Itse tehty Hiidenkiven malliin

Yksivuotissynttäripostaukseeni tulleista postausaiheista on vielä viimeinen käsittelemättä. Riiti kysyi,

Teetkö paljon DIY-projekteja puutarhassa? Jos vastaus on kyllä, niin niistä olisi kiva lukea.

En voi sanoa, että tekisin paljon DIY-, eli Tee se itse, -projekteja, mutta jokunen meillä kuitenkin on. Olen kertonut yksittäisistä jutuista aiemminkin, mutta kerään tähän postaukseen lyhyesti kaikki ja laitan linkit niistä tarkemmin kertoviin postauksiin. 

Ehkä hauskin projekteista on ollut toissa keväänä kuormalavoista rakentamamme hyönteishotelli, jonka katolle tuli paikka kukkalaatikolle. Hotellia rakennettiin koko perheen voimin, mikä oli myös mahtava tapa viettää yhteistä laatuaikaa. Rakentamisen alkuvaiheista löytyy juttua täältä, klik. Pääset lukemaan hyönteishotellin rakentamisesta myös klikkaamalla blogin oikeassa reunassa blogiarkiston yläpuolella olevaa kuvaa (ei näy mobiiliversiossa).

Viime kesänä hyönteishotellin katolla kukki kääpiösamettikukkia, lobeliaa ja tuoksupielusta.

Ensimmäisten kesien tee se itse -projekteja taisi olla ainoastaan tuoksuvatukan varsien punominen erilaisiksi puutarhan rakenteiksi. Jos kiinnostaa lukea enemmän tuoksuvattupunonnasta, niin klikkaa tästä. Viime kesänä kokeilin punontaa myös koivunoksilla: tein risulinnun ja "pesän" murateille. Kuvia löytyy Kantopuutarhaa ja katseenvangitsijoita -postauksesta, klik.

Tuoksuvatukkakomposti. Oikeassa reunassa näkyy myös tuoksuvatukan oksista punottua kevyttä aidannetta.

Risulintu kesti ainakin yhden kesän hyvin ehjänä, vaikka on 100-prosenttisesti koivunoksista tehty. Taustalla kantopuutarhan maisemallisesti kunnalta lainattua osaa.

Betonista olen tehnyt pari lintuallasta, raparperilaattoja ja pieniä kynttilänalusia. Lintuallas oli selvästi huono valinta lapsiperheen pihalle, sillä ne ovat olleet käytännössä koko kesän täynnä hiekkaa, kiviä, risuja ja muuta roskaa. Silloinkin kun niissä on ollut puhdasta vettä, niin lintuja ei ole käynyt. Muutama metri tonttimme rajasta on syvä ja leveä oja, jossa riittää paikoittain vettä melkein koko kesäksi. Linnut taitavatkin käydä mieluummin siellä juomassa ja kylpemässä. Koska altailla ei ole ollut kävijöitä, tein toisen pohjaan reiän ja istutin siihen kivikkokasveja kasvamaan kokoa. Siihen tarkoitukseen allas sopikin mainiosti. Lasten takia myös kynttilänaluset eivät ole vielä päässeet käyttöön patiolle, vaan ovat olleet varastossa odottamassa lasten kasvamista. Betonitöiden tekemisestä löytyy juttua postauksesta Spa Hiidenkivi eli betonitöitä.

Lintuallas kivikkokasvien kotina. Seitti- ja kattomehitähdet, valko- ja lyydianmaksaruohot sekä kangasajuruoho täyttivät syksyllä melkein koko altaan. Niillä sai täytettyä monta kolosta kivikkorinteessä. Kuva otettu kesäkuussa.

Isoin raparperilaatta päätyi köynnösportin alle tulevan kiveyksen koristeeksi. Vähän tuo on vielä kesken... Parissa välissä kasvaa jo lyydianmaksaruohoa, jonka olisi tarkoitus levitä reilusti kivien välejä vehreyttämään.

Tänä kesänä isäntä on nikkaroinut yhtä sun toista. Kasvimaan taakse valmistui puutarhakomposti kuormalavoista.

Toki puutarhakompostikin pitää koristella kukkasin! Kesän säätilat eivät tosin olleet ahkeraliisoille kovin mieluisima, joten ne jäivät vähän reppanan kokoisiksi.

Kukat ja kesäkupitsa on otettu ajat sitten pois. Vielä tämä on vähän kesken, sillä oikealta puolelta puuttuvat etulaudat kokonaan. Vasemmalla puolella on vuoden vanhaa puutarhakompostia, oikealla tämän vuoden tavaraa.

Patiolle isäntä rakensi kärhöseinäkkeen raudoitusverkosta ja puutavarasta sekä varjokujalle samoista materiaaleista köynnösportin. Niistä löytyy kesäisiä kuvia myös sieltä samaisesta Kantopuutarhaa ja katseenvangitsijoita -postauksesta. Köynnösportti ei ehtinyt vielä ensimmäisenä kesänä vehreytyä kovin paljoa, mutta alku on hyvä. Varsinkin aidan puolella kasvava tuoksuköynnöskuusama kiipesi ja tuuhettui yllättävän hyvin. Pitää suojata se jäniksiltä ja myyriltä talveksi ja ehkä se saa kunnon kasan puunlehtiäkin suojakseen. Kuusaman kaverina kasvavan 'Pink Flamingo' -tarha-alppikärhön pistokastaimen kohtalo on vaakalaudalla, sillä elokuussa kuopus tallasi sen tyven päälle ja sen ainokainen verso murtui osittain. Se on edelleen hengissä, mutta keväällä nähdään, oliko koettelemus pienelle taimelle liikaa.

Köynnösportti on nyt entistäkin paljaampi, kun siirsin talon puolelta ruukussa kasvaneen loistokärhö 'Kaiserin' kellariin. Maahan kaivetussa ruukussa kasvatus ei ollut sille sopiva ratkaisu, sillä se ei kukkinut enää kevään jälkeen. Ensi keväänä kaivan sen suosiolla kokonaan maahan. Onneksi tuoksuherneet vehreyttivät porttia vauhtiin päästyään ja kukkivatkin kivasti ennen pakkasia.

Kiitos Riitille kysymyksestä! Tätä postausta kootessa aloin jo miettimään, mitä kivaa ensi vuodeksi keksisi. Hauskaa viikonloppua!

Kesken

Tämä on tarina siitä, miten meillä kaikki jää aina kesken.

Mihin on ilmestynyt uutta kiveystä ja iso raparperilaatta? Jatka lukemista, niin pian tiedät.

Päätin aamulla ulos lähtiessäni jatkaa kivikkorinteen tekemistä. Olen kärrännyt sieltä monta kottikärryllistä savimultaa omalle pihalle, joten vuorossa olisi omalta pihalta hiekkamullan kärräys tilalle. Missäs kottikärryt? Ai niin, varjokujalle johtavan köynnösportin edessä ja ne ovat täynnä kiviä toisen keskeneräisen projektin takia. Päätinkin tyhjentää kivet saman tien oikeille paikoilleen, eli latoa portin alle kiveystä.

Puoliksi tehty on jo melkein valmis vai kuinka se menikään?

Pari parempaa kiveä jätin kottikärryihin odottamaan, sillä niille olisi paikka etupihan kiveyksellä erään keikkuvan kiven tilalla. Köynnösportin alle tulevat kivet loppuivat, mutta kulkuväylä edistyi pienen askeleen ja pääsin siirtymään multakasalle. Tai no, puolimatkaan, sillä pitihän ne pari kiveä jättää etupihalle, kun kerta siitä ohi kävelin. Hmm... nehän olisi oikeastaan ihan sama laittaa suoraan paikoilleen. Ensin vain piti kitkeä rikkaruohot saumoista, etteivät jäisi kasvamaan kokoa ensi vuoteen. Kivet asettuivat paikoilleen nätisti, mutta niiden alle ja väleihin tarvittaisiin pieni lapiollinen kivituhkaa. Lapiossa oli muutama rikkaruoho, joita olin kitkenyt kivien väleistä, joten päätin kitkeä kukkapenkin reunasta rikkaruohoja sen verran, että saan lapion täyteen. Kivituhkakasa on kasvimaan reunalla, missä on myös puutarhakompostit, joten samalla reissulla rikkaruohot menisivät suoraan loppusijoituspaikkaansa.

Kesken se jäi tämäkin: yksi nyrkinkokoinen kivi vielä jäi uupumaan.

Viimein pääsin jatkamaan matkaa kottikärryjen kanssa multakasalle. Ja sieltä kivikkorinteeseen. Toinen samanlainen. Ja vielä kolmannen kerran, tosin hiekkakuorman päälle lastasin myös pari kivikolle matkalla ollutta kivenmurikkaa kasvimaan käytävältä. Täysien kottikärryjen työnteleminen ei ole kevyttä hommaa, joten päätin kaivaa taukojumppana kivikkorinteen päässä olevan ison kiven edustaa. Toivomuksena oli löytää samalla kiviä rinteen pengerrykseen. Ja löytyihän niitä, pari niin kaunista ja tasaista, että laitoin ne kottikärryyn odottamaan kuljetusta omalle pihalle. Edes vähän työpalkkaa kaikesta vaivannäöstä. Yksi isompi murikka vaati noustakseen rautakangen, ja tulipa siihen naapurikin oman rautakankensa kanssa avuksi. Se järkäle jäi kuopan reunalle odottamaan suunnitelmien valmistumista.

Kaikki tämän postauksen kivikkorinnekuvat on otettu päivän päätteeksi. Tolpasta vasemmalla oleva vaaleampi osa on tänään kärrättyä hiekkamultaa.

Urakan jälkeen oli taukojumppa taas tarpeen, joten aloin kitkeä kiven edustaa ja pohdin samalla, mitä tekisin nostetulla kivellä. Siinä samassa isäntä päästi lapset ja Karon pihalle, mutta eiväthän he kauaa malttaneet kadun päässä pysyä, vaan alkoivat juoksennella naapurin pihalla. Piti ottaa kottikärryt kivineen mukaan ja komentaa koko poppoo oman pihan puolelle. Kottikärryt jäivät keskelle pihaa, kun keksin, että autotallin seinustalla valeessa odottaneet loistosalviat voisi istuttaa (ehkä väliaikaisesti) pensasryhmän reunaan.

Iso ala hakepintaa vaati jotain vihreää, joten kuusi loistosalviaa pääsi mustilanhortensian, 'Otson karkki' -puolukan ja ruskaan värittyvän puistoatsalea 'Illusian' eteen.

Se oli nopsaan tehty ja pääsin viemään kivet takapihalle odottamaan käyttöä. Luumutarhaa vilkaistessani muistin krookuksen sipulit ja sain lapset innostumaan ajatuksesta istuttaa kukkasipuleita. Samalla tulisi kitkettyä luumutarhassa riehaantuneita voikukkia. Esikoinen kyllästyi seitsemännen krookuksen kohdalla, puuhasteli hetken omiaan ja halusi sitten lähteä isännän seuraksi sisälle. Kuopus jaksoi istuttaa kaikki kolme pussillista kukkasipuleita, mutta sitten halusi hänkin sisälle. Minä jäin istuttamaan vielä pallerolaukat, jotka nostin krookusten tieltä.

Penkin ja nurmikon rajalla riittää vielä kitkettävää ja kasa voikukkia odottaa edelleen kompostiin kärräystä. Istutimme 'Pickwick' -krookuksia etualan nyppykurjenpolvien väleihin ja niiden taakse luumupuun alle.

Kärräsin vielä pari kottikärryllistä hiekkamultaa kivikkorinteen juurelle ja löysin hiekan seasta 50 sentin kolikon. Kaksi kaunista kiveä ja pikkuisen taskurahaa. Onnen päivä selvästi! Päätin vaihtelun vuoksi istuttaa kivikkorinteeseen muutaman maanpeitekasvin. Ehkä osasyynä olivat myös pari häiritsevän suurta rikkaruohoa, jotka tulisi samalla kitkettyä oman pihan puolelta. Kasveja istuttaessani keksin myös, miten laittaisin naapurin kanssa nostetun kiven. Rautakanki tosin oli jo varastossa, mutta sain onneksi kiven siirrettyä paikoilleen lapion avulla nitkuttamalla.

Kangasajuruohoa, hopeahärkkiä, bellistä ja kaukasianmaksaruohoa. Tämä alue jää talvella valtavan lumivuoren alle, joten istutan vähän sitä sun tätä ja se saa levitä, joka niissä olosuhteissa pärjää. Pengerryskiviä vielä puuttuu ja kasveja sitäkin enemmän, mutta onpahan aloitettu.

Koko alue kuvan oikeasta etunurkasta tolppaan asti olisi tarkoitus peittää maanpeitekasveilla. Vähän jäi kesken...

Nostettu kivi on heti kuvan etualalla keskellä. Hautasin sitä osan maanpinnan alapuolelle, jotta se estäisi samalla rikkaruohojen etenemistä

Ison kiven edessä ja osittain sen allakin on tasainen kivi, jonka edessä heti maanpinnan alapuolella toinen jättiläismäinen järkäle, joten istutuksia pystyy tekemään ainoastaan kivien keskelle jäävän puolen neliön alueelle. Isosta kivestä kivikkorinteeseen olevalla pätkällä sen sijaan riittää syvyys melkein mille tahansa kasville.

Nyt saisi riittää kivikkorinteessä puuhastelu, joten vein tavarat omalle pihalle ja katsoin autotallin viereen tulevaa uutta penkkiä. Valeessa odotti vielä kolme syyshohdekukkaa, jotka päätin pikaisen pohdinnan jälkeen istuttaa kokeeksi luumutarhaan. Siellä olisi tilaa eikä yhtään kukintaa tähän aikaan kesästä. Lisäksi siellä tarvitaan jotain korkeampaa peittämään tulppaanien kuihtuvat varret.

Niin kesken kun tämä uusi kukkapenkki onkin, niin ainakaan siinä ei enää kasva yhtään kasvia valeistutuksessa!

Ja tämä tarinakin jäi nyt kesken, joten laitetaan loppuun päivän kärhökuva.

Etualalla 'The President', takana vaalea 'Jan Pawel II' ja kirjava 'Piilu'.

Heh, juksasin. Tässä oli tämän puutarhatarinan loppu. Tiedättekö muuten, mitä minun piti tänään alunperin tehdä? Pestä pyykkiä, siivota ulkoeteinen perusteellisesti ja valmistella muutamaa työjuttu loppuviikkoa varten. Pyykit ehdin pestä, mutta muut... no, jäivät kesken!

Spa Hiidenkivi eli betonitöitä

Olen jo pitkään miettinyt, että jonkinlainen vesiaihe olisi puutarhassa kiva. Suihkulähteen hoitaminen vaikuttaa työläältä ja pikkulapsiperheessä mikään syvempi allas taas on turvallisuusriski. Soliseva puro olisi ihana, mutta minusta sellainen ei istu tontillamme mihinkään kohtaan luontevasti. Alkukesällä näin muutamassa blogissa kuvia lintujen kylpyaltaasta ja sellainen alkoi houkuttaa. Meillä oli vessaremontista jäänyt tähteeksi betonia, joten päätimme kokeilla altaan tekoa.

Toivottavasti linnut osaavat arvostaa niille vaivalla väkerrettyä kylpypaikkaa luumutarhassa kukkien keskellä.

Ensin muotoilin hiekkaan kummun ja asettelin siihen kuunliljan lehtiä. Siihen betonit päälle ja odotellaan kuivumista. Helppoa kuin... no ei. Massasta tuli liian löysää ja minkäs teet kun säkinloppu oli jo siinä. Silti sitä piti kokeilla. Lopputulos oli se, että betoni valui lehtien väliin eikä pysynyt kummun huipulla mitenkään. Ämpärinjämille tein hiekkakasaan kuopan ja laitoin muovipussissa hiekkaa päälle. Saatiin edes jonkinlainen allas aikaiseksi. Kauneusvirheet sai peiteltyä pikkukivillä ja sepelillä. Ilmeisesti joku tirppa siinä on käynyt kylvyssä, kun vedessä kellui höyhen yhtenä aamuna.

Tässä ensimmäinen versio. Hieman voi vuotaa...

Jämistä tehty allas on myös luumutarhassa. Hiekkakylpymahdollisuus on heti vieressä. Molempien altaiden tapahtumia voi tarkkailla kätevästi olohuoneen ikkunasta.

Kuunlilja-allas jäi kaivelemaan, joten kävin myöhemmin rautakaupassa ostamassa säkillisen kuivabetonia. Veden lisäyksen kanssa oltiin tarkkana ja niinpä saatiin aikaiseksi sellainen massa, joka ei lähtenyt valumaan. Laitoin kuunliljan lehtien alle varmuuden vuoksi muovisäkin, ettei mahdollisista rakosista tarttuisi hiekkaa altaaseen.

Hiekkakumpu, johon tein "reunuksen" kuunliljan lehtien kärkiä varten. Halusin, että altaan reunat kaartuvat kauniisti alaspäin.

Muovisäkki ja lehdet asetellaan kummulle. Ohensin lehtiruoteja tyvestä ja halkaisin niitä vähän matkaa, jotta saan lehdet asettumaan nätimmin.

Betonia kourallinen kerrallaan lehtien päälle  muutaman sentin paksuudelta. Samalla voi vielä asetella ja oikoa niitä.

Lopuksi kasasin vielä varmuuden vuoksi hiekkaa muovipussin alle lehtien reunoja mukaillen, jotta se vielä estäisi mahdollista valumista.

Parin kuivumispäivän jälkeen uskalsin kääntää altaan ympäri ja alkaa repimään lehtiä. Lähtivät helposti irti.

Valmis allas kuivana. Ihan keskellä oli lehtiruoti jäänyt sen verran koholle, että altaan pohjaan tuli aika syvä onkalo. Ei kuitenkaan läpireikää.

Jäljelle jäi pikkuisen betonia ja eihän sitä sopinut hukkaan heittää. Niinpä hain tuoksuvatun lehtiä. Esikoinen sai päättää, tehdäänkö kynttilän alusia vai laattoja. Kynttiläastioita sitten tehtiin. Ehkäpä näille löytyy kiva paikka tulevalta patiolta. Hieman kyllä houkuttaisi maalata ne, sillä ilmeisesti ämpärin pohjalla tai tuoksuvatun lehdissä oli hieman hiekkaa tai muuta likaa, josta tuli ruosteenvärisiä tahroja kahteen kynttilänaluseen. Kokeilen kuitenkin ensin, lähtevätkö ne kulumalla tai pesemällä pois.

Sama tekniikka, eli asettelin lehdet ruotipuoli ylöspäin loivalle kummulle ja ohuelti betonia päälle.

Valmiita. Lehdet olisi kannattanut öljytä, niin irrotus olisi ollut helpompaa. Nyt tarvittiin jokunen tovi harjaamista, jotta kaikki lehdenriekaleet lähtivät irti.

Vaikkei ensimmäisellä yrityksellä priimaa tullutkaan, ei tämä hirmuisen vaikeaa ollut. Betonia jäi vielä säkkiin, joten jotain siitä vielä tehdään. Raparperin lehdistä saisi vaikka mitä, mutta meidän raparperimme on vielä tänä vuonna mallia mini, joten pitää odotella sen kasvamista ainakin ensi vuoteen.

Oletteko tehneet betonitöitä puutarhaan? Olisiko antaa hyviä vinkkejä?