Kukkakimppuja äideille

Äitienpäivää on vietetty ainakin täällä pihapuuhissa ja siinä samalla kamera on räpsinyt kuvia ympäri pihamaata. Edellisen, puutarharönttösten täyttämän jutun vastapainoksi tuleekin nyt kuvasatoa suloisista kukkakimpuista, joita tänä äitienpäivänä meiltä löytyi.

Tarhakylmänkukka muistuttaakin ihan kukkakimppua. Taustalla kukkii kirjokevättähtiä.

Aurinkopenkistä ja luumutarhasta löytyy tämän hetken runsainta kukintaa. Suunnataan seuraavaksi luumutarhaan ja jätetään aurinkopenkki loppuun. Luumutarhassa pääosassa ovat nyt violetin eri sävyt mutta vaaleanpunainenkin sopii kaikkialle ja sitä löytyy esikoista ja pystykiurunkannuksista.

Pystykiurunkannus 'Beth Evansin' kaverina on ripaus valkoista posliinihyasinttien muodossa.

Ensimmäistä kertaa kukkiva esikon siementaimi yllätti hempukalla värillään.

Tähtisahrami 'Ruby Giant', kevätsahrami 'Pickwick', pikkuisen kevättähtiä ja pari huhtikurjenmiekkaa.

Huhtikurjenmiekka 'Purple Hill' ja 'Blue Hill'. Ei liene epäilystä, kumpi on kumpaa.

Viime syksynä mesimarjapenkin laitaan kipatut ämpärinpohjat.

Purple ja Blue Hill -kurjenmiekkasekoituksen täsmällisesti erilleen osuneita värejä olen jo naureskellut ennenkin täällä blogissa. Nyt sattui toinen hauska osuma, sillä viime syksynä aurinkopenkistä jaettuja kukkasipuleita ympäri pihamaata lykkiessäni onnistuin istuttamaan yhteen kohtaan vaaleanpunaiset ja -siniset kevättähdet erilleen toisistaan. Sitä en tiedä, mistä posliinihyasintti ja lehtoesikko olivat eksyneet sekaan kun ei niitä kovin lähellä kasva. 

Kevätsahrami 'Jeanne d'Arc' ja idänsinililja ovat ihan tarkoituksella vierekkäin.

Tämäkin esikko on omatoimisen risteytymisen lopputulos. Sen kukissa on hentoista liilaa kuviointia.

Jouluruusu 'Hello Amber'.

Ensimmäiset narsissit kukassa.

Luulin muutama päivä sitten, että yksikään narsissi ei ole selvinnyt narsissikärpästen hyökkäyksiltä mutta kaksi mätästä Tête-à-Tête -kihlanarsisseja ponnahti supernopeasti esiin ja aloitti kukkimaankin melkein saman tien. Veikkasin ensimmäisten narsissien kukkivan 15.5 ja pelkäsin, että se olisi liian aikaista mutta ensimmäinen tete olikin auki jo 9.5. illalla. Kuusi päivää etuajassa. Olenkohan muuten istuttanut ne liian syvälle kun ovat noin maanrajassa? Jos siinä onkin selitys sille, miten narsissikärpäset eivät ole syöneet niitä? Eivät ole jaksaneet kaivautua niin syvälle. Muista narsisseista ei vielä tänään näkynyt lehdenkärkeäkään.

Huhtikurjenmiekka 'Frozen Planet' ja vaaleanpunainen kevättähti.

Mihin lie ovat hävinneet loput jääplaneetat? Viime syksyn suuressa mylläyksessä ovat varmaan levittäytyneet ympäri pihamaata ja vain nuo kaksi jäivät lähelle entistä paikkaansa. Toivottavasti muut eivät ole kuitenkaan hävinneet ihan lopullisesti.

Loppuun vielä jättikimppu kevätkukkaniityltä.

Onnea kaikille äideille!

Lämmin toukokuun aloitus

Sinivuokot kukkivat.

Vappuviikonlopun säät olivat mitä mainioimmat puutarhailua ajatellen. Ilman tuulta olisi pärjännyt t-paidassa mutta sen verran ainakin täällä puhalteli, että piti pitää fleece päällä melkein koko ajan. Se ei kuitenkaan tahtia haitannut ja välillä oli ihan mukavakin, että viilentävä tuulenpuhuri osui kohdalle. Isoin urakka oli puutarhakompostorin tyhjennys. Nyt kun pääsisi hakemaan tallilta hepankakkaa, niin saisi viimevuotisen kompostin nosteltua Biolanin puutarhakompostoriin loppukypsymään. Puutarhasta kun ei vielä tähän aikaan irtoa kovinkaan paljoa vihreää kitkentäjätettä kompostoitumisen vauhdittajaksi.

Kompostia matkalla kukkapenkkiin.

Mikä neronleimaus olikaan levittää syksyllä kevättähtiä ja huhtikurjenmiekkoja kivikkorinteen puolelle! Aurinkopenkin puolella ei ole aivan yhtä runsasta kukkatykitystä kuin aiempina keväinä mutta sinisiä ja vaaleanpunaisia lämpäreitä on nyt paljon laajemmalla alueella. Jos sipulit viihtyvät uusilla paikoillaan yhtä hyvin kuin ennen, niin parin vuoden päästä kukintaa on hyvin monen neliömetrin alalla. Yksi pieni muistuma aikaisempien vuosien kukkapaljoudesta on vielä aurinkopenkin puolella. Ilmeisesti rikkaruohon juuria ei ollut syksyllä ihan koko kevätkukkaniityn alueella, kun jäi noin tiheä kukkalämpäre jakamatta. Sen voisi nostaa tänä kesänä kunhan kurjenmiekkojen lehdet alkavat kuihtua. Sipuleiden on pakko olla ihan vieri vieressä kun kukatkin ovat tiiviissä sumpussa.

Kuvassa näky on aika laimea mutta livenä kurjenmiekat ja kevättähdet tuikkivat iloisesti sieltä sun täältä.

Nukkapähkämöt ovat vähän ankean näköisiä keväällä ennen kuin ne alkavat puskea uusia lehtiä, joiden alle vanhat sitten häviävät. Miksi en siis ole aikaisemmin ymmärtänyt istuttaa niiden sekaan huhtikurjenmiekkoja? Isot, tummansiniset kukat tuovat mahtavasti väriä vaaleaan pähkämömattoon ja luultavasti kurjenmiekkojen lehdet häviävät näkyvistä viimeistään siinä vaiheessa kun pähkämöt alkavat kasvattaa kukkavarsiaan.

Aika kiva yhdistelmä minusta.

Jos kurjenmiekat toimivat hienosti nukkapähkämöiden seassa, niin kevättähtien kanssa tilanne on hieman eri. Korkeus olisi hyvä mutta pastelliset sävyt eivät oikein erotu epämääräisen hailakanvärisistä pähkämöistä. Luultavasti suurin osa kevättähdistä on vielä levittäytynyt ihan itse pähkämöiden sekaan, sillä en muistaakseni istuttanut niitä ihan kivien kylkeen. Muutama keskemmällä aluetta oleva kasvusto saattaa toki olla oma virhearvioni. Pitää nyt tässä vähän pohdiskella, josko kaivaisi ainakin vaaleanpunaiset kevättähdet vaikka kaukasianmaksaruohojen sekaan. Tummaa kasvustoa vasten hempukat olisivat paremmin edukseen. Siniset ehkä saavat jäädä pähkämöiden sekaan. Isompana mättäänä ne varmaan erottuvat paremmin, vaikka pähkämö ei ihan optimaalinen väripari niille olekaan.

Omatoimiset kevättähdet eivät ihan erotu massasta.

Viime syksynä istutettu nukki selvästi viihtyy.

Jos en olisi jättänyt nukin nimilappusta kukkapenkkiin, olisin saattanut jopa kitkeä lilliputtikokoiset nukit rikkaruohoina pois. Kukkavarrella on korkeutta vain muutaman sentin eikä yksittäinen kukkakaan ole edes senttiä halkaisijaltaan. Söpöjähän nuo kuitenkin ovat ja selvästi viihtyvät, kun kukkivat kumpainenkin. Pitäähän sitä joka puutarhassa yksi suurennuslasin kanssa tutkittava kasvikin olla vai miten se nyt menikään? Viime kesän hankinnoista valkokukkainen tarhalevisia oli mädäntynyt ihan kokonaan. Se vähän harmittaa, vaikka ensimmäinenkin tarhalevisiani jäi yhden kesän ihmeeksi. Viime kesän kukinta oli kuitenkin yltäkylläisen runsas, joten ei tullut ostettua kasvia, joka jurottaa ensimmäisen kesän ja heittää henkensä ennen toista. Jatkossa pitäydyn pelkästään tähtilevisioissa, sillä ne ovat talvehtineet loistavasti. Olisikohan niissä valkoista lajiketta?

Melkein peitin kompostimullalla kurjenpolven varsien seasta kurkistelevat krookukset.

Ylläolevan kuvan kukkasten piti olla sinisahrami 'Blue Pearlia' mutta kukat näyttävät minusta identtisiltä tähtisahrami 'Barr's Purplen' kanssa. Nappasin kukkien auettua vielä Barrin kukan ja vein sen näiden viereen vertailtavaksi. Barr oli ehkä hitusen kookkaampi mutta ovat ne saaneet kasvaakin maassa pidempään kuin nämä, jotka istutin vasta viime kesänä kellarissa talvetetuista sipuleista. Ehkä pitää vertailla kukkia uudestaan ensi keväänä. Onneksi viskoin kompostimultaa kottikärrystä käsin, sillä lapiollisen alle kukat olisivat varmasti hautautuneet kokonaan.

Koska kukkii?-haasteen pystykiurunkannukset kukkivat huhtikuun 27:nnen päivän sijaan vappuna, 1.5.

Neljällä päivällä menivät kiurunkannukset huti, joten ne osuivat arvauksistani toiseksi lähimmäksi. Narsissien pelkään menevän huti aivan totaalisesti, sillä vielä ei näy edes ensimmäistäkään piiponkärkeä ja kukinnan pitäisi alkaa 15.4. Minkä ihmeen takia menin heittämään niin aikaisen veikkauksen niiden kohdalle? Ja onko niistä yksikään edes elossa enää? Toivottavasti edes joku sipuleista olisi selvinnyt narsissikärpästen hyökkäyksiltä.

Tomaatit ruukutettu ulkona 2.3.

Tomaattini eivät olleet päässeet vielä tutustumaan edes ulkoeteiseen kun jo vein ne ulos. Sen verran lämmintä oli 2.3, vaikka tuuli välillä puhalsikin melko voimakkaasti. Ruukuttelin tomaatteja kuitenkin autotallin varjoisalla seinustalla, johon ei osunut tuuli aivan yhtä voimakkaasti kuin avoimemmalle kohdalle. Kaksi amppelitomaatti 'Gartenperleä' pääsi jo lopullisiin astioihinsa mutta toiset saavat pärjätä noissa astioissa toukokuun lopulle saakka. En tiedä, missä vaiheessa minulle tuli laskuvirhe, mutta ei tomaatteja noin montaa pitänyt laittaa. Kuvasta puuttuvat vielä lasten tomaatit, jotka he kiikuttivat aika pian ruukutuksen jälkeen takaisin sisälle toipumaan. Saivat ehkä hitusen kovakouraisempaa käsittelyä kuin nämä minun taimeni... Toivon totisesti pitkästä aikaa tomaateille oikein suotuisaa kesää, jotta kaikki vaivannäkö ei mene hukkaan.

Ensimmäinen erä taimia pääsi lopullisesti ulos.

Hankin aiemmin keväällä kasvilavan päälle uuden muovihupun, sillä edellisissä oli jo reikiä ja toisen tukikehikosta on hajonnut yksi palanen. Niitäkin käytetään vielä tarpeen mukaan mutta tämän uuden alle mahtuu hieman korkeampia kasveja. Yksi tomaateista oli tarkoitus istuttaa kasvilavaan ja se saa varmasti alkuun muovikasvarin suojakseen tai jos on kovin aurinkoista, niin kehikon varaan saa laitettua harsoa varjostamaan paahteelta.

Ensimmäinen tarhakylmänkukka kukkii todella matalin kukkavarsin mutta suurin kukin.

Kuun vaihteesta jäi vaikka miten monta asiaa ja uutta kukkijaa raportoimatta mutta ehkäpä ehdin paneutua niihin jonain toisena päivänä. Iloista, aurinkoista toukokuuta!

Ennen ja jälkeen

Kylläpä taas maisemat muuttuivat nopeasti, kun toissapäivää vertaa eiliseen. Kuvat tosin ovat vasta tältä päivältä, sillä eilen kaikki pienet kevätkukkijat olivat hautautuneet umpsukkeluksiin hangen alle eikä niitä näkymiä ollut alkuunkaan mielekästä kuvata.

Huhtikurjenmiekoista kukkii jo muutama 'Harmony' sekä ensimmäinen 'Alida' (tuo vaaleampi).

Perkasin syksyllä perusteellisesti huhtikurjenmiekkojen kasvualueen, sillä niiden sekaan oli eksynyt heinää ja vähän muitakin rikkaruohoja. Ainakaan kurjenmiekkoja perkaaminen ei näyttänyt häiritsevän, sillä niitä nousee tasaisesti joka puolelta ja ensimmäiset jo kukkivatkin. Niiden sipuleita riitti levitettäväksi myös muualle ja tietysti upottelin niitä "hiidenkiven'' toisellekin puolelle kivikkorinteen yläosiin. Muutamia kukkii jo sielläkin ja versoja nousee mukavasti aika laajalta alueelta. Minusta ne sopivat oikein mukavasti myös kivien sekaan.

Vasemmalla 24.4, oikealla samat kukkaset hieman eri kulmista 26.4. aamupäivällä.

Kevättähtien veikkasin kukkivan jo 16.4. mutta ensimmäinen avautui vasta 23.4. Viikolla huti ja melkein heti kun ensimmäiset uskalsivat aloittaa kukinnan, tuli märkä ja jäinen peitto päälle. Melkein säälittää pienten kukkien puolesta mutta onneksi kevätkukat ovat sitkeitä ja tottuneita vaikka millaisiin säänvaihteluihin. Tähtisahrami 'Ruby Giantia' oli jo pari isoa mätästä komeasti kukassa mutta niin nekin vain joutuivat vetämään kukkansa suppuun ja odottamaan poutaisempaa keliä.

Ylärivissä kevättähdet, alarivissä ensimmäiset kultasahrami 'Romancet' sekä tarhakylmänkukat.

Kollaasin alarivissä eivät sentään olleet sahramit joutuneet muodonmuutosleikkiin ja muuttuneet vuorokaudessa kylmänkukiksi. Kummassakaan ei vain ollut tänään mitään kuvattavaa: pikkuruiset sahramit olivat kokonaan lumen alla eikä kylmänkukistakaan nähnyt juuri mitään. Niiden karvainen pinta keräsi selvästi tehokkaammin lunta päälleen kuin vaikkapa kurjenmiekkojen terälehdet. Pääsivät siis kumpainenkin blogiin lumettoman päivän kuvina. Pelkäsin jo keltaisen nurkan krookusten joutuneen kokonaan myyrien suihin mutta olipa ainakin pari pientä rypästä säästynyt. Jospa niitä vielä jokunen nousee kunhan pääsevät esiin päivänliljojen viimevuotisten lehtien seasta. Vaikeaa olisi ollut tarhakylmänkukankaan nousta kovin suuren lehtimassan ylle, kun katsoo kukkavarren pituutta. Hassusti nuo ensimmäiset kukat aukesivat melkein maanpinnan tasalle. Toivottavasti se kertoo vain koleasta säästä eikä siitä, että myyrä olisi mutustanut siltä juuret olemattomiin.

Takapihalla tähtisahramit 'Barr's Purple' ja valkoiset posliinihyasintit ovat aloittaneet kukinnan.

Tässä ennen-kuva.

Kuten kuvasta näkyy, niin jälkikompostorimme alkoi olla jo vähän turhan heppoisessa kunnossa. Ilman ympärille kieputettua narua, kepakoita ja raudoitusverkon jämäpaloja koko kompostori leviäisi palasiksi eikä tyhjennysluukku pysyisi hetkeäkään kiinni. Koska tyhjennysluukusta, kannesta ja takakappaleestakin puuttui myös pieniä palasia, päätimme hankkia uuden kompostorin sen tilalle ja siirtää tuon johonkin kevyempään käyttöön. Uusi kompostorikaan ei ole lämpöeristetty mutta sentään siinä on sentään pohja ja kansi, joka ei aukea tuulessa. Olen istuttanut yleensä kesäksi jälkikompostoriin kurpitsan ja välillä jotain muutakin mutta pitää nyt vielä tutkailla, miten tähän uuteen tekisi. Täyttöaukko on sen verran pienempi, vaikka koko yläosan ottaisi irti, ettei siihen ainakaan montaa kasvia mahdu. Ehkä yksi kesäkurpitsa tai muutama köynnöstävä kasvi, jotka voi ohjata viereiseen raudoitusverkkoon. Ihan mukavasti uudessa kompostorissa lähti kuitenkin vanhassa jälkikompostorissa ollut massa lämpenemään kun laitoin pikakompostorista puolivalmista tavaraa sekaan.

Ja tässä jälkeen.

Uusi kompostori oli pohjamitoiltaan edellistä jonkun verran leveämpi, joten kompostorin etureuna jäi tyhjän päälle killumaan. Omasta "sekatavarakaupasta", eli metsästä edellisen asukkaan rakennusjätekasoilta löytyi pari sopivanpaksuista betonilaatan kappaletta, joilla sai etureunaan riittävästi täytettä. Kompostorin ilmankierto hoituu ilmeisesti tyhjennysluukun alla olevan ilmanottoaukon kautta ja nyt se on ainakin on kunnolla avoinna. Saa nähdä, miten paljon myyriä alkaa vilistä samaisen aukon kautta mutta pääsivätpä ne halutessaan siihen edelliseenkin kompostoriin, jossa ei ollut edes muodon vuoksi minkäänlaista pohjaa. Ei tuohon kuitenkaan tuoretta keittiöjätettä laiteta, vaikka kompostori mukana tulleen lappusen mukaan soveltuisi niillekin. Sentin ilmareiät pohjassa eivät minusta ole riittävän pieniä estämään myyrien ja hiirien pääsy kompostoriin. Ehkä tuohon etureunan koloseen voi askarrella palasen tiheäsilmäistä verkkoa, jos herää epäilys jyrsijähotellista kompostorin alla. Kompostorien luona puuhaillessa tuli samalla kaiveltua niiden edestä muutama paksujuurinen voikukka ja muitakin rikkaruohoja pois.

Skillat "vaahtokylvyssä".

Meillä on edelleen muutamia senttejä lunta maassa, vaikka tänään on hetkittäin aurinkokin pilkistellyt. Välilä tosin satoi uutta räntää päälle mutta tuleepahan edes pikkuisen kosteutta maahan. Kurjalla kelillä ei ulkopuuhissa oltu mutta sisätiloissa purkkimäärä lisääntyi melkoisesti, kun koulia taimia. Olisi pitänyt ottaa taimipöydistäkin ennen ja jälkeen -kuvat.

Poks!

Johan niitä nuppuja alkoi poksahdella täälläkin auki kun riittävän pitkään odotteli. Tosin moni ensimmäisistä kukkijoista löytyi aivan muualta kuin mistä luulin niiden löytyvän.

Lehtoimikän siementaimi.

Imikät ovat yleensä aikaisia kukkijoita, mikä on hyvä, sillä ne ovat myös hyviä mesikasveja ensimmäisille pörriäisille ja vielä kertovatkin kukan värillä, missä on mettä tarjolla ja mitkä kukat ovat jo menossa vanhaksi. Kukat avautuvat vaaleanpunaisina ja muuttuvat kukan vanhetessa sinisiksi. Muutamalla muullakin luonnonkukalla on samanlainen ominaisuus. Koska imikän kukissa käy aina melkoinen kuhina, on selvää, että siementuotantokin on vähintäänkin kiitettävän runsasta. Aloituskuvan lehtoimikkä löytyi keskeltä varjokujan portin alla olevaa kiveystä. Aion kitkeä koko kasvin heti pois kunhan kukkapenkissä olevat isommat imikät alkavat kukkia. Pieniä lajitovereitakin näyttää pilkistelevän vähän sieltä sun täältä mutta saavat minun puolestani olla kukinnan loppuun saakka. Ihan joka paikkaa en kuitenkaan anna niiden vallata mutta suon pörriäisille kaikki mesibaarit, mitkä eivät ihan kulkuväylillä ole.

Bellis

Kaunokaisetkin ovat aikaisia kukkijoita. Kuvan aurinkoinen väriläiskä suorastaan hyppäsi esiin kaiken viimevuotisen ryönän keskeltä. Sitä ei voinut olla huomaamatta, vaikka olin kulkemassa monen metrin päästä ohi töistä tullessani. Jätin saman tien työlaukun rappuselle ja kävin ottamassa kuvan siltä varalta, että joku pitkäkorva tai siimahäntä keksii käydä seuraavan yön aikana mutustamassa koko kukan kitusiinsa. Eivät ne kyllä ensimmäisenä ole bellisten kukkia napostelleet mutta kerta se olisi ensimmäinenkin eikä luonnossa ole vielä kovin paljoa tuoretta evästä.

Vaaleajouluruusu on saanut jo useamman kukan täysin auki.

Tähtisahrami 'Ruby Giant' on ihanan aikainen kukkija ja onneksi tulin istuttaneeksi niitä myös hyvin lämpimään paikkaan. Ihan eniten käytetyimmän kulkureitin äärellä ne eivät kyllä ole mutta aurinkoisena päivänä voi aina tehdä asiaa yhden (tai useamman) kukkamättään luokse. Ensimmäinen 'Ruby Giant' aukesi jo 17.4. ja oli täten yhdessä posliinihyasintin kanssa ensimmäinen kukkiva sipulikukka. Takapihalla luumupuun juuressa pieni mätäs tähtisahrami 'Barr's Purplea' on myös aloittanut kukintansa, vaikka en olekaan ehtinyt nähdä niitä kertaakaan avonaisena. Aurinko ei vielä ehdi paistaa niiden kohdalle ennen kuin lähden töihin ja illalla ne jäävät talon varjon taakse. Kukat ovat kuitenkin selvästi olleet jo useampana päivänä auki.

"Rubiinijättiläiset" kukkivat jo useamman kukan voimin.

Lisää purppuraista sävyä löytyy esikoista.

Kovin ovat vielä pieniä ja harvakseltaan ympäri tonttia nämä minun kevätkukkijani mutta pääasiahan on, että edes sieltä sun täältä löytyy edes joku kukkanen. Ainakin kaksi eri kimalaiskuningatarta on jo bongattu etsiskelemässä pesäpaikkaa ja yksi raitamaamehiläisnaaras oli kerännyt siitepölyvasunsa niin täyteen, ettei meinannut päästä edes lentoon. Kuivuneen korren kärkeen kiivettyään se sai viimein riittävästi alkuvauhtia, että lento lähti sujumaan. Ainakin sen verran, mitä saimme lapsen kanssa seurattua.

Ensimmäisessä tarhakylmänkukassakin alkaa jo näkyä väriä.

Tarhakylmänkukkien karvaiset nuput kuuluvat monen suosikkeihin, myös minun. Käyn silittelemässä ja hypistelemässä niitä joka ikinen kevät ja melkein joka päivä. En vain voi vastustaa kiusausta. Lampaankorva, eli nukkapähkämö kuuluu samaan koskettamaan houkuttelevien kasvien sarjaan. Onneksi kukat eivät näy lähemmästä tuttavallisuudesta suuttuvan. Jos jotakin kasvia voi suositella kenen tahansa puutarhaan, niin tarhakylmänkukka olisi varmasti sillä listalla. Se kukkii aikaisin ja pitkään, kukinnan jälkeen ilmestyvät koristeelliset siemenkodat koristavat kasvia pitkälle ja lehdistö pysyy kauniina talven tuloon saakka. Se ei leviä juuristollaan lainkaan eikä siementaimiakaan putkahtele riesaksi asti. Tarhakylmänkukan akilleen kantapää ovat myyrät, jotka pitävät kovasti sen paksusta paalujuuresta. Toisaalta peltomyyrä jyrsi suurimman tarhakylmänkukkani tyvialueen perusteellisesti kahtena peräkkäisenä talvena eikä kasvi siitä pahasti hätkähtänyt. Ehkä ainoastaan vesimyyrä saattaisi saada juuren niin pahasti syötyä, että saisi heittää hyvästit kasville.

Puupioni on jo innoissaan kasvuun lähdössä.

Puupioninkin pulleat silmut sanoivat poks lämpimien päivien innostamana. Se näyttää aivan siltä kuin silmunjäänteiden seasta kurkottelisi monta käsivartta taivasta kohti. Vähän pelkäsin, miten pioni mahtaa suhtautua märkään syksyyn ja vähälumiseen talveen mutta onneksi jo valmiiksi lyhyistä varsista ei paleltunut senttiäkään. Ruskeat jäänteet korkeamman verson latvasilmun alapuolella ovat viimekesäisten lehtien ruodit, joiden ei kuulukaan lähteä kasvamaan. Ei vain ole tullut nyppäistyä pois eivätkä ole omine aikoineenkaan karisseet. Jokohan tänä kesänä pioni kasvaisi matalan saappaan varren korkuiseksi vai vieläkö pysytään lenkkarimitoissa?

Pisimmälle ehtinyt kevättähti 19.4.

Koska kukkii? -haasteen osalta huhtikurjenmiekat ja kevättähdet menivät huti. Veikkasin kummankin aloittavan kukinnan jo 16.4. Ensimmäinen kevättähdistä näytti vasta 19.4. siltä, että nuppu voisi poksahtaa hetkenä minä hyvänsä auki mutta eipä ole avautunut vieläkään. Vieressä kaveritkin ovat saaneet jo kasvateltua nuppunsa samankokoisiksi. Ehkä kevättähti ei uskalla kukkia yksinään, vaan tarvitsee riittävän monta kaveria rinnalleen. Ujoja taitavat olla. Huhtikurjenmiekkojen piippoja alkoi ilmestyä esiin jo 27.3. mutta nuppuja on saanut odotella tuskastuttavan pitkään. Vasta eilen näin ensimmäisen nupun hieman pilkistävän piipon kärjestä ja tänään töistä tullessa kukka olikin auki ja toinenkin jo puoliksi avautunut. Ovat sentään nopeita kunhan alkuun pääsevät. Kukinta meni kuitenkin viidellä päivällä huti veikkauksesta.

Kovasti odotin näiden avautuvan 19.4.

Idänsinililjojen piti aloitella 19.4. Niidenkin nuput olivat jo aivan selvästi valmiita aukeamaan mutta kuin kiusallakin ne alkoivat poksua vasta seuraavana päivänä, 20.4. Meni vain päivällä huti, mihin kyllä täytyy olla tyytyväinen, kun muistelee viime kevättä, jolloin moni arvaukseni meni huti peräti viikkotolkulla. Seuraavat jännitettävät ovatkin sitten pystykiurunkannukset ja narsissit. Saapa nähdä, mitä ennusteissa näkyvä kylmempi jakso tekee niiden kukinnan ajoitukselle? Vesisade varmasti vauhdittaisi edistymistä sulattamalla routaa, pakkasjakso... no, tiedätte kyllä.

Idänsinililjat aloittivat kukinnan 20.4.

Pitää tähän lopuksi vielä laittaa yksi sipulikasvi, vaikka se ei ulkona kasva eikä ole viime aikoina poksahdellutkaan. Jouluna peräti neljällä runsaskukkaisella kukkavarrella ilahduttanut valkoinen ritarinkukka teki kevään mittaan lehdet mutta kuihdutti ne lopulta pois kymmensenttisinä. Sipulissa oli aika pienet juuret alun alkaenkin mutta kuvittelin sen ruukutettuna kuitenkin jatkavan juurien kasvattamista niin kuin nämä yleensä tuppaavat tekemään. Koska sipulin kyljessä alkoi tuntua pehmeämpi kohta ja sivusipulikin pysäytti ainokaisen lehtensä kasvattelun, päätin kipata sipulin pois ruukustaan ja tutkia, onko sillä jotain hätänä. Mullan vallanneet harsosääsket vaikuttivat osaltaan päätökseen. Pehmeämmästä kohdasta paljastui vain viimeisen kukkavarren jäänteet, jotka olivat viimein surkastuneet ja jättäneet sipulin kerrosten väliin tyhjää tilaa. Muuten sipuli tuntui edelleen napakalta eikä päällimmäisten kuorikerrosten altakaan löytynyt mitään hälyttävää. Juuria sipuli ei kuitenkaan ollut tehnyt yhtään lisää, mikä varmaan selittää lehtien surkastumisen. Nyt vain jäin arpomaan, mitä teen sipulille: pitäisikö se ruukuttaa uudelleen vai jättää lepäilemään ja odottamaan kasvuhalujen heräämistä? "Istutin" toistaiseksi sipulin pieneen rasiaan ruukkusoraan, jonka kostutin kevyesti suihkepullolla. Siinä ei pitäisi harsosääskien vaivata ja juurten kasvuakin on minun helpompi seurata.

Ritarinkukka ei halunnutkaan lähteä kasvuun.

Osaisiko vaikka ritarinkukkien sielunelämää perusteellisesti tutkaillut Liisa antaa valistuneita jatkotoimenpideohjeita tai onko muilla hyviä ideoita, mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä? Sipulilla on kuitenkin kokoa suht mukavasti, vaikka ymmärrettävästi neljä komeaa kukkavartta sitä hoikensikin. Sivusipulilla ei nähdäkseni ole vielä omia juuria, vaan kaikki juuret lähtevät suoraan emosipulin tyvilevystä.

Päätetään kuitenkin juttu ulos kun sieltä aloitettiinkin. Huhtikurjenmiekka 'Harmony' kukassa 21.4.

Toivotaan, ettei tässä kovin ankaraa takatalvea saada kohdalle, kun on päästy näin hyvin kevään makuun. Roudan sulattava vesisade olisi ihan toivottavaa säänmuutos ja vielä mielellään arkipäivänä eikä viikonloppuna. Viikonlopulle haluaisin tilata aurinkoista ja lisää kevätkukkien poksahtelua.

Koska kukkii? -haaste

Töttöröö! Laitetaanpa perinteisen epäonnenpäivän piristykseksi liikkeelle tämä innokkaiden keväänseuraajien ja -odottajien leikkimielinen arvauskisa. Koska kukkii? -haaste lähteekin nyt liikkeelle peräti viidettä kertaa. Pienen juhlan paikka siis. Ensimmäisenä keväänä, eli 2022, laitoin haasteen kiertämään melkein huhtikuun puolivälissä, kun aloin olla jo kyllästynyt harvinaisen paksuihin lumikinoksiin. Keväällä 2023 taas kummallisesti edennyt talvi alkoi osoittaa kevään merkkejä jo helmikuun alkupuolella ja pajunkissoista häkeltyneenä laitoin haasteen liikkeelle helmikuun puolivälissä. Seuraavana keväänä, vuonna 2024, lunta oli paljon ja hangen alla routaakin, eli aika normaali talvi. Haaste starttasi tuolloin maaliskuun alkupuolella. Viime keväänä lumikellot nuppuilivat Etelä-Suomessa jo ennen helmikuun puoliväliä, joten aloitin haasteen 20.2. Jos haasteen ensimmäisinä vuosina meillä oli lunta lähemmäs metrin, niin viime ja tänä keväänä ei ole tarvinnut edes polviaan myöten hangessa kahlata.

Haasteiden liikkeellelähtöaikoihin otettuja kuvia pihaantulostamme (poikkeus: vuoden 2023 kuva on kuukautta myöhemmin).

Jostain syystä en ollut ottanut pihaantulosta kuvaa koko helmikuun 2023 aikana enkä edes tammikuussa tai maaliskuun alussa. Ikkunasta otettu kuva kyllä löytyi ja siitä näki, että myös helmikuussa oli ollut piha-aidan yläosaan saakka lunta, eli tilanne oli ollut melkolailla sama kuin reilu kuukausi myöhemminkin. Toivon totisesti, että tänä vuonna ei maaliskuun loppupuolella sada enää niin paljoa lunta, että maalis-huhtikuun vaihteessa olisi sama tilanne kuin 2022 ja 2023 kuvissa. Tämä nykyinen lumimäärä kelpaa vallan mainiosti nykyhetkeen. Ja jos seuraavan viikon sääennustetta katsoo, niin onkohan enää viikon päästä juuri luntakaan jäljellä? Kovin on vesisateista ollut ja samanlaisena näyttää säätilanne jatkuvan.

Auringon lämmittämä pihakiveys oli jo alkanut sulattaa jäätä, joten pääsin 10.3. vähän "tekemään kevättä".

Viime keväänä aliarvioin totaalisesti kevään mahdin ja kevätkukkien kasvuhalut. Kuvittelin kovien pakkasten (EDIT: talvi olikin leudohko, vaikka maa olikin tukevasti roudassa. Näin se muisti voi pettää), vähäisen lumen ja paksun roudan hidastavan kasvuunlähtöä paljon enemmän, mitä se sitten loppujen lopuksi teki. Taas on maa kunnolla roudassa ja lunta vähän, pakkastakin on ollut mutta ei niin paljoa mitä viime talvena. Sää on tuntunut jo parin viikon ajan samalta kuin normaalivuonna kuukautta myöhemmin mutta kevättalvea on vielä jäljellä eikä maaliskuun lopussa täällä ole koskaan kukkinut mikään kevätkukka. Siispä heitän ensimmäiset veikkaukseni suosiolla huhtikuun puolelle.

30.4.2025 kevättähdet ja keväiset kurjenmiekat olivat jo näin pitkällä. Kukinta alkoi pari viikkoa aiemmin.

Huhtikurjenmiekat kuuluvat ehdottomasti suosikkeihini kevätkukkijoista. Erityisesti aurinkopenkin kevätkukkaniityllä (kuva yllä) runsaina kukkivat kurjenmiekat tuovat niin paljon iloa koko kevään ajan, että kuinka niitä ei voisi olla rakastamatta. Ne eivät säikähdä pilvisiä päiviä, vesi- tai räntäsadetta eivätkä kylmääkään. Kun ne ovat päättäneet aloittaa kukinnan, ne jatkavat sinnikkäästi loppuun saakka. Etupihalla ne ovat vastassa heti kun ulko-oven aukaisee tai kävelee autotallista sisälle. Ne näkyvät hyvin myös keittiön ikkunasta eivätkä ole toistaiseksi kiinnostaneet edes jäniksiä. Voiko parempaa ollakaan? Tänä keväänä veikkaan huhtikurjenmiekkojen ilahduttavan minua kukinnallaan 16.4. alkaen.

Pystykiurunkannukset ('Beth Evans') ja valkoiset isokevättähdet kukkivat takapihalla yleensä yhtä aikaa.

Puutarhassani on toinenkin erityisen ihana laji, nimittäin kevättähti. Niputan tässä nyt samaan sakkiin niin iso- kuin kirjokevättähdetkin, sillä en uskalla enää sanoa varmaksi, mikä on mitäkin. Varmaan osa puutarhani kevättähdistä on näiden risteymiä, vaikka olenkin osan varmoina isokevättähtinä pitämistäni sipuleista pyrkinyt istuttamaan selvästi eri puolille puutarhaa. Kevättähdillä on sama ilahduttava ominaisuus pitää kukkansa auki joka säällä kuin keväisillä kurjenmiekoilla. Ensimmäiset niistä aukovat nuppujaan kilpaa pikkuisten kurjenmiekkojen kanssa, eli 16.4. 

Idänsinililjoja

Kärkikahinoissa keikkuu myös idänsinililja, jonka ensimmäinen avautunut kukka näyttää naamansa 19.4. Otan veikkaukseen myös pystykiurunkannukset, jotka aloittelevat tänä vuonna kukintaansa 27.4. Narsissikärpästen invaasiosta huolimatta arvauskisaan pääsee mukaan narsissi. Jos yksikin on onnistunut piilottelemaan kärpäsiltä, niin se ansaitsee ehdottomasti saada arvoisensa huomion. Laitan kaiken toivoni likoon luumutarhan peittokurjenpolvien sekaan istuttamilleni narsisseille ja toivon, että kurjenpolvien haju olisi harhauttanut paholaiskärpäset kauas narsisseistani. Ensimmäinen (eikä toivottavasti myös ainoa) narsissi aukaisee meillä nuppunsa 15.5.

'Ice Follies' lienee aikaisimpien narsissien joukossa, jos on säästynyt kärpäsen toukilta.

Säännöt: Tarkoituksena on valita muutama kevätkukkija ja arvata, milloin ne alkavat kukkia. Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä ja kasvien pitää olla vielä lepotilassa. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä, mutta harsot ynnä muut viritelmät lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukinnan alkua saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat tehdä. Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Olisi mukavaa, jos kävisit laittamassa osallistumisestasi kommentin Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen (löytyy helposti blogin selainversion sivupalkista). Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui. Jos sinulla ei ole omaa puutarhaa, voit aivan hyvin osallistua haasteeseen arvuuttelemalla, milloin bongaat vaikkapa ensimmäisen leskenlehden kukan työmatkasi varrelta, krookuksia lähipuistossasi tai tulppaanin kaverin puutarhasta.

Haastan mukaan Anun puutarhan, Kottikärryn kääntöpiirin, Kukka & Kaalin sekä Liisan kasvit. Onnea veikkauksiin!

Havaintoja

Puutarhassa kierellessä tulee väkisinkin tehneeksi erilaisia havaintoja. Milloin ne liittyvät kasvun käynnistymiseen, milloin yllättäviin paikkoihin ilmestyneisiin kasveihin tai johonkin muuhun tavallisuudesta poikkeavaan tapahtumaan.

Tarha-alppikärhö 'Pink Dream' on selvästi herännyt.

Kovin aikainen kevät sai toivomaan, että myös kärhöt heräisivät normaalia aikaisemmin. Pikainen tarkistuskierros romutti ne haaveet. En tosin odottanutkaan, että loistokärhöt olisivat vielä heränneet mutta olisi nyt 'Arabella' ainakin voinut olla jo maanpinnalle kurkkimassa. Edes muissa alppikärhöissä kuin 'Pink Dreamissa' ei vielä näkynyt heräämisen merkkejä. Odotellaan siis vielä jokunen viikko. Jännitettävää onkin paljon, sillä viime kesänä kuusi (tai seitsemän?) kärhöä ei noussut. Toivottavasti heräävät tänä vuonna.

Oho, lehti- ja kompostikasan alta löytyikin krookuksia.

Istutin viime syksynä 'Laatokan Helmen' taakse pussillisen kultasahrami 'Blue Marlinia'. Aiemmin keväällä katselin, että kaikki alueella kukkivat sahramit taitavat olla 'Ruby Giantia', myös se rypäs, jonka kuvittelin olevan niitä viime syksynä istutettuja mukuloita. Viime viikolla satuin huomaamaan, että pikkuisen sivummalla olevasta lehtikasasta pilkistelee muutamia lehdenkärkiä. Kaivelin varovasti niitä esiin ja samassa muistin istuttaneeni Marlinit siihen. Koska istutushetki venyi aika myöhäiseksi ja talvikin oli jo tulossa, kippasin niiden päälle paksulti kompostimultaa ja vielä lehtikasan lisäsuojaksi. Pettymys lajikkeen vaihtumisesta muuttuikin innostukseksi ja hieman myöhästyneen kukinnan odottamiseksi. Ehkä ne olisivat sittenkin oikeaa lajiketta.

Äh, kovin näyttävät samoilta kuin kaikki muutkin.

Tuplapettymys siis tuli, vaikka 'Ruby Giant' onkin minusta oikein kaunis. Tai ehkä ne mukulat, jotka eivät vielä tänä keväänä kuki, ovatkin oikeaa lajiketta? Taidan kuitenkin asennoitua odottamaan komeasti kukkivia 'Ruby Gianteja'. Tuleepahan sitten ensi keväänä iloinen yllätys, jos seassa vaikka sattuisikin olemaan joku erilainen. Vaikka mukuloiden sijainnin unohtaminen olikin ihan oman huonomuistisuuteni ja havainnointikyvyn puutteeni syytä, niin aika julmaa oli sahrameiltakin silti ensin herättää toiveita ja sitten tiputtaa oikein korkealta alas. Onneksi pikkuiset kurjenmiekat ilahduttavat aina.

'Blue Hill' näyttää olevan aikaisempi kuin 'Purple Hill'.

Yllä olevassa kuvassa on ryhmä 'Purple & Blue Hill' -sekoitusta, jonka mukulat onnistuin jotenkin kummassa istuttamaan väreittäin ryhmiteltyinä. Ne on istutettu syksyllä 2021 ja ovat kukkineet joka kevät suunnilleen saman verran. Tänä keväänä lehtitupsut näyttävät kuitenkin runsaammilta ja aivan kuin nuppujakin olisi tulossa enemmän. Kiva, jos ovat vihdoin päättäneet alkaa lisääntyä.

Ensimmäiset tulppaanit kukassa esikoiden kanssa.

Lummetulppaani 'Concerto' on ollut aikasin tulppaani puutarhassani. Tänä vuonna niiden lehdet näyttivät niin pieniltä, etten edes odottanut niiden kukkivan. Kukkia on kuitenkin jo neljä auki, vaikkakin aika pieniä ne ovat. Taaempana oli joskus 'Exotic Emperoria' ja mielenkiinnolla odotan, onko lummetulppaanien takana nuppuileva mätäs vielä sitä vai oliko sekaan jäänyt vielä lisää 'Concertoa'. Tulppaaneja kuvatessa huomasin niiden takana myös pikkuisen esikon siementaimen.

Olisiko etelänkevätesikko risteytynyt jonkun toisen kanssa?

Etelänkevätesikkoni ovat useamman metrin päässä. Tai olisivat olleet. Ne ovat nimittäin kaikki tainneet hävitä johonkin. Mahdollisesti joko toissa talvi tappoi viimeiset tai sitten niiden alueella lymyilevät lehtokotilot ovat popsineet kaikki suihinsa. Hauska, että löytyi kuitenkin vielä yksi ainakin melkein puhdas etelänkevätesikko. Tai voihan se olla ihan puhdaskin, vaikka joku sen ulkomuodossa vähän epäilyttääkin. Nätti se kuitenkin on.

Palloesikon keskelle oli tullut kuoppa.

Palloesikoista kukkii täällä vasta ensimmäinen ja sekin on eri penkissä ja aurinkoisemmassa kohdassa kuin muut palloesikkoni. Majapenkin palloesikoissa on kyllä selvästi nuppuja tulossa mutta ovat vielä ihan maanrajassa. Isoimmasta mättäästä oli tainnut talven aikana kuolla keskusta, sillä siinä oli ammottava monttu. Onneksi reunoilta nousee alkuja, joten ei tarvinnut jakaa toisesta puskasta uusia alkuja aukkopaikan täytteeksi. Laitoin monttuun pari kourallista multaa ja toivottelin reipasta kasvua heränneille.

Kesäkukkapenkistä viime kesänä löytynyt mysteerikasvi.

Kesäkukkapenkin mysteerikasvi on myös herännyt kasvuun ja selkeästi osoittaa huonoja käytöstapoja. Pienempiä taimia löytyi ympäriltä ja kaivamalla selvisi, että kasvi luikertelee sivusuunnassa kuin valvatti konsanaan. En katso kovin hyvällä moista leviämisintoa, joten kasvia odottaa häätö heti kun sen laji selviää. Joku kärsämö olisi muuten vahvoilla lajinveikkauksessa mutta tämän lehdet ovat selvästi pehmoisemmat kuin siankärsämöllä ja haisevatkin aivan erilaiselta. Jalostetuista kärsämöistä minulla ei ole kokemusta mutta voisin vähintään maistaa likaista puutarhahanskaani, jos kasvi paljastuu tavalliseksi siankärsämöksi.

Tämä mantu-kontu-kangas-jokumuu-kimalainen etsi selvästi pesäpaikkaa.

Tämä mahdollisesti saman lajin edustaja oli jo meden- ja siitepölyn keruupuuhissa.

Poutaiset säät ovat olleet kimalaisten mieleen. Olen bongannut jo muutaman eri lajin edustajan keräämässä jalkavasuihin siitepölyä, joten pesäpaikkoja on selvästi jo löydetty. Satunnaisesti joku pesäpaikkaa etsivä osuu silmiin. Luulin kerran jopa tallanneeni yhden kimalaisen pesäkolon päälle, sillä lähellä maanpintaa pörräävä kimalainen pyöri pitkään kumpparini ympärillä ja yritti mönkiä sen allekin. Se lähti kuitenkin jatkamaan maankamaran skannaamista, kun siirryin vähän sivummalle. Kimalaisista puheenollen, Kuvaa kimalainen -haaste voisi taas lähteä liikkeelle. Aloittakoon ken tahtoo ja ensimmäisenä ehtii. Mennään samoilla, hyvin joustavilla säännöillä kuin viime vuonnakin: tunnistaa ei tarvitse (mutta saa, jos intoa piisaa) ja kuviin kelpaavat myös muut pölyttäjät ja pörisijät.

Ensimmäistä paprikankukkaa ei pääse kimalaiset pölyttämään.

Etelänmunkit näyttävät itävän hyvin myös kylmäkäsiteltyinä.

Liisan kasvit -blogin Liisa kylvi joskus kevättalvella etelänmunkin siemeniä suoraan huoneenlämpöön ja huomasi niiden itävän loistavasti. Olin itse kylvänyt niitä talvella suoraan kylmäkäsittelyyn muiden perennojen mukana. Vein kylvöksen ulkovarastoon sen jälkeen kun styrox-laatikon alta sulivat viimeiset jäät, ja ruukusta on nyt alkanut nousta reippaita taimia. Emokasvi ei ollut vielä herännyt talven jäljiltä, joten tässäpä on ainakin riittämiin paikkaustaimia, jos emo onkin heittänyt henkensä. Pohdinkin silloin, mitä etelänmunkit mahtavat tykätä kylmäkäsittelystä, mutta eipä se näytä haittaavan itämistä. Pitää nyt kuitenkin merkitä muistiin, että siemenet itävät hyvin ilmankin.

Hokkaidokurpitsan omituinen kasvusuunta.

Jos on välillä minulla pää sekaisin kevätkiireissä, niin näyttää olevan siemenilläkin joskus suunnat hukassa. Yksi hokkaidokurpitsan siemenistä iti normaalisti ja toisellakin on jo koukku pilkistämässä mullan pinnassa. Kolmas sen sijaan tunki ensimmäisenä valkoisen juuren esiin ja lähti etenemään vaakatasossa mullan pinnassa. Kaivoin varovasti ojan juuren alle, painoin sen sinne pohjalle ja peitin mullalla. Tänä aamuna huomasin, että kolme uutta juurta oli ilmestynyt pintaan. Kaivamalla selvisi, että varsi oli lähtenyt kasvamaan ensin alaspäin ja korjannut vasta sitten suuntaansa taivasta kohti. Sirkkalehti oli melkein kyljellään. Liekö syy siinä toisen valmistajan kylvömullassa, jota käytin kurpitsoille? Ajattelin, että isot siemenet selviävät missä vain. Kylvösyvyys oli samanlainen kaikilla siemenillä ja samaan asentoon, eli vaakatasoon pötkölleen siemenet laitoin. Kyssäkaalin taimillekin meinasi muuten käydä siinä mullassa hassusti; ne olivat joukolla nostaneet koko siementen päälle laitetun mullan yhtenä levynä ylös. Huomasin vasta kun levy oli noussut ruukun reunojen tasalle, että nyt ei näytä normaalilta ja sieltähän sitten paljastui joukko hyvin närkästyneen näköisiä kyssäkaalin taimia.

Mustaluumu oli lähtenyt heräilemään pitsipihlajan kainalossa.

Iloinen havainto löytyi ulkovarastosta, kun pääsin viimein nostamaan sieltä kasvit ulos. Mustaluumu oli alkanut heräillä ja aivan kuin latvoissa olisi jo pieniä nuppurykelmiä tulossa. Valitettavasti minulla oli silloin kiire lähteä töihin enkä edes muistanut tarkistaa, näkyykö pitsipihlajassa nuppuja. Tänä aamuna on satanut vettä koko ajan, joten en ole edes käynyt kurkistamassa, miten kasvit ovat selvinneet yöstä ulkona. Mikäpäs hätä niillä edes olisi, kun ei ollut pakkasta koko yönä.