tiistai 21. tammikuuta 2020

Tummanpinkkejä ihanuuksia, osa 2

Ulkona pilkistelee pitkästä aikaa aurinko, mutta tuulee hirmuisesti ja vähätkin lumet hupenevat ihan silmissä. Palataan siis takaisin värisarjan ja kukkaisten kuvien pariin. Tänään siirrytään hempeän vaaleanpunaisista hattaraunelmista vahvempiin pinkin sävyihin.
Tulppaani 'Pink Impression' kukkii luumutarhassa lämpimänsävyisin kukin. Osa sipuleista oli ilmeisesti istuttaessa lipsahtanut syvemmälle kuin toiset, sillä nämä kukkivat keskenään hyvin eriaikaisesti.
Aurinkopenkissä kukkivat yhtä aikaa tulppaanit 'Candy Prince' (vaaleampi) ja 'Synaeda Blue' (tummempi, vaaleat terälehtien reunat) sekä tummansiniset helmiliiljat.
Puutarhatapahtumasta hankkimani esikko pääsi kärhökaaripenkin laajennusosaan. Tämä olisi sopinut kirjavienkin kukkien postaukseen, mutta päätin kuitenkin laittaa sen tähän, sillä keltainen keskusta on selvästi pienempi kuin muilla esikoillani.
Himalajanesikon 'Grandiflora' istutin myös kärhökaaripenkin laajennukseen. Tämän talvimärkyyttä kaihtavan söpöliinin talvehtiminen vähän huolestuttaa, vaikken sitä tasamaalle istuttanutkaan.
Pikkuiset 'Little Beauty' -tähtitulppaanit kukkivat vasta kesäkuun puolella, vaikka niiden piti olla aikaisia. Ehkä ne halusivatkin kukkia yhtä aikaa lemmikkien ja alppiruusun kanssa.
Uusia keskikesän kukkijoita ei näissä väreissä ole, mutta loppukesälle tuli pari uutta sulostuttajaa.
Minikokoinen jaloangervo 'Monique' (?) kasvaa kantopuutarhassa.
Ensimmäistä kertaa kukkinut väriminttu 'Fireball' on selvästi viileämmän sävyinen kuin minulla ennestään ollut punaväriminttu.
Jos puutarhassa ei tapahdu mitään kuvaamisen arvoista, jatkan näiden kesäkuvien selaamista. Värisarjassa olisi seuraavana vuorossa punainen, mutta muistelen, ettei niitäkään ole tullut lisää. Violetteja sen sijaan on, joten ehkäpä kokoan niitä seuraavaan postaukseen. Kaikki värisarjan postaukset löytyvät blogin selainversion oikeassa reunassa olevasta tunnisteluettelosta tai klikkaamalla kuvaa heti kuukauden luetuimpien postauksien alla. Jos haluat etsiä pelkästään tietyn värisiä kukkia, löytyvät nekin tunnisteluettelosta. Esimerkiksi tämä postaus löytyy kohdasta vaaleanpunaiset kukat. Mukavaa viikkoa!

lauantai 18. tammikuuta 2020

Tammikuun tilannekatsaus

Koko alkuvuosi on päästy ilman ajantasaisia pihakuvia, joten ehkä on aika välillä kurkistaa, miltä meillä näyttää tammikuun puolessavälissä pihalla. Sää on syksyisen lämmin, kostea ja pilvinen, mutta näkymät muuten kovin keväiset.
Kivikkorinteessä näkyy jäähän hukkuneita pallomehipartoja.
Jäätä on toki muuallakin... Tervetuloa ja onnea yritykseen kaupustelijat ilman nastakenkiä!
Loistokärhö 'Hagley Hybrid' kuvittelee, että on jo kevät. Muut kärhöt ovat vielä turvallisesti talvimoodissa.
Rusakoiden reitti kulkee kesät talvet varjokujalla. Olen ihmetellyt, miksi ne pomppivat mieluummin käytävän keskellä kuin lumetonta seinänvierustaa myöten. Talon nurkalla on jo kukkapenkki paljastunut eikä mene kauaa kun varjokuja on kokonaan lumeton.
Takapihalla kuvan vasemmassa alanurkassa oleva kukkapenkkikin on jo melkein lumeton. Muuten lunta on kymmenisen senttiä muualla paitsi lasten ja isännän joulukuussa tekemän labyrintin kohdalla. Luumupuissa on vielä valosarjat, mutta etupihalta otin ne pois.
Sivupihallakin on vielä maa valkeana. Eilen oli pikkuisen pakkasta, joten hanki kantoi hyvin Karoa ja lasten traktoria.
Minä kun kuvittelin pääseväni talvella kaivamaan kasvimaalta lumen alta tuoretta vuonankaalia salaattipöytään... Muutaman sentin jääkerros pilasi hyvät suunnitelmat.
Maasta pilkisteleviä piippoja en onneksi vielä löytänyt ja maanpintakin on lumen alla turvallisesti roudassa. Puissa ja pensaissa silmut olivat myös selvästi lepotilaisia, joten ehkä ei ole vielä tapahtunut mitään peruuttamatonta katastrofia. Tein samalla reissulla tarkistuskierroksen myös eteisessä ja kellarissa talvehtiville kasveille. Eteisen kasveja tuleekin tarkisteltua vähän useammin, kun ovat sopivasti hollilla. Pääsääntöisesti niillä näyttää olevan kaikki kunnossa. Ainoastaan riippapelakuun makuun mieltyneistä kirvoista voi tulla vielä ongelma.
Eteisen nurkassa kasvavat heinät ovat toissasyksynä ostamiani iksioita, jotka nostin syksyllä ruukkuun muka talvehtimaan. Ne pitivät lepokauden kesällä ja lähtivät syksyn tullen uudelleen kasvuun. Koskahan meinasivat kukkia? Iksioiden vieressä pieni jättiverbena ja etualalla pelakuita juurellaan nipin napin hengissä olevia hopeaputouksia.
Kellarissa pari leijonankitaa näyttää oikein hyvältä ja suurin osa aika huonolta. Tässä paras yksilö. Ylivalottunut valkoinen oksa on syyssyrikkä, joka vaikuttaisi olevan toistaiseksi hengissä.
Taitaa muuten olla ensimmäinen kerta, kun kellarissa on tähän aikaan vuodesta useampana päivänä kylmempää kuin ulkona. Mittari näytti siellä +3 astetta, kun ulkona oli +4 ja vieläkin lämpimämpää säätä on luvattu jopa tänne. Minusta tuntuu, että osa kasveista tietää sen ja kapinoi kellarin pimeyttä vastaan.
Marraskuun lopussa ruukkuihin istuttamani hollanninkurjenmiekat piippoilevat. Kellarin pimeydessä on hankala kuvata, mutta ehkä todistusaineistosta saa selvää.
Hortensia liittyi kapinaan tekemällä ajankulukseen kukkanupun.
Loistokärhö 'Kaiser' johtaa joukkoja. Tämä heräsi viime vuonnakin kellarikärhöistä ensimmäisenä, joten kasvuunlähtö tähän aikaan ei yllättänyt. Näin iso nuppu kyllä tuli aivan puun takaa. Maltan silti mieleni, enkä tuo keisaria sisälle ennen kuin on ihan pakko.
Vaikka ulkona ei olekaan perinteiset tammikuiset näkymät, niin yritän lohduttautua sillä, että jääpähän myyrille vähemmän piilopaikkoja temmeltää tihutöissä. Täällä oli syksyllä myyräkanta aika lailla huipussaan ja paljon niitä on nytkin, joten tuhoja olisi varmasti keväällä paljon, jos olisi normaalimäärä lunta. Näin sähkölämmitteisen talon omistajana säästää myös melkoisen summan sähkölaskussa, kun on lämmintä. Toivon kuitenkin, että pian sataisi sopivan paksulti lunta ja lämpötila kääntyisi pakkasen puolelle. -5 astetta olisi juuri sopivasti, niin loppuisi lasten kurahaalariralli eikä tarvitsisi myöskään pelätä kasvien talvehtimisen puolesta. Toivotaan parasta. Keväällä sen sitten näkee, kuinka käy. Hyvää viikonloppua!

keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Vaaleanpunaisia unelmia, osa 2

Koska ulkona näyttää samalta kuin normaalivuonna marras-joulukuun vaihteessa, jatkamme värisarjan parissa. Kuten ounastelinkin, oransseja kukkia ei viime kesänä tullut yhtään lisää, joten hypätään suoraan lempiväriini vaaleanpunaiseen. Vaaleanpunaisia kukkia minulla on paljon ja määrä vain lisääntyy koko ajan. Yritin ensin mahduttaa kaikki pinkin sävyt samaan postaukseen, mutta eihän siitä tullut tälläkään kerralla mitään, joten mennään vanhalla kaavalla ja laitetaan hattaraunelmat tähän postaukseen ja jätetään vahvemmat sävt seuraavaan kertaan.
Espanjansinililjan herkkä kukinto ilahduttaa yllättävän myöhään, vasta kesäkuun puolivälissä,
Kesäkuun alussa kukkiva alppiruusu 'Mikkeli' avaa kukkansa vaaleanpunaisina ja haalistuu kukinnan edetessä valkoiseksi.
Varjorikko löytyi puutarhatapahtumasta ja pääsi sulostuttamaan pation luona olevan istumakiven ympäristöä.
Kivikkosuopayrtti saa tehdä vaaleanpunaisen kukkapilven patiolle johtavan kulkuväylän viereen.
Rusolaukat nostavat mielikuvissani aikanaan kukintonsa luumutarhaa peittävien kurjenpolvien (taustalla peittokurjenpolvi 'Cambridge') seasta.
Neidonkurjenpolvi ryppyisine kukkineen on yksi luumutarhan kurjenpolvilajeista.
Tässä vaiheessa aletaan lähestyä jo loppukesää.
Rusokurjenpolvi 'Southcombe Double' kukki hyvin vaatimattomasti ensimmäisenä kesänään, mutta jospa se tänä kesänä näyttäisi jo vähän todellista luontoaan. Tämäkin kasvaa luumutarhassa.
Kuivuudesta kärsinyt turkestaninmaksaruoho sulostuttaa kivikkorinteessä.
Etualalla jaloangervo 'Europa'. Vasemmassa reunassa ja taustalla näkyvä japaninjaloangervo 'Peach Blossom' (?) oli jo aiemmassa postauksessa.
Jaloangervo 'Rheinland' kukkii kärhökaaripenkin laajennusosassa.
Purppurapunalatva ja perhoset ovat syksyn ilo.
Tokihan yksi kärhökin mahtuu tähän unelmapostaukseen.
Loistokärhö 'Kaiser' kukki viime keväänä eteisessä, mutta sille on paikka suunniteltuna, joten jatkossa hänen keisarillinen korkeutensa saa kukkia ulkona.
Näitä kuvia oli varsin ihana selailla tällaisen syksy-talven keskellä. Hyvää viikkoa!

sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Pirteä keltainen, osa 2

Värisarjan jatko-osa täydentyy keltaisella. Ensimmäisen osan voit käväistä lukemassa tästä. Uusimmissa keltaisissa hankinnoissani on yhtä poikkeusta lukuunottamatta yhdistävänä tekijänä pehmeä, vaaleankeltainen sävy, joka onkin minulle paljon mieluisampi kuin se räikeä peruskeltainen.
Tasetit 'Minnow' kukkivat viime keväänä eteisessä. Talvetin ne kellarissa ja toin keväällä sisälle kukkimaan. Jännä nähdä, kukkivatko tänä vuonna aurinkopenkissä, johon ne muistaakseni istutin.
Puutarhassa uusista hankinnoista ensimmäisenä kukkii lummetulppaani 'Concerto' valtavankokoisilla kukillaan. Voi kun nämä kaunottaret talvehtisivat hyvin ja lisääntyisivätkin!
Sain näitä keltaisia narsisseja nupullisena ilmaiseksi. Toivoin niiden olevan perunanarsisseja, mutta toisin kävi... Olisikohan lajike 'Carlton'?
Tulppaani 'Hakuun' oli vähällä päästä valkoisten kukkien postaukseen, kunnen löysin tämän kuvan, missä kukkii myös valkoinen narsissi ('Delnashaugh'). Tulppaani onkin ilmiselvästi vaaleankeltainen.
Vanhanajan keltapäivänlilja oli jo siinä ensimmäisessä keltaisista kukista kertovassa postauksessa, mutta halusin keltaisesta nurkkauksesta uuden kuvan, sillä päivänliljat kukkivat viime vuonna huomattavasti näyttävämmin. Kuvassa näkyy myös varjokujan alkuun ilmestynyt portti ja vähän kukkapenkkiäkin.
Tämä nurkkaus tuoksuu ihanasti kesäkuun tyynenä iltana.
Edit. Jälkikäteen huomasin, että olin unohtanut ensimmäisestä keltaisten kukkien postauksesta pensashanhikit kokonaan ja niin kävi nytkin. Nyt on pakko korjata virhe ja laittaa kuva tämän postauksen jatkoksi. Toinen, mikä jäi puuttumaan, on rönsyansikka. Olen tullut siihen tulokseen, että ne taitavat lähteä ensi kesänä, joten en niitä lisää enää tähän.
Pensashanhikki 'Goldfinger' tuo keltaista kukintaa syksyyn.
Tämä olikin hyvin sipulikukkapainotteinen postaus. Seuraavana olisi vuorossa oranssi, jos mennään värisarjaa samassa järjestyksessä kuin viime vuonna. Luulenpa, etten ole hankkinut oransseja kukkia vuoden aikana yhtään... Varmistan vielä, mutta ehkä hyppäämme suoraan vaaleanpunaisiin. Sen tiedän, että vaaleanpunaisen eri sävyjä on varmasti tullut lisää! Kunnon kattaus kukkaterapiaa tuleekin tarpeeseen, sillä tämä tammikuu ei ole vieläkään muuttumassa talveksi. Meillä on sentään vielä muutama sentti lunta, mutta saa nähdä, kuinka kauan. Voi kasviparkojani! Toivottavasti ymmärtäisivät kuitenkin pysyä vielä talvilevolla, vaikka ei olekaan pakkasta ja vähintään puolen metrin kinoksia lunta.

perjantai 10. tammikuuta 2020

Viehkeä valkoinen, osa 3

Reilu vuosi sitten aloittamani värisarja sai jo yhden osan verran jatkoa, kun esittelin edellisessä postauksessa lisää puutarhani valkoisia kukkijoita. Valkoisia kukkijoita tuli viime kesänä niin monta lisää, etteivät kaikki edes mahtuneet yhteen postaukseen, joten tässä tulee jatkoa. Edellinen postaus päättyi kesäkuun alkupuoliskolle, nyt jatkamme siitä eteenpäin.
Tupastiarellat aloittivat meillä kukinnan kesäkuussa ja jatkoivat pakkastentuloon saakka.
Särkynytsydän 'Alba' ei ole vieläkään innostunut kukkimaan kovin näyttävästi, vaikka onkin kasvanut pikkuisen isommaksi joka vuosi. Ehkäpä ensi kesänä...
Valkoinen lemmikki ja koristelaukka 'Cameleon'? Nämä pienet laukat kukkivat aivan eri värisinä mitä niiden piti, joten vähän ihmeissäni odotan ensi kesää. Mitähän maasta sitten paljastuu, kun sipulit ovat toivon mukaan isompia ja kotiutuneet kunnolla?
Isorikko kukkii kesäkuun loppupuolelta heinäkuulle.
Isoin koivuangervoistani kukki komeasti vanhalla paikallaan. Ensi kesänä se kukkii aurinkopenkissä kahden kaverin kanssa.
Myskimalva 'Alba' kukkii kesäkuun puolivälistä jopa pitkälle syksyyn, kun muistaa leikellä kuihtuvia kukkavarsia välilllä pois.
Siirrytään heinäkuun puolelle ja jatketaan kohti syksyä.
Varjoliljasta näkyi sarjan ensimmäisessä postauksessa vain muutama nupullinen varsi töyhtöangervon takana. Varjoliljani on vanhaa suomalaista kantaa ja tuoksuu ihanasti heinäkuun alussa.
Jaloangervo 'Weisse Gloria' kasvaa kärhökaaren viime kesänä tehdyssä laajennusosassa.
Syyshortensia 'Prim White kasvatteli ensimmäisestä kukinnostaan valtavan kokoisen.
Punatähkä 'Floristan Weiss' aloittelee elo-syyskuussa ja jatkaa myöhään syksyyn. Punainen punatähkä houkuttelee mielestäni enemmän perhosia kuin tämä valkoinen.
Miten ihmeessä näitä valkoisia kukkia on näin paljon ehtinyt kertyä? Muutamasta kasvista minulla ei ole vielä kukintakuvia, joten sarjaan on tulossa ehkäpä vuoden päästä vielä neljäskin osa. Seuraavana jatketaan kuitenkin seuraavaan väriin, joka on keltainen. Uskokaa tai älkää, mutta niitäkin on tullut pari lisää.

tiistai 7. tammikuuta 2020

Viehkeä valkoinen, osa 2

Vuosi sitten aloittamani värisarja saa jatko-osia, sillä Lappalainen etelässä -blogin Nila heitti avoimen haasteen, jossa pyydettiin esittelemään puutarhan valkoisia perennoja. Viime kesänä puutarhassani kukki monta kasvia ensimmäistä kertaa, joten uusi postaus aiheesta taitaakin olla ihan paikallaan. Listalla on myös pari puuvartista kasvia, vaikka niitä ei pyydettykään. Jätin alkuperäisestä värisarjasta ainoastaan kesäkukat pois, joten jatkan tämän postauksen samalla linjalla ja tuttuun tapaan suunnilleen aikajärjestyksessä keväästä syksyyn. Aivan varhaiskevään kukkijoita ei ole tullut uusia, mutta toukokuun puolivälistä eteenpäin löytyy vaikka mitä.
'Princess Zaide' on puhtaan valkoinen, pienitorvinen narsissi.
Perunanarsissi 'Bridal Crown'. Jännittävää nähdä, talvehtivatko nämä meillä.
Vanha jouluruusuni kukkii epämääräisen kellertävän-punertavan värisenä, mutta tämä äidiltäni saamani siementaimi kukki ainakin ensimmäisellä kerrallaan puhtaan valkoisena.
Tarhakylmänkukan piti olla liila, mutta olikin valkoinen. Mikäpäs siinä, nätti on tämäkin. Muistinkohan vaihtaa syksyllä sen ympärille tummempia kiviä?
Pikkusydän 'Alba' kukki viime keväänä ensimmäistä kertaa.
Luumu 'Laatokan Helmi' oli varsinainen yllättäjä.
Nyt aletaan olla jo kesäkuun puolella.
Rikkoviuhka, eli vaahtera-angervo on aivan uusi tuttavuus. Mielenkiinnolla odotan, kuinka se talvehtii ja onko kukkia tulossa alkukesällä.
Palloesikko 'Alba' oli viime kevään hankinta. Jännityksellä odotan, puskeeko tämäkin kukkapallonsa sentin pituisessa varressa multaa vasten, kuten toisessa penkissä kasvava liila lajitoverinsa.
Arovuokkojen ensimmäistä kukintaa.
Papukaijatulppaani 'White Parrot' saattoi jäädä yhden kevään ihmeeksi, mutta olivatpahan komeita!
Päivänkakkara 'May Queen' kukkii kesäkuulta elokuulle, tosin omat pikkutaimeni aloittivat viime vuonna vasta syyskuussa.
Sorjalaukka 'Mount Everest'. Viime vuonna 20 sipulista kaikki nousivat, mutta vain kolme kukki ja niistäkin ainoastaan kaksi valkoisena. Mitähän tänä vuonna on odotettavissa?
Ällistyin, kun aloin selaamaan puutarhani kasviluetteloa läpi, sillä valkoisia kukkijoita löytyi ja löytyi koko ajan lisää. Eivätkä ne suinkaan tähän loppuneet, sillä koko loppukesä on vielä käymättä läpi. Seuraa siis vielä kolmas postaus valkoisista kukista. Koska uusia kasveja tuli viime kesänä melkein joka värissä lisää, ajattelin tehdä muistakin väreistä postaukset värisarjan jatkoksi.

Edellisen postauksen valkoisista kukista löydät täältä, klik tai tunnisteluettelosta kohdasta valkoiset kukat. Koko värisarjaa pääset lueskelemaan selainversion oikeassa reunassa olevasta kuvasta tai tunnisteluettelon värisarja-kohtaa klikkaamalla.