torstai 26. tammikuuta 2023

Siemeniä ostamassa

Inventoin siemenlaatikoita vihdoin ja viimein. Johan tässä oli jo korkea aika, kun siemenetkin ovat tulleet kauppoihin ja pitäisi ehkä alkaa pikku hiljaa jo ainakin miettiä ensimmäisten esikasvatettavien kylvämistä. Siispä siemenkaapille ja pussukoita pläräämään!

Hyötykasvilaatikko pääsi ensimmäisenä käsittelyyn.
Hyötykasvilaatikon sisältöä tutkiessani huomasin aika pian, että kannattaisi ehkä tarkistaa, mitä sitä tulikaan syksyllä merkittyä muistiin tämän vuoden suunnitelmista. Olin jo pikkuisen aloitellut syksyllä kasvimaakarttaa, sillä valkosipulien ja monivuotisten viljelykasvien paikat piti laittaa muistiin. Lisäksi olin merkinnyt yhteen ruutuun palsternakkaakin. Minkäänlaista muistikuvaa minulla ei ole niiden kylvämisestä, joten pitänee odotella lumien sulamista ja tutkia penkistä näkyykö rivimerkkejä. On aivan mahdollista, että olin suunnitellut kylväväni niitä syksyllä siihen kohtaan ja laittanut asian muistiin, mutta sitten unohtanut vain toteuttaa suunnitelman. Muistan syksyisistä kasvimaapuuhista vain valkosipulien istuttamisen, etanan (tai kotilon) munien keräämisen ja kompostimullan kärräämisen.

Kasvimaan suunnittelu ei voisi tästä hauskemmaksi enää mennä.
Kokeilin viime vuonna ruutuviljelyä kirjastosta löytämäni kirjan ohjeiden mukaan. Täältä voit käydä lukaisemassa aiheesta tekemäni postauksen. En huomannut sen parempaa onnistumista sadossa kuin ennenkään, mutta ainakin kasvimaalla näytti hauskalta kun joka laatikossa kasvoi yhtä sun toista. Tänä vuonna kokeilen siis hommaa uudelleen. Kirjasta kopioitujen värikuvien avulla kasvien paikkojen miettiminen on kuin värikästä palapeliä kasaisi. Puuha vie todella mennessään. Kun suunnitelma oli valmis, oli helppo tarkistaa siemenvarastoista, mitä siemeniä siellä on ja mitä tarvitsee hankkia.
Porkkanaa, paprikaa ja palsternakkaa ainakin löytyy yllin kyllin.
Mikä lie hulluus minuun syksyllä iskenyt alehyllyillä, sillä porkkanaa, paprikaa ja palsternakkaa löytyi avaamattomat pussit avattujen lisäksi. Mikään pussukka ei ollut edes lähelle tyhjä. Kuinka olisikaan, kun lavoissa on yhteensä vajaat kuusi neliömetriä viljelytilaa ja yhdessä pussissa on 2555 porkkanansiementä, toisessa ilmoitetaan pussin sisällön riittävän kuudelle rivimetrille. Omat, vasta maasta nostetut porkkanat ovat kyllä hyviä, mutta meillä niiden sato on aina jostain syystä epäonnistunut. Etanat ovat osasyy epäonnistumiseen, kaikki muut tuholaiset toinen. Niinpä jätin lavakaulussuunnitelmasta porkkanat kokonaan pois. Koska siemeniä nyt kuitenkin on ihan hirveästi, taidankin vaihteeksi kokeilla niiden kasvattamista isossa ruukussa. Se olisi ainakin helpompi suojata tuholaisilta kuin lavakaulus. Palsternakkoja riittää pussin mukaan 9-11 metrille. Palsternakan siementen tosin sanotaan menettävän itämiskykynsä helposti, mutta niitä on silti ehkä liikaa näin pienelle kasvimaalle. Paprikan siemenetkin ovat joutuneet ostoskoriin jonkun kummallisen ajatushäiriön seurauksena. Päätin nimittäin viime syksynä, etten kasvattaisi tänä vuonna paprikaa lainkaan. Sadon määrä kun ei ole avomaalla työmäärään nähden edes lähelle balanssissa.
Onneksi alehyllyiltä on selvästi löytynyt myös jotain järkevää, tosin tämänkään ostamisesta minulla ei ole mitään muistikuvia.
Siemenlaatikon inventaarion seurauksena selvisi, että ainoastaan pari pientä täydennystä tarvitaan. Maistoimme syksyllä ensimmäistä kertaa kyssäkaalia ja tykästyimme sen makuun. Niinpä halusin tänä vuonna kokeilla sen kasvattamista ruusukaalin sijaan. Vaihteeksi siis joku nopeampi satokasvi kaalien suvusta. Viime kesänä taimena ostamani pikkuinen chili oli mukava tuttavuus, joten päätin korvata paprikat chileillä. Pakastimessa on vielä muutama supertulinen chili vuodelta joku, mutta tavoitteena oli saada jotain miedommin polttelevaa, jota uskaltaisi käyttää muussakin kuin isännän herkuissa. Viimekesäistä lajiketta ei löytynyt eikä alkuun lajiketta 'Hungarian Yellow Wax Hot', jota haikailin. Se löytyi vihdoin kolmannesta kaupasta, johon itseni änkesin. Sattui myös pieni unohdus, sillä tarkoitus oli ostaa vahapavun siemeniä. Niillä ei ole onneksi vielä mikään kiire enkä pane pahakseni tilaisuutta päästä tutkimaan toistekin siemenhyllyjä.

Kyssäkaalista mukaan lähti violetti 'Blaro', chileistä 'Lombardo' ja 'Hungarian Yellow Wax Hot'.
Heräteostoksia, kun kerta halvalla sai. Nyt testataan itujen kasvattamista.
Kasviostoksillakin olen jo käynyt. Piti käydä hakemassa akvaarioon pari uutta kasvia, kun kalat laidunsivat muutaman vanhan totaalisesti tai ne eivät muuten vain viihtyneet. Missään ei ole kerrottu, mikä kasvi olisi vähemmän maistuvaa, joten otin vain pari kivannäköistä puskaa ja katsotaan, kuinka niiden käy. Pitäkää peukkuja! Aika lähellä oli sekin, että olisin ostanut jonkun uuden viherkasvin. Eräässä marketissa oli monipuolisen näköinen pöytä täynnä kasveja, mutta valikoimaa tutkivalla rouvalla oli niin vahvaa hajuvettä, että vaihdoin maisemaa. En koe olevani hajusteallerginen, mutta joissain hajuvesissä on joku ainesosa, joka iskee suoraan otsaluuhun melkein tyrmäävästi. Ne saavat pään kivistämään jopa silloin kun niitä on käytetty sivistyneesti. Ja sitten on niitä hajuvesien suurkuluttajia, jotka tuoksun voimakkuudesta päätellen suihkivat niitä vähän joka puolelle ja vielä varmistuskierros päälle. Kannatan suuresti "tule meille tuoksuttomana" -ohjeistuksia, joita näkyy nykyään aika usein julkisissa tiloissa.
Tämä on ilmeisesti kurttumelalehti (Cryptocoryne balansae).
Ja tässä lobelia, tai siis punanuottaruoho (Lobelia cardinalis Wavy). Lehdissä on selvästi samaa näköä kuin siinä kesäkukka-lobeliassa.
Tammikuun sää on ollut kaukana normaalista aurinkoisista pakkaspäivistä. Ei sillä, että pakkasta kaipaisinkaan, mutta aurinkoa on ollut ikävä ja vesisateet ovat muuten vain totaalisen tympeitä. Toiveet ovat korkealla huomisen säälle. Jos vaikka vihdoin olisi selkeämpää, kun kerta pakkanenkin kiristyy -10 asteen tienoille.

sunnuntai 22. tammikuuta 2023

Uinuvan kärpäsen herättelyä

Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin ensimmäiset kylvöt. Muuten voisi vaikka nukkuakin vielä talviunta puutarhapuuhista mutta kylmäkäsiteltävät perennansiemenet kannattaa jo pikkuhiljaa saada hankeen. Eikä minua haittaisi muutenkaan se, että päässä pörräisi puutarhasuunnitelmia ja sormet syyhyäisivät taimia koulimaan. Tällaisilla "kylvä ja unohda pariksi kuukaudeksi ulos" -kylvöillä on hyvä herätellä uinuvaa puutarhakärpästä kasvukauden puuhiin. Homma kun ei vaadi kylvämisen ja hankeen kaivamisen lisäksi muuta sitoutumista vielä pitkään aikaan.

Amaryllis 'Harlequin'. Kaksi viimeistä kukkaa ovat vain kymmenen sentin levyisiä mutta aivan yhtä hienoja kuin aiemmatkin kukat.
Vaikka alkuun pääseminen olikin vähän nihkeää, niin huomasin mullan ja siementen hypistelyn tempaavan tuttuun tapaan mukaansa. Pussi toisensa jälkeen tyhjeni tai ainakin vajui, ja ruukut täyttyivät tulevien kesien lupauksia pullollaan olevista siemenistä. Lopulta olin täyttänyt peräti kuusitoista ruukkua erilaisilla perennansiemenillä. Tuon ainakin osan ruukuista maaliskuun alkupuolella sisälle ja siirrän isoimpia taimia koulimisen jälkeen ulkoeteiseen viileämpään. Maaliskuun alussa taimipöydällä ei yleensä ole vielä tungosta, joten siellä mahtuu hyvin pyörittelemään myös perennakylvöksiä. Kunnolla kasvun alkuun päästyään perennat pärjäävät viileämmässäkin, joten ne ehtivät hyvin alta pois ennen kuin lämpöä vaativat taimet tarvitsevat tilaa. Osan purkeista saatan jättää kevääseen saakka ulos tai viedä ulkovarastoon jossain vaiheessa keväällä.
Karvainen apulainenkin viihtyi kylvöjä seuraamassa. Ei onneksi tunkenut nenäänsä joka purkkiin. Tässä siementen peittely on vielä tekemättä.
Laitetaan muistiin tännekin ruukkujen numerokoodien sisältö: 1. Keijunkukka 'Midnight Rose' x 'Green Spice', 2. ripsureunainen tarhakylmänkukka ('Papageno'?), 3. punainen tarhakylmänkukka, 4. Puutarhahetken etelänruusuruoho, 5. Puutarhaelon etelänruusuruoho, 6. tähtilevisia, 7. punahattu 'Delicious Candy', 8. punahattu 'Sunseekers Red', 9. tarhakellukka 'Mai Tai', 10. keltatörmänkukka, 11. siperian(?)esikko, 12. vuorijumaltenkukka, 13. amerikanvuokko, 14. tähkäverbena, 15. syysvuokko, 16. karhunlaukka. Toisen perennasetin kylvän kuukauden päästä. Jos yksivuotisia esikasvatettavia ei tule paljoa, saatan tuoda maaliskuun lopulla tai huhtikuun alussa kakkoserän perennojakin sisälle saamaan alkuvauhtia. Jos taimipöydillä on ruuhkaa, kakkoserä pääsee hangesta ulkovarastoon huhtikuun loppupuolella. Toisen setin lajeista osaa minulla kasvaa jo kukkapenkeissä, joten kylvöt ovat vain varmistus siltä varalta, jos kukkapenkeissä käy kato talven aikana. Muutama uusi laji, kuten illakko ja siemenkirjeestä tulleet kurjenmiekka ja sikuri, saattavat saada erikoiskohtelua sisätiloissa toisten jäädessä koko loppukevääksi ulos. Tai sitten eivät. Katsotaan, mikä on inspiraation taso myöhemmin keväällä.
Tämän verran pusseja on kakkoserässä.
Perennakylvöistä päätin siirtyä ruukuttamaan säilytettävän 'Harlequin' -amarylliksen, kun kerta multapussi oli jo valmiina ja lattia sanomalehdestä huolimatta sotkettu. Iloinen yllätys oli se, että amarylliksen juuret olivat lähteneet hyvin kasvuun. Jouluasetelmia tehdessä nimittäin paljastui, että sillä oli vain yksi pieni juurenpätkä, mikä herätti hieman huolta sipulin kasvukunnosta. Nyt on huoli hälvennyt ja tähtäimen saa asettaa uuteen kukintaan joskus tulevaisuudessa. Seuraavaksi tuli tietysti mieleen tarkistaa, missä kunnossa valkoisten amaryllisten sipulit ovat, jos vaikka kuitenkin säilyttäisi jomman kumman. Kolmella kukkavanalla kukkineen yksilön sipuli oli sen verran laihanoloinen, että viskasin sen menemään. Neljäskin nuppu siihen lähti nousemaan mutta ei jaksanut montaa senttiä nousta, kunhan tuhlasi vain voimia sipulista. Kahdella vanalla kukkineen amarylliksen sipulin nostin multapaakkuineen ruukustaan ja rapsuttelin varovasti päältä vanhoja multia pois. Sipuli oli istutettu todella syvälle, joten pintamultien poistamisella ja sipulin ylemmäs nostamisella sain ruukun pohjalle mukavasti uutta multaa ja vähän kanankakkaakin. Amarylliksellä oli pieni sivusipuli, jonka jätin kiinni emoonsa kun en tiennyt, onko siitä haittaa vai ei.
Amaryllikset saivat imeä jonkun aikaa vettä ennen kuin siirsin ne takaisin ikkunoille. Taustalla perennakylvökset kostumassa.
Multapuuhien lisäksi sain tänään ommeltua uuden työlaukkuni valmiiksi. Se oli pakko saada tehtyä ennen huomista, sillä otin siihen vetoketjun vanhasta laukustani. Kassi on oikea kierrätyksen tyylinäyte, sillä vanhan laukun vetoketjun lisäksi siinä on osia kahdesta muusta jo aikoja sitten hajonneesta laukusta. Minulla on paha tapa hamstrata roskiin menevistä tekstiileistä kaikkea käyttökelpoista talteen. Laukkujen sisätaskut ovat yleensä melkein uudenveroisia vielä siinä vaiheessa kun ulkopinta alkaa kulua puhki, joten en raski viskata niitä menemään. Sopivasti vanhoista laukuista irti saksitut valmiit taskut vetoketjuineen oli helppo surauttaa ompelukoneella kiinni uuden laukun vuorikankaaseen. Ja vuorista puheenollen, se on peräisin äitini vanhoista verhoista. Pohjaa tukevoittamaan laitettu paksu pahvi oli alunperin lasten piirustusalustassa muovipinnan alla. Muovin revettyä nappasin tietysti pahvin talteen. Laukun ulkopinta on pääosin vanhoista farkuista otettua kangasta mutta yksi vanhan olkalaukun ulkopinnalla olleista vetoketjutaskuista sujahti sinnekin. Kantohihnat ovat samaisesta laukusta eivätkä varmaan kestä kovin pitkään siisteinä. Pientä nirhaumaa on pitkin ja poikin, mutta ne saa sitten aikanaan korvattua vaikka farkkukankaasta tehdyillä remmeillä. Ei ole kovin iso homma pujotella valmiisiin metallilenkkeihin uusia hihnoja.
Laukku sisältä ja ulkoa. Takapuolelta farkkukankaiden värit ovat päinvastoin, eli vaaleat reunoilla ja tumma keskellä.
Laukun sisälle tuli yhteensä kaksi pienempää vetoketjutaskua ja kolme "avotaskua", joista yhdessä on tarraremmi, ja laukun ulkopinnalle vielä kolmas vetoketjutasku. Taskuja, erityisesti vetoketjullisia, ei minusta voi koskaan olla liikaa. Vanhassa kassissa ärsytti eniten se, että siinä oli päätaskun lisäksi vain yksi pikkuinen vetoketjutasku ja toinen pieni tasku, jossa oli läppä eikä edes tarranauhaa. Ja nyt se alkoi kulua jo puhkikin, joten tarvitsin ehdottomasti uuden laukun. Pienempi olkalaukku ei riitä, kun mukana kulkee usein pari-kolme kansiota, kirjoja, vihkoja sekä irtopapereita. Ja tietysti joka laukussa pitää olla muutamia kyniä, kampa, hiuslenkki ja kaikenlaista muuta pikkusälää. Nyt laukun tilavuutta testatessani sulloin sinne vielä sisäkengätkin, jotka ovat kuitenkin aika usein olkalaukussa tai työpaikalla. Olen osan viikosta töissä toisella paikkakunnalla, joten pahimmillaan olo on kuin kamelilla tavaramäärää raahatessa.

Laukku täynnä tavaraa. Kaikki mahtui mukaan eivätkä saumat ratkeilleet tai hihnat irronneet.
Nyt lupaan jättää ompelusten esittelyn blogissa tauolle. Työn alla ei olekaan kuin farkkumekko, mutta se on sen verran pidempi projekti, ettei työtahti varmasti päätä huimaa. Ilman kaavoja ja suurempaa kokemusta kun tekee, lopputuloksena voi olla ihan mitä vain. Niinpä teen hommaa pikku hiljaa, jotta ei tule tehtyä kiireessä peruuttamattomia mokia. Tavoitteena on saada mekko valmiiksi siihen mennessä kun sää sallii sellaisen käyttämisen. Mekon ompelun lisäksi otan työlistalle talvetettavien kasvien tarkemman syynäämisen. Huomasin nimittäin ohimennen eteisestä jo ensimmäiset kirvat, joilta pitää ottaa luulot pois saman tien. Muutama viattoman näköinen ötökkä valtaa muuten pian koko eteisen ja jatkaa sieltä myöhemmin keväällä taimien kimppuun.

Ompeluseurana minulla on ollut jouluhyasinttien lisäksi pelakuu 'Appleblossom', joka näyttää viihtyvän paremmin huoneenlämpöisellä ikkunalla kuin kylmässä eteisessä.
Nyt otan tärkeysjärjestyksen kärkisijoille puutarhakärpäsen herättelyn. Ensi alkuun kokeillaan lempeämmin puutarhakuvia selailemalla, blogeja tutkimalla ja perennansiemeniä kylvämällä. Sitten varmaankin tulevan kesän kasvimaan järjestystä suunnitellen ja siemenvarastoja inventoiden. Jos ei silläkään ala kipinöidä ja kevät vain etenee, pitää ottaa järeät konstit käyttöön ja kylvää yhtä sun toista luottaen siihen, että mullasta puskevat taimivauvat vievät taas pikkusormien lisäksi koko kädet lapaluita myöten.

torstai 19. tammikuuta 2023

Sekalaista soppaa

Kukkuu täältä kaikenlaisten puuhien täyttämältä talvihorrokselta! Kadonnut puutarhainspiraationi on edelleen jossain teillä tietymättömillä ja oikeastaan joutaa vielä hetken olemaankin. Jos olisin tehnyt ennen näitä vesisateita hankikylvöjä, niin olisipa niillä vaan aika kosteat oltavat saada kylmäkäsittelyä. Oli siis sittenkin parempi olla hoppuilematta.

Yhdistin joulun ja kevään, kun pari amarylliksen kukkavanaa alkoi kaatuilla. Taustalla seuraava maljakkoon pääsijä.
Suurin aikasyöppö viime aikoina on ollut sakset ja ompelukone. Sain vanhoista farkuista aloittamani puutarhaessun valmiiksi ja aloitin saman tien kaksi uutta projektia. Äidiltäni tuli nimittäin pari kassillista vanhoja farkkuja, joista silppusin käyttökelpoiset osat talteen. Tarkoitus oli tehdä uusi työlaukku, sillä entinen alkaa olla risa. Kaikki farkut olivat kestotahrojen takia myyntikelvottomia, mutta sopivasti leikkelemällä niistä sai sen verran paljon materiaalia talteen, että laukun lisäksi aloin sommitella tilkkuja yhteen mekkoa varten. Nyt on yhdessä kassissa mekon osat odottamassa jatkotyöstöä, toisessa käyttökelpoisia farkkutilkkuja myöhempää käyttöä varten ja kolmannessa tekstiilijätteeseen menevät jämät sekä lisäksi työpöydällä osittain ommeltu laukuntekele. Tällä tahdilla menee ainakin pari kuukautta ennen kuin saan ompelukset valmiiksi! Vaikka ompeluhommat käyvät minulta melko hitaasti, opin purkamaan farkkuja nopeasti alkutekijöihinsä. Kullanarvoinen oivallus oli käyttää ratkojan sijaan mattoveistä. Esimerkiksi vyötärökaistaleen saa sillä ehjänä irti 2,5-3 minuutissa, kun ratkojalla menisi varmaan tunti ja saisi kätensä siinä samalla kipeäksi. Otin aikaa sekuntikellolla, kun tarvitsin laukkuprojektiin neljien farkkujen vyötäröt. Hupinsa kullakin...

Puutarhaessu valmiina! Isompiin taskuihin mahtui oikein hyvin postilaatikkoon tupsahtanut yllätyskin.
Edellisen puutarhaessun esittelyn jälkeen ompelin takataskut kiinni ja huolittelin helman kukikkaalla kangassuikaleella. Hermot meinasivat mennä siinä projektissa ja jouduin muutaman kerran purkamaankin ommelta, vaikka olin nuppineulottanut kankaat yhteen huolella ja silittänyt timmit taitokset. Valmista kuitenkin tuli ja jos ei nyt pysy kaikki tavarat kätevästi mukana, niin ei sitten millään! Pikkutaskujen käytettävyyttä tulikin jo testattua mannekiini-postauksessa mutta isot takataskut olivat silloin vasta nuppineuloilla kiinni. Tänään niitäkin pääsi testaamaan, kun postilaatikkoon oli ilmestynyt uuden uutukainen Pihakalenteri. Valtavan suuri kiitos sille ihanalle puutarhaenkelille (tai useille), joka keksi lähettää kalenterin piristämään tammikuun loskasäätä! Vähän jo vilkuilin sen sisältöä ja ihailin kauniita kuvia. Tarkempi lukeminen jää kuitenkin viikonlopulle. Puutarhakalenterissa on sen verran paljon sisältöä, että se vetää vertoja mille tahansa puutarhalehdelle ja ansaitsee ehdottomasti oman lukuhetkensä.
Väritkin sopivat hyvin yhteen essun kukkaisten yksityiskohtien kanssa!
Ompeluhommien lisäksi olen lajitellut ja kerännyt kaapeista tavaraa kirpparia varten. Varasin paikalliselta kirpputorilta pöydän viikoksi, sillä tarpeetonta tavaraa ja pieneksi jäänyttä vaatetta on kertynyt kaappien täytöksi aivan liikaa. Karo meinasi olla vähän liian innokkaana kömpimässä hintalappuja odottavien vaatteiden sekaan, vaikka olin laittanut muut tavarat niiden eteen esteeksi. Ei kelvannut eteisessä oleva oma peti, vaan piti änkeytyä samaan huoneeseen. Olisihan vaatteiden päällä ollut vallan makoisa päiväunipaikka mutta emäntä mokoma antoi lähtöpassit saman tien, kun karvainen kuono alkoi edes lähestyä vaatepinoa.
Löytyi sentään muovikassi, ettei tarvinnut paljaalla lattialla nukkua.
Ei ole ensimmäinen kerta, kun Karo löytää persoonallisia nukkumapaikkoja. Jopa lattialle pudonnut mainos kelpaa patjaksi. Nyt kun lemmikkieläinten kuulumisiin päästiin, niin tärkeää raportoitavaa on myös akvaarion puolella. Pieni pandamonnisen vauveli on hengissä ja kasvaa hirmuista vauhtia. Nyt se on uskaltautunut melkein joka päivä piilopaikoistaan avoimempaankin maastoon. Alla oleva video on kuvattu kalojen iltaruokinta-aikaan. Siinä näkyy hyvin, minkä kokoinen viipottaja pikkuinen nyt on verrattuna aikuisiin lajitovereihinsa.
Vauveleita on myös eteisessä. Plussakelillä oli hyvä tuoda kellarista jouluruusukylvös valoisampaan. Kovin ovat vielä honteloita, mutta jospa ne pian siitä vankistuisivat ja vihertyisivät. Toin samalla myös kaksi ruukkua hyasintteja eteiseen. Hollanninkurjenmiekat olivat lähteneet hyvään kasvuun, mutta taidan pitää ne vielä kellarissa odottamassa valoisampia päiviä. Tai ainakin sitä, että hyasintit ovat kukkineet. Muutenpa kellariin ei ihmeempiä kuulu; kaikki kasvit voivat ilmeisesti hyvin eikä tuholaisia näkynyt.
Pieniä vaaleajouluruusuja on tulossa hyvä määrä, jos vain kaikki selviävät hengissä.
Kellarin lisäksi kurkkasin kompostoriin, jonka lämpötila oli pakkasjakson aikana mittarin mukaan nollassa. Massa ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa jäässä ja tuntui käteenkin haalealta, joten epäilen lämpömittarin toimivuutta. Nyt, kun on ollut yli viikon verran plussalla, kompostorikin on herännyt kunnolla ja lämpötila alkanut kohoamaan. Mittarissa oli kellarintarkistusreissulla toissapäivänä vähän reilu 20 astetta lämmintä. Viikon plussakelit ja vesisateet madalsivat täältäkin melkoisesti hankia. Maata ei näy vielä mistään mutta eipä ole pelkoa siitäkään, että rusakot pääsisivät suojaverkkojen yli kasvien kimppuun. Eilen satoi räntää ja nyt näyttää satavan paljon lumisempaa tavaraa, joten syksy tammikuun keskellä taitaa kääntyä taas talveksi. Kovin napakoita pakkasia ei edelleenkään näy sääennusteessa, mikä on vain hyvä asia näin sähkölämmittäjän kannalta. Emme ole nimittäin vieläkään laittaneet sähkölämmitystä päälle. Koti on pysynyt lämpimänä vuorotellen takkaa ja leivinuunia lämmittäen, välillä on laitettu tulet myös puuhellaan. Kaksi kunnolla varaavaa tulisijaa on todella hyvä ratkaisu niin lämmityksen kuin ruuanlaitonkin kannalta. Sitten, jos pakkanen kiristyisi pidemmäksi aikaa -15 asteen yli, tulisijat eivät enää riittäisi pitämään koko taloa lämpimänä.
Jouluksi hankkimani jouluruusu 'Hello Amber' on saanut kaksi kukkaa täysin auki ja availee useampia nuppuja.
Sekä avautumassa oleva nuppu että täysin avonainen kukka ovat hurmaavia väreiltään.
Seuraavan kuukauden aikana töissä tapahtuu kaikenlaista uutta ja jännää ja lisäksi monta vanhastaan tuttua juttua. Vapaa-aika siis vähenee entisestään mutta innolla odotan tulevaa. Kännykän kalenteriin on tosin tullut niin paljon päällekkäisiä merkintöjä, että sen lukeminen alkaa olla hyvin haastavaa. Omien töiden lisäksi kun kalenterissa näkyy isännän ja lasten menot. Harkitsin jo paperisen kalenterin hankintaa omien töiden tarkempaan merkitsemiseen mutta yksi tovi menisi raapustellessa vakiona toistuvia juttuja ja jos niihin tulee muutoksia, toinen tovi merkintöjen korjaamiseen. Ja niitähän tulee vähän väliä. Puutarhakalenteri, niin kaunis ja monessa asiassa hyvä kun onkin, ei oikein toimi minulla työkalenterina. Tilaa päivittäisille merkinnöille on liian vähän ja kaunis ulkoasu menee pilalle, jos yritän mahduttaa kaikki työjutut sinne.
Amaryllis 'Harlequin' teki vielä yhden kukkavanan, johon aukesi lopulta yksitellen kolme hörhelöistä kukkaa. Paikkasi vähän epäonnistunutta pääkukintaa.
Postaus on nyt aloitettu ja lopetettu amarylliksillä. Saa nähdä, jaksanko säilytellä valkoisia, mutta ainakin 'Harlequinin' yritän saada kasvamaan ja kukkimaan joskus uudelleen.

sunnuntai 15. tammikuuta 2023

Kotkan Isopuisto

Kesäkuun puolivälin tienoilla tekemäämme kesälomareissuun mahtui muutama puistovierailu. Pääkohteemme oli Kotka, josta esittelin aiemmin Fuksinpuiston upeine atsaeloineen. Nyt on vuorossa Isopuisto, josta löytyi myös monenmoista nähtävää.
Yleisnäkymää sillä reunalla, josta saavuimme puistoon. Kukassa oranssi ja kaksi keltaista atsaleaa.
Edellisen kuvan vasemmassa ylänurkassa oleva puu oli nupullaan. Joku magnoliako vai jotain aivan muuta? Yhtään avonaista kukkaa ei puusta löytynyt.
Isopuistossa oli paljon puita ja istutukset olivat laajoja. Suuret keltaiset pensaat ovat atsaleoja.
Puista löytyi jokunen hyönteishotellikin. Tässä männyn juurella ilmeisesti omassa tuessaan kiipeilee tarha-alppikärhö 'Albina Plena' (jos en ihan väärin tunnistanut).
Kukat lähempää.
Isopuisto on Kotkan vanhin ja myös suurin puisto. Se on perustettu 1801 valmistuneen Pyhän Nikolaoksen ortodoksikirkon ympärille ja se on kooltaan noin kahdeksan hehtaaria. Puisto on englantilaistyyppinen maisemapuisto, jossa on paljon vanhaa luonnonpuustoa. Yli tuhannen neliön laajuinen istutusalue on ortodoksikirkon edustalla Ruotsinsalmenkadun varrella. Tämän postauksen kuvat ovatkin juuri tältä alueelta, koko kahdeksan hehtaarin puistoa emme kiertäneet.
Ortodoksikirkko pilkistelee puiden takaa. Kirkon edustalla kukkivat syreenit eivät minusta olleet ihan paras väripari atsaleojen kanssa.
Kellokuusama Kotakuusama kukki erään istutuksen keskellä perennojen seassa. Liilakukkainen perenna taaempana saattoi olla illakko tai sitten joku muu.
Atsaleat oikein hehkuivat, kun puiden varjojen välistä siivilöityvä auringonvalo osui kukkiin.
Yleisnäkymää. Vaihtelevat lehtimuodot ja värit toivat mielenkiintoa istutuksiin, kun vain harva kasvi oli kukassa.
Liekö syy vierailumme ajankohdassa (arkiaamupäivä) vai missä, mutta eipä tarvinnut paljoa ihmisiä kuvista rajata pois. Vain pari satunnaista kulkijaa näimme tutkimassa istutuksia. Eniten minua häiritsi traktorin kokoinen ruohonleikkuri, joka pöristeli hirmuista vauhtia pitkin nurmikenttiä ja pyörähteli puiden ympärillä suorastaan vaarallisen näköisesti. Lapsille masiinassa riitti katsomista ja joskushan puistojenkin nurmikot on leikattava. Niinpä siedin tyynesti häiriötekijän ja keskityin istutuksiin.
Kumpuilevaa maastoa ja vanhoja puita. En käynyt lähempää katsomassa, mitä kasveja puiden juurelle oli istutettu.
Laukat kukkivat tässä komeasti.
Puissa riitti ihmettelemistä. Jalavaksi veikkaan tätä, tietäväisemmät korjatkoot.
Valtava hevoskastanja kukassa. Hauskasti tuo alin oksa oli kasvanut metritolkulla puun latvuksesta sivulle.
Kirkas auringonpaiste ei oikein suosinut valokuvaamista ja varsinkin puista sai kuvattua vain alaosia. Kannattaakin ehdottomasti käydä paikan päällä ihailemassa puiston istutuksia ja suuria puita. Voisin kuvitella, että myöhemmin kesällä puisto olisi paljon värikkäämpi kun kaikki jaloangervot, kuunliljat ja muut loppukesän kukkijat ovat päässeet vauhtiin. Eipä tässä Isopuiston kesäkuisessakaan ulkoasussa ollut moitteen sijaa ja istutusten vaihtelevissa lehtimuodoissa ja väreissä riitti ihastelemista.

torstai 12. tammikuuta 2023

Huonekasvieni top 4

Synttäriarvonnassa viime keväänä Kruunuvuokko Puutarhan lumo -blogista heitti minulle tehtäväksi kertoa neljästä parhaasta huonekasvistani. Emmin aika pitkään, kirjoittaisinko juttua ollenkaan kun ei noita huonekasvejakaan järin montaa ole. Päätin kuitenkin tarttua aiheeseen nyt, kun huomio on muutenkin puutarhan sijaan enemmän huonekasveissa.
Anopinhammas, lajike on varmaankin 'Golden Hahnii'.
Minulla on tällä hetkellä vain kuusi erilaista huonekasvia: kaksi orkideaa, jotka ovat kumpikin samaa lajiketta, kultaköynnös, anopinhammas, anopinkieli, rahapuu ja sirovuoripalmu. Niin ja pullopuutarhan surkeasti voivat pilkkulehti ja minimuratti siihen vielä lisäksi. Niistä neljän kärki erottuu helposti, jos otetaan mittariksi helppohoitoisuus. Koska olen vähän hutilus huonekasvien kanssa ja varjoisat ikkunat tuovat lisähaastetta, päätin helppohoitoisuuden olevan ehdottomasti valintakriteerinä. Sen jälkeen kun akvaario tuli meille, olen käyttänyt sen vedenvaihdoissa tulevaa ravinteikasta vettä kukkien kasteluun. Se on selvästi ollut mieleen huonekasveilleni. Ravinteiden lisäksi vettä tulee kasveille säännöllisemmin, kun akvaarion hoito rytmittää samalla myös kukkien kastelua.
Keltareuna-anopinkielellä on korkeutta melkein 130cm mullan pinnasta laskettuna.
Vanhin huonekasveistani on keltareuna-anopinkieli. Sain sen jättikokoisena puskana äidiltäni silloiseen opiskelija-asuntooni noin vuonna 2010 ja se on kulkenut muutoissa mukana siitä lähtien. Tänne muuttaessamme pilkoin sen ihan pieniksi kappaleiksi, sillä siitä oli tullut jo aivan liian kookas ja painava. Opiskelija-asunnossani anopinkieli sai täyttä auringonpaahdetta ja viihtyi mainiosti. Muissa asunnoissa oli normaalimmat olot ja täällä toinen ääripää, eli kesällä vain hajavaloa ja talvella varjoa. Anopinkieli ei ole ollut moksiskaan, vaikka on ottanut osumaa lasten lentelevistä leluista tai taaperon kasvitieteellisistä kokeista. Se on kukkinutkin silloin tällöin. Loistokasvi, joka ei tarvitse selvitäkseen kuin vesitilkkasen harvakseltaan. Minulla se kasvaa altakasteluruukussa, jonka säiliön täytän korkeintaan puoliväliin vasta sitten kun multa on selvästi kuivunut edellisen kastelun jälkeen.
Rahapuun tyvellä alkaa olla jo paksuutta.
Rahapuun saimme mieheni veljeltä tupaantuliaislahjaksi, kun muutimme yhteen. Siitäkin tapahtumasta on aikaa yli kymmenen vuotta ja rahapuu on vain komistunut koko ajan. Olen silloin tällöin leikannut sitä vähän mutta muuten se on saanut kasvaa omillaan. Paremmalla hoidolla se olisi ehkä vieläkin kookkaampi mutta ei tuota pieneksi voi moittia nytkään. Rahapuu on ollut aina valoisimmilla ikkunoilla, eli siis talvet melko varjossa mutta kesällä puolet päivästä suorassa auringonpaahteessa. Kuten anopinkieli, rahapuukin saa päästä kuivahtamaan kunnolla kastelujen välissä. Kokeilen sen kosteustilanteen aina lehdistä: silloin kun lehdet selvästi tuntuvat löysiltä, on aika kastella. Pinkeät lehdet ovat merkki siitä, että kastelukannun kanssa saa pysyä kaukana, vaikka multa tuntuisi rutikuivalta.
20-senttinen saviruukku näyttää pieneltä, kun siinä on melkein 40cm korkea ja saman levyinen rahapuu.
Keltareuna-anopinhampaan sain muistaakseni 2012. Se on ollut anopinkielen tapaan yhtä vaivaton ja kaunis huonekasvi. Se on hieman pienempilehtinen kuin vihreät anopinhampaat, joten se on pysynyt kasvutavaltaan paljon niitä kauniimpana. Minulla oli nimittäin joskus vihreäkin anopinhammas, joka oli minusta tavattoman ruma rutjake tähän söpöläiseen verrattuna. Viime keväänä anopinhammas poikasineen oli kuitenkin kunnon uudistuksen tarpeessa, joten otin siitä siisteimmän taimen ja istutin sen alimpia hyvän näköisiä lehtiä myöten multaan (lue operaatiosta täältä). Nyt anopinhammas on taas todella kaunis ja elinvoimaisen näköinen.
Melkein vuosi sitten ruukku oli selvästi kookkaampi kuin kasvi, nyt näyttää sopusuhtaisemmalta.
Tuoreempi tulokas huonekasvieni joukossa on kultaköynnös 'N'joy', jonka löysin kaksi vuotta sitten joulun alla marketin alehyllyltä. Alkuun se oli ihan ikkunalaudalla, mutta versojen alettua kasvaa kunnolla se pääsi amppeliin. Kesäaikaan se on varjoisammalla itäikkunalla, talvet hitusen valoisammalla keittiön ikkunalla, mutta eipä talvella voi mitään ikkunaa meillä sanoa valoisaksi. Vaikka kirjavalehtisten kultaköynnösten sanotaan tarvitsevan enemmän valoa kuin niiden perusvihreiden, tämä yksilö on viihtynyt aika hyvin varjossakin. Ainakin se on moninkertaistanut kokonsa ja viime kesänä jouduin jopa leikkaamaan sen versoja lyhyemmäksi. Kultaköynnökselläkin on altakasteluruukku mutta annan säiliön päästä tyhjäksi ja mullan hiukan kuivahtaa ennen kuin lisään vettä.
Kultaköynnöksen versot roikkuvat jo melko lähellä ruokapöytää, joten keväällä on taas leikkauksia tiedossa.
Koristeelliset lehdet vielä lähikuvassa.
Vähän tekisi mieli hankkia joku uusi viherkasvi. Sen pitäisi viihtyä varjossa ja jäädä melko pieneksi. Meillä ei ole nimittäin enempää tilaa kookkaille viherkasveille. Aiemmin kasveja hankkiessa minulla oli kriteerinä se, että kasvin pitää sietää pimeyden lisäksi myös ajoittaista kuivahtamista. Nyt, kun akvaariosta tulee säännöllisesti kymmeniä litroja kasteluvettä, voin laajentaa valikoimaa myös tasaista kosteutta vaativiin lajeihin. Kerropa kommentteihin parhaat vinkkisi!

maanantai 9. tammikuuta 2023

Mannekiinina

Mikä lie laiskuuskärpänen päässyt puraisemaan minua, kun yhtä sun toista jää kesken tai jopa kokonaan tekemättä. Yleensä näihin aikoihin olen ollut jo hyvinkin malttamattomana ensimmäisiä hankikylvöjä tekemässä mutta tänä vuonna siemenpussit ovat vielä toistaiseksi pysyneet laatikossaan. Vähän kuitenkin jo katselin niitä, jos vaikka inspiraatio sillä iskisi. Ei alkanut sormia syyhyttää siihen malliin, joten annetaan ajan kulua. Jätin jo syksyllä pussillisen kasvusammalta kodinhoitohuoneen kaappiin, joten kylvökuumeeseen on lääkkeet valmiina heti kun siltä tuntuu.

Orkideankin piti päästä pitkästä aikaa blogiin. Reilu 7 vuotta sitten saamani yksilö on ollut valtavan ahkera kukkija.
Puutarhaessuprojektini on sentään edistynyt hyvää vauhtia. Sain ompelukoneen lainaksi, joten epämääräiset yhteen harsitut kappaleet ovat nyt paremmin kiinni toisissaan ja essua pääsi sovittamaan ihan kantamustenkin kanssa. Isot takataskut jäivät vielä ompelematta, sillä tuntikausien ompelu ja näprääminen alkoivat tuntua jo niskassa eikä mojova päänsärky yötä vasten ollut ensimmäisenä toivelistallani. Kokeilin kuitenkin jo sujauttaa toiseen niistä malliksi puutarhahanskat. Farkkujen omat takataskut jätin isojen taskujen alle "sisätaskuiksi", joten niihin voi laittaa jotain pienempää tavaraa, kuten taimipurkeissa tulevia nimilappuja.
Hyvin mahtui jos jonkinmoista tavaraa kyytiin, vaikka taakse tulevissa isoissa taskuissa ei ollutkaan muuta kuin puutarhahanskat.
Farkkujen omiin taskuihin mahtui hyvin muistivihko, kyniä sekä pienempiä siemenpusseja. Kännykälle tein oman mittatilaustaskunsa eteen vasemmalle. Sen vieressä on kapeampi tasku, johon sujahti sovitushetkellä sekatöörit. Luulen, että niitä kannattaisi kuitenkin mieluummin kuljettaa taakse tulevissa väljemmissä taskuissa, joista toiseen voisi vaikka ommella pohjan vahvikkeeksi tukevampaa kangasta suojaamaan essua saksien teriltä. Näin myös tavaramäärän paino jakaantuisi tasaisemmin eikä farkkujen nappikiinnitys rasittuisi niin paljoa. Vaikka farkut melko korkeavyötäröistä mallia olivatkin, niin ei takakappaleen ihan näin korkealla etukappaleeseen nähden kuulunut olla. Käyttömukavuutta se ei kuitenkaan tunnu haittavan. Ompelin nappikaistaleen sisään tueksi muutaman sentin matkalle kaksinkertaisen suikaleen farkkukangasta mutta vasta tätä postausta kirjoittaessa tuli mieleen, että olisihan saman toimenpiteen voinut tehdä myös napinläpipuolelle. Vielähän tuon ehtii, pitää vain purkaa taas pikkuisen saumaa. Olen varautunut ompelemaan nappikiinnityksen lisäavuksi vielä tarranauhaa, jos pelkkä nappi ei jaksa oikeassa käytössä pitää essua tukevasti päällä. Ja jos sekään ei riitä, varastossa on myös vanhoista repuista purettuja hihnoja solkineen.
Essua edestä, sivuilta ja takaa. "Kuvataanko peppukin?", varmisti kuvaajana toiminut esikoinen. Myönteinen vastaus huvitti suuresti häntä ja makutuomarina toiminutta kuopusta.
Essun oikealle puolelle eteen tein taskun isommille siemenpusseille. Siemenpussitasku on ommeltu isomman taskun päälle. Isoon taskuun ja kännykkätaskuun ompelin alareunaan pienen vekin, jotta taskuihin tulisi sopivasti väljyyttä. Pienemmät taskut ompelin suoraan ilman vekkejä. Sovituksessa siemenpussin alla olevaan isompaan taskuun sujahti näppärästi rulla tukinarua mutta siihen olisi mahtunut kevyesti vaikka mitä. Toistaiseksi vasta nuppineuloilla kiinnitetyissä isoissa takataskuissa tulee olemaan sen verran väljyyttä, että niihin saa helposti sujautettua vaikkapa puutarhahanskat siksi aikaa kun tarvitsee tehdä jotain paljain käsin. Kuvissa vasemmassa takataskussa repsottava musta asia on puhdas hanskapari. Hieman joutui tunkemaan niitä, joten ennen ompelua pitää vielä tarkistaa sivusaumojen sijainti ja muistaa tehdä vekit alasaumoihin.
Yksityiskohtia: kännykkätaskun läppä ja minipieni tasku vaikkapa kukkasipulipussien pienille nimikylteille (katso tarkkaan mannekiinikollaasin 1. ja 2. kuvat).
Pieniä somisteitakin piti jo laittaa. Tilkkulaatikosta löytyi muutama pieni palanen napakkaa kukkakangasta, joten päätin tehdä kännykkätaskun tarrakiinnitteisen läpän kukkakuosilla. Tilkun reunasta löytyi kokonainen kukkaoksa, josta tein pikkuisen taskun kännykkätaskun vieressä olevan kapean taskun päälle. Taskun koko riitti juuri sopivasti kukkasipulipusseissa tuleville pienille nimikylteille, jotka on kai tarkoitettu kukkapenkkiin tökittäviksi, mutta itse kerään ne aina talteen. Yhden tilkun applikoin siemenpussitaskun päälle ihan vain koristeeksi. En käyttänyt liimaharsoa apuna, vaan tikkasin kuvion suoraan tiheällä siksakilla taskuun. Jospa tuo silti pysyisi. Essun alareunan siistin vielä jotenkin, ehkä sinnekin tulee jotain kukkakuosia, jos vain löytyy sopivaa kangasta.
Siemenpussitasku. Ennen kuvaamista olisi toki voinut suoristaa essun ja laittaa paremman valon. Kaikki kuvista ovat nimittäin liian keltaisia.
Syksyllä koronan jälkimainingeissa tekeytymään laitettu luumulikööri oli valmista pullotettavaksi. Laitoimme sokeriliemen vasta nyt pullotusvaiheessa. Kuulemma likööriin käytettävien hedelmien tai marjojen maku tulee siten paremmin esille verrattuna siihen, että sokerin laittaisi jo alkuvaiheessa. Makua luumuista oli totisesti irronnut! Likööri vain maistui enemmän kirsikoilta kuin luumuilta. Varmaan johtuu lajikkeesta, ellei joku tunnusta vaihtaneensa kirsikoita luumujemme tilalle. Hyvää likööristä kuitenkin tuli ja eiköhän kaikki tule käytettyäkin. Ainakin jälkiruuissa ja kakuissa se toimii varmasti hyvin makeuttajana. Siltään juotavana likööri on melkoisen makeaa, vaikka laitoimme sokeria vähemmän kuin ohjeessa.
Luumulikööristä tuli ainakin upean väristä! Kuva on otettu sivulta kun ei tullut irrotettua vodkapullojen etikettejä.
Nyt on amarylliksissä kukkia!
Mukavaa viikkoa!