Syksyn ensimmäiset kuurakuvat

Tänne saakka selvittiin ennen kuin meillä oli yön aikana sen verran pitkään pakkasta, että ehdin kuvaamaan kuuraisia kasveja. Kuvat ovat eilisaamulta ja kuten kaikista niistä voi päätellä, ei pakkasta ollut edes kovin paljoa, vain asteen verran. Poikkeuksena syksyn aiempiin hallaöihin lämpötila oli tällä kertaa useamman tunnin pakkasen puolella, joten kuuraakin ehti muodostua edes pikkuisen. Tässäpä valikoituja palasia kuuran kauneimmin koristamista kasveista.

Suklaakosmoksen jo ennestäänkin dramaattisen tummat kukat saivat kuurasta ja jäätyneistä vesipisaroista hyytävän hienon lisäsäväyksen.

Dramatiikkaa ei puutu myöskään kivikkomehitähti 'Dark Beautyn' ruusukkeista.

Kivikkokasveista löytyy paljon pakkasenkestäviä kasveja. Mehitähdet ovat keväällä aivan samannäköisiä kuin syksyllä ennen lumien satamista. Niitä ei hätkäytä mikään. Kuura tuo niiden koristeellisen muodon upeasti esille ja kesällä helposti massaan hukkuva kasvi nouseekin kivikkotarhan tähdeksi. Useimmat kivikon maanpeitekasvit, kuten sammalleimut ja ristikit sekä monet maksaruohotkin kestävät erinomaisesti hallan puraisuja. Myöhään kukkivat törmäkukat kestävät myös hyvin syksyn kylmiä kelejä.

Ristikit ovat kukkineet jo pitkään, nyt kuuran koristamina.

Kivikkotörmäkukka 'Sea Pink' nuokkuu kylmän yön jäljiltä, mutta kuuran sulettua nämäkin kukat nousivat terhakkaasti pystyyn ja nuput jatkavat kehittymistään yhä uusiksi kukiksi.

Vaikka olen tänä vuonna valittanut säistä ehkä jopa ennenkuulumattoman paljon (anteeksi!), on sentään syksyssä ollut se hyvä puoli, että kovat pakkaset eivät ole vielä iskeneet tänne. Jonain vuonna ensimmäinen viiden asteen pakkanen on näpäyttänyt jopa syyskuun alussa ja senhän tietää, ettei silloin ihastella enää lokakuun puolivälissä kaunista ruskaa. No, ei sitä ihastella puiden osalta nytkään, sillä viime viikon mittaan on ollut navakkaakin tuulta, mutta perennoista ja pensaista löytyy vielä hienoja värejä.

Jaloangervojen ruskaa ei yleensä pääse ihastelemaan, sillä halla vetää ne herkästi lötköiksi.

Tuoksumataran kuurainen ulkoasu on kerrassaan valloittava, vaikka se ei kovin värikästä ruskaa ole saanutkaan.

Kanadanatsalea 'Violetta' saa helakan oranssin ruskan. Kelloköynnös on kurotellut yhden versonsa atsalean koristeeksi.

Puistoatsalea 'Illusia' on edelleen suosikkini syysvärisistä atsaleoista ja sen sävy vain paranee syksyn edetessä.

Purppuraheisiangervolla on myös oikein hurmaava ruska.

Loppuun vielä hienoisesti kuurainen kärhökuva.

Minulla alkoi tänään syysloma. Loma tulee tarpeeseen ainakin siinä mielessä, että nyt jää vihdoin aikaa lukea kirjojen lisäksi myös blogeja ja saattaa puutarhatyöt ajan tasalle. Sääennusteita kun katsoo, niin kuurakuvia voi olla pian enemmänkin tulossa ja se tietää myös sitä, että on saatava viimeiset puutarhapuuhat tehdyksi. Iloista syyslomaa niille, jotka sitä saavat viettää! Muille aurinkoisia lokakuun päiviä!

Laiskamadon syyspuuhat

Minuun on iskenyt pahimmanlaatuinen syyslaiskotus. Osittain olotila johtuu varmasti säistä, sillä pakkasöiden puuttuessa puutarha on pysynyt jotakuinkin katseltavassa kunnossa ja toisaalta sadepäivinä ei ole tehnyt mieli edes yrittää ulos. Niinpä olen vapaahetkinä vain nököttänyt kirjan kanssa sohvalla tai puuhaillut jotain muuta neljän seinän sisällä. Olen erittäin iloinen siitä, että lämpötila on nyt pysynyt plussan puolella. Mitä pidempään kunnon pakkaset pysyvät poissa, sitä lyhyemmän aikaa kestää musta ja pimeä loppusyksy ennen talvea.

Näin lähelle maa-artisokan kukintaa meillä ei ole taidettu koskaan päästä. Jokohan tänä vuonna ehtisi edes yksi kukka aueta?

Tänään paistoi hetkittäin kauniisti aurinko mutta navakka tuuli sai puutarhakärpäset pysymään piilossa. Liiteriä sentään täytimme koko perheen voimin. Vielä olisi pari mottia puuta pätkittävä haloiksi ja ladottava katon alle ennen talven tuloa. Viimeiset pari pussia kukkasipuleita istutin viikko sitten, joten nekään eivät pakota ulos. Valkosipulien istuttamisessa olen edennyt jo niin pitkälle, että olen päättänyt, mihin kohtaan kasvimaata kynnet lykkään. Tänään sain aikaiseksi erotella istutettavat kynnet ruokakäyttöön tulevista, joten nyt homma olisi vain istuttamista vaille valmis. Kasvimaan talviteloille laitto sen sijaan tyssää siihen, että osa satokasveista on nostamatta ja toisissa lavoissa kukkii iloisesti kehäkukkia, joita en raski vielä nyhtää pois. Niinpä seinustalla odottaa edelleen tyhjentämistä pitkä rivi kesäkukka-, tomaatti- ja paprikaruukkuja.

Kuka näitä raskisi vielä kitkeä pois?

Onko muilla samaa ongelmaa kuin minulla, että suosikkikasvikset kuuluvat pitkän kasvukauden vaativiin lajeihin? Sellerit, palsternakat ja purjot kasvavat vielä ensimmäisten hallaöiden jälkeen hyvinkin kokoa, samoin maa-artisokat ja ruusukaalit. Vaikka mm. porkkanat, herneet, pavut, salaatit ja valkosipulit on kerätty talteen tai syöty ajat sitten, ei kasvimaalla ole vielä yhtään kokonaan tyhjää lavaa. Tyhjiä nurkkia sen sijaan löytyy kun nopeammin satoa tekevät kasvit on kerätty pois hitaiden tieltä. Aukkopaikat pitää vain etsiä ruusukaalien ja sellereiden leveälle levittäytyvien lehtien alta.

Sellerien maanpäälliset osat näyttävät lupaavan muhkeilta.

Ensimmäistä kertaa olen saanut mustajuuret kasvattamaan ainakin kohtuullisen kokoiset lehtitupsut, juurten koosta tai laadusta ei ole mitään tietoa. Mustajuurikin kuuluu syksyllä viimeisten joukossa nostettaviin juureksiin. Sen voisi nostaa maa-artisokan tapaan myös keväällä, mutta enpä taida siihen saakka malttaa odotella. Näin harvinainen herkku pitää nautiskella jo ennen talvea, ettei juureksille vain tapahdu mitään talven aikana. Mustajuurien lehdet ovat alkaneet kaatuilla laatikon reunan yli ja mietin, onko se sadonkorjuun merkki.

Jokohan mustajuuret olisivat kasvunsa kasvaneet vai vieläkö juurille tulee pituutta tai paksuutta?

7,5 litran taikinakulhoon mahtuu kuutisen kiloa luumuja. Tämä setti on jo syöty ja jatkojalostettu.

'Viipurin punaluumun' satokausi jatkuu edelleen. Kävin tänään keräämässä puolisentoista kiloa luumuja, sillä viimeiset tuosta edellisen kuvan kulhollisesta pyöräytettiin paistokseksi. Olisin kerännyt enemmän mutta varasin mukaan liian pienen astian. Isäntä pääsee keräämään huomenna lasten kanssa loput ja sitten pitää miettiä, mitä tekisi sadon painosta revenneelle oksalle. Ainakin repeämä pitää siistiä, jotta puu pääsee paremmin parantamaan haavapintaa, mutta kannattaisiko haavapintaan laittaa jotain suojaksi vai antaa olla paljaaltaan? Ihme, että revenneen oksan vieressä rungon toisella puolella kasvanut oksa säilyi ehjänä. Sen oksakulma oli nimittäin minusta jyrkempi kuin tuon revenneen oksan. Taidan varmuuden vuoksi lyhentää ja keventää sitä jo kevättalvella, jos vain sattuisi sopivaa säätä ja hankiaiset (kantohanki) kohdalle. Uusimpien ohjeiden mukaan luumunsukuisia puita saisi leikata aikaisin kevättalvella tammi-helmikuussa, jolloin nestevirtaukset eivät ole vielä alkaneet. Luulen, että näillä korkeuksilla ehtisi leikata vielä maaliskuun alkupuolellakin. En laskisi tammikuuta vielä lähellekään kevätkuukaudeksi kun helmikuussakin saattaa olla vielä lähes -30 asteen pakkasia.

Latvassa on vielä ehkä pari kiloa tummanpunaisiksi kypsyneitä herkkuja. Revennyt oksakin näkyy kuvassa. Muovipussin suikaleet ovat pitäneet linnut hyvin poissa.

Osa talvetettavista kasveista odottelee seinän vieressä joko eteiseen tai kellariin vientiä.

Tässä vaiheessa syksyä ihmettelen aina, mihin ihmeeseen mahdutan kaikki talvisäilytykseen tulevat kasvit. Määrä tuntuu taas todella suurelta, vaikka olen hävittänyt jo kaksi ruukkuhortensiaa, kaksi daaliaa ja yhden ison verenpisaran. Yhden murateista istutin alkukesällä maahan ja sinne se saa talveksi jäädäkin. Talvehtii, jos talvehtii. Alppiruusun taimista puolet on myös istutettu maahan. Yllä olevassa kuvassa on muuten vain puolet talvetettavista kasveista. Loput, eli pieni kärhöarmeija (pikaisesti laskettuna niitä on jo kymmenen) ja sekalainen joukko muita lähinnä kellariin meneviä kasveja odottelee talven tuloa autotallin seinustalla tai maassa. Nyt toivon vain, että pakkaset pysyvät edelleen loitolla, jotta minun ei tarvitse kiikuttaa koko kasviarsenaalia talviteloille ihan vielä. Mitä lyhyemmäksi talvetuskausi jää, sitä paremmin kasvit ovat minusta talvehtineet.

Etualan suklaakosmos on myös menossa kellariin talveksi. Sopii kivasti komeamaksaruohoon, eikös vain?

Pientä leipomisinspiraatiota on alkanut tulla, kun leivinuunia on nyt lämmitetty tiheämpään. Viime talvena tekemäni vaalea leipäjuuri on ollut valitettavan huonolla hoidolla kesäaikaan ja arvelin sen olevan jo menetetty tapaus. Alkukesästä muistin vielä ruokkia sitä reilun viikon välein mutta avoimien puutarhojen lähestyessä sekin unohtui kokonaan. Niinpä Fanniksi nimeämäni juuriressukka joutui olemaan jääkaapin ylähyllyllä varmaan kaksi kuukautta ilman tuoreita jauhoja. Otin juuren huoneenlämpöön muutama päivä sitten ja ruokin sen, jotta saisin nyt viikonloppuna kokeiltua taas juurileivän leipomista. Varuilta laitoin keväällä kuivaamaani juurta toiseen astiaan heräilemään, jos laiminlyöty juuri ei ole enää elossa. Ihme kuitenkin tapahtui ja jääkaappijuuri heräsi jopa nopeammin kuin kuivattu juuri. Taikina kohosi oikein mallikkaasti ja vaikka leivän muotoilu oli yhtä epätoivoista sähellystä kuin ensimmäisellä kerralla, sain aikaiseksi kaksi hyvin rumaa, mutta maukasta ja yllättävän hyvin kohonnutta leipää. Osan muotoiluongelmista laitan kyllä leipomisalustan syyksi. Päätin kokeilla ensimmäistä kertaa leivonta-alustaa/leivinlautaa. Olen niin monesta paikasta lukenut ja kuullut ylistystä siitä, että piti ihan itsekin testata, mikä siinä nyt on niin ihmeellistä. Meillä on sellainen ihan keittiön kaapistoon rakennettuna mutta en ole koskaan tullut sitä käyttäneeksi. Nyt kun sitä kokeilin, en edelleenkään tiedä, miksi se olisi sen parempi kuin ruokapöytä. Puhdistaminen oli hankalaa eikä alusta pysynyt tukevasti paikoillaan pöydän päällä. Kertokaa leivonta-alustojen puolestapuhujat, mikä leivonta-alustasta tekee niin ylivertaisen pöytään verrattuna. Mikä on sen idea?

'Ville de Lyon' kukkii edelleen. Takapihalle ei ole pakkanen osunut senkään vertaa kuin etupihalle.

Konnanyrtti kukkii ilahduttavan runsaasti tänä vuonna. Seuranaan sillä on viimeisiä syyshortensian kukintoja ja kelloköynnöstä.

Näin syksyllä sitä katselee puutarhaa sillä silmällä, mitkä kasvit pysyvät edustavan näköisinä mahdollisimman pitkään. Moni keväällä aikaisin heräävistä kasveista ränsistyy nopeasti syksyllä ja toisaalta ne, joiden luulee jo kuolleen edellisen talven aikana kun ei mitään elonmerkkiä näy toukokuun lopussa, ilahduttavat vielä ensilumien sataessa. Esimerkiksi ritarinkannus ja saksankurjenmiekat ovat olleet pitkän aikaa mustia kun taas kivikkotörmäkukat näyttävät aivan samalta kuin kaksi kuukautta sitten ja kukkivat edelleen täyttä päätä. Tähän aikaan vuodesta taidan olla sitä mieltä, että nukkukoon joku kasvi vaikka juhannukseen saakka kunhan pysyy talven tuloon saakka kauniina. Keväällä on kuitenkin niin paljon sipulikukkia ja kaikkea muuta ihasteltavaa, että yksittäiset hitaammin heräilevät kasvit hukkuvat massaan. Syksyllä, kun päivät pimenevät ja osa kasveista on suuttunut hallan puraisuista, nousevat kestävämmät kasvit entistä suurempaan rooliin. Pitäisikin tehdä aiheesta ihan oma postauksensa. Ehkäpä sitten kun syksy vielä vähän tästä etenee ja yhä useampi kasvi on valmiina ottamaan talven vastaan.

Aurinkopenkin tämä pää ja kivikkorinne ovat edustavan näköisiä pitkälle syksyyn. Maksaruohoista jos olisi vielä käynyt leikkaamassa kuihtuneet kukat pois...

Edellisen kuvan yläosassa näkyi tämä silmänilo: puistoatsalea 'Illusia', jota ihastelen joka syksy. Ei pettänyt tänäkään vuonna!

Perennasiemenkirjeeseen osallistuneille sen verran väliaikatiedotusta tässä vaiheessa, että kirje on matkalla keskimmäiselle osallistujalle ellei ole jo perjantaina päässyt kohteeseensa on saavuttanut puolivälin ja lähtee tänään eteenpäin. Marjukka blogista Tutkimusmetsän puutarha laittoi loppuviikolla pientä maistiaista siitä, mitä siemeniä kirjeessä on nyt mukana. Onpa jännittävää odotella kirjeen etenemistä ja nähdä, millaisia ihanuuksia sieltä yltää tänne saakka ja toisaalta, ovatko itse laittamani siemenet kelvanneet kellekään.

Syksyisiä puuhia

Sinikatana 'Alba' sai hallan myötä herttaisesti pientä lisäväriä.

Syyskuu on sujunut toistaiseksi yllättävän poutaisena: melkein kaksi viikkoa ja vain kaksi sadepäivää alkukuusta. Miten virkistävää vaihtelua! Viime viikolla ollut ensimmäinen hallayö sai sittenkin myös meillä jotain pientä aikaiseksi. Ei kuitenkaan mitään mahdottomia katastrofeja. Suurin osa kesäkukista kukkii vielä kauniisti ilman tietoakaan hallan puraisuista. Kolmesta daaliasta kaksi mustui mutta juuri se talvetettavaksi suunnittelemani yksilö säilyi vaurioitta. Se saa jatkaa vielä juurimukuloiden pullistelua hyvän tovin. Hortensioissa on havaittavissa hienoista ruskean sävyä, mutta suurin osa niistäkin on vielä valkoisia tai vaaleanpunertavia. Eniten osumaa otti sivupiha, minkä olen aiempinakin vuosina todennut tontin kylmimmäksi osaksi.

'Vanille Fraise' rusketti matalammalla olevia kukintojaan enemmän kuin esimerkiksi tätä pystyssä sojottavaa.

Gladiolukset ovat kukkineet kiitettävän ahkerasti. Olen kerännyt niitä maljakkoon vaikka miten monta ja silti uusia kukkavanoja puskee lehtien seasta. Epäilen, että jotkut mukulat ovat tunkeneet parikin kukintoa ilokseni. Pation luokse istutetut kukat näyttävät vieläpä todella kauniilta tummaa purppuraheisiangervoa vasten eikä pinkinkirjava kukka näytä yhtään hassummalta myöskään punertuvien hortensiankukkien kanssa. Tässäpä yhdistelmä, jonka voisi aivan hyvin toistaa ensi vuonna.

Aurinkopenkin asterit (Samettihortensian arvonnasta voitetut siemenet) eivät kärsineet hallayöstä toisin kuin sivupihalla olleet.

Kosmoksetkaan eivät pienistä vilunväristyksistä välitä.

Iloisesti yllätti myös hallanarka suklaakosmos. Takapihalle halla ei kyllä tainnut edes hiipiä juuri lainkaan.

Kasvipoistoja olen tehnyt jonkun verran. Varjokujalta lähtivät kaikki aidanpuoleiset kuunliljat, sillä ne eivät vesimyyrän takia päässeet kasvamaan kunnolla. Kuunliljoja nostaessani huomasin selvästi, miksi ne kasvoivat kituliaasti. Vaikuttaahan se kasvuvoimaan, jos kaikki alaspäin suuntautuvat juuret on pistetty poskeen ja vain maanpinnan myötäisesti kulkevat juuret ovat säästyneet. Toistaiseksi kuunliljojen kohta on tyhjillään, sillä en ole vielä päättänyt, mitä niiden tilalle istuttaisin. Yksi vaihtoehtolistan kärkisijoilla keikkuvista kasveista on karhunjuuri, jonka siemeniä sain kesällä. Sen juuret kuulemma haisevat sen verran tymäkältä, että voisi olettaa herkkänenäisen vesimyyrän niitä karttavan. Tai sitten ne ovat oikein himona siihen, kai sekin on mahdollista. Kokeilemallahan se selviää.

Komeasinikuunlilja 'Elegansin' juuripaakku oli melkoinen lättänä. Lapionvarsi mittakaavana.

Kyllähän sen lehtien koostakin huomasi, että jotain on vikana. Edessä vasemmalla toisesta kukkapenkistä otettu 'Elegansin' lehti.

Kivikkorinteestä lähtivät helminukkajäkkärät. Oli siinäkin urakka! Harkitkaa tarkkaan, mihin istutatte kyseistä kasvia, sillä pitkien maavarsien kiskominen kivien alta oli todella työlästä. Juurakot olivat levittäytyneet paljon laajemmalle, mitä versoista olisi voinut päätellä. Lisäksi maata vasten retkottavien kukintojen alta löytyi yhdestä läjästä peräti kuusi lehtokotiloa. Kävin sen jälkeen aika tarkasti läpi kaikki lähialueen piilopaikat mutta ilmeisesti kaikki kotilot olivat kerääntyneet samaan kohtaan suojaan kylmältä. Se poppoo sai hyvin nopean muodonmuutoksen lapiolla kovaa maata vasten. "Kokkaamani" muhennoksen hautasin lapionpiston syvyyteen nurmikon lannoitteeksi. Pari jäkkäränjuurakkoa matkasi kuunliljojen kanssa äidilleni mutta loput odottavat vielä kottikärryissä loppusijoituspaikkaansa.

Jäkkärät jättivät pari isoa aukkopaikkaa rinteeseen, mutta eiköhän niihin pian sopivat kasvit löydy.

Pensasryhmän hanhikit ja hortensiat ovat muuttuneet kadun puolelta hienoisesti seepiasävyisiksi. Seinän varressa on kokoelma kesäkukkaruukkuja.

Syksyn saapuminen aiheuttaa vastaavan kukkaruukkujen siirtelyoperaation kuin keväällä yöpakkasten väistyminen. Syksyllä ruukkumäärä on vain paljon pienempi ja kasvit kookkaampia. Ulko-oven lähistölle yhteen ryhmään nostetut kasvit on paljon helpompi peitellä harsolla kylmän yön uhatessa kuin ympäri puutarhaa ripotellut kasvit. Sitä paitsi kylminä ja pimeinä syysöinä laiskottaa lähteä keräämään ruukkuja sieltä sun täältä. Vähemmän arat kasvit ovat lämpökompostorin vieressä, jossa jopa kesäkurpitsa oli säilynyt hallayöltä vaurioitta. Kolmen metrin päässä kasvimaalla kasvava kurpitsa oli selvästi palelluttanut lehtiään, vaikka oli saanut suojaa maa-artisokista.

Kuvakulma ei hämää: maa-artisokanvarret yltävät selvästi autotallin räystäitä korkeammalle, vaikka ne on istutettu alemmas rinteeseen. Mittaa niillä on varmasti yli kolme metriä, elleivät pisimmät kurottele jo neljässä metrissä.

Kasvimaalla on muuten kaikki vielä kunnossa, mutta osa pavuista oli paleltunut. Myös minikasvarin ja harson suojissa ollut sitruunabasilika oli mustunut. Onneksi saman suojan sisällä värjötelleet chili ja muut yrtit olivat vielä oikein virkeinä. Tomaattiressukat ovat olleet kaksinkertaisen harson alla hallayöstä lähtien mutta kai nekin on aika pian kerätä sisälle kypsymään ja tyhjentää ruukut odottamaan ensi kesää. Tänäkin vuonna minulla oli paljon sellaisia kasveja, jotka vaativat pitkän kasvukauden. Siispä mm. mustajuuren, sellerien, purjojen ja palsternakkojen kasvukausi jatkuu vielä hyvän tovin. Niin ja noiden monsterimaa-artisokkien. Toivottavasti massiivisiin mittoihin venyneet varret ovat ehtineet kerätä roimasti energiaa oikein jättimukuloiden paisuttamiseen.

Saksalaismarketin valikoimista löytyi posliinihyasintteja, narsissi 'Pink Charm' ja söpöjä helmililjoja. 'Princess Zaide' -narsissit tarttuivat mukaan muualta.

Uusille kukkasipuleille pitäisi vielä keksiä sopivat paikat. Tajusin myös varaston vieressä olevia taimipurkkeja tutkiessani, että yhdessä jos toisessa juuret puskevat jo pohjareikien läpi. Kärhöjen, syyssyrikän sekä isabellansyreeni 'Holgerin' pistokastaimet istutin isompiin ruukkuihin, jotta niitä ei tarvitse kellaritalvetuksen aikana kastella niin usein. Nuokkusyreenin olisin istuttanut myös suurempaan purkkiin, jos sitä ei olisi tarkoitus istuttaa suoraan maahan vielä tämän syksyn aikana. Pikku hiljaa alkaisi olla jo kiire sen kanssa. Taimia, erityisesti kärhöjä ruukuttaessani pohdin myös, mihin ihmeeseen ne meinasin ensi keväänä istuttaa. Kolmen pistokastaimen lisäksi kun on myös viisi isoa kärhöä istutettavana.

Kärhöistä puheenollen: 'Jan Pawel II' on kesän aikana luikerrellut pionin sekaan.

Lisäksi samainen kärhö luikertelee kaariportin koko leveydeltä. Tarhalyhtykärhö Princess Kate nuppuilee runsaasti ja vähän kukkiikin siellä seassa.

Aurinkopenkissä 'Etoile Violette' kukkii komeasti. Oikea silmänilo, joka näkyy aina kun keittiön ikkunasta vilkaisee ulos.

Etoilen seasta löytyy vielä muutamia 'Pernillen' kukkia.

Muistakaahan kaikki halukkaat käydä ilmoittautumassa perennasiemenkirjeeseen! Linkissä on tarkemmat ohjeet. Kirje lähtee liikkeelle ensi maanantaina ja vielä siinä olisi tilaa muutamalle innokkaalle siemenhamsterille.

Viikonlopun söpöstelijät

Yleisnäkymien jälkeen voi taas syventyä tutkimaan yksittäisiä kukkia lähempää. Yhtä lukuunottamatta kaikki tämän postauksen kukat olivat nähtävillä myös avointen aikaan, mutta joku saattoi jäädä huomaamatta kookkaampien ja komeampien ihasteltavien takia. Nyt tulee siis tilaisuus nähdä nekin.

Pelargoni 'Apple Blossom' kukkii ensimmäistä kertaa eikä todellakaan pettänyt odotuksia kukinnon ulkonäön suhteen.

Muistanette tämän vuoden heinäkokeiluni? Nyt on yksi uusi heinä kukassa, koodilla I merkitty yksilö. Ei se varsinaisesti kaunis ole, mutta aika näyttävän näköinen ja oikeastaan kosketustuntuma onkin siinä se juju, minkä vuoksi tämä heinä saattaakin päästä vielä uudelleen kokeiltavaksi jonain vuonna. Olen vähän heikkona siliteltäviin kasveihin ja tämä heinä todellakin houkuttaa hipelöimään.

Onkohan tämä pehmoinen ketunhäntä italianpantaheinä? Taustan pienitähkäiselle heinälle ei ole löytynyt nimeä.

Kivikkorinteessä loistosädekukkia on useampikin jo aloittelemassa kukintaa. Punahatun tapaan tämäkin on ollut aika pitkän yrityksen tulos.

Tämä kolmikko aiheutti hieman hämmennystä avoimissa. Keksitkö, mitä mahtavat olla?

Kukkien lisäksi myös lehtivärit ja -muodot ovat oleellisessa osassa puutarhassa. Edellinen kuva on otettu kärhökaaripenkin takalaidasta, johon istutin uuden tarhajouluruusun aiemmin. Sen vieressä on kuukausimansikkaa, jota aion lisätä ainakin toistaiseksi penkin laitaan noiden etualan kasvien tilalle. Ne tuskin selviävät noilla sijoillaan talvesta, vaikka ovatkin pärjänneet sateisen kesän yli yllättävän hyvin. Joko keksit, mitä alkukesällä lykkäsin paremman paikan puutteessa kukkapenkkiin? Anopinhampaitahan ne. En raskinut viskata niitä kompostiin, vaikka olivat ihan kurttuisia ja huonokuntoisen näköisiä. Silloin lopputalvesta, kun erotin puskasta yhden ruusukkeen omaan ruukkuunsa, jätin varmuuden vuoksi loput vielä huonekasviksi, jos erotettu ja paljon syvempään istutettu jakopala päättäisi heittää henkensä. Jakopala lähti hyvin kasvuun, joten nämä kolme jäivät kastelematta ja odottivat vain surkeaa kohtaloaan. Hetken mielijohteesta päätin kompostin sijaan istuttaa ne täyttämään kukkapenkin tyhjää kohtaa ja nämähän virkistyivät kummasti. Vähän mietin, mahtavatko ne mädäntyä, kun jatkuvasti satoi vettä ja varmasti sitä oli lehtiruusukkeen sisälläkin enemmän tai vähemmän koko ajan. Kuten näette, ei haitannut lainkaan ja nyt on melkein sääli jättää niitä talveksi tuohon mädäntymään...

Suon laidalla nimetön imikkä on kasvanut jo komeaksi puskaksi. Tämä on erityisesti tuoksumataran kanssa minusta hienon näköinen.

Kuunlilja 'Blue Mouse Ears' on söpö.

Suklaakosmosta pitää käydä haistelemassa joka päivä. Vielä en ole syönyt tätä suklaanhimossa!

Vuosi sitten keväällä kylvetty kaukasiantörmäkukka 'Perfecta' on alkanut kukkia.

Purppurapunalatva ei jää keneltäkään huomaamatta, ei myöskään perhosilta ja kimalaisilta. Keisarinviittapariskuntakin pysähtyi herkuttelemaan.

Tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon' sai vihdoin ja viimein ensimmäisen nuppunsa auki. Ei ehtinyt avoimiin ja vitkutteli siitäkin vielä paljon pidempään, mitä arvelin. Kaverina valkoista tuoksuhernettä.

Tällä viikolla on ollut hirmuisen kylmiä öitä mutta onneksi tänään on ainakin täällä ollut myös kesäisen lämmintä. Ehkä se kesä ei sittenkään vielä mennyt ohi!

Herkkuja

Jatkuvat sateet ovat varmaan pehmittäneet pääni tai saaneet ajatuksenjuoksun muuten vain tahmomaan pahemman kerran. Tai ainakin siltä tuntui, kun aloin tätä postausta sorvaamaan. Satokuulumisista on pitänyt kertoa jo pidemmän aikaa mutta väkisin juttuun alkoi tunkea vaikka mitä muutakin eikä aina edes mitenkään kovin loogisesti. Niinpä päätin antaa tulla sen mitä tulee ja koettaa kursia hajanaiset sepustukset yhteen enemmän tai vähemmän onnistuneilla aasinsilloilla. Eihän tämä nyt niin vakavaa ole!

Suklaakosmoksen kukan väri on herkullinen ja niin on sen tuoksukin, jos suklaasta tykkää.

Suklaakosmos ei liity hyötytarhaan muuten kuin suklaisella tuoksullaan. Toki muiden kosmoskukkien tapaan se on myrkytön, joten sillä voisi halutessaan koristella vaikka kakkuja. En ole raskinut vielä maistella minkään kosmoksen kukkia, mutta ehkäpä vielä tämän kesän aikana testaan, onko suklaakosmos nimensä veroinen. Toivon, että ei, sillä melkoisena tumman suklaan ystävänä kukat saattaisivat yhtäkkiä hävitä hetkellisen suklaanhimon iskiessä.

Hunajamarjat on syöty ajat sitten mutta "virallinen" makuvertailu on jäänyt tekemättä.

Tänä vuonna kaikki kolme hunajamarjaamme tekivät satoa ja kaksi niistä vielä ensimmäistä kertaa. En tiedä, johtuiko säästä vai mistä, mutta marjat kypsyivät minusta aika epätasaisesti. Marjoja tuli parin viikon aikana varmaan yhteensä parisen litraa, ellei pikkuisen enemmänkin. Kerta-annokset jäivät kuitenkin pariin desiin varsinkin satokauden alussa. Osa marjoista karisi myös puoliraakoina joko rankkasateiden vuoksi tai sitten linnut olivat käyneet niitä pudottelemassa. Sen verran vakuuttava tämän vuoden sato oli noilta ensikertalaisiltakin, että ensi vuonna marjoja saa varmaan pikkuisen pakastimeen saakka.

Vasemmalla 'Ilo' ('Vostorg'), oikealla 'Onni'. Muodossa on jotain samaa mutta kokoero on selvä: 'Onnin' marjat 1,5-2-senttisiä, 'Ilolla' noin nelisenttisiä.

Hunajamarjoilla on varsin persoonallisen muotoiset marjat. 'Onni' on ulkonäön puolesta melko normaali, 'Ilo' selvästi pitkulaisempi, mutta 'Jättiläisen tytär' kirvoitti jo nauruntirskahduksia vähänkään huumorintajuisissa mielissä. Aika monen kesävieraamme ensimmäinen kysymys olikin, voiko niitä muka oikeasti syödä. Huvittavasta ulkomuodostaan huolimatta 'Jättiläisen tytär' oli maultaan perheemme suosikki. 'Ilo' tuli melkein jaetulle ykkössijalle ja 'Onni' selvästi näiden perässä. 'Onni' on paljon kirpeämpi ja ehkä jopa hieman karvas näiden muiden rinnalla. Syömäkelpoinen sekin on, mutta marjan koko näyttää kertovan hunajamarjojen kohdalla selvästi sen makeusasteen. Kun aikanaan vertailin eri lajikkeita taimilappujen ja nettiesittelyjen perusteella ja niissä kerrottiin marjojen olevan jopa viisisenttisiä, olin vähän epäileväinen asian suhteen. Nyt kun olen 'Jättiläisen tyttären' ensisadon kerännyt, en yhtään ihmettelisi, vaikka ensi vuonna seassa olisi viiden sentin pituisia möllyköitä. Aika moni marja oli nimittäin jo tänä vuonna 4,5 sentin pituinen.

'Jättiläisen tytär' ('Docz Velikana') lähikuvassa. Luolasta kurkkiva yrmeä mureena vai jotain aivan muuta?

Kasvimaalta on tullut satoa oikein mukavaan tahtiin. Ei mitään hirmuisia määriä, mutta sen verran, että joka päivä on saanut edes jotain maistiaisia. Tavallista basilikaa olen pakastanut jo pari pientä rasiaa ja sitruunabasilikaa sain alkuviikolla kerätä ensimmäisen kerran ruuanlaittoon. Ensimmäiset harvennusporkkanat on syöty ja osa valkosipuleista nostettu. Tomaateista 'Maskotka' on kypsytellyt paljon satoa, keltainen 'Balkonzauber' (joka saattaa olla väärää lajiketta, sillä pussin kuvassa oli punaisia tomaatteja) muutamia tomaatteja ja 'Maja' on vasta tehnyt ensimmäisiä raakileita. Kaksi paprikaa on syöty ja kolmas kypsynee muutamassa päivässä loppuun. Jostain syystä paprikat lopettivat kukinnan kesken kesän, joten satoa ei taida olla kovin paljoa odotettavissa. Kesäkurpitsoita on syöty pari ja niitä näyttäisi tulevan nyt oikein hyvään tahtiin koko loppukesän, varsinkin kun maa-artisokkien juurelle lykätty rääpälekin on aloittanut ensimmäisen kurpitsansa kasvattelun.

Eilen kerättyä satoa kasvimaalta: härkäpapua, salaattia, basilikaa 'Dark Opal', curry-yrttiä, kesäkurpitsa 'Soleil', kurkku 'Paska', sokeriherneitä, tomaattia ja hernettä 'Kelvedon Wonder'.

Sokeriherneen vanhoista siemenistä satoa tuottaviksi kasveiksi kasvoi lopulta vain kaksi. Ensi vuodeksi hankin pussillisen uusia siemeniä, jotta saa varmuudella enemmän taimia. Enemmän taimia ensi vuodeksi on tulossa myös mansikoista. Viime syksynä ostetut 'Friida'-mansikat hurmasivat erinomaisella maullaan siinä määrin, että päätimme laajentaa mansikkamaata ja lisätä 'Friidaa' rönsyistä. Punaherukka saa siis vihdoin lähdöt heti sadonkorjuun jälkeen ja pari viikkoa sitten istutettu viherherukka 'Vilma' siirtyy sen paikalle, jolloin nykyinen mansikkamaa mahtuu laajenemaan ihan kunnolla. Laajentaminen helpottaa myös mansikoiden suojaamista linnuilta. Ehkä tämän vuoden jännittävin kokeilu oli kasvihuonekurkku 'Paska'. Tällainen sateinen kesä on ilmeisesti ollut kurkun mieleen, sillä se on kasvanut oikein hyvin autotallin seinustalla. Eilen oli ihan pakko ottaa ensimmäinen kurkku maisteltavaksi, vaikka olisi se kai voinut vielä pari päivää kasvaa pituuttakin. Nyt kun maistelu on tehty, niin voin sanoa, että hyvää oli. Paljon maukkaampi kuin vetiset kaupan kurkut. Aika lähellä tässä sadepäivän aivosumussa oli se, että postauksen otsikoksi olisi tullut "Paska maistuu hyvältä" tai jotain muuta sen tapaista...

Toissa-aamuna näkyi komea sateenkaari ja sen himmeämpi pikkuveli. Olisi pitänyt jo siitä arvata, mitä oli tulossa.

Reilu tunti myöhemmin, vähän klo 10 jälkeen.

Samalla hetkellä sääennuste näytti tältä. Eikä ollut ensimmäinen kerta tälle kesälle. Se niistä pihahommista.

Ensimmäistä kertaa kasvattamani piiankieli on kasvanut sateisena kesänä lähinnä vaakatasossa. Ja mikä oli aasinsilta postauksen aiheeseen? PiianKIELI... Antakaa armoa, nyt ei oikein lähde tämän nerokkaampaa!

Ja kunnolla ohi aiheesta: marmorimehitähti kukki ensimmäistä kertaa. On kyllä aika valju kukan väri tällä.

Kivikkoon kun päästiin, niin löysin sieltä ensimmäiset itsekseen kylväytyneet levisian taimet. Lajike on 'Little Plum', joten eikös tämä silloin liity aiheeseen yhtä hyvin kuin aloituskuvan suklaakosmos?

Se niistä herkuista! Kylläpä kesti tämän postauksen kirjoittaminen, tosin kävin välissä siivoilemassa, laittamassa ruokaa ja selvittelemässä lasten riidan. Tiedättekö, millainen sotku tulee, jos päiväkodissa tehty stressilelu hajoaa kesken leikin? Sellainen ruokasoodalla tai vastaavalla täytetty ilmapallo siis. Ja millainen huuto siitä voi tulla varsinkin siinä tapauksessa kun kotona ei ole sopivia ilmapalloja uuden tekemiseen. Toivottavasti säälitte korvaparkojani!