Kuusi kuvaa kesästä -haaste

Haastepostauksia pukkaa, sillä nyt vastaan tähän Tuplasti terapiaa -blogista lähtöisin olevaan Kuusi kuvaa kesästä -haasteeseen. Minut haastoi osallistumaan Kivisen Vilma. Kesän muistoihin on mukava palata, vaikka kuvista onkin aina mahdottoman vaikea valita niitä parhaita. Kukkakuvissa olisi ollut hyvin onnistuneita otoksia, mutta niistä ei oikein löytynyt mielestäni parhaita muistoja. Saatte siis kuusi parasta kesämuistoani ja yhden kauniin bonuskuvan.

Vaikka runsas perhosten määrä jäi mieleen viime kesästä ja vaikka tämä kuva onkin minusta yllättävän hyvin onnistunut minun ottamakseni kuvaksi,en silti valitse tätä kuuden parhaan kesämuistoni joukkoon.

Jostain syystä postaus on mukavampi aloittaa kauniilla kuvalla kuin esimerkiksi tällaisella:

Sivupihan pikamuutos oli kevään ensimmäinen kunnon puutarhatyö. Maa oli vasta sulanut roudasta ja ensimmäiset krookukset aloittelivat kukintaa, mutta voi sitä onnentunnetta, kun taustan multakasa vajui silmissä ja entinen tylsä kohta odotti enää kasvittamista. Oikeastaan näin jo mielessäni tämän rehevänä ja runsaasti kukkivana.

Seuraavakaan kuva ei edusta sitä kesän kauneinta antia.

Tässä vaiheessa alkoi vihdoin tuntua siltä, että ehkä patiourakka on voitettavissa. Melkein koko kasa mursketta on kärrätty pation perustuksiin ja nyt vain odotellaan tärytintä.

Loppu sujuikin sitten vauhdikkaammin, vaikka työtä oli vielä paljon jäljellä ennen kuin tuli valmista. Oli se kaiken työmäärän väärti!

Alkukesällä ihastelin joka päivä olohuoneen ikkunasta sitä, kuinka kauniisti 'Sorbet'-tulppaanit, lemmikit ja 'Mikkeli'-alppiruusun ensimmäinen kukinta sointuivat yhteen.

Koko aidan mittaisen ja monta metriä leveän tuoksuvattuviidakon muutos kivikkorinteeksi oli myös yksi kesän parhaita muistoja. Menihän siinä yhteensä viisi vuotta. Nyt vain odotellaan kivikkokasvien kotiutumista ja tehdään tarpeen mukaan hienosäätöä.

Koko kesän parhaaksi muistoksi valitsen ensimmäisen luumupuun kukinnan. 'Laatokan Helmi' teki odottamattoman ja ihanan alkukesän yllätyksen <3

Kiitos Kivisen Vilmalle, kun haastoit minut tähän kivaan haasteeseen. Minä haastan puolestani Elinan Aina jokin kasvaa -blogista.

Kuusi kuvaa kesästä- haaste:

Tämän vuoden teema on paras.

Julkaise kuusi kuvaa kesästä ja kerro mikä niistä on se parhain. 

Siis yksinkertaisuudessaan paras muisto, hetki, loppuun saatu projekti, valokuva yms.
Mikä vain sinusta on se paras muisto.

Haasta yksi tai useampi blogi

Ilmoita Tuplasti terapiaa-blogiin osallistumisesi
ja että saako siellä julkaista valitsemasi parhaan muistosi kuvan tulevassa koonti-postauksessa.

Kerätään parhaat muistot yhteen postaukseen.

Sinivalkoista -haaste

Sain Tiiulta Puutarhahetki-blogista jo muutamana vuotena kiertäneen haasteen, jossa on tarkoitus juhlistaa lähestyvää itsenäisyyspäivää sinivalkoisin postauksin. Osallistuin haasteeseen jo viime vuonna, mutta teenpä nyt uuden postauksen, sillä sinivalkoisia kuvia on toki otettu tänäkin vuonna. Viimevuotiseen tapaan valitsin vain sellaisia kuvia, joissa on sekä sinistä (violetinsiniset lasketaan mukaan) että valkoista.

Reilun viikon takainen kuva puutarhasta oli hyvinkin sinivalkoinen. Valo oli ihan kuin tammikuun alussa, lunta vain vähän vähemmän.

Alkukuusta otettu on tämäkin kuva. Pakkasten lauhduttua syysasterin siniliila väri hävisi ja samalla puutarhan viimeinen kukkija luovutti kesästä kiinni pitämisen.

Esikoisen "kukkaistutus" kesältä: pelargoneja sinisessä hiekkaämpärissä.

Karpaattienkello ja mustilanhortensia.

Loistokärhö 'Elsa Späth' avaamassa kesän ensimmäistä nuppuaan.

Ritarinkannukset ja taustalla töyhtöangervo sekä varjolilja.

Pikkuniityn ensimmäistä kukintaa.

Alkukesällä nähty ohdakeperhonen kesäinen taivas taustanaan.

Sinilemmiö ja hopeahärkit.

Helmililjasekoituksesta ilmestyi sinivalkoisia helmililjoja.

Tummansiniset helmilljat, valkovuokot ja 'Exotic Emperor' -tulppaanit kukkivat yhtä aikaa.

Balkaninvuokkoja luumutarhassa.

Kevätkurjenmiekkoja auringonpaisteessa.

Posliinihyasintin herkän hempeää kukintaa.

Olipas ihana selailla kesän ja erityisesti kevään kuvia. Vielä menee viitisen kuukautta ennen kuin ensimmäiset kevätkukkijat alkavat täällä availla kukkiaan, joten sitä ennen ehtii paneutua vielä monta kertaa viime kesän kuva-arkistoihin. En ole yhtään pysynyt kärryillä siitä, kenet on jo haastettu tähän mukaan, mutta seuraavista blogeista en vielä löytänyt haastepostausta:

Saaripalsta

Valkoista salviaa

Viherrin

Haasteen säännöt:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)

- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa

- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan

- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään

Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #sinivalkoista_haaste ja @puutarhahetki

Talventörröttäjät catwalkilla

Marraskuun alkupuoli vietettiin meillä hyvinkin talvisissa näkymissä; lunta oli parhaimmillaan lähes 20cm ja pakkanenkin hipoi -15 astetta. Kuvasin sormet (ja kamera) kohmeessa puutarhan talventörröttäjiä ja vähän muitakin kasveja, mutta en ehtinyt silloin käydä kuvia läpi. Postaus tulee siis vähän jälkijunassa, mutta ainakin itse katselen juuri nyt mieluummin näitä talvenraikkaita kuvia kuin ikkunoista näkyvää vesisadetta ja kuraloskaa. Päästetäänpä mallimme esiintymään!

Kuninkaalliset ensin! Tarhalyhtykärhö 'Princess Kate' valitsi asukseen ekologisen lumiturkin.

Tarha-alppikärhö 'Pink Flamingo' pukeutui tilaisuuteen kuparinsävyyn.

Hatun päähänsä valinnut komeamaksaruoho 'Herbstfreude' pitää sinnikkäästi kesästä kiinni.

Pakkanen sai syysasterin muuttamaan kukkansa normaalia sinisemmiksi.

Koreatörmäkukka ujostelee, tämä on hänen ensimmäinen kertansa talvimuodin mallina.

Väriminttu esittelee graafisia muotojaan ylväästi. Hän tietää itsekin, että musta väri pukee häntä.

Mustaan luottavat myös valeangervot, joilla on tummanpuhuvasta väristä huolimatta keveyttä olemuksessaan.

Komeasinikuunlilja 'Elegans' on kaikessa synkkyydessään dramaattinen näky. Hän onkin kesän hautajaisiin matkalla.

Isotöyhtöangervo (oikealla) pukeutuu tummanharmaaseen. Toisin kuin vieruskaverinsa rantakukka, töyhtöangervo luottaa pelkistetympään tyyliin. Noin pitkiä sääriä voikin esitellä ylpeänä.

Jaloangervot pukeutuvat talveksi ruskean eri sävyihin. 'Brautschleier' valitsi kaakaonruskeaa pitsiä ylleen.

Mustilanhortensia yhdistää pukeutumisessaan tyylikkäästi mustaa ja vaaleanruskeaa. Viehkeän romanttinen olemus, johon musta tuo ripauksen ryhtiä.

Purppuraheisiangervo luottaa purppuranpunaiseen, olipa vuodenaika mikä tahansa.

Punatähkä yhdistelee vaaleanruskean, höyhenmäisen alaosan tummanruskeaan yläosaan. Sangen tyylikästä.

Lampaankorvan leikkaamatta jääneet kukinnot saivat vaalean harmahtavanruskean talviasun, jota laskevan auringon kimallus hangella korostaa.

Vaaleajouluruusu ei ollut vielä ihan mallinmitoissa, joten hän hukkui melkein kokonaan lumihankeen!

Onko teillä talven tullen muotinäytös?

Kivikkorinteen kasvit, osa 4

Vielä riittää kivikkorinteessä kasveja esiteltäväksi yhden postauksen verran. Nyt ovat vuorossa kivikkorinteen korkeimmat kasvit. Suurin osa kuvista on otettu ennen kivikkorinteen suurmylläystä, sillä siirtelin kasveja vasta kukinnan jälkeen. Katseet ja ajatukset alkavat tässä vaiheessa vuotta kääntyä pikku hiljaa kevääseen (ai, eikö teillä?!), joten tämä postaus edetään peruuttamalla syksystä takaisin kevääseen.

Loistosädekukka hehkuu lämpimänpunaisena syyskesällä. Kukat ovat alussa keltaisemmat ja muuttuvat kukinnan edetessä tiilenpunaisiksi. Menin jo heti sotkemaan aiotun järjestyksen, sillä loistosädekukka aloittaa jo heinäkuulla kukintansa. Tämä vain sopi mielestäni paremmin postauksen aloituskuvaksi kuin seuraava kuva.

Kaukasiantörmäkukka 'Perfecta' kukki viime kesänä ensimmäistä kertaa. Miten hempeä väri! Tämä on kivikkorinteeni viimeisimpänä kukintansa aloittava kasvi.

Punatähkä kukki runsaasti viime kesänä. Kivikkorinteen vuosi sitten tehty jatko-osa näytti tältä ennen tämän vuoden suurmylläystä.

Punaväriminttu pääsi kukinnan jälkeen kokonaan kivikkorinteen puolelle ja osa valkoisista syysleimuista sen taakse. Mitäpä sitä hyvää yhdistelmää suotta vaihtamaan.

Helminukkajäkkärä kukki heinäkuussa äitini puutarhassa. Tästä puskasta sain syksyllä jakopalan kivikkorinteeseeni.

Joku näistä ritareista pääsi kivikkorinteen päätyyn, jossa maa on savisempaa ja aidan varjo tuo helpotusta auringonpaahteeseen. Veikkaan, että siirron sai oikeassa reunassa oleva tummansininen, mutta varma en enää siitä ole.

Oregano siirtyi aurinkopenkistä kivikkorinteeseen. Sen siementaimia löytyy todennäköisesti ensi kesänä aivan joka paikasta, sillä en muistanut leikata sen kaikkia kuihtuneita kukkia tarpeeksi aikaisin pois.

Sinikatana 'Alba' (=silmäkatana 'Bicolor') on viime kesän uusi kasvituttavuus minulle. Ihastuin sen ulkonäköön yhtä paljon kuin pahuksen rusakot katanan kukkien makuun. Ensi kesän ostoslistalle laitetaan siis tukkupakkaus valkosipulijauhetta.

Tarhakeijunkukka 'Hans' on viihtynyt mainiosti kivikkorinteen yläpuolella aurinkopenkissä. Siirsin syksyllä yhden kokeeksi kivikkorinteen puolelle, toivottavasti viihtyy sielläkin yhtä hyvin.

Kevätvuohenjuuret kukkivat toukokuun puolivälistä alkaen. Siirsin syksyllä nämä kolme taustalla pilkottavan tuoksuvatukon kohdalle kosteampaan maahan.

Postauksesta jäi puuttumaan kaunopunahattu, sillä pienet taimeni eivät vielä tänä vuonna kukkineet. Ehkäpä ensi kesänä sitten nähdään niidenkin kukintaa. Nyt on kivikkorinteen kasvivalikoima käyty läpi. Jos joku jäi lukematta, pääset kurkkimaan niitä seuraavista linkeistä:

Kivikkorinteen kasvit, osa 1 (maksaruohot)
Kivikkorinteen kasvit, osa 2 (mehitähdet ja levisiat)
Kivikkorinteen kasvit, osa 3 (matalat kivikkokasvit)

Seuraavissa postauksissa päästään kesätunnelmista ajankohtaisempiin näkymiin. Kukkien ja ruskavärien sijaan tiedossa on lumisia kuvia, sillä meillä on vietetty koko marraskuu hyvin talvisissa maisemissa. Muistaakseni olen kolannut pihan jo neljä kertaa ja yhden kerran sain delegoitua väärään aikaan paikalle osuneelle veljelleni. Säiden haltija on taas tänä vuonna päättänyt, että lunta sataa juuri silloin kun isäntä on töissä ja rouva kotona. No, tuleepahan taas treenattua ensi kesän kaivuu-urakoita varten.

Lunta riittää mukana kuljetettavaksi asti!

Iloista viikkoa!

Kivikkorinteen kasvit, osa 3

Sarja kivikkorinteen kasveista jatkuu tänään matalilla ja "matalilla" kivikkokasveilla. Ensimmäiset ovat siis oikeasti matalia, "matalat" muuten matalia, mutta nostavat kukkansa korkeuksiin. Sekava sepustus, mutta tiedätte, mitä tarkoitan, kun näette kuvat. Maksaruohot, mehitähdet ja levisiat esittelin kahdessa ensimmäisessä postauksessa, joten jätän ne pois tästä postauksesta. Tämän päivän kasviesittelyt tehdäänkin värijärjestyksessä.

Hopeahärkki vetää huomion keskikesällä valkoisena hohtavalla kukinnallaan. Muun ajan kasvukaudesta se on kauniin hopeinen.

Isorikko kukkii osittain samaan aikaan hopeahärkin kanssa, mutta nostaa kukkansa paljon korkeammalle.

Tarhakylmänkukka 'Alba' on kivikkorinteeni ensimmäinen kukkija. Vasta nyt muistin, että minun piti vaihtaa sen ympärille tummemmat kivet, jotta valkoiset kukat tulisivat paremmin esille taustastaan.

Tarhakylmänkukan ihanat siemenhahtuvapalleroiset jäävät koristamaan kasvia pitkäksi aikaa kukinnan jälkeen. Yksi suosikkikasvejani.

Siirsin loppukesällä erivärisiä belliksiä kivikkorinteen juurelle, missä maa on selvästi kosteampaa kuin rinteessä eikä aurinkokaan porota ihan aamusta iltaan. Keväällä nähdään, miten ne siellä viihtyvät vai onko paikka lumien sulamisvesien takia liiankin kostea keväisin.

Nukkapähkämö, eli lampaankorva viihtyy kuivimmassa ja karuimmassa mahdollisessa paikassa. Se kuuluu myös niihin kasveihin, jotka nostavat kukat korkeuksiin, vaikka ovat muuten matalia. Leikkaan kukkineita varsia pois, sillä muuten tämän siementaimia löytyy aivan joka puolelta.

Luulin siirtäneeni luonnonvaraisen ketoneilikan kokonaan pois kivikkorinteestä niittyjen puolelle, mutta sen alkuja tupsahtelee edelleen kivien väleistä. Olkoon sitten kun kerta näyttää viihtyvän, onhan se nättikin.

Alkusyksyn alelaarista löysin rantalaukkaneilikan 'Sea Pink'. Vasemmalla toivekuva ensi kesälle, oikealla tilanne lokakuulta.

Lapset aiheuttavat usein ylimääräisiä sydämentykytyksiä ja kauhunkiljaisuja puutarhassa. Kovan onnen patjarikkokin on saanut osansa, ellei enemmänkin. Sain puutarhaystävältä taimen toissa kesänä. Minulla ei vielä silloin ollut sille paikkaa, joten annoin sen kasvaa kesän ajan ruukussaan kokoa. Kuopus onnistui saamaan ruukun käsiinsä ja harjoitti tutkivaa puutarhurointia sillä seurauksella, että kasvi oli palasina ja mullat pitkin pihakiveystä. Keräsin palaset ruukkuun ja hoivailin parhaani mukaan siihen asti, että sain istutettua sen kivikkorinteeseen. Lapsilla on tapana katsella kivikkorinteessä surraavia pörriäisiä, joten en sen kummemmin kiinnittänyt huomiota, kun kuopus muutama päivä myöhemmin seisoi kivikkorinteen luona. Hetkeä myöhemmin tajusin tehneeni virheen, kun näin lapsen kaivelevan maata kivien välissä. Tietenkin juuri patjarikko joutui uudelleen uhriksi!

Toissa kesän kaltoinkohtelusta huolimatta patjarikko kukki viime kesänä. Eihän tämä nyt mitenkään loisteliasta kukintaa ole, mutta ainakin kasvi on hengissä.

Sammalleimua sain äitini ystävältä viime kesänä. Ilmeisesti tämän pitäisi olla sitä "tavallista" violetinpunaista. Varmistuksen näemme ehkäpä jo ensi keväänä.

Kangasajuruoho 'Magic Carpet' kukkii runsaasti aivan matalana mattona.

Kylvin keväällä ristikin siemeniä. Vasemmalla taas toivekuva, oikealla lokakuun todellisuus. Jospa ensi keväänä tulisi edes muutama kukka.

Lopuksi kivikkorinteen siniset sähikäiset. Loistosalviasta en tainnut ottaa edes taimikuvaa. Yksi viime syksynä kylvetyistä taimista ehti tehdä nuput, mutta ei aukaista niitä ennen pakkasia, joten salvioita ihastellaan ensi kesänä, jos talvehtiminen onnistuu. Sinilemmiö sen sijaan ihastutti viime kesänä häikäisevän sinisellä kukinnallaan.

Sinilemmiö 'Heavenly Blue' kukkii sopivasti yhtäaikaa hopeahärkin kanssa. Tosin kukintaa riittää ripotellen pitkin kesää.

Tässä kukintaa parhaimmillaan. Värikin on juuri näin sininen kuin kuvassa.

Tässäpä olivat kivikkorinteeni matalat kasvit. Seuraava postaus onkin sarjan  viimeinen osa. Esittelen siinä kaikki loput, eli korkeat ja näyttävät kasvit. Oikein mukavaa huomista isänpäivää kaikille iseille ja isoisille!

Jos edelliset kivikkokasvipostaukset ovat jääneet huomaamatta, niin seuraavista linkeistä pääset tutkimaan niitä:
Kivikkorinteen kasvit, osa 1 (maksaruohot)
Kivikkorinteen kasvit, osa 2 (mehitähdet ja levisiat)