Vähän laiskotti...

Muutaman päivän on laiskottanut enkä ole saanut oikein mitään aikaiseksi. Johtuu varmaan tästä värittömästä, koleasta ja märästä syyssäästä.

Puistoatsalea 'Illusia' ei pettänyt tänäkään vuonna. Nyt huomasin myös, että oli oikea ratkaisu siirtää päivänliljat 'Stella d'Oro' sen lähelle.

Valkosipulit sain sentään istutettua, vaikka laiskottikin. Istutin tänä vuonna 30 melkoisen muhkean kokoista kynttä.

Miten minusta tuntuu, että valkosipulin kynnet ovat vuosi vuodelta suurempia?

Kehäkukan kanssa.

Penkistä piti ensin kitkeä rikkaruohot ja repiä herneet ja härkäpavut pois. Tähän tuli kaksi riviä ja aivan kuvan yläreunassa näkyvään tyhjään lavaan toiset kaksi riviä. Surkean pienet punajuuret ja viimeiset kynityt mangoldinreppanat saivat vielä jäädä yrittämään kasvamista.

Kivikkorinnekin edistyi taas pikkuisen. Kärräsin pari kottikärryllistä multaa monttuihin ja istutin keltamaksaruohoa. Ripottelin myös ketoneilikan, esikon ja niittyhumalan siemeniä mullokselle.

Keltamaksaruohoa tuli sekä valotolpan eteen että taaemmas aiemmin istutettujen maanpeitekasvien vierelle. Siemeniä kylvin kuvan vasempaan reunaan pienelle alalle.

Kylvin myös kääpiöauringonkukansiemeniä ison kiven ympäristöön. Toivon mukaan ne pitävät mullasta puskevat heinät ja vatut kurissa, jotta vuoden päästä saa istuttaa perennoja puhtaaseen maahan. Nauhukset voisivat sopia aidan ja kiven väliin takimmaisiksi tuomaan syksyyn kukintaa.

Vätystelypäivien ajankuluksi sopii myös kivien siirtely. Sain vihdoin autotallin vieressä olevaan multakasaan edes jotain muutosta ja kärhökaaripenkkiin jatkoa.

Rinteeseen sai tehtyä kivillä korotetun istutusalueen. Penkin tässä päässä on vielä kottikärryllinen liikaa multaa, joka pitäisi kärrätä jonnekin. Nurmikkokin on nyt penkin edestä tasaisempi, kun täytin jyrkästi viettäneen luiskan kukkapenkin reunan tasalle. Viettävä sivu vaatii vielä pientä tasoittelua.

Olisin halunnut jatkaa penkin aivan autopaikkaan asti, mutta käytäntö on osoittanut sen, että tuossa on aina halkoja tai puunrunkoja odottamassa uunipuiksi pilkkomista. Penkki on myös hieman kummallisen muotoinen nyt, mutta ehkä tulevaisuudessa polku pitenee yhden betonilaatan verran ja penkin etunurkka siirtyy saman verran...

Takareunaan tulivat suurimmat kivet. Isäntä siirsi tuon isoimman, minä punnersin loput.

Marjapensaiden välissä oleva kiviympyrä on nyt entinen. Neljä isointa kiveä jäi vielä odottamaan sopivaa sijoituspaikkaa. Palsternakat saavat kasvaa kokoa niin pitkään kuin vain lämmintä riittää.

Istutin myös ruukkumuratit talvehtimaan uuteen penkkiin kesän ajan ruukussa majailleen jaloangervo 'Weisse Glorian' ja uusien ostosteni kaveriksi. Kylvin huhtikuussa tiibetinkatkeron siemeniä ja yritin pitää ne mahdollisimman pitkään lumen seassa saamassa kylmäkäsittelyä. Muutama taimi ilmestyi ruukusta kesän mittaan ja istutin ne nyt samaan penkkiin. Aion suojata muratit ja syysvuokon lehdillä tai havuilla, joten siinä samalla saavat katkeron pikkutaimet talvisuojan pakkaselta.

Keväällä kylvämäni tiibetinkatkeron pienet taimet piilottelevat muratin oksan alla. Tarhasyysvuokko 'Pamina' on valkokirjavan muratin vieressä ja kellertävälehtinen valkovarjohiippa jaloangervon edessä. Siirsin myös rikkoviuhkan varjohiipan viereen.

Onneksi alkoi sataa, niin ei tarvinnut pidempään vetelehtiä ulkona... saanut taaskaan mitään aikaiseksi... ;)

Jos ei ihan viimeinen, niin ainakin viimeisten joukossa oleva päivän pakollinen kärhökuva. Pakkanen vei minulta melkein kaikki kärhön kukat, mutta osa nupuista säästyi ja nyt on pari kukkaa auki.

Muistakaahan käydä osallistumassa perennansiemenarvontaan. Pian onkin hyvä aika kylvää niiden siemenet saamaan kylmäkäsittely talven aikana. Jos ei itsellä ole tarvetta, niin kauniissa pusseissa olevat siemenet sopivat myös lahjaksi puutarhaystävälle ;) Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa!

Mitähän oikein ajattelin?

Sattuu sitä näemmä minullekin hetken mielenhäiriöitä. Käväisin tässä eräänä päivänä parissa puutarhamyymälässä katsastamassa tarjouskasvilaarit. Perennat, kärhöt sekä marjapensaat olivat lähinnä mielessäni, sillä talvetuspaikat alkavat olla jo täynnä.

Eteisessä on tungosta, kuten kuvasta näkyy. Syyssyrikkä puskee uutta kukkaa sen minkä ehtii. Tajusi kai joutuvansa kellariin heti kun lopettaa kukinnan...

Ensimmäisestä myymälästä matkaan lähti valkovarjohiippa, jolle keksin samantien paikan joko varjokujan aluskasvina tai autotallin vierellä olevasta kärhökaaripenkin viimeisimmästä jatko-osasta. Varsinkin autotallinvierus tarvitsee kasveja, joten tätä voisi sanoa kelpo hankinnaksi.

Myymälän kuva on tällä hetkellä kauniimpi kuin ostamani yksilö, joka on alkanut hyvää vauhtia ruskaantua.

Samasta paikasta nappasin puhtaasti heräteostoksena tarhasyysvuokko 'Paminan'. En ole kuullut ylistyksiä syysvuokkojen talvehtimismenestyksestä ja oma taimeni on vielä kaiken lisäksi aika pienikin. Netin mukaan se tarvitsisi suojaisan, aurinkoisen tai puolivarjoisan paikan. Kasvualustan pitäisi olla syvämultainen ja ravinteikas, puiden katveessa, mutta ei puun juurien seassa. Kasteluakin hän vaatii kuivina kausina. Ja erityisesti nuorena talvisuojausta. Tulikohan tehtyä virhehankinta?

Terhakat pikkutaimet ja kaunis kuva saattoivat sekoittaa pääni. Ehkä myös se, että hallayöt ovat verottaneet todella paljon puutarhani tämän hetken kukkijoita.

Seuraavasta paikasta mukaan lähti lohdutuksena vaaleanpunaisia kevättähtiä ('Rosea'). Lohdutuksena siksi, etten löytänyt kummastakaan myymälästä rusokoiranhampaita, joita lähdin alunperin etsimään. Tässä vaiheessa tullaan sitten siihen varsinaiseen päässä sumenee -kohtaukseen. Pelkkää kevättähtipussia kassalle viedessäni törmäsin komeaan verililjapuuhun, johon oli lätkäisty kuumottava hintalappu: 1€ (normaalihinta 12.90€). En ole erityisemmin haikaillut verililjapuuta eikä nyt olisi ollut tarvettakaan yhdellekään sisällä talvetettavalle kasville, mutta jotenkin ruukku vain liimautui sormiini kiinni eikä irronnut ennen kuin pääsi auton takakonttiin.

Puska tukkii kolmasosan kulkuväylästä, vaikka toisen puolen lehdet joutuvat olemaan lytyssä ikkunaa vasten. Mutta onhan se kieltämättä aika hieno.

Nyt tarvitsisin vähän neuvoja, jos jollakulla sattuisi olemaan verililjapuun kasvattamisesta kokemuksia. Kaikki, mitä sain puutarhamyymälän kenties väärällä jalalla heränneestä myyjästä irti, oli se, että valoisassa pitää talvettaa eikä vaadi kesällä mitään sen kummempaa hoitoa. Aika leväperäiset ohjeet, sanoisinko. Onneksi eteisestä vapautuu reilusti talvetustilaa, kun paprikat ja chilit ovat kypsytelleet satonsa. Vai onko talvella 5-asteinen eteinen liian kylmä sille?

Siemenkirjeen chilit ovat tehneet reilusti raakileita. Ensimmäiset kaksi melkein kokonaan punaista pilkottelevat melkein kuvan alareunasta. Aikaisemmat kokemukset ovat opettaneet, että chileissä pienemmät ovat tulisempia. Uskaltaakohan näitä edes maistaakaan?

Muistatte varmaan, kuinka keväällä sisuunnuin 'Patio Red' -paprikan siemeniin, jotka eivät meinanneet itää sitten millään. Vihdoin yksi (noin 40 siemenestä) iti ja aloitti tuskastuttavan hitaan kasvun. Hitaasti ovat myös raakileet kypsyneet, mutta nyt alkaa näyttää jo hyvälle. Seuraavat kaksi saadaan varmaan joulupöytään...

Viikonlopun suunnitelmissa on saada keskeneräisiä puutarhaprojekteja edes pieni askel eteenpäin. Uudet ostokset ehdin istuttaa jo autotallinvieruspenkkiin väliaikaissijoitukseen ja kevättähdet piilottelin aurinkopenkkiin kevätkurjenmiekkojen sekaan. Saa nähdä, ehtivätkö kukkia keväällä edes hetken aikaa yhdessä. Millaisia viikonloppusuunnitelmia teillä on?

Kukkaisa arvonta

Tai oikeastaan arvonta alkaa nyt ja kukat tulevat aikaisintaan ensi vuonna. Ajattelin nimittäin pistää pystyyn ihan vain huvin vuoksi pienen perennansiemenarvonnan. Palkintoina on kolme siemensettiä, joista jokainen arvotaan erikseen, eli kolme onnellista voi voittaa.

Iltapuhteina leikin kuivattujen ja tuoreiden kukkien, värillisen paperin sekä skannerin kanssa. Näin syntyivät persoonalliset siemenpussit.

Valkoinen setti sisältää tarhakylmänkukka 'Alban', nyppykurjenpolven sekä valkoisen varjoliljan siemeniä. Tarhakylmänkukka kukkii toukokuussa ja kukinnan jälkeen sitä sulostuttavat pörröiset siemenpallerot. Nyppykurjenpolven pääkukinta on kesäkuussa, mutta kasvi on persoonallisten lehtiensä ansiosta kaunis koko kesän ajan. Varjolilja on vanhaa suomalaista kantaa ja tuoksuu ihanasti keskikesällä kukkiessaan.

Punaisessa setissä on kukintaa keväästä syksyyn. Keväällä aloittaa suloinen pinkki esikko, pitkin kesää kukkii tummanpunainen isotähtiputki ja viimeisenä syksyllä perhosten kestosuosikki: purppurapunalatva. Näistä isotähtiputki voi kukkia jo kylvöä seuraavana kesänä.

Sininen setti sisältää kääpiöjapaninakileijan, tarhakylmänkukan sekä ukonhatun siemeniä. Ukonhatun siemenet ovat Turun kasvitieteellisestä puutarhasta enkä tiedä niille tarkempaa nimeä. Tieteellinen nimi pussissa on Aconitum soongaricum ja niiden pitäisi olla valko-sinisiä. Alla olevaan kuvaan laitoin paremman puutteessa äitini puutarhasta kuvan kirjoukonhatusta, jonka taustalla on aitoukonhattua.

Muut siemenet olen kerännyt omasta puutarhastani tänä kesänä, mutta sininen tarhakylmänkukka on äitini puutarhasta ja ukonhatun siemenet Turusta. Kummatkin on kerätty kesällä 2018. Itämistakuita en anna yhdellekään tämän arvonnan siemenelle, mutta ne mitä olen itselleni kylvänyt, ovat itäneet mainiosti. Jokainen tietää varmaan myös sen, että jälkeläiset eivät välttämättä ole emonsa näköisiä, joten yllätyksiä voi niissäkin tulla. Näistä ehkä esikko, varjolilja ja akileija risteytyvät herkimmin mutta meillä ne kasvavat niin kaukana samaan aikaan kukkivista lajitovereistaan, etten usko risteytymisiä tapahtuneen. Kuten perennansiemenet aika usein, nämäkin hyötyvät kylmäkäsittelystä. Helpoimmin se hoituu siten, että kylvät siemenet syksyllä rikkaruohottomaan maahan tai ruukkuihin ja jätät talveksi ulos. Siemenet voi myös kylvää kevättalvella ja kaivaa kylvöruukut muutamaksi viikoksi lumihankeen.

Siemenpussit edestä ja takaa. Pussit on helppo avata ja sulkea uudelleen kymmeniä kertoja, sillä teipin alla on kontaktimuovin palanen.

Arvontaan voi osallistua kuka tahansa, mutta tietenkin olen iloinen, jos haluat liittyä samalla blogini ihanaan lukijajoukkoon. Kerro kommentissasi, mikä siemenseteistä olisi mieluisin. Sallittua on toki osallistua vaikka kaikkien kolmen setin arvontaan. Kommenttiin EI tarvitse jättää yhteystietoja, mutta anonyymien kannattaa keksiä persoonallinen nimimerkki, jolla erottua joukosta. On hieman hankalaa selvittää voittajaa, jos siellä keikkuu kolme anonyymiä :) Arvonnan päätyttyä kerron voittajat täällä blogissa ja pyydän lähettämään yhteystiedot sähköpostiini.

Arvonta-aika päättyy torstaina 3.10. klo 12.00. Onnea arvontaan!
ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Ei ihan putkeen mennyt...

Kulunut kesä oli kokeilujen kesä kasvimaalla. Testasin monta itselleni aivan uutta viljeltävää enkä aina niin hyvällä menestykselläkään. Ajattelin laittaa tänä kesänä oppimani asiat muistiin ensi vuotta varten, jotta onnistumisprosentti kasvaisi. Varjoisa kasvimaa tuo omat haasteensa hyötytarhailuun, joka ei muutenkaan ole vahvin osa-alueeni puutarhanhoidossa. Tulossa on siis kantapään kautta -postaus.

ESIKASVATUKSISTA:

Esikasvatukset kannattaa aloittaa jonkun verran siemenpussien ohjeita aiemmin. Erityisesti pitkän kasvukauden vaativa ruusukaali pitää kylvää reilusti aiemmin, sillä muuten satonäkymät näyttävät aika vaatimattomilta.

Syyskuun puolivälissä kahdessa ruusukaalin varressa näkyi pieniä palleroisia. Pieniä todellakin: suurimmat olivat vajaan sentin halkaisijaltaan.

Esikasvata kurpitsat isoissa ruukuissa. Pidä ulosistutusvaiheessa harsoa niiden päällä siihen asti, että alkavat kukkia. On kuitenkin liian kylmää, kuumaa, tuulista, sateista tai kuivaa niille ja jurottavat.

Tomaatitkin kannattaa vaihtaa reilusti isompiin ruukkuihin esikasvatuksen loppuvaiheessa, vaikka aikoisi istuttaa ne "aivan pian" ulos lopulliseen kasvupaikkaansa. Se "aivan pian" on kuitenkin kolme viikkoa myöhempään, mitä alunperin suunnitteli. Niille ei myöskään riitä edes kaksinkertainen harso suojaksi avomaalle, vaan tarvitsevat koleiden ja varsinkin tuulisten jaksojen ajaksi muovia suojakseen. Kuluneena kesänä meillä oli kaksi kylmää jaksoa, jolloin pelättiin jopa hallaöitä: ensimmäinen oli heinäkuun alussa, toinen heinä-elokuun vaihteessa. Tomaatit jurottivat käytännössä koko kesän ja aloittivat aivan järkyttävän kasvuspurtin elokuussa. Varkaita ja kukkia puski joka puolelta ja siivosin ylimääräistä kasvustoa muutaman päivän välein kompostiin, jotta tomaatit ymmärtäisivät keskittää kasvunsa raakileisiin. Tilanne olisi ehkä ollut pelastettavissa, jos syksy olisi ollut pitkä ja lämmin. Sen sijaan jouduin viikko sitten illalla taskulampun valossa keräämään raakileet kiireen vilkkaa sisälle kypsymään. Tarjottimella on monta omenaa tomaattien seurana, mutta epäilen, kypsyvätkö siltikään.

Tämä olisi hyvä näky heinä-elokuun vaihteessa. Minun tomaattini olivat eri mieltä kasvamisen ja kukkimisen ajankohdista ja olivat tässä tilanteessa vasta syyskuun puolivälissä.

SUORAKYLVÖT:

Älä käytä harsoja siemenkylvöissä! Niiden alla etanat pistävät kunnon bileet pystyyn kun linnutkaan eivät pääse häiritsemään. Kylvökset kuivuvat yllättävän nopeasti eikä niiden vointia edes huomaa. ellei kurkistele harson alle.

Tänä kesänä meillä riitti etanoita kasvimaalla. Ensin ne söivät kaikki vastaitäneet papujen ja mustajuurien taimet, sen jälkeen jatkoivat herkuttelua nauriiden ja tatsoiden lehdillä.

Ruusu- ja lehtikaalien väleihin sopii vaikka mitä pitkän aikaa. Kunnon kasvuspurtti alkoi niillä vasta heinäkuun lopulla, joten väleistä olisi hyvin ehtinyt kerätä sadon retiisejä, salaatteja ja vaikka sipulia. Valkosipulienkin väliin mahtuu vaikka mitä. Tosin porkkana ei ole hyvä, jos itäminen viivästyy, sillä silloin joutuu nostamaan ne valkosipulien mukana. Karottiporkkana voisi toimia paremmin.

Elokuussa ruusukaalien väleihin ei sopinut enää mitään. Valkosipulien sadonkorjuussa nousseet porkkanat olivat tämän vuoden kookkaimmat.

Suorakylvöt heinä-elokuussa eivät varjoisalla kasvimaallamme ehdi tuottamaan satoa, ellei syksy ole poikkeuksellisen pitkä ja lämmin. Tänä vuonna niin ei ollut. Jos viitsisi kesäkuussa puuhastella vielä taimikasvatusten kanssa, niin voisi esikasvattaa ruukuissa hyötykasvien taimia ja istuttaa niitä aikaisemmin korjattavien kasvien tilalle. Todennäköisesti sellainen ei innosta minua yhtään kevään taimirumban jälkeen, joten ehkä pitää vain suunnitella kevätkylvöt niin, että hitaasti kasvavia on harvakseltaan siellä sun täällä ja nopeasti sadonkorjuuikään tulevat kasvit ovat niiden väleissä. Siinä vaiheessa kun ensimmäiset korjataan, niiltä vapautuu tilaa pidemmän kasvukauden vaativille kasveille.

Papuja voi kasvattaa ohjeita tiheämmässäkin, kunhan tuki on tarpeeksi iso. Aivan papujen viereen mahtuu kasvamaan vaikka mitä lyhyen kasvukauden vaativaa. Tosin meillä pavut pitää esikasvattaa, jotta ehtivät tehdä satoa. Korkeat, kapeat ruukut (esim. wc-paperihylsyt) ovat matalia parempia.

Papupenkin reunuskasvina oli tänä vuonna kuukausimansikkaa. Helmikuussa kylvetyistä siemenistä tuli näin komeita puskia, jotka aloittivat kukinnan elokuussa. Raakileita on paljon, mutta voi olla, etteivät ehdi kypsyä. Toivottavasti talvehtivat hyvin ja tekevät paljon makoisia mansikoita ensi vuonna.

MUUTA:

Hanki harsoille sellaiset tukikaaret, etteivät harsot mene riekaleiksi ensimmäisessä kovassa tuulenpuuskassa. Oksat ja rimoista tehdyt tuet eivät ole milloinkaan tarpeeksi sileitä. Kaalikasveille kannattaa harson sijaan hankkia hyönteisverkkoa, jotta eivät läkähtyisi kuumuuteen. Niinkin meinasi alkukesän hellepäivinä käydä.

KUINKA SADON TÄNÄ VUONNA KÄVI?

Salaattia, herneitä ja nauriita olemme saaneet yllin kyllin. Sokeriherneitä on pakastettukin muutamia pussillisia. Retiisejä saimme tarpeeksi. Mangoldit kasvoivat hitaanlaisesti, mutta saimme kuitenkin jonkun verran satoa ruokapöytään ja ihan pakastimeenkin asti. Reilu viikko sitten nostimme lasten kanssa porkkanat ja ylläriperunat sekä keräsimme härkäpavut. Yhteensä saimme puolikkaan ämpärillisen satoa. Härkäpapuja olemme toki keränneet jo monta kertaa, eli ne onnistuivat tänä vuonna, mutta pettymyksen muodostivat huonosti itäneet porkkanat, jotka eivät suostuneet muutenkaan kasvamaan kokoa. 'Blauhilde'-papuja saimme pari kourallista ennen niiden paleltumista. Ensimmäiset paprikat syötiin elokuussa, nyt loput kypsyvät chilien kanssa eteisessä. Kukkapenkeissä kasvaneet lehtikaalit menivät rusakoiden suuhun, mutta kasvimaalla oleva taimi oli ainakin vielä eilen jäänyt niiltä huomaamatta. Korjaamatta ovat vielä palsternakat, ainoa etanoiden hyökkäyksestä selvinnyt mustajuuri sekä maa-artisokat. Ja ne ruusukaalit. Loppukesällä kylvin vuonankaalia ja ne kasvavat hitaasti, mutta varmasti. Katsotaan, saisiko niistä korjattua tuoretta salaattia joulupöytään.

Pieniä, mutta makeita suippopaprikoita.

Ei siis ihan surkea hyötytarhailukesä kuitenkaan, kokonaisuushan ratkaisee eikä yksittäiset satotappiot!

Linnun silmin

Meillä oli melkein koko kesän ties mitä rojua, kivikasoja ynnä muuta ympäri pihaa ja joka paikka oli kuin pommin jäljiltä, joten Irmeli-dronekin vietti kesän omalla hyllyllään. Viimeisen kuukauden ajan olemme kytänneet sopivaa säätä silloin kuin isännällä olisi vapaa hetki ottaa uudet ilmakuvat, mutta vasta tänään sellainen hetki tuli. Ja sekin oli ihan siinä ja siinä, sillä isäntä ehti kävellä metrin verran ovesta ulos kun alkoi sataa vettä ja Irmeli piti viedä takaisin sisälle. Onneksi sade ei kauaa kestänyt ja Irmeli pääsi yläilmoihin.

Kadun päästä noustiin ilmaan ja kuvailtiin kivikkorinnettä ja etupihaa.

Naapuri innostui niittämään tonttiemme välistä heinikon ja vatukon pois. Nyt aivan kuvan vasemmassa reunassa ylhäällä näkyvä vanha kataja ja sen juurella olevat suuret kivet tulevat hienosti esille.

Pensasryhmän pensaat ovat kasvaneet paljon vuodessa. Vasemmassa päässä mustunut daalia luo kontrastia valkoisiin hanhikkeihin... haha.

Päivän kärhökuva on tänään yläilmoista näpsäisty. 'Jan Pawel' ja 'Piilu' näkyvimpinä, pari 'Justan' kukkaa pilkistää 'Piilun' takaa.

Yläilmoista erottuvat hauskasti kasvien lehtien värit. Kärhökaari-penkin laajennusosasta tuli erityisen värikäs: siellä on mm. tummaa rönsyakankaalia, kahta erilaista kuunliljaa sekä viittä erilaista jaloangervoa. Yllätyin, miten selvästi eri jaloangervolajikkeetkin erottuvat ilmakuvasta.

Kasvimaan tienookin on muuttunut tänä kesänä. Ensi kesälle jäi kärhökaari-penkin etureunan pyöristys kaariportista vasemmalle.

Jos ihmettelitte edellisen kuvan valkoista "lumivuorta" kasvimaalla, siellä on kolminkertaisen harson alla pavut ja ruusukaalit. Pavut olivat paleltuneet puolivälistä ylöspäin, mutta alaosat olivat hyvinkin hengissä. Koska niissä oli pieniä palkoja ja kukkiakin tulossa, arvelin kokeilla, tulisiko näiden kylmien jälkeen vielä lämpimämpi jakso. Vähän kyllä kävi mielessä, että paikkaanko sormen viiltohaavaa laastarilla siinä vaiheessa kun käsi on jo revennyt irti... Katsotaan, kuinka käy. Toivottavasti harso auttaisi edes ruusukaaleja kasvattamaan vajaan sentin kokoiset palleroiset sen kokoisiksi, että ne saa kerättyä ilman pinsettejä!

Patio ja kärhökaaren laajennusosa yläilmoista. Patiopenkkiä reunustavat kivet näyttävät helminauhalta. Kolmiopenkistä reunus on vielä pahasti kesken.

Takanurkassa kukkivat keltaiset pensashanhikit näkyvät korkealle. Sivupihalla kuvan yläreunassa erottuu vielä hienoisesti kohta, missä olivat alkukesällä kivituhka- ja murskekasat.

Vertailun vuoksi pihakartta viime vuodelta vasemmalla, oikealla tämän vuoden kuva. Pieniä muutoksia on tainnut tapahtua, kun tarkkaan tihrustaa...

Päivitin samalla kasviluettelot-välilehdelle uuden pihakartan ja tarkistin, ovatko kasvit oikeilla paikoillaan ja listat ajantasaisia. Poistin myös syreeniryhmä-penkin, sillä se kuuluu nyt suureen, kiemurtelevaan kärhökaari-penkkiin.

Karo tuli ihmettelemään laskeutuvaa Irmeliä, jonka propellit pöllyttivät nurmikon lisäksi Karon turkkia.

Tällainen kurkistus puutarhaan tällä kertaa. Leppoisaa lauantai-iltaa!

Kuka kesti hallayön?

Syksy, se suuresti inhoamani vuodenaika on täällä. Nyt en voi enää huijata itseäni millään loppukesä- tai alkusyksy -nimityksellä, sillä ensimmäinen hallayö teki puutarhasta kertaheitolla syksyisen masentavan näköisen ja aiheutti pienimuotoisen tungoksen kahteen paikkaan. Meillä oli viime yönä pakkasta seinän vieressä -1,7 astetta. Alkuviikko meni suunnilleen aamusta iltaan töissä, joten en ehtinyt juuri harsojakaan virittelemään, saati sitten keräämään kukkia maljakkoon. Jos hallayö olisi osunut ensi yölle, olisi tilanne ollut aivan toinen, sillä eräs iso projekti on nyt ohi ja arki palaa pian normaaliin rytmiinsä. Koska tilanteelle ei mahda jälkikäteen mitään, oli pakko kiertää kameran kanssa ja etsiä hallayön selviytyjät. Ja tietysti myös ne, jotka taas tänäkin vuonna ottivat nokkiinsa.

Pahiten kärsi daaliaparka, jonka unohdin kokonaan pakkasen armoille. Tukikepit olivat valmiina ja lakanakankaan palanen parin metrin päässä, mutta enpä iltapimeällä enää koko daaliaa muistanut. 

Oli nimittäin kiire nostaa loput kukat eteiseen turvaan. Varastossa on yhtä paha tungos odottelemassa kellariin pääsyä. Näistäkin osa pääsee kellariin, kunhan sää näyttää siltä, ettei ole enää lämpimiä öitä tiedossa.

Kivikkorinteessä on onneksi pelkästään selviytyjiä. Maksaruohot, mehitähdet, nukkapähkämöt ja punatähkät ovat aivan saman näköisiä kuin pari viikkoa sittenkin. Viimeisten joukossa kukintansa aloittavat kasvit näyttävät kestävän pakkasta loppukesällä aloittavia paremmin.

Kaukasiantörmäkukka ei edes tainnut huomata pakkasta.

Loistosädekukat ovat myös terhakkaasti pystyssä. Pidän erityisen paljon tuon taaemman, lähes kukintansa lopettaneen kukan väristä.

Ei sen enempää kivikkorinteestä, kierretään piha ympäri.

Auringonkukat ja syyshortensia olivat hallayön häviäjät, voitolla ovat puistoatsalea 'Illusia' sekä päivänlilja 'Stella 'd'Oro'.

Yllätyin siitä, että jättiverbena kestäisi hätkähtämättä myös pakkasen. Aikamoinen kovanaama herkästä ulkomuodostaan huolimatta.

Kärhöt ja komeamaksaruohot eivät ensimmäisistä pikkupakkasista hätkähdä. Paketoin eilen aamulla kiireesti pavut harson sisään, mutta en ole uskaltanut katsoa, miten niille on käynyt. Niissä roikkui niin valtavasti pieniä palon alkuja, että pakko oli yrittää saada niille vielä pikkuisen lisää aikaa kasvaa.

Takapihalla on paljon kuunliljoja ja nehän kärsivät jo pienistä pakkasista. Onneksi sieltä löytyy edes jokunen selviytyjäkin.

Syysasteri ja 'Gold Standard' -kuunlilja ovat aikamoisen räväkkä pari. Pian kuunlilja retkahtaa kokonaan, jolloin syysasteri nousee paremmin esille.

Sormivaleangervo oli myös yllättäen pakkasyön selviytyjä. Se kesti hallan paremmin kuin taustalla olevat kotkansiivet, joille taidan kehitellä ensi vuonna sopivamman paikan. Olen tympääntynyt siihen, että ne nousevat keväällä viimeisten joukossa ja kärsivät ensimmäisestä pikkupakkasesta.

Varjokujalla on myös paljon kuunliljoja ja sormivaleangervoita, mutta on siellä muutakin. Jopa tähän aikaan vuodesta kukkivaa.

Ojakellukka on innostunut kukkimaan uudelleen. Nämä syksyiset kukat ovat paljon suuremmat kuin ensimmäisellä kierroksella ja lehdistökin on mukavan rehevä.

Tupastiarellat ovat kukkineet jatkuvasti. Jaoin elokuussa isoimman kahtia, sillä päätin lisätä näitä melkein koko varjokujalle aluskasviksi. Pari vuotta siinä ehkä menee, sillä nyt näitä on neljä tainta. Siemeniä näytti olevan runsaasti ja osa oli karissutkin, joten pitää muistaa keväällä olla tarkkana, jos vaikka löytyisi pieniä tiarellan taimia.

 Aurinkopenkissä on myös sekä selviytyjiä että luovuttajia.

Purppurarevonhäntä ei näemmä kestä pakkasta. Taustalla oleva tarhakukonkannus on vähän siinä ja siinä. Ehkä se jopa selvisi kylmästä.

Purppurapunalatva kesti pakkasen hienosti, vaikka tässä kuvassa näkyykin vain ylikukkineita kukkia. Siellä oli kuitenkin pikkuinen selviytyjä, joka lähti reippaasti mönkimään lämpimän puhalluksen saatuaan.

Onko teillä jo halla vieraillut? Tuliko tuhoja vai ehdittekö suojaamaan arkajalat?