Tyyli vapaa, sanoi tomaatti!

Ihmisen näkökulmasta katsottuna näyttää välillä siltä, ettei ihan kaikilla puutarhan asukeilla ole aina välttämättä selvät sävelet puuhissaan. Postaus sisältää tänä kesänä kameran muistikortille taltioituneita kasvi- ja eläinmaailman mielikuvituksellisia tyylinäytteitä sekä sopivalla hetkellä napattuja otoksia höystettynä huumoripitoisilla teksteillä.

Meden saaminen myskimalvan kukasta vaatii välillä akrobatiaa.

Kuvasin mustaa kivikkokimalaista tarhakeijunkukassa, kun samaan kuvaan pörähti photobombus!

Siivetön kimalainen etenee hyppimällä kukasta kukkaan. Doing!

Veeeenyyyytyys. Okei. Tämä näytti hauskemmalta luonnossa kuin kuvassa. Yksittäiset kukat taipuivat sen verran kauas toisistaan, että kimalainen joutui ruokailemaan äärimmilleen venyttäytyneenä.

Hyötykasvipuolellakin osataan esittää persoonallisia tyylinäytteitä.

'Markana' -herneen kärhit olivat vielä heinäkuun alkupuolella melko maltillisia. Loppukesällä koko kasvusto oli yhtä sekasotkua ja repaletta, kun palkoja joutui repimään irti kärhien seasta. Itse asiassa koko hernepenkki lojui pitkin maata, sillä tukikepit pettivät kasvuston painosta.

Etsi kuvasta tomaatin latva. Vihje: latvan näköinen osa kohti kuvan oikeaa ylänurkkaa on varas. 'Rosella' taisi varastaa samassa laatikossa kasvavan 'Maskotkan' varastolannoitteet ja sai niistä päänsä sekaisin...

Valkosipulit päättivät tänä vuonna käyttäytyä persoonallisesti: löytyy jättikokoisia yksikyntisiä ja lukuisiin minikynsiin jakautuneita pieniä valkosipuleita. Lisäksi yksi siamilainen kaksonen ja pari "kaunein kankku" -kisoihin osallistuvaa kaksikyntistä. Onneksi ei sentään pitkäkyntisiä...

Jokohan tinttipuussa kypsyvät sinitiaiset ovat valmiita kerättäviksi?

Loppuun vielä pari kuvaa heinäkuulta. Jäin kirjaimellisesti sanattomaksi, kun löysin sarvileukoijan kukissa lepäilevän kimalaisen. Näin persoonallista tyylinäytettä en ole kyllä eläissäni nähnyt!

Kaverilla ei ollut kiire tästä mihinkään.

"Vie se kamerasi nyt hiiteen siitä!"

Piristystä päivääsi!

Kuun lopun värimätsäykset

Tiedätte sen tunteen, kun tulee reissusta ja kiertää ensimmäisen kerran oman puutarhansa läpi: rikkaruohot ehkä rehottavat, mutta silmä huomaa vain kaikki uudet kukkijat ja hienot väriyhdistelmät. Tokihan sitä on aina tiennyt, että jokin kohta näyttää kivalle tai jotkut kukat sopivat väriensä puolesta kauniisti yhteen, mutta muutaman päivän poissaolon jälkeen ne oikein hyppäävät silmille. Tässäpä siis meidän puutarhan heinäkuun lopun väripareja.

Hempeän vaaleanpunainen kiinanasteri, haalean kellertävä isosamettikukka 'Vanilla' ja purppurarevonhäntä ovat minusta kiva kolmikko.

Tosin violetti kiinanasteri vähän rikkoo harmoniaa. Se sopii toisaalta hyvin yhteen taustalla hitusen pilkottavan jättiverbenan kanssa. Hauskasti muuten kaikki violetit sattuivat yhteen rykelmään, vaikka taimet on istutettu jo kesäkuussa.

Purppurarevonhäntien kanssa minulle sattui muuten pieni arviointivirhe istutusvaiheessa. Viime kesänä niistä isoin kasvoi hädin tuskin polveni korkuiseksi ja loput jäivät pienemmiksi, joten oletin, että jäävät tänäkin vuonna suunnilleen samankokoisiksi. Nyt kaikki niistä ovat minua vähintään vyötärölle asti ja yksi reilusti muita korkeampi. Komeita toki ovat, mutta vaivalla penkin reunaan siirretty istumakivi on jo melkein kokonaan hautautunut niiden alle ja kasvit ovat ehkä hitusen liian tiheässäkin...

Yksi kiinanastereista on vähän tummemman pinkki. Sille löytyy tismalleen samansävyisiä kavereita purppurarevonhäntien takana kukkivista punakosmoksista.

Kolmiopenkissä sametinpunainen loistokärhö 'Voluceau' tulee aikanaan näyttämään upealta kiipeillessään sen vierellä kasvavan syyshortensia 'Prim Whiten' oksilla. Valkoinen daalia 'Wittem' kukkii taustalla.

Patiopenkin seinäkkeessä kiipeilevä 'Hagley Hybrid' ja samansävyiset tuoksuherneet ja leijonankita sopivat kauniisti yhteen kukintaansa aloittelevan syyssyrikän kanssa.

Syyssyrikän toisella puolella kukkii marjapuuronpunaisia isomaksaruohoja, jotka sopivat myös kauniisti syrikkään. Ketohopeatäpläkin sai värimätsäyksen kiven ruosteensävyisistä laikuista.

Värililja 'Lollypop' jäi tänä vuonna melkein piiloon isotähtiputkien ja siperiankurjenmiekkojen taakse, mutta kukkii silti runsaasti. Onnistunut yhdistelmä on minusta tämäkin.

Tiukukärhö 'Arabella' kukkii jo runsaasti, samoin kuin sen kaverina loistava tarhakohokki.

Aurinkopenkin kesäkukkakohdassa on useamman värisiä leijonankitoja sarvileukoijien seassa. Suosikkini kuvan kolmesta eri värisestä leijonasta on tämä keskellä oleva persikkaan taittuva vaaleanpunainen.

Huomenna alkaakin sitten elokuu, eli minun ajanlaskussani viimeinen kesäkuukausi. Kolmasosa kesää jäljellä siis ja pitkä syksy vasta kaukana edessä päin! Kaunista elokuuta kaikille!

Helteisten päivien näkymiä

Nokkosperhonen punakosmoksen kukalla. 

Heinäkuun sää on vihdoin helteinen. Alkukuun sateet saivat kasvit ryöpsähtämään valloilleen ja nyt saa nauttia rehevyydestä ja runsaasta kukinnasta. Etupihan aurinkopenkissä kukkii läpi kasvukauden, mutta nyt se alkaa olla näyttävimmillään, kun ritarinkannukset aloittelevat kukintaa. Isotähtiputki ja tarhakeijunkukka 'Hans' kukkivat niin pitkään, että ne paikkaavat kiireisempien tähtien väliin jääviä kukintataukoja.

Aurinkopenkkiä tulee harvemmin kuvattua varjokujan suunnasta.

Aurinkopenkissä on muuten uusi asukas: kevätatsalea. Äitini vanha kevätatsalea oli juurtunut oksastaan maahan, joten sain siitä itselleni pienen taimen. Toivottavasti se lähtee hyvin kasvuun, vaikka emokasvista irrotus ja aivan uuteen ympäristöön siirto tapahtuivatkin heinäkuun alkupuolella. Ainakin siirtohetkellä oli maa märkä ja istuttamisen jälkeen satoi useampana päivänä. Varmuuden vuoksi olen pitänyt sen edessä tyhjää multasäkkiä varjostamassa auringolta.

Kosmoskukkien suojassa on pienen atsalean toivottavasti hyvä juurtua. Katteena havunneulasia.

Aurinkopenkin kesäkukka-alue on minusta aika toimiva, vaikka suurin osa sinne ripottelemistani siemenistä ei itänytkään. Sarvileukoijat itivät hienosti, joten ne muodostavat päivisin vihreän pohjan, joka muuttuu illalla kuuden-seitsemän maissa hempeän liilaksi. Sinne tänne istutetut jättiverbenat toistavat samaa liilan sävyä. Leijonankidat ovat vasta nupullaan, mutta yksi niistä on ainakin tummanpunainen. Punakosmokset tuovat istutukseen vaaleanpunaisen eri sävyjä. Aurinkopenkissä esikasvatetut punakosmokset aloittivat kukinnan reilusti aikaisemmin kuin pation viereiseen keisarilliseen kesäkukkapenkkiin istutetut kosmokset. Ilmeisesti pation vieressä on paljon rehevämpi maa, sillä kosmokset ovat venähtäneet valtaviksi puskiksi, joista ensimmäiset alkavat vasta nuppuilla. Aurinkopenkissä sen sijaan ensimmäiset kosmokset aloittivat kukinnan jo 20-senttisinä ja suorakylvetytkin ovat jo nupullaan.

Tätä näkyä pääsee ihastelemaan vasta illalla, kun sarvileukoijat avaavat lumoavan tuoksuiset kukkansa.

Aivan kaikki kosmokset eivät vielä kuki, mutta tässä yksilössä on jo useampi kukka auki.

Takapihalla on leijunut muutaman päivän ajan saunavastan tuoksu, sillä haketimme kaatuneen koivun ohuemmat oksat. Niistä tulikin mukavan kokoinen kasa lehdensekaista haketta, jonka levittelimme pressun päälle kuivumaan. Kunhan se on kunnolla kuivanut, kerään sen pahvilaatikoihin ja laitan varastoon talvella kompostin seosaineena käytettäväksi.

Kasa "saunavastasilppua". Kivipolkujen välissä näkyy muutama keisarillisen kesäkukkapenkin punakosmospuska. Purppurarevonhännät niiden vieressä hehkuvat punaisina. Yhtä mahdottoman kokoisia puskia molemmat!

Hyönteishotelli ei ilmiselvästi kelpaa jollekin puutarhassani hääräilevälle hyönteiselle, sillä lapset löysivät pation istumakiveltä hauskan "tulivuoren". Arvatkaapa vain, onko ollut kova työ pitää heidät poissa ötökän kodin kimpusta!

Sentin silmäinen jyrsijäverkko on tässä mittakaavana, eli kovin suuri otus ei mahdu tuolla asustelemaan.

Kasvimaan herkkutarjonta kasvaa päivä päivältä. Tänään saimme maistella ensimmäistä kypsää paprikaa. Myös vahapapuja oli jo sen verran runsaasti, että niitä kannatti kerätä ruokapöytään. Kaikki kolme kurpitsaa kasvavat niin reipasta vauhtia, että salaatteja piti kerätä jättilasti pois alta. Tietääkö kukaan niksiä, miten saisi kesä- ja myskikurpitsan tekemään emikukkia? Tässä ollaan nimittäin ihmetelty jo kuukauden verran pelkkiä hedekukkia.

Tämän päivän sato oli yltäkylläisen runsas.

Tänään iltapäivällä ihmettelimme keittiön ikkunasta valtaisaa lokkiparvea. Kyllähän meillä silloin tällöin joku yksittäinen lokki lentelee, mutta ei niitä ole ennen isompaa parvea näkynyt. Nyt ilmassa liiteli lokkeja kuin kalasatamassa konsanaan. Tällä kadulla on monta tiilikattoista taloa ja peltikatotkin ovat mustia, joten ehkäpä kadun kohdalla oli iso, nouseva ilmavirtaus, jonka avulla lokinpoikasten oli hyvä opetella lentotaitoja.

Kuvassa näkyy vain osa parvesta. Laskepa, montako löydät!

Kivikkokimalainen oli nousevan ilmavirtauksen sijaan löytänyt kaukasianmaksaruoho 'Summer Gloryn' avautuvia kukkia.

Hassua muuten, että kaksi kukiltaan melkein identtisen näköistä kasvia voi olla kuitenkin eri lajikkeita. Kimalaiskuvan 'Summer Glory' kasvaa alla olevan kuvan kaukasianmaksaruohon lähellä. Ne kukkivat samaan aikaan ja ovat kukiltaan samanlaiset, mutta vanhan kaukasianmaksaruohon lehdet ovat hieman suuremmat ja kasvusto muutenkin rotevampaa. 'Summer Glory' kasvaa matalampana ja tiheämpänä. Ja minä kun kuvittelin vihdoin saaneeni varmistuksen sille, että vanha kaukasianmaksaruohoni olisi 'Summer Glory' -lajiketta. Etsintä siis jatkuu edelleen.

Pitkän googlailun jälkeen tulin siihen tulokseen, että tällä vanhalla kaukasianmaksaruoholla ruokaili ketohopeatäplä.

Aurinkoista, helteistä viikonloppua!

Kesäillan kukkakierros

Tällä kertaa taitaa tulla enemmän kuvia kuin tekstiä. Tässä postauksessa on kuvasatoa eilisillan pihakierrokselta. Yöllä oli ollut seinän vieressä 4,8 astetta lämmintä, joten toivotaan, etteivät nämä kaikki ole jo mennyttä. Osan kasveista suojasin varuilta harsolla samalla kun kuvasin.

Viime syksynä istutettu tuoksuköynnöskuusama yllätti erittäin iloisesti tekemällä ensimmäisen kukkanuppunsa.

Iloisesti yllättivät myös tuoksuherneet, jotka jurottivat maahan istutuksen jälkeen kuukauden ja ovat senkin jälkeen venyneet mittaa erittäin hitaasti. Nyt kaikissa on kukkia.

Varjokujan ruukkuryhmässä ruusuliisa kukkii vihdoin iloisesti. Tämän siirsin eteiseen kylmältä suojaan, sillä edellinen kylmä jakso kellastutti lehdet ja tiputti nuput. Opin kerrasta, etteivät liisat pidä edes koleasta säästä.

Ruukkuryhmässä kukkivat edelleen hortensia, verenpisara ja apinankukka. Niiden seuraksi on liittynyt jaloangervo 'Weisse Gloria' sekä...

... koruköynnös, jonka luulin jäävän varjoisassa ainoastaan viherköynnökseksi. Onneksi kukat riippuvat korkealla, joten eivät ole riitelemässä muiden värien kanssa.

Luumutarhassa tuoksuvat huumaavasti viime kesänä itse kylväytyneet sarvileukoijat. Kukintaansa aloittelevat pallerolaukat ovat taipuneet niiden ylle.

Tässä pallerolaukan nuppu vähän tarkempana.

Patiolla harson saivat paprikat, chilit ja iso ruukku, jossa ovat afrikansinisarja, verbena ja jostain nokkiinsa ottaneet pelargonit,.

Alun perin tässä oli tuoksupielusta, mutta sen söivät ötökät. Eräässä puutarhamyymälässä oli verbenoita eurolla ja sieltä kukintansa lopettaneiden raaskujen seasta löytyi yksi tuuhea, nupullinen taimi, jonka nappasin heräteostoksena. Hyvä löytö!

Keväällä tekemäni kärhökaaripenkin laajennusosa alkaa kukkia. Etualalla olevat japaninjaloangervot ('Peach Blossom'?) aloittivat ensimmäisenä.

Kasvimaalle päin seuraavana on ryhmä kukan malliltaan kauniisti kaartuvaa 'Europaa'. Taustalla korkeimmaksi kasvava 'Weisse Gloria'.

'Europan' jälkeen on lohko 'Rheinland'-jaloangervoa, jonka kukan malli on taas erilainen. Niiden takana korkea 'Amethyst'.

Patiopenkissä on ensimmäinen sinikatana 'Alban' kukka auki. Kukka rapisee hauskasti, kun sitä kokeilee. Nuppuja on onneksi alkanut tulla jo uusia rusakon syömien tilalle.

Etupihalla daalia kukkii kauniisti. Harsoa tuli tällekin.

Ja loppuun pakollinen kärhökuva: aurinkopenkin 'Arabella' on tehnyt kiemurtelevan sinisen puron.

Nyt lähden ulos tarkistamaan, onko kylmyys tehnyt tuhojaan. Tai rusakko. Tai sen poikanen, jonka näimme tänä aamuna keittiön ikkunasta. Harakka kiusasi sitä aurinkopenkin vieressä ja kissanpennun kokoinen poikanen pomppi kasvien sekaan piiloon. Emolle taisin illalla antaa kuvauskierroksella äkkilähdöt. Kuulin luumutarhan laukkoja kuvatessani rytinää metsän puolelta ja jäin paikalleni sitä ihmettelemään. Luulin, että joku kerää vattuja, mutta pian huomasin rusakon hiippailevan kuusten alla. Odotin liikkumatta kunnes rusakko tuli oksien takaa muutaman metrin päästä nurmikolle ja sitten sai pitkäkorva lähdöt. Harmi, kun oli lörppänät puutarhasandaalit jalassa, niin en päässyt saattelemaan pidemmälle. Pupu kun ei kääntynytkään takaisin metsään, vaan lähti kuin tuli hännän alla suoraan nurmikon poikki varjokujan kautta kohti etupihaa. Kostoksi varmaan opettaa jälkikasvulleen kaikki herkullisimmat kasvit... Vauhdikasta viikkoa!

Missä perhoset?

Perhospuutarhani on ilmeisesti rikki. Pikkuhiljaa olen keräillyt perhoskasveja ja ainoat perhoset tällä tontilla ovat olleet läpikulkumatkalla ja viettävät aikaansa mieluummin tontin ulkopuolella kuusikossa. Harvakseltaan joku satunnainen vierailija pysähtyy jollekin kukalle, mutta perhosparvet loistavat poissaolollaan.

Kaukasianmaksaruoho

Maksaruohot houkuttelevat normaalisti perhosia, tänä vuonna niissä on näkynyt vain kimalaisia ja muita pörisijöitä.

Joku nimetön, ilmeisesti isomaksaruohon lajike.

Korkeampi on kamtsatkanmaksaruohoa ja matala sen juurella kultamaksaruohoa.

Isotähtiputken pitäisi myös olla perhosten suosiossa. Minulla ne ovat kukkineet täydellä teholla jo kauan, mutta perhosia ei näy. Punaväriminttu aukaisi muutamia päiviä sitten ensimmäiset kukkansa, siinäkään ei sen enempää vilskettä ole. Toivottavasti sen takana oleva syysleimu houkuttelisi perhosia enemmän. Ensimmäiset kukat ovatkin jo auki.

Isotähtiputki

Punaväriminttu

Oregano on aiemmin ollut ehdottomasti paras puutarhani perhosmagneetti. Se vasta aloittelee kukintaa, joten ehkä toivoa vielä on. Jonkin verran on aiempina vuosina ollut vilskettä myös tarhakohokilla, joka on belliksien lailla saanut itsekseen kylväytyä aurinkopenkissä.

Oregano

Tarhakohokki

Pikkuruisella niityllä päivänkakkara on kukkinut pitkään, ketoneilikka vasta aloitteli. Puna-ailakki, hiirenvirna ja metsäkurjenpolvet ovat jo lopettaneet. Missään näistäkään en ole huomannut yhtään perhosta.

Päivänkakkarasta pitävät kaikki... paitsi tämän kesän perhoset.

Ketoneilikka.

Luumutarhan sarvileukoijat kukkivat valtoimenaan ja levittävät hunajaista tuoksuaan pitkän matkan päähän, mutta yöperhoset eivät näytä olevan sen aktiivisempia kuin päiväperhosetkaan.

Sarvileukoijat valtaavat leijonankitojen ja tuoksumiekkaliljojen välit.

Kesää on vielä jäljellä ja toivonkin, että tänne vielä ilmestyy edes jokunen perhonen. Syötävää nimittäin olisi lumentuloon asti. Odotan tehokkaampaa toimintaa perhosten houkuttelussa kohta kukintansa aloittavilta koreatörmäkukalta ja syysleimuilta, myöhemmin kukkivalta rantakukalta sekä loppusyksyllä loistavilta syysasterilta ja komeamaksaruoholta.

Tahtoo tällaista! Oreganolla kuusi neitoperhosta ja yksi hopeatäplä. Kuva vuodelta 2016.

Muistan, että harmittelin jo alkukesällä perhosten vähyyttä, mutta jotenkin tällaisena hellekesänä perhosia odottaisi lentelevän sankoin joukoin. Millainen perhoskesä teillä on ollut? Onko muualla Suomessa yhtä huono perhostilanne vai onko kato käynyt ainoastaan tällä alueella?