Havaintoja

Puutarhassa kierellessä tulee väkisinkin tehneeksi erilaisia havaintoja. Milloin ne liittyvät kasvun käynnistymiseen, milloin yllättäviin paikkoihin ilmestyneisiin kasveihin tai johonkin muuhun tavallisuudesta poikkeavaan tapahtumaan.

Tarha-alppikärhö 'Pink Dream' on selvästi herännyt.

Kovin aikainen kevät sai toivomaan, että myös kärhöt heräisivät normaalia aikaisemmin. Pikainen tarkistuskierros romutti ne haaveet. En tosin odottanutkaan, että loistokärhöt olisivat vielä heränneet mutta olisi nyt 'Arabella' ainakin voinut olla jo maanpinnalle kurkkimassa. Edes muissa alppikärhöissä kuin 'Pink Dreamissa' ei vielä näkynyt heräämisen merkkejä. Odotellaan siis vielä jokunen viikko. Jännitettävää onkin paljon, sillä viime kesänä kuusi (tai seitsemän?) kärhöä ei noussut. Toivottavasti heräävät tänä vuonna.

Oho, lehti- ja kompostikasan alta löytyikin krookuksia.

Istutin viime syksynä 'Laatokan Helmen' taakse pussillisen kultasahrami 'Blue Marlinia'. Aiemmin keväällä katselin, että kaikki alueella kukkivat sahramit taitavat olla 'Ruby Giantia', myös se rypäs, jonka kuvittelin olevan niitä viime syksynä istutettuja mukuloita. Viime viikolla satuin huomaamaan, että pikkuisen sivummalla olevasta lehtikasasta pilkistelee muutamia lehdenkärkiä. Kaivelin varovasti niitä esiin ja samassa muistin istuttaneeni Marlinit siihen. Koska istutushetki venyi aika myöhäiseksi ja talvikin oli jo tulossa, kippasin niiden päälle paksulti kompostimultaa ja vielä lehtikasan lisäsuojaksi. Pettymys lajikkeen vaihtumisesta muuttuikin innostukseksi ja hieman myöhästyneen kukinnan odottamiseksi. Ehkä ne olisivat sittenkin oikeaa lajiketta.

Äh, kovin näyttävät samoilta kuin kaikki muutkin.

Tuplapettymys siis tuli, vaikka 'Ruby Giant' onkin minusta oikein kaunis. Tai ehkä ne mukulat, jotka eivät vielä tänä keväänä kuki, ovatkin oikeaa lajiketta? Taidan kuitenkin asennoitua odottamaan komeasti kukkivia 'Ruby Gianteja'. Tuleepahan sitten ensi keväänä iloinen yllätys, jos seassa vaikka sattuisikin olemaan joku erilainen. Vaikka mukuloiden sijainnin unohtaminen olikin ihan oman huonomuistisuuteni ja havainnointikyvyn puutteeni syytä, niin aika julmaa oli sahrameiltakin silti ensin herättää toiveita ja sitten tiputtaa oikein korkealta alas. Onneksi pikkuiset kurjenmiekat ilahduttavat aina.

'Blue Hill' näyttää olevan aikaisempi kuin 'Purple Hill'.

Yllä olevassa kuvassa on ryhmä 'Purple & Blue Hill' -sekoitusta, jonka mukulat onnistuin jotenkin kummassa istuttamaan väreittäin ryhmiteltyinä. Ne on istutettu syksyllä 2021 ja ovat kukkineet joka kevät suunnilleen saman verran. Tänä keväänä lehtitupsut näyttävät kuitenkin runsaammilta ja aivan kuin nuppujakin olisi tulossa enemmän. Kiva, jos ovat vihdoin päättäneet alkaa lisääntyä.

Ensimmäiset tulppaanit kukassa esikoiden kanssa.

Lummetulppaani 'Concerto' on ollut aikasin tulppaani puutarhassani. Tänä vuonna niiden lehdet näyttivät niin pieniltä, etten edes odottanut niiden kukkivan. Kukkia on kuitenkin jo neljä auki, vaikkakin aika pieniä ne ovat. Taaempana oli joskus 'Exotic Emperoria' ja mielenkiinnolla odotan, onko lummetulppaanien takana nuppuileva mätäs vielä sitä vai oliko sekaan jäänyt vielä lisää 'Concertoa'. Tulppaaneja kuvatessa huomasin niiden takana myös pikkuisen esikon siementaimen.

Olisiko etelänkevätesikko risteytynyt jonkun toisen kanssa?

Etelänkevätesikkoni ovat useamman metrin päässä. Tai olisivat olleet. Ne ovat nimittäin kaikki tainneet hävitä johonkin. Mahdollisesti joko toissa talvi tappoi viimeiset tai sitten niiden alueella lymyilevät lehtokotilot ovat popsineet kaikki suihinsa. Hauska, että löytyi kuitenkin vielä yksi ainakin melkein puhdas etelänkevätesikko. Tai voihan se olla ihan puhdaskin, vaikka joku sen ulkomuodossa vähän epäilyttääkin. Nätti se kuitenkin on.

Palloesikon keskelle oli tullut kuoppa.

Palloesikoista kukkii täällä vasta ensimmäinen ja sekin on eri penkissä ja aurinkoisemmassa kohdassa kuin muut palloesikkoni. Majapenkin palloesikoissa on kyllä selvästi nuppuja tulossa mutta ovat vielä ihan maanrajassa. Isoimmasta mättäästä oli tainnut talven aikana kuolla keskusta, sillä siinä oli ammottava monttu. Onneksi reunoilta nousee alkuja, joten ei tarvinnut jakaa toisesta puskasta uusia alkuja aukkopaikan täytteeksi. Laitoin monttuun pari kourallista multaa ja toivottelin reipasta kasvua heränneille.

Kesäkukkapenkistä viime kesänä löytynyt mysteerikasvi.

Kesäkukkapenkin mysteerikasvi on myös herännyt kasvuun ja selkeästi osoittaa huonoja käytöstapoja. Pienempiä taimia löytyi ympäriltä ja kaivamalla selvisi, että kasvi luikertelee sivusuunnassa kuin valvatti konsanaan. En katso kovin hyvällä moista leviämisintoa, joten kasvia odottaa häätö heti kun sen laji selviää. Joku kärsämö olisi muuten vahvoilla lajinveikkauksessa mutta tämän lehdet ovat selvästi pehmoisemmat kuin siankärsämöllä ja haisevatkin aivan erilaiselta. Jalostetuista kärsämöistä minulla ei ole kokemusta mutta voisin vähintään maistaa likaista puutarhahanskaani, jos kasvi paljastuu tavalliseksi siankärsämöksi.

Tämä mantu-kontu-kangas-jokumuu-kimalainen etsi selvästi pesäpaikkaa.

Tämä mahdollisesti saman lajin edustaja oli jo meden- ja siitepölyn keruupuuhissa.

Poutaiset säät ovat olleet kimalaisten mieleen. Olen bongannut jo muutaman eri lajin edustajan keräämässä jalkavasuihin siitepölyä, joten pesäpaikkoja on selvästi jo löydetty. Satunnaisesti joku pesäpaikkaa etsivä osuu silmiin. Luulin kerran jopa tallanneeni yhden kimalaisen pesäkolon päälle, sillä lähellä maanpintaa pörräävä kimalainen pyöri pitkään kumpparini ympärillä ja yritti mönkiä sen allekin. Se lähti kuitenkin jatkamaan maankamaran skannaamista, kun siirryin vähän sivummalle. Kimalaisista puheenollen, Kuvaa kimalainen -haaste voisi taas lähteä liikkeelle. Aloittakoon ken tahtoo ja ensimmäisenä ehtii. Mennään samoilla, hyvin joustavilla säännöillä kuin viime vuonnakin: tunnistaa ei tarvitse (mutta saa, jos intoa piisaa) ja kuviin kelpaavat myös muut pölyttäjät ja pörisijät.

Ensimmäistä paprikankukkaa ei pääse kimalaiset pölyttämään.

Etelänmunkit näyttävät itävän hyvin myös kylmäkäsiteltyinä.

Liisan kasvit -blogin Liisa kylvi joskus kevättalvella etelänmunkin siemeniä suoraan huoneenlämpöön ja huomasi niiden itävän loistavasti. Olin itse kylvänyt niitä talvella suoraan kylmäkäsittelyyn muiden perennojen mukana. Vein kylvöksen ulkovarastoon sen jälkeen kun styrox-laatikon alta sulivat viimeiset jäät, ja ruukusta on nyt alkanut nousta reippaita taimia. Emokasvi ei ollut vielä herännyt talven jäljiltä, joten tässäpä on ainakin riittämiin paikkaustaimia, jos emo onkin heittänyt henkensä. Pohdinkin silloin, mitä etelänmunkit mahtavat tykätä kylmäkäsittelystä, mutta eipä se näytä haittaavan itämistä. Pitää nyt kuitenkin merkitä muistiin, että siemenet itävät hyvin ilmankin.

Hokkaidokurpitsan omituinen kasvusuunta.

Jos on välillä minulla pää sekaisin kevätkiireissä, niin näyttää olevan siemenilläkin joskus suunnat hukassa. Yksi hokkaidokurpitsan siemenistä iti normaalisti ja toisellakin on jo koukku pilkistämässä mullan pinnassa. Kolmas sen sijaan tunki ensimmäisenä valkoisen juuren esiin ja lähti etenemään vaakatasossa mullan pinnassa. Kaivoin varovasti ojan juuren alle, painoin sen sinne pohjalle ja peitin mullalla. Tänä aamuna huomasin, että kolme uutta juurta oli ilmestynyt pintaan. Kaivamalla selvisi, että varsi oli lähtenyt kasvamaan ensin alaspäin ja korjannut vasta sitten suuntaansa taivasta kohti. Sirkkalehti oli melkein kyljellään. Liekö syy siinä toisen valmistajan kylvömullassa, jota käytin kurpitsoille? Ajattelin, että isot siemenet selviävät missä vain. Kylvösyvyys oli samanlainen kaikilla siemenillä ja samaan asentoon, eli vaakatasoon pötkölleen siemenet laitoin. Kyssäkaalin taimillekin meinasi muuten käydä siinä mullassa hassusti; ne olivat joukolla nostaneet koko siementen päälle laitetun mullan yhtenä levynä ylös. Huomasin vasta kun levy oli noussut ruukun reunojen tasalle, että nyt ei näytä normaalilta ja sieltähän sitten paljastui joukko hyvin närkästyneen näköisiä kyssäkaalin taimia.

Mustaluumu oli lähtenyt heräilemään pitsipihlajan kainalossa.

Iloinen havainto löytyi ulkovarastosta, kun pääsin viimein nostamaan sieltä kasvit ulos. Mustaluumu oli alkanut heräillä ja aivan kuin latvoissa olisi jo pieniä nuppurykelmiä tulossa. Valitettavasti minulla oli silloin kiire lähteä töihin enkä edes muistanut tarkistaa, näkyykö pitsipihlajassa nuppuja. Tänä aamuna on satanut vettä koko ajan, joten en ole edes käynyt kurkistamassa, miten kasvit ovat selvinneet yöstä ulkona. Mikäpäs hätä niillä edes olisi, kun ei ollut pakkasta koko yönä.

Kukkakimppuja äideille

Puutarhasta löytyi vaikka miten paljon kukkakimppuja. Maljakkoon en niitä raskinut kerätä, sillä kuvinakin ne ilahduttavat suuresti.

Posliinihyasintit tekivät tänä vuonna komeita kukkakimppuja.

Luumupuu 'Kuntalan' juurella eivät tänä vuonna pikkuiset 'Barr's Purple' -tähtisahramit kovin runsaasti kukkineet mutta onneksi posliinihyasintit paikkasivat kukkavajetta tekemällä oikein pörheät kukinnot. Salamatkustajana tullut puhtaan valkoinenkin oli komistunut sitten viime kevään. Toisen luumupuun, 'Laatokan Helmen' vierellä on paljon siniliilaa, sillä siellä kukkii rypäs isokevättähteä, tähtisahrami 'Ruby Giantia' sekä ensimmäisiä huhtikurjenmiekkoja. Niiden lajike saattaa olla 'Blue Hill' mutta varmuutta ei ole. Istutin ne nimittäin 'Harmonyna' ja sitähän ne eivät ainakaan ole. Kauniita ovat joka tapauksessa.

'Laatokan Helmen' vieressä on sininen sekakimppu.

Pystykiurunukannus 'Beth Evans' tekee punaisia kimppuja.

Sinivuokko taitaa olla aika perinteinen äitienpäiväkukka.

Olen iloinen, että kaikki kolme sinivuokkoani ovat hengissä ja kaksi kukkiikin jo ihan nätisti. Kuvassa on niistä isompi. Isomman kukat ovat tasaisesti kuusiterälehtisiä mutta pienempi oli tehnyt yhden kukan, jossa oli peräti kahdeksan terälehteä. Muissa sen kukissa oli kuusi tai seitsemän terälehteä. Jokohan ensi vuonna myös pienin taimista kukkii?

Esikoissakin oli pieniä kukkakimppuja, vaikka niiden runsain kukinta on vasta tulossa.

Mutta mikäs se tämä minikimppu on?

Pensasryhmään oli eksynyt jotain pientä ja söpöä. Luulin sitä ensin valkoiseksi idänsinililjaksi mutta kukat katsovat suoraan taivasta kohti toisin kuin parin metrin päässä olevalla mättäällä ja kärhökaaripenkissä kasvavilla lajitovereilla. Kukkien alapinnallakin on hienot vihreät raidat. Muistin vasta myöhemmin eräänä vuonna kellarissa talvettamani nuokkutähdikit, jotka ehkä saattoivat sittenkin olla jotain muuta tähdikkiä (turkintähdikkiäkö?). Moni oli saanut väärää lajiketta sinä syksynä kun minäkin nuo ostin. Istutin tähdikit muistiinpanojeni mukaan kärhökaaripenkkiin mutta ei olisi ensimmäinen kerta, kun muistiinpanot ja todellisuus eivät kohtaa.

Hyasintit alkoivat aueta 7.5.

Koska kukkii? -haasteen viimeinenkin veikkaus meni reilusti pieleen, sillä hyasinteista aukesi ensimmäinen kukka 7.5. Veikkasin niiden kukkivan vasta 16.5. Hyytävän kylmä viikko hidasti nuppujen aukeamista sen verran, että hyasintit taisivatkin osua lähimmäksi arvaamaani kukinta-aikaa. Tosin nuppujaan aukovat nyt ainoastaan jouluhyasinteiksi ostetut yksilöt. Varsinaiset puutarhahyasintit ovat todella paljon hitaampia kasvussaan. Osa niistä on vasta pilkistelemässä maan rajasta ja pidemmälle ehtineissäkin nuput ovat vielä tiukasti lehtien suojissa. Mistähän ero mahtaa johtua? Olenko istuttanut jouluhyasintit lähemmäs pintaa vai onko niillä muuten vain tapana herätä aikaisemmin?

Aurinkopenkin kevätkukkaniittyä.

Aurinkopenkin kevätkukkaniityllä kurjenmiekkojen kukinta alkaa olla loppusuoralla. Myöhäisemmissä 'Frozen Planeteissakin' osa kukista on jo kuihtunut. Kevättähdet kukkivat vielä hetken aikaa, tosin vaaleanpunaiset ovat jo haalistuneet melkein valkoisiksi. Seuraavana kukintavuoron ottavatkin eriväriset hyasintit. Tänä vuonna valkoiset olivat nopeimpia mutta on siellä jokunen vaaleanpunainen, sininen ja purppurainenkin tulossa. Kellarissa talvehtineista vaaleankeltaisista 'Gipsy Princess' -hyasinteista puolet istutin myös kevätkukkaniitylle. Loput laitoin kärhökaaripenkkiin, johon olen myös istuttanut jouluhyasintteja.

Ensimmäiset tarhakylmänkukat alkavat pian aukoa karvaisia nuppujaan.

Tarhajouluruusu 'Hello Amber' on jäänyt kovin matalaksi.

Jouluruusuilla on usein tapana nuokuttaa kukkiaan alaspäin ja tehdä siten niiden kukkien kuvaamisesta varsinaista maassa möyrimistä. 'Hello Amberin' kukat ovat niin matalissa varsissa, että jos ne nuokkuisivat, kameralle pitäisi kaivaa kuoppa kukan alle. Onneksi kukat siis katsovat taivasta kohti, niin ei tarvitse häiritä sen juuria kaivuuprojekteilla. Melko matala Amber on joka kevät ollut, mutta nyt se on kyllä minusta tehnyt ennätyksen. Vai onko kyse jo rimanalituksesta? Kukkia on kuitenkin hurjan paljon tulossa, joten Amber lasketaan ehdottomasti äitienpäivän kukkakimpuksi.

Korkeimmassa, peräti viisisenttisessä varressa komeileva kukka.

Kovin korkea ei ole vaaleajouluruusukaan mutta sentään kolme-neljä kertaa Amberia korkeampi.

Yritin laskea vaaleajouluruusun kukkia ja nuppuja mutta luovutin viidenkymmenen kohdalla. Huhtikuun lopun kovempi pakkasyö rusketti osan kukista mutta sen jälkeen juuresta on noussut koko ajan lisää nuppuja. Tämä yksilö on ihan älytön kukkimiskone! Muutama kuihtumassa oleva kukka on saanut todella kauniin vaaleanpunaisen sävyn.

Vaaleanpunainen kukka valkoisten seassa on liikuttavan söpö.

Ihan oikeassa leikkokukkakimpussa on mm. pioni, neilikoita, gerbera ja inkaliljaa.

Näiden kukkakimppujen myötä toivotan kaikille äideille ihanaa äitienpäivää!

Puutarha- ja multajuttuja

Joku mantukimalaisryhmän kuningatar ruuanhaussa kevättähdillä.

Laiska töitään luettelee mutta pitäähän nämä puutarha-asiat johonkin muistiin merkitä ja blogi on päiväkirja vailla vertaa. Tärkeimpänä ja mieluisimpana muutaman päivän askareena oli tietysti ympäriinsä haahuilu ja kevään etenemisen seuraaminen. Jos ei viikkoon (tai nyt vappuviikolla kolmeen päivään) ehdi puutarhaan, niin johan siinä kerkiää tapahtua vaikka sun mitä.

Pensasryhmän skillameren alku on jo selvästi sinertävä, ainakin näin matalalta katsottuna.

Pitkä ja hidas pensasryhmän kansoittaminen idänsinililjoilla alkaa hiljalleen tuottaa tulosta. Nyt sinisiä lämpäreitä näkyy selvästi kauempaakin katsottuna, vaikka ihan yhtenäinen skillamatto ei vielä olekaan. Muualle puutarhaan on ilmestynyt yksittäisiä idänsinililjoja, joita voisi periaatteessa kerätä aukkopaikkoihin ja siten vauhdittaa skillameren syntymistä. En vain ole vielä ehtinyt tuumasta toimeen.

Valkoistakin idänsinililjaa mahtuu skillamereen. Tässä kukassa hääri kimalainen.

Toinen pikkusipulikukkien meri on syntymässä vähintään yhtä hitaaseen tahtiin patiopenkkiin, johon olen kerännyt kevättähtiä ja posliinihyasinttia. Kumpaakin on pari lämpärettä. Löysin myös viime syksynä istutetut 'Roseus'-tähtisahramit. Ne ovat heti syyssyrikän raadon edessä ja kasvavat hyvin kituliaasti. Yksi nuppu löytyi mutta se ei jaksanut aueta lainkaan. Jospa ensi keväänä nousevat tarmokkaammin. Niistä syntyisi mukava täydennys tuon alueen kevätkukintaan.

Patiopenkki talon suunnasta kuvattuna. Syyssyrikän varmaan bongaatte mutta näkyykö sen takana kasvavia 'Roseuksia'?

Syyssyrikästä vasemmalle posliinihyasinttien yläpuolella näyttäisi nousevan ainakin muutama tulppaani 'Norah', joita istutin niinikään viime syksynä. Istutus taisi kummankin osalta venähtää niin myöhäiseksi, että juurtuminen jäi vähän kesken ennen talven tuloa. Suojasin kyllä istutuskohdan kippaamalla reilummin kompostia päälle ja keräämällä kasvitörkyäkin lisäsuojaksi. Lumikerros ennen pakkasia olisi ollut tarpeen myöhään istutetuille sipuleille mutta sitäpä ei nyt saatu. Onneksi ainakin osa on elossa, joten kukkikoot sitten ensi vuonna. Jotta koko pari päivää ei olisi mennyt haahuiluksi, tein ihan oikeitakin puutarhatöitä.

Viimekesäisen puutarhajätteen muutto-operaatio menossa.

Sain vihdoin tyhjennettyä valmiin mullan harmaasta kompostorista. Pohjalla oli vielä pari isompaa jäistä kökkärettä mutta nostin ne vain yhden kukkapenkin reunaan sulamaan loppuun. Kasasin harmaan boksin pohjalle puolilahonneita risuja ja vähän paksumpaakin oksaa, niiden päälle muualta siivottuja talventörröttäjiä ja sitten melko paksun kerroksen kuormalavakehikkoon kertyneestä viimekesäisestä kasasta. Sen päälle silputin kerroksen talventörröttäjiä ja jatkoin sitten kuormalavakehikon tyhjentämistä. Seuraavaksi voisi hakea työkaverin tallilta tuoretta hepanlantaa ja sotkea sitä harmaaseen kompostoriin ennen kuin tyhjentää toisen puolen loppuun. Yllättävän valmiin näköistä multaa tuolla kasan keskellä oli puutarhajätteestä tullut jo yhdenkin kesän aikana mutta muhikoot vielä toisen kesän, niin on varmasti hyvää multaa kukkapenkkeihin levitettäväksi.

Puuhailin myös kasvimaalla.

Tein jo ensimmäiset kylvöt kasvimaalle ja laitoin lavat muutenkin kylvökuntoon. Eipähän siinä muuta tarvittu kuin pientä kitkentää ja mullan tasoitusta. Pikkupakkasta on vielä luvattu muutamaksi yöksi mutta ajattelin mullan lämmenneen jo niin paljon, että harsoilla suojattuna kylvökset pärjäävät hyvinkin. Kylvölistalla oli rucolaa, retiisejä, salaatteja, kehäkukkaa ja viherlannoitusmielessä veriapilaa ja hunajakukkaa. Muutaman auringonkukan siemenenkin kylvin aidan viereen. Ensimmäiset valkosipulit ovat alkaneet nousta. Pelkäsin etukäteen, että vähäluminen talvi olisi aiheuttanut niille kiusaa mutta ainakin muutama on selvinnyt hyvin. Päätin lopulta kantaa myös ulkovarastosta perennakylvökset ja ensimmäiset tuoksuherneet harsotelttojen alle. Ikkunatila kun on koko ajan enemmän kortilla, niin on pakko saada jotain pois edestä.

Kevätsahrami 'Vanguard' on yksi suosikkejani.

Krookuksissa näyttää tosiaan olevan eroja niiden viihtyvyyden suhteen. 'Vanguard' lisii oikein mukavasti ja kukkii luotettavasti vuodesta toiseen. Kärhökaaripenkissä on kolme aika tiivistä rypästä, joita varmaan voisi tänä kesänä vähän jo jakaakin. Ne olivat alunperin luumutarhassa mutta siirsin ne pensasmustikoiden luo, kun bongasin yhtenä keväänä rusakon niitä maistelemassa. Luumutarhaan jäi vielä yksittäisiä mukuloita, jotka kukkivat nyt turvassa atsaleojen verkon sisällä. Satuinpa istuttamaan atsaleat sopivasti jäljelle jääneiden 'Vanguardien' lähelle. Tähtisahrami 'Ruby Giant' lisääntyy myös reippaasti, vaikka muutama mätäs johtuukin vain siitä, että sain viime syksynä 'Ruby Giantia' 'Blue Marlinin' sijaan. 'Pickwick' on ollut tempukkaampi mutta nyt niitäkin on viitisentoista kukassa, joten on niitä tullut muutama lisää ihan omin avuin. Hetken aikaa epäilin, ovatko 'Pickwickit' sittenkin 'King of the Stripedia' mutta ehkä nämä kuitenkin ovat ihan sitä mitä pitikin. Aika vaaleita kylläkin moneen netin kuvaan verrattuna mutta ehkä se johtuu suht lämpimistä keleistä?

Kyllä, kevätsahrami 'Pickwick' kukkii tänä vuonna runsaammin kuin koskaan!

Runsaampana kuin ikinä kukkivat myös huhtikurjenmiekka 'Frozen Planetit'.

'Frozen Planetien' kukintatilanteeseen vielä sellainen päivitys, että kuvassa näkyvien yhdeksän kukan lisäksi aukesi vielä yksi lisää. Täysi kymppi onkin loistava kukkasaldo tällaiselle kurjenmiekalle. Pitää muistaa pian käydä antamassa niille lannoitetta, jos vaikka se avittaisi niitä kukkimaan ensi keväänäkin. Samalla tulee lannoitettua myös niiden kaverina kasvavia hyasintteja, jotka ovat alun perin joulukukkien jämiä. Aika monta vuotta ovat kuitenkin jaksaneet nousta kukkimaan. Varastossa odottaa vielä muutama viimejouluinen hyasintti, jotka voisi myös kuopata johonkin kukkapenkkiin. Kellarissa talvehtineet ja eteisessä aiemmin keväällä kukkineet hyasintit ja tähtisahramit pääsivätkin jo maahan jatkamaan tuleentumistaan.

Vaaleamman sinistä 'Alidaa' vasemmalla, loput 'Harmonya' ja isokevättähti 'Roseaa'.

Takapihan ensimmäinen kurjenmiekka on ehkä 'Blue Hill'.

Tämä päivä meni pyykinpesussa, siivouksessa ja kaupunkireissussa. Lapsille oli luvattu elokuvaretki ja koska kumpikin on melkoisia Minecraft-faneja, heidän piti tietysti päästä katsomaan Minecraft-elokuva. Itse en niin leffasta perustanut mutta tiedänpähän nyt paremmin, minkä näköisistä örvelöistä mukelot milloinkin puhuvat. Pelkän elokuvan takia emme Kuopioon ajelleet, vaan tietysti hoidimme samalla muitakin asioita. Itselleni reissun kohokohta oli Prisman kesäpihalla käynti. Ei kasvien, vaan mullan takia. Puutarhamultaa ja havu-rodomultaa kun piti saada pari pussia. Kuinka ollakaan, multasäkkien vieressä oli muutama säkillinen kasvusammalta, jota yritin aiemmin kissojen ja koirien kanssa etsiä. Sen valmistus kun on lopetettu. Isäntä yllytti ottamaan kaikki nyt kun sitä kerta löytyi ja minähän otin! En ole puoltakaan säkillistä pakon edessä hankkimastani K-alkuisen valmistajan kylvö- ja taimimullasta käyttänyt ja todennut jo nyt, etten pidä tuotteesta. Se ei vain toimi minun käytössäni.

Oi tätä onnen päivää!

Tällä varastolla pärjään ainakin pari kevättä ja pidempäänkin, jos sekoitan toisen valmistajan tuotteita mukaan. Pitää vain varastoida säkit hyvin, ettei mene arvokas tavara hukkaan. Miten voikin näin pienestä asiasta tulla näin iloiseksi?

Vapun viettoa

Täällä alkoi kuulkaa sellaiset vappupirskeet eilen, että juhlijat eivät näytä malttavan lopetella vielä tänäänkään. Meno sen kuin kiihtyy koko ajan. Katsokaa vaikka! Aurinkopenkin kevätkukkaniityllä oli iloisia juhlijoita peräti isoina ryppäinä.

'Frozen Planetit' sun muut vappuaaton ilta-auringossa.

'Frozen Planet' on tuntunut olevan hieman tempukkaampi kuin muut keväiset kurjenmiekat mutta niinpä vain nekin innostuivat tänä keväänä bilettämään oikein tukat liehuen. Varsinaiset vappuhuiskut! En muista, että edes niiden ensimmäisenä keväänä olisi ollut peräti kahdeksaa kukkaa auki yhtä aikaa ja minusta näyttää siltä, että nuppuja on tulossa vielä pari lisää. Sen verran tiivissä ryppäissäkin ne ovat, että selvästi siellä on joku sipuli lisääntynyt. Viime vuonna Planetit eivät ehkä kukkineet lainkaan, sillä niistä ei löytynyt lainkaan kuvia. 

Meno oli melkoinen jo eilisaamuna.

Laitetaan nyt tasapuolisuuden vuoksi myös kuva 'Harmonysta' ja 'Rosea'-isokevättähdistä. Vappuhuiskuja ja -palloja.

Ja kevätkukkaniitty koko tämänhetkisessä komeudessaan.

Näyttäisi siltä, että aurinkopenkissä juhlitaan vielä äitienpäivänäkin, jos ei nyt mitään mahdotonta hellettä tule. Pisimmällä olevat hyasintit nimittäin nostelevat jo nuppujaan ja kevättähdethän ovat vasta aloittelemassa. Maasta on myös vasta pilkistelemässä hyasinttien pulleita piippoja ja vaikka minkälainen helleaalto tulisi, niin ne eivät ainakaan ehdi kukkia loppuun ennen äitienpäivää.

Pitsipihlajan vappuhuiskumainen tyylinäyte.

Ulkovarastosta löytyi varsin pastellinsävyinen vappuhuisku. Pitsipihlajan avautuva lehtikäärö oli niin suloisen vaaleanpunainen, että ihan harmitti, kun kamera ei saanut sen väriä kunnolla taltioitua. Yhdistelmä enemmän auenneen lehden hennon vihreään väriin oli mielettömän hieno. Vasta sisälle tultua kävi mielessä, että olisikohan lehtien välissä ollut peräti kukkanuppukin. Puu on tosin vielä hyvin pieni mutta miksei se silti voisi jo kukkia. Pitää tänään käydä tarkistamassa tilanne. Mustaluumu (jonka punasilmuista oksaa näkyy pitsipihlajan taustalla) ei ollut ihan vielä innostunut vappuriehasta, vaan oli varsin hillitysti liikkeellä.

Vappupalloja, alias tähtisahrami 'Ruby Giant' ja kevätsahrami 'Pickwick'.

Luumutarhasta löytyi ilahduttavan paljon vappupalloja, vaikkakin niitä piti olla useamman värisiä. Syksyllä istutetut 'Blue Marlinit' näyttävät olevan kaikki 'Ruby Giantia' ja Rikkaruohoelämää-blogissa olleen pohdiskelun seurauksena aloin itsekin miettiä, ovatko 'Pickwickini' sittenkään sitä vai kuitenkin 'King of Stripedia' tai jotain muuta raidallista kevätsahramia. Ei kai auta kuin tehdä niiden kanssa lähempää tuttavuutta. Erittäin positiivinen havainto sentään oli se, että niitä nousee tänä vuonna mielestäni useampia kuin monena muuna keväänä. Olikohan viime kesässä jotain, mistä sekä 'Frozen Planetit' että nuo turhan niipokkaiksi osoittautuneet sahramit pitivät?

Kevätsahrami 'Flower Recordien' meno oli äitynyt niin vauhdikkaaksi, että pari juhlijaa on jo pitkin pituuttaan. Serpentiinit ovat tänä vuonna ruskeansävyisiä.

Hieman liikkuvaisempi juhlija taisi etsiä majapaikkaa jänisverkon tukikepin jättämästä montusta.

Kivikkorinteessä biletetään myös iloisesti.

Keittiön ikkunalla on ihan kunnon vappuhuiska.

Kaupan ruukkusalaatista on kasvanut melkoinen salaattipuu kevään mittaan. Istutan melkein poikkeuksetta kaikki kaupasta ostetut ruukkuyrtit ja -salaatit isompaan ruukkuun, sillä niin niistä saa pitkän aikaa satoa. Näin keväällä yrtit päätyvät aikanaan kasvimaalle, tosin salaattipuu ei taida kasvimaalle asti päästä. Sen kasvuvauhti on alkanut hidastua ja lehdet pienentyä, runkokaan ei pysy enää ilman tukea pystyssä. Kaivan sen lähipäivinä pois, niin saa samassa ruukussa kasvava basilika enemmän tilaa juurilleen.

Vappuhuiska kauneimmasta päästä: tarhajouluruusu 'Hello Amber'.

Tarhajouluruusun kukintaa veikkasin Koska kukkii -haasteessa 16.5. Vaikka väittäisin, että kukat ovat vielä hiukan supussa, niin ei kukinnan alkua saa parhaalla tahdollakaan venytettyä enää montaa päivää pidemmälle. Pari viikkoa pieleen meni sekin veikkaus. Mutta katsokaapa, miten komea määrä nuppuja siinä on tulossa ja miten kerrannaisia kukat tänä keväänä ovat! Ilta-aurinko vähän vääristi värejä mutta on se silti hieno!

Sinisiä vappupalloja.

Tulin itse eilen illalla töistä kotiin vasta kahdeksan aikoihin eikä silloin enää inspiroinut istua koneella.  Aamulla loikoilin kerrankin pitkään sängyssä ja kohta lähden ulos. Aurinko paistaa eikä näytä tuulevan kuin ihan vähäsen, joten tänään aion peuhata puutarhassa koko kuluneiden parin viikon edestä. Siinäpä vappujuhlaa kerrakseen minulle!