Viikon jorinat

Nyt on ollut vähän tylsää näin puutarhabloggaajan näkökulmasta. Tähän aikaan vuodesta ei oikein tapahdu mitään raportoimisen arvoista, joten kirjoitusinspiraatiokin on ollut vähän unessa.

Pikkuinen orkideani kukkii ensimmäistä kertaa. Kukkavana on ruhtinaalliset 12cm korkea.

Puutarhasuunnitelmat pyörivät lähinnä päässä ilman mitään konkreettista ajatusta tai luonnostelmaa eikä unissakaan ole näkynyt mitään mullistavaa. Yhdessä unessa kyllä muistan istuttaneeni kolmemetrisiä koristepensaita täydessä kukassa johonkin mutta uni keskeytyi herätyskelloon ennen kuin pääsin näkemään vaivalloisen raatamiseni lopputuloksen. Pensaiden lajikin jäi vähän mysteeriksi mutta ainakin osa näytti syreeneiltä. Omaan puutarhaan ne eivät kuitenkaan tulleet, sillä unessa näkyi kalliota tai jättikokoinen siirtolohkare ja harvinaisen ruman sävyisen sinapinkeltaisen rakennuksen kulmaa. Näkisin kyllä mieluummin vähän kauniimpia yksityiskohtia unissani. No, kukkivat pensaat sentään olivat kauniita, vaikkakin erittäin työläitä istuttaa.

Jaloangervon kuihtuneet kukinnot ovat kauniita talvella.

Puutarhaan on hyökännyt kutsumattomia vieraita. Ensimmäinen oli sellainen nelipyöräinen etukuormaajan ja lumilingon kanssa lumisateen jälkeen jyristelevä katujen auraaja, joka oli saanut päähänsä työnnellä kadun pään lumikinoksia vähän tiiviimpään. Eikä siinä mitään, mutta olipa ottanut vähän reippaanlaisesti meidän pihaliittymän kohdalta ja nostanut samalla kivikkorinteen juurelta reunimmaista kiveä ylöspäin. Pitää käydä ennen seuraavaa lumisadetta nappaamassa kivi talteen, ettei murikka saa keväällä kyyditystä lumenkaatopaikalle. Onneksi irronnut kivi oli vasta rinteen juurella maan tasalla olevia pienempiä kiviä, varsinaiseen kivikkorinteen pengerrykseen oli vielä puolisen metriä matkaa.

Kinokset on työnnelty kivikkorinteen päälle. Uudella urakoitsijalla on eri tyyli tehdä hommia, sillä ennen ei ole kauhottu tästä pihatien puolelta ja kivetkin ovat jääneet rauhaan. Tuo yksi murikka nousi nyt sen verran esille, että seuraavalla kerralla se siirtyy varmasti, jos sitä ei ota talteen.

Toinen kutsumaton vieras oli jänöjussi, joka oli kierrellyt ympäri takapihaa sapuskan toivossa. Verkottamatta jättämäni syyshortensian latvat oli syöty, tosin siitä ei tule haittaa kun olisin joka tapauksessa leikannut sen keväällä. Säikähdin kyllä eilisaamuna pahemman kerran kun huomasin ikkunasta, että edellisiltana satanut paksu räntä oli taivuttanut luumutarhasta yhden verkon kaksinkerroin ja rusakon jälkiä oli heti sen vierellä. Ikkunasta ei nähnyt, oliko rusakko peräti hypännyt verkon sisään herkuttelemaan uusien atsaleojeni nupuilla. Lähempää selvisi, että otus oli pysähtynyt verkon viereen ja ilmeisesti harkinnut vakavasti mahdollisuutta käydä tekemässä lähempää tuttavuutta kulinaarisiin herkkuihin. Onneksi ei ollut vielä uskaltautunut sellaiseen toimintaan.

Karon kanssa kävimme siirtämässä joulukuusen verkkoaidan sisäpuolelle. Nyt jos rusakot jotain kautta pääsevätkin apajille, ainakin joutuvat etsimään atsaleoja kuusen oksien seasta.

Sivupihalla rusakoita on liikkunut vähän enemmänkin. Majapenkin takaa kulkee niiden moottoritie, josta on hyvä poiketa tekemään täsmäiskuja puutarhan puolelle.

Mustikat ovat vielä hyvässä turvassa verkon sisällä. Tai oikeastaan ne ovat jo hautautuneet hangen alle. Kärhöportti sen sijaan on kiinnostanut pupuja kovasti.

En muista, että jänikset olisivat ennen ihan näin paljoa syöneet kärhöjä talvella. Alppikärhöihin ei ole meillä koskettu koskaan ennen ja loistokärhöistäkin otettu vain pienet maistiaiset oksankärjistä. Nyt rusakot olivat pitäneet oikein juhlat kärhökaaripenkissä ja syöneet hyvällä halulla yhden loistokärhöistä hangen pinnasta vajaan puolen metrin korkeudelle ja ottaneet maistiaisia muistakin. Minun puolestani saavat syödä ne vaikka korkeammaltakin kun olisin joka tapauksessa joutunut ne leikkaamaan keväällä. On ollut sen verran napakoita pakkasia useammankin kerran tänä talvena, että varmaan ovat paleltuneet. Sen verran oli syksyllä mielessä mm. Päivänpesän Katjalta viime tai toissa talvena syöty alppikärhö, että laitoin 'Albina Plenalle' raudoitusverkon palasia ja kuivia risuja esteeksi. Tavallista sinistä alppikärhöä en sen sijaan suojannut oikeastaan yhtään. Lapioin kyllä tyvialueen kohdalle sen verran lunta, että rusakot eivät söisi sitä ainakaan ihan maanrajasta poikki. Tähän saakka kärhö saikin olla rauhassa mutta viikolla olleet suojasäät kovettivat hangen pintaa sen verran, että nyt oli rusakoiden hyvä käydä maistelemassa sitäkin. Nimenomaan maistelemassa: yhdestä pitkästä versosta oli otettu viiden sentin pätkä hangen pinnasta, vaikka latvakin olisi ollut talttahampaiden korkeudella. Kävin hakemassa syksyllä hakettamatta jääneitä pihlajan oksia ja asettelin niitä ristiin rastiin muiden versojen suojaksi. Muutaman oksan laitoin myös 'Albina Plenalle' lisäturvaksi. Syökööt mieluummin loistokärhöjä!

'Jan Pawel II' on vedetty hangen pintaa myöten sängelle ja muistakin vähän maisteltu. Vielä näissä riittää sapuskaa kevättalveksi jänöille.

Olen katsonut Yle Areenasta muutaman jakson Puutarhakausi-ohjelman uusimmasta kaudesta. Joskus puutarhaohjelmista saa jonkun idean tai ainakin kipinän johonkin kohtaan omassa puutarhassa mutta toistaiseksi katsominen on ollut vain viihdyttävää ajanvietettä. Hyvä niinkin. Eihän tässä nyt ollutkaan mitään ihmeempiä mietintämyssyssä. Sitä vain jään aina ihmettelemään, että aika pieniä istutuskuoppia kaivavat puille ja pensaille. Luulisi, että niin kovan näköiseen maahan pitäisi kaivaa ihan reilut kuopat eikä vain hädin tuskin juurakon kokoinen kolonen. Onko tässä itse istuttanut kaikki koko ajan väärin kun ammattilaiset tekevät noin vai onko Etelä-Ruotsin ilmasto ja maaperä sellaista, että siellä kasvaa kaikki, istuttipa ne miten tahansa? Aivan hämmennyksiin tässä menee pieni savolainen mieli.

Aurinko sai jääkiteet kimmeltämään kauniisti mustilanhortensian kuihtuneilla kukilla.

Talvisissa tunnelmissa jatketaan tammikuuta. Hyvää ja toivottavasti myös aurinkoista viikonloppua!

Talvi-illan sininen hämärä

Terveiset täältä talvisista maisemista! Lämpötilakin on mukavan talvinen: -9 astetta tätä kirjoittaessani. Kauan jatkuneen vesisateen ja loppusyksyn synkkyyden jälkeen valkoiset maisemat ja hangella kimmeltävät timantit tuntuvat oikein mukavilta. Aamun ja iltapäivän sinisistä hetkistä puhumattakaan!

Jaloangervojen kuihtuneet kukinnot näyttävät todella kauniilta pakkaslumen kuorruttamina.

Pari postausta sitten kerroin, kuinka paljon kookas siperianpihtamme roskaa pihaa. Tässä kyseinen, harvemmin kokonaan kuvaan mahtuva roskaaja.

Sivupihaa illan hämärässä. Kärhökaaresta en leikannut kärhöjä syksyllä, joten ne ovat alkaneet kerätä lumikuormaa päälleen.

Lumentulo paljastaa hyvin kaikki pihalla liikkujat, tosin lapset ja Karo saavat sotkettua halutessaan kaikki jäljet hyvin tehokkaasti. Sen verran kuitenkin ehdin ulkoillessa huomata, että rusakko oli käynyt kaivelemassa kärhökaaripenkkiin kuoppia kurjenpolven, bellisten ja sammalleimujen kohdalle. Kummasti ne löytävät hangen alta juuri ne kohdat, missä on jotain vihreää. Painavatko ne jo syksyllä mieleensä sopivat talvieväspaikat vai haistavatko herkut hangen päältä? Tuskin sentään ovat istutuskarttoja käyneet lumettomaan aikaan piirtämässä. Myyrien ja hiirien jälkiäkin löytyy ja joitakin on jäänyt loukkuihin. Ennakkoaavistukseni melko hyvästä myyrävuodesta taisi osua kohdilleen. Toivottavasti jyrsijät eivät kuitenkaan saa puutarhassa pahaa tuhoa aikaiseksi.

Takapihalla ei näy edes jäniksen jälkiä. Taisivat lumien tulon jälkeen siirtyä kulkemaan metsän puolella. Tällä puolella pihaa kun suurin osa kukkapenkeistä on verkotettu.

Viimeisetkin kausivalot on nyt viritetty. Seinän vierustan havulaatikoista en saanut kelvollista kuvaa toisin kuin tästä varjokujalle johtavasta portista.

Siirrytään illan hämärästä sisälle. jossa asustaa uusin perheenjäsenemme. Lapset ihastuivat kaveriin saman tien eikä minuakaan haittaa, että joku ahkeroi täällä vaikka joka päivä valittamatta lainkaan. Sitä uusi tulokas nimittäin tekee. Lapset antoivat hänelle nimen Nuu-Nuu Teletappien robotti-imurin mukaan. Virallisesti hän on Xiaomi Roborock S6 Pure (ei maksettu mainos) ja näin parin päivän kokemuksen perusteella hän tekee työnsä varsin hyvin. Nurkkiin jää pikkuisen roskaa ja parista pienemmästä matosta joudumme luopumaan, mutta muuten Nuu-Nuu hoitaa työnsä vallan mainiosti. Karon karvatkin hän vetää vaivatta sisuksiinsa jopa matolta, jota saa keskuspölynimurilla hinkata pari kertaa ennen kuin siivousjälki on tarpeeksi hyvä. Ääntä hänestä lähtee 58-60dB, mikä vastaa ihmisen puheääntä (huom. puheääntä, ei lähimainkaan lasten mekastusta!). Ei siis liian meluisa kaveri minun mielestäni.

Lapsi on terve kun se leikkii, ehkä aikuinenkin. Kuinkahan lie kotitonttujen laita?

Tässä vielä esimakua siitä, mitä on aivan pian Nestorin ystäville luvassa. Minikämpässä jouluun valmistautuminen taitaa alkaa adventtikyntteliköstä.

Hyvää ensimmäistä adventtia!

Talventörröttäjät catwalkilla

Marraskuun alkupuoli vietettiin meillä hyvinkin talvisissa näkymissä; lunta oli parhaimmillaan lähes 20cm ja pakkanenkin hipoi -15 astetta. Kuvasin sormet (ja kamera) kohmeessa puutarhan talventörröttäjiä ja vähän muitakin kasveja, mutta en ehtinyt silloin käydä kuvia läpi. Postaus tulee siis vähän jälkijunassa, mutta ainakin itse katselen juuri nyt mieluummin näitä talvenraikkaita kuvia kuin ikkunoista näkyvää vesisadetta ja kuraloskaa. Päästetäänpä mallimme esiintymään!

Kuninkaalliset ensin! Tarhalyhtykärhö 'Princess Kate' valitsi asukseen ekologisen lumiturkin.

Tarha-alppikärhö 'Pink Flamingo' pukeutui tilaisuuteen kuparinsävyyn.

Hatun päähänsä valinnut komeamaksaruoho 'Herbstfreude' pitää sinnikkäästi kesästä kiinni.

Pakkanen sai syysasterin muuttamaan kukkansa normaalia sinisemmiksi.

Koreatörmäkukka ujostelee, tämä on hänen ensimmäinen kertansa talvimuodin mallina.

Väriminttu esittelee graafisia muotojaan ylväästi. Hän tietää itsekin, että musta väri pukee häntä.

Mustaan luottavat myös valeangervot, joilla on tummanpuhuvasta väristä huolimatta keveyttä olemuksessaan.

Komeasinikuunlilja 'Elegans' on kaikessa synkkyydessään dramaattinen näky. Hän onkin kesän hautajaisiin matkalla.

Isotöyhtöangervo (oikealla) pukeutuu tummanharmaaseen. Toisin kuin vieruskaverinsa rantakukka, töyhtöangervo luottaa pelkistetympään tyyliin. Noin pitkiä sääriä voikin esitellä ylpeänä.

Jaloangervot pukeutuvat talveksi ruskean eri sävyihin. 'Brautschleier' valitsi kaakaonruskeaa pitsiä ylleen.

Mustilanhortensia yhdistää pukeutumisessaan tyylikkäästi mustaa ja vaaleanruskeaa. Viehkeän romanttinen olemus, johon musta tuo ripauksen ryhtiä.

Purppuraheisiangervo luottaa purppuranpunaiseen, olipa vuodenaika mikä tahansa.

Punatähkä yhdistelee vaaleanruskean, höyhenmäisen alaosan tummanruskeaan yläosaan. Sangen tyylikästä.

Lampaankorvan leikkaamatta jääneet kukinnot saivat vaalean harmahtavanruskean talviasun, jota laskevan auringon kimallus hangella korostaa.

Vaaleajouluruusu ei ollut vielä ihan mallinmitoissa, joten hän hukkui melkein kokonaan lumihankeen!

Onko teillä talven tullen muotinäytös?