Hortensiayllätys

Eilen törmäsin Kuopiossa kauniisti kukkivaan hortensiaistutukseen. En ollut ennen edes kiinnittänyt huomiota, että juuri siinä kohdassa olisi sen kummempia istutuksia, joten tietysti kipitin saman tien lähemmäs niitä tutkailemaan. En ollut varautunut kukkien kuvaamiseen, joten kamera oli kotona. Kuvasinkin kännykällä ja toivoin parasta. Suurin osa kuvista oli täyttä sekundaa, mutta muutama lähestulkoon tunnistettava kuva kuitenkin löytyi joukosta.

'Angel's Blush' oli kerrassaan hempeä ilmestys.

'Angel's Blush' -pensaat olivat ehtineet jo kookkaiksi.

Hortensiat oli istutettu kauniisti kaartuvaan muotoon. Osa niistä oli vielä nuoria pensaita. Tuli mieleen, onkohan ryhmää mahdollisesti laajennettu muutaman vuoden päästä ensimmäisten pensaiden istutuksesta.

Taustalla 'Angel's Blush' -syyshortensioita, edessä melkein tummanpunainen 'Diamant Rouge'.

Ihastuin kyllä tähän 'Diamant Rougen' väriin. Vasemmassa alanurkassa pilkistää pari jalohortensian kukintoa.

Tälle ei ollut sen kummempaa nimeä laitettu kuin jalohortensia. Näitä oli vain yksi pensas ja sekin vasta aloitteli kukintaa.

Pienimmät pensaat aivan istutuksen kärjessä ovat 'Bombshell'-lajiketta. Niiden kukinnot olivat suunnilleen nyrkinkokoisia, mutta niitä oli paljon.

Näyttävimmän kokoiset kukinnot oli 'Little Lime' -hortensialla.

Tosin pensaatkin olivat suurimpia, parimetrisiä.

Muutama kukinto oli alkanut värittyä hennosti vaaleanpunertavaksi, mutta suurin osa oli puhtaan valkoisia. Myös näitä nuorempia, limenvihreitä kukintoja oli useita.

Yllättävä hortensialöytö lämmitti syksyisen kylmää päivää kummasti. Kauhulla odotan, pitävätkö sääennusteet paikkaansa, sillä niiden mukaan meillä olisi loppuviikosta jo hallaöitä. Hitusen liian aikaisin tulivat, sillä eteinen ei ole vieläkään talvetuskunnossa. Muuten se on sentään jo siivottu, mutta ikkunat ovat edelleen pesemättä. Jokainen ikkunalasien läpi tuleva valonsäde olisi tarpeen pitkän, pimeän syksyn ja talven aikana. Toivottavasti tulisi vielä edes sen verran lämmintä sopivan vapaapäivän tullen, että voisi viedä kasvit pihalle ja pestä ikkunat. Mukavaa viikkoa!

Talvetatko kesäkukkia?

Meille on luvattu jo sen verran kylmiä öitä, että on aika miettiä kesäkukkien talvettamista. Monet talvettavat daalioita, verenpisaroita, pelargoneja sekä gladioluksia, mutta oletteko kokeilleet tyypillisesti siemenistä keväällä kasvatettavien tai valmiina taimina ostettavien kesäkukkien talvettamista? Minä olen testaillut ihan huvikseni joitakin vaihtelevalla menestyksellä ja ajattelin jakaa kokemuksiani teillekin.

Leijonankitoja maljakossa.

Leijonankita oli suorastaan naurettavan helppo talvetettava. Kaivoin syksyllä neljä leijonankitaa ruukkuun ja vein ne kellariin lokakuun puolenvälin tienoilla. Kolme leijonaa neljästä säilyi vihreinä kevääseen asti ja lähti hyvin kasvuun valoon ja lämpimämpään päästyään. Toin ne viileään eteiseen maaliskuussa ja kesäkuussa kaikki olivat puoli metriä korkeita, tuuheita ja kukkivia puskia. Otin niistä pitkin kevättä pistokkaita, jotka kukkivat heinäkuun lopulta alkaen. Tänä vuonna otan useampia talvehtimaan, sillä kookkaat yksilöt eivät edes huomanneet alkukesän kuivuutta ja niillä sai näyttävyyttä kukkapenkkeihin jo heti alkukesällä.

Kolme leijonankitaa riitti täyttämään neliömetrin alan kukkapenkistä. Pisimmät kukkavarretkin ovat metrin mittaisia. Nämä kolme kaunotarta olivat viime talven kellarissa ja sen verran vakuuttavasti kukoistivat koko kesän, että pääsivät uudelle kierrokselle.

Tässä muutama talvetetuista keväällä otettu pistokastaimi. Nämä ovat nyt suunnilleen samankokoisia kuin edellisen kuvan jätit viime syksynä. Laitoin samaan ruukkuun kaksi yksilöä, jotta saisin useamman yksilön mahtumaan kellariin. Jätin puolet leijonankidoista penkkiin kukkimaan syksyn iloksi.

Vähän piti pienentää talvetukseen meneviä leijonankitoja. Näistä onkin nyt enemmän iloa maljakossa kuin ulkona.

Jättiverbena talvehti eteisessä, sillä löysin sen taimen syksyn viimeisten myymättä jääneiden taimien joukosta rautakaupan seinustalta. Se oli niin pienessä ruukussa, että olisi varmasti kuivunut, jos olisin vienyt sen kellariin. Eteisessä se oli paremmin vahdittavissa. Sekin lähti keväällä helposti kasvuun ja siitä sai otettua monta pistokasta hyvissä ajoin juurtumaan. Tänä vuonna nostan kaikki kasvattamani jättiverbenat kellariin talvehtimaan.

Viime syksyn kaksivartisesta reppanasta tuli kesän aikana mukavan kokoinen puska. Halkaisija on 1,5m ja korkeutta vajaa 2m. Kannatti ehdottomasti talvettaa tämä.

Karjalanneito talvehti myös helposti kellarissa. Otin sen sisälle hallaöiden uhatessa, mutta muuten se sai olla ulkona muiden kesäkukkien kanssa kellariin vientiin asti. Leikkasin varret lyhyiksi ja karistin enimmät mullat juurakon ympäriltä. En tiedä, olisiko se ollut välttämätöntä, mutta halusin sen mahtuvan pienempään tilaan. Juurimöykky oli pienessä pahvilaatikossa tuoksumiekkaliljojen sipuleiden kanssa. Ruukutin sen maaliskuussa ja pian se lähtikin reippaasti kasvuun. Aion kokeilla tänä vuonna myös ruusuliisojen talvettamista samalla tyylillä.

Illan hämärtyessä otettu kuva karjalanneidosta. Kuva on elokuun lopulta, nyt neitokainen on selvästi kylmästä kärsineen näköinen eikä suostunut kuvattavaksi.

Kesä- ja syyskukkaistutuksissa käytetään usein murattia. Sellaisia ostin viime syksynä itsekin syysasetelmiin pilkkahinnalla ja lykkäsin ne pakkasten tultua kasvimaalle. Minulle oli yllätys, kun huomasin keväällä kirjavalehtisen muratin talvehtineen loistavasti puunlehtien ja lumen alla. Tiesin kyllä, että muratti saattaa talvehtia Etelä-Suomessa, mutta että kirjavalehtinen menisi mainiosti myös IV-vyöhykkeellä! Kokemuksesta rohkaistuneena istutan sekä vihreä- että kirjavalehtisen muratin talveksi maahan. Varmuuden vuoksi otin kuitenkin elokuun alussa molemmista juurtumaan pistokkaita, jotka talvetan eteisessä lankaköynnöksen ja jouluasetelman pikkuhavun kanssa.

Muratit ovat vielä toistaiseksi varjokujalla risupesässä, josta siirsin lankaköynnöksen ja jouluhavun harsolla suojattavien kasvien luokse patiolle. Voi olla, että käytän muratteja vielä etupihalla syysasetelmassa ennen kuin istutan ne maahan talvehtimaan.

Kerrottukukkaisen miljoonakellon olen saanut talvehtimaan pari vuotta eteisessä, mutta sen talvehtiminen on ollut vähän siinä ja siinä. Lumihiutale on talvehtinut paremmin, mutta se on mielestäni kauniimpi nuorena. Talvetettuna se tuntuu kaljuuntuvan tyveltä ja uusi kasvu keskittyy vain latvoihin (tai sitten en vain osannut hoitaa sitä). Kumpikin lähtee helposti pistokkaasta kasvamaan, joten keväällä kannattaakin ottaa niistä kaikki uudet versot pistokasmateriaaliksi ja viskata ränsistynyt emokasvi menemään tai kokeilla, tekisikö se tyveltä uutta kasvua matalaksi leikkaamalla. Tänä vuonna en kasvattanut kumpaakaan, joten niitä ei ole tulossa talvetukseen.

Syyssyrikkä pääsee kellariin viettämään talvea. Uusia kukintoja on vielä tulossa vaikka miten paljon, joten toivoisin pitkää, lauhaa syksyä.

Hangen alla on joka vuosi talvehtinut myös gladiolusten ja tuoksumiekkaliljojen pikkusipuleita, joita en ole viitsinyt kerätä talteen. Ne ovat paljastuneet keväällä kasvuun lähdettyään. Kesällä rusakko parturoi puolet tuoksumiekkaliljoistani viiden sentin sängelle, joten päätin tehdä niillä pienen kokeen: peitän ne paksulla kerroksella puunlehtiä ja jätän talveksi maahan. Ne eivät kuitenkaan ehtineet kasvattaa sipuliaan niin suureksi, jotta maksaisi vaivaa talvettaa niitä kellarissa ja esikasvatella keväällä. Talvetan mieluummin ne yksilöt, jotka säästyivät rusakolta.

Olen tullut siihen tulokseen, että tämä 'Passos' on maassa talvehtineesta pikkusipulista peräisin. Kasvatin nimittäin viime vuonna tuoksumiekkaliljoja samassa kohdassa, jossa minulla oli edellisenä vuonna muutama 'Passos'. En nostanut niitä toissa syksynä ollenkaan kellariin, joten eihän jäljelle jää muuta mahdollisuutta kuin että maassa talvehtinut sipuli pääsi viime syksynä tuoksumiekkaliljojen mukana kellariin.

Olen miettinyt myös sitä, onnistuisiko kellarissa talvetettavien juurakoiden ja mukuloiden talvetus maassa, jos peittäisi ne ja niitä ympäröivän alueen reilusti puunlehdillä, laittaisi päälle styrox-levyn ja paketoisi koko komeuden tiheäsilmäisellä metalliverkolla, etteivät hiiret tekisi sinne pesiä? Talven aikana päälle voisi lapioida paksulti lunta, jotta maa pysyisi sulana. Voisi olla kokeilemisen arvoinen konsti niille, joilla ei ole muuta talvetuspaikkaa kasveille.

En ole löytänyt mitään mainintaa siitä, voisiko purppurarevonhäntää talvettaa tai onko se kotiseuduillaan yksi- vai monivuotinen. Nostin muiden kasvien taakse piiloon jääneet kolme reposta ruukkuun ja kokeilen niillä talvetusta.

Purppurarevonhännän, tavallisen verbenan ja hopeaputouksen talvetusta kokeilen tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Onko kukaan teistä kokeillut talvettaa niitä? Millaisella menestyksellä ja minkälaisissa olosuhteissa?

Heinäkuun lopulla pelargonien juurelta ryöppysi verbena näin kauniisti. Se päätti lopettaa kukinnan kuin seinään elo-syyskuun vaihteessa, joten joudumme tyytymään vanhaan kuvaan. Toivottavasti talvetus onnistuu hyvin, sillä verbenasta ja syysyrikästä voisi tulla kivan näköinen istutus patiolle ensi kesäksi.

Olisi mukava myös kuulla, onko teillä listan jatkoksi muita yleensä yksivuotisina pidettyjä kasveja, joita olette hyvällä menestyksellä talvettaneet? Leppoisaa lauantai-iltaa!

Uusia syyskukkijoita

Aika kuluu niin hirmuista vauhtia, etten meinaa enää pysyä perässä ollenkaan. Suurin syypää tähän tilanteeseen on varmastikin työt, joita on ensimmäistä kertaa sitten opiskeluaikojen tarjolla yllin kyllin. Ehkä maanantaina ollut vapaapäivä olisikin kannattanut käyttää puutarhan sijaan kodin ja töiden kannalta järkevämmin, heh. Tehty, mikä tehty ja sillä mennään. Tähän postaukseen keräsin viikonloppuna otettuja otoksia puutarhani uusista kukkijoista. Kurkataan ensin aurinkopenkin ihanaisia.

Koreatörmäkukat nuppuilevat tuskastuttavan pitkään, mutta vihdoin ensimmäinen oli saanut muutaman kukan auki. Ne meinasivat jäädä kokonaan huomaamatta, sillä kukkavarsi oli kaatunut ja piilotteli leijonankitojen alla.

Hempeän pinkki leijonankita on kaunis pari purppurarevonhännän kanssa. Tämä yhdistelmä toistetaan ehdottomasti ensi vuonnakin.

Kasvatin tänä vuonna ensimmäistä kertaa purppurarevonhäntää. Ensimmäinen kokeilu oli myös taustan hempeät tarhakukonkannukset. Kummatkin alkavat vasta nyt olla parhaimmillaan, mutta parempi sekin kuin ei milloinkaan.

Viime syksyn alelöytö punatähkä 'Floristan Weiss' nosti kukkansa sotilaalliseen riviin. Hauskasti sen juurelle sattui paljon valkoisia belliksiä. 

Viime kesänä ostettu purppurapunalatva 'Phantom' kukkii nyt kauneimmillaan. Keväällä jakotaimena saamani korkea purppurapunalatva ehti jo kukkia, mutta luulen, että ensi vuonna molemmat kukkivat yhtä aikaa eri korkuisina.

 Siirrytään aidan taakse kivikkorinteeseen.

En ollut alkuun varma, pidänkö niin hirmuisesti loistosädekukkien väristä, mutta nyt se on oikeastaan aika kiva kun keltainen väri on vähentynyt ja oranssi tummunut punaisemmaksi. Sopii hienosti valkeaan aitaan ja nukkapähkämöihin.

Viime syksynä ostamani kaukasiantörmäkukkakin alkaa availla kukkiaan.

Tulin istuttaneeksi sen punatähkien taakse. Väripari on aika erikoinen, mutta ehkä ne sopivat olemaan yhdessä. Tarkkaan kun katsoo, niin törmäkukan heteissä on samanlaista lilanpunaista väriä kuin punatähkässäkin.

 Takapihalla kukinnan on aloittanut syysasteri.

Kai se on sitten syksy...

Viime syksyn syyskylvöistä kasvanut päivänkakkara 'May Queen' alkaa kukkia. Yksi taimi kukkii, muutamassa on nuppuja ja loput kukkivat kai ensi vuonna.

Päivänkakkara 'May Queen' näyttää aivan tavalliselta päivänkakkaralta. Mitä eroa niillä sitten on?

Mittanauha sen paljastaa. Vähän isompi kuin se niityillä kasvava perusversio.

 Mittanauhan kanssa kun ulkoilin, niin olihan se mitattava tämän hetken isokukkaisin kärhökin.

'Jan Pawel II' on häkellyttävän isokukkainen. Näytti, että kärhökaaren laella olisi ollut isompiakin kukkia, mutta milläs niitä sieltä korkeuksista mittailet.

Odotan malttamattomasti seuraavaa vapaapäivää, että ehtisin käydä puutarhassa katsomassa, mitä sinne kuuluu. Ja ehkä jatkamassa niitä kesken jääneitä projekteja. Onneksi on ollut sen verran viileämpää ja kosteaa, että ehkä ruukkukukatkin pärjäävät muutaman päivän ilman hoitoa. Tosin pahoin pelkään, että pari taivasalla ollutta voi pian kärsiä jo liikamärkyydestä... Mukavaa loppuviikkoa!

Kesken

Tämä on tarina siitä, miten meillä kaikki jää aina kesken.

Mihin on ilmestynyt uutta kiveystä ja iso raparperilaatta? Jatka lukemista, niin pian tiedät.

Päätin aamulla ulos lähtiessäni jatkaa kivikkorinteen tekemistä. Olen kärrännyt sieltä monta kottikärryllistä savimultaa omalle pihalle, joten vuorossa olisi omalta pihalta hiekkamullan kärräys tilalle. Missäs kottikärryt? Ai niin, varjokujalle johtavan köynnösportin edessä ja ne ovat täynnä kiviä toisen keskeneräisen projektin takia. Päätinkin tyhjentää kivet saman tien oikeille paikoilleen, eli latoa portin alle kiveystä.

Puoliksi tehty on jo melkein valmis vai kuinka se menikään?

Pari parempaa kiveä jätin kottikärryihin odottamaan, sillä niille olisi paikka etupihan kiveyksellä erään keikkuvan kiven tilalla. Köynnösportin alle tulevat kivet loppuivat, mutta kulkuväylä edistyi pienen askeleen ja pääsin siirtymään multakasalle. Tai no, puolimatkaan, sillä pitihän ne pari kiveä jättää etupihalle, kun kerta siitä ohi kävelin. Hmm... nehän olisi oikeastaan ihan sama laittaa suoraan paikoilleen. Ensin vain piti kitkeä rikkaruohot saumoista, etteivät jäisi kasvamaan kokoa ensi vuoteen. Kivet asettuivat paikoilleen nätisti, mutta niiden alle ja väleihin tarvittaisiin pieni lapiollinen kivituhkaa. Lapiossa oli muutama rikkaruoho, joita olin kitkenyt kivien väleistä, joten päätin kitkeä kukkapenkin reunasta rikkaruohoja sen verran, että saan lapion täyteen. Kivituhkakasa on kasvimaan reunalla, missä on myös puutarhakompostit, joten samalla reissulla rikkaruohot menisivät suoraan loppusijoituspaikkaansa.

Kesken se jäi tämäkin: yksi nyrkinkokoinen kivi vielä jäi uupumaan.

Viimein pääsin jatkamaan matkaa kottikärryjen kanssa multakasalle. Ja sieltä kivikkorinteeseen. Toinen samanlainen. Ja vielä kolmannen kerran, tosin hiekkakuorman päälle lastasin myös pari kivikolle matkalla ollutta kivenmurikkaa kasvimaan käytävältä. Täysien kottikärryjen työnteleminen ei ole kevyttä hommaa, joten päätin kaivaa taukojumppana kivikkorinteen päässä olevan ison kiven edustaa. Toivomuksena oli löytää samalla kiviä rinteen pengerrykseen. Ja löytyihän niitä, pari niin kaunista ja tasaista, että laitoin ne kottikärryyn odottamaan kuljetusta omalle pihalle. Edes vähän työpalkkaa kaikesta vaivannäöstä. Yksi isompi murikka vaati noustakseen rautakangen, ja tulipa siihen naapurikin oman rautakankensa kanssa avuksi. Se järkäle jäi kuopan reunalle odottamaan suunnitelmien valmistumista.

Kaikki tämän postauksen kivikkorinnekuvat on otettu päivän päätteeksi. Tolpasta vasemmalla oleva vaaleampi osa on tänään kärrättyä hiekkamultaa.

Urakan jälkeen oli taukojumppa taas tarpeen, joten aloin kitkeä kiven edustaa ja pohdin samalla, mitä tekisin nostetulla kivellä. Siinä samassa isäntä päästi lapset ja Karon pihalle, mutta eiväthän he kauaa malttaneet kadun päässä pysyä, vaan alkoivat juoksennella naapurin pihalla. Piti ottaa kottikärryt kivineen mukaan ja komentaa koko poppoo oman pihan puolelle. Kottikärryt jäivät keskelle pihaa, kun keksin, että autotallin seinustalla valeessa odottaneet loistosalviat voisi istuttaa (ehkä väliaikaisesti) pensasryhmän reunaan.

Iso ala hakepintaa vaati jotain vihreää, joten kuusi loistosalviaa pääsi mustilanhortensian, 'Otson karkki' -puolukan ja ruskaan värittyvän puistoatsalea 'Illusian' eteen.

Se oli nopsaan tehty ja pääsin viemään kivet takapihalle odottamaan käyttöä. Luumutarhaa vilkaistessani muistin krookuksen sipulit ja sain lapset innostumaan ajatuksesta istuttaa kukkasipuleita. Samalla tulisi kitkettyä luumutarhassa riehaantuneita voikukkia. Esikoinen kyllästyi seitsemännen krookuksen kohdalla, puuhasteli hetken omiaan ja halusi sitten lähteä isännän seuraksi sisälle. Kuopus jaksoi istuttaa kaikki kolme pussillista kukkasipuleita, mutta sitten halusi hänkin sisälle. Minä jäin istuttamaan vielä pallerolaukat, jotka nostin krookusten tieltä.

Penkin ja nurmikon rajalla riittää vielä kitkettävää ja kasa voikukkia odottaa edelleen kompostiin kärräystä. Istutimme 'Pickwick' -krookuksia etualan nyppykurjenpolvien väleihin ja niiden taakse luumupuun alle.

Kärräsin vielä pari kottikärryllistä hiekkamultaa kivikkorinteen juurelle ja löysin hiekan seasta 50 sentin kolikon. Kaksi kaunista kiveä ja pikkuisen taskurahaa. Onnen päivä selvästi! Päätin vaihtelun vuoksi istuttaa kivikkorinteeseen muutaman maanpeitekasvin. Ehkä osasyynä olivat myös pari häiritsevän suurta rikkaruohoa, jotka tulisi samalla kitkettyä oman pihan puolelta. Kasveja istuttaessani keksin myös, miten laittaisin naapurin kanssa nostetun kiven. Rautakanki tosin oli jo varastossa, mutta sain onneksi kiven siirrettyä paikoilleen lapion avulla nitkuttamalla.

Kangasajuruohoa, hopeahärkkiä, bellistä ja kaukasianmaksaruohoa. Tämä alue jää talvella valtavan lumivuoren alle, joten istutan vähän sitä sun tätä ja se saa levitä, joka niissä olosuhteissa pärjää. Pengerryskiviä vielä puuttuu ja kasveja sitäkin enemmän, mutta onpahan aloitettu.

Koko alue kuvan oikeasta etunurkasta tolppaan asti olisi tarkoitus peittää maanpeitekasveilla. Vähän jäi kesken...

Nostettu kivi on heti kuvan etualalla keskellä. Hautasin sitä osan maanpinnan alapuolelle, jotta se estäisi samalla rikkaruohojen etenemistä

Ison kiven edessä ja osittain sen allakin on tasainen kivi, jonka edessä heti maanpinnan alapuolella toinen jättiläismäinen järkäle, joten istutuksia pystyy tekemään ainoastaan kivien keskelle jäävän puolen neliön alueelle. Isosta kivestä kivikkorinteeseen olevalla pätkällä sen sijaan riittää syvyys melkein mille tahansa kasville.

Nyt saisi riittää kivikkorinteessä puuhastelu, joten vein tavarat omalle pihalle ja katsoin autotallin viereen tulevaa uutta penkkiä. Valeessa odotti vielä kolme syyshohdekukkaa, jotka päätin pikaisen pohdinnan jälkeen istuttaa kokeeksi luumutarhaan. Siellä olisi tilaa eikä yhtään kukintaa tähän aikaan kesästä. Lisäksi siellä tarvitaan jotain korkeampaa peittämään tulppaanien kuihtuvat varret.

Niin kesken kun tämä uusi kukkapenkki onkin, niin ainakaan siinä ei enää kasva yhtään kasvia valeistutuksessa!

Ja tämä tarinakin jäi nyt kesken, joten laitetaan loppuun päivän kärhökuva.

Etualalla 'The President', takana vaalea 'Jan Pawel II' ja kirjava 'Piilu'.

Heh, juksasin. Tässä oli tämän puutarhatarinan loppu. Tiedättekö muuten, mitä minun piti tänään alunperin tehdä? Pestä pyykkiä, siivota ulkoeteinen perusteellisesti ja valmistella muutamaa työjuttu loppuviikkoa varten. Pyykit ehdin pestä, mutta muut... no, jäivät kesken!

Perhoskesä

Haaveilen kunnon perhospuutarhasta ja joka vuosi olen hankkinut lisää perhosia houkuttelevia kasveja. Kesät 2016 ja 2017 olivat meillä säiden puolesta huonoja perhosille, joten vuosi sittenkään perhosia ei juuri lepatellut, vaikka kesä oli oikea perhosten unelma. Jotain vaikutusta sillä kuitenkin oli, sillä kuluneena kesänä meillä on ollut perhosia enemmän kuin koskaan. Nyt on siis hyvä hetki paneutua Marja-Liisan (Tuhansia Sivuja -blogi) yksivuotissynttäripostauksessani esittämään kysymykseen:

Mitä perhosia olette jo bonganneet/tunnistaneet ja ovatko perhoset aivan erityisesti joidenkin kukkasten perään?

Päätin tehdä luettelon kesän aikana tunnistamistani perhosista ja kasveista, joissa ne vierailivat. Laitoin luetteloon perhoset aakkosjärjestykseen ja niiden perään kasvit suunnilleen suosituimmuusjärjestyksessä.

Amiraali: punatähkä, purppurapunalatva, nukkapähkämö

Amiraali nukkapähkämöllä.

Herukkaperhonen: purppurapunalatva, nukkapähkämö, punatähkä,

Herukkaperhonen punatähkällä. Meillä ainoastaan tämä punainen punatähkä kelpaa perhosille, valkoisessa ei ole näkynyt yhtään ruokailijaa.

Hopeatäplät: kääpiöauringonkukat, jättiverbena, voikukka, kehäkukka, syysmaitiainen, oregano

Angervohopeatäplä oreganolla. Isommat hopeatäplät eivät tänä vuonna välittäneet oreganon kukista.

Lanttuperhonen: valkoapila, oregano, jättiverbena, lemmikit, voikukat

Lanttuperhonen näkyi oreganon kukilla melko usein.

Metsänokiperhonen: kuusikossa ja heinikoissa tontin ulkopuolella, valkoapila
Neitoperhonen: purppurapunalatva, mustilanhortensia, jättiverbena, syyssyrikkä, kääpiöauringonkukka, punatähkä

Neitoperhonen syyssyrikällä.

Nokkosperhonen:  purppurapunalatva, jättiverbena, maksaruohot, isotähtiputki, oregano, syyssyrikkä, punatähkä, mustilanhortensia

Nokkosperhosille kelpaavat suunnilleen kaikki kukat. Tässä pari kamtsatkanmaksaruohoilla.

Ohdakeperhonen: voikukat, kevätvuohenjuuri, jättiverbena, kääpiöauringonkukka, kehäkukka

Ohdakeperhonen kääpiöauringonkukilla.

Ritariperhonen: Lensi rönsyakankaalien kukinnan aikaan ja oli ehkä käynyt niissä. En ehtinyt kameran kanssa seuraamaan. Äitini puutarhassa rönsyakankaali on varmin paikka bongata ritariperhonen.
Sinisiivet: lemmikki, valkoapila

Niittysinisiipinaaras pysähtyi nurmikolla kukkiville apiloille.

Sitruunaperhonen: kääpiöauringonkukka, syyssyrikkä, jättiverbena

Melkein täydellinen naamioituminen. Taaempana olisi ollut hailakamman värisiä auringonkukkia, joista sitruunaperhosta ei olisi juuri erottanut.

Minusta oli jännittävää huomata, kuinka jotkut perhoset vierailevat lähes kaikissa samaan aikaan kukkivissa kasveissa kun toisille kelpaa vain jokin tietty kukka. Myös se yllätti, kuinka jokin aiempien vuosien perhosmagneetti jäikin tänä vuonna perhosilta tyystin huomioimatta. Suurin tällainen yllättäjä oli oregano, joka on aiempina vuosina ollut takuuvarma paikka havaita perhosia, myös isoja päiväperhosia. Tänä vuonna se jäi selvästi muiden perhoskasvien jalkoihin. Perhoset eivät myöskään löytäneet meillä syreenejä, kangasajuruohoa eivätkä syyysleimuja, vaikka kaikki kukkivat hyvin. Tulevina vuosina odotan erityisesti syyssyrikän tehoa perhoskasvina. Nyt se on vasta pieni, joten voi olla, että se jäi sen vuoksi vähän huomiotta.

Jättiverbena oli positiivinen yllätys perhoskasvina: kauniilla säällä ei tarvinnut minuuttia kauempaa odottaa perhosia kameran kanssa, vaikka lähistöllä oli muitakin hyviä perhoskasveja.

Kannattaa myös muistaa, että perhoset tarvitsevat toukilleen ravintokasveja. Nokkonen on hyvä, mutta joskus toukat haluavat gourmet-aterioitakin.

Pikkuiltayökkösen toukka herkutteli elokuussa tarhakeijunkukka 'Hansin' lehdellä.

Kukapa sitä joka päivä kaurapuuroa söisi, jos tarjolla on [täydennä tähän oma herkkusi]. Nyt ovat perhoset käyneet täältäkin aika vähiin. Toivottavasti niitä taas ensi kesänä lentelee entistä enemmän. Kiitos Marja-Liisalle kivasta postausaiheesta!