Vihdoin edistystä

Jos viime viikolla kevään edistyminen junnasi paikoillaan, niin tämä viikko on alkanut aivan toisissa merkeissä. Vielä viikonloppuna satoi lunta ja räntää maan valkoiseksi mutta sunnuntaina iltapäivällä sää vaihtui vesikeliin ja sillä tiellä ollaan edelleen. Viime yön alin lämpötila oli peräti +3 astetta, joten sulaminen ei pysähtynyt yöksikään. Pihaantulon jäätiköstä puolet on jo sulanut ja talon ympäriltä lumihanki vetäytyy joka päivä muutaman sentin kauemmas seinästä. Ränneistä kuuluu kova lorina ja linnut ovat alkaneet sirkuttaa täysin palkein. Kuulin sunnuntain räntäsateessa ensimmäistä kertaa peipposenkin laulavan. Puoli kuuta peipposesta kesään tuskin pitää paikkansa mutta ehkä lumista on merkittävä osa puolikkaan kuukauden aikana hävinnyt.

Kivikkorinteestä paljastui jo sammalleimun latvoja.

Harmaa ja hieman tihkusateinen sää ei olisi oikein innostanut kuvauspuuhiin mutta nyt kun edistystä on tapahtunut joissain paikoissa jopa huomattavan paljon, pitihän se jollain lailla saada laitettua muistiin. Ei mene kauaa, kun kivikkorinteen vanha osa on kokonaan näkyvillä. Aita on paljastunut jo melkein puoleenväliin ja rinteen etureunakin hyvän matkaa. Aurinkoisena päivänä juuri tuohon kohtaan paistaa aurinko melkein koko päivän, joten sulaminen on silloin nopeaa.

Karosta ulko-ovelle on vielä muutaman metrin matka paksua jäätikköä mutta jyrkin rinne on jo turvallinen kulkea.

Keltaisessa nurkassa ei vielä näy krookuksen piippoja. Jatketaan siis matkaa.

Ulkovaraston lämpötilan pitäisi jo alkaa pysyä vakituiseen plussalla, joten päätin kaivaa hankikylvöt lumen alta ja viedä ne ulkovarastoon. Joskus kylvökset ovat alkaneet itää jo hangen alla mutta nyt missään ruukussa ei näkynyt vihreää. Ihan hyvä niin. Nyt saavat sulaa rauhassa ja itää omia aikojaan. Ihan vielä en uskaltanut nostaa kellarista puuvartisia talvehtijoita varastoon mutta jos ennusteessa näkyy samanlaista säätä vielä viikon kuluttua, sitten uskaltaa paremmin. Muuten olisi voinut tälläkin kelillä nostella kasveja suoraan ulos mutta ulkovaraston edustalla on vielä paksulti lunta ja jäätä eikä seinän viereen olisi montaa ruukkua sopinut. Hankeen en taida arvokkaita kasvejani nostella, vaikka miten olisivat talven vain parin plusasteen lämmössä viettäneet. Odotellaan siis, että tulee vähän enemmän tilaa seinän varteen ja kömmitään sitten nostelemaan kellarista kylmänkestävimpiä kasveja tervehtimään saapuvaa kevättä.

Vanha silityslauta on nyt kylmäkäsittelystä tulleiden perennaruukkujen alusena.

Hauskasti huomaa, kuinka vesi näin keväisin löytää aina jossain vaiheessa tiensä johonkin. Sunnuntai-illan vesisateen ja sitä seuranneen aurinkoisen maanantain jäljiltä lumet sulivat niin nopeaan tahtiin, että varsinkin autotallin seinustalle kertyi valtava vesilammikko. Kävin viskomassa maanantaina aamupäivällä pari kertaa vettä lumilapiolla suota kohti kulkevalle polulle, jotta aurinko pääsisi lämmittämään paremmin betonilaattakäytävää. Vielä iltapäivällä töihin lähtiessäni nurkalle oli kertynyt lapsille kunnon lätäkkö kuraleikkeihin. Viime yön aikana kaikki vesi oli kuitenkin hävinnyt. Jään reunaan oli ilmestynyt pieni onkalo, joka oli ilmeisesti vetänyt lammikon alamäen suuntaan kohti suota. Voi tietysti olla mahdollista, että onkalo ei ollutkaan veden aiheuttama, vaan jonkun hiiren talvitunneli. Toivottavasti lumen alta ei paljastuisi ihan niin paljoa myyrän käytäviä mitä viime keväänä.

Varaston ovelta kärhökaari- ja majapenkkejä kohti. Lunta riittää vielä mutta Karon kohdalla ei enää lainehdi vesi.

Pienikukkainen orkidea teki koko talven ajan nuppuja mutta kuivatti niitä valon puutteessa. Nyt nuput jaksavat kehittyä loppuun asti.

Aurinkoa on saatu vähän turhan harvakseltaan mutta eilen se paistoi komeasti koko päivän. Kuskasin taas aamupäivän taimia ikkunalta toiselle. Ulkoeteisessä talvehtinut muratti on päässyt pilvisempinä päivinä rappuselle ulkoilemaan mutta ihan täyteen aurinkoon en sitä uskaltanut nostaa kuin hetkeksi aikaa. Sen sijaan kukkivat sipulikukat pääsivät rappuselle koko päiväksi. Nostin ne sisään vasta illalla kotiin tullessani. En ole vielä nähnyt meillä ensimmäistäkään talviunilta herännyttä kimalaista tai mehiläistä mutta jos niitä oli jo liikkeellä, niin oli ainakin pikkuisen evästä jo tarjolla. Kestävät myös kauemmin, kun saavat olla välillä viileämmissä oloissa. Yöksi en sipulikukkia uskaltanut rappuselle jättää, ettei vain joku nälkäinen rusakko käy myös herkuttelemassa.

Hyasintit ja krookukset nauttivat auringosta.

Viime aikoina työt ovat pitäneet minut niin kiireisenä, että muuta ei ole jaksanut eikä oikein ehtinytkään tehdä. Olen käynyt välillä lueskelemassa postauksianne mutta kommentointi on valitettavasti jäänyt kovin huonolle tolalle. Kunhan tästä viikosta vielä selvitään, niin sitten pitäisi olla taas jokunen viikko kevyempää. Lähiaikoina minulla on pienimuotoiseen työnkuvan laajenemiseen liittyvä parin tunnin koulutus, josta olen jo nyt aika täpinöissäni. Tai ainakin näin etukäteen tuntuu, että kyseinen homma voisi olla hauskaa vaihtelua perustyön oheen. Olen myös hakenut ihan oikeasti kouluun. Jos minut otetaan sisään, pääsen laajentamaan ammattitaitoani alalla, josta pidän valtavasti. Valmistumisen jälkeen meni melkein kymmenen vuotta, ettei minkäänlainen opiskelu houkutellut. Pikemminkin tuli kylmät väreet selkäpiihin, kun edes ajatteli asiaa. Ehkä välillä tuli otettua opinnot liian vakavasti ja olihan siinä jo tullut opiskeltua yhteen menoon aika pitkään, kun lukion jälkeen tein vielä kaksi ammattitutkintoa peräjälkeen. Ilmeisesti nyt on kuitenkin kulunut riittävän pitkä aika edellisistä opinnoista, ettei ajatus opiskelusta tunnu enää vastenmieliseltä. Saan edellisistä kouluista hyväksiluettua suuren osan pakollisista kursseista, mikä keventää opiskelua kummasti. Jäljelle jää vain ne hauskimmat osa-alueet. Ensin pitää vain erottua edukseen muista hakijoista, jotta minut hyväksyttäisiin opiskelijaksi. Sellainen pikku sivuseikka vain...

Ärhäkän värinen 'Jaan Bos' vähän pilvisempänä päivänä kuvattuna.

Keväisen lämpöistä viikkoa!

Pientä muutosta

Karo aamulenkin jälkeen. Nyt olisi kiire aamupalalle.

Viikonloppuna puutarhatyövuorossa oli penkkien etureunojen kitkentää. Nurmikolta pölisee aina kesällä voikukansiemeniä kukkapenkin puolelle ja niistä itäneet taimet ovat tähän aikaan sen verran häiritsevän kokoisia, että pieni kitkentä siistii yleisilmettä kummasti. Aloitin aurinkopenkistä ja jatkoin siitä kärhökaaripenkin päähän, jota kitkiessäni tuli taas mieleen myskimalvojen hurja siementuotto. Pari kärhöäkin olisi odottelemassa sopivaa paikkaa. Niin ja mihinkäs sitä sen tummapärskäjuuren taimenkin laittaisi? Tai yhden siemenestä kasvatetun siperiankurjenmiekan? Mitähän kaikkea myskimalvojen tilalle sopisikaan?

Kyllähän tuo reuna jo vähän kitkemistä kaipasi... Kuunlilja on lajiketta 'Halcyon'.

Paljon parempi. Jätin osan belliksistä kuunliljojen väliin tuomaan keväälle vihreyttä ja kukintaa.

Puutarhaessun taskussa oli sopivasti muistivihko ja kynä, joten aloin sommitella uutta järjestystä. Suoraan en kuitenkaan hyökännyt kaivuupuuhiin, vaan jatkoin kitkemistä ja päätin jättää asian hautumaan seuraavaan päivään. Kovin paljoa en ehtinyt enää kitkeä, kun piti lähteä valmistelemaan lettutaikinaa iltapäivän ystäväperheen vierailua varten. Sää oli niin mainio, että kahvipöytään päätettiin paistella 1,5 litran annos muurikkalettuja.

Vieraat toivat komean orkidean tuomisiksi.

Yön yli uutta suunnitelmaa pohdiskeltuani päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Myskimalvat pois ja muutaman jaloangervon siirto, niin johan tulee tilaa riittämiin kaikille. Paitsi että työn edetessä kävi selväksi, etteivät kaikki jaloangervot mahdu millään. Kasvit ovat menneet aina nopeasti torissa kaupaksi, joten otin yhdestä kuvan ja laitoin kolme isoa tainta myyntiin. Ehdin juuri laittaa hanskat takaisin käteen ja kaivaa siirrettävät angervot ylös, kun kuulin jonkun alkavan nakuttaa puun runkoa takanani metsässä. Aurinko paistoi juuri sieltä päin, joten en nähnyt, mikä otus puussa oli. Käpytikkoja on näkynyt joka päivä, joten arvelin yhden olevan taas kaivelemassa syötävää kuoren alta. Tosin oravakin voisi ehkä saada vastaavaa ääntä aikaiseksi jotain rouskuttaessaan. Käännyin takaisin kukkapenkkiin jatkamaan hommiani, kun huomasin isokokoisen varjon vilahtavan ohi ja kuulin epämääräisen rääkäisyn. Pyörähdin samantien ympäri ja ehdin huomata, kun haukka kieppui siivet levällään maata kohti aivan yhden männyn rungon vieressä.

Auringon kohdalla olevan männyn kupeessa taisteltiin muutama sekunti elämästä ja kuolemasta.

Kiskaisin puutarhahanskat pois kädestäni ja lähdin kännykkää taskusta kaivellen kulkemaan lähemmäs, kun haukka ilmestyi metsästä suoraan minua kohti ja lensi herukkapensaan latvaa hipoen naapurin tontin kautta metsän taakse. Kaikki tapahtui niin nopeasti, etten ehtinyt saada kuvaa, vaikka olinkin jo saanut kännykän pikanäppäimellä kameran esiin. Sen verran kookas ja raskastekoinen lintu minusta oli, että 80% varmuudella arvelen sitä kanahaukaksi. Aiemmin näkemäni varpushaukat ovat minusta olleet jotenkin siromman oloisia. Luontoportti.fi-sivuston kuvista löytyi myös muutama takaa päin otettu kuva, jotka vahvistivat epäilyjäni. Itselleni kun jäi mieleen parhaiten linnun selkäpuolen väritys. Sitä en nähnyt, oliko haukalla saalista kynsissä vai pääsikö aiottu lounas tällä kertaa karkuun. En löytänyt metsästäkään irronneita sulkia tai muita merkkejä saaliin nappaamisesta, joten selvittämättä jäi se luontomysteeri.

Haukka ilmestyi tuolta puiden keskeltä ja jatkoi matkaansa oikealle. Seisoin juuri tässä samassa kohdassa silloin.

Takaisin kukkapenkkiä kohti rämpiessäni kännykkä kilahti. Jaloangervojen myynti-ilmoitus oli vasta julkaistu torissa ja heti tuli ensimmäinen viesti. Siitä ei mennyt tuntiakaan, kun kaikki kolme puskaa oli haettu uuteen kotiin. Se kävi nopeasti! Aika pian sain itsekin projektini valmiiksi. Voi olla, että ensi kesänä kaivan vielä pari jaloangervoa pois, mutta tällä erää ne saavat jäädä paikoilleen. Istutan kärhöt vasta keväällä paikoilleen mutta kaivoin niiden kohdalle jo valmiiksi kunnon annoksen pikakompostorin edellisestä tyhjennyksestä tullutta multaa. Se oli ehtinyt tekeytyä parisen viikkoa puutarhakompostin valmiimmalla puolella mutta saa nyt maatua loppuun kärhömontun pohjalla. Pienemmät annokset samaa tavaraa hautasin tummapärskäjuuren ja siperiankurjenmiekan taimien alle, jotta ne saavat sitten aikanaan vähän lisäpuhtia kasvuunsa. En tiedä, tuleeko tuo kohta olemaan siperiankurjenmiekalle "se lopullinen" paikka mutta kasvakoot siinä kokoa ja näyttäkööt ainakin ensimmäisen kukkansa ennen seuraavaa siirtoa.

Yksi leveähkö lehti vasemmalla on tummapärskäjuuri, kurjenmiekka tuli ylemmäs. Niiden välissä heti jaloangervojen edessä on sammalleimulla täytetty paikka kärhöille.

Penkin reunalla oli sekalainen kasvusto sammalleimua, josta oli tarkoitus erottaa eri värit toisistaan ja levittää niitä koko reunan alueelle. Tässä vaiheessa kesää ei kukan väreistä ole tietoakaan, joten jaoin mättäitä vain pienemmiksi aluiksi ja levittelin harvempaan. Jospa ne eivät olisi enää niin pahasti sekaisin. Istutin kaikki ylimääräisiksi jääneet taimet ja irtonaiset versonpätkät kärhöjä odottavaan keskiosaan kasvattamaan juuriaan, jotta saan niistä ensi keväänä vahvat taimet kivikkorinteen juurelle. Sieltä kun oli tarkoitus hiljalleen vähentää nurmikkoa ja korvata sitä matalilla, satunnaista tallausta kestävillä maanpeitekasveilla. Pienen sammalleimupläntin lisäksi siellä on jo pikkuisen ketoneilikkaa, keto-orvokkia, hopeahärkkiä ja siankärsämöä. Ensi keväänä sammalleimujen osuus lisääntyy reilusti, jos vain kaikki jakopalat lähtevät talven jälkeen kasvuun.

Maksaruoho 'Red Cauli' on nyt heti kuunliljojen takana.

Penkin etuosaan jäi vielä iso aukko, sillä en halunnut jakaa keväällä saksalaiskaupasta ostettua isomaksaruoho 'Red Caulia' tähän aikaan. Kukkikoon nyt ja valmistautukoon samalla rauhassa talven tuloon. Ensi keväänä siitä saa paljon isommat jakopalat täyttämään tyhjää tilaa. En halunnut myöskään myllätä liikaa maksaruohon ympärillä, sillä istutin siihen alkukesällä kellarissa viime talven yli olleet hollanninkurjenmiekat. Niiden talvehtimisesta ei ole mitään varmuutta mutta enpähän ainakaan pilaa vähäisiä mahdollisuuksia sillä, että vetäisisin mukulat vahingossa lapiolla halki.

Välikevennys: Karo löysi itselleen hyvän pesän lasten osittain tyhjentyneestä Ryhmä Hau -majasta.

Alkusyksyn aikataulut ja rutiinit eivät ole vielä oikein asettuneet uomiinsa, mikä on syönyt someaikaa selvästi. Lisäksi marjojen kerääminen ja muu sadonkorjuu lohkaisee oman osansa vapaa-ajasta. Kunhan tässä saadaan rutiinit taas toimimaan ja puutarhan kiireet helpottamaan, löytyy blogien tutkimisellekin varmasti oma aikansa. Ja tässä vaiheessa huomasin kirjoittaneeni kappaleen alkuun sanan 'alkusyksy'. Olen yrittänyt pitää elokuuta vielä loppukesänä, mutta näemmä se ei ole onnistunut kovin hyvin. Eipä se kyllä ole ihmekään, kun katsoo ikkunasta ulos. Pilvet roikkuvat alhaalla, tuulee ja välillä ripsauttaa vettä. Koivut ovat pysyneet kostean kesän ansiosta vihreinä mutta naapurin syreenissä ja muutamassa pihlajassa alkaa näkyä jo merkkejä ruskasta. Kai se on siis jo luovutettava ja alettava asennoitua alkusyksymoodiin.

Päivän kärhö on tänään 'Piilu'.

Aurinkoisia elokuun viimeisiä päiviä!

Puutarhavappu

Jes! Se on sitten toukokuu ja kesä aivan kulman takana. Pelkäsin, että tänäänkin olisi niin kylmää, ettei tarkenisi puutarhassa puuhastella. Huoli oli turha, sillä tänään oli viime päiviin verrattuna suorastaan täydellinen puutarhailusää. Aurinko paistoi melkein koko päivän ja oli aika lämmintäkin. Talven aikana suunnittelemani tehtävälista ei lyhentynyt piiruakaan, mutta kaikenlaista muuta puuhastelin.

Kevätkurjenmiekat kukkivat täyttä päätä ja isokevättähdet 'Rosea' aloittelevat.

Käytin myös aikaa ihan vain ympäriinsä haahuiluun ja esiin ponnistavien kasvien tutkiskeluun. Yli puolet kukkapenkeistä kun on edelleen lumen alla, niin eipä puutarhassa ihmeitä voi vielä tehdä. Aamupäivällä päätin leikata aurinkopenkin syyshortensian. Haluan sen pysyvän säällisen kokoisena ja kukkivan suurin kukinnoin. Mustilanhortensiakin sai maistaa oksasaksista, tosin siitä napsin vain sieltä täältä väärään suuntaan kurottelevia oksia hieman lyhyemmiksi. Päätin myös jakaa isoimman päivänlilja 'Stella d'Oron' ja istuttaa jakopalat muutaman pikkuampiaisyrtin tilalle. Pikkuampiaisyrtit ovat suorastaan riehaantuneet, joten pieni suitsiminen oli niille joka tapauksessa tarpeen. Päivänlilja on hieman vaivattomampi; siitä kun ei tarvitse leikata kuihtuneita kukintoja pois miljoonien siementaimien pelossa. Pikkuampiaisyrttiäkin jäi vielä aivan riittävästi alkukesän komeaa kukintaa varten.

Tällä hetkellä taitavat olla kaikki kevätkurjenmiekat tältä kohdalta kukassa. Tuolla lumen alla niitä on vielä lisää. Etualalle kukkii peräti viisi 'Frozen Planetia'.

Puistoatsalea 'Illusian' juurella kirjokevättähdet puskevat nuppujaan lumen läpi.

Krookus 'Romance'. Taaimmaisena päivänliljan kuihtuneiden lehtien seasta puskee yksi pikkurillin kynnen kokoinen kukka. Vaikka nämä muutkaan eivät mitään jättejä ole, niin tuo yksi on melkoinen lilliputti.

Muistatteko kun kerroin hävittäneeni istutuslapioni? Tänäänkin sille olisi ollut tarvetta, sillä löysin taas metsän laidasta kukkivan kevättähden. Kiersin pihaa ympäri ja kolusin varastoja, esikoinenkin yritti auttaa, mutta lapiota ei vain löytynyt. Viimein päätin nostaa puutarhavarastosta joka ikisen tavaran pois lattialta ja sieltähän se löytyi tyhjän multasäkin alta. Eipä sattunut ensimmäisellä eikä viidennelläkään etsintäkerralla silmiin, kun vain työntelin tavaroita huolimattomasti tai vähän kurkkasin niiden alle. Olisi kannattanut jo heti ensimmäisellä kerralla nostaa kaikki tavarat kunnolla ilmaan eikä vain siirrellä niitä edestakaisin lattialla. Tai vielä parempi olisi vain palauttaa lapio aina paikoilleen käytön jälkeen.

Luumutarhasta löytyi "muinaisjäännöksenä" pari 'Vanguard'-krookusta. Siirsin ne joitakin vuosia sitten kärhökaaripenkkiin turvaan jäniksiltä, mutta joitakin jäi löytymättä. Nyt tämä on turvassa atsalean suojaverkon sisällä, joten saa kasvaa rauhassa.

Luumutarhassa niin ikään verkkojen sisällä kukkii nyt kevätkurjenmiekka 'Harmony' yhdessä 'Barr's Purple' -krookusten kanssa.

'Pickwick' on osoittautunut vähän tempukkaaksi. Tänä vuonna kukkii kuusi yksilöä suunnilleen puolen metrin välein toisistaan. Alunperin näitä taisi olla viisitoista.

Keväisiin pihakierroksiin kuuluu ehdottomasti kärhötarkistukset. Aurinkopenkin 'Arabella' on hereillä, siitä ei ole epäilystäkään. Alppikärhöt näyttäisivät olevan vielä lepotilassa, mutta minusta niiden silmut näyttivät kuitenkin eläviltä. Loistokärhöt 'Kaiseria' lukuunottamatta ovat toistaiseksi vielä turvallisesti mullan tai hangen alla. Patiopenkissä posliinihyasintteja tutkiessani huomasin selvästi heränneitä kärhön silmuja. Leikkasin loppusyksyllä patiopenkin loistokärhöt puolimetrisiksi, jotta saan helpommin laitettua kausivalot pation seinäkkeeseen. Jätin leikatut latvukset kärhöjen juureen talvisuojaksi ja nepä olivatkin hangen alla talvehtineet niin hyvin, että silmut olivat jo valmiita lähtemään kasvuun. Versojen leikkauspinnatkin olivat vihreitä. Päätin tehdä kokeen ja leikkasin versoista eri mittaisia pätkiä. Tökin pätkät suoraan kukkapenkkiin niin, että silmut tulivat maan pinnan tasalle. Jos juurtuvat, saan ilmaiseksi lisää kärhöjä, jos eivät, niin enpä menetäkään mitään. Kumpaakin lajiketta ('Hagley Hybrid' ja 'Multi Blue') on usein kaupoissa saatavilla, joten ei ole varsinaisesti tarvetta onnistua niiden kanssa.

'Kaiser' ei malta enää nukkua kun hankikin on jo väistynyt sen kohdalta.

Pistelin kärhökokeiluni posliinihyasinttien viereen ja merkkasin oksanpätkillä. Laitoin varuilta vielä hiekkaa päälle suojaamaan auringolta ja pakkasöiltä. Myöhemmin kesällä syyssyrikkä varjostaa niitä paahteelta, jos päättävät lähteä kasvuun.

Eilisen kurja keli ei houkuttanut ulkoiluun, joten puuhailin taimien parissa sisällä. Osa taimista kaipasi koulimista, kelloköynnökset kärhien katkomista ja jotkut taimet muuten vain huomiota. Tutkin, löytyisikö isoimmista petunioista ja ahkeraliisoista jo kukkanuppuja (ei vielä) ja tarkistin kirvatilanteen. Pari sellerintainta on jostain syystä vetänyt koko kevään ajan jostain kirvoja itseensä, vaikka olen syynännyt niitä ahkerasti ja teipinpalasen kanssa metsästänyt kutsumattomia vieraita. Kokeilin nyt istuttaa ne suurempiin ruukkuihin, jos se vaikka auttaisi. Taimihuoneen muissa taimissa ei ole onneksi yhtäkään kirvaa.

Kaikkiin tomaatintaimiin on vaivihkaa ilmestynyt kukkanuppuja. Tässä nuppujaan esittelee 'Maskotka'

Vaihdoin maaliskuun alussa huonekasveilleni mullat ja päätin samalla tehdä radikaalin toimenpiteen ränsistyneelle anopinhampaalleni. Puskan ulkonäkö ei silmiä hivellyt, joten erotin yhden ruusukkeen omaan ruukkuunsa ja upotin sen kaljuuntuneen varren syvälle mullan sisään. Varmuuden vuoksi säilytin alkuperäisen kasvin, jos vaikka erotettu yksilö päättäisi vetää perusteellisesti herneen sijaan peräti koko palkokasvisuvun lehtiruusukkeeseensa (onpas tämä suomen kielen taivutus hassua, laittaa epäilemään, että onko kirjaimia liikaa vai liian vähän). Toistaiseksi vaikuttaa oikein hyvältä, mutta seurailen nyt kuitenkin vielä ainakin kesään saakka, kuinka tässä käy.

Omaan yksiöön päässyt anoppi (vasemmalla) on suorastaan villiintynyt. Alunperin se oli samanlainen mutristelija kuin nuo kimppakämpässä asujat.

Työpaikallani on eräässä odotustilassa usein orkidea ilahduttamassa kävijöitä. Viimesyksyinen orkidea pysyi kukinnan jälkeen virkeänä, joten se jätettiin huonekasviksi. Nyt siinä on viidessä kohdassa uusia nuppuja tulossa. Sen sijaan joulun jälkeen hankittu yksilö joutui nyt roskiin. Sillä oli luultavasti jotain vikaa juuristossa, sillä sen lehdet menivät hiljalleen kurttuun. Viime hetkellä ennen kuin kollega ehti viskata orkideaa menemään, älysin kysyä, onko hänellä käyttöä sen muoviselle ostoruukulle. Ei kuulemma ollut, joten sain kyseisen purnukan ja vielä tukikepitkin itselleni. 2018 emokasvista irrottamani keiki on nimittäin majaillut koko tämän ajan limpparipullon puolikkaassa ja oli tunkenut juurensakin jo pitkälle pohjarei'istä läpi. Nyt se sai vihdoin isomman purkin ja kauniin, joskin vähän pintakolhuja saaneen suojaruukun. Karo nimittäin tiputti ruukun kerran kodinhoitohuoneen allaskaapista lattialle ja siitä lohkesi pinnoite kahdesta kohtaa. Jäi itselle pysyvä muistutus siitä, että Karo pitää käskeä odottamaan kauempana silloin kun kaapista kaivetaan sille puruluuta. Se ei innoissaan tiennyt, miten päin olisi, joten tunki päänsä ruukkuun ja samalla tiputti sen lattialle.

Pikkuinen orkidea kasvattelee koko ajan lisää nuppuja. Kukkia on nyt kuusi kappaletta ja nuppuja kolme.

Iloista, aurinkoista ja kukkivaa toukokuuta!

P.S. Minulla on ollut tänään kommentointiongelmia joihinkin blogeihin. Blogger ilmoittaa, että kommenttia julkaistessa tapahtui virhe. Oletan, että ongelma korjautuu aikanaan ja yritän muistaa käydä myöhemmin kokeilemassa uudelleen.

Neljä vuotta täynnä

Tänään vietettiin blogin nelivuotissynttäreitä. En leiponut kakkua enkä viettänyt muutenkaan neljävuotista bloggaajan taipalettani, mutta tutkin muiden puuhien lomassa kerrankin kunnolla blogin tilastoja. Paljastan postauksen lopussa myös arvonnan voittajan mutta katsotaan ensin, mitä sain tilastoista irti.

Pieni keikistä kasvatettu orkidea kukkii keittiön ikkunalla anopinhampaan vieressä.

Näiden neljän vuoden aikana tänne bloggeriin on ehtinyt liittyä 111 lukijaa. Blogit.fi-sivustolla lukijoita näyttäisi olevan 48, joista oletettavasti ainakin osa on samoja kuin bloggerissa. Postauksia olen tehtaillut tämä mukaan lukien 692 ja kommentteja niihin on tullut 13152 kappaletta, keskimäärin siis noin 19 kommenttia /postaus. Jokainen niistä (paitsi ne ulkomaiset kasino- tai muut roskasisältökommentit) ovat ilahduttaneet minua todella paljon.

Karon terveiset teille.

Koko ajanjakson suosituin postaus on ylivoimaisesti Maljaköynnöksen talvettaminen, jota on katsottu noin 2540 kertaa. Seuraavaksi suosituimmat postaukset noin 1500 katselukerralla ovat Kärhöjen ruukutusta ja pistokaslisäystä sekä Pensaiden pistokaslisäystä, neljäntenä on kesäkukkien talvettamisesta kertova postaus. Merkillepantavaa mielestäni on se, että kymmenen suosituimman postauksen joukossa on peräti kolme kasvien talvettamista käsittelevää postausta.

Hanki kantoi Karoa hyvin (samoin rusakoita) ja lapsia kohtalaisesti. Minua ei lainkaan.

Maljaköynnöspostaus taitaa olla kestosuosikki, sillä se on myös viimeisen 12 kuukauden luetuin postaus. Neljän kärki on edelleen sama, sijojen 2-4 järjestys vain hieman vaihtuu. Kymmenen suosituimman postauksen joukossa ovat myös samat talvettamista koskevat postaukset kuin koko ajanjakson kymmenen kärjessä ja lisäksi muutama muuten vain suosittu postaus. Ilmeisesti on sattunut joku sateinen sunnuntai julkaisupäiväksi tai sitten on vahingossa eksytty blogiin kun on ollut tarkoitus etsiä tietoa mahdollisista lomakohteista (esim. postaus viime toukokuun lopusta, Stonehenge ja Sunny Beach).

Takapihalle on ilmestynyt lasten lumilinna, joka on vaatinut sekä isännän että minun työpanosta. Lapset ovat lähinnä neuvoneet, mihin tehdään uusi huone ja mihin suuntaan seinät menevät missäkin.

Näyttökertoja kun katsoo tarkemmin, näkee, kuinka kasvien lisäämispostauksissa tulee piikki alkukesällä ja talvetuspostauksissa syksyisin. Luonnollisesti juuri silloin kun kyseistä tietoa etsitään. Haun avainsanoista käy ilmi, että blogistani on etsitty erityisesti tietoa leijonankidan talvetuksesta. Seitsemästätoista yleisimmästä hakusanasta viisi liittyy nimittäin leijonankitaan ja muutama muukin tavallisesti yksivuotisena kasvatettava kesäkukka oli mukana. Hienoa, että meitä rohkeita kokeilijoita löytyy eikä kesäkukkiakaan enää pidetä automaattisesti kertakäyttöisinä.

Nämä ovat ne edellisessä postauksessa näkyneet helmililjat, jotka oli jyrsitty mullan pintaa myöten poikki. Hyvin ovat lähteneet kasvuun. Kaivoin ne syksyllä kierrätyshenkisesti kukkapenkistä ruukkuun ja kesän tullen istutan eri kukkapenkkiin.

Minusta on mahtavaa, että blogistani käydään etsimässä (ja toivon mukaan myös löytämässä) tietoa eri asioista. Minussa asuvat selvästi sekä pieni opettaja että oppilas, sillä tiedon jakaminen ja uuden oppiminen ovat minusta tavattoman mielenkiintoisia. Ilahdun aina suuresti, jos joku kertoo kommenteissa tai yksityisviestillä sähköpostissa kokemuksiaan jostain aiheesta, jota olen blogissa pohdiskellut. Niin se tieto vaihtuu ja olemme kaikki taas yhden pienen askeleen viisaampia.

Nuppujakin näkyy jo kun tarpeeksi tarkkaan tutkii lehtitupsujen keskeltä.

Ja sitten siihen arvontaan. Luin suurella mielenkiinnolla keksimiänne haasteita. Onnekseni olitte kehitelleet pääsääntöisesti toteuttamiskelpoisia haasteita, ettekä mitään "kaiva puutarhalampi lusikalla" -tyyppisiä juttuja, joten melko varmasti aion toteuttaa ainakin suurimman osan haasteistanne tämän vuoden mittaan. Kaikkien kekseliäiden haasteiden joukosta esiin nousi SariH:n haaste askarrella pihalle soitin, josta saa ainakin 5 eri säveltä ja sitten soittaa ja nauhoittaa sillä puutarhafilosofiaani kuvaava melodia. Suoralta kädeltä ajattelin, että tätä nyt en ainakaan tee ikinä mutta niinpä vain huomasin muutaman tunnin päästä jo miettiväni mahdollista toteutustapaa. Kuinka mahtavat talikon piikit soida tai saako jostain ontosta kasvin varresta puhallettua minkäänlaista ääntä? Minua kiinnosti erityisesti myös Sirkun (Kukkia ja haaveita -blogi) aistipuutarha-haaste, joten palkitsen sekä SariH:n että Sirkun pienellä yllätyspalkinnolla. Synttäriarvonnan siemensetin voittajaksi lapset arpoivat Huopalinnun (Huopalinnun puutarhassa -blogi). Paljon onnea teille kaikille!

Laskiaispullilla on herkuteltu eilen ja tänään. Täytteenä oli hilloa ja kermavaahtoa.

Lähetättekö SariH, Sirkku ja Huopalintu sähköpostiini (hiidenkivella (ät) gmail.com) osoitetietonne, niin laitan palkinnot tulemaan. Annan teille ensi sunnuntaihin, eli 6.3. saakka aikaa ilmoittautua, minkä jälkeen palkinnoille arvotaan uudet voittajat. Ylihuomenna kuukausi vaihtuukin jo maaliskuuksi, eli osa meistä pääsee jo pian etsimään pälvipaikkoja ja ensimmäisiä piippoja, ja me runsaslumisempien alueiden asukkaat toivottavasti pääsemme bongailemaan edes valkoisen hangen keskeltä esille sulavia pensaiden latvoja. Kivaa uutta viikkoa!

Viikon jorinat

Nyt on ollut vähän tylsää näin puutarhabloggaajan näkökulmasta. Tähän aikaan vuodesta ei oikein tapahdu mitään raportoimisen arvoista, joten kirjoitusinspiraatiokin on ollut vähän unessa.

Pikkuinen orkideani kukkii ensimmäistä kertaa. Kukkavana on ruhtinaalliset 12cm korkea.

Puutarhasuunnitelmat pyörivät lähinnä päässä ilman mitään konkreettista ajatusta tai luonnostelmaa eikä unissakaan ole näkynyt mitään mullistavaa. Yhdessä unessa kyllä muistan istuttaneeni kolmemetrisiä koristepensaita täydessä kukassa johonkin mutta uni keskeytyi herätyskelloon ennen kuin pääsin näkemään vaivalloisen raatamiseni lopputuloksen. Pensaiden lajikin jäi vähän mysteeriksi mutta ainakin osa näytti syreeneiltä. Omaan puutarhaan ne eivät kuitenkaan tulleet, sillä unessa näkyi kalliota tai jättikokoinen siirtolohkare ja harvinaisen ruman sävyisen sinapinkeltaisen rakennuksen kulmaa. Näkisin kyllä mieluummin vähän kauniimpia yksityiskohtia unissani. No, kukkivat pensaat sentään olivat kauniita, vaikkakin erittäin työläitä istuttaa.

Jaloangervon kuihtuneet kukinnot ovat kauniita talvella.

Puutarhaan on hyökännyt kutsumattomia vieraita. Ensimmäinen oli sellainen nelipyöräinen etukuormaajan ja lumilingon kanssa lumisateen jälkeen jyristelevä katujen auraaja, joka oli saanut päähänsä työnnellä kadun pään lumikinoksia vähän tiiviimpään. Eikä siinä mitään, mutta olipa ottanut vähän reippaanlaisesti meidän pihaliittymän kohdalta ja nostanut samalla kivikkorinteen juurelta reunimmaista kiveä ylöspäin. Pitää käydä ennen seuraavaa lumisadetta nappaamassa kivi talteen, ettei murikka saa keväällä kyyditystä lumenkaatopaikalle. Onneksi irronnut kivi oli vasta rinteen juurella maan tasalla olevia pienempiä kiviä, varsinaiseen kivikkorinteen pengerrykseen oli vielä puolisen metriä matkaa.

Kinokset on työnnelty kivikkorinteen päälle. Uudella urakoitsijalla on eri tyyli tehdä hommia, sillä ennen ei ole kauhottu tästä pihatien puolelta ja kivetkin ovat jääneet rauhaan. Tuo yksi murikka nousi nyt sen verran esille, että seuraavalla kerralla se siirtyy varmasti, jos sitä ei ota talteen.

Toinen kutsumaton vieras oli jänöjussi, joka oli kierrellyt ympäri takapihaa sapuskan toivossa. Verkottamatta jättämäni syyshortensian latvat oli syöty, tosin siitä ei tule haittaa kun olisin joka tapauksessa leikannut sen keväällä. Säikähdin kyllä eilisaamuna pahemman kerran kun huomasin ikkunasta, että edellisiltana satanut paksu räntä oli taivuttanut luumutarhasta yhden verkon kaksinkerroin ja rusakon jälkiä oli heti sen vierellä. Ikkunasta ei nähnyt, oliko rusakko peräti hypännyt verkon sisään herkuttelemaan uusien atsaleojeni nupuilla. Lähempää selvisi, että otus oli pysähtynyt verkon viereen ja ilmeisesti harkinnut vakavasti mahdollisuutta käydä tekemässä lähempää tuttavuutta kulinaarisiin herkkuihin. Onneksi ei ollut vielä uskaltautunut sellaiseen toimintaan.

Karon kanssa kävimme siirtämässä joulukuusen verkkoaidan sisäpuolelle. Nyt jos rusakot jotain kautta pääsevätkin apajille, ainakin joutuvat etsimään atsaleoja kuusen oksien seasta.

Sivupihalla rusakoita on liikkunut vähän enemmänkin. Majapenkin takaa kulkee niiden moottoritie, josta on hyvä poiketa tekemään täsmäiskuja puutarhan puolelle.

Mustikat ovat vielä hyvässä turvassa verkon sisällä. Tai oikeastaan ne ovat jo hautautuneet hangen alle. Kärhöportti sen sijaan on kiinnostanut pupuja kovasti.

En muista, että jänikset olisivat ennen ihan näin paljoa syöneet kärhöjä talvella. Alppikärhöihin ei ole meillä koskettu koskaan ennen ja loistokärhöistäkin otettu vain pienet maistiaiset oksankärjistä. Nyt rusakot olivat pitäneet oikein juhlat kärhökaaripenkissä ja syöneet hyvällä halulla yhden loistokärhöistä hangen pinnasta vajaan puolen metrin korkeudelle ja ottaneet maistiaisia muistakin. Minun puolestani saavat syödä ne vaikka korkeammaltakin kun olisin joka tapauksessa joutunut ne leikkaamaan keväällä. On ollut sen verran napakoita pakkasia useammankin kerran tänä talvena, että varmaan ovat paleltuneet. Sen verran oli syksyllä mielessä mm. Päivänpesän Katjalta viime tai toissa talvena syöty alppikärhö, että laitoin 'Albina Plenalle' raudoitusverkon palasia ja kuivia risuja esteeksi. Tavallista sinistä alppikärhöä en sen sijaan suojannut oikeastaan yhtään. Lapioin kyllä tyvialueen kohdalle sen verran lunta, että rusakot eivät söisi sitä ainakaan ihan maanrajasta poikki. Tähän saakka kärhö saikin olla rauhassa mutta viikolla olleet suojasäät kovettivat hangen pintaa sen verran, että nyt oli rusakoiden hyvä käydä maistelemassa sitäkin. Nimenomaan maistelemassa: yhdestä pitkästä versosta oli otettu viiden sentin pätkä hangen pinnasta, vaikka latvakin olisi ollut talttahampaiden korkeudella. Kävin hakemassa syksyllä hakettamatta jääneitä pihlajan oksia ja asettelin niitä ristiin rastiin muiden versojen suojaksi. Muutaman oksan laitoin myös 'Albina Plenalle' lisäturvaksi. Syökööt mieluummin loistokärhöjä!

'Jan Pawel II' on vedetty hangen pintaa myöten sängelle ja muistakin vähän maisteltu. Vielä näissä riittää sapuskaa kevättalveksi jänöille.

Olen katsonut Yle Areenasta muutaman jakson Puutarhakausi-ohjelman uusimmasta kaudesta. Joskus puutarhaohjelmista saa jonkun idean tai ainakin kipinän johonkin kohtaan omassa puutarhassa mutta toistaiseksi katsominen on ollut vain viihdyttävää ajanvietettä. Hyvä niinkin. Eihän tässä nyt ollutkaan mitään ihmeempiä mietintämyssyssä. Sitä vain jään aina ihmettelemään, että aika pieniä istutuskuoppia kaivavat puille ja pensaille. Luulisi, että niin kovan näköiseen maahan pitäisi kaivaa ihan reilut kuopat eikä vain hädin tuskin juurakon kokoinen kolonen. Onko tässä itse istuttanut kaikki koko ajan väärin kun ammattilaiset tekevät noin vai onko Etelä-Ruotsin ilmasto ja maaperä sellaista, että siellä kasvaa kaikki, istuttipa ne miten tahansa? Aivan hämmennyksiin tässä menee pieni savolainen mieli.

Aurinko sai jääkiteet kimmeltämään kauniisti mustilanhortensian kuihtuneilla kukilla.

Talvisissa tunnelmissa jatketaan tammikuuta. Hyvää ja toivottavasti myös aurinkoista viikonloppua!

Nestorin joulu: 15

Tänään mennään kukkateemalla, joten katsottavaa on myös niille, jotka skippaavat muulloin nämä Nestori-jutut. Laitoin nimittäin loppuun muutaman kuvia omista jouluasetelmistani. Ensin kuitenkin kurkataan Nestorin kukkasia.

Kirjavan muulinkorvan viereen ikkunalle on ilmestynyt valkoinen hyasintti tuomaan hyvää tuoksua. Hyasintin juurella on sammalta.

Toinen hyasintti löytyi makuuhuoneen hyllyltä. Katsovatkohan Nestori ja Minni televisiosta jouluelokuvia?

Tässäpä havainnollinen kuva siitä, missä mittakaavassa Nestori elelee. Nestorin hyasintit ovat kyllä vähän tuuheampia kuin nämä omani mutta kotitontuilla onkin supervihreät peukalot.

Pitäydyin tänä vuonna tutuissa ja varmoissa joulukukissa, eli amarylliksissä, hyasinteissä ja tulilatvassa. Amarylliksistä kaksi on valkoisia ja yksi punainen. Toinen valkoisista amarylliksistä oli jo ostohetkellä tehnyt kolme nuppuvartta näkyville mutta muutaman päivän päästä sipulista alkoi pilkottaa neljäskin nuppu. Toistaiseksi nuppu on kasvanut hyvin, joten ehkäpä se jaksaa kukkiakin. Joskus nimittäin nämä kaksivanaisen hinnalla ostetut ovat kuivattaneet kolmannen tai viimeistään neljännen nuppunsa kesken lystin.

Yhdistin hyasinttien kanssa punaisen ja valkoisen amarylliksen. Tulilatvan kaverina valkoisessa korissa on neljättä nuppua puskeva ryllis, jonka kahdessa kukkavanassa on nyt kukkia auki.

Pari vuotta sitten emokasvistaan irrotettu orkidean poikanen innostui kukkimaan ensimmäistä kertaa juuri sopivasti joulun alla.

Monta vuotta käytössä olleista kanelitangoista ja tähtianiksista ei enää kovin paljoa tuoksua irtoa, mutta minusta ne ovat kivoja koristeita.

Kerrottu valkoinen amaryllis on minusta ehdottomasti yksi joulun kauneimmista kukista.

Joko teillä on paljonkin joulukukkia kukassa vai hankitteko ne vasta lähempänä joulua?