Heinäkuun alun kukkijoita

Heinäkuu alkoi hellelukemissa. Kesäkuun lopussa satoi täällä sen verran paljon vettä, ettei kuivuus taas hetkeen vaivaa. Nyt kun ei enää ole isompia projektejakaan tehtäväksi, niin on mukava vain kierrellä puutarhassa ihastelemassa kukkia, puuhastella pikkujuttuja ja suunnitella syksyn tehtävälistaa.

Ilmeisesti tämä on lehtosinilatva.

Olen jo parina kesänä ihmetellyt, mikä kasvi kasvaa kasvimaamme laidalla. Joku vaisto käski säilyttämään sen ja seurailemaan sen käyttäytymistä. Tänä vuonna se vihdoin kasvatti useamman kukkavarren ja kun kukkia alkoi aueta, muuttui mysteerikasvikin tunnistettavaksi: jos en ihan väärässä ole, se on lehtosinilatva. Se on vähän tiellä nykyisessä olinpaikassaan ja ajattelinkin keksiä sille uuden kodin jostain kukkapenkistä.

Lehtosinilatva tukkii jo kulkuväylän. Taustalla kasvimaan takareunan leinikit odottavat pois nyhtämistä.

Aurinkopenkissä ritarinkannukset alkavat kukkia. Tänä vuonna osa niistä yltääkin jo kunnolla aidan yli.

Aurinkopenkin pinkinkirjavaan värimaailmaan sekoittuu nyt sähäkkää sinistä. Monsteripikkusydän kukkii komeimmillaan.

Kivikkorinteessä kukkii nyt räväkän keltaisen keltamaksaruohon tasapainottajana valkomaksaruoho.

Valkomaksaruoholla on herkän pitsimäiset kukinnot.

'Elina'-pioni ei ollut sateista mokkonaankaan ja kukkii nyt kauneimmillaan. Tosin ensimmäiset kukat alkavat varmaan tämän tai huomisen aikana lakastua, mutta molemmissa on vielä yksi sivunuppu tiukasti kiinni.

Herkän pehmoinen 'Elina'.

 Ruukussa kasvava hortensiani alkaa myös aukaista ensimmäisiä kukkiaan. Taas vaaleanpunaisena, vaikka istutin sen keväällä rodomultaan ja pari kertaa se on saanut myös kahvitilkkasen. Ehkä sitä pitäisi lannoittaakin rodolannoitteella, jotta sen saisi sinistymään.

Hortensian kukinto on mielestäni tässä vaiheessa kauneimmillaan.

Särkynytsydän 'Alba' jurotti keväällä pitkään ja suvaitsee nyt vasta kukkia. Korkeuttakin kasvilla on huimat 30cm. Mutta ei se mitään, pääasia, että kukkii. Voin aivan hyvin kuvata sitä kontillani kuunliljapuskien välistä.

Ehkä ensi vuonna hän uskaltaa nostaa ujot kukkansa hieman korkeammalle.

Kukkakärpästen, kimalaisten ja kovakuoriaisten herkkupidot ovat takapihalla parhaimmillaan, kun kukassa ovat sulkavaleangervo, töyhtöangervo ja arkkiviholliseni pihlaja-angervo. Varjoliljakin alkaa aukaista ensimmäisiä kukkiaan. Hetken aikaa takapihalla on seesteisen valkoinen värimaailma.

Sulkavaleangervon kukkia on käytävä haistelemassa monta kertaa päivässä.

Töyhtöangervo alkaa pikkuhiljaa kotiutua varjopenkkiin.

Pihlaja-angervo taisi suuttua kevää kurittamisesta eikä tehnyt kuin muutaman kukinnon sinne tänne.

Kaunista heinäkuuta!

Riesoista eroon!

Olen jo kertonut, että meillä on valtava tuoksuvattupöheikkö pihaantulossa. Sen lisäksi meillä on riesana viitapihlaja-angervoa. Sen juurivesoja ollaan joka vuosi kiskottu maasta ja yritetty pitää sitä aisoissa. Minulla oli netissä ilmoitus "annetaan ilmaiseksi"-palstalla näistä molemmista ja eikö vain löytynyt hakija näillekin turhakkeille. Pakettiautokuorma lähti uuteen kotiin. Toisen riesa näyttää todellakin olevan toisen aarre. Nyt pääsen suunnittelemaan kivikkorinteen laajennusta. Toteutus kyllä menee ensi vuodelle, sillä kaikkia vatun juuria ei saatu millään pois. Päätin, että laitan tänä vuonna rinteen täyteen kesäkukkia ja tehdään kivikko vuoden päästä. 

Ai kun on ihanan näköistä...

Vielä jäi kaivettavaa, mutta onpahan aloitettu. Hieno kivenmurikkakin löytyi juurten seasta.

Pihlaja-angervon tilalle ei ole vielä sen kummempia suunnitelmia. Lemmikkiä siihen varmasti leviää tuosta ympäriltä. Saniaisia on myös muutaman metrin päässä. Tontin raja menee jossain tuolla alueella, eli hallitusti luonnontilainen lopputulos olisi toiveissa.

Entinen pusikko meni metrin päästä kukkapenkin kivireunusta, nykyinen raja on metsän varjon kohdalla. Tasoittelin isompia monttuja etupihan niityn paikalta poistetuilla sammalilla, jos vaikka juurtuisivat tuohon.

Tänään lähti myös pihasyreeni. Sen kohtaloa mietin pitkään. Entiset asukkaat olivat päästäneet sen ränsistymään ja heinittymään. Paljon tehtiin töitä, että saatiin se tuon näköiseksi ja paljon vielä tarvitaan, että siitä saa kauniin. Se vain sattui olemaan hölmössä paikassa eikä täydellistä paikkaa oikein muualtakaan sille löytynyt. Sen verran kuitenkin syreeniä kasvina arvostan, etten ihan ilmaiseksi siitä luopunut.

Ennen ja jälkeen. Monttuun otetaan "siirtonurmikkoa" tulevan pensasryhmän paikalta. 

Naapurit näyttivät myös vihreää valoa niityn laajennukselle, joten tein senkin tänään. Itse asiassa naapurin rouva hieman vihjaisi, että jos niitty näyttää tuossa hyvälle, niin sitä voisi jatkaa ihan reilusti eteenkin päin. Arvatkaa, onko pienet paineet onnistua?

Niityn alareuna kulkee n.30cm tolpan alapuolelta. Työn tuoksinassa nurmikko pääsi hieman multautumaan. Pieni multalisä ei varmaan tee sille pahaa.

Tällaisia edistysaskeleita tänään. Näkyvää jälkeä tuli paljon ja voi olla, että pidetään tuoksuvatun raivauksessa pari välipäivää. Sen verran paljon tuli isännältäkin ärräpäitä, että parempi kerätä välillä voimia uuteen taistoon. Onneksi sää sentään näyttää suosivan lähipäivät, jopa seuraavat pari viikkoa.