perjantai 28. tammikuuta 2022

Kuusitoista kuvaa kärhöistä

Olen viettänyt monena päivänä yhteensä valehtelematta ainakin kolme tuntia ihanaakin ihanammassa maailmassa: nimittäin kärhökuvien parissa. Olen selaillut blogia ja kärhökansiotani ja etsinyt onnistuneimpia otoksia tai muuten vain kauniita kuvia ja mieluusti vielä sellaisia, joita en olisi ennen julkaissut. Valitettavasti jouduin toteamaan, että moni parhaista kuvista on jo vilahtanut täällä blogissa aiemminkin mutta ehkä ette muista ihan kaikkia niistä. Onneksi seasta löytyi vielä joitakin julkaisematta jääneitä ihanuuksia, kuten esimerkiksi heti tämä ensimmäinen.

Tämä kaunotar on loistokärhö 'Proteus'. Se muutti meille viime kesänä ja koska se sattui olemaan kookkaassa ruukussa asusteleva yksilö, se pääsi suoraan maahan.
Laitetaan heti perään muitakin liilan ja sinisen sävyisiä kärhöjäni. Nämä eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä, vaan ihan sikin sokin. Ihania kaikki.

Tiukukärhö (tarhakellokärhö) 'Arabella' on tuttu monille ja jos jollekin ei ole, niin lisätkääpä heti ostoslistalle ja tutustukaa.
Loistokärhö 'Elsa Späth' tekee valtavankokoiset kukat ja kuuluu ehdottomasti suosikkeihini. En ole nähnyt tätä kovin usein myynnissä, joskus tulee vastaan nimellä 'Xerxes'.
Tarhaviinikärhö 'Justa' on hyvin suloinen ja innokas kukkija.
Loistokärhö 'Multi Blue' tekee joskus täysin kerrannaisia kukkia, joskus tällaisia kärhön ja merisiilin risteymän näköisiä kukkia. Tätä näkee usein myynnissä.
Kärhöistä kun on puhe, niin on ehdottomasti muistettava nämä ihanat siemenkodat (tai mitä lie oikealta nimeltään), jotka ovat myös hyvin kuvauksellisia.
Viime keväänä ihastutti uusi alppikärhö, jonka lajike aiheutti vähän sekaannusta. Kyseessä lienee 'Pink Flamingo'.
Myös uusi loistokärhö 'Innocent Blush' sai ihastuksen huokaukset aikaiseksi.
Vanhemmat loistokärhöt kukkivat komeasti. Tässä osa 'Jan Pawel II':n kukkaloistosta.
'Jan Pawel II' sateen jälkeen.

Siirrytään punaisempaan suuntaan: loistokärhö 'Hagley Hybrid' yhdessä 'Multi Bluen' kanssa pation seinäkkeessä.
'Hagley Hybrid' yhdessä loistokärhö 'Piilun' kanssa kärhökaaripenkissä. Tässä piti olla 'H. H.':n tilalla 'Comtesse de Bouchaud' mutta sitähän en istuttaessani tiennyt, että taimistolla oli mennyt lajikkeet sekaisin.
Samettista kauneutta tarjoaa 'Voluceau'.
Sama 'Voluceau' koko komeudessaan. Kamera vääristi värejä, edellisessä kuvassa väri on oikein.
Loistokärhö 'Kaiser' on väritykseltään sanoisinko hyvin persoonallinen näin kukan vasta auetessa.
Kun kukka alkaa olla täysin auki, ovat väritkin tasoittuneet. 'Kaiseria' näkee harvemmin myynnissä.
Huh, olipahan rankkaa valita vain kuusitoista kuvaa! Monta upeaa kaunotarta jäi esittelemättä. Ehkä pitää tehdä vielä toinen setti johon pääsevät seuraavat kuusitoista kärhöä. Hyvää pian alkavaa viikonloppua!

tiistai 25. tammikuuta 2022

Kuusi kuvaa toukokuusta

Toukokuu on kevätkuukausista kaunein ja vetää minusta vertoja alkukesällekin. Silloin meilläkin alkaa vihreys ja kukkaloisto täyttää puutarhan ja illat alkavat olla ihanan valoisia. Linnut laulavat koko ajan enemmän ja itse pääsee nyppimään, hiplaamaan, tutkimaan ja kuopsuttamaan joka päivä jotain uutta kun talven jälkeen kasvit alkavat puskea uutta versoa kukin omaan tahtiinsa. Olinkin hyvin iloinen, kun Saila Saaripalsta-blogista haastoi minut esittelemään omat kuusi kuvaani toukokuusta. Löysin jopa muutaman aiemmin julkaisematta jääneen otoksen, joten kannatti selailla viime toukokuun kuva-arkistoja uudelleen.
Toukokuun alussa kevätkurjenmiekat ja kevättähdet kukkivat runsaimmillaan. Tässä on kolmea erilaista kurjenmiekkaa ja kahta eri kevättähteä.
Toukokuun puolenvälin tienoilla kukkivat edelleen kevättähdet ja niiden seurana lilliputin kokoiset 'Barr's Purple' -krookukset.
Tarhakylmänkukan nuppu ei kaipaa selityksiä, miksi pääsi mukaan toukokuupostaukseen. Kevättähdet tässäkin kaverina.
Luumutarhassa kukki jo aika hyvin viime keväänä. Toukokuun loppupuoli oli viime keväänä hyvin kylmä ja pilvinen.
Narsissit 'Replete' pysyivät näinkin kerrannaisiksi aika hyvin pystyssä vaikka vettä satoi harva se päivä. Ihan oikeassa ylänurkassa kukkii tuomi, yksi toukokuun suosikkejani.
Toukokuun lopussa supatellaan viimeisiä keväisiä salaisuuksia... Tulppaani on 'Hakuun' ja etualan narsissi jo haalistunut 'Replete', taustalla on ehkä 'Princess Zaide'. Lemmikit aloittelevat.
Kiitos Saila haasteesta! Oli erittäin hauskaa päästä selailemaan keväisiä kuvia ja kuvittelemaan mielessä, kuinka kukkia on tänä keväänä varmasti vähintään kaksi kertaa enemmän kuin viime keväänä (ainakin haaveissa...).

lauantai 22. tammikuuta 2022

Viikon jorinat

Nyt on ollut vähän tylsää näin puutarhabloggaajan näkökulmasta. Tähän aikaan vuodesta ei oikein tapahdu mitään raportoimisen arvoista, joten kirjoitusinspiraatiokin on ollut vähän unessa.
Pikkuinen orkideani kukkii ensimmäistä kertaa. Kukkavana on ruhtinaalliset 12cm korkea.
Puutarhasuunnitelmat pyörivät lähinnä päässä ilman mitään konkreettista ajatusta tai luonnostelmaa eikä unissakaan ole näkynyt mitään mullistavaa. Yhdessä unessa kyllä muistan istuttaneeni kolmemetrisiä koristepensaita täydessä kukassa johonkin mutta uni keskeytyi herätyskelloon ennen kuin pääsin näkemään vaivalloisen raatamiseni lopputuloksen. Pensaiden lajikin jäi vähän mysteeriksi mutta ainakin osa näytti syreeneiltä. Omaan puutarhaan ne eivät kuitenkaan tulleet, sillä unessa näkyi kalliota tai jättikokoinen siirtolohkare ja harvinaisen ruman sävyisen sinapinkeltaisen rakennuksen kulmaa. Näkisin kyllä mieluummin vähän kauniimpia yksityiskohtia unissani. No, kukkivat pensaat sentään olivat kauniita, vaikkakin erittäin työläitä istuttaa.
Jaloangervon kuihtuneet kukinnot ovat kauniita talvella.
Puutarhaan on hyökännyt kutsumattomia vieraita. Ensimmäinen oli sellainen nelipyöräinen etukuormaajan ja lumilingon kanssa lumisateen jälkeen jyristelevä katujen auraaja, joka oli saanut päähänsä työnnellä kadun pään lumikinoksia vähän tiiviimpään. Eikä siinä mitään, mutta olipa ottanut vähän reippaanlaisesti meidän pihaliittymän kohdalta ja nostanut samalla kivikkorinteen juurelta reunimmaista kiveä ylöspäin. Pitää käydä ennen seuraavaa lumisadetta nappaamassa kivi talteen, ettei murikka saa keväällä kyyditystä lumenkaatopaikalle. Onneksi irronnut kivi oli vasta rinteen juurella maan tasalla olevia pienempiä kiviä, varsinaiseen kivikkorinteen pengerrykseen oli vielä puolisen metriä matkaa.
Kinokset on työnnelty kivikkorinteen päälle. Uudella urakoitsijalla on eri tyyli tehdä hommia, sillä ennen ei ole kauhottu tästä pihatien puolelta ja kivetkin ovat jääneet rauhaan. Tuo yksi murikka nousi nyt sen verran esille, että seuraavalla kerralla se siirtyy varmasti, jos sitä ei ota talteen.
Toinen kutsumaton vieras oli jänöjussi, joka oli kierrellyt ympäri takapihaa sapuskan toivossa. Verkottamatta jättämäni syyshortensian latvat oli syöty, tosin siitä ei tule haittaa kun olisin joka tapauksessa leikannut sen keväällä. Säikähdin kyllä eilisaamuna pahemman kerran kun huomasin ikkunasta, että edellisiltana satanut paksu räntä oli taivuttanut luumutarhasta yhden verkon kaksinkerroin ja rusakon jälkiä oli heti sen vierellä. Ikkunasta ei nähnyt, oliko rusakko peräti hypännyt verkon sisään herkuttelemaan uusien atsaleojeni nupuilla. Lähempää selvisi, että otus oli pysähtynyt verkon viereen ja ilmeisesti harkinnut vakavasti mahdollisuutta käydä tekemässä lähempää tuttavuutta kulinaarisiin herkkuihin. Onneksi ei ollut vielä uskaltautunut sellaiseen toimintaan.
Karon kanssa kävimme siirtämässä joulukuusen verkkoaidan sisäpuolelle. Nyt jos rusakot jotain kautta pääsevätkin apajille, ainakin joutuvat etsimään atsaleoja kuusen oksien seasta.
Sivupihalla rusakoita on liikkunut vähän enemmänkin. Majapenkin takaa kulkee niiden moottoritie, josta on hyvä poiketa tekemään täsmäiskuja puutarhan puolelle.
Mustikat ovat vielä hyvässä turvassa verkon sisällä. Tai oikeastaan ne ovat jo hautautuneet hangen alle. Kärhöportti sen sijaan on kiinnostanut pupuja kovasti.
En muista, että jänikset olisivat ennen ihan näin paljoa syöneet kärhöjä talvella. Alppikärhöihin ei ole meillä koskettu koskaan ennen ja loistokärhöistäkin otettu vain pienet maistiaiset oksankärjistä. Nyt rusakot olivat pitäneet oikein juhlat kärhökaaripenkissä ja syöneet hyvällä halulla yhden loistokärhöistä hangen pinnasta vajaan puolen metrin korkeudelle ja ottaneet maistiaisia muistakin. Minun puolestani saavat syödä ne vaikka korkeammaltakin kun olisin joka tapauksessa joutunut ne leikkaamaan keväällä. On ollut sen verran napakoita pakkasia useammankin kerran tänä talvena, että varmaan ovat paleltuneet. Sen verran oli syksyllä mielessä mm. Päivänpesän Katjalta viime tai toissa talvena syöty alppikärhö, että laitoin 'Albina Plenalle' raudoitusverkon palasia ja kuivia risuja esteeksi. Tavallista sinistä alppikärhöä en sen sijaan suojannut oikeastaan yhtään. Lapioin kyllä tyvialueen kohdalle sen verran lunta, että rusakot eivät söisi sitä ainakaan ihan maanrajasta poikki. Tähän saakka kärhö saikin olla rauhassa mutta viikolla olleet suojasäät kovettivat hangen pintaa sen verran, että nyt oli rusakoiden hyvä käydä maistelemassa sitäkin. Nimenomaan maistelemassa: yhdestä pitkästä versosta oli otettu viiden sentin pätkä hangen pinnasta, vaikka latvakin olisi ollut talttahampaiden korkeudella. Kävin hakemassa syksyllä hakettamatta jääneitä pihlajan oksia ja asettelin niitä ristiin rastiin muiden versojen suojaksi. Muutaman oksan laitoin myös 'Albina Plenalle' lisäturvaksi. Syökööt mieluummin loistokärhöjä!
'Jan Pawel II' on vedetty hangen pintaa myöten sängelle ja muistakin vähän maisteltu. Vielä näissä riittää sapuskaa kevättalveksi jänöille.
Olen katsonut Yle Areenasta muutaman jakson Puutarhakausi-ohjelman uusimmasta kaudesta. Joskus puutarhaohjelmista saa jonkun idean tai ainakin kipinän johonkin kohtaan omassa puutarhassa mutta toistaiseksi katsominen on ollut vain viihdyttävää ajanvietettä. Hyvä niinkin. Eihän tässä nyt ollutkaan mitään ihmeempiä mietintämyssyssä. Sitä vain jään aina ihmettelemään, että aika pieniä istutuskuoppia kaivavat puille ja pensaille. Luulisi, että niin kovan näköiseen maahan pitäisi kaivaa ihan reilut kuopat eikä vain hädin tuskin juurakon kokoinen kolonen. Onko tässä itse istuttanut kaikki koko ajan väärin kun ammattilaiset tekevät noin vai onko Etelä-Ruotsin ilmasto ja maaperä sellaista, että siellä kasvaa kaikki, istuttipa ne miten tahansa? Aivan hämmennyksiin tässä menee pieni savolainen mieli.
Aurinko sai jääkiteet kimmeltämään kauniisti mustilanhortensian kuihtuneilla kukilla.
Talvisissa tunnelmissa jatketaan tammikuuta. Hyvää ja toivottavasti myös aurinkoista viikonloppua!

tiistai 18. tammikuuta 2022

Mitä pelastaisit puutarhastasi?

Otetaanpa talvipäivien ajankuluksi viihdyttävä ajatusleikki. Jos yhtäkkiä tulisi sellainen tilanne eteen, että joutuisi muuttamaan kodistaan, niin mitä puutarhasta lähtisi muuttokuormaan? Ja mitä tekisitte lopuille kasveille? Olettaen siis, että muuttohetki sattuisi tulemaan vastaan sulan maan aikaan.

Puistoatsalea 'Satomi' kuuluisi ehdottomasti mukaan napattaviin kasveihin.
Ensimmäisenä minulle tuli mieleen satoikäiset pensasmustikat. Kaivaisin kyllä kaikki taimet, sillä ovathan ne loputkin jo vähän isompia kuin ostettaessa. Alppiruusut ja atsaleat olen saanut syntymä- ja äitienpäivälahjoiksi sekä muutaman lasten syntymävuosina ja eihän sellaisia voi jättää ottamatta. Pienijuurisina ne olisi muutenkin helppo kaivaa vaikka ämpäreihin. Nietospensaat ja syyssyrikkä lähtisivät myös, mutta ehkä muut pensaat jättäisin. Jos muuttokuormassa olisi tilaa ja saisi tehdä mitä vain hullua, yrittäisin myös ottaa luumupuut mukaan. Nekin kun ovat jo 'Sinikkaa' lukuunottamatta satoiässä ja ovat kalliita hankkia. Herukkapensaat kasvavat sen verran nopeasti ja ovat melko edullisia ostaa, että niitä en viitsisi kaivaa mukaan. Pistokkaita ottaisin melko varmasti monestakin pensaasta taskujen täytteeksi.
Nietospensas 'Yuki Snowflakea' tuskin löytäisin toista kertaa eurolla myynnistä, joten pakkohan se olisi ottaa mukaan.
Kiviä en lähtisi tältä tontilta keräämään muuttokuormaan kuin ainoastaan siinä tapauksessa, että uusi koti sijaitsisi alueella, jossa kiviä ei olisi ollenkaan. Isännän rakentama varjokujan köynnösportti sekä isäni tekemä metallinen kärhökaari lähtisivät ehdottomasti mukaan. Kärhöseinäkkeiden kohtaloa harkitsisin vakavasti ja jos tilaa olisi, ottaisin tietysti nekin.
Hieman saattaisi joutua purkuhommiin, jotta tämän saisi mukaan, mutta väliäkös hällä.
Kärhöistä puheenollen: en ehkä kaivaisi ihan kaikkia muuttokuormaan, vain ainoastaan ne, joita ei usein löydy myynnistä. Aurinkopenkin 'Elsa Späth' lähtisi ensimmäisenä ja kaikki kerrannaiset ihanuudet, eli 'Kaiser', 'Proteus', 'Innocent Blush', 'Multi Blue', 'Purple Dream' ja 'Albina Plena'. Muista kärhöistä ottaisin mukaan 'Princess Katen', 'Voluceaun', 'Omoshiron', 'Madame Julia Correvonin', 'Krakowiakin', 'Warszawska Niken', 'Jan Pawel II:n' sekä toisen 'Hagley Hybrideistä'. 
Hyvänä kesänä lautasenkokoisia kukkia tekevä 'Elsa Späth' lähtisi ehdottomasti mukaan.
Maahan jäisi siis yksi 'Hagley Hybrid', 'Polish Spirit', 'Justa', 'Piilu', 'Arabella', 'The President', 'Ville de Lyon' sekä alppikärhöt. Paitsi jos muuttokuormassa olisi edelleen ylimääräistä tilaa. Pistokkaita ottaisin kuitenkin varmasti mukaan, sillä niitähän saa salaa tungettua läjäpäin vaikka käsilaukkuun.
'Voluceau' on sellainen kukkimiskone, että eihän sitä voisi jättää pois kyydistä.
Perennoja ei lähtisi kovinkaan paljoa uuteen puutarhaan. Ainoastaan yksittäiskappaleita sellaisista kasveista, joita ei ole äidilläni, joista pidän erityisen paljon sekä joita ei välttämättä löydy ihan milloin vain taimistoilta. Mukaan lähtisi siis tähtilevisia 'Little Plum', sinilemmiö, yksi sinikatana 'Alba', himalajanesikko 'Grandiflora', lapinvuokko, valkoinen sinikämmen sekä sinivaleunikoista kumpikin. Aika moni kasvi saattaisi myös lähteä äitini puutarhaan väliaikaissäilytykseen. Jos tietäisin jo edellisenä vuonna, että seuraavana kesänä tulisi muutto, keräisin paljon suosikkiperennojeni siemeniä talteen, jotta saisin niistä kylvettyä aikanaan uudet taimet. Siemenethän eivät vie juurikaan tilaa muuttokuormassa vai kuinka? Taskut pullistelisivat varmasti jo pensaiden pistokkaista, mutta varmasti sinne saisi tungettua vielä muutamia perennojen pistokkaita. Ainakin silloin, jos vetäisisi takin päälle ja täyttäisi senkin taskut. Tai sitten voisi ottaa toisen käsilaukun perennojen pistokkaita varten.
Sinilemmiö on yksi hienoimmista kivikkokasveistani. Mukaan!
Ruukkukasveista ottaisin mukaan viherliljapuun, verenpisarat, afrikansinisarjan, keltareuna-anopinkielen (tai pikkuisen jakopalan siitä) sekä anopinhampaan. Muita viherkasveja tunkisin viimeisten joukossa muuttokuormaan, jos siellä vielä olisi tilaa. Pelargoneja saan tarvittaessa äidiltäni, muratit eivät paljoa maksa ja orkideoihin minulla ei ole minkäänlaista tunnesidettä. Hei, hei siis vain heille.
Tähtivisia 'Little Plum' on minusta kauniimpi kuin huonekasvit, joten laitetaan tähän väliin kuva levisiasta.
Kasvirekkaan ängettyjen ruukkujen, laatikoiden, säkkien ja purnukoiden väleihin olisi kuitenkin jäänyt tyhjiä koloja, jotka on täytettävä jo ihan senkin vuoksi etteivät kasvit kaatuilisi tai liukuisi edestakaisin. Keräisinkin pussukoihin mitä vain kukkasipuleita, jotka sattuvat lapion eteen tulemaan. Tähtäisin tietysti narsisseihin, laukkohin, kevätkurjenmiekkoihin, scilloihin, erikoisemman värisiin helmililjoihin, kevättähtiin, tähtitulppaaneihin, krookuksiin, pikarililjoihin... mutta en panisi pahakseni, vaikka tavallisempiakin kukkasipuleita nousisi mukaan. Viimeisten kolosten tilkkeeksi voisi tunkea vaikka maanpeitekasveja paljaina myttyinä, sillä ruukut ja pussukat olisivat jo varmasti käyneet aika vähiin. Vesiletkusta suihkaus perään ennen kontin kiinni laittoa, niin kasvit pysyisivät muuttomatkan ajan virkeinä.
Tälle alueelle kun lykkäisi lapion, niin saisi aika helpostikin vaikka miten monta kevätkurjenmiekkaa mukaan ja lisäksi myös kevättähtiä. Hieman kuvan ulkopuolella olisi hyasinttienkin sipuleita.
Tässä vaiheessa puutarhasta on lähtenyt vaikka mitä, mutta vielähän sinne on jäänyt hirmuinen määrä kasveja. Puutarhan tekemiseen on kuitenkin uponnut paljon työtä ja rahaa eikä ole takeita siitä, että uusi asukas olisi intohimoinen puutarhuri, jolle kasvini kelpaisivat. Ties vaikka hän ensi töikseen tilaisi kaivurin ja pistäisi kaikki ihanat kasvini jäteasemalle kylvääkseen tilalle nurmikon! Tekisinkin vielä sellaisen tempun, että laittaisin nettiin ilmoituksen myytävistä kasveista. Siten ainakin osa kasveistani pääsisi rakastaviin koteihin ja minä saisin pesämunaa uuden puutarhani kasvihankintoja varten. Jos joku perenna-alueista tyhjenisi kokonaan, saattaisin tasata alueen ja tyhjentää sinne varaston nurkassa köllöttelevän nurmensiemenpussin. Tai sitten olisin laiska ja jättäisin seuraavan asukkaan päänsäryksi kuoppaiset mullokset, joista saattaisi seuraavana keväänä nousta vielä yksittäisiä kukkasipuleita tai jämiä menneiden aikojen kukkaloistosta. Tällaisilla ajatuksilla leikittelin hankia katsellessani (emmekä siis ole muuttamassa yhtään mihinkään!). Mitäpä teille tulee aiheesta mieleen?

sunnuntai 16. tammikuuta 2022

Siemenpussipeliä

Tammikuussa kaivelen perinteisesti siemenvarastoja ja suunnittelen kevään esikasvatuksia ja suorakylvöjä. Homma pitää saada päällisin puolin hoidettua ennen kuin siemenet tulevat kauppoihin, jotta ehtii hyvissä ajoin hankkia täydennystä. Myöhemmin keväällä valikoima ei välttämättä ole ihan niin laaja ja johan sitä pitää ensimmäisiä esikasvatettavia lajeja alkaa kylvääkin. Kasvimaa on ollut minulla melkein joka vuosi enemmän tai vähemmän erilaisten kokeilujen aluetta. Viime vuonna kasvatin (=yritin kasvattaa) enemmän perinteisiä lajeja, tänä vuonna teemoina näyttäisivät olevan teeyrtit, syötävät kukat ja visuaalisesti näyttävä hyötytarha.

Uusiin kokeiluihin kuuluu mm. kuvassa kukkiva kamomilla.
Viime vuonna salaatit ja moni muukin kasvi meni etanoiden suihin. Tänä kesänä osaan olla tarkkana heti keväällä, joten toiveissa on onnistua paremmin vihreän sadon osalta. Tässä välissä täytyy kyllä sanoa, että sen ei pitäisi olla kovin vaikeaa. Viime vuonna nimittäin omaan suuhun päätyi tasan nolla salaatinlehteä (mukaanluettuna tatsoi, vuonankaali ja tilli). Eri paikkaan kylvetyn rucolan tuhosivat kirpat. Eihän kahtena peräkkäisenä vuonna voi tulla 100-prosenttista epäonnistumista vai?
Vanhoista varastoista kasattu salaatti- ja yrttisektori sisältää kamomillan, mintun, sitruunamelissan, tillin, rucolan, tatsoin, ruusukaalin, mangoldin, jääsalaatin, vuonankaalin, timjamin sekä kolmen erilaisen basilikan siemeniä.
Minulla on kasvimaalla yksivuotisille hyötykasveille käytettävissä vain kuusi 80x120-senttistä lavakaulusta, muutama suuri ruukku ja hyvin kapea penkinpätkä aidan vieressä. Sen vuoksi en kasvata montaa "tilasyöppöä". Ruusukaali tosin vie syksyllä jo melkoisen tilan, mutta toisaalta sen alle sopii vaikka mitä. Muutenkin yritän suunnitella kylvöt niin, että samaan lavakaulukseen mahtuisi mahdollisimman paljon kasveja. Tutkin, mitkä kasvit viihtyvät hyvin keskenään (kumppanuuskasvit) ja laitan kookkaampien kasvien väleihin matalampia tai hitaasti kasvavien väliin nopeasti satoa tuottavia. Näin kaikille toivon mukaan riittää tilaa ja valoa. Sinne tänne sujautan samettikukkia tai kehäkukkaa harhauttamaan tuholaisia ja tuomaan väriä. Kasvimaan isoin yhtenäinen penkki on varattu maa-artisokalle mutta penkin reunoille kasvimaan aitaa vasten kiipeilemään mahtuu jonkun verran herneitä. Kokeilen tänä vuonna istuttaa myös muutaman salkopavun maa-artisokkien lähelle ja testata, kuinka maa-artisokkien puumaiset varret kelpaisivat niille kiipeilytueksi. Jokainen neliösentti siis menee hyötykäyttöön!
Juureksista kasvatan tänä vuonna retiisiä, punajuurta, porkkanaa, selleriä ja palsternakkaa. Yläoikealla pikkukuvassa on herneitä ('Kelvedon Wonder' ja punakukkainen sokeriherne) ja vahapapua, alhaalla tomaatit 'Maja', 'Maskotka' ja 'Balkonzauber', joka kuvasta poiketen teki viime kesänä keltaisia hedelmiä.
Kävin perjantaina ostoslistan kanssa siemenhyllyillä täydentämässä varastoja. Melkein kaikki listan lajit löysinkin mutta mustajuuri jäi puuttumaan. Toisesta kaupasta kysyin kassalta, onko niitä mahdollisesti tulossa myöhemmin ja vastaus oli, että ei ole. Pitää tutkia kevään mittaan kaikki mahdolliset siemenhyllyt, jos vaikka jostain löytyisi tai sitten muuttaa suunnitelmia yhden penkin osalta. Näitä kuvia varten siemenpusseja järjestellessäni tajusin, että unohdin kirjoittaa listaan ihan tavallisen basilikan siemenet. Erikoisempia löytyi vielä omista varastoista mutta niitä laitan vain ihan pikkuisen niin kasvimaan kuin ruokalautasenkin koristeeksi. Pidän enemmän siitä perus basilikan mausta, joten pääpaino on niillä.
Siemenostoksilta hain täydennystä vanhoihin varastoihin: punalehtinen salaatti 'Amerikanischer Brauner', kesäkurpitsa 'Soleil' F1, porkkana 'Harlequin Mix' F1, salkopapu 'Carminat' (samaa kasvatin parina viime kesänä) sekä paprikat 'California Wonder' ja 'Astor' F1.
Teeyrttejä en ole ennen kasvattanut mutta tänä vuonna ajattelin kokeilla kun satuin kerran löytämään viime syksynä alennusmyynnistä yhden sekoituspussin. Pussissa on postauksen ensimmäisessä kuvassa näkyvää kamomillaa, sitruunamelissaa sekä minttua (pussin mukaan piparminttua, mutta sitähän ei voi siemenistä lisätä, joten lienee jotain viherminttua). Lisäksi aion kokeilla teentekoa sitruunabasilikasta, jonka siemeniä oli jo valmiiksi varastossa. Syötävistä kukista olen kasvattanut vain kehäkukkaa ja se on listalla tänäkin vuonna. Lajikemäärä vain laajeni, sillä kylvän myös syksyllä ystävältä saamiani persikkaisen sävyisiä kehäkukan siemeniä. Syksyllä kylvin kasvimaan vieressä olevaan kesäkukkapenkkiin kehäkukan lisäksi ruiskaunokkia ja orvokkia, joiden kukat ovat myös syötäviä.
Kehäkukkasekoitusta 'Fiesta Gitana' olen kasvattanut parina vuonna. Äidin laatikon pohjalta löytynyt silkkiunikko kuuluu vain silmänruokaosioon, jos siemenet edes itävät. Niiden parasta ennen -päiväys oli 16.4.1994.
Silmänruuasta puheenollen, en päässyt siemenhyllyiltä pois pelkkien hyötykasvien kanssa. Kelloköynnös ja valkoinen lobelia olivat ostoslistalla, samoin kasvimaan uusiin kokeiluihin kuuluva krassi. Heräteostoksena mukaan lähti kerrannaiskukkaisen punakosmoksen siemeniä, vaikka varastoissa oli kosmoksia jo ennestään. En vain voinut vastustaa kiusausta kokeilla, viihtyisivätkö kerrannaiskukkaiset ihanuudet yhtä hyvin aurinkopenkissä kuin peruskosmokset.
Kelloköynnös, lobelia ja 'Double Click' -punakosmokset menevät muuhun puutarhaan, pensasköynnöskrassi 'Golden Globe kasvimaalle. Krassia en ole ennen kasvattanutkaan, joten mielenkiinnolla odotan, kuinka ne hoidossani viihtyvät.
Sellaisia suunnitelmia täällä. Joko olette käyneet siemenostoksilla tai tilanneet siemeniä netistä?

keskiviikko 12. tammikuuta 2022

Kultaiset puunlatvat ja uutta keijupuutarhaan

Tammipakkaset paukkuivat tätä postausta aloitellessani. Mittari huiteli useamman päivän -25 asteen tietämillä ja ikkunoista sai katsella aurinkoisia puunlatvoja. Sen verran matalalle jää vielä tähän aikaan vuodesta aurinko, ettei se riitä valaisemaan juuri muuta, jos asuu montussa ja etelän puolella on korkeita puita. Oli kuitenkin valoisaa eikä tarvinnut lähteä lumitöihin kun harvemmin luntakaan pilvettömältä taivaalta satelee.

Hetkittäin aurinko valaisee puiden latvoja vähän alempaakin, jos etelän puolella ei ole juuri sillä hetkellä isoja puita edessä. Naapureiden kattoihin aurinko ei vielä läheskään yllä.

Kompostiroskien vientireissulla tarkeni juuri ja juuri ottaa yhden otoksen sivupihalta. Hankeen uppoaa tällä hetkellä polvia myöten.
Viikonloppuna tuli inspiraatio hieman näperrellä. Tein viime kesänä keijupuutarhaan yhden keijun, Sinikan. Se vaikutti kuitenkin yksinäiseltä, joten päätin talven aikana tehdä sille ensi kesäksi kavereita. Sinikkaakin piti hieman ehostaa, sillä sen värit olivat harmaantuneet kesän aikana. Korkeutta näillä keijukaisilla on varpaista päälaelle kuutisen senttiä, jos kaikki seisoisivat, joten aika pikkutarkkaa näpertelyä näiden tekeminen oli. Silmät maalasin nuppineulan kärjellä. Vinkiksi muille muovailumassasta näprääville, että työalusta kannattaa olla oikeasti puhdas. Minun alustalleni oli jostain tullut hiuksenhienoa tummaa nöyhtää, jonka huomasin vasta siinä vaiheessa kun olin pehmittänyt massat muovailukuntoon. En halunnut sekoittaa uusia värejä, joten virheen mukana oli elettävä (minulla oli vain keltaista, punaista ja valkoista massaa, joista sekoittelin mekot ja ihonväriä, loput yksityiskohdat maalasin). Keijuilla näyttikin sitten olevan kahden viikon sänki ihollaan ja päällään nukkaiset mekot. Onneksi sain suurimman osan nypittyä neulankärjellä, osan hioin pois kynsiviilalla kovettamisen jälkeen ja loput nöyhdät maalasin piiloon. Eihän tässä peikonpoikia oltu tekemässä!
Mimosan laitan mietiskelemään johonkin sammalmättäälle (siivet muuten ovat oikeasti samankokoisia, vaikka kuvissa näyttävät eriparisilta). Rautalangalla ankkuroin keijut maahan, etteivät linnut visko sammalten lisäksi keijujakin nurin.
Roosa ihailee kämmenilleen lehahtanutta perhosta. Hiusnutturaa koristaa pikkuruinen ruusu.
Sinikka lipsahti sormista lattialle ennen kuvaamista ja hassustihan siinä sitten kävi. Onneksi liima on keksitty, niin ei tule astetta karmivampaa keijupuutarhaa.
Varastoissani on muutaman vuoden pyörinyt kaksi pikkuruista saviruukkua, joille en ole keksinyt oikein mitään käyttöä. Niissä ei ole pohjareikiä eikä lasitusta. Korkeutta on kymmenen senttiä ja leveimmältä kohdalta sisähalkaisija on vähän alle 9cm. Kuten kuvasta näkyy, ne kapenevat aika paljon alaspäin. Mieli tekisi käyttää niitä jotenkin puutarhassa mutta ainakaan vielä ideat eivät ole suvainneet ilmaantua. Kaltaiselleni laiskalle kastelijalle nämä eivät oikein sovellu kukkaruukuiksi.
Miten olette käyttäneet pieniä lasittamattomia saviruukkuja tai onko ideoita, mihin näitä voisi käyttää? Muuten kuin kaktusten ruukkuina?
Loppuun vielä yksi ikkunanäkymä. Minusta tämä on jo lupaus keväästä, vaikka aurinko ei vielä ihan ikkunalaudoille saakka yletäkään ja pakkasta on -25,5 astetta (11.1.-22).
Nyt on pakkanen lauhtunut ainakin hetkellisesti melkein nollaan. Aurinko saattaa pysyä leudommilla keleillä piilossa mutta ehkä seuraavan pilvettömän päivän tullessa eron nykyiseen näkee selvästi. Kuukausi sitten aurinko nousi puiden takaa vain hitusen näkyville ja nyt sen kaari kiipeää ainakin "auringonleveyden" verran korkeammalle. Kevättä kohti vauhti vain kiihtyy ja pian ensimmäiset säteet yltävät ikkunalaudallekin. Niitä aikoja odotellessa.