Kuusi kuvaa kesästä

Tuplasti terapiaa -blogin jo perinteeksi muodostunut haaste tuli minulle Kottikärryn kääntöpiiriltä. Kiitoksia kovasti! Jutunaiheet alkavatkin jo käydä tässä vaiheessa syksyä vähiin ja inspiraationpuute meinaa iskeä sitä myöten myös bloggaajaan. Kesäkuvia katsellessa aika vierähtää mukavasti ja pääsee fiilistelemään ajasta, jolloin puutarhassa oli lämmintä ja värikästä.

Nimetön pionikaunotar, päivänkakkarat ja pikkuampiaisyrtit muodostivat hurmaavan romanttisen yhdistelmän pensasryhmän päätyyn.

Kesäkuun alkupuolella hämyvuokko kukki ensimmäistä kertaa vuosien paapomisen jälkeen.

Kadun pään joutoalue komistuu vuosi vuodelta. Siellä on sulassa sovussa luonnonkasveja ja perennoja pörriäisten iloksi.

Kärhöt kukkivat hienosti heinäkuun lopulta alkaen. Pation ympäristössä on niistä komeimpia.

Hyvää perhoskesää edustakoon tämä otos keisarinviitan valesina-värimuodon yksilöstä, jonka väri sopi suloisesti 'Cattleya'-jaloangervoon.

Tämä on yksi lempinäkymistäni puutarhassamme. Etualalla loistokärhö 'Voluceau', taustalla kärhökaaripenkki jaloangervoineen ja kärhöineen.

Kuusi kuvaa kesästä -haaste:

- julkaise kuusi kuvaa kuluneelta kesältä

- aihe on täysin vapaa

- haasta muita vastaamaan

Haasteen voi napata myös vapaasti 

ja nämä säännöthän on myös rikottavaksi tarkoitettu;)

Haastan mukaan seuraavat blogit:

Kukkia kallion suojassa

Tutkimusmetsän puutarhassa

Vaalean vihreää

Kesäkuun hempeä loppu

Niin se vain kesäkuukin hujahti loppuunsa ja miten helteisissä tunnelmissa se päättyykään! Olen nauttinut lämmöstä, vaikka kieltämättä muutama aste vähempikin riittäisi hyvin. Ei passaa kuitenkaan valittaa, kun en kylmästä tykkää ollenkaan. Nyt kerätään kesän valoa ja lämpöä varastoon ja muistellaan talvipakkasilla sitä kaiholla.

Nimetön pioni alkaa kukkia ensimmäistä kertaa. Viime kevään nuput vei halla mutta tänä vuonna kukkia on tulossa monta. Tämä yksilö on aurinkopenkissä, kaverina bellistä ja isotähtiputkea.

Atsaleojen lisäksi myös nietospensaat kukkivat tänä vuonna aika huonosti. Kumpaankin tuli vain joitakin kukkarykelmiä kun ennen ovat kukkineet valkoisenaan. Tämän kaverina kukkii vielä vaaleanpunaisia rönsyakankaaleja.

Vuosikausien odottelun jälkeen vihdoin yksi isorikoista kukkii. Kannatti siirtää nämä viime kesänä toiseen paikkaan. Ehkä ensi vuonna kukkivat runsaammin.

Yleensä oikeanpuoleinen puistosyreeneistä on kukkinut heikommin kuin kaksi muuta mutta tänä vuonna tilanne on kääntynyt päälaelleen.

Monta vuotta kasvattelemani mysteeripensas alkaa aukoa ensimmäisiä kukkiaan ja valitettavasti nuokkusyreenin sijaan se taitaa olla ihan tavallinen puistosyreeni. Tulimme äitini kanssa siihen tulokseen, että hän on vain halunnut uteliaisuuttaan kokeilla, kuinka syreenin pistokkaan saa juurtumaan. Nyt on ihan oikeaa nuokkusyreeniä juurtumassa minulle, sillä puistosyreenistä tulee aivan liian kookas siihen kohtaan, mihin mysteeripensaan olin istuttanut. Pienempänä ja sirompana pysyvä nuokkusyreeni sen sijaan sopisi juuri siihen täydellisesti. Toivottavasti edes yksi pistokkaista juurtuisi ja pääsisi aikanaan puistosyreenin tilalle. Olen noita edellisen kuvan puistosyreeneitä saksinut ronskilla kädellä joka kesä kukinnan jälkeen, jotta saisin ne pidettyä vähän matalampina ja latvukseltaan pallomaisina, 2-4-runkoisina pikkupuina. Nyt niiden latvojen leikkaamiseen tarvitsee jo tikkaita, joten ehkä joudun jossain vaiheessa luopumaan latvan muotoilusta. Alhaalta aion edelleen napsia runkoja esiin jo senkin vuoksi, että kuunliljat mahtuvat paremmin niiden alle. Olen sitä paitsi aina ihaillut puumaisiksi kasvatettuja syreeneitä, joiden alaosissa näkyy paksut, komeat rungot eikä tiheää pusikkoa.

Tarha-alppikärhö (vai kruunukärhö?) 'Purple Dream' on alkanut vihdoin kukkia.

Kivikkorinteessä hopeahärkit ja kangasajuruohot kukkivat kauniisti. Kiven kolosessa yksinäinen seittimehitähti kukkii myös ja harmonista tunnelmaa rikkoo joka paikkaan levittäytyvä keltamaksaruoho.

Keltaisessa nurkassa päivänliljat kukkivat runsaasti ja tuoksu on sen mukainen. Keltamaksaruohoa on täälläkin.

Yllätyksiltä ei voi puutarhassa välttyä, vaikka kuinka huolellisesti tekisi ja suunnittelisi jutut. Varsinkin siemenet ovat hyvin huomaamattomia, kekseliäitä ja nopeita siirtymään paikasta toiseen. Eikä kaikkia siementaimia viitsi kitkeä poiskaan kun ei tiedä, kuinka kauniita kukkia niistä aikanaan tulisikaan. Olen parin vuoden ajan ihmetellyt kivikkorinteessä hopeahärkkien seassa kasvavia sipulikukan lehtiä. Kuvittelin niiden olevan helmililjan tai ukkolaukan siementaimia ja annoin vain olla niillä sijoillaan. Nyt lehtien sekaan olikin ilmestynyt kukkia mutta eipä osunut kumpikaan veikkauksistani kohdilleen.

Ilmeisesti äidiltäni on tullut salamatkustajana hopeahärkin sekaan lehtolaukkaa. Saavat siirron johonkin parempaan paikkaan.

Punavalkoisen, matalahkon akileijan siementaimista yksi oli tällainen tavallinen tummanvioletti ja korkea lehtoakileija. Kukinnan jälkeen matka käy kompostiin.

Ja tässä sellainen mitä niiden akileijojen piti olla.

Itselleen tuntemattomien kasvien jakaminen on aina jännittävää. Silloin se muuttuu kaksin verroin jännittävämmäksi, jos juurakko osoittautuu erilaiseksi, mitä on kuvitellut. Viime syksynä jaoin sekä rantalaukkaneilikkaa että kivikkotörmäkukkaa. Jälkimmäisen jakaminen onnistui helposti ja kaksi kolmesta taimesta lähti hyvin virkeänä keväällä kasvuun. Kolmaskin alku on lähtenyt kasvamaan, mutta se on selvästi huonokuntoisempi kuin muut. Rantalaukkaneilikan jakaminen oli sen sijaan varsin haastava toimenpide, sillä mätästä ei tuntunut saavan lohkeamaan millään ja kahteen jakotaimeen jäävät juuret olivat niin pieniä, etten uskaltanut istuttaa paloja edes kivikkorinteeseen. Lykkäsin taimet aurinkopenkin puolelle kärhön juureen, jotta ne eivät kuollessaan tekisi rumaa aukkopaikkaa kivikkoon. Sieltä ne kumminkin molemmat lähtivät sen näköisinä kasvuun kuin eivät olisi mitään kummallista huomanneetkaan ja kukkivat yhtä hyvin kuin kivikkorinteessä oleva yksilö. Ne jäävät nykyisellä paikallaan vähän turhan piiloon, joten jossain vaiheessa niitä odottaa siirto näkyvämpään kohtaan.

Rantalaukkaneilikka 'Sea Pink' kukkii kivikkorinteessä nukkapähkämön ja kivikkomehitähti 'Dark Beautyn' kaverina.

Loistokärhö 'Omoshiro' on aukaissut ensimmäiset kukkansa. Pienet lehdet sen seassa kuuluvat tarhaviinikärhö 'Krakowiakille'.

Meillä oli alkuviikolla muutaman päivän ajan sukulaisia kylässä. Aika meni seurustellessa, grillaillessa ja lapsia uimarannalle viedessä. Heti ensimmäisenä iltana tiputin vahingossa kännykkäni patiolle ja tietysti näyttö alaspäin ja suojakotelo auki. Kuului hyvin sievä pläts ja näyttöön tuli kerralla komea hämähäkinseittikuvio ja pieniä sirpaleita mureni isoimmista röpelöistä. En kiellä, etteikö yhdellä "kuplavesilasillisella" olisi saattanut olla jotain osuutta kömpelyyteen. Känny oli jo ostettaessa vanhaa mallia, joten uuden näytön sijaan päätin valtuuttaa isännän etsimään minulle kokonaan uuden puhelimen. Puolet eilisestä päivästä menikin sitten uutta luuria asennellessa ja tietoja siirrellessä. Onneksi ainoastaan whatsapp-viestit jäivät siirtymättä eikä hermokaan meinannut mennä kuin pari kertaa.

Se siitä luurista... Äiti näytti sitten lapsille esimerkkiä, kuinka kännykälle käy, kun sitä käsittelee huolimattomasti. En suosittele kokeilemaan perässä.

Uudella puhelimella piti kokeilla kukkien kuvaamista. Itse risteytetty pioni Minna-Elina (emona perintöpioni 'Elina', isänä 'Karl Rosenfieldt') alkaa avata tämän kesän ensimmäistä kukkaansa.

Ja tässä sama pionilajike kuin ensimmäisessä kuvassa mutta eri penkissä kasvava yksilö. Tähän sattui minusta varsin ihana väriyhdistelmä.

Helteistä pian alkavaa heinäkuuta ja toivottavasti sopivasti sadettakin välillä!

Helteisten päivien näkymiä

Nokkosperhonen punakosmoksen kukalla. 

Heinäkuun sää on vihdoin helteinen. Alkukuun sateet saivat kasvit ryöpsähtämään valloilleen ja nyt saa nauttia rehevyydestä ja runsaasta kukinnasta. Etupihan aurinkopenkissä kukkii läpi kasvukauden, mutta nyt se alkaa olla näyttävimmillään, kun ritarinkannukset aloittelevat kukintaa. Isotähtiputki ja tarhakeijunkukka 'Hans' kukkivat niin pitkään, että ne paikkaavat kiireisempien tähtien väliin jääviä kukintataukoja.

Aurinkopenkkiä tulee harvemmin kuvattua varjokujan suunnasta.

Aurinkopenkissä on muuten uusi asukas: kevätatsalea. Äitini vanha kevätatsalea oli juurtunut oksastaan maahan, joten sain siitä itselleni pienen taimen. Toivottavasti se lähtee hyvin kasvuun, vaikka emokasvista irrotus ja aivan uuteen ympäristöön siirto tapahtuivatkin heinäkuun alkupuolella. Ainakin siirtohetkellä oli maa märkä ja istuttamisen jälkeen satoi useampana päivänä. Varmuuden vuoksi olen pitänyt sen edessä tyhjää multasäkkiä varjostamassa auringolta.

Kosmoskukkien suojassa on pienen atsalean toivottavasti hyvä juurtua. Katteena havunneulasia.

Aurinkopenkin kesäkukka-alue on minusta aika toimiva, vaikka suurin osa sinne ripottelemistani siemenistä ei itänytkään. Sarvileukoijat itivät hienosti, joten ne muodostavat päivisin vihreän pohjan, joka muuttuu illalla kuuden-seitsemän maissa hempeän liilaksi. Sinne tänne istutetut jättiverbenat toistavat samaa liilan sävyä. Leijonankidat ovat vasta nupullaan, mutta yksi niistä on ainakin tummanpunainen. Punakosmokset tuovat istutukseen vaaleanpunaisen eri sävyjä. Aurinkopenkissä esikasvatetut punakosmokset aloittivat kukinnan reilusti aikaisemmin kuin pation viereiseen keisarilliseen kesäkukkapenkkiin istutetut kosmokset. Ilmeisesti pation vieressä on paljon rehevämpi maa, sillä kosmokset ovat venähtäneet valtaviksi puskiksi, joista ensimmäiset alkavat vasta nuppuilla. Aurinkopenkissä sen sijaan ensimmäiset kosmokset aloittivat kukinnan jo 20-senttisinä ja suorakylvetytkin ovat jo nupullaan.

Tätä näkyä pääsee ihastelemaan vasta illalla, kun sarvileukoijat avaavat lumoavan tuoksuiset kukkansa.

Aivan kaikki kosmokset eivät vielä kuki, mutta tässä yksilössä on jo useampi kukka auki.

Takapihalla on leijunut muutaman päivän ajan saunavastan tuoksu, sillä haketimme kaatuneen koivun ohuemmat oksat. Niistä tulikin mukavan kokoinen kasa lehdensekaista haketta, jonka levittelimme pressun päälle kuivumaan. Kunhan se on kunnolla kuivanut, kerään sen pahvilaatikoihin ja laitan varastoon talvella kompostin seosaineena käytettäväksi.

Kasa "saunavastasilppua". Kivipolkujen välissä näkyy muutama keisarillisen kesäkukkapenkin punakosmospuska. Purppurarevonhännät niiden vieressä hehkuvat punaisina. Yhtä mahdottoman kokoisia puskia molemmat!

Hyönteishotelli ei ilmiselvästi kelpaa jollekin puutarhassani hääräilevälle hyönteiselle, sillä lapset löysivät pation istumakiveltä hauskan "tulivuoren". Arvatkaapa vain, onko ollut kova työ pitää heidät poissa ötökän kodin kimpusta!

Sentin silmäinen jyrsijäverkko on tässä mittakaavana, eli kovin suuri otus ei mahdu tuolla asustelemaan.

Kasvimaan herkkutarjonta kasvaa päivä päivältä. Tänään saimme maistella ensimmäistä kypsää paprikaa. Myös vahapapuja oli jo sen verran runsaasti, että niitä kannatti kerätä ruokapöytään. Kaikki kolme kurpitsaa kasvavat niin reipasta vauhtia, että salaatteja piti kerätä jättilasti pois alta. Tietääkö kukaan niksiä, miten saisi kesä- ja myskikurpitsan tekemään emikukkia? Tässä ollaan nimittäin ihmetelty jo kuukauden verran pelkkiä hedekukkia.

Tämän päivän sato oli yltäkylläisen runsas.

Tänään iltapäivällä ihmettelimme keittiön ikkunasta valtaisaa lokkiparvea. Kyllähän meillä silloin tällöin joku yksittäinen lokki lentelee, mutta ei niitä ole ennen isompaa parvea näkynyt. Nyt ilmassa liiteli lokkeja kuin kalasatamassa konsanaan. Tällä kadulla on monta tiilikattoista taloa ja peltikatotkin ovat mustia, joten ehkäpä kadun kohdalla oli iso, nouseva ilmavirtaus, jonka avulla lokinpoikasten oli hyvä opetella lentotaitoja.

Kuvassa näkyy vain osa parvesta. Laskepa, montako löydät!

Kivikkokimalainen oli nousevan ilmavirtauksen sijaan löytänyt kaukasianmaksaruoho 'Summer Gloryn' avautuvia kukkia.

Hassua muuten, että kaksi kukiltaan melkein identtisen näköistä kasvia voi olla kuitenkin eri lajikkeita. Kimalaiskuvan 'Summer Glory' kasvaa alla olevan kuvan kaukasianmaksaruohon lähellä. Ne kukkivat samaan aikaan ja ovat kukiltaan samanlaiset, mutta vanhan kaukasianmaksaruohon lehdet ovat hieman suuremmat ja kasvusto muutenkin rotevampaa. 'Summer Glory' kasvaa matalampana ja tiheämpänä. Ja minä kun kuvittelin vihdoin saaneeni varmistuksen sille, että vanha kaukasianmaksaruohoni olisi 'Summer Glory' -lajiketta. Etsintä siis jatkuu edelleen.

Pitkän googlailun jälkeen tulin siihen tulokseen, että tällä vanhalla kaukasianmaksaruoholla ruokaili ketohopeatäplä.

Aurinkoista, helteistä viikonloppua!

Ensimmäiset ja viimeiset

Alkukesä vaihtuu keskikesään kun viimeiset kevätkukkijat ovat lopettaneet kukintansa ja keskikesän kukkijat aloittavat. Ne ajat ovat käsillä juuri nyt. Varjopenkistä löytyi viimeinen esikonkukka ja kärhökaaresta viimeinen tulppaani. Kärhökaaressa on myös vielä yksi helmililjamätäs kukassa. Laukkoja on ympäri pihaa ja ne kaikki alkavat olla kukintansa loppusuoralla.

Viimeinen esikonkukka kurkistelee ujosti lehtien lomasta.

Tulppaani 'Queen of Night' ihan viimeisillään. Taustalla 'Elina'-pionin nuppuja.

Varjoisassa paikassa helmililjojenkin kukat kestävät pitkään. Kolme viimeistä kukassa.

Violetit pallerot muuttuvat pian vihreiksi palleroiksi.

Keskikesän kukkijoista meillä ehtivät tänä vuonna ensimmäisinä kukkaan päivänlilja 'Stella d'Oro' sekä pensashanhikki 'Creme Brule', jotka aukaisivat kukkansa toissapäivänä.  Eilisen ja tämän päivän aikana kukkiaan ovat aukoneet keltapäivänlilja, unkarinsyreeni, korallikeijunkukka, ketoneilikka sekä seittimehitähti. Löysin myös ensimmäiset tomaatinraakileet.

Päivänlilja 'Stella d'Oro' alkaa kukkia.

Pensasryhmässä kukkii ensimmäinen 'Creme Brule'. Kukat ovat puolikerrottuja ja niistä saa nauttia lumentuloon asti.

Vanhanajan keltapäivänliljan kukat tuoksuvat ihanalle. Kunhan niitä on enemmän kukassa, tuoksuu koko etupiha.

Unkarinsyreenin avautuvista kukista oli tullut nauttimaan myös joku kovakuoriainen.

Korallikeijunkukan hentoinen kukinto.

Tämän kesän ensimmäinen ketoneilikan kukka. 

Seittimehitähdellä on valtavan kokoinen kukka kasvin kokoon nähden.

'Maskotka' -tomaatin raakile.

Pitkän kuivan kauden ensimmäinen kuivuudesta kärsijä on siperianpihdan alla kasvava rönsyansikka. Kauan se sinnittelikin. Aurinkopenkin etureunassa on kohta, jossa maa on todella hiekkaista ja aurinko paistaa koko päivän. Siinä bellikset ovat jo pitkään alkaneet iltapäivästä nuupottaa, mutta virkistyneet yön aikana. Tänään ne olivat nuupallaan jo aamulla. Metrin päässä kasvualusta on multavampaa ja siinä belliksetkin vielä voivat hyvin.

Ei kestä rönsyansikka äärimmäistä kuivuutta, vaikka saakin puolivarjossa kasvaa.

Belliksenkin kuivuudenkestolla näyttää olevan rajansa.

Ehkä minunkin on jo luovutettava ja kasteltava illalla rönsyansikat ja ainakin kuivimmassa paikassa kasvavat bellikset perusteellisesti. Illalla vettä saattaa kaipailla moni muukin kasvi, sillä eilinen päivä ja viime yö olivat todella kuumia ja tälläkin hetkellä varjossa mittari näyttää +30 astetta. Eipä mahdu muistiin montaa kesäkuuta, jolloin oltaisiin tällaisista helteistä päästy nauttimaan (tai kärsimään, miten sen kukakin ottaa). 

Helteistä sunnuntaita!