Tervetuloa helmikuu!

Kevät tuntuu olevan aimo harppauksen lähempänä siinä vaiheessa kun tammikuu kääntyy helmikuuksi. Pitkä tammikuu takana ja lyhyen helmikuun jälkeen onkin jo maaliskuu. Valon määrä lisääntyy yhtä huimaa vauhtia kuin ikkunalaudat täyttyvät pikkutaimista. Kukkien kaipuu lisääntyy myös koko ajan, joten ei ihmekään, että ruokakaupasta tarttui kevään odottelua piristämään pirteän pinkki esikko. Se pääsee tietysti aikanaan puutarhaan. Eiköhän tämäkin yksilö viihdy siihen saakka eteisen viileydessä kun kerta aiemmatkin esikot ja jouluruusut ovat siellä viihtyneet. Vapaapäivikseni nostan kuitenkin esikon keittiön ikkunalle ihasteltavaksi.

Esikko tuo vähän väriä keittiön ikkunalaudalle. Sen väri on luonnossa pikkuisen syvempi.

Lumen syvyydeksi mittasimme 30.1. 55 cm. Se on pari senttiä enemmän kuin tammikuussa 2019. Suunnilleen samoissa lukemissa oltiin varmaan vuonna 2018, josta tulikin täällä ennätysluminen talvi. En ollut mitannut sinä vuonna lumen määrää tammikuun lopussa, mutta 14.2. lunta oli 70-80 cm. Jännityksellä odotan, rikotaanko tänä talvena lumiennätyksiä.

Jostain syystä Karo ei enää välitä rämpiä lumihangessa. Tuli kuitenkin valmista polkua myöten mittakuoppaan poseeraamaan.

Pihabongaukseni jäi tänäkin vuonna yrityksen asteelle. Pihallamme ei vain näkynyt linnun lintua sinä aikana kun niitä yritin katsella. En kyllä tuntia jaksanut edes kytätä. Parin kadun päässä on ilmeisesti astetta paremmat tarjoilut, sillä siellä käy melkoinen vilske. Karoa lenkittäessäni kuulin jo kaukaa viherpeippojen, tinttien ja varpusten sirkutusta. Ehkä olisikin pitänyt mennä sinne tunniksi kyttäämään lintuja. Mitähän olisivat tuumineet, jos kadulla kulkija olisikin istahtanut tunniksi kiikaroimaan heidän pihaansa? Silloin kun meidän siemen-hedelmä-talipalloille lintuja eksyy, niin niitä on ollut 10-20 tinttiä kerrallaan. Pari kertaa olen nähnyt harakankin penkovan lunta telineen alla ja etsivän tinteiltä pudonneita sattumia. Lintuja siis on, mutta ne eivät vain halunneet tänä viikonloppuna näyttäytyä.

"Karistele lumet pois pensaiden oksilta" on nyt paljon helpommin sanottu kuin tehty. Jasmikkeiden ja hortensian suorat oksanäkärjet eivät edes paljoa lunta kerää, mutta missäs ne hanhikit nyt...?

Aivopähkinät eivät lopu ulko-oven sisäpuolellakaan. Iloitsin aikaisemmin hopeaputouksen siementen hyvästä itävyydestä. 19 kylvetystä siemenestä 14 iti. Itäneistä viisi pääsi omin neuvoin irti kovasta siemenkuoresta, mutta loput yhdeksän jäivät jumiin. Odottelin aikani ensimmäisiä sillä seurauksella, että ne alkoivat yksi toisensa jälkeen nuukahtaa. Yritin vaikka millä konsteilla repiä ja ohentaa loppujen taimien päissä keikkuvia "keilapalloja" ja sain samalla muutaman taimen katkaistua. Pari viimeistä sain pysymään ehjinä, mutta kuori ei ohentunut tarpeeksi ja nyt nekin ovat kuin nuutuneita heinänkorsia. Onneksi siemeniä oli runsain määrin. Toista kylvöerää yritin hioa kynsiviilalla, mutta kivikovat siemenet vain lipsuivat kynsien ja pinsettien välistä ja lentelivät pitkin lattioita. Lopulta kippasin siemenet lämpimään veteen likoamaan pariksi tunniksi. Kylvös pääsi leivinuunin päälle lämpöiseen ja nyt odotellaan, milloin ensimmäiset taimet puskevat itsensä mullan pinnalle.

Pihaantulossa kivikkorinne uinailee paksun hangen alla. Pihan puolelta aita alkaa olla jo piilossa, kadulle siitä näkyy vielä pikkuisen yläreunaa.

Ensiyritys kelloköynnöksen kasvattamisessa on alkanut lupaavasti, sillä yhdeksästä siemenestä jo kahdessa näkyy nyt kuuden päivän päästä kylvöstä eloa. Luulen tosin, että jätin siemenet liian pintaan, sillä mullan pinnalle nousseet koukut näyttivät ennemminkin sirkkajuurilta kuin versoilta ja itse siemenestäkin näkyi nurkkaa. Peittelin alkuja varovasti hieman syvemmälle. Jospa niiden kanssa ei tarvitsisi leikkiä tumpeloa kätilöä. Kylvin kelloköynnösten kanssa samana päivänä pari paprikan siementä, mutta niissä ei näy vielä mitään eloa. Seuraavana kylvövuorossa on varmaankin selleri. Viime vuonna kylvin ne 15.2. ja sadonkorjuun aikaan totesin, että vähän aikaisemminkin sen olisi voinut tehdä. Tänä vuonna tavoitteena on saada isompia sellereitä, eli siemenet piilotellaan multaan aikaisemmin.

Luminen metsä on kaunis.

Helmikuu alkakoon, täällä ollaan valmiina!

Pikkuisia

Nyt on sitten kasvilamppu viritelty paikoilleen ja ensimmäiset onnelliset sen alle kärrätty. Jouluatsalea alkoi tiputtaa lehtiään ja vähän silmujaankin siihen malliin, että valo tuli jo tarpeeseen. Pääsevätpähän sitten vasta itäneet pikkutaimetkin kunnon valoon, samoin kuin ensimmäiset talvetettavat, joiden elinkelpoisuudesta ei ole takeita. Jos eivät jaksa lähteä kasvuun, niin saan viskattua ne pois ennen kuin pikkutaimet valtaavat joka nurkan.

Pinkki atsalea ja verililjapuu ovat huikaisevan kauniit yhdessä ja punertava kasvivalo vain korostaa värejä. Yritän muistaa sumutella atsaleaa joka päivä, jotta se jaksaisi sinnitellä valoisampiin aikoihin saakka.

Vierashuoneen ikkunan edessä on taas näkymä, jolle naapurit saavat mielessään naureskella. Pinkki valo vinoon ripustettuna näkyy koko kadun pätkälle ja kaikille, jotka edes vilkaisevat meille päin. Eteisestä lampun alle pääsi pieni hopeaputouksen taimi, jonka otin loppukesällä erilleen omaan ruukkuunsa talvehtimaan. Hengissä on, tosin vain juuri ja juuri. Mustasilmäsusanna-keijunmekkoamppeli sen sijaan näyttää täysin henkensä menettäneeltä. Jos siihen ei kuukauden sisällä ala ilmestyä uutta kasvua, sen saa viskata varastoon odottamaan kukkapenkkien sulamista. Samaan kastiin kuuluu sirovuoripalmu, joka taisi kärsiä viime kesänä liiallisesta auringosta ja turhan monesta kuivahtamisesta. Viime kesänä otetuista nietospensaan ja alppikärhö 'Albina plenan' pistokastaimista ei tiedä, ovatko hengissä vai eivät. Ne olivat eteisen lattialla ja jostain syystä niiden eteen kertyi sen verran paljon tavaraa, että jäivät kokonaan piiloon. Poissa silmistä, poissa mielestä piti jälleen paikkansa, sillä eteistä siivotessani löysin kivikoviksi koppuroiksi kuivahtaneet purkit. Saa nähdä, saako taimia enää virvoteltua henkiin, vaikka lepotilaisia toki kuivan kauden alkaessa olivat.

Verililjapuu on "vähän" turhan korkea saman valon alle muiden kanssa, mutta nauttikoon nyt hetken ennen kuin pienemmät valtaavat tilan. Valo tulee isommillekin tarpeeseen, sillä ulkona tuiskuttaa lunta. Verho oikeassa reunassa kuuluu lasten majarakennelmaan.

Viime keväänä ystävältä saatu koruköynnöksen pistokas on sinnitellyt hengissä tänne saakka. Taidan antaa sille pikkuisen mietoa lannoitevettä seuraavalla kastelukerralla.

Muistatteko vielä kotitonttu Nestori Naavaparran, joka muutti kirjahyllyymme ennen joulua? Hän on viihtynyt hyvin ja sisustanut joka yö kotiaan. Lapset juoksevat edelleen joka aamu heti herättyään tutkimaan, mitä Nestori on yön aikana tehnyt. Ehkä jopa Nestoriakin enemmän kiinnostaa se, missä Nestorin kissa on. Sillä on nimittäin tapana tehdä välillä jotain hassua, kuten kömpiä maton alle, kurkistella keittiön laatikoista tai kiipeillä takan päällä. Laitan tähän muutaman kuvan Nestorin kotimökistä.

Etupihalla on postilaatikko, kelkka ja lintulauta, sekä köysitikkaat, joita pitkin Nestori kiipeilee öisillä seikkailuillaan. Sivupihalla näyttäisi olevan ulkohuussi.

Nestori on nähty kerran kurvailevan lasten joululahjaksi saamalla legoautolla. Vauhdikas kaveri.

Kun etuseinän ottaa pois, paljastuu Nestorin kotimökki kokonaisuudessaan. Otin myös ruokapöydän pois edestä, jotta keittiöön näkyisi paremmin.

Vasemmassa päädyssä on pikkiriikkinen sauna ja pukuhuone. Sisustus on vielä vaiheessa, mutta kaikki välttämättömimmät asiat sieltä jo löytyvät. Lasiovi ja kapea ikkuna tuovat saunaan valoa. Suihkua ei ole, vaan Nestori kantaa ämpärillä vettä kiukaan vesisäiliöön ja peseytyy kesämökkityyliin.

Nestorin mökissä piti olla kauttaaltaan hirsiseinät muualla paitsi kylpyläosastolla, mutta seinähirsiä toimittava firma (=tulostin) meni konkurssiin (=hajosi). Onneksi Nestori kelpuutti hillityn harmaasävyisen kukkatapetin peittämään osan seinistä. Väliseinät ovat toistaiseksi irtonaisia, sillä en ole vielä keksinyt, mitä tehdä lopuille lattioille. Kuvissa näkyykin vähän irvistelyä siellä sun täällä, mutta eipä se Nestoria tunnu haittaavan.

Saunan vieressä on pieni makuusoppi. Nestori hankki äskettäin peikonlehden somistamaan makuuhuoneen ja keittiön rajaa.

Keittiössä Nestori kokkailee ja leipoo puuhellalla, jossa on myös leivinuuni. Myös Minni-kissan ruokakupit ovat keittiössä. Työtason laatikot ja ovet aukeavat oikeasti, samoin leivinuunin luukku.

Talon oikeassa päädyssä on Nestorin olohuone ja eteisnurkkaus. Takkaan ja pöytälamppuun sain oikeasti toimivat valot led-kynttilästä. Keinutuolissa kelpaa nyt lukea vaikka päivän lehteä tai katsella takkatulen loimotusta. Sahalle ei ole löytynyt parempaa säilytyspaikkaa, joten se roikkuu toistaiseksi äijätyyliin naulakossa.

Olohuoneessa on julkisivun ikkunoiden lisäksi pari ikkunaa talon sivu- ja takapihalle. Takapihalla näyttäisi olevan pieni lampikin. Jos joku nillittää, että takan edessä olevat halot eivät näytä oikeilta, tulkoot paikan päälle tutkimaan! Ne ovat nimittäin 100-prosenttista puuta. Vietin aikamoisen tovin vuollessani omista takkapuistamme nukkekotimittakaavaan sopivia pätkiä ja ohentaessani koivun tuohta. Eikä tuohen liimaaminenkaan pikkuruisen halon pintaan ollut niin helppo homma, mitä etukäteen ajattelin. Tuohi käpristyi liimatessa aivan väärään suuntaan ja halkojen ympärille piti kietoa narua niin pitkäksi aikaa, että liima oli kuivunut. Jossain vaiheessa meinasin luovuttaa koko homman kesken!

Olohuoneen ja keittiön yksityiskohtia: ylimpänä takkapuut, joista olen nyt erityisen ylpeä. Ikkunalaudalla on kirjavalehtinen aasinkorva, toisesta ikkunasta näkyy takapihan maisemia. Nestori on tainnut jäljistä päätellen käydä pilkillä takapihan lammen jäällä. Keittiössä on pullakahvit odottamassa herkuttelijaa.

Ja askartelijaa odotti aamulla pari itänyttä chilin taimea. Nämä siis ihan oikeita, eivät Nestorin mittakaavassa.

Omien puutarha- ja kylvösuunnitelmien ohella olen miettinyt Nestorin etupihan kesää. Löytyyköhän kevään mittaan kotitontun pöydiltä siemenpusseja ja kylvöastioita? Täyttyvätkö Nestorin ikkunalaudat taimipurkeista? Tuleeko pienelle etupihalle kesäkukkaruukkuja, perennapenkkejä vaiko kasvimaa? Heitäpä ideanpoikasta tänne päin! Lupaan toteuttaa vähintään yhden ideoista.

Toivepostaus: kärhöt puutarhassa

Kottikärryn kääntöpiiriltä Päivi toivoi postausta kärhöjen yhdistelystä ja sijoittelusta. Tätä voisi oikeastaan sanoa jo mieliaiheekseni, sillä rakastan kärhöjä, erityisesti niitä isokukkaisia primadonnia. Silmäkarkkia on siis luvassa. Viime talvi kuritti kärhöjäni, joten osa postauksen kuvista on toissakesältä. Onneksi vain yksi pieni alppikärhö heitti henkensä kokonaan ja koska tämä talvi vaikuttaa toistaiseksi olevan suosiollinen, uskon ensi kesästä tulevan taas normaali kärhövuosi. Esittelen tässä postauksessa, missä olen itse käyttänyt kärhöjä. Kuvissa näkyy myös niiden seuralaisia.

Kärhöjä voi yhdistää muihinkin köynnöksiin. Tässä 'Hagley Hybridin' kanssa kiipeilee vaaleanpunaisia tuoksuherneitä.

Samassa seinäkkeessä kiipeilee myös 'Multi Blue', joka kukki lähinnä seinäkkeen alaosassa 'Hagley Hybridin' täyttäessä yläosan.

Edellisten kuvien seinäke on patiopenkin päädyssä ja toimii kevyenä tilanjakajana. Tästä näkee hyvin, kuinka matalaksi 'Multi Blue' jäi viime kesänä. Mielenkiinnolla odotan tulevaa kesää.

Toissa kesänä kärhökaaripenkin kärhöt kukkivat komeasti kaariportissa. Kuvan ottamisen jälkeen porttiin on istutettu vielä kaksi kärhöä lisää.

Kärhökaaripenkin kärhöistä huomaa, kuinka eri kokoisia eri kärhölajikkeet voivat olla. Jos porttiin olisi istutettu vain mataliksi kasvavat 'Justa' (vaaleanlila yläkuvassa oikealla) ja 'Piilu' (vaaleanpuna-valkoinen portin vasemmalla puolella), kukintaa olisi puolesta metristä 1,5 metrin korkeudelle. Vastaavasti pelkkä 'Jan Pawel II' (valkoinen ylhäällä) ja 'The President' (tummanvioletti) jättäisivät portin alaosan paljaaksi. Portin etuosassa kasvavat nyt lisäksi 'Prinsess Kate', joka täyttää portin oikean puolen aivan ylös saakka sekä 'Comtesse Bouchaud'na' istutettu 'Hagley Hybrid', joka tuo vasemmalle puolelle keskikorkeaa kukintaa. Kokeilen ehkä ensi kesänä ohjata 'Justan' ja 'Piilun' versoja enemmän hajalleen, jotta alaosaan tulisi kukintaa laajemmalle alalle. Laitoin tuohon "ehkä" siksi, että kärhöt eivät aina noudata puutarhurin suunnitelmia ja ohjailuyrityksiä, vaan valitsevat oman tiensä.

'The President' edessä ja 'Jan Pawel II' takana.

Kärhöjä voi käyttää myös maanpeitekasveina. Minulla on kasvanut aurinkopenkissä muutaman vuoden tiukukärhö 'Arabella' maata myöten. Se sopiikin erityisen hyvin maanpeitekasviksi, sillä se ei osaa itse kiivetä tukeen eikä näin ollen ole koko ajan kietoutumassa naapureihinsa.

'Arabellan' kavereina kasvaa etualalla korkeita maksaruohoja, oikeassa reunassa siperiankurjenmiekkaa, aidan edessä tarhakeijunkukka 'Hans' ja aidalla loistokärhö 'Elsa Späth'. Belliksiä pilkottaa vähän joka puolella.

'Arabella' sopii minusta todella kauniisti komeamaksaruoho 'Herbstfreuden vaaleanvihreisiin nuppuihin ja kiven tummanharmaaseen sävyyn.

Aidalla kiipeilevä 'Elsa Späth' on yksi suosikkilajikkeistani.

'Elsa Späth' aidan toiselta puolelta. Olen ohjaillut versoja tukikeppien avulla aitaa kohti ja pujotellut niitä sitten aidan rakosista.

Kärhöjen ohjailu paksumpiin tukiin, kuten ylläolevan kuvan aitaan tai alapuolella lampunjalkaan ei ole ihan helpoin mahdollinen homma. Kärhöt osaavat kietoa lehtiruotinsa hienosti halkaisijaltaan alle 1,5cm tukiin, mutta tarvitsevat apua siitä paksumpien tukien kanssa. Yleensä olen tökkinyt risuja kärhön tyvialueen lähistölle ja ohjaillut versoja kiipeilemään niitä myöten oikeaan suuntaan. Joskus olen myös kiinnittänyt tuen yläpäähän narun, jonka toisen pään olen sitonut kivenmurikkaan kärhön juurelle. Lieriöksi kiepautettu kanaverkkokin toimisi hyvin, mutta se taas näkyisi minusta liikaa ennen kuin kärhö peittää sen. Risut ovat huomaamattomampia. Mutta ihan eniten vaivaa aiheuttaa tuuli, sillä se heittää varsinkin aitaa vasten kasvavan Elsan versot hujan hajan keijunkukkien sekaan. Voi kun olisikin tyyntä juuri silloin kun kärhöt ovat vasta saamaisillaan otteen tuestaan!

Mantsuriankärhö kukki toissa kesänä näin kauniisti. Viime kesän se vietti maan alla, joten vähän jännittää, onko se heittänyt henkensä kokonaan vai nouseeko iloisesti keväällä.

Kärhöjä voi kasvattaa myös ruukussa. 'Hagley Hybrid' kiipeilee tuoksuvatukan oksista punotussa kartiossa. En löytänyt kuvaa, jossa näkyisi ruukkukin, mutta voitte itse kuvitella kuvan alapuolelle sellaisen.

Erityisesti loistokärhöt sopivat myös pensaiden oksille kiipeilemään. Viini- ja tarhaviinikärhöistäkin löytyy hyviä lajikkeita, jotka eivät hukuta heti pensasta alleen. Kiipeilytueksi kannattaa valita melko jäykkäoksainen pensas, joka ei leviä holtittomasti juurivesoilla. Esimerkiksi syyshortensia sopii minusta hyvin kärhön kaveriksi ja toistaalta angervoita en itse ainakaan yhdistäisi kärhöihin. Ruusut ja kärhöt sopivat upeasti yhteen, mutta kannattaa valita sellainen ruusu, joka ei valtaa koko kukkapenkkiä. Alppikärhöjä ja vastaavia aikaa myöten hyvin kookkaiksi kasvavia kärhöjä voi kokeilla kasvattaa puiden rungoilla.

'Voluceau' on toistaiseksi kiipeillyt risutornissa, mutta tänä kesänä sen takana olevan syyshortensian pitäisi olla jo tarpeeksi suuri kiipeilytueksi.

Kellarissa on nyt talvehtimassa neljä kärhöä, joille on suunnitteilla sopivat kasvupaikat ja tuet. Toivottavasti pääsen kesällä esittelemään niiden lisäksi myös viime kesänä istutettujen alppikärhöjen kukintaa. Enkä panisi pahakseni, jos tästä vuodesta tulisi ennen näkemättömän loistokas kärhöjen kukintavuosi.

Tulihan sitä tännekin!

Parin päivän aikana meillekin satoi reilusti lisää lunta. Jos koiralta kysytään, niin lunta tuli kerralla jo liikaakin. Karo-ressukka yritti alkuun rämpiä minun ja lasten jäljissä, mutta keksi pian kulkea seinänvieriä myöten. Lumitöitä Karo seuraili ulkorappusilta käsin, mutta pulkkamäkeen piti osallistua siinä vaiheessa kun emäntä sulloutui lasten kanssa pulkan kyytiin. Karo ei jahtaa lapsia, mutta annas olla kun emäntä liikkuu vähänkään vauhdikkaammin! Olipa alla sukset tai pulkka, niin karvakasa juoksee perässä sen minkä tassuista lähtee. Pahoittelen pimeitä kuvia. Täällä on taivas paksun pilvikerroksen peitossa ja kuvat on otettu aamupäivästä.

Eteneminen oli hidasta, mutta varmaa koiratyylillä rämpien.

Tässä kokeiltiin vähän vauhdikkaampaa pomppien etenevää tyyliä.

Karo-mittakaavalla lunta oli satanut kolmisenkymmentä senttiä.

Pensasryhmä on alkanut hautautua kinoksiin.

Eräänä päivänä satoi alijäähtynyttä vettä, joka kuorrutti ulkona olleen auton lisäksi puiden ja pensaiden oksat ja luumupuissa olevat valosarjat. Siihenpä oli hyvä tuiskuavan pakkaslumen tarttua. Hetki meni ravistellessa enimpiä lumia, etteivät oksat murru lumen painosta. Myös jänisverkot olivat painuneet ja taipuneet mikä minnekin. Onneksi jänikset eivät juuri liiku vastasataneella lumella. Sitten kun taas lähtevät liikkeelle, on enää myöhäistä haikailla verkotettujen kasvien perään, sillä verkot ovat taas ojennuksessa ja ympärykset tallottu matalammiksi.

Luumupuu 'Kuntala' oli kerännyt painavimmat kuormat oksilleen.

Takapihan kuusikko ei ole yhtään niin synkän näköinen lumikuorrutteisena, mitä se olisi paljaana.

Lyhtyjenkin lumihatut ovat kasvaneet valtaviksi.

Käväisin viikolla katsastamassa siemenhyllyjen tarjontaa. Omat siemenvarastot ovat pullollaan, joten ostoslistalla ei ollut juuri mitään ja vain pieni vara heräteostoksille. Toistaiseksi mukaan lähti vain kelloköynnös ja itselleni uusi tomaattilajike. Viikonlopun ohjelmassa on etsiä kokeneempien kelloköynnösten kasvattelijoiden vinkkejä kylvöstä ja esikasvatuksesta, tomaatit saavat odotella kylvöä maaliskuulle. Kylvin pari päivää sitten chiliä ja 4.2. kylvetyt hopeaputoukset ovat jo hyvin taimella. Kylvin yhtä aikaa hopeaputouksesta sekä viimevuotisia siemeniä että tämänvuotisia. Ilmeisesti niiden itävyys heikkenee nopeasti, sillä viimevuotisista siemenistä ei ole vielä itänyt yksikään ja tämänvuotisissa itävyysprosentti on näin 2,5 viikon kuluttua kylvöstä 74%.

Kelloköynnöstä olen suunnitellut varjokujalle johtavan portin talonpuoleiselle sivulle sekä varjokujan aidalle kiipeilemään. Tomaatti 'Balkonzauber' sopii pussin mukaan avomaalle ja ruukkukasvatukseen.

Hopeaputouksen 19 siemenestä on itänyt jo 14 kpl. Ylimmäisessä purkissa on ensimmäisenä koulittu taimi, jonka multapaakussa siirtyi huomaamatta kaksi itämässä ollutta siementä. Olkoot toistaiseksi samassa purkissa. Etualalla hitaammin itäneitä taimia.

Viime joululta säästämäni rungollinen atsalea kukkii edelleen kauniisti. Nyt alkaa olla jo nähtävissä kukinnan hiipumisen merkkejä.

Atsaleaa lukuunottamatta kaikki joulukukat on nyt siivottu pois. Kesän ajan ulkona ollut amaryllis piti viskata menemään, sillä sen ympärillä alkoi lennellä pieniä kärpäsen näköisiä otuksia. Kaivelin varovasti sormella multaa sen tyveltä ja huomasin sipulin pohjassa epäilyttävää höttöä. Koska öttiäiset oikein villiintyivät kaivelusta, jätin sipulin tunniksi rauhaan ja ilmaliikenteen rauhoituttua viskasin koko ruukun pihalle pakkaseen. Myöhemmin kävin kippaamassa sisällön kompostiin ja samalla tutki sipulin pohjan. Sieltähän löytyi suunnilleen sormen kokoinen onkalo, josta vipelsi ulos hyvin syönyt muurahainen. Sipulista lähti yksi ainut terve, valkoinen juuri, joka oli risteillyt pitkin ruukun pohjaa ja sai minut luulemaan, että sipuli olisi hyvinkin hengissä. Eipä ihme, ettei amaryllis jaksanut lähteä kasvuun. Kaikenlaisia öttiäisiä sitä tuleekin välillä hyysättyä! Miltäs teillä näyttää? Onko lumikaaosta vai joko takaraivossa on vilahtanut ajatus mahdollisesta taimikaaoksesta myöhemmin keväällä?

Kääks, kevättä kellarissa!

Viime viikon kipakat, melkein -30 asteen pakkaset lauhtuivat muutamaan asteeseen, joten kamerakin pääsi ulkoilemaan. Lumiset puut saivat niin kauniisti kuuraa yllensä ja pilvetön taivas antoi vaikutelman todellisuutta huomattavasti kylmemmistä oloista, että oli ihan pakko ottaa muutama kuva ulkoakin.

Huurteen ja lumen koristamissa puissa tammikuun taivasta vasten on jotain todella kuvauksellista.

Meillä ei lunta satanut juurikaan toisin kuin Etelä-Suomessa, jossa sitä taisi tulla kerralla enemmän kuin parina edellisenä vuotena yhteensä. Onneksi meilläkin oli maassa sentään aiemmin sataneet kolmisenkymmentä senttiä lunta, niin ei tarvinnut olla sydän syrjällän kasvien puolesta.

Viime kesänä tehty aidanne puutarhakompostin edessä keräsi hauskasti lunta. Taustalla näkyy edellisen asukkaan jättämä puhki ruostunut tynnyri, jolle ei ole vieläkään keksitty käyttöä. Sen kuskaaminen kierrätysasemallekin on jäänyt tekemättä. Olisikohan ensi kesänä jo sen aika?

Karistelin lumet tuijanrääpäleestäni. Kovasti se viime kesänä tuuhettui, mutta en ole yhtään vakuuttunut siitä, että tästä voisi tulla lähivuosien aikana edes kelvollisen näköistä.

Lyhdyn lisäksi myös sen teline oli saanut lumihatun päälleen.

Ajattelin aamulla käväistä vain tarkistamassa kellarissa talvehtivien kasvien tilanteen ja tarvittaessa vähän kastella, mutta siellähän porukka jo melkein huusi, että valoa ja lämpöä kiitos. Piti käydä hakemassa sisältä kameran lisäksi oksasakset, sillä kuukauden päästä en olisi varmaan raskinut niitä edes käyttää.

Syyssyrikkä oli tehnyt kunnon tupsun uusia versonalkuja tyvelleen. Aloin nyppiä kuihtuneita lehtiä sen latvuksesta, kun tajusin, että...

... toukokuussa syrikkä ei mahdu mihinkään, jos en nyt leikkaa sitä. Tässä parturoitu latvus, josta ehkä joku kovasydämisempi olisi raskinut leikata vieläkin rajummalla kädellä. Minä melkein kyynelsilmin katsoin ämpäriin kertyvää oksakasaa, jossa terhakat versonalut surivat menettämäänsä kesää.

Pelakuut näyttävät surkeammilta kuin eteisessä talvehtivat kaverinsa, mutta ovat nekin hyvin hengissä. Hopeaputouksetkin näyttävät paremmilta kuin viime vuonna ja yllättäen myös parin vuoden takainen joulusypressi on selvinnyt hengissä kellarin pimeydessä. Se pääsi kärähtämään viime kesäkuun paahteessa eikä siitä kesän aikana kauniiksi toipunut. Olisin kipannut sen syksyllä kukkapenkin täytteeksi, jos sen juurella kasvanut lankaköynnös ei olisi ollut talvetettavien listalla. Kunhan lankaköynnös keväällä heräilee, kaivan sen erilleen ja viskaan sypressin menemään.

Sypressi näemmä talvehtii hyvin pimeässäkin. Vasemmassa reunassa yllättävän hyvän näköinen hopeaputous ja etualalla jättiverbena.

Kärhöt heräävät joka vuosi aikaisin. Olin iloinen, kun huomasin 'Madame Julia Correvonin' tehneen pienen verson maan rajasta. Tällaiset ovat paljon mukavampia kuin ne puolen metrin korkeudelta vanhoista varsista puskevat versot.

Sitten huomasin pitkän verson ylempänä vanhoissa varsissa. Leikkasin tylysti kaikki versot tämän yläpuolelta poikki, sillä muuten näiden kanssa ei pärjää kesään saakka. Varsinkaan kun kirvatkin ovat heränneet.

Syksyn löytö: euron maksanut 'Warszawska Nike' jättiruukussa oli lähtenyt versomaan topakasti maanrajasta. Myös 'Ville de Lyon' ja 'Polish Spirit' ovat heränneet.

Kellarissa kun on vain yksi heikkotehoinen valo eikä minulla ollut taskulamppua mukana, en kasvien parissa puuhaillessani huomannut ollenkaan edellisessä kuvassa näkyvää ei-toivottua vierasta. Vasta illalla kuvia kamerasta tietokoneelle purkaessani huomasin etanan lähestyvän W. Niken versoja. Ei siinä muu auttanut kuin istuttaa lapset television ääreen, vetäistä kengät jalkaan ja lähteä taskulampun kanssa etanajahtiin. Tuholainen löytyi onneksi helposti eikä ollut saanut mittavaa tuhoa aikaiseksi. Samalla muutama kirva näki viimeisen hetkensä tässä maailmassa. Kellarissa taas kaikki hyvin.

Kompostikin hyrisee tyytyväisenä lumikasan suojassa.

Talvi jatkuu, mutta puutarhuri on jo hyvinkin herännyt. Hopeaputouksen siemenistä on itänyt jo 11 kappaletta ja huomenna aion käydä töihin mennessäni siemenostoksilla etsimässä lisää kylvettävää. Mitähän kivaa sieltä tänä vuonna tarttuukaan matkaan?