarret, jotka paisteltiin tänään muiden kasvisten mukana ruuaksi.

Erään päivän saalis heinäkuun puolivälistä.

Tänä vuonna meille sattui täydelliset säät juuri puutarhamansikoiden pääsadon kypsymisen aikaan eivätkä hiiretkään älynneet tulla vielä silloin apajille. Puutarhamansikoiden lisäksi kuukausimansikoita on saanut kerätä kourallisen tai pari muutaman päivän välein. Harmillisesti kosteampi ja viileämpi jakso pilasi puutarhamansikoiden loppusadon ja sekä ampiaiset että joku hiirensukuinen on löytänyt viimeiset kypsyvät raakileet. Aionkin siirtää mansikoiden päältä lintuverkon kypsyvien mesimarjojen ja pensasmustikoiden suojaksi, jotta saisimme syödä itse edes ne.

Tomaatteja on paljon tulossa.

Villiintyneet tomaatit joutuivat vihdoin parturiin. Saksin kaikki latvat pois ylimmän kukkivan tertun yläpuolelta ja taittelin tai leikkasin kokonaan pois varkaat, joissa ei ollut raakileita tulossa. Kellastuneet tai ruskeapilkkuiset lehdet napsin myös pois mutta muuten en lähtenyt terveitä lehtiä karsimaan. Tiukkaan pakattu ämpärillinen lehti- ja varsimassaa irtosi noillakin toimenpiteillä ja nyt aika moni tomaattiterttu pääsi paistattelemaan auringossa eivätkä painavat kasvustot retkota niin pahasti kulkuväylillä.

Amppelitomaatti 'Gartenperle' tarjosi tänä vuonna ensimmäiset maistiaiset.

'Maskotka', 'Balkonzauer' ja 'Cereza Amarilla' ovat yleensä olleet meillä nopeimpia kypsymään mutta uusi tulokas 'Gartenperle' kiilasi tänä vuonna niiden ohi. Kauaa ei 'Maskotkallakaan' enää mene, sillä useita raakileita oli jo alkanut punertua ja maahan istutettu 'Evakkokin' on alkanut kypsyttää ensimmäisiä raakileitaan. Lasten 'Sungoldit' ovat myös tänään valmiita maistettavaksi.

Tuplaskeipit muuttuivat rykelmäksi pikkuisia sipulinalkuja.

Villit tuplaskeipit tehnyt valkosipuli riehaantui skeippien poiston jälkeen tekemään pienet sipulinalut varrentynkiinsä. Itusilmuiksiko noita sitten kutsuisi vai mikähän nimi tällä ilmiöllä on? Aikamoinen epeli. Mitähän maan alta löytyy? Muutaman kukkapenkkiin eksyneen valkosipulin olen nostanut ruuanlaittoon ja nyt kävin kaivamassa ensimmäisen valkosipulipenkistä. Melko muhkean kokoinen se oli ja koska kynnet olivat vielä tiiviisti toisissaan kiinni, en vielä suunnittele valkosipulien nostotalkoita. Lehdenkärjet alkavat joissain jo kellastua mutta eivät vielä niin paljoa, että nosto olisi ajankohtainen. Ruuanlaittoon tarvitsee säännöllisesti valkosipulia, niin siinä tulee seurattua, milloin olisi aika nostaa kaikki.

Krassia ja vihannesportulakkaa.

Autotallin seinällä roikkuvaan parvekelaatikkoon istuttamai krassit eivät olekaan molemmat punakukkaisia. Toinen on sittenkin hiukan oranssimpi kellertävin juovin. Silloin kun ihmettelin, millä todennäköisyydellä sekoituspussista sattuu osumaan punaista seinää vasten ne kylvöksen ainoat punakukkaiset taimet, niin oranssimmassa oli vain yksi kukka auennut. Se oli syystä tai toisesta melkein yhtä punainen kuin vasemmanpuoleinen krassi. Sitten kukkien väri muuttui oranssimmaksi. Olisiko säillä ollut osuutta asiaan? Vihannesportulakka näyttää krassien rinnalta pieneltä mutta sitä onkin käyty "laiduntamassa" vähän väliä. En ole saanut parina kesänä portulakkaa kasvamaan kasvilavassa mutta laatikossa seinällä se näyttää viihtyvän erinomaisesti. Tämä kasvatustapa menee jatkoon!

Kunnan viljelypalsta-alue näyttää lähinnä apila- ja peltosauniopellolta.

Pienet palstaterveisetkin pitää tähän väliin laittaa. Tuo pieni valkoinen läntti lähellä järven rantaa on meidän palstan kaaliverkko. Ja siellä ne muutkin viljelyssä olevat palstat sijaitsevat. Valkoisena peltosauniosta kukkivalle alueelle oli ilmeisesti myös varattu palstatilaa ja tuotu lisämultaa mutta viljelijöitä ei riittänyt sinne saakka. Vielä ei ole tullut tietoa, jatkuuko palstaviljely tuolla myös ensi vuonna ja saako saman palstan vuokrata uudelleen. Seuraillaan tilannetta. Ihan toivotonta viljely ei ole siellä ollut, sillä suurin osa kasveista on kasvanut yllättävän hyvin ja viikolla kävimme hakemassa sieltä jo ensimmäisen kunnon sadoksi laskettavan määrän syötävää.

Palstan herkkuja.

Peruna on 'Jussia', josta kaivelin käsikopelolla pinnasta isoimpia mukuloita 1-3kpl/kasvi. Varret saivat jäädä vielä kasvattamaan satoa lisää. Eilen haimme samalla tyylillä maistiaiset 'Acousticista', jossa vaikutti olevan enemmän syöntikokoisia mukuloita. Kulhossa on yhden rivinpätkän harvennusporkkanoita, herneitä ja muistaakseni seitsemän retiisiä. Pari sipulia oli alkanut tehdä kukkavartta, joten nykäisimme ne ensimmäisenä ruokatarpeiksi. Punasipuli ja isoin kuvan keltasipuleista otettiin siihen lisäksi. Näillä näkymin näyttäisi siltä, että palstalle laitettu työmäärä ja vuokra tulevat kyllä katetuiksi sadon määrällä, vaikka vanhoista nauriinsiemenistä iti vain yksi eikä vanhoilla porkkanansiemenillä kovin paljoa parempi itämisprosentti ollut. Kaikki muu kasvaa, jos ei kohisten, niin kohtuullisesti. Ja ainakin nuo ensimmäiset maistiaiset olivat erinomaisia niin maultaan kuin laadultaan.

Viikossa tapahtuu paljon

Kurjenmiekka vesipisaroiden koristamana.

Yksi puutarhani kauneimmista kurjenmiekoista oli päättänyt avata ainokaisen kukkansa juuri silloin kun olin viikon poissa kotoa. Onneksi sattui olemaan viileä sää, niin ehdin näkemään kukan parhaimmilleen avautuneena, kun heti ensitöikseni kipaisin kuvaamaan kyseisen kaunottaren. Olin ennen reissuun lähtöäni huomannut toisessa kurjenmiekassa nuppuja, joten osasin aavistella, että utuisen siniliila iiris saattaisi myös kukkia piakkoin. Harmikseni se ei ole yhtä innokas kukkija kuin seuraavan kuvan valkoinen kurjenmiekka, joka on samasta siemenerästä aikoinaan kylvetty.

Tässä kurjenmiekassa oli jo monta kuihtunutta kukkaa.

Melkein tekisi mieli siirtää sininen kurjenmiekka valkoisen viereen, jos vaikka sininenkin sitten innostuisi kukkimaan yhtä runsaasti. Ei niillä kyllä ole kuin pari metriä välimatkaa nytkään mutta sinisellä on ympärillään paljon kookkaaksi kasvavia kasveja, jotka saattavat sekä varjostaa liikaa että viedä voimia. Suht matalana se olisi myös paremmin edukseen vähän lähempänä kulkuväylää ja valkoisen vieressä olisi sopivasti sille tilaakin. Taidanpa laittaa siirto-operaation vakavasti harkintaan. Kurjenmiekkojen kukkia on tulossa lähiaikoina lisää, sillä molemmat vanhoista valkoisista siperiankurjenmiekoistani on päättänyt kukkia ja nuppujen määrästä päätellen vieläpä aika runsaasti. Onneksi en hävittänyt ihan kaikkia niistä. Vielä kun loput kaksi itse kylvetyistä innostuisi myös kukkimaan mutta se taitaa olla turha toivo ainakin tämän kesän osalta.

'Elina'-pioni oli saanut seuraa kärhöstä.

Sen lisäksi, että sade oli kaatanut pioneita pitkin pituuttaan, yksi perintöpioni 'Elinoista' oli saanut painolastia loistokärhö 'Jan Pawel II':n versosta. Kun puutarhuri on poissa, kärhöt lähtevät karkuteille. Aika monta kärhönversoa sain ohjailla takaisin tukiaan kohti. Pionin sekaan karannutta en edes lähtenyt irti repimään. Kukkikoon aikanaan pionin päällä. 'Elinan' takana vaaleanpunainen varjolilja on aloittanut kukinnan sointuen lähes täydellisesti pionin väriin.

Takapihalla myös valkoiset varjoliljat kukkivat.

Aurinkopenkin itse risteytetty 'Minna-Elina'-pioni oli ennen reissuani aloittelemassa kukintaa.

Menetin tänä vuonna aurinkopenkin ja pensasryhmän pionien pääkukinnan melkeinpä kokonaan. Matkalle lähtiessäni ensimmäiset kukat olivat avautuneet mutta suurin osa päänupuista oli vasta avautumaisillaan. Kotiin tultuani sain viettää hyvän tovin saksien ruskettuneita ja sateista lähmääntyneitä kukkia pois.

Kauniisti pionit olivat varmasti kukkineet ruskettuneista kukista päätellen.

Täytyy kyllä sanoa, että yleisilme virkistyi toimenpiteen seurauksena kummasti ja vielä jäljellä olevat sivunuput pääsivät nousemaan korkeammalle. Kuihtuneista kukista pystyin kuitenkin päättelemään sen, että 'Minna-Elinan' lopullinen kukan malli ja koko on selvästi nyt saavutettu. Kukinnan alussa leveän lautasmainen kukka kasvaa korkean kerrannaiseksi, melkein pallomaiseksi. Korkeutta pionilla on selvästi vähemmän kuin vieressä olevalla vaalealla 'Katharina Fontijnilla', mikä tekee siitä hieman helpomman tuettavan.

Pitsipihlaja

En tiedä, johtuuko pitsipihlajan hirmuisen myöhäinen kukinta-aika nuoresta iästä vai jostain muusta mystisestä syystä mutta vihdoin senkin nuput ovat auenneet. Luulin jo, että se kuivattaisi nuppunsa jo alkumetreillä, kun ne eivät alkaneet aueta edes silloin kun muut pihlajat olivat jo kukkineet. Tuoksua noin pienessä määrässä kukkia ei juurikaan tuntunut, joten joudun odottelemaan tulevia vuosia. Yksittäisen kukan koko näytti minusta olevan pikkuisen suurempi kuin tavallisella kotipihlajalla mutta vertailukohtia ei tosiaan nyt ole.

Ensimmäiset tuoksuherneet kerätty maljakkoon.

Pari tuoksuhernettä kukki jo pari päivää ennen reissuunlähtöä mutta nyt useammassa oli kukkia. Toistaiseksi jokainen kukkiva tuoksuherne on tehnyt ilahduttavan pitkät kukkavarret; jokaisessa oli vähintään 25cm:n pituiset, joissain jopa yli 30-senttiset. Sellaiset saa aseteltua ihan maljakkoonkin pienimmän juomalasin sijaan. Monena vuonna tuoksuherneiden värimaailma on ollut enimmäkseen hempeän vaaleanpuna-kirsikanpunasävyinen valkoisella höystettynä mutta tänä vuonna halusin vahvempia värejä. Muut ovat omista siemenistä kerättyjä mutta kuvan luumunsävyiset ovat 'Spencer Beaujolais' -lajiketta, jota kylvin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Hempukka vaaleanliila oli kiva yllätys vahvempien sävyjen seassa. Valkoista on tänäkin vuonna mutta ne eivät ole vielä alkaneet kukkia.

Astetta villimpi valkosipuli

Valkosipulin kiekuraiset skeipit (kiepit, kukkavarret, miten itse kukin niitä haluaa kutsua) saavat joka kesä hymyn huulille. Miten ne osaavatkin tehdä niin taiteelliset kiekurat? Tänä vuonna kuitenkin yksi oli nostanut kiekuraisuuden aivan uusiin sfääreihin. Mikä lie kasvuhäiriö tullut sille? Kukkavarsiakin kun oli kaksin kappalein. Toinen valkosipuli oli tehnyt maasta lähtien kaksi vartta, joihin kumpaankin oli tullut normaali skeippi. Keräsin kaikki skeipit pois ja pätkin paistinpannulle. Herkkua niin siltään kuin muun ruuan seassa.

Samettikukkia kasvulavojen reunassa.

Kirpat, kaalikoit ja ties mitkä ovat popsineet kyssäkaalien lehdet reikäisiksi mutta itse kyssät näyttävät toistaiseksi olevan koskemattomia. Ehkä violetti väri hämää tuholaisia. Sen sijaan sametti-, kehä- ja hunajakukka tai tomaatti ovat tehottomia sen suhteen. Yhtä reikäisiä ovat ne lehdet, jotka ovat muiden kasvien seassa kuin nekin, jotka ovat kauempana hämäyskasveista. Sammarit ovat sekoituspussista ja osa omista vanhoista siemenistä ja sekä kukan värejä, malleja että kokovariaatioita on ihan laidasta laitaan. Pitää laittaa jossain vaiheessa kuvakavalkadia sammarivalikoimasta.

Palsta oli villiintynyt niin hyvässä kuin pahassa.

Kävin eilen puuhailemassa muutaman tunnin viljelypalstallakin. Vaikka kävin siellä muutama päivä ennen reissua kitkemässä isoimmat rikat ja ohjailemassa mm. herneenversoja tukiinsa, oli puolentoista viikon jälkeen iso urakka odottamassa. Tulipahan tutustuttua moniin rikkaruohoihin, joita ei omalla tontilla ole näkynyt. Iloinen yllätys olivat kollaasin vaaleanpuna-valkokirjavat perunankukat (lajike Acoustic), jotka olivat kuin kauniita kuin korut. Yhtä iloista oli se, että suurin osa palstalle istutetuista tai kylvetyistä kasveista oli lähtenyt kasvuun. Valkokaalit olivat verkosta huolimatta reikäisiä, mikä ei yllättänyt. Lapsetkin olivat jo kesäkuussa listineet kaalikoin toukkia kaaleista mutta eihän niitä kaikkia huomaa millään. Luultavasti verkko ei ole ollut joka kohdasta riittävän tiukasti maata vasten tai toukkia listiessä aikuisia koita pääsi livahtamaan lisää apajille. Sipulit, porkkanat ja perunanvarret kasvavat lupaavasti ja myskikurpitsat ovat alkaneet kukkia. Maissit ovat vasta polvenkorkuisia, joten epäilen kovasti, ehtivätkö ne tehdä yhtäkään tähkää. Katsotaan...

Päivän kärhönä 'Arabella'

Loppukesän kärhöistä tiukukärhö 'Arabella' ehti tänä vuonna ensimmäisenä kukkaan. Pari loistokärhöä on myös viittä vaille avannut ensimmäiset nuppunsa. Kitkettävää on runsain määrin, joten nyt lähden seuraavaksi jatkamaan sitä urakkaa. Tulevilla heinähelteillä se homma ei ehkä innosta niin paljoa kuin nyt, kun lämmintä on "vain" 24 astetta.

Yhteenveto kesän 2025 sadosta

Blogi-inspiraationi on hävinnyt kokonaan luultavasti työ- ja opiskelukiireiden sekä jatkuvien sateiden takia. Katuisin kuitenkin viimeistään ensi keväänä, jos en laittaisi edes jotain muistiin tämän kesän hyötykasvipuolesta, joten yritetäänpä vääntää siitä jonkinlainen kooste. Ties vaikka inspiraatiokin sieltä sitten löytyisi kun alkuun pääsee.

'Tumbling Tom Red' ja 'Maskotka' kypsyttelevät raakileitaan nyt vauhdilla.

Tänä kesänä etanoista ei ollut juurikaan riesaa ja muitakin hyönteistuholaisia tuntui olevan aika vähän, jos kaalikoita ei lasketa mukaan. Itämisen ja kasvun kanssa oli sitäkin suurempia ongelmia, sillä alkukesän kylmyys kiusasi tomaatteja, kurkkuja ja kurpitsoita aivan yhtä paljon kuin heinäkuun helle ja vähäsateisuus salaatteja. Hiiret ja myyrät sitten vielä viimeistelivät säiden aiheuttamat tappiot syömällä mm. herneiden ja papujen versoja sekä tomaatteja ja mansikoita. Kasvulavoihin ja ruukkuihinkin ne mokomat kiipesivät ahmimaan eivätkä edes syöneet koko kasvia kerralla vaan mutustelivat vähän sieltä sun täältä. Jossain vaiheessa sai tyhjentää joka yön jälkeen hiirenloukkuun jääneen raadon pois, sitten tahti vähän hidastui ja nyt on jäänyt enää satunnaisesti metsähiiri tai peltomyyrä loukkuun. Tosin mansikat loppuivat jo ajat sitten ja tomaatitkin aloin keräämään sitä mukaa sisälle jatkokypsymään kun ne ovat alkaneet saada edes pikkuisen väriä. Makuhan siinä vähän kärsii mutta eipähän mene sato jyrsijöille. Makuvertailut ovat siis jääneet tekemättä mutta nyt onkin laitettu testiin lajikkeiden ääriolosuhteiden sietokyky. Voiton ovat vieneet vanhat tutut 'Maskotka' ja 'Balkonzauber' sekä uusi kokeilu 'Cherry Falls'. 'Evakko', 'Cereza Amarilla' ja lasten kasvattamat 'Venukset' ovat myös pärjänneet hyvin. 'Vilma' ja 'Amateur' saavat sen sijaan jäädä jatkossa kokonaan pois valikoimista.

Parin päivän aikana kerättyjä tomaatteja, koko luumusato ja muutama eteisessä kypsytelty paprika.

Linnuistakin oli riesaa, sillä rastaita tuntui olevan tänä vuonna ennätyksellisen paljon. Hunajamarjat verkotin niin huolella, että niiden marjat saatiin syödä ihan itse. Kerääminen vain oli hankalaa kun ensin piti irrotella verkkoja ja lopuksi laittaa ne takaisin paikoilleen. Vähäiset mesimarjat verkotin myös nyt kun marjoja saatiin vihdoin edes muutamia. Verkotusintoa ei sitten riittäny pensasmustikoille ollenkaan ja sieltä marjat hävisivät sitä mukaa kun jossain edes pikkuisen marjan kylki alkoi sinertää. Mustikoita olisikin tullut tänä vuonna muuten aika runsaasti. Herukat eivät lintuja kiinnostaneet ja niitä sekä kerättiin että syötiin tuoreeltaan. Mehuksi meni yksi maijallinen. Runsaasta punakarviaissadosta osa taisi mennä linnuille ja osa hiirensukuisille. Puoliksi syötyjä marjoja nimittäin löytyi vähän joka puolelta ja erityisesti autotallin seinän vierustoilta ja muista vastaavista piilopaikoista. Saatiin niitä kuitenkin syödä myös itse. Luumuja tuli huimat seitsemän kappaletta ja nekin 'Viipurin punaluumun' raadon ainokaisesta toissa talvena eloon jääneestä oksasta. Raakileita oli kesällä parissa muussakin puussa mutta mihin lie hävinneet.

Kurkut kasvavat hiljalleen harson suojissa.

Avomaan kurkut alkoivat tehdä satoa vasta heinäkuun loppupuolella eikä kurkkuja tullut missään vaiheessa niin isoa määrää kerralla, etteikö niitä olisi ehtinyt syödä tuoreeltaan. Maustekurkuiksi niitä ei siis tänä vuonna riittänyt. Muutamia on vielä tulossa, jos vain lämmintä riittää niitä kypsytellä. Kesäkurpitsoille kävi samoin, vaikka taimia minulla oli tänä vuonna peräti neljä kappaletta. Valko- ja ilmasipulit sentään kasvoivat hyvin, vaikka jotkut sipulikärpäset löysivätkin tiensä myös valkosipuleille. Luultavasti suurin osa niistä majaili kuitenkin ilmasipuleissa, sillä valtaosa valkosipulisadosta näyttää virheettömältä.

Ilmasipulit alkoivat työntää uutta vartta kun vanhat kuihtuivat.

Hokkaidokurpitsat kasvoivat kesäkuun kylmällä todella hitaasti ja alkoivat kukkia vasta todella myöhään. Pölytys epäonnistui melkein kaikkien emikukkien kohdalla. Liekö helle ollut syynä? Raakileita ilmestyi onneksi muutamia ja niistä isoimmat alkavat vihdoin olla edes kohtuullisen kokoisia. Suojasin kasvit harsoilla elokuun kylmien päivien ajaksi, sillä muuten niiden kasvu olisi keskeytynyt varmasti heti alkumetreillä. Toivon, että syksy jatkuisi lämpimänä mahdollisimman pitkään ja kurpitsat ehtisivät vielä kypsyäkin ulkona.

Isoimmat hokkaidokurpitsat ovat nyt tämän kokoisia. Taustalla pilkistelee yksi oranssi.

Jälkikompostorin hokkaido kasvoi rehevämmin kuin muut.

Basilikat kasvoivat yllättävän hyvin ja sain pakastettuakin sitä useamman kerran kesän mittaan. Nyt on talven varalle riittävästi basilikaa. Timjamia on kerätty ruokaan tuoreeltaan mutta ennen talven tuloa olisi tarkoitus kerätä niistä kaikki käyttökelpoiset versot pakastimeen. En enää edes yritä saada niitä talvehtimaan. Juurakot ja jäljelle jääneet versontyngät toki jätän maahan ja katson, josko niistä joku versoisi keväällä. Stevia hävisi kesän aikana yhtäkkiä johonkin. Epäilenkin, että vierestä herneet popsinut jyrsijä keksi steviasta itselleen vielä makeampaa evästä. Vanha rosmariini sen kun porskuttaa edelleen ja pääsee taas talveksi ulkoeteiseen.

Kaalikoin toukkien vaivaama lehtikaali sai uutta puhtia säiden viilennyttyä.

Kannatti jättää pahasti syödyt lehtikaalit kuitenkin vielä kasvamaan, sillä kaalikoit hävisivät elokuun kylmillä keleillä. Sen jälkeen kasvaneet lehdet ovat hyväkuntoisia ja niistä riittää varmasti meidän perheen tarpeisiin satoa koko loppusyksyksi. Ehkä ensi vuonna voisikin laittaa lehtikaalit kasvamaan ihan tarkoituksella vasta myöhemmin kesällä, niin ei tarvitsisi tapella puolta kesää kaiken maailman tuholaisten kanssa. Chilit ja paprikat nostin ulkoeteiseen elokuun kylmien kelien yllättäessä. Sitä ennen ehti kypsyä viitisen chiliä. Paprikat olivat vielä ihan vihreitä. Chilejä saatiin lopulta yhdestä kasvista kymmenkunta kappaletta ja paprikoita kahdesta kasvista yhteensä saman verran ja pieniä olivat nekin. Ensi kesän suunnitelmiin pitää laittaa isolla muistutus, että paprikaa ei toine kasvattaa. Yhden chilin nyt voi laittaa tulemaan, sillä ne kypsyvät nopeammin ja tekevät runsaammin satoa.

Paprika 'California Wonder' ja chili 'Yellow Wax Hot' kypsyttelevät viimeisiä raakileitaan eteisessä.

Salaatit kasvoivat hyvin kesäkuussa mutta heinäkuu kitkeröitti ne kastelusta huolimatta. Elokuussa säiden viilennettyä tein uusintakylvöjä, jotka ovat nyt alkaneet tuottaa satoa. Viileässä ja kosteassa salaateista kasvaakin erityisen maukkaita. Nyt on tosin saatu vettä niin paljon, että kohta salaattien seassa alkaa varmaan uiskennella ahvenia...

Elokuussa kylvetty rucola edustakoon salaattikasveja.

Jos joku tänä vuonna onnistui erityisen hyvin, niin kamomillat. Ne eivät säikähtäneet kylmyyttä eivätkä helteitä. Kukintaa riitti melkein läpi kesän ja sain kerättyä kukkia teetarpeiksi yllin kyllin. Nyt alkukesällä itsekseen kylväytyneet taimet ovat alkaneet kukkia, joten niistä saisi kerättyä vielä uuden sadon. Teimme kesän aikana pari kertaa kamomillasiirappia, jolla on kätevä maustaa vaikkapa pannacottaa. Siirappi toimii myös oikein hyvin mansikan ja hunajamarjan mausteena ja varmaan aika monen muunkin hapahkon marjan tai hedelmän kaverina. Tässäpä ohje, jos joku haluaa kokeilla:

Lisää reilu kourallinen tuoreita kamomillan kukkia kahteen desiin kiehuvaa vettä (kuivattujen määrää en ole vielä ehtinyt testata). Keittele hiljalleen kymmenisen minuuttia. Siivilöi tai suodata kukkien jäänteet pois. Lisää desi sokeria ja keitä vielä hetki siirapiksi. Säilyy hyvin jääkaapissa, jos kaikki ei tule käytettyä kerralla.

Ensikertalainen.

Päivän kärhöksi pääsee tänään ensikukkija, jonka voisi luulla olevan 'Hagley Hybrid', jos ei toisin tietäisi. Kärhön pitäisi nimittäin melko varmasti olla 'Multi Pink', vaikka kukat hyvin kaukana kerrannaisista ovatkin. Ensikertalaiselle kuitenkin sallitaan normaalia vaatimattomampi kukinta. Kärhö kasvaa sitä paitsi vielä ruukussa ja siirtyy talveksi kellarin suojiin. Jospa se ensi kesänä näyttäisi todellisen luontonsa.

Nuorempi kukka sentään eroaa vähän HH:sta.

Siinäpä sitä taisi olla tärkeimmät kasvimaan tapahtumat tältä kesältä. Näyttää sitä tekstiä syntyvän inspiraation puutteesta huolimatta kun vain saa aloitettua. Oman riesansa tietokonehommiin toi Windows 10:n päivitys Windows 11:een. Sen lisäksi että moni pikkujuttu meni sekaisin, tietokoneeni kieltäytyi päivityksen jälkeen tunnistamasta puhelintani. Eipä siis onnistunut enää vaivattomasti puutarhakuvien siirto puhelimelta tietokoneelle. Isäntä sai masiinat ymmärtämään taas toisiaan mutta kuvia ei pääse enää siirtämään saman tien kun piuhan kytkee laitteisiin. Pitää osata ihan ite klikkailla monen valikon kautta kuvat esille. Kauniin taustakuvanikin päivitys hävitti ja korvasi mustalla ruudulla. Sen osasin sentään itse vaihtaa parempaan. Kaikenlaisia riesoja sitä järjestetäänkin viattomien ihmisten kiusaksi. Ihan kuin ei olisi jokapäiväisessä vesisateessa riittämiin kestämistä. Ja nyt lopetan ennen kuin menee valittamiseksi!

Satokuulumisia

Innostuneet avomaankurkut.

Edellisestä kasvimaapostauksesta alkaa olla kuukausi aikaa, joten laitetaanpa tilannepäivitystä nykyhetkestä. Ensin parhaat uutiset: etanoita tai kotiloita ei ole edelleenkään eksynyt kasvimaalle. Löysin viime viikolla kukkapenkkiä kitkiessäni yhden etanakiitäjäisen ja lapset löysivät alkukesästä etanahaiskiaisen (josta otettu kuva kaivettiin esille tunnistamista varten vasta äskettäin), joten vaikuttaa lupaavasti siltä, että luonto on päässyt tällä tontilla hyvään tasapainoon näissä nilviäisasioissa. Etanoita ja kotiloita löytyy silloin tällöin kukkapenkistä ja tontin laidan pusikoista, joten kuoriaisille riittää vielä evästä. Kukkapenkeissä etanaosasto ei vain saa niin paljoa tuhoa aikaiseksi kuin kasvimaalle eksyessään.

Rehevää on!

Tuholaisilta ei kuitenkaan voi ihan kokonaan välttyä: kaalikoita on paljon ja ne rei'ittävät ahkerasti lehtikaaleja ja nauriita. Oikein pölähdys käy, kun vähän ravistelee lehtiä ja koit lähtevät lentoon. Lehtikaaleja tuli istutettua niin paljon, että niistä riittää vähän koin toukillekin ja nauriin lehtiähän emme itse syö, niin joutavat olla houkutuskasveina. Ensimmäisen nauriin nostin viikko sitten syötäväksi. Ilmeisesti keväällä retiisejä vaivannut kaalikärpänen oli vähän maistellut nauristakin, mutta suurin osa juureksesta oli onneksi syömäkelpoista. Kirppojakin täältä löytyy. Ne ovat pesiytyneet vesikrasseihin, vaikka yritin hämätä niitä jättämällä sekä vesiheinät että kukkimaan innostuneet retiisinvarret kitkemättä. Ehkäpä jossain vaiheessa kirpat häipyvät ja saadaan maistella vesikrassiakin.

Salaattia, avomaankurkkua, lehtikaalia, sokerihernettä, vesikrassia... ja rikkaruohoja. On siellä yksi köynnöskrassikin.

Kutsun ylläolevan kuvan aluetta salaattinurkkaukseksi. Syykin on selvä: salaatin saa aikaiseksi vähemmistäkin aineksista. Ennen siinä oli maa-artisokkaa mutta ne kaivoin keväällä kokonaan pois. Ennen maanantain rankkasadetta kurkkujen vieressä kasvava melkein metrin korkuinen salaatti oli vielä komeasti pystyssä. Se alkoi tehdä kukkavartta ja kun tilaa ei tarvittu millekään muulle, annoin sen jäädä sillä ajatuksella, että saisin aikanaan omat salaatinsiemenet. Nurin kaatuneena se ei oikein silmää viehätä, mutta tulipahan kurkuille lisää tilaa kasvaa. Niiden kanssa vasta onkin ollut neuvottelemista, jotta osaavat lähteä ylöspäin. Matka on nimittäin suuntautunut hyvin sinnikkäästi kohti naapuria. Aloituskuvan kurkkurivistö on tuon kaiken lehtimassan seassa, joten pelkästä lehtien kasvattelusta kurkkuja ei totisesti voi syyttää. Satoa puskevat innokkaasti myös sokeriherneet. Palkoja on kerätty jo pariin otteeseen pakastimeen ja lisää tulee. Kovin makeita ne eivät kuitenkaan ole, joten tuoreena niitä ei ole juurikaan syöty. Ne on kasvatettu omista siemenistä, mikä varmaan vaikuttaa makuun. Ensi kesäksi pitää hankkia ostosiemenet.

Salaattinurkkaus on tynnyrin oikealla puolella. Nyt ollaan kasvimaan toisessa päässä. Yrttilaatikko jää selän taakse.

Yrttilaatikko jäi kuvaamatta mutta eipä siellä mitään jännää nyt näykään. Pelkkää vihreää vain eikä vielä hirmuisesti sitäkään, kun salkopavut eivät ole ehtineet täyttää seinäkettään. Hyvin ne kyllä ovat löytäneet tiensä oikeaan suuntaan. Talvesta selvinnyt oksa timjamista kukkii ja tämän vuoden taimet ovat kasvaneet hyvin. Näyttääkin lupaavasti siltä, että ensi talveksi saa taas ihan hyvin timjamia pakastimeen. Löysin alennusmyynneistä stevian, jonka istutin lavan keskelle. En ole vielä testannut sitä mihinkään mutta aikomus olisi jossain vaiheessa kesää kokeilla sillä makeuttamista. Vinkkejä otetaan mieluusti vastaan, jos jollekin sen käyttö on tuttua. Samassa lavassa kasvaa myös muutama kaurajuuri, salviaa, ranskanrakuunaa, kahta erilaista papua, tuoksuherneitä sekä yksi köynnöskrassi. Sitruunamelissa ei talvesta selvinnyt enkä ostanut uutta.

Lehtikaalit ovat melkein hätää kärsimässä 'Evakko'-tomaatin kanssa. Kyssäkaalit näyttävät mahtuvan sekaan paremmin.

Tomaatti näyttää viihtyvän vallan mainiosti myös kasvulavassa. 'Evakko' on suorastaan villiintynyt. Sillä on aika tukevan oloinen runko mutta siinä vaiheessa kun raakileet alkoivat kasvaa ja pensaassa oli monta haaraa vähän joka suuntaan, sille piti laittaa lisätukea. Ajattelin tomaatin hämäävän edes vähän kaalien tuholaisia mutta ei näytä toimivan. Laitetaan siis tuleville vuosille muistiin, että tomaatin seuraksi vähän matalampia kavereita. Kylvin lavaan myös palsternakkaa mutta niistä on itänyt vain yksi eikä sekään ole muutamaa senttiä korkeampi. Jos ne olisivat itäneet paremmin, olisin karsinut sekä tomaatista että lehtikaaleista alalehtiä pois. Lehtikaalien alalehtiä onkin jo kerätty jonkun verran syötäväksi ja kyssäkaaleista otettu pari syötäväksi. Loputkin kyssät saa pian kerätä pois, jolloin lavan reunaan saattaisi mahtua vaikka pieni salaattikylvös.

Kaalikoit ovat löytäneet kyssäkaalienkin lehdet mutta syötävät osat ovat virheettömiä.

Tomaattien ja avomaankurkkujen satokausi on myös aloitettu. Ensimmäisenä kypsyi kaupasta valmiina amppelina ostettu tomaatti 'Verino' ja heti sen perään 'Maskotka'. Kummastakin on syöty jo monta tomaattia. Kolmanneksi nopein oli tänä vuonna 'Cereza Amarilla'. Ensimmäinen 'Tumbling Tom Red' punertaa myös, joten se lienee neljänneksi nopein. Kaikkien kehuma 'Vilma' on kyllä kasvanut komeasti ja tehnyt aika hyvän määrän raakileita mutta ne ovat vielä ihan pieniä eikä niissä ole minkäänlaista merkkiä kypsymisestä. Kasvutapa sillä on oikein hyvä; tanakka ja kompakti. Aivan toista maata kuin 'Maskotkalla'.

'Verino' amppelissa ja 'Maskotka' parvekelaatikossa.

Parvekelaatikkoon pötkölleen istutettu 'Maskotka' on kasvanut oikein komeasti kahteen suuntaan. Rehu on selvästi päättänyt valloittaa koko seinätilan. Pääverso lähti jo alkujaan suuntautumaan suoraan sivulle ja siitä alaspäin. Olen virittänyt sille tukinaruja, jotta painava verso ei napsahtaisi poikki sadon ja lehtimassan painosta. Tyveltä lähtenyt toinen verso taas haluaa kasvaa suoraan ylöspäin ja tietty tarvitsee sekin tukemista. Pienemmät sivuhaarat ovat onneksi pysyneetkin lyhyinä ja tehneet oikein mukavasti raakileita. Maassa olevaan ruukkuun istutettu 'Maskotka' on jäänyt paljon pienemmäksi ja meinaa retkottaa tuista huolimatta. Vihdoin siis löytyi 'Maskotkalle' sopiva kasvatustapa: tuettuna vaakatasoon tai alaviistoon.

Ensimmäiset rasiaan kerätyt mansikat. Kädessä tomaatteja (kelt. 'Cereza Amarilla', isommat pun. 'Maskotka' ja pienemmät 'Verino').

Muissa ruukuissa näyttää myös hyvälle. Rosmariini kasvaa rehottaa, samoin basilikat. Basilikaa ja sitruunabasilikaa olen pakastanut jo monta rasiaa ja niitä on saanut kerätä huoleti myös ruuanlaittoon. Chili 'Hungarian Yellow Wax Hot' ja paprika 'Lombardo' tekevät oikein lupaavasti satoa. Kummassakin on vielä jokunen kukka jäljellä mutta kävisiköhän kerrankin niin, että suurin osa sadosta ehtii kypsyä ulkona? Aiempina vuosina niiden kukinta on alkanut melko myöhään, joten ulkona on loppunut kasvukausi kesken ennen kuin pääsato on kypsynyt. Chilin hedelmät näkee pitkän matkan päähän mutta 'Lombardon' satoa joutuu etsimään tuuhean lehdistön seasta. Raakileita on kuitenkin paljon, vaikka niitä ei kuvassa juurikaan näy. Samettikukkakin on hautautunut lehtien alle.

Chili 'Hungarian Yellow Wax Hot' vasemmalla ja paprika 'Lombardo' oikealla.

Jos ehditte ihmetellä kummallisia harsoviritelmiä ja kahden parvekelaatikon edessä olevaa pitsiverhoa, niin ne ovat olleet varjostamassa ruukkuja aurinkoisina päivinä. Tummat ruukut kuumenevat helposti liikaa, jolloin juurten toiminta kärsii. Harso auttaa siihen ongelmaan ja kasvit pysyvät virkeämpinä, vaikka aurinko porottaisi suoraan lehdille. Vettäkin kuluu vähemmän kun sitä ei haihdu suoraan mullasta. Nyt peitteet repsottavat paikoitellen, sillä tuuli on temponut niitä irti enkä ole viitsinyt pilvisinä päivinä käydä kiinnittämässä niitä takaisin.

Vanha risumatto varjostaa jälkikompostorin kylkeä.

Jälkikompostorissa kasvavat avomaankurkut ja kesäkurpitsa ovat viihtyneet tänä kesänä todella hyvin. Risumatto on pitänyt mullan sopivan viileänä ja tasakosteana, joten myöskään muurahaiset eivät ole alkaneet pesiä mullassa. Koko kesän ensimmäinen avomaankurkku kerättiin juuri jälkikompostorista ja kohta saa ottaa ensimmäisen kesäkurpitsankin syötäväksi. Kesän uusi kokeilu, hokkaidokurpitsa, kasvaa autotallin päädyssä raudoitusverkkoa pitkin. Reviiri on vallattu ja matka näyttää jatkuvan sekä ilmojen halki nurkan ympäri että maata pitkin johonkin.

Hokkaidokurpitsan maailmanvaltaus on alkanut.

Päivän kärhönä on hokkaidokurpitsan taustalla risuhäkkyrässä kiipeilevä loistokärhö 'Blekitny Aniol'.

Lopuksi täysin asiaan liittymätön menovinkki. Ajelimme isännän kanssa sunnuntaina Maaningalle Vätysteatterin komediaesitystä katsomaan. Täytyy sanoa, että ei menneet lippurahat hukkaan. Kun leskirouvan makuukamarin lattia pitää uusia ja menossa on mukana niin ammattivaras, perintöä kärsimättömästi odotteleva vävypoika kuin leskirouvan 20 vuotta sitten kuollut aviomieskin, niin melkoisen sopan ainekset ovat kasassa. Onneksi rouvan hyppysissä pysyy isompikin kimppu ohjaksia. 

Kesäteatterin ystäville menovinkki.

Käykeehän kahtomassa, jos lähialueilla ajeletta!

Kasvimaalta saa jo syötävää

Ensimmäisen kylvöerän samettikukat kukkivat.

Kasvimaan satokausi on jo alkanut muutenkin kuin monivuotisten ruohosipulin ja saksankirvelin osalta. Vappuna kylvetyistä retiiseistä sai ensimmäiset maistiaiset 2.6. ja sen jälkeen käytiin keräämässä vielä muutamat retiisit ennen kuin todettiin kaalikärpästen toukkien syöneen loput. Sapuskaa kaikille... Tai ehkäpä retiisit pelastivatkin kaalit ja nauriit kaalikärpäsiltä, sitähän ei tiedä ennen kuin ne ovat sadonkorjuukypsiä. Eri paikkaan pari viikkoa myöhemmin kylvetyt retiisit näyttävät toistaiseksi puhtailta, joten ehkä niitä saadaan syödä ihan itse. Toistaiseksi kirpat ja etanat eivät ole löytäneet ainakaan joukoittain kasvimaalleni, mikä on aina hyvä uutinen. Helteinen touko-kesäkuun vaihde häiritsi varmasti ainakin etanoita ja ehkä kirpat pitävät välivuotta.

Ensimmäiset retiisit ja salaatit 2.6. Mukana myös nippu ruohosipulia.

Tomaateissa ja chileissä on jo isoja raakileita. Ensi keväänä pitää ihan oikeasti kylvää tomaatit vasta maaliskuun puolivälissä. Maaliskuun alussa kylvetty amppelitomaatti oli ulos viedessä kookas ja komea mutta kuinkas kävikään, kun tuulenpuuska oli heilauttanut amppelin vasten seinää? Se pisin latva raakileineen napsahti poikki ja tomaatti on nyt aivan samassa kasvuvaiheessa kuin pari viikkoa myöhemmin kylvetty vierustoverinsa. Isommissa pensastomaateissakaan ei niin isoa eroa ole, että niitä kannattaisi hyvin aikaisin kylvää. Pienemmät taimet on helpompi kuskata pihalle ja istuttaa lopullisiin astioihinsa, se tuli taas todettua tänä vuonna. Paprikat ja chilit sen sijaan saa kylvää jo hyvissä ajoin, niin ehtivät tehdä satoakin. 

Yleisnäkymää kesäkuun puolivälissä.

Alkuun pidin ruukkukasvien edessä harsoa suojaamassa paahteelta. Jätin harson pois, kun taimet olivat kotiutuneet isompiin ruukkuihinsa ja seinustan oloihin. Viime viikolla oli aika kylmiä öitä eikä päivälläkään ollut kovin lämmin, mutten viitsinyt enää laitella harsoja takaisin. Tuuli olisi temponut sitä kuitenkin ja repinyt samalla kasveja ja tiputtanut raakileita. Luotin siihen, että seinä varaa sen verran lämpöä, että muutama yön kylmin tunti ei vahingoita kasveja. Muilla ei näkynytkään mitään vikuuntumisen merkkejä mutta basilikojen kylmänkestävyys oli ulkonäöstä päätellen vähän niillä rajoilla. Hengissä kuitenkin ovat ja varmasti jatkavat pian kasvuaan entistä ehompina.

Joku tihulainen on löytänyt nauriin lehdet, vaikka kamomilla yrittää hämätä.

Päädyin taas kylvämään pikkuisen sitä sun tätä ihan sikinsokin, jotta edes joku kasvi selviää tuholaisten hyökkäyksiltä. Harsot ja kaaliverkot päätin unohtaa jo pari vuotta sitten, kun massiivinen etanainvaasio söi käytännössä kaiken ilmahyökkäyksiltä suojatuista lavoista. Nyt linnut pääsevät popsimaan etanoita ja lentävät petohyönteiset napsivat ainakin osan muista tuholaisista. Ehkä villi sekaistutus hämää myös joitakin lajeja, etteivät ne löydäkään ravintokasviensa kimppuun.

Tässä yksi sekaistutus: valkosipulien välissä kasvaa mm. salaattia ja vieressä rikkaruohojen seassa rivi keltajuurta.

Kaalien ja 'Evakko'-tomaatin kanssa piti kasvaa palsternakkaa mutta siemenet eivät itäneet.

Vanhoihin siemeniin ei aina voi luottaa. Osasyyllinen huonoon itävyyteen voi myös olla toukokuun lopun helleaalto, vaikka pidinkin silloin kylvösten päällä harsoja varjostamassa pahimmalta paahteelta. Tukikaaria on niiltä ajoilta edelleen jäljellä, en ole muistanut käydä niitä poistamassa. Kevään kylvöistä palsternakka, porkkana ja vihannesportulakka itivät huonoiten, joten parissa penkissä on jonkun verran aukkopaikkoja. Palsternakat ja osa porkkanansiemenistä oli ainakin vanhoja mutta portulakat olivat vasta tänä keväänä ostettuja. Kylvinkin niitä uudelleen kun sää viileni.

Toinen sekaistutus ei ihan onnistunut, kun porkkana ja portulakka eivät itäneet kunnolla. Sammarit, kehäkukat ja ilmasipuli kasvavat kuitenkin hyvin.

Ihmettelin monta vuotta, kuinka vesiheinä, savikka ja muut tuiki tavalliset yksivuotiset rikkakasvit loistavat poissaolollaan. Niiden siemeniä olisi luullut olevan maaperän siemenpankissa miljoonittain, vaikka edelliset asukkaat eivät puutarhaihmisiä olleetkaan. Nyt niiden määrä on alkanut lisääntyä, vaikka ei niitä edelleenkään hirveästi ole. Vesiheinä on kuulemma erinomainen elävä kate ja harhauttaa myös tuholaisia, joten annan osan niistä kasvaa kasvilavoissa. Kylvörivien kohdalta nypin isoimpia pois, jotta vastaitäneet hennot hyötykasvien taimet eivät ihan huku.

Pari porkkanaa kurkistelee kehäkukan ja kompostimullan mukana tulleiden nukkapähkämön ja pikkuampiaisyrtin taimien seasta.

Hiekkainen yrttilava meinaa joka kesä kerätä muurahaisia, jotka puskevat käytäviensä edestä mullat alas lavasta.

Muurahaisten kanssa joudun neuvottelemaan varsinkin alkukesällä aika tiukasti. Ne haluaisivat tyhjentää yrttilavani kun taas itse haluaisin kasvattaa siinä hyötykasveja. Aurinkoisessa etureunassa kasvaa huonosti mikään, kun muurahaiset tyhjentävät mullat juurien välistä pois. Niinpä käyn tasaisin väliajoin painelemassa käsin käytävät umpeen, nostamassa mullat takaisin lavaan ja kippaamassa niiden toimenpiteiden jälkeen reilusti vettä päälle. Jossain vaiheessa kesää muurahaiset luovuttavat ja muuttavat majansa muualle. Muihin kasvilavoihin ne eivät ole olleet niin innokkaasti menossa muulloin kuin heti lumien sulettua. 

Yrttilavan vieressä betonirenkaassa suklaaminttu on herännyt.

Luulin jo, että talvi olisi koitunut suklaamintun kohtaloksi. Ensimmäisen talven jälkeen sen viimevuotisissa versoissa näkyi pian lumien sulettua uusia versoja. Tänä keväänä vanha kasvusto oli rapisevan kuivaa (mutta erittäin hyväntuoksuista). Tarpeeksi pitkään kun odotti, niin alkoihan sieltä juuresta kasvaa uusia versoja. Jännästi kaikki uusi kasvu on renkaan etureunassa. Ehkä kasvi jossain vaiheessa tajuaa lähteä vaeltamaan takaisin keskemmälle, kun ei pidemmälle pääse. En ole vieläkään keksinyt, miten suklaaminttua voisi hyödyntää. En tykkää sen mausta mutta sitä on sen verran kiva käydä tuoksuttelemassa kasvimaapuuhien lomassa, että saa minun puolestani edelleen kasvaa leikkikehässään.

Kuukausimansikoita ei taida tarvita suojata linnuilta tänä kesänä.

Pohdin eräänä päivänä, voisiko mennyttä talvea kutsua jatkossa tappotalveksi. Sen verran paljon se meiltä kasveja vei ja sitäkin suurempaa joukkoa kuritti rankasti. Kasvimaalla (ja myös muualla pihalla) pahasti osumaa ottivat kuukausimansikat. Monta kasvia oli aivan kuollut ja suurimmasta osata nousee ainoastaan yksittäisiä lehtiä. Vain muutama puska on sen verran paremmissa voinneissa, että niistä voi saada muutaman marjankin tänä kesänä. Ei ollut eroa sillä, olinko jakanut mansikoita viime kesänä vai olivatko kasvit vanhoja, tasapuolisesti tuli tappioita kaikkiin. Mahtuipahan kylvämään ylimääräisiä herneitä mansikoiden väleihin. Arvioin väärin tarvittavien herneiden määrän silloin kun laitoin siemeniä likoamaan, joten piti keksiä lopuille muita sijoituspaikkoja.

Laatikkoon pötkölleen istutettu 'Maskotka' kasvaa sekä sivulle että ylös.

Kaiken kaikkiaan tällä hetkellä näyttäisi siltä, että ihan hyvä satovuosi olisi tulossa. Sattumaa vai onkohan puutarhuri vihdoin oppinut jotain?