Ruskaa ja ruukkupuuhia

Pensasmustikka 'Patriotin' (tai 'Jorman') ruskaa.

Syystyöt etenevät hitaasti mutta varmasti ja alkuviikon yöpakkaset vähän vauhdittivat etenemistä tuhoamalla muutaman ulos jääneen kesäkukkaruukun. Nyt ne raaski helposti viskata kompostiin. Tosin pakkasen takia myös pensaista karisi aika paljon värikkäitä ruskalehtiä mutta onneksi kuvasaalista jäi jonkun verran. Puutarhatyölistallani oli tänään vuorossa loppujen kesäkukka- ja tomaattiruukkujen tyhjentäminen. Viime vuonna jätin sen liian viime tippaan ja eiväthän ne umpijäähän jämähtäneet multapaakut sitten enää irroneetkaan ruukuistaan. Nyt oli helppo kipata mullat puutarhakompostiin odottamaan ensi vuotta.

Pensasmustikka 'Aino' yllätti tänä vuonna keltaisella ruskalla. Lintuverkko pitäisi vielä kerätä pois.

Siperiankurjenmiekat loistavat keltaisena tuppaana komeamaksaruohojen takana.

Pelastin hyönteishotellin katolta pikkuisen muratin ja lankaköynnöksen ruukkuun talvehtimaan. Hopeaputouksen kohdalla puntaroin hetken, jaksaako nähdä vaivaa amppeliruukun vuotavan muovituksen uusimiseksi vai viskatako kasvi menemään. Eipä siinä loppujen lopuksi kovin suurta vaivaa ollut kipata hopeaputous ruukustaan ja leikata multapussista pohja korin suojaksi. Tulipahan samalla uusittua multaa valmiiksi ensi kesää varten ja löytyipä multapaakun laidasta yksi juurtunut versokin, jonka otin pieneen ruukkuun juurtumaan. Tänä vuonna hopeaputouksen kanssa oli matalaa tuoksuhernettä mutta ne eivät olleet hyvä ratkaisu. Ensi kesänä ehkä verbenaa, siniviuhkaa tai jotain muuta paahdetta kestävää kukkasta hopeaputouksen kaveriksi.

Tyhjä ruukku pitää paikkaa ensi kesän kesäkukalle. Siinä on myös pikkutaimelle sopiva talvehtimispaikka.

Istutin rungollisen mustaluumun valkosipulipenkin päätyyn ja sen viereen kampesin talvehtimaan saviruukussa kesän ajan asustelleen syreeni 'Holgerin'. Syreenin juurelta oli tarkoitus viskata asteri kompostikasan täytteeksi mutta sehän oli innostunut nuppuilemaan. Mustaluumun ruukussa kääpiökokoiset leijonankidat olivat päättäneet ottaa asterista mallia. Niinpä siirsin asterin leijonankitojen kanssa samaan ruukkuun ja jos ne vielä jaksavat aukoa nuppujaan, niin siinähän on sitten hetkeksi aikaa ilmainen syysistutus ulko-oven luokse.

Asterista kasvoi kesän aikana yli puolen metrin korkuinen.

Sain vihdoin istutettua loput kukkasipulit. Eihän niitä määrällisesti kovin paljoa ollut mutta kylmään ja märkään maahan istuttaminen ei ole koskaan kovin kivaa. Nyt ei ollut edes tyhjää mullosta, vaan joutui väistelemään niin perennoja kuin aikaisemmin istutettuja kukkasipuleita. Käteen tarttui vielä heräteostoksena pussillinen ripsureunaista tulppaani 'Queenslandia', vaikka kuinka koetin vastustaa kiusausta. Piti ostaa vain palsternakan siemeniä syyskylvöjä varten mutta eihän niitä löytynyt enää keskustan kaupoista. Kunhan ajelen seuraavan kerran puutarhaliikkeen ohi, pitää käydä sieltä etsimässä. Muistiinpanojeni mukaan olin hankkinut 'Queenslandia' vuosia sitten yhden pussillisen mutta ne eivät koskaan edes nousseet. Olikohan silloin huono talvi vai myyräkö ne vei? Toivon, että nämä uudet kukkisivat kiltisti ensi keväänä.

Maustesahramien muutto.

En huomannut maustesahrameita istuttaessani yhtään katsoa pussista kukinta-aikaa eikä mieleeni tietenkään tullut se, että ne voisivat kukkia kevään sijasta syksyllä. Koska niille valitsemani paikka sopi myös loistavasti ripsureunatulppaaneille, päätin niitä istuttaessani kaivaa ruukkuun kaikki vastaan tulevat maustesahramin mukulat. Yli puolet niistä löytyikin ja loput saavat jäädä maahan. Siinäpä sitten näkee, pärjäävätkö ne ollenkaan täällä ulkona. Ruukkuistutuksen saa varjeltua pakkasilta ja hyvällä tuurilla saan nähdä niiden kukkivankin. Ainakin lupaavan näköisiä piippoja niistä oli jo nousemassa ja melkein jokainen oli alkanut tehdä juuriakin.

Syysasteri 'Patricia Ballard' kukkii komeasti eikä hätkähtänyt pakkastakaan.

Täällä on lämpömittari näyttänyt useammankin kerran aamulla nollaa mutta maa ei ole ollut vielä kuurassa eivätkä kasvit ole paleltuneet. Nyt alkuviikosta oli sitten yhtenä aamuna pari astetta pakkasta ja maa kevyesti kuurassa. Se riitti ruskistamaan hortensiat melkein kokonaan ja kun keskiviikkoiltana lämpötila tipahti -4 asteeseen, meni paljon muutakin ruskeaksi. Torstaiaamuna ei kuitenkaan ollut kaunista kuuran kimmellystä pakkasaamussa, vaan ikkunasta kurkistajaa tervehti harmaansynkeä vesisade. Vaikka moni kasvi paleltui, syysasteri 'Patricia Ballard' kukkii edelleen upeasti ja se jopa näkyy aika hyvin keittiön ikkunastakin nyt kun pionien ruskettuneet varret on leikattu pois edestä.

Tarhaviinikärhö 'Etoile Violette' on nurin toista kertaa tänä syksynä.

Arvasin jo ensimmäistä kertaa kärhöpylvästä pystyyn kammetessani, että se ei tule pysymään yhtään kovemmalla tuulella pystyssä. En vain saanut telineen jalkoja upotettua riittävän syvälle, kun piti varoa kärhöjä ja kaikkia muita kasveja. Niin siinä sitten kävi, että tuli toinen tuulinen päivä ja kärhö kaatui uudelleen. Tällä kertaa tuulen suunta ei ollutkaan suoraan kadulta, vaan joku tuulenpyörre oli kiepsauttanut kärhöt aidan päälle. En enää yrittänytkään nostaa niitä pystyyn, sillä aidan päällä retkottaessaan kukat olivat oikeastaan aika kivan näköisiä. Leikkaan kärhöt matalaksi ja kaivan tuen kunnolla paikoilleen kunhan kukat ja lehdet rähjääntyvät.

Puistoatsalea 'Illusia' on nyt kirkkaan oranssi.

Kanadanatsalea meni keltaiseksi.

Jostain syystä meillä moni kasvi on ottanut tänä vuonna keltaisemman syysvärin kuin normaalisti. 'Illusiankin' ruska on ollut aiemmin punaisempi ja kanadanatsalean ruska keltaisen sijaan oranssi. Pensasmustikoissakaan ei ole ollut yleensä juuri lainkaan keltaista. Naapurin marja-aronia-aita sentään hehkui punaisena ennen kuin tuuli tempoi suurimman osan lehdistä pois. Toukokuussa hankkimani japaninverivaahteran ruskaa en ehtinyt nähdä täydellisenä lainkaan, sillä sen lehdet karisivat ensimmäisen pakkasyön saavuttua. Ennen hallaa vasta muutama lehti oli muuttunut heleämmän punaiseksi. Hieman säikähdin, kun kauempaa en enää nähnytkään tummanpunaista vaahterapensasta mutta lähemmäs päästyäni selvisi, että jäniksen sijaan halla olikin äkillisen katoamisen takana. Lehdet löytyivät vaahteran juurelta ja oksat olivat koskemattomia.

Japaninverivaahteran ruska ei ehtinyt tätä komeammaksi ennen pakkasia.

Tänä vuonna en myöskään unohtanut pelargoneja pakkasen armoille, vaan ne ovat olleet ulkoeteisessä ensimmäisestä läheltä nollaa liipanneesta yöstä lähtien. Nyt sain aikaiseksi jopa siistiä niistä huonot lehdet ja kukat pois, ja asetella ruukut lopullisille talvetuspaikoilleen. Loput ritarinkukat toin eteisestä sisälle, sillä ne eivät näyttäneet siltä, että olisivat vielä millekään lepokaudelle rupeamassa toisin kuin kaksi aiemmin paperipussiin nostettua kaveriaan. Saavat nyt kasvatella lehtiään kasvivalon alla lämpimämmässä. Hyvällä tuurilla saattavat jopa innostua kukkimaan kun saivat kuitenkin melko pitkän viileän kauden eteisessä. Katsotaan, kuinka käy.

Syyshortensia 'Vanille Fraisen' vieressä kasvava loistokärhö 'Kaiser' ei ehtinyt kukkia tänä vuonna.

Muutama loistokärhöistä nukkui tänä vuonna niin pitkään, että niille tuli kiire kukinnan kanssa. 'Kaiser' heräsi vain pikkuisen normaalia myöhemmin mutta se ei jostain syystä innnostunut lainkaan nuppuilemaan. 'Warszawska Nike' heräsi myöhään mutta pinnisteli silti muutamia kukkia nopeasti ja ehti lopettaakin kukinnan ennen syyskylmiä. 'Miss Bateman' ei vitkutellut kovin pitkään mutta silti se ei ole suostunut näyttämään nupun nuppua. Myöhään heinäkuussa herännyt 'Voluceau' otti kunnon loppukirin ja kasvatti hyvin mittaa versoilleen mutta sai vasta muutaman kukan auki ennen pakkasia. Nuppuja olisi ollut vaikka miten runsaaseen kukintaan. Jos lämmintä vain riittää, ainakin osa sen nupuista ehtii varmasti vielä aueta, sillä ne olivat saaneet hyvin suojaa syyshortensia 'Prim Whiten' tuuheasta kasvustosta ja näyttivät siltä, ettei pakkanen ollut vikuuttanut niitä laisinkaan.

Yksi 'Voluceaun' versoista ehti syyshortensian päälle saakka.

Aika monesta kärhöstä löytyy vielä nuppuja ja jopa pakkasesta selvinneitä kukkiakin. Joukossa on toki niitä pakkasenpuremiakin eivätkä kärhöt enää ole kovin edustuskelpoisen näköisiä. Päivän kärhöksi otin kuitenkin sen, joka on vielä hyvinkin katseenkestävä. Loistokärhö 'Ville de Lyon' on meillä ollut useampanakin vuonna viimeisten joukossa eikä tämä vuosi tehnyt poikkeusta. Ville heräili hitusen myöhemmin kuin useimmat muut kärhöistäni mutta ei kuitenkaan ollut viimeisimpien heräilijöiden joukossa. Siitä huolimatta sillä kesti pisimpään saada ensimmäiset kukkansa auki. Jopa edellä mainittu 'Voluceau' ehti nipin napin saada yhden kukan auki ennen Villeä. Onneksi Villellä on suojaisa paikka metsän laidassa. Vaikka senkin lehdet ja kukat olivat kevyessä kuurassa muita tämän jutun kuurakuvia ottaessani, kuuraa oli selvästi vähemmän sen lähettyvillä kuin parin edellisen kuvan maisemissa.

Loistokärhö 'Ville de Lyon' on vielä hehkeänä.

Syyspuuhat jatkuvat vielä, jos vain säät sallivat. Jänisverkkojen laittoakin jo harkitsin mutta en saanut inspiraatiota aikaiseksi. Toivottavasti inspiraatio löytyy ennen kuin maa on roudassa. Pakkasessa ei ole kiva näprätä verkkoja paikoilleen. Sitä on nimittäin tullut testattua useamminkin kuin kerran.

Puutarhaterapiaa

 

Luhtaesikko

Ihanien luhtaesikoiden kukinta-aika on alkanut. Ensimmäiset kukat saivat aueta poutasäässä mutta päivällä vähän hirvitti mennä katsomaan, onko enää yhtään kukintoa pystyssä tai puhtaana. Viime yönä satoi vettä kohtalaisen reippaasti useamman millin ja tänäänkin aamulla vähän tihuutti navakan tuulen lisäksi. Onneksi esikoiden lehdistöt ovat jo sen verran tuuheita, etteivät kukinnot päässeet retkahtamaan ihan maata vasten. Aika surkea näky kuitenkin tänään oli. Luhtaesikon kukinta taitaakin olla melkein yhtä varma sadesään houkutin kuin aukeavat pionin nuput. Nuppuja onneksi riittää vielä, joten ehkäpä ihan kaikki kukat eivät lakoa sateessa pitkin maata.

Luhtaesikot eilen illalla. Taustalla komeankokoinen sinikämmen alba, joka ehti jo kukkia.

Luhtaesikoiden lähellä on viime syksynä mansikkamaan "lisäosan" tilalle perustettu taimivauvala. Sille tuli nyt käyttöä, kun hankikylvetyt perennat olivat koulimiskokoisia. Sen verran paljon tuli kevään aikana pyöriteltyä taimiruukkuja, etten jaksanut enää koulia taimia ruukkuihin. Istahdin siis vauvalan ääreen itikoiden syötiksi ja aloin erotella pikkuruisia perennavauveleita siisteihin riveihin. Ilman itikoita homma olisi ollut jopa terapeuttista. Mustarastas, rautiainen ja pajulintu lurittelivat viereisessä metsässä eivätkä taimetkaan olleet vielä tuhannen solmussa. Maahan pääsi useampi kivikkotörmäkukka, pari keltatörmäkukkaa, paljon täpläpipo 'Mysticaa' ja rosoesikoita sekä ketokasveista ketoneilikkaa ja kissankelloa. Kaksi viimeisintä oli tarkoitus istuttaa kadun päähän mutta saimme keväällä tietää, että pihakatumme saneerataan syksyllä. En tiedä, kuinka pitkälle nurmialueelle tieremppa yltää mutta varmuuden vuoksi en istuta ennen sen valmistumista kadun pään joutoalueelle yhtään mitään. Pitää myös yrittää merkitä jotenkin alue, johon ei tarvitsisi rempan päätteeksi kipata kunnon multaa eikä varsinkaan nurmensiemeniä.

Vauvala piti suojata lasten varalta raudoitusverkoilla. Pitsiverho on Karon takia.

Tulipahan tuollekin pitsiverhon pätkälle hyötykäyttöä. Jostain syystä sekä lapset että Karo ovat kulkeneet pitkin kevättä juuri taimivauvalan kohdalta, vaikka olen monta kertaa komentanut kaikkia käyttämään metrin verran vasemmalla olevaa kulkuväylää. Jospa enää ei tulisi jalanjälkiä vauvalaan, jossa on nyt herkkiä pikkutaimia kasvamassa. Kevätatsalealla oli jo valmiiksi oma ympärivuotinen häkkinsä. Vauvalan oikealla puolella kasvaa keltainen karviainen, jonka piikkisiä oksia hipoen ei huvita kenenkään kulkea.

Ketoruusuruohon rotevat taimet koulin jo aikaisemmin keväällä.

Aika monta purkkia jäi vielä ulkovaraston ikkunalle odottelemaan, josko taimia alkaisi ilmestyä kesän mittaan. Tarhakylmänkukkia ei suostunut taaskaan itämään yhden yhtä ja aika moni muukin kylvöruukku on tyhjää täynnä. Kaukasiankirahvinkukat ovat alkaneet vasta itää. Ne mahtuu vielä istuttamaan vauvalaan, kunhan ihan kaikki kylvämästäni 15 siemenestä eivät idä.

Tännekin mahtuisi istuttamaan jotain.

Marjapensasalueen eteläreunassa, ihan tontin pimeimmällä rajalla metsämustikka-alueen vieressä mustaherukka on vetelemässä yhtä viimeisiään kuin sen hädin tuskin pystyssä pysyvä tukikin. Herukka on kyllä tehnyt hidasta kuolemaa jo useamman vuoden ajan mutta nyt eläviä oksia on enää yksi. Ihmekös tuo, kun paikka on varjoisa, vieressä isot puut vetävät ravinteita ja lisäksi haapa lykkii juurivesojaan mustaherukkaa pidemmällekin. Juuri kiskoin neljämetrisen haavanjuuren vesoineen pois kasvimaan suuntaan kurottelemasta. Valitettavasti taisto kyseisen juuren kanssa jäi kesken, kun en jaksanut ilman apuvälineitä kiskoa viimeistä kolmea metriä tontin rajalle asti. Luultavasti mustaherukka nousisi siinä samalla, sillä juuri näytti kulkevan suoraan puskanraadon läpi. Joka tapauksessa mustaherukan tilalle voisi aivan hyvin istuttaa jotain muuta. Siinäpä vasta miettimistä, mitä se "muu" olisi. Metsämustikat ovat pärjänneet verkkohäkkinsä sisällä, joten ehkäpä sitten niitä lisää. Pitäisi vain saada jostain mustikkamättäitä istutettavaksi.

Toisen mustaherukan juurella karhunlaukat ovat runsastuneet viime vuodesta.

Marjapensasalueen hallittu maanpeitekasvillisuus ei ole ihan joka kohdassa yhtä hallittua kuin nyt kitkennän jälkeen metsämustikkanurkassa tai karhunlaukkojen ympärillä. Voikukkia on hieman turhan paljon, vaikka olen niitä jonkun verran ehtinyt kaivaa ylös. Sain hieman lisäaikaa kitkemiseen, kun isäntä edellisen ruohonleikkuun yhteydessä vetäisi myös marjapensasalueelta pahimman paikan sileäksi. Harmillisen nopea levittäytyjä on myös rönsyleinikki, jota kitkin eilen ison ämpärillisen ja tänään kottikärryllisen. Maa- ja niittyhumala saavat toistaiseksi vallata omat alueensa. Niistä hankkiudun eroon sitten kun saan hankalammat rikat kuriin. Siitä olen iloinen, että löysin ainoastaan yhden pienehkön vuohenputkikasvuston. Ratamoakin on selvästi vähemmän kuin viime vuonna. Kitkeminen ennen siementen kypsymistä siis kannatti.

Puutarhakompostorissa oli hyvät lämmöt (paistilämpömittarilla mitattuna).

Hyvin uskaltaa nyt viedä puutarhakompostoriinkin rikkaruohoja, kun noin 30cm:n syvyydellä oli melkein 50 astetta lämmintä. Kolme päivää sitten mittari näytti 39 astetta, joten lämmöt saattavat vielä kohota lisää muutaman asteen. Kasasin kerroksittain risuhaketta, rikkaruohoja, hevosenlantaa (purukuivike) ja hakettimella silputtuja perennanvarsia. Puutarhakompostori on kyllä lämmennyt aiempinakin kesinä selvästi ulkolämpötilaa lämpöisemmäksi mutta ihan näin kuumana se ei ole minusta ennen käynyt. Aiemmin olen laittanut risukerroksiin selvästi isompaa oksanpätkää tai perennanvarsia vain käsin 20-30cm:n pätkiksi rusennettuina. Taidanpa jatkossa laittaa myös puutarhakompostiin hakettimen läpi mennyttä seosainetta, jos se saa sen näin hyvin pöhisemään. Kasakin on jo painunut vähintään parikymmentä senttiä alaspäin, vaikka uutta kitkentäjätettä tulee harva se päivä.

Tarha-alppiruusu 'Purple Dream' kukkii nyt.

Tänä keväänä ei ole ollut kovin hyvä alppikärhöjen kukintavuosi. Kaikki ovat kukkineet pienesti ja kuivia oksia on ollut aika paljon. Johtunee viime syksystä ja talvesta. Kaikki ovat kuitenkin hengissä, mikä on pääasia. Loisto- ja tarhaviinikärhöistä ainakin 27 on nyt noussut. Nukkumassa on ilmeisesti vain seitsemän kärhöä ja niistäkin kuusi taisi nukkua myös viime vuonna ja osa sitä edellisenkin kesän. Olikohan jollain peräti jo neljäs nukkumisvuosi aluillaan? Ehkä sellaisten tilalle saa jo miettiä uutta kärhöä. Hieman harmittaa se, että kukintakuningatar 'Voluceau' ei ole näyttänyt versonkärkeäkään, vaikka se on tähän saakka ollut yksi luotettavimmista kärhöistäni. Iloinen yllätys sen sijaan oli se, että viime kesänä peratun jättiläismäisen 'Hagley Hybridin' juurakosta erotettu pieni taimi nousi tänä kesänä reippaasti ensimmäisten joukossa ja on tehnyt jo kolme napakkaa versoa. Pisin huitelee jo yli metrin korkeudella.

Puistoatsaleoista ainoastaan aurinkopenkin 'Illusia' kukkii tänä vuonna. Tässä koko kukkasaalis.

Toivottavasti loisto- ja tarhaviinikärhöillä on tänä vuonna parempi kukintavuosi kuin atsaleoilla. Kanadanatsalea kukki keväällä normaalisti mutta kaikki muut olivat kuivattaneet oksankärkiään. Ainoastaan tuo aurinkopenkin 'Illusian' maata myöten menevä oksa oli onnistunut pitämään muutaman nuppusilmun hengissä kevääseen saakka. En tosin tiedä, onko noissa atsaleoissa edes ollut nuppuja talven tullessa. Luulisi, että on, sillä ne ovat yleensä olleet luotettavia kukkijoita. Nyt oli ensimmäinen kerta kun kukkia oli näin vähän ja nekin ainoastaan yhdessä puskassa.

Uusi kivikkokasvi-istutus.

Varaston kaapissa lojuneet rikkinäiset saviruukut pääsivät vihdoin käyttöön, kun tarvitsin muutamalle mehitähti- ja maksaruohomättäälle väliaikaisen sijoituspaikan. Itselläni oli jonkinlainen visio istutuksen ulkonäöstä hommaa aloitellessa mutta kävipä niin, että toisella muksuista meni sillä välin sukset ristiin melkein koko maailman kanssa ja temperamentti pääsi kuohahtamaan pahan kerran. Hän kävi hetken aikaa liiterin takana mätkimässä kepillä voikukkaheinikkoa ja sattui uutta hutkittavaa etsiessään vilkaisemaan minun työmaatani varaston nurkilla. Rikkinäiset ruukut kiinnostivat sitten sen verran paljon, että hän innostui kasailemaan niistä tornia sitä mukaa kun sain nosteltua multaa ruukkuihin. Lopulta hän upotteli myös mehitähtiruusukkeita ja katolta pudonneita sammaltuppaita ruukunpalasten väliin ja ohjeisti minua, mikä kasvi voisi sopia mihinkin kohtaan. Samalla saimme juteltua harmitukset halki ja kaikki oli taas hyvin. Varsinainen terapiaprojekti. Lopputuloskaan ei ole minusta yhtään hassumpi, vaikka alkuperäinen visioni olikin hieman erilainen.

Yksityiskohtia istutuksesta.

Ulko-oven luokse päätyneestä kivikkoistutuksesta löytyy huipulta levisian siementaimi ja valkomaksaruohoa, niiden alapuolelta kattomehitähtiä ja tummasävyistä kivikkomehitähti 'Dark Beautya'. Alimmassa kerroksessa on samojen lisäksi roikkuvana kaukasianmaksaruoho 'Leningrad White' sekä kangasajuruoho 'Magic Carpet'. Ajuruoholle jäi aika mitättömän kokoiset juuret, sillä se oli ängennyt itsensä pihakiveyksen väliin. Muutaman päivän ajan ajuruoho oli niin surkean näköinen, että arvelin sen heittävän henkensä ihan kokonaan mutta ainakin joku verso on alkanut jo vähän virkistyä. Muut kasvit eivät olleet moksiskaan uuteen asuinpaikkaansa siirrosta ja pian muutama kattomehitähti alkaa kukkiakin.

Isotähtihyasintti on tuplannut vuodessa kukkamääränsä. Taustalla liilaa sammalleimua ja lehtosinilatvaa.

Isotähtihyasinttien penkistä ei viitsinyt yleiskuvaa ottaakaan. Siellä on nimittäin valvatti saanut pahasti jalansijaa. Piilottelivat mokomat lemmikkien seassa. Jonain päivänä on ihan pakko nostaa penkin etureunan kasvit kokonaan ylös ja perata valvatit pois seasta ennen kuin ne valtaavat koko penkin. Jos rikkaruohoja aletaan laittaa kamaluusjärjestykseen niin valvatti on varmasti omalla listallani ihan kärkikahinoissa. Ja sitä ei passaa lähteä repimään suutuspäissään, sillä silloin tiedossa on ihan satavarmasti miljoonaan osaan katkenneita juurenpalasia, joista jokaisesta lähtee vähintään viisi uutta tainta kasvamaan. Ensin pitää hakea rauhallinen zen-mielentila jostain toisesta kukkapenkistä.

Hillitön istutusmaratoni

Nyt on takana niin hurja istutusputki, ettei ole moista moneen vuoteen päässyt tapahtumaan. Viimeisten kymmenien taimien kohdalla aloin jo miettiä, että eikö ne koskaan lopu. Taisinpa myös lausua pari valittua (ja hyvin painavaa) sanaa sille, joka innostui keväällä vähän liikaa siemenlaatikolla.

Kahden päivän aikana tyhjennetyt taimiruukut ja -laatikot.

Urakka alkoi siitä, kun olimme sunnuntaina koko perheellä monta tuntia viljelypalstallamme. Ensin piti tietysti kääntää kivikovaksi mennyt maa istutuskuntoon ja sehän ei mikään kevyt pikkupuuha ollut. Autokin oli palstalle mennessä tupaten täynnä ja kuskia lukuunottamatta kaikilla oli sylit täynnä taimia ja jalkatiloissa työkaluja. Takakontista lohkaisivat melkoisen osan kylmälaukku ja olki-/heinäpaali, joita kävimme ostamassa muutamia paikalliselta maanviljelijältä kahden euron kappalehintaan. Tuore ruohosilppu olisi ollut parasta tavaraa palstalle mutta sitä ei omalta pihalta juuri nyt yletä. Auttaa se olkikin maanparannuksessa. Yksi paali ei pitkälle riittänyt mutta seuraavana päivänä tuotiin kaksi lisää kun ei ollut enää taimia auton täytteenä.

Maissintaimet saivat olkikatteen ja harson.

Maissien lisäksi myskikurpitsat, perunat ja borlottipavut saivat olkikatteen ympärilleen. Siemenkylvöksille en laittanut olkia, sillä ne saattavat maatuessaan estää siementen itämistä. Tarkoitus oli saada palsta valmiiksi jo sunnuntain aikana. Sitä ajatellen meillä oli kunnon eväätkin mukana. Ja saimmehan me toki istutettua kaikki taimet, mitä mukaan oli otettu. Loppujen lopuksi vain kävi ilmi, että tilaa jäi vielä, joten kotona pengoin siemenlaatikkoa ja hain kaupasta perheen toiveesta herneensiemeniä täydennykseksi. Maanantaina kävimme tekemässä kaksi penkkiä lisää ja seuraavaksi tarvitseekin vain käydä kastelemassa ja kitkemässä ennen kuin pääsee (toivottavasti) satoa korjaamaan.

Esikasvatettuja perunoita.

Maata talikoidessa ja taimia istuttaessa tuli vähän vilkuiltua muidenkin palstoja. Tyylejä näyttää olevan yhtä monta kuin puutarhureitakin. Muiden kasvipenkit olivat paljon pienempiä kuin meidän ja kaikki eivät olleet tehneet edes kohopenkkejä. Yhdelle palstalle oli tuotu lavakaulus ja multasäkkejä. Hyvä veto palstan kivikovan mullan tuntien. Voi olla ainakin varma, että vähintään yhdessä penkissä kasvaa jotain. Viimeksi tekemämme perunarivi oli kuin pikkukiviä betonissa, vaikka multa murusteltiin työllä ja tuskalla pehmoiseksi perunoita istuttaessa. Pitää vain toivoa, että perunanvarret ovat riittävän vahvoja työntämään betonikattonsa pois tieltä. Porkkanan, punajuuren ja nauriin siemeniä ei taida auttaa mikään. Mutta ehkä niissäkin penkeissä kasvaa edes sipulia, joita istuttelin rivien väleihin. Taimelle esikasvatettujen perunoiden ei sentään tarvitse taistella versojaan valoa kohti.

Palstanvartija

Palstan ja polun välissä olisi noin komeaa apilaa viherkatteeksi. Arvatkaapa vaan, saako niitä kerätä? No ei. Mutta sitten kun kunnan puisto-osasto käy leikkaamassa nurmikot, niin leikkuujätettä tuli lupa kerätä katteeksi. Pitänee pitää myös kastelureissuilla aina puutarhahanskat mukana, niin saa hamstrata heti silput talteen kun niitä sattuu olemaan tarjolla. Ämpärin jätimmekin jo valmiiksi palstalle. Maanantaina viereisessä puistossa oli työntekijä kitkemässsä. Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisin ehkä saattanut käydä häneltä pyytämässä kitkentäjätteet katteeksi. Tuskinpa niiden käyttöä olisi pääpomokaan pystynyt kieltämään.

Suunnilleen koko tila on nyt käytössä.

Harsoja pitää vielä hankkia lisää, sillä viimeisin penkki jäi kokonaan ilman ja yhdestä on puolet paljaana. Tai sitten voi ottaa riskin ja toivoa, että fasaani ja rusakot eivät keksi tulla juuri omalle palstalle, kun vieressä on pelto täynnä apilaa. Tai jospa pellon laidassa näkemämme kettu pitäisi tihulaiset sopivasti kurissa. Laitoin kuitenkin hernekeppejä poikittain paljaaksi jääneen penkin päälle, jotta olisi edes jotain estettä tassujen tai nokan edessä, vaikka eivät ne juuri mitään suojaa, jos palstavaras on päättänyt tulla apajille.

Kotonakin kasvimaa edistyi.

Kotona pääsin vihdoin ruukuttamaan tomaatit ja chilin lopullisiin astioihinsa, kun seuraavan viikon ajaksi on ennusteissa riittävän lämmintä. Aloinkin jo kyllästyä niiden eteiselämään. Kasvilavat ovat pääsääntöisesti jo täynnä taimia tai kylvöksiä. Pariin lavaan taisi mahtua vielä ripsauttamaan salaatinsiemeniä tai istuttamaan jonkun taimen, jos sattuu vastaan tulemaan. Pitkästä aikaa samettikukkaa on aika runsaasti useammassakin laatikossa ja muutamassa tomaattiruukussakin. Kesäkurpitsa on niin lilliputtikokoinen, että sai jäädä vielä hetkeksi eteisen suojiin kasvamaan vähän kokoa.

Kurkkunurkka

Kasvimaan päätyyn tuli lisää raudoitusverkkoa kurkkujen kiipeiltäväksi. Ennen kurkuilla olikin vain tuo oikeanpuoleinen, tontin rajan suuntainen verkko, joka taipui aidan tapaan alamäkeen päin heti kun kurkut alkoivat saada kokoa. Toivon mukaan marjapensaiden puoleiselle sivulle laitettu verkko antaa ryhtiä toisellekin verkonpalaselle. Sen päähän on taivutettu muutama koukku, joilla verkot on lukittu toisiinsa kiinni ja alareunaa on upotettu 40cm maan alle. Istutin kurkuntaimet illalla ja kylvin vesisaavin puolelle salaattia ja rucolaa. Istutin sinne myös kaupan ruukkusalaatin jämät ja esikasvatetut vesikrassit. Kurkkuaidan takana valkosipulit kasvaa porskuttavat erinomaisesti. Lopulta joka ikinen viime syksynä istutettu kynsi iti, myös ne pienimmät, jotka odotuttivat itseään pisimpään. Tämän päivän työmaa on luultavasti marjapensasalueen kitkeminen.

Mustaluumu kukkii.

Jo monta vuotta kellarissa talvetettu mustaluumu on hieman surkea ilmestys. Lehtiä on tulossa harvakseltaan muualle paitsi kuvassa näkyviin oksiin. Puun yläosa on aika kalju, joten saatanpa pitää sen vähän syrjemmässä kunnes näen, tulisiko siitä edes jollain tapaa katseenkestävä. Jos ei muuten, niin sen juurelle istuttamani leijonankidat ovat ainakin virkeitä ja alkavat jossain vaiheessa kukkia. Voi olla, että mustaluumu ei pääse enää ensi talveksi kellariin, vaan kasvattelen pistokastaimesta uuden puun.

Liiterin päädyn luumu 'Kuntala' kukkii ihan mukavasti.

Mustaluumusta saatiin aasinsilta muihin luumuihin samalla kun lykitään kottikärryn täydeltä taimia pation suuntaan. Muutama vuosi sitten paleltuneet luumupuumme ovat edelleen aika erikoisen näköisiä. Liiterin päädyn 'Kuntalan' kuollut päärunko on katkaistu polven korkeudelta ja jäljellä on ainoastaan pahasti sivulle päin kallellaan oleva alaoksa. Hyvin taiteellinen tapaus siis. Muutaman metrin päässä 'Sinikka' on tehnyt kukkia vain alaoksilleen ja niiden päällä on tuuhea lehtipöheikkö. Epäilen, että pölyttäjät eivät edes löydä sen kukkia. Se siitä, palataan takaisin siihen taimilastissa olevaan kottikärryyn. Pation ympäristöön istuttelin gladioluksia, helokukonharjoja ja purppurarevonhäntiä. Helokukonharjoilla oli hirmuisen pienet juuristot, vaikka taimet olivat muuten paljon tomeramman näköisiä kuin viime vuonna. Toivottavasti ne kasvavat tänä vuonna edes pikkuisen korkeammiksi kuin viime vuonna, vaikka varmuuden vuoksi laitoinkin ne tällä kertaa penkin etureunaan.

Tulppaani 'Dolls' Minuet' ja taustalla muutama 'Carneval de Rio'.

Gladioluksia ja pari purppurarevonhäntää tuli myös pensasryhmän päähän pionin ja "nuken menuettien" väliin. Samalla jaoin tiheät krookusmättäät. Istutuspuuhia hidastaa kummasti se, että pitää välillä pysähtyä kitkemään kukkapenkkejä, jotta löytää mahdolliset aukkopaikat. Pensasryhmässä tosin ei kovin paljoa rikkaruohoja ollut, sillä kitkin sitä jo aiemmin keväällä. Nyt harvensin vain lemmikkikasvustoa ja melkein järkytyin laukkojen siementaimien määrän takia. Ja kotiloiden, jotka näyttävät vetävän laukanlehtiä kuin karkkia konsanaan.

Nimetön helmililja melkein hukkui samansävyisten lemmikkien sekaan.

Hempeän vaaleansiniset helmililjat löytyivät aurinkopenkistä, kun yritin etsiä viimeisille gladioluksille ja tsinnioille sopivia kolosia. Jos pensasryhmässä oli miljardi sorjalaukka 'Mount Everestin' tainta, niin aurinkopenkin ongelma ovat violetit ukkolaukat. Ja jatkossa varmaan myös sorjalaukat, sillä istutin niitä viime kesänä vesimyyrän karkottimiksi aurinkopenkin takalaidalle. Pitää vain muistaa kerätä joka ikinen kukkinut kukka pois ennen kuin siemeniä varisee joka puolelle. Nyt on viimeinenkin kesäkukan taimi päässyt maahan, joten kottikärryn tyhjine ruukkuineen saa suunnata varaston luokse. Ruukut päätyivät aloituskuvan kasaan ja siitä varastoon kunhan saan oven edestä mustaluumun ja muut kasvit pois. Pahus, istutettavana on vielä kärhö ja hyönteishotellin kattoterassin kukkalaatikko! Niin ja pikkuruisia perennantaimia vaikka miten monta! Ne olivat päässeet kiireellisempien istutettavien vuoksi vähän unohtumaan, sillä ne olivat säältä ja auringolta suojassa isompien takana. Hengissä ovat kuitenkin, kiitos varjon ja suht viileiden kelien.

Varaston luokse oli ihan itse eksynyt yksinäinen balkaninvuokko. Herttaista.

Istutuspuuhat jatkuvat siis vielä tänään mutta onneksi isoin ruukkuryysis on nyt selätetty. Perennantaimet saavat oikeastaan kasvaa vielä kokoa ennen maahan istuttamista mutta sen kärhön taidan istuttaa jo tänään. Se on tulossa takapihalle nuotiopaikan luokse. En ole tehnyt viime aikoina perusteellista kärhökierrosta mutta ainakin 16 loisto- ja tarhaviinikärhöä on reippaasti kasvussa. Ehkäpä tänään ylimääräisiä lemmikkejä sun muuta rikkaruohoa repiessä voisi tarkistaa kärhötilanteenkin.

Takapihalla kukkii kanadanatsalea 'Violetta'.

Ja nyt kun luulen kaikkien istutusten olevan jo paria ruukkua vaille loppusuoralla, minulle tuli tunne, että jostain löytyy vielä kasa istuttamista odottavia taimia. O-ou...

Ruskavärejä

Pitkään näytti siltä, että näinköhän tänne tulee ollenkaan ruskaa tänä vuonna. Hiljalleen värejä alkoi kuitenkin ilmestyä ja juuri kun komein ruska alkoi olla käsillä, saapui jonkinlainen syysmyräkkä. Tuuli vonkuu nurkissa sen verran paljon, että puut ovat varmasti pian lehdettömiä. Tässähän voisi ihan siteerata tuttua lastenlaulua Lehdet lentää. Tässäpä muutamia kuvia loppuviikolta kun ei vielä tuullut ja aurinkokin vähän pilkisteli hetkittäin.

Kadun varren koivikkoa.

Luumutarhan värikkäin kulmaus. Kivien välejä kyllä saisi vähän kitkeä...

Tämä pikkutöyhtöangervo päätti kokeilla oikein leiskuvaa syysväriä.

Atsaleojen ruska on aina näkemisen arvoinen. Toistaiseksi vasta kaksi atsaleoistani on saanut kunnolla syysväriä mutta varmasti loputkin pian huomaavat, että talven tuloon kannattaa valmistautua mieluummin ajoissa kuin liian myöhään.

Kanadanatsalea 'Violettan' syyslook on heleän oranssi.

Pinkit komeamaksaruohot ovat hieman kummallinen yhdistelmä oranssin ruskan kanssa mutta vain hetkenhän nuo riitasoinnut kestävät. Ei tarvita kuin sopivan napakka tuulenpuuska ja oranssi puska on muisto vain. Maksaruohoista sen sijaan riittää iloa niin pitkään kun vain ei ole kovin kovaa pakkasta.

Aurinkopenkin puistoatsalea 'Illusia' on leiskuvan punainen.

Pensasryhmän 'Illusia' värittyy myöhemmin. Päivänliljat ovat parhaat päivänsä nähneet ja taustalla pensasmustikoita.

Kuten jo aiemmista kuvista on voinut nähdä, niin perennoillakin on toisinaan hienoja ruskavärejä. Päivänliljojen keltainen väri oli vielä viikko sitten heleämpi, nyt se on alkanut muuttua hiljalleen ruskeammaksi. Rönsyakankaalit taas säilyttävät tummanvioletin värinsä keväästä syksyyn, vaikka kesällä seassa onkin myös vihreämpiä lehtiä. Näin ruska-aikaan melkein kadun päätöstäni vähentää akankaalia, sillä sen tummanpuhuva väri tuo upeasti pensasmustikoiden ruskan esiin. Mesimarjojen punavioletti ruska on toki myös kaunista mutta se ei tuo kovin suurta kontrastia mustikoille. Toisaalta vaakakupissa painaa myös akankaalin työllistämisvaikutus, joka on näin suurella alalla melkoinen. Haikein mutta päättäväisin mielin akankaali saa siis lähteä samaa tahtia kuin mesimarja valtaa alaa. Eli aika hitaasti.

Pensasmustikoiden ruska on aina yhtä upea. Mesimarjojen rastasverkko on vielä jäänyt poistamatta.

Syksy on saapunut miniväenkin puutarhaan. Sen verran sielläkin on tuuleskellut, että puutarha oli täynnä lehtiä. Onneksi heillä on harava ja mikäs sen mukavampaa kuin pieni puuhastelu raikkaassa ulkoilmassa.

Värikkäät lehdet ovat kauniita mutta ne on haravoitava pois kulkuväyliltä.

Rappusillekin oli lentänyt lehtiä.

"Onneksi tuli hankittua kesällä nämä kottikärryt. Nyt niille on käyttöä!"

Vielä viimeinen kasa lehtiä jäljellä.

"Sinulla on jotain tuossa..."

"Kas näin, valmista tuli! Kylläpäs niitä kertyikin paljon!"

En tiedä, huomasitteko, mutta Nestori ja Inkeri ovat saaneet kesän aikana ihan oikeaa hiekkaa pihalleen. Kyllä kelpaa nyt pikkuväen puuhailla ulkona! Kun vain sää sallisi, niin puuhailisin itsekin ulkona. Valkosipulit pitäisi ainakin saada maahan, jotta ne ehtivät juurtua kunnolla ennen talven tuloa. Onneksi syysloma alkoi juuri. Suunnitelmissa on vähintäänkin paljon rentoutumista. Lainasin kirjastosta pitkästä aikaa pinon kirjoja luettavaksi ja miniaskartelukin houkuttelisi nyt kun ruskalehtiä silputin leikkureilla (kyllä, miniväen puutarhassa oli ihan 100-prosenttisen aitoa tavaraa eikä mitään paperisilppua!). Blogien lukemiselle ja erityisesti kommentoimiselle riittää myös varmasti aikaa. Viikko ilman aikatauluja. Miten tarpeeseen se nyt tuleekaan!

Päivän kärhönä on tarhalyhtykärhö Princess Kate ('Zoprika').

Kärhöistä prinsessa ja 'Jan Pawel II' vielä jaksavat availla nuppujaan, joten hetken aikaa saan nauttia kärhön kukista. Toivottavasti tämä syysmyräkkä ei runtele kukkia.