Kukkakimppuja äideille

Äitienpäivää on vietetty ainakin täällä pihapuuhissa ja siinä samalla kamera on räpsinyt kuvia ympäri pihamaata. Edellisen, puutarharönttösten täyttämän jutun vastapainoksi tuleekin nyt kuvasatoa suloisista kukkakimpuista, joita tänä äitienpäivänä meiltä löytyi.

Tarhakylmänkukka muistuttaakin ihan kukkakimppua. Taustalla kukkii kirjokevättähtiä.

Aurinkopenkistä ja luumutarhasta löytyy tämän hetken runsainta kukintaa. Suunnataan seuraavaksi luumutarhaan ja jätetään aurinkopenkki loppuun. Luumutarhassa pääosassa ovat nyt violetin eri sävyt mutta vaaleanpunainenkin sopii kaikkialle ja sitä löytyy esikoista ja pystykiurunkannuksista.

Pystykiurunkannus 'Beth Evansin' kaverina on ripaus valkoista posliinihyasinttien muodossa.

Ensimmäistä kertaa kukkiva esikon siementaimi yllätti hempukalla värillään.

Tähtisahrami 'Ruby Giant', kevätsahrami 'Pickwick', pikkuisen kevättähtiä ja pari huhtikurjenmiekkaa.

Huhtikurjenmiekka 'Purple Hill' ja 'Blue Hill'. Ei liene epäilystä, kumpi on kumpaa.

Viime syksynä mesimarjapenkin laitaan kipatut ämpärinpohjat.

Purple ja Blue Hill -kurjenmiekkasekoituksen täsmällisesti erilleen osuneita värejä olen jo naureskellut ennenkin täällä blogissa. Nyt sattui toinen hauska osuma, sillä viime syksynä aurinkopenkistä jaettuja kukkasipuleita ympäri pihamaata lykkiessäni onnistuin istuttamaan yhteen kohtaan vaaleanpunaiset ja -siniset kevättähdet erilleen toisistaan. Sitä en tiedä, mistä posliinihyasintti ja lehtoesikko olivat eksyneet sekaan kun ei niitä kovin lähellä kasva. 

Kevätsahrami 'Jeanne d'Arc' ja idänsinililja ovat ihan tarkoituksella vierekkäin.

Tämäkin esikko on omatoimisen risteytymisen lopputulos. Sen kukissa on hentoista liilaa kuviointia.

Jouluruusu 'Hello Amber'.

Ensimmäiset narsissit kukassa.

Luulin muutama päivä sitten, että yksikään narsissi ei ole selvinnyt narsissikärpästen hyökkäyksiltä mutta kaksi mätästä Tête-à-Tête -kihlanarsisseja ponnahti supernopeasti esiin ja aloitti kukkimaankin melkein saman tien. Veikkasin ensimmäisten narsissien kukkivan 15.5 ja pelkäsin, että se olisi liian aikaista mutta ensimmäinen tete olikin auki jo 9.5. illalla. Kuusi päivää etuajassa. Olenkohan muuten istuttanut ne liian syvälle kun ovat noin maanrajassa? Jos siinä onkin selitys sille, miten narsissikärpäset eivät ole syöneet niitä? Eivät ole jaksaneet kaivautua niin syvälle. Muista narsisseista ei vielä tänään näkynyt lehdenkärkeäkään.

Huhtikurjenmiekka 'Frozen Planet' ja vaaleanpunainen kevättähti.

Mihin lie ovat hävinneet loput jääplaneetat? Viime syksyn suuressa mylläyksessä ovat varmaan levittäytyneet ympäri pihamaata ja vain nuo kaksi jäivät lähelle entistä paikkaansa. Toivottavasti muut eivät ole kuitenkaan hävinneet ihan lopullisesti.

Loppuun vielä jättikimppu kevätkukkaniityltä.

Onnea kaikille äideille!

Poks!

Johan niitä nuppuja alkoi poksahdella täälläkin auki kun riittävän pitkään odotteli. Tosin moni ensimmäisistä kukkijoista löytyi aivan muualta kuin mistä luulin niiden löytyvän.

Lehtoimikän siementaimi.

Imikät ovat yleensä aikaisia kukkijoita, mikä on hyvä, sillä ne ovat myös hyviä mesikasveja ensimmäisille pörriäisille ja vielä kertovatkin kukan värillä, missä on mettä tarjolla ja mitkä kukat ovat jo menossa vanhaksi. Kukat avautuvat vaaleanpunaisina ja muuttuvat kukan vanhetessa sinisiksi. Muutamalla muullakin luonnonkukalla on samanlainen ominaisuus. Koska imikän kukissa käy aina melkoinen kuhina, on selvää, että siementuotantokin on vähintäänkin kiitettävän runsasta. Aloituskuvan lehtoimikkä löytyi keskeltä varjokujan portin alla olevaa kiveystä. Aion kitkeä koko kasvin heti pois kunhan kukkapenkissä olevat isommat imikät alkavat kukkia. Pieniä lajitovereitakin näyttää pilkistelevän vähän sieltä sun täältä mutta saavat minun puolestani olla kukinnan loppuun saakka. Ihan joka paikkaa en kuitenkaan anna niiden vallata mutta suon pörriäisille kaikki mesibaarit, mitkä eivät ihan kulkuväylillä ole.

Bellis

Kaunokaisetkin ovat aikaisia kukkijoita. Kuvan aurinkoinen väriläiskä suorastaan hyppäsi esiin kaiken viimevuotisen ryönän keskeltä. Sitä ei voinut olla huomaamatta, vaikka olin kulkemassa monen metrin päästä ohi töistä tullessani. Jätin saman tien työlaukun rappuselle ja kävin ottamassa kuvan siltä varalta, että joku pitkäkorva tai siimahäntä keksii käydä seuraavan yön aikana mutustamassa koko kukan kitusiinsa. Eivät ne kyllä ensimmäisenä ole bellisten kukkia napostelleet mutta kerta se olisi ensimmäinenkin eikä luonnossa ole vielä kovin paljoa tuoretta evästä.

Vaaleajouluruusu on saanut jo useamman kukan täysin auki.

Tähtisahrami 'Ruby Giant' on ihanan aikainen kukkija ja onneksi tulin istuttaneeksi niitä myös hyvin lämpimään paikkaan. Ihan eniten käytetyimmän kulkureitin äärellä ne eivät kyllä ole mutta aurinkoisena päivänä voi aina tehdä asiaa yhden (tai useamman) kukkamättään luokse. Ensimmäinen 'Ruby Giant' aukesi jo 17.4. ja oli täten yhdessä posliinihyasintin kanssa ensimmäinen kukkiva sipulikukka. Takapihalla luumupuun juuressa pieni mätäs tähtisahrami 'Barr's Purplea' on myös aloittanut kukintansa, vaikka en olekaan ehtinyt nähdä niitä kertaakaan avonaisena. Aurinko ei vielä ehdi paistaa niiden kohdalle ennen kuin lähden töihin ja illalla ne jäävät talon varjon taakse. Kukat ovat kuitenkin selvästi olleet jo useampana päivänä auki.

"Rubiinijättiläiset" kukkivat jo useamman kukan voimin.

Lisää purppuraista sävyä löytyy esikoista.

Kovin ovat vielä pieniä ja harvakseltaan ympäri tonttia nämä minun kevätkukkijani mutta pääasiahan on, että edes sieltä sun täältä löytyy edes joku kukkanen. Ainakin kaksi eri kimalaiskuningatarta on jo bongattu etsiskelemässä pesäpaikkaa ja yksi raitamaamehiläisnaaras oli kerännyt siitepölyvasunsa niin täyteen, ettei meinannut päästä edes lentoon. Kuivuneen korren kärkeen kiivettyään se sai viimein riittävästi alkuvauhtia, että lento lähti sujumaan. Ainakin sen verran, mitä saimme lapsen kanssa seurattua.

Ensimmäisessä tarhakylmänkukassakin alkaa jo näkyä väriä.

Tarhakylmänkukkien karvaiset nuput kuuluvat monen suosikkeihin, myös minun. Käyn silittelemässä ja hypistelemässä niitä joka ikinen kevät ja melkein joka päivä. En vain voi vastustaa kiusausta. Lampaankorva, eli nukkapähkämö kuuluu samaan koskettamaan houkuttelevien kasvien sarjaan. Onneksi kukat eivät näy lähemmästä tuttavallisuudesta suuttuvan. Jos jotakin kasvia voi suositella kenen tahansa puutarhaan, niin tarhakylmänkukka olisi varmasti sillä listalla. Se kukkii aikaisin ja pitkään, kukinnan jälkeen ilmestyvät koristeelliset siemenkodat koristavat kasvia pitkälle ja lehdistö pysyy kauniina talven tuloon saakka. Se ei leviä juuristollaan lainkaan eikä siementaimiakaan putkahtele riesaksi asti. Tarhakylmänkukan akilleen kantapää ovat myyrät, jotka pitävät kovasti sen paksusta paalujuuresta. Toisaalta peltomyyrä jyrsi suurimman tarhakylmänkukkani tyvialueen perusteellisesti kahtena peräkkäisenä talvena eikä kasvi siitä pahasti hätkähtänyt. Ehkä ainoastaan vesimyyrä saattaisi saada juuren niin pahasti syötyä, että saisi heittää hyvästit kasville.

Puupioni on jo innoissaan kasvuun lähdössä.

Puupioninkin pulleat silmut sanoivat poks lämpimien päivien innostamana. Se näyttää aivan siltä kuin silmunjäänteiden seasta kurkottelisi monta käsivartta taivasta kohti. Vähän pelkäsin, miten pioni mahtaa suhtautua märkään syksyyn ja vähälumiseen talveen mutta onneksi jo valmiiksi lyhyistä varsista ei paleltunut senttiäkään. Ruskeat jäänteet korkeamman verson latvasilmun alapuolella ovat viimekesäisten lehtien ruodit, joiden ei kuulukaan lähteä kasvamaan. Ei vain ole tullut nyppäistyä pois eivätkä ole omine aikoineenkaan karisseet. Jokohan tänä kesänä pioni kasvaisi matalan saappaan varren korkuiseksi vai vieläkö pysytään lenkkarimitoissa?

Pisimmälle ehtinyt kevättähti 19.4.

Koska kukkii? -haasteen osalta huhtikurjenmiekat ja kevättähdet menivät huti. Veikkasin kummankin aloittavan kukinnan jo 16.4. Ensimmäinen kevättähdistä näytti vasta 19.4. siltä, että nuppu voisi poksahtaa hetkenä minä hyvänsä auki mutta eipä ole avautunut vieläkään. Vieressä kaveritkin ovat saaneet jo kasvateltua nuppunsa samankokoisiksi. Ehkä kevättähti ei uskalla kukkia yksinään, vaan tarvitsee riittävän monta kaveria rinnalleen. Ujoja taitavat olla. Huhtikurjenmiekkojen piippoja alkoi ilmestyä esiin jo 27.3. mutta nuppuja on saanut odotella tuskastuttavan pitkään. Vasta eilen näin ensimmäisen nupun hieman pilkistävän piipon kärjestä ja tänään töistä tullessa kukka olikin auki ja toinenkin jo puoliksi avautunut. Ovat sentään nopeita kunhan alkuun pääsevät. Kukinta meni kuitenkin viidellä päivällä huti veikkauksesta.

Kovasti odotin näiden avautuvan 19.4.

Idänsinililjojen piti aloitella 19.4. Niidenkin nuput olivat jo aivan selvästi valmiita aukeamaan mutta kuin kiusallakin ne alkoivat poksua vasta seuraavana päivänä, 20.4. Meni vain päivällä huti, mihin kyllä täytyy olla tyytyväinen, kun muistelee viime kevättä, jolloin moni arvaukseni meni huti peräti viikkotolkulla. Seuraavat jännitettävät ovatkin sitten pystykiurunkannukset ja narsissit. Saapa nähdä, mitä ennusteissa näkyvä kylmempi jakso tekee niiden kukinnan ajoitukselle? Vesisade varmasti vauhdittaisi edistymistä sulattamalla routaa, pakkasjakso... no, tiedätte kyllä.

Idänsinililjat aloittivat kukinnan 20.4.

Pitää tähän lopuksi vielä laittaa yksi sipulikasvi, vaikka se ei ulkona kasva eikä ole viime aikoina poksahdellutkaan. Jouluna peräti neljällä runsaskukkaisella kukkavarrella ilahduttanut valkoinen ritarinkukka teki kevään mittaan lehdet mutta kuihdutti ne lopulta pois kymmensenttisinä. Sipulissa oli aika pienet juuret alun alkaenkin mutta kuvittelin sen ruukutettuna kuitenkin jatkavan juurien kasvattamista niin kuin nämä yleensä tuppaavat tekemään. Koska sipulin kyljessä alkoi tuntua pehmeämpi kohta ja sivusipulikin pysäytti ainokaisen lehtensä kasvattelun, päätin kipata sipulin pois ruukustaan ja tutkia, onko sillä jotain hätänä. Mullan vallanneet harsosääsket vaikuttivat osaltaan päätökseen. Pehmeämmästä kohdasta paljastui vain viimeisen kukkavarren jäänteet, jotka olivat viimein surkastuneet ja jättäneet sipulin kerrosten väliin tyhjää tilaa. Muuten sipuli tuntui edelleen napakalta eikä päällimmäisten kuorikerrosten altakaan löytynyt mitään hälyttävää. Juuria sipuli ei kuitenkaan ollut tehnyt yhtään lisää, mikä varmaan selittää lehtien surkastumisen. Nyt vain jäin arpomaan, mitä teen sipulille: pitäisikö se ruukuttaa uudelleen vai jättää lepäilemään ja odottamaan kasvuhalujen heräämistä? "Istutin" toistaiseksi sipulin pieneen rasiaan ruukkusoraan, jonka kostutin kevyesti suihkepullolla. Siinä ei pitäisi harsosääskien vaivata ja juurten kasvuakin on minun helpompi seurata.

Ritarinkukka ei halunnutkaan lähteä kasvuun.

Osaisiko vaikka ritarinkukkien sielunelämää perusteellisesti tutkaillut Liisa antaa valistuneita jatkotoimenpideohjeita tai onko muilla hyviä ideoita, mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä? Sipulilla on kuitenkin kokoa suht mukavasti, vaikka ymmärrettävästi neljä komeaa kukkavartta sitä hoikensikin. Sivusipulilla ei nähdäkseni ole vielä omia juuria, vaan kaikki juuret lähtevät suoraan emosipulin tyvilevystä.

Päätetään kuitenkin juttu ulos kun sieltä aloitettiinkin. Huhtikurjenmiekka 'Harmony' kukassa 21.4.

Toivotaan, ettei tässä kovin ankaraa takatalvea saada kohdalle, kun on päästy näin hyvin kevään makuun. Roudan sulattava vesisade olisi ihan toivottavaa säänmuutos ja vielä mielellään arkipäivänä eikä viikonloppuna. Viikonlopulle haluaisin tilata aurinkoista ja lisää kevätkukkien poksahtelua.

Pääsiäispyhien nuppujahtia

Enpä muista, että olisin kovin montaa kertaa etsinyt pääsiäisenä nuppuja puutarhasta. Tänä vuonna pääsin kokeilemaan sellaistakin puuhaa. Oli hauskaa, vaikka sää oli vähän koleansorttinen, pilvinen ja kosteakin.

Vaaleajouluruusun pari-kolmevuotias siementaimi.

Jouluruusut ovat kiitettävän tomerina kasvuun lähdössä ja jopa moni viime kesänä siirretyistä taimista aikoo kukkiakin. Vanhin vaaleajouluruusuistani, se kellertävän värinen, ei esitellyt vielä nuppujaan mutta puhtaan valkoiset ovat ihan viittä vaille aukomassa ensimmäisiä kukkiaan. Ne ovatkin joka vuosi olleet sitä kellertävää aikaisempia. Onneksi en ottanut jouluruusuja mukaan Koska kukkii? -haasteeseen, sillä pieleen olisi varmasti mennyt niiden kukinta-ajankohdan veikkaaminen.

Vanhempi vaaleajouluruusu on pienen askelen pidemmällä kukan avaamisessa.

Kerrannaiskukkainen 'Hello Amber' on ilokseni taas yhtä aikainen kuin vaaleajouluruusutkin.

'Hello Amber' näytti kovin surkealta ennen kuin kaavin kaikki mustaksi muhjuksi mädäntyneet vanhat lehdet pois sen päältä. Mössön alta löytyi lopulta paljon virkeän näköisiä nuppuja ja hieman vihreitä lehtiäkin. Pieni työtapaturmakin sattui, sillä yhden vanhan lehden mukana lähti pieni pala versoa juurineen. Kävin istuttamassa sen saman tien ruukkuun, jonka laitoin kellarista tuotujen sipulikukkien kanssa samaan astiaan. Kuvauksen jälkeen nostin kaikki kolme ulkovaraston ikkunalle. Toivottavasti jouluruusu juurtuu hyvin ja voin istuttaa sen kesällä takaisin puutarhaan. Kellaristakin on muuten nyt nostettu kaikki kasvit ulkovaraston puolelle. Huimat kolme ruukkua siis kahden sipulikukkaruukun lisäksi.

Suvikellot ja unkarinsinililjat saivat kaverikseen pienen 'Hello Amber' -jouluruusun alun.

Pääsiäisviikonlopun vaihteleva sää on ainakin hetkittäin suosinut myös puutarhurointia. Olen silpunnut osan perennojen kuivista varsista kukkapenkkeihin. Pensaista kaikki hortensiat on nyt leikattu; syyshortensioita enemmän, muita vähemmän. Heisiangervoita siistin vähän, hanhikit saavat odottaa vielä toistaiseksi. Tänään isäntä kaatoi liiterin takaa vaahteran, joka kurotteli jo turhan paljon liiterin katon päälle. Olimme suunnitelleet tilaavamme rungosta sahattuihin pölkkyihin osterivinokkaan ymppitappeja mutta sahauksen jälkeen paljastuikin, että kaikki kolme runkoa olikin jo vallannut joku toinen lahottajasieni. Se siitä sieniviljelyideasta. Tulipahan pikkuisen polttopuuta ja materiaalia kukkapenkin reunuksiin. Kannosta keksin ehkä jotain kivaa. Risut haketetaan sitten kunhan tulee raahattua haketin ulos varastosta.

Pitkäperjantaina näytti jo siltä, että kylmäkäsiteltäviltä kylvöksiltä alkaa pian kylmä loppua.

Muuten kylmäkäsittelyssä olleilla perennakylvöksillä ei olisi enää mitään tarvetta saada kylmähoitoa mutta vein vasta viikko sitten eteisestä muutaman perennaruukun takaisin muiden sekaan saamaan uusintakäsittelyä. Voi olla, että edes styroksilaatikko ei suojaa tontin viimeistä "lumikinosta" sulamiselta niin pitkään, että kylvökset saisivat riittävän pitkän ajan kylmää. Naapurin pihalla näyttäisi vielä olevan pieni kinos. Saattaisivat nauraa minulle aika pitkään, jos kävisin pyytämässä heiltä sen itselleni. Paras ehkä hiippailla yön pimeydessä hakemaan lapiollinen tai pari...

Tänä aamuna maa oli taas hetken aikaa valkoinen.

Maanantaiaamun lumisateesta ei ollut kylmäkäsittelyavuksi, ihan vetistä loskaa se oli jo heti aamusta ja suli kokonaan pois ennen puoltapäivää. Sen verran se oli perennanvarsia kostuttanut, että niiden silputtaminen ei enää onnistunutkaan sujuvasti käsin taittelemalla. Saksia en lähtenyt hakemaan, vaan käytin ajan kompostorin tyhjentämiseen ja puutarhakompostien tutkimiseen. Jäässä olivat kumpikin puutarhakompostori, tosin valmiimmalta puolelta saisi jo kaavittua pinnasta multaa kukkapenkkeihin. Sitä varten vain pitäisi kerätä ensin jänisverkko pois alppikärhöiltä, jotta pääsisi kottikärryllä kompostorin luokse. Toinen reitti kulkee suon yli ja siellähän on nyt esteenä perennojen kylmäkäsittelypiste. Eipä sillä mullan siirtelyllä vielä kiire ole, sillä maakin on edelleen roudassa.

Vaaleankeltainen esikko on saanut jo melkein ensimmäisen kukkansa auki.

Yllättävää kyllä, yhdessäkään huhtikurjenmiekassa ei näy vielä nuppuja. Krookukset eivät ole edes nousseet kunnolla. Toivottavasti niissä ei ole kato käynyt. Kurjenmiekkoja sentään nousee runsain määrin kaikkialta mihin muistan niitä istuttaneeni. Ehkä nuput odottelevat aurinkoisempia säitä. Kiirehän niillä ei edes ole, sillä veikkasin kukinnan alkavan vasta 16.4.

Sinivuokkokin kukkii aivan pian.

Enpä pane pahakseni sitä, että sain näin aikaisin keväällä etsiä puutarhasta nuppuja. Ja kohta se vaihtuu kukkien bongaamiseksi. Ehkä heti seuraavana aurinkoisena päivänä.

Kuvaa kimalainen

Nyt otetaan taas kimalaiset tähtäimeen ja laitetaan virallisesti tämä hyvin epävirallinen haaste liikkeelle. Epävirallisesti se on ollut liikkeellä jo keväästä lähtien. Haastehan on muutaman vuoden vanha mutta mitäpä siitä. Kimalaisia kuitenkin häärii puutarhassa toivottavasti joka vuosi ja ainakin itse huomasin tänä keväänä tunnistavani jo muutaman kimalaisen ilman netin apuja. Tarpeeksi monta kertaa kun kertailee, niin näemmä pörriäistenkin nimet jäävät päähän. Tästä klikkaamalla pääset kurkkaamaan viimevuotisen postaukseni, jossa on myös kerrottu vähän enemmän eri kimalaisten tuntomerkeistä. Tiukkapipoisia tunnistamisen kanssa ei olla tänäkään vuonna, vaan pääasia on etsiskellä kimalaisia (ja vaikka muitakin pölyttäjäpörrejä) puutarhasta.

Tällä kimalaisella on tähtäimessä kellukka 'Mai Tain' siementaimen kukka.

Kivikkokimalainen helmililjalla.

Kivikkokimalainen on yksi niistä kimalaisista, jotka tunnistan jo pitkän matkan päästä. Varsinkin huomiota herättävän kookas kuningatar on helppo niin nähdä, tunnistaa kuin kuvata. Kivikkokimalaisen voisi sotkea ainoastaan mustakimalaiseen mutta niitä ei täällä päin taida edes olla ja kivikkokimalainen olisi muutenkin sitä selvästi suurempi.

Kivikkokimalainen kerää siitepölyä ukkolaukalla.

Pensaskimalainen hunajamarjan kukilla.

Kaakonkimalainen hunajamarjalla.

Viime keväänä hypin suoraan sanottuna ihan hulluna kaakonkimalaisen perässä kameroineni. Mokoma otus oli niin liukasliikkeinen, että viikon metsästyksen jälkeen muistikortilta oli poistettu varmaan sata suttuista kuvaa ja saatu vain pari melkein onnistunutta otosta. Tänä vuonna kaakonkimalaiset ovat olleet viime vuoteen verrattuna varsinaisia linssiluteita. Hunajamarjojen kukat tuntuivat olevan niiden suosikkeja touko-kesäkuun vaihteessa, viime vuonna niitä näkyi myös nukkapähkämöillä ja valkoapilalla silloin kun ne alkoivat kukkia. Yhden kaakonkimalaisen ruokailu- tai lepohetkeä onnistuin vahingossa häiritsemään, kun menin kääntämään jouluruusun kukkaa ylöspäin kuvaustarkoituksessa. Pui minulle "nyrkkiä" ennen kuin lensi matkoihinsa. Sainpa kuitenkin kuvattua sekä kimalaisen että jouluruusun kukan. Kaakonkimalainen on myös yksi niistä lajeista, jotka on helppo tunnistaa ainakin meillä, sillä täällä ei ole toista samannäköistä kimalaislajia.

Menetkös siitä häiriköimästä!

Tarhakimalainen rönsyakankaalilla.

Rönsyakankaali näyttää olevan oikein hyvä kimalaiskukka. Näin siinä yhtä aikaa viisi tarhakimalaista ja useampia pieniä kimalaisia, joista ainakin osa oli peltokimalaisia.

Peltokimalainen rönsyakankaalilla.

Kenties kartanokimalainen vuorijumaltenkukalla. Pelkästä ahterista en osaa varmuudella sanoa lajia.

Joku kimalainen pikkuampiaisyrtillä.

Katsokaapa pikkuampiaisyrtin kukkien sisuksia. Kuviointi on aivan kuin sormustinkukalla tai jollain kämmekällä. Eipä ole aiemmin tuohonkaan tullut kiinnitettyä huomiota.

Voikukalla häärää joku mantukimalaisryhmän pörri. En erota niitä toisistaan.

Voikukka on oikein hyvä mesi- ja siitepölykasvi, kuten naamasta näkee.

Tässä hääräillään saksankirvelin kukinnoilla.

Mantukimalaisryhmän otus on tämäkin.

Tähän haasteeseen ei tarvitse haastaa ketään mukaan, mutta lähtisivätkö silti Liisa (Liisan kasvit), Maatuska (Selätön puutarhuri) ja Between (Rikkaruohoelämää) metsästämään kameroillaan kimalaisia?

Narsisseista jouluruusuihin

Narsissi 'Replete'.

Tänäkään vuonna ei taideta viettää täällä narsissien juhlia mutta sentään jokunen narsku näyttäisi nousevan. Ihmetystä herättää luumutarhan narsissi 'Repleten' erikoinen väritys. Kukissa on nimittäin selvästi vihreitä terälehtiä, mitä niissä ei ole koskaan ennen ollut. Otanta toki on hyvin vajavainen, sillä tällä hetkellä kukkia on vain kaksi enkä tiedä, tuleeko edes enempää. Istutin niitä syksyllä 2020 kahden kilon pussillisen ja vuodesta toiseen kukkia on ollut aina vain vähemmän. Lehtiä vielä joistain kohdista vähän nousee, vaikka olen lannoittanutkin sipuleita. Jokin kasvuoloissa ei siis miellytä narsisseja tai sitten syypää on narsissikärpänen.

Sama kukka alhaalta.

Avautumassa oleva nuppu näyttää myös hyvin vihreältä.

Tavallaan tykkään 'Repleten' tämänvuotisesta kukanväristä, vaikka onhan tuo avonaisen kukan väriyhdistelmä aika hurja. Vanhoista 'Thalia'-orkideanarsisseista pari kukkii ja ilmeisesti ainakin osa viime syksynä istutetuista narsisseista aikoo myös kukkia. Taidan kuitenkin ihan tosissani lopettaa syksyisen narsissien hankkimisen kun eivät ne meillä näytä kovin monivuotisia silmäniloja olevan eivätkä ainakaan lisäänny. Sipulit ovat kalliita yhden kesän iloksi hankittuina. Varmemman kukinnan taitaa saada keväällä hankituista ruukkunarsisseista kuin syyssipuleista eikä tarvitse syksyn koleudessa tunkea sipuleita märkään maahan muiden kasvien seassa rämpien.

'Apricot Whirl' on toissa keväänä ostettu. Niistä enää kaksi kukkii.

Jos narsissien vähyys harmittaa, niin tulppaanit aiheuttavat vaikka minkälaista ihmetystä. Luumutarhassa näyttäisi nousevan aivan liian vähän piippoja. Joku on ilmeisesti syönyt niitäkin tai sitten vähäluminen talvi on tehnyt tuhojaan, sillä viime syksynä istutetut sipulit eivät näytä nousevan kunnolla. Tai ehkä ne vain ovat hirmuisen myöhäisiä lajikkeita. Toivottavasti jälkimmäinen vaihtoehto osuisi kohdilleen. Kärhökaaripenkissä näyttäisi olevan parempi tilanne, tosin siellä kukkivat tulppaanit, joita en ole sinne istuttanut. Olipa hassusti sanottu, sillä kukapa muukaan ne olisi sinne istuttanut kuin minä. Tuota lajiketta en kuitenkaan syksyllä ostanut.

Pussissa luki "liilat ja vaaleanpunaiset sävyt". Liilat tuolla taustalla ovat palloesikoita.

Sekoituspussin tulppaanit näyttäisivät olevan lummetulppaani 'Concertoa' tai jotain muuta hyvin samannäköistä lajiketta. Niiden väri ei sinällään haittaa, sillä valko-keltainen sopii hyvin kärhökaaripenkin tämän hetken värimaailmaan ja aikainen kukintakin on plussaa. Tosin kukat ovat harvakseltaan siellä täällä, vaikka istutin samaan kohtaan 3-5 sipulia. Ei näemmä sattuneet sillä tyylillä kaikki lummetulppaanit samaan ryhmään. Olisin kuvitellut, että sekoituspussin lajit kuitenkin kukkisivat suunnilleen yhtä aikaa kun kerta sipulipussin kuvassakin oli komea massakukinta. Tulppaaneita kyllä nousee mutta niin eri aikaan kyllä kukkivat, että kukkia on koko ajan harvakseltaan. Hieman kismittää sekin, että viime syksyn kukkasipuleissa on ollut normaalia enemmän sitä mitä sattuu. Yleensä sekaluutta on ollut ehkä useammin litukan kasveissa mutta tällä kertaa vääriä lajikkeita on tullut kahdesta eri liikkeestä. Saksalaisesta ja muualta hankitut myöhemmin kukkiva sipulit eivät vielä ole kukassa, joten ei vielä tiedä, paljonko niistä tulee lisää virheosumia.

Pensasryhmään oli ilmestynyt yksinäinen tulppaani.

Mikähän lienee tuokin tulipunainen tulppu? Voi olla, että se on se yksinäinen pikkuinen sipuli, joka tuli joskus muutamia vuosia sitten salamatkustajana äidiltäni tulleiden perennojen seassa eikä ole vielä kertaakaan kukkinut. Onneksi pensasryhmässä on ennestään puna-valkoista 'Carnaval de Rio'-lajiketta, jonka valkokirjavia lehtiä näkyykin punaisen tulppaanin taustalla. Yksi tulipunainen darwin ei siis pahasti riitele minkään kanssa. Tai hyvällä tuurilla punaisia tulppaaneita on vuosi vuodelta enemmän, jos tuo ainokainen alkaa lisääntyä. Niinhän nuo tulipunaiset tai keltaiset tuppaavat yleensä tekemään.

Vuosia sitten hankittua 'Exotic Emperoria' kukkii vielä muutama yksilö tässä ja lisää vähän matkan päässä.

Viime viikonloppuna hämmästyttänyt jättikokoinen tarhakylmänkukka on nyt aukonut uusia kukkia. Kyseessä täytyy olla jonkun superyksilön, sillä kaikki sen kukat ovat selvästi suuremmat kuin muilla tällä hetkellä kukkivilla tarhakylmänkukilla. Nyt se on mittaamalla todistettu ja eilen kylässä käynyt puutarhaystävä ihmetteli myös sen kukkien kokoa. Millään en ole sitä lannoittanut, kuten en muitakaan sen lajitovereita eikä tuossa kohdassa ole sen parempaa multaakaan. Viime kevään kuvista selvisi, että samalla kasvilla oli silloinkin kohtalaisen kookkaat kukat vieruskaveriin verrattuna mutta eivät varmasti näin suuret, sillä olisin kai ihmetellyt sitä silloin isommin. Mitähän siitä vielä tulee sitten kun taimi kasvaa isommaksi?

Super-kylmänkukka yllä vasemmalla, alhaalla vasemmalla yksi alaoikealla olevan ryhmän tarhakylmänkukista.

Mahtavaa tarhakylmänkukkaa mittaillessa sattui huomio kiinnittymään parin metrin päässä näkyvään onkaloon. Voihan vesimyyrä sentään! Pienempi kurkistusaukko löytyi viittakurjenmiekkojen toiselta puolelta. Ei auttanut kuin lähteä hakemaan supercatia varastosta. Kaksi vuorokautta loukku on nyt ollut paikoillaan eikä ole saalista tullut. Toisaalta myöskään sipulikukkia ei ole uponnut mystisesti maanrajaan tai alkanut nahistua, joten ehkä tuossa on tehty kertaluontoinen täsmäisku kurjenmiekan juuristolle tai sitten syvällä maan uumenissa tehdään muita tihutöitä, joiden karmaiseva lopputulos paljastuu vasta myöhemmin.

Supercat pääsi isompaan onkaloon, kurkistusaukko on vasemmalla ihan kurjenmiekan juurella.

Jos ei pariin päivään jää tuosta tunnelista myyrää kiinni, etsin vaikka harjateräksellä tökkimällä uuden tunnelin, johon viritän loukun. Todistettavasti vesimyyrä tai useampi täällä vielä myllää, vaikka pitkään aikaan ei tunneleita ole ilmestynytkään. Mokoma tuholainen saa luvan päästä hengestään, jos aidan tälle puolelle yrittää uudelleen eksyä. Häivytäänpä sitten aurinkopenkistä takaisin takapihalle, jossa vanhin jouluruusuistani on vihdoin kunnolla kukassa.

Vaaleajouluruusuna ostettu, mutta sen väri on puutarhassa ollut aina tällainen kellertävä.

Jouluruusu on ollut minulla joulusta 2015 saakka, eli se on istutettu maahan keväällä 2016. Vanhus on selvästi pienentynyt huippuvuosistaan (ja viime vuodesta, jolloin siinä oli lähemmäs 100 kukkaa) ja mietin, uskaltaisiko siitä ottaa jakopalan toiseen paikkaan. Kasvusto näyttää siltä, että ihan hyvänkokoisen jakopalan saisi helposti lohkaistua emokasvin sivusta, joten emokasvia ei tarvitsisi häiritä sen suuremmilla toimenpiteillä. Samalla sille saisi laitettua uutta multaa. Oletteko jakaneet jouluruusua? Se varmaan kannattaa tehdä kukinnan jälkeen vai mitä olette mieltä?

'Hello Amber' on ollut maassa kaksi talvea ja tuplannut kukkamääränsä viime keväästä.

'Hello Amber' ei edelleenkään viitsi nostaa kukkiaan kovin korkealle mutta kymmensenttisiä kukkavarsia on jo sentään paljon enemmän kuin pari viikkoa sitten. Nouseekohan se korkeammaksi tulevina vuosina? Jos se vaikka ottaisi mallia Saaripalstan Sailan lähettämistä tarhajouluruusun siementaimista, joista varsinkin vaaleampi nostaa kukkansa jo heti alkajaisiksi kolme kertaa korkeammalle kuin Amber.

Vaaleampi "Sailaruusuista" on tänä keväänä paljon tummempi kuin viime kevään helteissä.

Viime keväänä toukokuun loppuun sattui helleaalto, mikä ei selvästi sopinut myöhempään kukkiville tarhajouluruusuille. Tuo vaaleampi oli silloin jo kukinnan alkajaisiksi melko vaalean roosa ja hellepäivinä kukat muuttuivat kauniisti sanottuna mokkavaahdon sävyisiksi. Nyt, kun lämpötila on keikkunut 10 asteen molemmin puolin, kukat ovat väriltään hyvin kauniit tumman vaaleanpunaiset. Suosikkini on kuitenkin tummanpunainen jouluruusu, jonka ristin jo viime kesänä "Saaripalstan punaviiniksi". Sen väri on upean intensiivinen ja myös versot ovat noustessaan hyvin tumman purppuraiset.

"Saaripalstan punaviini" sopii erinomaisesti vaaleankeltaisten esikoiden kaveriksi.

Eilisiltä taimipäiviltä ei tarvinnut tuoda yhtään myyntiin laittamaani kasvia takaisin, sillä kaikki meni kaupaksi heti ensimmäisen parin tunnin aikana. Väkeä oli todella paljon ja kauppa näytti käyvän myös muilla myyjillä oikein hyvin. En ehtinyt itse kiertää tapahtuman alkaessa muiden myyntipöytiä läpi, sillä ensimmäiset ostajat tulivat jo ennen kuin minulla oli edes kaikki ruukut esille aseteltuna. Myöhemmin päivällä harvinaisemmat kasvit olivat jo menneet enkä löytänyt mitään mielenkiintoista itselle hankittavaksi. Pitää seuraavalla kerralla joko ylipuhua joku mukaan apumyyjäksi tai sitten tutkia toisten valikoimat ennen kuin ottaa omasta autosta yhtäkään kasvia ulos. Oli kuitenkin kiva päivä, vaikka omaan puutarhaan ei löytynytkään uusia kasveja.