Tukka putkella puutarhassa

Neitoperhonen kirjokevättähdellä.

Jäätävän kylmän huhtikuun ja työkiireiden takia tämän puutarhan kevättyöt pääsivät ruuhkautumaan pahan kerran. Menin jo laskuissani sekaisin, mitä pitäisi tehdä milloinkin ja olenko vielä unohtanut jonkun superkiireellisen homman. Niinpä tein lauantaiaamuna itselleni työlistan ja laitoin sen puutarhaessun taskuun. Listasta huolimatta eteen tuli aina joku askare, mikä piti ehdottomasti tehdä juuri sillä hetkellä ja kun illalla tarkistin, olinko muistanut kaiken, sain yliviivattua vain kolme kohtaa. Ei ihan tainnut mennä putkeen joko listan laatiminen tai sen noudattaminen.

Viimeisimpänä lajissaan kukkii kevätsahrami 'Flower Record'.

Päivän ensimmäisiä töitä oli valkosipulien lannoittaminen ja veriapilan, retiisin, tillin ja kesäkukkien kylväminen. Ne unohtuivat edelliseltä kylvökerralta. Istutin myös muutaman sellerin ja itävyystestin tuloksena tulleet salaatintaimet. Kun olin myös kastellut kaikki, tuli mieleen tarkistaa, joko ranskanrakuuna ja sitruunamelissa ovat heränneet. Jälkimmäisestä ei vielä näkynyt elonmerkkiäkään mutta ranskanrakuunan piippoja kurkisteli pinnan tuntumassa vaikka miten paljon. Muistin jonkun ohjeen sanoneen, että rakuuna kannattaa jakaa parin vuoden välein ja koska nyt oli alkamassa puskan kolmas kesä, päätin tarttua talikkoon ja kiskoa sen ylös. Sen verran oli kookkaaksi kasvanut, että istutin takaisin vain kolmasosan ja laitoin pienemmistä jakopaloista myynti-ilmoituksen tori.fi:hin. Kaksi alkua odottaa vielä noutajaa, jos joku lähialueilla asuva haluaa hyvin talvenkestävää kantaa.

Ei ole ollut näemmä talvehtimisongelmia ranskanrakuunalla.

Olisiko talvehtimismenestyksen salaisuus sitten siinä, että istutin ranskanrakuunan jo alkujaankin melkein kymmenen sentin syvyyteen hiekkamultaiseen kasvilavaan? Syksyisin täytän vielä lavan kukkuroilleen, ettei syksyn aikana satava vesi varmasti jää lillumaan sinne. Tätä niksiä ei missään rakuunan istutusohjeessa ole mainittu, vaan havaitsin sen toimivan, kun upotin kesän ajan ruukussa kasvaneen rakuunan talveksi maahan ja huomasin sen keväällä lähteneen hyvin kasvuun, vaikka olikin syvällä. Niinpä en sitten missään vaiheessa nostanut sitä pinnan tuntumaaan kasvamaan ja nytkin itselle jäänyt jakopala pääsi takaisin samaan tuttuun syvyyteen. Siirsin sitä vain pikkuisen enemmän lavan takalaitaan, jotta sen eteen mahtuisi istuttamaan tai kylvämään jotain matalampaa.

Salamatkustajana tullut narsissi 'Ice Follies' on tuplannut kukkamääränsä. Hyvä, hyvä!

Parin ohikulkiessa nypätyn voikukan läheltä bongasin lehtokotilon, joten jatkoin kitkemistä keskemmälle kukkapenkkiin ja leikkelin samalla viimevuotisia perennanvarsia. Rikkaruohojen kitkeminen vaihtui välillä kotiloiden kitkemiseksi mutta sainpahan majapenkin ja melkein koko kärhökaaripenkin siivottua kummastakin laadusta. Pari muutakin potentiaalista kotilokohdetta tuli tarkistettua ja todettua, että löytyy niitä joitain sieltä sun täältä muttei vielä ongelmaksi asti. Rikkaruohot ja kotilot eivät olleet listallani mutta niihin tuhraatui pari tuntia päivästäni. En voi kyllä sanoa, että olisi hukkaan mennyt se työ. Onpahan aika monta kotiloa vähemmän munimassa jälkikasvua ja jossain vaiheessa ne rikkaruohotkin olisi pitänyt kitkeä.

Narsissi 'Apricot Whirl' ehkäpä?

Viimevuotisen puutarhakompostin möyhennys oli listallani ihan jo siitäkin syystä, että säkeissä odotti hepanlantaa kompostin vauhdittajaksi. Sen sain tehtyä eikä aikaakaan mennyt kuin pieni hetki. Minun möyhentäessäni kompostoria, Karo möyhensi majapenkin istumapaikan alle hiekkaan kunnon kuopan pesäkseen. Kuten aina, valmiissa kuopassa ei sitten kelvannutkaan ottaa nokosia, vaan kuoppa kaivettiin ihan vain kaivamisen ilosta. Joku on myös kaivellut tunnelia varjokujan hiekkakäytävälle. Syvyyttä tunnelilla on parisenkymmentä senttiä. Olemme yrittäneet kytätä, onko asukas kimalainen vai joku maassa asuva mehiläinen tai peräti ampiainen, mutta toistaiseksi emme ole onnistuneet näkemään ketään. Hiiren tunneliksi kolo lienee aivan liian pieni.

Kuka asuu puutarhassamme?

Päivään mahtui myös tomaattien ja chilien kuskaamista varjopaikasta toiseen auringon liikkeiden mukaan. Ja tietysti myös taimien kastelua. Tomaatteja siirrellessä huomasin pelakuiden kaipaavan tuoreempaa multaa, joten siirtelin nekin käsiteltäviksi. Ja kun multasäkki ja kanankakka olivat valmiina, tein saman käsittelyn myös juuri heränneelle verenpisaralle. Toinen verenpisaroista saattaa olla vainaa mutta annetaan sille vielä pari viikkoa armonaikaa ennen kompostin kutsua. Kellarissa talvehtinut syyssyrikkä pääsi vakipaikalleen patiopenkkiin. Se talvehti hyvin ja on alkanut heräillä ihan äskettäin. Kahden kärhön istuttaminen oli listalla mutta sitä en ehtinyt tehdä. Aikaa meni myös kukinnan edistymisen seuraamiseen ja pörriäisten puuhien tutkimiseen. Ja patiokalusteiden paikoilleen tuontiin ja grillaamiseen. Tai ne olivat enimmäkseen isännän hommia mutta ei grilliherkkuja ihan sekunnissa hotkita.

Aurinkopenkin vanhoja jouluhyasintteja, taustalla pörhäkämpi 'Fondant'.

Aurinkopenkistä löytyi myös yksi sininen sekoituksesta tullut hyasintti.

Isompi projekti on ollut naapurin viimesyksyisten syreeninrunkojen jatkojalostus. Ne ovat olleet pari viikkoa levällään pitkin nurmikkoa mutta nyt piti saada valmista, sillä ruoho kasvaa näillä keleillä aivan liian vauhdikkaasti. Lauantaina sain kyhäelmän siihen pisteeseen, että seuraava vaihe oli paikoilleen siirto ja viimeistely. Sen teimme isännän kanssa heti sunnuntaiaamuna. Talven aikana mielessä jalostui ajatus puisesta seinäkkeestä kasvimaalle ja nyt sellaisen sitten sain. Tuli vähän massiivisempi näkösuoja kasvimaan kulmaan kuin entiset pari pientä palaa raudoitusverkkoa. Alkuperäinen suunnitelma oli vähän eri näköinen mutta kun ei sitä saanut niillä käkkyröillä toteutettua, mitä oli käytettävissä, niin tuollainen siitä sitten tuli. Ihan ok ja paranee varmasti, kun köynnökset alkavat peittää sitä. Kuvan ottamisen jälkeen istutin muutaman tuoksuherneen lavan takareunaan ja hallanvaaran mentyä ohi lavaan tulee vielä kahta erilaista papua.

Aiemmin esitelty ranskanrakuuna kasvaa myös samassa lavassa.

Sunnuntain puuhat olisivat jatkuneet pitkälti samaan malliin kuin lauantaina mutta Karopa laittoi suunnitelmat uusiksi. Karo oli meidän mukana aamupäivän ulkona seuraten ihan normaalisti meidän ja naapurien puuhia. Yhdentoista maissa se meni muun perheen mukana sisälle eikä mennyt kauaa, kun isäntä tuli koira sylissään ulos ja kertoi, että Karon takajalat pettivät alta eikä se päässyt lattialta ylös. Koko takapää oli ihan vetelänä eivätkä jalat ottaneet yhtään painoa alle. Ei kun selvittämään, missä on lähin eläinlääkäripäivystys ja pikaisen puhelun jälkeen ajelemaan Kuopiota kohti.

Luumutarhan viime syksynä istutettu hyasinttisekoitus, taustalla pystykiurunkannus 'Beth Evansia'.

Eläinlääkärissä jalat pelasivat liikkeessä jo kutakuinkin normaalisti mutta asentotuntoaistissa oli häikkää ja diagnoosiksi tuli mahdollinen hermopinne. Kipulääkekuurin kanssa päästiin kotiin ja 2-4 viikkoa pitää pitää Karo "häkkilevossa", eli ei juoksemista, hyppimistä, portaissa kävelyä, lenkkeilyä, eikä edes ympäri huushollia tai pihamaata tallustelua. Kaikki muutamaa askelta pidemmät paikanvaihdokset Karo kulkee sylissä. Karolle on selvästi vaikeaa ymmärtää, että sen ei tarvitse nousta seisomaan, kun joku on tulossa rapsuttelemaan eikä varsinkaan riehaantua hihnan nähdessään. Ei ole mennyt vielä jakeluun, että hihna tarkoittaa nyt pissillä käyntiä omalla pihalla eikä lenkille lähtöä. Omaa petiään Karo on kaivellut hyvin tarmokkaasti useammankin kerran paino tukevasti takajaloilla ja etujalat vimmatusti kuopien. Kuinka kerrot koiralle, että sen pakollisen kaivamisen voisi aivan hyvin suorittaa kolmella jalalla seisten, kun ei superlon-patja siitä sen kummemmaksi kuitenkaan mylläänny?

Jänisverkosta ja harjateräksen pätkistä kyhättiin toipilaalle neliömetrin kokoinen ulkotarha, jota testailtiin eilen illalla.

Vaihtelua sisällä pötköttelyyn tuo ulkona pötköttely lasten kanssa kyhätyssä tarhassa. Sieltä näkee koko sivupihan, ison osan etupihasta, pikkuisen kadulle ja myös vähän yhden naapurin pihalle.  Pakkolepo ei ole kenestäkään kivaa mutta jospa Karo sen verran malttaisi nyt lepäillä, että vaiva paranisi ihan kotihoidolla. Onneksi se ei enää ole nuori koira, jolla energiaa riittää enemmän kuin tällaisella seniorineidolla. Ja onneksi Karo on sheltti eikä mäyräkoira tai corgi. Niille pakkolepoa samassa tilanteessa olisi nimittäin määrätty 6-8 viikkoa, jos oikein muistan. Lyhyt aikahan tämä siihen verrattuna on. Nyt lähden ulos ja otan Karon mukaan tarhaansa. Se saa mukaan pakastimesta kongin täynnä syötävää, niin on pitkäksi aikaa mieluista tekemistä. Sen jälkeen kelpaakin ottaa sisällä pidemmät nokoset.

Yrttinen yhteenveto

Kasvimaan satokausi lähenee uhkaavasti loppuaan. Tomaateista, chileistä ja kurkusta kerroin jo aiemmin, joten tähän postaukseen koostin yrtintuoksuisen tiivistelmän kuluneesta kesästä.

Tällainenkin sarvekas pikkulentäväinen viihtyi kamomillan kukissa. Onkohan tämä pitkäsarvimehiläinen?

Uusista kokeiluista kamomilla iti hyvin ja kukki runsaasti. Keräsin pitkin kesää kukkia tuoreeltaan teehen ja kuivattavaksi talven varalle. Lisäksi erityisesti kukkakärpäset ja erakkomehiläiset näyttivät viihtyvän kamomillan kukissa erinomaisesti, joten tämä kasvi pääsee ehdottomasti jatkoon. Ripottelin kamomillan siemeniä pitkin kasvimaan kapeaa aidanvieruspenkkiä ja kasvimaan päädyn yrttipenkkiä, mutta eiköhän se ole ottanut levittäytymisen myös itsekin haltuun. En pane pahakseni pientä omatoimisuutta, sillä tuskinpa hentoinen kamomilla muiden kasvien kasvua haittaa ja ylimääräiset taimet on helppo kitkeä pois.

Valkosipuli-sellerilavassakin oli runsaasti kamomillaa (kuva elokuun alusta).

Monivuotisista yrteistä ruohosipuli, ranskanrakuuna, sitruunamelissa ja suklaaminttu talvehtivat onnistuneesti ulkona ja kasvoivat hyvin. Ruohosipulia keräsin useamman kerran kesän mittaan niin tuoreeltaan käytettäväksi kuin pakastimeen silputtavaksikin. Rakuunaa kuivasin viime vuonna niin paljon, että se sai kasvaa melkein koko tämän kesän rauhassa. Samoin kävi rosmariinillekin. Voimakkaanmakuisia yrttejä ei paljoa tarvita ruuan maustamiseen. Silloin tällöin kävin nappaamassa kummastakin jonkun latvan ruuanlaittoon.

Kasvimaalla kesän viettänyt muhkea rosmariini tuli kolmatta kertaa eteiseen talvea viettämään.

Sitruunamelissaa pakastin vähän, suklaaminttu sai olla koristekasvina ja tuoksuteltavana. Oreganoa minulla kasvaa kukkapenkissä ja sitäkin tuli kerättyä sieltä pakastimeen muutama rasiallinen. Saksankirveli on myös häädetty kasvimaalta muualle, sillä se pärjää hyvin savisessa ja varjoisassakin paikassa. Meillä se kasvaa puutarhakompostin vieressä. Aiempina vuosina olen käyttänyt sitä enemmän mutta tänä vuonna se jotenkin jäi vain satunnaiseksi ohikulkunaposteltavaksi.

Suklaaminttu kukki syyskuun puolivälissä.

Viinisuolaheinä näytti alkuun kuolleen talven aikana mutta hitaan alun jälkeen se kasvoi suorastaan holtittomasti. Alkukesällä napsin siitä silloin tällöin lehtiä salaattiin, mutta aika pian lehdet muuttuivat niin karvaan makuisiksi, ettei niitä tehnyt mieli syödä. Kokeilin leikata koko kasvin alas, mutta eivät ne loppukesällä kasvaneet lehdet sen paremmilta maistuneet edes pieninä. Suolaheinä pyrki vain kukkimaan jatkuvasti. Vaikka leikkasin viime vuonnakin siitä kaikki kukkavarret heti pieninä pois, yksi siementaimi ilmestyi kesän aikana parin metrin päähän emokasvista. Senkään lehdet eivät maistuneet kovin hyville. Viinisuolaheinästä näemmä voi saada yhtä pahan riesan kuin tavallisesta suolaheinästäkin, joten sen taru loppui tähän vuoteen. Vapautuipahan betonirengas jollekin uudelle kokeilulle.

Itsekseen siemenestä kylväytynyt viinisuolaheinä ehti kesän aikana näin isoksi.

Timjamin talvehtiminen ei onnistunut mutta onneksi olin varautunut siihen esikasvattamalla uudet taimet. Kovin hitaasti taimet kuitenkin kasvoivat, joten sitä en pakastanut ollenkaan. Tuoreena käytettäväksi taimista riitti aina kun sattui tarvitsemaan ja muutaman oksan kuivasin. Ensi keväänä pitää laittaa lisää timjamia kasvamaan, sillä sitä meillä menisi enemmänkin.

Timjami lokakuussa.

Tilli oli kylväytynyt edelliskesänä sen verran ansiokkaasti, että sitä kasvoi yli oman tarpeen siitäkin huolimatta, että etanat verottivat sadosta reilun osuuden. Sellaista määrää tilliä ei uusien pottujen kanssa saanut uppoamaan, että olisi tullut syötyä kaikki. Silppusin sitä ihan vihersalaatin sekaan, salaatinkastikkeisiin, kermaviilipohjaisiin kastikkeisiin sekä kalaruokiin, ja riittipä sitä myös pakastimeen pari reilunkokoista folionyssäkkää. Muutama tilli pääsi kukkimaan tänäkin vuonna, joten sain niistä kruunutillejä maustekurkkuihin. Pari pisimmälle ehtinyttä jätin kypsyttämään siemenensä, niin onpahan ainakin siemenpankkia maassa siltä varalta, että kevätkylvöt epäonnistuvat.

Pahiten "tilliintynyt" lava. Ja tähän en siis keväällä kylvänyt yhtään tillin siementä.

Basilikat kärsivät alkukesän kylmyydestä, joten niiden sato jäi turhan heikoksi. Sitruunabasilika kesti kylmää paljon paremmin kuin maustebasilika 'Emily', joten sitä sai kerätä useamman kerran kesän mittaan myös pakastettavaksi. Vaikka tämä kesä ei ollutkaan ihanteellinen basilikoille, sai niistä haettua lehtiä kuitenkin aina tarvittaessa lautasellekin. Kumpaakin basilikaa saa laittaa runsaasti kasvamaan ensi keväänä.

Yrttilava on jo vähän rähjäisen näköinen syyskuun puolivälissä. Keskellä korkeimpana kurkottelee ranskanrakuuna (tuo rosmariinia muistuttava).

Ensi kesälle voisi ottaa kokeiltavaksi taas yhden tai useammankin uuden yrtin. Melkoinen valikoima eri yrttejä onkin tullut testattua vuosien mittaan, mutta onhan lajikkeissa ainakin vielä valinnanvaraa, jos eri lajit loppuvat kesken.

Heräämisiä

Valkovuokko pääsi yllättämään ja aloitti kukinnan 10.5.

Keväisten heräämisten aika jatkuu ja jatkuu vain kun viimeisetkin lumet ovat vihdoin hävinneet kukkapenkeistä ja maa alkanut lämmetä. Osa kasveista nousee muutenkin toisia myöhemmin ja vielä on monta täysin unten mailla. Monen monta heräilijää on taas kuitenkin bongattu. Valkovuokot tuntuivat nousevan tänä keväänä todella hitaasti, mistä oli toisaalta hyvilläni. Veikkasin nimittäin Koska kukkii? -haasteessa ensimmäisen kukkivan vasta äitienpäivänä, eli 14.5. Ajattelin pensasryhmän vuokkojen olevan nopeimpia, sillä lumet sulivat sieltä ensimmäisenä. Olin kuitenkin väärässä, sillä löysin varjokujalta valkovuokon kukassa ennen kuin olin edes tajunnut, että ne ovat siellä niin pitkällä. Pensasryhmässä alkaa näkyä vasta ensimmäisiä pienen pieniä nuppuja. Nyt aloin epäillä, johtuisiko ero kasvualustasta. Pensasryhmän kasvualusta on kokonaan turvepitoista ostomultaa kun muualla puutarhassa on sitä maata mitä tontilta on löytynyt.

Valkovuokosta sinivuokkoon. Nuppuja näkyvissä mutta jaksavatko odotella 15.4. saakka?

Vähän jouduin eilen pihakierrosta tehdessäni miettimäänkin. Ihmettelin pitkään, mikä ihme kasvi puskee nuppua majapenkistä tuijan edestä. Bongasin siitä yhden melkein avonaisen kukankin ja punaisesta väristä tuli ensin mieleen palloesikko 'Rubra', joka kuoli toissatalvena. Olin myös varma, että olin istuttanut sen metrin verran oikealle. Mysteerikasvi ei kuitenkaan näyttänyt lähellekään palloesikolle mutta joku esikko se varmasti oli.

Nuppuja nousee vieri vierestä. Ihan varmasti juuri tässä kohtaa kasvoi viime kesänä nukkapähkämöä.

Sitten tuli mieleen tarkistaa, olinko mahdollisesti siirtänyt himalajanesikot jaloangervojen ja kuunliljojen välistä pois. Kummankin himalajanesikon kohdalta toden totta löytyi kuopat, joten arvoitus taisi ratketa. Isompi on selvästi tuijan edessä mutta mihin ihmeeseen olin istuttanut sen pienemmän? Joku mielikuva on, että olisin ainakin mallannut kasvia pensasmustikoiden lähistölle mutta sieltä ei löytynyt mitään. Onko myyrä syönyt senkin vai olenko istuttanut johonkin aivan muualle? Vastaus paljastunee muutaman viikon sisällä. Onneksi viimekeväisiä siementaimia on useampiakin hengissä. Istutin niitä ainakin kolmeen kohtaan: suon laidalle, luumutarhaan ja ehkä toiseen kohtaan kärhökaaripenkissä. Tai sitten johonkin muualle. Taimia oli niin valtavasti, että osan kasvusijat ovat näemmä päässeet pahasti unohtumaan.

Suon laidalta löytyi viimekeväisiä himalajanesikon siementaimia, jotka olivat syksyllä suunnilleen peukalonkynnen kokoisia rääpäleitä.

Majapenkki ja suon laita näyttävät olevan esikoille otollista kasvualuetta. Varjoisa, kostea ja savipitoinen multa saa ne kasvamaan rehevästi ja kohopenkit pitävät liiat talvimärkyydet loitolla. Tämän kesän työlistalla on vaihtaa pallo- ja luhtaesikoiden paikat keskenään. Palloesikot kasvattavat kesän mittaan melkein polvenkorkuiset lehtitupsut, jotka eivät ole minusta ihan sopivinta mahdollista reunuskasvillisuutta kapean hoitopolun varteen. Seurailen kuitenkin tämän kesän, millaiset lehdet luhtaesikot kasvattavat, ettei tule tehtyä liian hätäistä siirtopäätöstä ja entistä isompaa ongelmaa. Luhtaesikot olivat viime kesänä niin pieniä taimia, ettei niiden lopullisesta koosta saanut vielä kunnolla selvää.

Liilat palloesikot ovat komeasti nupullaan. Isompien ruusukkeiden kokoa voisi verrata kynnen sijaan tennispalloon.

Yöpakkasia ei ole ollut moneen vuorokauteen, joten uskaltauduin nostamaan suuren määrän kasveja ulos. Tänä vuonna en edes hirveästi totutellut niitä auringonpaisteeseen, vaan nostin kertaheitolla pihalle. Suurin osa eteisessä talven tai kevään ajan viettäneistä kasveista olikin ulkoillut jo huhtikuussa pieniä hetkiä ja saanut silloin vähän maistaa auringonpaistetta mutta sen jälkeen tuli pitkä kylmä kausi, jolloin ne eivät päässeet ulos. Toivottavasti lehtiin oli kuitenkin jäänyt muistiin tieto ulkoilmasta. En sentään nostanut nyt kasveja aurinkoiseen kuistin nurkkaan, vaan kannoin ne kuopuksen kanssa autotallin päätyyn. Vähiten ulkoilleiden eteen laitoin kookkaampia kasveja, jotta niistä tulisi edes pientä varjontapaista puunlatvojen lisäksi. Yhden pienen mokan kuitenkin tein, sillä menin eräänä aamuna nostamaan riippapelakuun tomaattien kanssa ensimmäistä kertaa ulkoilemaan. Tarkoitus oli siirtää se takaisin eteiseen ennen töihin lähtöä, jolloin kasvit olisivat saaneet olla leppeässä pilvisäässä ulkona pari tuntia. Tomaatit muistin nostaa sisälle mutta ulko-oven toiselle puolelle jäänyt riippapelakuu unohtui enkä muistanut koko kasvia ennen kuin tulin illalla kotiin. Ei sillä varmaan muuten olisi hätää ollut mutta tietysti aurinko oli alkanut paistaa työpäiväni aikana ja porotti kotiin tullessani suoraan pelakuuhun. Aika monta lehteä oli kärähtänyt mutta onneksi ne olivat varjostaneet alempia, niin ei kaljuuntunut koko puska.

Vähän on hankala päästä varastoon mutta piti valita paras paikka kasveille. Viherliljapuun ja kärhöjen takana on vähiten ulkoilmaan tottuneita kasveja.

Eivät suinkaan kaikki talvetettavat olleet tuossa ensimmäisessä kuvassa. Lisää ruukkuja on vähän syrjemmällä marjapensasalueella, jotta olisi edes jonkinlainen mahdollisuus kulkea kompostorille tai varastoon. Lisäksi olen unohtanut varaston puolelle pari gladiolusruukkua. Kasvimaalla minikasvarin alla ovat kaikki perennantaimet, curry-yrtti (joka on ehkä kuollut talven aikana) sekä osa kesäkukkien ja hyötykasvien taimista. Talon seinustalle tulevat viisi pelakuulaatikkoa ovat etupihalla. Niille olen laittanut vanhan pitsiverhon varjostamaan auringolta. Oli kyllä helpottavaa saada suurin osa kasveista pihalle, niin sai siirrettyä tomaatit ja osan kesäkukista eteiseen. Vierashuoneen taimipöytä alkaakin olla jo tyhjä. Chilit, basilikat, päivänsinet ja kelloköynnös ovat olleet toistaiseksi kokonaan sisällä ja siirtyvät viimeisten joukossa ulos.

Alppiruusut, muratit ja jouluruusu eivät paahteesta pidä, kukkineet sipulikukat ovat muuten vain pois jaloista täällä sivummalla.

Sitten ovat nämä, jotka taitavat olla menetettyjä tapauksia: valkoinen hortensia, suklaakosmos, lankaköynnös ja daalia.

Melkein joka vuosi tulee jotain talvitappioita, vaikka mitä tekisi. Tänä vuonna taisin menettää ylläolevan kuvan kasvien lisäksi myös valkoisen karjalanneidon. Se on kuitenkin vielä eteisen lämmössä tarkemman silmälläpidon alla pari viikkoa, nuo muut saavat heräillä omaan tahtiinsa ulkosalla. Karjalanneidon menetys pikkuisen kirvelee mutta oikeastaan nuo muut eivät jääneet harmittamaan. Toinen talvi putkeen valtava kasvimäärä kellarissa sai vakavasti pohtimaan ajatusta vähentää tuntuvasti talvetettavien määrää. Pääsen myös helpommalla kesän kasteluissa kun on vähemmän ruukkuja pyöriteltävänä. Daalian ja suklaakosmoksen olisin tosin istuttanut muutenkin maahan mutta eipähän tule houkutusta kaivaa niitä syksyllä taas kellariin kun ovat jo valmiiksi vainaita. Mietin viime syksynä myös ranskanrakuunan talvettamista kellarissa. Onneksi kuitenkin päätin istuttaa sen talveksi maahan, sillä talvehtiminen taisi onnistua.

Merkitsin nuolilla ranskanrakuunan ensimmäiset versot. Talvehtiminen selvästi onnistui!

Kun huomasin ranskanrakuunan talvehtineen onnistuneesti, tajusin, että olen istuttanut timjamin sen taakse. Taisin syksyllä ajatella, että timjami talvehtinee rakuunaa luotettavammin, joten se kannattaa istuttaa mahdollisimman keskelle lavaa ja jättää epävarmempi tapaus reunemmas. Taisi käydäkin niin, että timjamin kasvuunlähdöstä ei ole tällä kertaa takeita. Pari vihreää versontynkää siinä oli, vaikka näin vaivaa kevätahavalta suojaamiseksi ja poistin suojat sateisella säällä ja vasta sitten kun maa oli varmasti sulanut ja kostea. Timjamia siirtäessäni huomasin, että rakuuna oli lähdössä hyvään lavanvalloitukseen. Juuresta puski nimittäin timjaminkin suuntaan useita versoja ja kunhan ne ehtivät maan pinnalle, rakuunaa nousee ainakin 40cm:n levyiseltä alueelta. Näyttäisi myös siltä, että sitruunamelissa on talvehtinut samassa lavassa. Kukahan voittaa taistelun elintilasta?

Onnistuneisiin talvehtijoihin lukeutuu selvästi myös suklaaminttu, joka näyttää versovan vanhoista varsistaan.

Suklaaminttu kasvaa pienessä betonirenkaassa, joten se ei pääse hätyyttelemään kavereitaan. En liiemmin välittänyt viime kesänä suklaamintun mausta mutta tuoksu oli niin viime kesänä kuin nyt keväälläkin vallan mainio. Tällaiselle suklaan ystävälle maistuu myös After Eight -suklaa, jolta suklaaminttu hyvin vahvasti tuoksuu. Ehkä kokeilenkin suklaamintun lehtiä tänä kesänä kuuman kaakaon tai suklaajälkiruokien maustamiseen. Ja jos sekään käyttö ei toimi, käyn vain tuoksuttelemassa ja jätän mintun muuten pörriäisten iloksi. Perusjampat, kuten ruohosipuli, valkosipulit ja syksyllä ystävältä saadut ilmasipulit ovat lähteneet hyvin kasvuun mutta viinisuolaheinä näyttää hyvin epäilyttävältä. Se on lähinnä epämääräisen ruskeankirjava kasa kuivia lehtiä. Saa nähdä, kuinka sen kanssa lopulta käy.

Ainakin pari kaurajuurta onnistui myös talvehtimaan, joten taidan päästä näkemään niiden kukinnan.

Muistatteko viimekesäisen kyllästymiseni kurjenmiekkojen kukkimattomuuteen? Osan niistä myin pois, osan kaivoin kompostiin, osan söivät myyrät talvella ja muutama taimi jäi kukkapenkkiin. Tänä vuonna ei kuitenkaan tarvinne tuskailla kurjenmiekkojen kukkimattomuudella, sillä niitä tuskin nouseekaan niin paljoa, että olisi edes minimaalisia toiveita kukinnasta. Niin ja tarhakurjenmiekka 'Black Swan' (tai ainakin osa siitä) sai siirtokehotuksen kadun pään joutoalueelle. Vähän mietin, kuinkahan paksujuurinen ja jalostettu kasvi mahtaa selvitä, kun talveksi päälle kasataan puolet kadunpään aurauslumista ja keväällä lumien sulaessa maa on melkoisen märkää. Maakin on aika kehnoa joutomoskaa mutta aurinkoa sentään tulee juurille aamusta iltaan. 

Hiekoitussepelit ja auran vetämiä heinätuppaita niskassa mutta sieltä kurjenmiekka vain sitkeästi puskee läpi.

Ihme kyllä, kurjenmiekan kaikki maan päällä näkyvät juuripötkylät tuntuvat napakoilta ja lehtitupsuja nousee sieltä sun täältä. Nostan onnellisena hattua, jos kurjenmiekka vihdoin innostuu kukkimaan. Saatanpa vaikka siirtää loputkin kukkapenkistä joutoalueelle vaikka jonkun villisti levittäytyvän oreganon tai myskimalvan tilalle. Villisti levittäytyvät myös kevättähdet mutta niiden annankin levitä aivan vapaasti. Kivikkorinne on vielä melko paljaan näköinen mutta siniset mättäät näkyvät pitkälle. Luonnossa ne näkyvät vielä paremmin kuin alla olevassa kuvassa. Yksittäisiä taimia löytyy sieltä täältä pitkin kivikkorinnettä, joten parin vuoden päästä kevätkukinta on sielläkin mukavan runsasta.

Kivikkorinteessä kukkii jo useita kirjokevättähtimättäitä.

Aurinkopenkin ensimmäinen kukinta-aalto alkaa mennä ohi. Vanhat hyasintit ovat talvehtineet hyvin ja pääsevät pian ottamaan päävastuun alueen kukinnasta.

Työviikko on ollut poikkeuksellisen raskas eikä ole ollut oikein aikaa roikkua netissä. Vielä huominen ennen viikonloppua ja ensi viikkohan on helatorstain takia kevyempi. Onneksi on sentään aurinkoista ja lämmintä! Miten ihanaa on piipahtaa pihalla ilman takkia tai jopa t-paidassa!