Vähän joulutusta

Amaryllis 'Magic Green' 3.12.-24.

Joulu lähestyy, mutta sitä ei kyllä tässä huushollissa ole huomannut muuten kuin lasten joulukalenterin luukkujen etenemisestä. Hassua kyllä, 10-11-tuntisiksi venähtäneet työpäivät ovat aika tehokkaasti estäneet joulunteon. Omituista.... Eilen sain kuitenkin lasten kanssa tehtyä joulukukka-asetelmat ja laitettua takapihalle valosarjat. Pipareitakin leivottiin pieni erä.

Joulukukkapajasta päätyi keittiöön kaksi asetelmaa.

Tänä vuonna hektinen joulukuu taisi kaivata vastapainokseen jotain rauhallista, sillä ylimääräisiä hörselöitä ei juurikaan tullut. Asetelmissa on sammalta, mustikanvarpuja ja kanelitankoja, isommassa myös yksi hillitysti kimaltava muovinen koristehavu valkoisine palloineen ja sammalenvihreä verkkorusetti, joka ei kuvassa juurikaan näy pallo-oksan takaa. Valkoisessa punotussa korissa on valkoinen amaryllis ja sinisiä hyasintteja, punaisessa ruukussa valkoisia hyasintteja. Oli itsenäisyyspäivän hyasintit tarjouksessa juhlapyhän jälkeen... Lapset halusivat koristella viherkasvinsa (pieni anopinkieli ja rahapuu) jouluisiksi ja niihin tulikin sitten koristeita niin paljon, että sammalta ja kasveja ei paljoa näy. Äidin asetelmat näyttivät sitten heidän mielestään tylsiltä.

Viimevuotinen tulilatva sai pukerrettua peräti kolmeen latvaan nuppuja.

Tulilatvan uudelleenkukituksessa en ihan onnistunut, vaikka se muutamia nuppuja tekikin. En vain sitten missään vaiheessa muistanut pitää huolta säännöllisestä valoisan ja pimeän ajan vaihtelusta. Tulilatva on kuitenkin komea ihan viherkasvinakin ja ties vaikka joululoman alettua tulisikin innostus antaa sille kunnon vuorokausirytmi komeamman kakkoskukinnan toivossa. Nyt on ollut sen verran paljon muuta puuhaa, että jonkun krantun kukan hyysääminen ei ole ollut ihan muistilistan kärjessä. Toinen kranttuilija löytyy ulkoeteisestä, jossa viimevuotinen amaryllis ei ole vieläkään osoittanut halua jäädä lepäilemään. Vanhimmat lehdet kyllä kuihtuvat mutta uusia puskee edelleen tasaiseen tahtiin, vaikka multa on ollut rutikuivaa ainakin syyskuun lopusta lähtien ja eteisen lämpötilakin on ollut siellä 15 asteen tienoilla, mitä lepopaikassa pitäisi olla. Nyt vein amarylliksen pimeälle hyllylle noin 20 asteen lämpötilaan. Jospa paikanvaihdos auttaisi sitä joko tunkemaan kukkanuppua esille tai sitten vaipumaan vihdoin lepotilaan.

Nuotiopaikka illan hämärtyessä.

Nuotiopaikka ja luumupuu 'Kuntala' valaistuina.

Oli tarkoitus ehtiä laittaa myös havuja ja valot myös etupihan kukkalaatikoihin mutta hämärä yllätti ennen kuin ehdin karsimaan pihdasta oksia. No, ehtiihän ne myöhemminkin. Ulkoeteisessä on sentään valosarja, mikä näkyy myös kadulle, niin ei ole ihan valoton etupiha. Meille ei tule tänä vuonna oikeaa joulukuusta mutta otin eteiseen muutaman pihdan oksan, joihin laitettiin valosarja ja koristeita. Latvatähteä siihen ei saanut mutta yläpuolella olevan kranssin rusetti ajaa melkein saman asian.

Joulukuusen korvike.

Kranssin pohja on muutaman vuoden vanha. Alkuun siinä oli vaaleanpunaisia kuivakukkia (katsopa halutessasi täältä) mutta jostain syystä se otti eteisessä niin paljon osumaa lentävistä hatuista, rukkasista, villasukista (!!) sun muista, että syksyllä remonttia tehdessämme otin sen kokonaan pois seinältä. Senkin jälkeen se tipahti pari kertaa kaapin päältä lattialle ja lopulta jäljellä oli vain muutama puolikas hortensian kukkanen ja jokunen valeangervon oksanpätkä. Pajusta punottu pohja sentään pysyi ehjänä. Nypin kuivakukanjämät pois ja liimasin kuumaliimalla tilalle lehtikuusen käpyoksia, jäkälä- ja naavatupsuja sekä muutaman kullanväriseksi maalatun lehtikuusen kävyn. Alareunaan kietaisin punaisen rusetin. Pihdasta ylijääneen pätkän valosarjaa asettelin kranssin ja seinän väliin. Siitä se on helpompi ottaa ajallaan pois kuin kranssiin kieputettuna.

Vähän pimeä kuva mutta ehkä siitä saa vähän selvää.

Lunta ei ole meillä kuin muutama sentti mutta voisi sanoa, että siitä onkin ollut yllättävästi hyötyä. Lapset ovat nimittäin keksineet, millaisiin paikkoihin lehtokotilot ovat mönkineet talviunille. Melkein joka päivä valoisaan aikaan ulkoillessaan he ovat sitten tuoneet muutaman kotilon näytille ennen listimistä. Tänään löysivät kaksi isoa kotiloa entisten asukkaiden metsään jättämien reikätiilien koloista. Siinäpä oli taas kaksi munintakokoista ällötystä vähemmän ensi keväältä. Ensi yöksi on tännekin ennustettu lumisadetta, joten luultavasti kotilonkeruukausi päättyy siihen. Lumi tulisikin tarpeeseen, jotta jopa -25 asteeseen kiristyvä pakkanen ei tekisi pahasti tuhojaan. Tällä hetkellä pakkasta on mittarin mukaan -15,5 astetta, mikä tuntuu hirmuisen kylmältä leudon syksyn jälkeen.

Aloituskuvan amaryllis päätyi itsenäisyyspäivänä maljakkoon. Ei nimittäin pysynyt ruukku pystyssä komeiden kukkien vuoksi.

Vielä olisi viimeinen muutaman päivän rutistus töitä jäljellä ennen hyvin ansaittua joululomaa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että miten sitä selviääkään hengissä siihen saakka. Toisaalta viikko sitten ajattelin, että ei millään voi jaksaa edes tähän viikonloppuun. Niin se vain päivä kerrallaan sujuu eikä vielä sittenkään olla ihan puolikuolleita. Kummasti yksikin riittävän pitkään nukuttu yö virkistää ja pian edessä siintävä loma antaa voimia. Toki kiireestä huolimatta mieluisat työtehtävät auttavat myös jaksamaan viimeiset päivät. Mitään ylimääräistä ei kyllä jaksa eikä ehdikään tehdä, joten kotihommat jäävät suurelta osin isännän ja lasten tehtäviksi. Eivät ole vielä valittaneet mutta satavarmaa on se, ettei meillä tänäkään vuonna juhlita joulua kaapeissa. Niinpä niitä ei siivota, ellei joku väkisin vaadi sitä tehdä (tervetuloa, sellainen ihmeotus saa kyllä tulla kyläilemään koska tahansa).

Lumen keskellä

Kuulopuheiden perusteella lumesta ei taida olla puutetta nyt missään. On sitä meilläkin. Nämä kuvat ovat sunnuntailta ja hetken aikaa mietin, pitäisikö niitä julkaista ollenkaan. Ovat nimittäin auttamattomasti vanhentuneita jo, sillä viimeiset pari päivää on tuiskuttanut ihan kunnolla. Nytkin lunta sataa siihen malliin, että kolan varteen on lähdettävä ennen kuin pääsee lähtemään töihin. Koska kuvat oli kuitenkin otettu ja postaus jo aloitettu, enkä ehdi pariin päivään ottamaan parempiakaan otoksia, päätin jatkaa aloittamani jutun loppuun. Ehtiihän sitä näiden tuiskujen jälkeenkin laittamaan ajankohtaisen päivityksen lumitilanteesta.

Karon mielestä lumessa on kivaa. Valoa on vain liian vähän lumihepuleiden tallentamiseen.

Sunnuntaina lunta oli noin 25cm.

Pidän kovasti talventörröttäjistä. Monella perennallakin on upea talviasu, kunhan vain pääsee mustan loppusyksyn yli siihen, että lumi koristaa pystyyn jääneet kukkavarret. Tänä vuonna lämpötila ei ole kertaakaan käynyt plussan puolella talven alkamisen jälkeen, joten kevyen pakkaslumen koristamista kasveista on saanut nauttia viikkotolkulla. Olen keittiön ikkunasta ihastellut varsinkin purppurapunalatvoja, jotka ovat naapurin punaista talonseinää vasten näyttäneet todella kauniilta. Aiemmin syksyllä ajattelin monta kertaa leikata ne matalammiksi, sillä korkeat ja pikimustat varret näyttivät rähjäisiltä. Minua ne eivät ihan mahdottomasti häirinneet, mutta mietin, mitä mahtavat eläkeikäiset naapurit tuumata moisesta sotkuisuudesta. Onneksi en kuitenkaan antanut naapurien mahdollisesti närkästyneiden ajatusten häiritä, vaan jätin punalatvat pystyyn.

Purppurapunalatva lähempää.

Kuva on kehno, mutta saa siitä osviittaa purppurapunalatvojen talvisesta olemuksesta. Niissä on minusta jotenkin pitsimäinen olemus.

Hortensiatkin ovat yleensä kauniita talventörröttäjiä mutta nyt lunta on satanut liikaa niille. Mustilanhortensian kevyet ja ilmavammat kukinnot ovat pysyneet kauniimpina kuin suurin osa syyshortensioista. Tiheät ja runsaasti valekukkia (vai mitä ne isommat ja koristeellisemmat, kukan näköiset osat hortensian kukinnosta nyt virallisesti olivatkaan?) sisältävät kukinnot ovat muuttuneet jättimäisiksi lumipalloiksi ja kaikki hennommat versot taipuneet lumen painosta pitkin pituuttaan hankeen.

'Vanille Fraise' on vetänyt lumisen myssyn todella syvälle päähänsä ainoaan pystyssä pysyneeseen runkoonsa ja piilottanut loput versot hangen alle

Karolle ei tuota vaikeuksia pölistellä lunta tieltään. Tähän kuvaan tuli hienosti sydämenmuotoinen lumipölly, kun tarkasti katsoo.

Lasten joulukalenterista tuli eilen tehtäväksi askarrella jouluisia juttuja. Näin muutama päivä sitten facebookissa videon, jossa langasta askarreltiin hyvin helpon näköisesti joulukuusen mallinen koriste. Homma näytti helpolta ja koristeesta tuli kaunis, joten lasten näprätessä omia juttujaan päätin kokeilla joulukuusen tekemistä. Ohjeen mukaan ensin piti tehdä muotiksi pahvikartio ja päällystää se muovikelmulla. En halunnut tuhlata askartelukartonkejani, joten pyöräytin kartion parista mainoksesta ja siloitin pinnan (roska)postisella eikun joulunenhan se tähän aikaan vuodesta on. Enkä halunnut tuhlata kelmuakaan, joten käytin tyhjentyneestä kakkupaperipaketista jäänyttä muovipussia, joka oli jäänyt muovinkeräysastian sijaan pöydälle lojumaan. Ohjeessa taidettiin käyttää villalankaa tai jotain vastaavaa nauhaa. Sellaistakin olisi ollut varastossa mutta muistin ison rullan valkoista paperinauhaa, jolle ei ole löytynyt muuta käyttöä. Ajattelin sen sopivan hienosti tähän projektiin. 

Mainospostia, sakset, teippiä ja muovinpalanen tarvittiin jo ennen kuin varsinaisen koristeen tekeminen pääsi alkamaan.

Lanka kieputeltiin ensin melko tiheästi kartion ympärille ja sitten vahvistettiin sitä liimalla (mahdollisesti vedellä ohennetulla). En tiedä, johtuiko liukkaasta muovipinnasta vai paperinauhasta, mutta sillä tyylillä hommasta ei tullut yhtään mitään. Kierteet liukuivat paikoiltaan nopeammin kuin ehdin kieputtaa uusia, joten jouduin vaihtamaan suunnitelmaa. En aikonut luovuttaa; kuusi piti saada paperinarusta, vaikka siihen menisi koko päivä! Keksin, että paperinauhaa avaamalla saisin koristeeseen lisää tekstuuria (ja isompaa liimapintaa). Avasin ensin suunnilleen metrin verran nauhaa ja kieputin sen kartion ympärille laittaen pienen liimapisaran jokaiseen saumakohtaan. Tämä tyyli toimi, joten jatkoin samaan malliin metrin toisensa jälkeen. Nauhan avaaminen oli tuskastuttavan hidasta, joten availin sitä vain sieltä täältä. Viimeiset kierrokset tein kelloa vilkuillen, sillä piti ehtiä vielä syödä ennen töihin lähtöä.

Kuusitötterö jäi kuivumaan työpäivän ajaksi. Videosta poiketen en töpötellyt tätä kauttaaltaan liimalla.

Illalla töistä kotiin tullessa pääsin jatkamaan projektia. Seuraavassa vaiheessa videolla vetäistiin pahvikartio pois ja näprättiin kelmu irti kovettuneesta langasta. Olin itse teipannut muovin kiinni mainoskartioon (ja näemmä liimannut osittain langat kiinni muoviin), joten sekään homma ei käynyt ihan niin helposti kuin videolla. Onneksi mainostötterö taipui helposti sisäänpäin, joten sain lopulta irroteltua koristeen, vaikkakin mainoksen mukana taipuvat paperinauhat vaikeuttivat hommaa huomattavasti. Ehkä liimalla kyllästetty lanka olisi ollut jäykempää ja lähtenyt helpommin irti. Koristelu sentään sujui yhtä helposti kuin videolla.

Koristelin kartion helmenvärisillä ja hopeisilla helmillä sekä isommilla ja pienemmillä "timanteilla" (strasseja tms.). Latvaan tietysti tähti.

Lopputulos on melko samantyylinen kuin videolla, vaikkakin matka valmiiseen oli huomattavasti vaivalloisempi (tai ainakin sen tuntuinen). Aikaakin meni monta tuntia yli sen minkä oletin sen vaativan. Jätin mainostötterön kuitenkin vielä purkamatta, jos innostun tekemään vielä toisen kuusen hieman jatkojalostetulla metodilla. Timantteja lukuunottamatta materiaaleja nimittäin riittäisi vielä hyvinkin sellaiseen. Jo pelkästään se, että päällystäisi kartion kelmulla, saattaisi helpottaa hommaa huomattavasti. Kelmu kun on selvästi nahkeampaa kuin käyttämäni muovi. Paperinarun purkaminen oli homman hitain osa, joten nahkeammalla alustalla narun voisi jättää purkamatta.

Kuusi päätyi olohuoneen hyllylle. Kuvasta ei oikein erotu, mutta valo heijastuu ja kimaltelee somasti koristeissa.

Eilisiltana otettu kuva luumutarhasta, johon sain viikonloppuna vihdoin valosarjat.

Mukavaa viikon jatkoa! Toivottavasti ette huku lumeen!

Minitalvi

Pimeän syksyn keskellä saatiin ainakin täällä nauttia pari päivää aurinkoisesta pakkassäästä ja hetken aikaa jopa kauniin talvisista maisemista. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin eilen illalla töistä lähtiessä tuntui jopa mukavalta harjata auton päältä lumet ja huristella kotiin valkeaksi muuttuneissa maisemissa. Ilo oli lyhytaikainen, sillä yön aikana lämpötila oli kääntynyt plussan puolelle ja vesisade viimeisteli nopeasti parin sentin lumikerroksen taas mustaksi maaksi. Pieni maistiainen lumivalkeista maisemista oli kuitenkin oikein tervetullutta vaihtelua marraskuun pimeyteen.

Haltiankukka 'Twilight' hehkui maanantaina punaisena matalalta paistavan auringon valossa.

Toiseksi vanhin jouluruusu oli tehnyt paljon nuppuja odottelemaan sopivaa kukkimishetkeä.

Sain viikonloppuna talvivieraita. Sovimme kesällä äitini kanssa, että hänen kasvattamansa alppiruusuntaimet tulevat meidän kellariin talveksi. Saan nimittäin tarvittaessa kellarin pidettyä lähellä nollaa astetta talvella. Äitini talvetustilat ovat lämpimämpiä, joten hän vei vastineeksi minulta isoimman pelakuulaatikon talvehtimaan sinne. Toistaiseksi pidän alppiruusun taimet mahdollisimman paljon ulkona tai ulkovarastossa, samoin kärhöni, jotta ne kaikki valmistautuisivat hyvin talvehtimiseen. Pieni pakkasen puraisu silloin tällöin tekee näille hyvää kunhan eivät ihan umpijäähän mene. Vaatiihan tämä varastoon ja ulos nostelu vähän lämpömittarin kyttäämistä, mutta mitäs sitä ei kasvien vuoksi tekisi.

Tältä näyttää 55 alle yksivuotiasta alppiruusun tainta. Kellariin taitaa tulla aika ahdasta kun nämä lisätään muiden talvetettavien sekaan...

Noin kolmasosa taimista on kehitellyt tällaisen vähän suuremman silmun latvaan. Äitini kanssa jännitämme, olisiko siellä jopa ensimmäisiä kukkanuppuja. Hyvin todennäköisesti näistä tulee kuitenkin vain lehtiä.

Puutarhapuuhia ei enää ole juurikaan jäljellä. Sain viikonloppuna istutettua viime viikolla hankkimani tulppaanien ja laukan sipulit. Syyssyrikkä pitää muistaa vielä nostaa maasta kellariin talveksi. Sääennusteita kun katsoo, niin sen hetki taitaa olla ensi viikonloppuna. Isänpäiväksi näyttäisi tulevan -6 asteen pakkanen, eli meillä saattaa olla jopa lähemmäs -10 astetta. Pitää varautua myös siihen, että varasto alkaa olla pian liian kylmä verenpisaroille ja hortensioille, joten ehkä nekin on aika tiputtaa kellarin puolelle viettämään talvilepoa. Alkuviikon pikkupakkanen innosti myös virittelemään takapihalle kausivalot. Olen yleensäkin laittanut valoja pikku hiljaa sinne tänne ja niinpä tänäkin syksynä etupihalle ja patiolle tulevat valosarjat jäivät vielä kaappiin odottelemaan. Virittelen niitä sitten kun tulee sopiva inspiraatio.

Tänä vuonna laitoin vain kahteen luumupuuhun valosarjat.

Kolmannen valosarjan vedin nuotiopaikan seinäkkeeseen, niin on mukavampi sytytellä nuotiota.

Kaksi edellistä kuvaa oli maanantai-illalta, jolloin ei ollut kuin paikoitellen ohuelti kuuraa maassa. Tämän otin tiistai-iltana olohuoneen ikkunasta. Kyllä se lumi vain valaisee maisemat tehokkaasti!

Lumisesta maisemasta huomasi myös, että jänis oli kierrellyt luumutarhan verkkojen ympärillä. Kai puput ovat sulan maan aikaankin pomppineet pitkin pihamaita, mutta niitä ei vain ole ajatellut. Toivottavasti tutkimusretket osoittivat, että verkotetut kasvit eivät kuulu tänäkään vuonna talviseen menuun ja kannattaa mennä metsään tai vaikka naapuriin etsimään vatsantäytettä.

Sadonkorjuuta, kokkausta ja valaistusta

Nuotiopaikan kaivauksissa löytyneestä litteähköstä kivestä, kahdesta pyöreästä kivestä ja valkoisesta lyhdystä tuli kiva yksityiskohta takapihan mietiskelypenkin päätyyn.

Usein sanotaan, että aikainen lintu madon nappaa (tai aikainen tarhuri sadon korjaa), mutta ruusukaalien kohdalla mattimyöhäiselläkin on näemmä mahdollisuuksia. Keräsin lokakuun lopulla kaikki isoimmat ruusukaalin kerät pois, kun luulin niiden kasvun pysähtyneen jo kokonaan pakkasöiden myötä. Jätin kuitenkin kasvit vielä maahan, jos vaikka jokunen pallero jaksaisi kasvaa syöntikokoon. Tänään päätin siivota kaikki pois, sillä olihan -6 asteessa käynyt pakkanen varmasti jo nahistuttanut sitkeimmänkin kaalin ja satokausi auttamattomasti ohi tältä vuodelta. Tai niin luulin. Siellä kaalit porskuttivat edelleen sen näköisinä kuin eivät olisi pakkasta vielä nähneetkään. Pikkupalleroista oli kasvanut jo kelvollisen kokoisia ruusukaaleja, joskaan ei vielä mitään jättiläisiä. Teki melkein mieli jättää suunnitelmat yhden lavakauluksen korottamisesta sikseen, jotta kaalit saisivat lisäaikaa puskistua, mutta tiedä sitten, olisiko tänä vuonna enää sattunut vapaapäivälle sellaista säätä, että puutarhatöistä tulisi mitään. Keräsin kaalit rasiaan sisälle vietäväksi ja nyhdin kasvit juurineen kompostiin. Yhden jätin vielä uhmaamaan säitä. Pitäähän se nyt testata, kuinka paljon pakkasta kasvi voi kestää ja kuinka myöhään syksyllä satoa voikaan korjata.

Lokakuussa ainoastaan isoin pallero oli samankokoinen kuin nyt kaikki, loput olivat silloin peukalonpään kokoisia. Yhdestä lavasta löytyi vielä maahan unohtunut porkkanakin. Hyvältä maistuivat kaikki.

Vanhalla kasvimaalla oli useampi lavakaulus, mitä tähän uuteen sopii, joten kaksi penkkiä on nyt korkeampia. Yhden korotin jo aikaisemmin syksyllä, mutta toinen jäi odottamaan ruusukaalien pois siivoamista. Täytin lavan kompostilla, koivunlehdillä sekä hiekan- ja savensekaisella mullalla. Kokeilin taas syyskylvöjä, vaikka ne eivät ole yleensä onnistuneetkaan. Tällä kertaa kylvöaika on kuitenkin selvästi myöhäisempi, jos vaikka se auttaisi. Kylvin korotettuun lavaan yhden rivin palsternakkaa, vuonankaalia ja pinaattia. Keväällä kylvän samaan penkkiin vielä pari riviä palsternakkaa lisää. Jos syyskylvöt eivät idä, voin kylvää niiden tilalle vielä keväällä salaattia tai muuta nopeakasvuisempaa, niin ei mene tila hukkaan. Toiseen lavaan kylvin yhden rivin porkkanaa.

Etualan lavasta on kerätty lavakauluksen korottamisen takia kaikki ruusukaalit pois. Taaempaan jätin vielä yhden.

Kausivalojen virittely on jo aloitettu meilläkin. Takapihan kaikki kolme luumupuuta sekä etupihan pensasryhmä saivat ensimmäistä kertaa valosarjat. Valot on kytketty ajastimeen ja ne palavat muutaman tunnin joka ilta. Valosarjat on laitettu myös pation kärhöseinäkkeeseen ja varjokujan köynnösporttiin mutta niitä ei ole vielä sytytetty kertaakaan. Sytyttelen niitä sitten viikon-parin päästä, niin ei ole kaikki kerralla. Pikku hiljaa asia kerrallaan joulua kohti.

Varjokujan suunnasta. Kunhan puut vielä vähän kasvavat, niin valot saa laitettua vähän harvempaan. Nyt ovat minun makuuni vähän liian tiheässä.

Nuotiopaikalle näkee nyt kulkea pimeässäkin. Lyhdyissä palaa kuvaushetkellä kynttilät, mutta niitä ei käydä sytyttelemässä joka ilta. Ihan kuvan oikeassa reunassa näkyy aloituskuvan lyhty.

Valosarjojen johdot on vedetty työhuoneen ikkunasta ja niputettu yhteen. Aiempina vuosina olen lyönyt nurmikkoon seipään pystyyn ja kuljettanut johdot sen kautta ilmassa puun oksille, mutta niitä on saanut käydä puhdistelemassa aina kun sataa lunta. Tänä vuonna kokeilen kuljettaa ne maanpintaa myöten. Kuvissa näkyvät laudanpätkät ovat johtojen päällä merkkinä, ettei kukaan sotkeudu piuhoihin.

Valot paljastavat kivasti vihreät kurjenpolvet, lemmikit ja tarhakylmänkukat. Tosin ne paljastavat myös toisen puolen mulloksen ja keskeneräisen polun. Pysyypähän ensi kesän projektit mielessä.

Patiolta kuvattuna. Liitosjohdon lyhyyden takia yksi valosarja kulkee suoraan 'Laatokan Helmen' läpi viipurin punaluumuun ja muodostaa valaistun "portin" polun yli.

En ole ruokajuttuja blogiin laittanut, mutta tämänpäiväisen iltaruuan koomisen reseptin voisin kanssanne poikkeuksellisesti jakaa. Laita lapset kuorimaan porkkanoita, sipulia ja valkosipulia, ja mittaa samalla riisi-ohraa varten vesi kiehumaan. Lorauta paistinpannulle öljyä ja laita hellalle lämpenemään. Vilkaise lapsia ja ota samalla maustekaapista "curry-jauhetta". Ripottele lämpiävään öljyyn maustetta reilulla kädellä ja ihmettele muutaman sekunnin päästä sekä liian punertavaa väriä että vääränlaista tuoksua. Tarkista purkki ja tajua laittaneesi curryn sijasta tulista chilijauhetta. Kaavi kiireesti suurin osa öljystä pois ja lisää uutta tilalle. Kaada tällä kertaa mausteet oikeasta purkista. Koska et viitsi pyyhkiä kaikkia mausteita pois ja aloittaa hommaa alusta, päätät keittää enemmän riisi-ohraa ja lisätä muidenkin aineksien määriä laimentamaan tulisuutta. Ja onhan tuo aiemminkin vahinkoja aiheuttanut purkki varmasti jo vuosien mittaan menettänyt aromejaan.

Virtuaalisen kokkailun lomassa ehditte käväistä vilkaisemassa eteisen ikkunasta pensasryhmän valoja.

Kun mausteöljy on kuumentunut tarpeeksi, ala ruskistaa maustamattomia broilerisuikaleita. Tässä vaiheessa voit laittaa höyrykattilan tulille ja pilkkoa sipulit. Riisi-ohrankin saa jo kiehumaan. Kun saat sipulisilput kanojen sekaan, ala pilkkoa porkkanoita ja laita ne höyrykattilaan. Maista broilereita ja totea niiden polttavan suuta aivan liian paljon. Hae pakastimesta loppukesällä pakastettuja papuja ja laita tipujen sekaan. Muuta suunnitelmia ja päätä kastikkeen teon sijaan noukkia kanat lisukkeineen riisi-ohran sekaan. Älä kaavi pannulta mauste- ja rasvajämiä. Koska niitä ruusukaaleja nyt sattuikin olemaan, päätä paistaa ne mausteöljyn rippeissä. Lisää vähän öljyä ja kippaa kaalit pannulle. Tajua vasta sitten, että ne olisi kannattanut ensin halkaista puoliksi. Nouki kiireesti isoimpia halkaistavaksi ja totea niiden olevan liian liukkaita käsiteltäviksi. Luovuta ja paista kaalit kokonaisina. Lisää vähän suolaa ja hunajaa ja anna kaalien ottaa sopivasti väriä. Laita ruoka tarjolle ja kuuntele lasten huohotusta. Tarjoa maitoa ja maista itsekin ruokaa. Kävele jääkaapille ja mieti pikaisesti jotain, millä saat tulisuutta viilennettyä. Löydä kaapin perältä purkki kermaviiliä ja mausta se sitruunamehulla ja hunajalla. Ateria pelastettu!

Kommelluksien kautta vatsat täyteen! Hyvää ruokahalua!

Aina sattuu ja tapahtuu kun tekee lasten kanssa ruokaa, mutta niinpä vain tälläkin kertaa sapuska upposi pienten korjausliikkeiden avulla hyvin kaikille. Ja mikä parasta, siihen sai upotettua oman maan satoa näinkin myöhään syksyllä. Tällaisia syyspuuhia tänään. Mukavaa viikon jatkoa! Toivottavasti ei tule kovin pahaa myräkkää mihinkään.

Marraskuun loppu lähenee

Maa alkaa taas hiljalleen peittyä pikkuruisten lumihiutaleiden alle. Alkukuusta jäi vielä muutama jäinen lumilämpäre, joten voi sanoa, että meillä oli koko marraskuun ajan lunta maassa. Ainakin siinä tapauksessa, että loppukuu ei tuo yllättävää lämpöaaltoa ja runsaita vesisateita!

Jouluruusu painui vähän kasaan edellisen lumikuorman alla, mutta näkyy silti vielä olohuoneen ikkunasta, samoin kuin yksi alppiruusun nupuistakin.

Ihmettelen aina sitä, kuinka kuvassa kaikki näyttää pienemmältä, mutta etäisyydet kuitenkin suuremmilta mitä ne oikeasti ovat. Edellisen kuvan alppi- ja jouluruusu ovat keskellä kuvaa metsän edessä. Valitettavassti valkoinen valosarjan johto erottuu kuvassakin...

Valosarjoista puheenollen...

Varjokujan köynnösportti sai oman valosarjan. Ensi vuonna pitää laittaa portin takaosaa valaisemaan edellisen kuvan luumupuun valosarja.

Virittelin myös julkisivulle havujen sekaan valosarjat. Tänä vuonna kodinhoitohuoneen ikkunan edessä on oma sarjansa, joka sattuikin olemaan lämpimänkeltainen toisten ollessa kylmempiä ja kirkkaampia sävyltään. Ei nämä valojutut näytä osuvan kerralla kohdalleen mitenkään!

Edelliset kuvat otin eteisen ikkunasta, sillä ulkona tuntui liian kylmältä. Lapset lähtivät tämän syksyn kolmannelle flunssakierrokselle ja se tiesi työpäivien vastapainoksi useampaa herätystä yössä kuin esikoisen vauva-aikana! Ja esikoinenhan ei muuta ensimmäisen vuoden aikana tehnytkään kuin valvotti ympäri vuorokauden. Minä vilukissana palelen herkästi muutenkin ja univelka saa jopa normaalin huoneenlämmön tuntumaan kolealta, saati sitten muutaman pakkasasteen. Olenkin viettänyt paljon aikaa lämpimän leivinuunin kyljessä polviin asti ulottuvat villasukat jalassa. Välillä pitää kuitenkin käydä kurkkaamassa viileämpiin huoneisiin, kuten eteiseen ja vierashuoneeseen.

Eteisessä viime joululta talteen otetut hyasintit puskevat lupaavan näköistä piippoa. Muistaakseni nämä olivat sinisiä. Sattuisikohan ajoitus niin nätisti kohdalleen, että kukkisivat peräti jouluna?

Vierashuoneessa viime joulun amaryllis sen sijaan taitaa tehdä pelkästään lehtiä... Aluksi niitä oli vain yksi, nyt jo kolme. Eipähän tuo sipulikaan valtavan suureksi pullistunut kesällä, vaikka lehmänlantaan sen istutin.

Viimeiset paprikat alkavat olla kypsiä. Johan niitä monta kuukautta odotettiinkin!

Vielä muutama päivä, niin marraskuu kääntyy joulukuuksi ja lähestyvä joulu valmisteluineen saa ajan kulumaan nopsempaan ja ennen kuin huomaakaan, onkin jo tammikuu. Iloitsen myös hiljalleen satavasta lumesta, sillä se tuo niin paljon valoa lisää. Varsinkin töistä kotiin ajaessa pimeys on tuntunut todella raskaalta ja siihen lumiset maisemat tuovat paljon helpotusta kauneuden lisäksi. Ovatko vesisateet ja lämpöasteet teillä alkaneet jo kääntyä talvisempaan suuntaan?

Talvipäivän puuhailuja

Viikonloppuna täällä satoi sen verran paljon lunta, että voidaan puhua jo kunnon talvesta. Lapset ovat laskeneet pulkkamäkeä ja itse pääsin aloittamaan lumenkolauskauden. Ihmettelen taas sitä, miksi lunta sataakin aina juuri silloin kun isäntä on töissä! No, pysynpähän talven ajan kukkapenkinkaivelukunnossa, kun kolailen lumia. Myös Karo on riemuissaan lumesta.

Lumen alta voi löytyä vaikka mitä herkkuja (=lähinnä jäniksenpapanoita), kun hetken aikaa nuuskuttaa ja penkoo kuonolla.

Ja tottakai lumihepulit kuuluvat talveen.

Nyt ei taida piski itsekään tietää, mihin suuntaan on menossa. Hypyn jälkeen suunta jatkui kärhökaaren alta kasvimaalle.

Teimme lasten kanssa toisena adventtisunnuntaina yhden lumilyhdyn ja tarkoitus oli tehdä niitä enemmänkin, mutta kuopus ei ollut yhteistyöhaluinen. Kävin sitten myöhemmin itsekseni tekemässä pari lisää. Illan hämärtäessä sytyttelin niihin ja kaikkiin takapihan lyhtyihin kynttilät.

Lumipallolyhtyjen kaverina on aiemmin syksyllä tekemäni jäälyhty, johon jäädytin pikkutalvion versoja ja syysastereita.

Julkisivu sai valot marraskuun lopulla. Ensi vuonna pitää varmaan laittaa kodinhoitohuoneen ikkunan alle oma valosarjansa, ettei tarvitsisi vetää
 valoja vesipostin ja letkutelineen kautta ikkunalta toiselle.

Kadun päässä oleva katuvalo saa lumen näyttämään kuvassa  kummallisesti vaaleanpunaiselta.

Kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa havukranssin tekoa. Pohjaksi kiepautin sähkökaapelia rinkulaksi. Havut kävin parturoimassa etupihan siperianpihdasta, jonka pehmeäneulasisia oksia oli oikein miellyttävää käsitellä. Kranssi pääsi ulko-oven viereen, sillä se oli ainut kohta, mihin sen sai ripustettua.

Enpä muistanut kranssia tehdessäni, että kävyt menevät suppuun kosteassa. Pari on tainnut tipahtaakin jo välistä. Ehkä tästä tuli myös pikkuisen liian iso tähän kohtaan...

Lasten joulukalenterista paljastui tänään pieni tarina tonttujen asumuksista. Meille oli ilmestynyt myös yön aikana pieni tonttuovi. Lattianrajan sijaan meidän tonttuovemme sijaitsee melkein 170cm:n korkeudessa seinällä. Siellä se onkin turvassa pieniltä sormilta.

Tontut olivat yöllä taikoneet ovensa näkyväksi. Tiedustelureissuille pääsee solmuköyttä pitkin. Myös postitonttu käyttää sitä tuodessaan postin.

Loppukevennyksenä laitan hieman krouvimman näköisen väkerryksen. Se on jokaisen pikkulapsen (tai toimiessaan ainakin äidin) joulunalusajan unelmien täyttymys: lelupiilo. Se valmistetaan teippaamalla pahvilaatikko umpeen ja laittamalla sen yläosaan halutun mittainen ja muotoinen putkilo liukumäeksi leluille. Meidän lapsista oli hurjan hauskaa laittaa leluja liukumaan putkea pitkin laatikkoon. Ne saa kaivettua pois pienestä luukusta, jonka tein laatikon kylkeen. Lähempänä joulua luukun voisi ehkä teipata umpeen ja toivoa, että lapset innostuksissaan eivät huomaisi sitä ennen kuin on laatikko kerätty täyteen leluja :D

Koristeluun on nähty aikaa ja vaivaa (=ei ole, jätän sen lasten huoleksi).

Legot liukuivat vauhdilla ja kolisivat kivasti laatikossa. Lelujen tuojillakin oli hirmuinen kiire.

Unihauva ei ihan sopinut putkesta.

Meni ehkä kymmenen minuuttia, kun laatikko oli täynnä leluja. Harvoin saa lapsia siivoamaan tavaransa näin nopeasti pois lattioilta. Hauskaa viikkoa!