Nestorin kesäseikkailuja, osa 2

Lunta on tupruttanut tänne jo lähemmäs 20cm mutta katsellaan joulukorttimaisemien sijaan Nestorin ja Minnin kesäpuuhia. Nyt on vuorossa tapahtumia kesäkuun puolivälistä heinäkuun loppupuolelle. Kävimme kesäkuun puolivälissä itse lomareissulla ja tietenkin kirjahyllyn miniasukas pakkasi laukkunsa ja hyppäsi kissoineen mukaan reissaamaan.

Helmipensasta piti ihastella ihan lähietäisyydeltä.

Ensimmäinen pysähdys oli Kottikärryn kääntöpiirillä, jossa Nestori pääsi tutkimaan helmipensaiden kukintaa. Ei ole moisia ihmeitä meillä pohjoisempana näkynyt. Sää oli hieman tuulinen, joten varovainen piti Nestorin olla, ettei horjahdellut tuulenpuuskissa vaarallisesti. Hattukin oli varmuuden vuoksi sidottu nauhalla päähän kiinni.

Nestori oli hieman huolissaan Minnistä, joka uskaltautui hirmuisen lähelle kiven reunaa ihastelemaan huikaisevan kauniita maisemia.

Kottikärryn kääntöpiiriltä reissasimme Kotkaan, jossa matkakohteena oli tietysti pari puistoa ja vähän muutakin, mutta niistä kuvia ja juttua toisella kertaa. Nestori löysi Sapokan puistosta pari mukavaa yksityiskohtaa. Puiston suurten siirtolohkareiden ja kallioiden rinnalla Nestori ja Minni näyttivät muurahaisen kokoisilta.

Nestori ja Minni lepuuttivat jalkojaan suurten kivenjärkäleiden juurella. Raskaaksi kävi näin pienillä suuren puiston kiertely.

Eihän tässä jäniksen selässä olla, vaan otsalla ja korvissa!

Atsaleat kukkivat niin upeasti, että Nestori kävi ihan lähietäisyydeltä nauttimassa niiden väreistä ja tuoksusta.

Tykkimäen huvipuistossa Kouvolassa Nestori ruokki kaneja. Pupunpoikaset katsoivat uteliaina minikokoista vierailijaa.

Reissussa oli mukavaa mutta olihan kotiinpaluukin hauskaa. Puutarhassa oli ainakin tapahtunut vaikka mitä.

Hyönteishotellin varaustilanne oli tarkistettava monta kertaa kesän mittaan. Vielä löytyy vapaita huoneita.

Neilikka kukki runsaasti, tosin sateet saivat osan kukista ruskettumaan. Nestori nyppi ahkerasti kuihtuneita kukkia pois, jotta uudet nuput mahtuisivat aukeamaan.

Heinäkuun alkupuolella pionit alkoivat raotella nuppujaan. Minni oli usein karkuteillä ja piilotteli ties missä.

Avonaisista kukista löytyi mukavia päiväunipaikkoja. Peittoakin sai vähän vedettyä päälle, jos oli vilpoisa keli.

Heinäkuun loppupuolella alkoivat jaloangervot kukkia. Näyttää vähän vaahtokylvyltä.

Ensimmäisten avonaisten kärhönkukkien luo pääsemiseksi piti kiipeillä. Minni jo paistattelee ilta-auringossa heteiden seassa mutta Nestorilla on vielä vähän matkaa.

Seuraavassa Nestori-postauksessa tapahtuukin jänniä, kun siirrytään elokuulle. Mukavaa viikonloppua!

Viisi uutuutta testattu

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa! Kuvassa mustasilmäsusanna ja etelänmunkki 'Blaulicht'.

Otsikosta huolimatta tämä ei ole mikään yhteistyöpostaus tai työkaluvertailu, vaan keväällä synttäriarvonnassa minulle esitetyn haasteen loppukooste. Hippohiiri haastoi minut testaamaan viittä ennestään tuntematonta hyötykasvilajiketta. Tulkitsin tämän nyt niin, että piti testata itselleni uusia kasveja eikä etsiä kokeiltavaksi maailman ääristä jotain, mistä Suomessa ei ole kuultukaan. Valitsin alunperin testiin teeyrteistä kamomillan, mintun, sitruunamelissan ja juureksista kaura- ja mustajuuren. Teeyrttisekoituksessa oli varmaan jotain vikaa, sillä en saanut siitä yhtään siementä itämään. Osan kylvin syksyllä, osan talvella hankikylvönä, osan ihan normaalisti huoneenlämpöön ja loput keväällä kasvimaalle. Ei siltikään yhden yhtä tainta. Luovutin ja ostin niiden tilalle kesällä sitruunamelissan ja suklaamintun taimet taimistolta. Kamomillan korvasin keskikesän alehyllyltä löytämälläni curry-yrtillä. Kaurajuuren taimia esikasvatin muutamia ja mustajuuret kylvin aikaisin keväällä suoraan maahan.

Suklaamintun kasvutapa oli tällainen retkahteleva ja naapurilaatikkoon kurotteleva. Kavereina sillä oli samettikukka (tuo paleltunut törö etureunassa) sekä kehäkukka.

Minttu ja sitruunamelissa kasvoivat hyvin. Maistelin kumpaakin tuoreena siltään, vesikannun maustajana ja tuoreista lehdistä haudutettuna teenä. Minttu hammastahna-aromeineen ei hurmannut mutta sitruunamelissaa pakastinkin talven varalle. Toivon sen tietysti talvehtivan, jotta ei tarvitse ostaa ensi kesänä uutta tainta. Curry-yrtti, eli italianolkikukka, tuoksui todellakin curry-mausteelle mutta ruuanlaitossa siitä ei ole ollut iloa. Kuivatin joitakin oksia talven varalle ja kokeilen eri resepteissä, mutta tuskin se on jäämässä maustekaappimme vakioasukkaaksi. Ruukkukasvina se oli valtavan helppo, sillä se sieti kuivuutta erinomaisen hyvin (silloin kun seinän vierustalle ei sade osunut). Kasvin hopeiset, nukkaiset ja pikkuruiset lehdet ovat kuin luotuja äärimmäisen paahteisiin ja kuiviin olosuhteisiin. Sille voisi siis olla käyttöä paahteisen paikan ruukkuryhmässä, jossa sen hieno ulkonäkö toisi hyvin kontrastia muihin kasveihin. Ostamani yksilö on nyt kellarissa talvehtimassa. Jos se selviää kevääseen saakka, niin kyllä sille paikka löytyy.

Curry-yrttiä ei tullut kuvatuksi kesällä, mutta tässä se on kellarin hyllyllä pelakuun kaverina.

Kaurajuurta päätin kasvattaa ensisijaisesti kukkien takia mutta toki sen maistelukin kiinnosti. Nuoret lehdet maistuivat ruoholle, joten ne eivät saaneet jatkopaikkaa salaattikulhosta. Yhden taimista nostin syksyllä ylös, jotta pääsen maistamaan juurtakin. Liekö syy esikasvatuksessa vai liian kivisessä ja tiukassa maassa, mutta juuri oli niin karvainen umpisolmu, ettei siitä liiemmin syötävää irronnut. Peseminenkin oli lievästi sanottuna haastavaa. Kypsensin sen uunissa muutamana palasena kuorineen päivineen muiden juuresten mukana. Kaurajuuren maku oli ainakin tällä kypsennystavalla oikein hyvä. Se oli minusta hienostuneen mieto, vähän samantyylinen kuin maa-artisokalla mutta täyteläisempi ja makeampi. Saatankin ensi kesänä kylvää kaurajuurta ihan lavakaulukseen sen verran enemmän, että niistä voisi syksyllä kaivella suurimman osan syötäväksi ja jättää vain pienimmät ja epämääräisimmän näköiset juuret seuraavan kesän kukkijoiksi. Kasvin maanpäälliset osat olivat sen verran sirot näin ensimmäisenä vuonna, että niitä mahtuisi hyvin kasvamaan aika tiheässäkin.

Pesun ja enimpien hiusjuurien siistimisen jälkeen kaurajuuri näytti tältä (punaiset tahrat leikkuulaudalla ovat vasta pilkottua punajuurta).

Mustajuuren siemenet itivät hieman epätasaisesti mutta tuli niistä yhdeksän tainta kuitenkin. Tarpeeksi myöhään syksyyn kun jaksoi odotella, niin ehtivät juuretkin kasvaa syöntikokoisiksi. Muutama juuri jäi lyijykynän kokoiseksi mutta joukossa oli myös pari oikein pitkää ja sopivan paksua juurta ja useita vähän lyhyempiä mutta paksuja juuria. Kokonaissadoksi tuli kuorittuna 400g, mistä riitti neljälle hengelle hyvin alkukeitoksi. Ainoa miinus mustajuuren kasvattelussa oli sadonkorjuun vaikeus. Pitkät, ohuehkot ja herkästi katkeavat juurekset piti kirjaimellisesti kaivaa ylös maasta. Jos niitä aikoo kasvattaa lavakauluksessa, puolet lavasta kannattaa kylvää jotain aiemmin kerättävää satoa, jotta pääsee kaivamaan vallihautaa mustajuurten viereen. Toinen vaihtoehto olisi nostaa lavakaulukset kokonaan irti ja valutella mullat pois niiden välistä, mutta siitä tulisi melkoinen sotku kasvimaan käytäville.

Mustajuurisato vasta nostettuna.

Testattavana olleista kasveista mustajuuri menee ehdottomasti jatkoon. Oli tarkoitus kylvää niitä jo syksyllä mutta ennen kuin sain sitä aikaiseksi tehdä, tänne tuli lunta ja pakkasta. Kylvö siirtyi siis keväälle. Kaurajuurta aion kylvää ensi keväänä pikkuisen suoraan maahan ja katsoa, tulisiko juurista yhtään helpommin hyödynnettäviä sillä konstilla. Jos tämänvuotiset kaurajuuret kukkivat oikein komeasti, jätän ensi kesän sadosta osan taas seuraavalle vuodelle kukkimaan. Sitruunamelissa oli myös hyvä uusi tuttavuus, joten se päässee jatkokierrokselle. Uutta suklaaminttua en aio ostaa, jos tämänvuotinen ei talvehdi. Perennasiemenkirjeestä otin pikkuisen omenamintun siemeniä, joten se tulee ensi vuonna testattavaksi. Myöskään uutta curry-yrttiä en aio ostaa, jos vanha ei selviä kellarissa talven yli.

Yksi kaurajuurista oli tämän kokoinen lokakuun lopussa.

Olkoon loppukevennyksenä seuraava tarina. Näin syyskuussa kompostiroskia viedessäni jonkun otuksen vilahtavan varaston edessä talvetusta odottelevien ruukkujen välistä kompostorin taakse, joten päätin virittää hiirenloukun ruukkujen sekaan. Asettelin ruukut niin tiheään, etteivät Karo, oravat tai linnut pääsisi loukkuun käsiksi ja laitoin vielä pienen peltilevynkin loukun kohdalle katoksi. Loukkuun jäi ensimmäisen parin päivän aikana peräti kuusi pikkujyrsijää: suurin osa myyriä mutta oli siellä pari hiirtäkin. Sitten tuli useamman päivän tauko ja luulin jo myyrien loppuneen. Annoin kuitenkin loukun olla edelleen paikoillaan ja eräänä päivänä huomasin sen hävinneen. Tutkin koko lähialueen enkä löytänyt sitä. Meni melkein kuukausi ennen kuin bongasin loukun kasvimaalta. Se oli kasvimaan aidan ja betonirenkaan välissä ja vasta ylläolevaa kuvaa ottaessani huomasin sen. Mysteeriksi jäi, mikä otus loukun oli kukkaruukkujen seasta hakenut ja kuljettanut monen metrin päähän ja vielä kasvimaan aidan läpikin. Pitäisi näemmä aina ankkuroida hiirenloukku narulla kiinni johonkin, etteivät ne lähtisi kävelemään.

Joulukuun alun kuulumiset

Työpaikan pihalla männyt ovat saaneet kauniin lumikuorrutuksen.

Tänne taisi talvi tulla jäädäkseen tai ainakin toistaiseksi näyttää siltä, että näin tapahtuisi. Tasan marraskuun puoliväliin olin merkannut kalenteriin pientä lumisadetta ja samalla lämpötila putosi pakkaselle eikä sen jälkeen ole enää plussalle menty. Lunta on tullut pikkuisen kerrallaan lisää ja maisemat muuttuneet talvisiksi. Olen melkein hyppinyt riemusta, kun ei ole tarvinnut miettiä, kuinka saada lapset pukemaan kuravaatteet päälleen ja kuinka minimoida hiekan kulkeutuminen sisälle kenkien mukana tai Karon tassuissa. Ja kun pakkasta ei ole ollut juuri paria astetta enempää, tarkenen myös itse vielä tavallisen tallaajan mittapuun mukaan suunnilleen normaalissa talvivarustuksessa. Kymmenen pakkasasteen kohdalla siirryn lähipiirin mukaan naparetkeilijän varustukseen.

Pensashanhikki 'Lovely Pink' ei ehtinyt karistaa ihan kaikkia lehtiään ennen talven tuloa.

Rusakko on yrittänyt päästä atsaleojen kimppuun. Verkon keskellä puistoatsalea 'Satomi' pitää myös viimeisistä lehdistään kiinni, 'Tarleena' ja 'Violetta' ehtivät pudottaa ne ajat sitten.

Löysin ilokseni varaston hyllyn takaosasta vielä yhden verkkorullan, johon olin keväällä rullannut kaksi pitkää verkonpätkää ja yhden lyhyemmän palasen. Ehdinkin jo vähän ihmetellä sitä, miten verkot eivät tänä vuonna riittäneet oikein mihinkään. Lyhyellä pätkällä paketoin majapenkissä olevan kuutamohortensian. Rusakot olivat pomppineet useamman kerran aivan sen vierestä mutta toistaiseksi olivat jättäneet hortensian rauhaan. Lunta on vielä sen verran vähän, että pitkäkorvat löytävät herkullisempaa evästä muualta. Kahdella pidemmällä verkolla sain paketoitua koko majapenkin majan alppikärhöineen sekä aurinkopenkistä mustilanhortensian, pitsipihlajan ja yhden koivuangervoista samaan häkkiin. Pitsipihlajan verkon siirsin mongolianvaahteralle. Vasta majan verkotuksen jälkeen tuli mieleen hankikylvöjen sijoittaminen. Viime talvena hautasin ne nimittäin majapenkin istuimen alle. Nyt pitänee keksiä niille jokin toinen paikka, sillä verkon saumakohta jäi majan taakse, eli majan sisälle ei enää pääse kuin lentämällä tai kiipeämällä seinän yli. Lentää en osaa eikä majan seinä taida kestää kiipeilyä.

Yrittäkööt rusakot päästä nyt alppikärhöjen kimppuun! Aiemmin hätäapuna olleet raudoitusverkon palaset oli tarkoitus ottaa pois mutta olivat jäätyneet maahan kiinni.

Ihmeellistä, kuinka jänöt löytävätkin vihreät lehdet lumen alta. Bellikset ja suurin osa kurjenpolvista on kaivettu esille ja mutusteltu hyvällä ruokahalulla. Myös osa myskimalvoista on syöty. Suon jänöille perennoilla herkuttelun sillä ehdolla, että ne jättävät puuvartiset rauhaan. Kovasti rusakot ovat jo kierrelleet verkkojen ympärillä etsimässä heikkoja kohtia. Toivottavasti eivät sellaisia löydä. Loistokärhöjä saavat minun puolestani jänöt vedellä suihinsa kunhan eivät ihan maata myöten niitä syö. Osa versoista kun saattaa hangen alla talvehtia ja siten kukkia jo alkukesällä. Loistokärhöistä puheenollen: kellarissa tapahtuu kasvuunlähdön ihmeitä.

Loppukesällä hankitut loistokärhöt ovat innostuneet puskemaan uusia silmuja. Tämä taisi olla 'Evijohill'.

Toivottavasti kärhöt nyt suostuvat pysyttelemään talviunilla, ettei tarvitse niiden hentoja lonkeroita kovin paljoa saksia pitkin talvea. Leikkasin varmuuden vuoksi kaikista vanhoja versoja lyhyemmiksi, jotta pystyn paremmin seuraamaan niiden vointia. Muuten en olisi vielä tässä vaiheessa mennyt kellariin mutta eteisestä piti siirtää vielä muutama kasvi kellarin puolelle. Ne jäivät aikaisemmin siirtämättä, sillä oletin tulevan vielä plussakelejä. Koska sellaisia ei nyt olekaan tullut, jouduin paketoimaan ison verenpisaran ja yhden pelakuun vanhaan pussilakanaan ja juoksuttamaan kellariin. Oli tarkoitus viedä vielä yksi isoista pelakuulaatikoistakin kellariin, mutta totesin siellä olevan jo aivan tarpeeksi kasveja. Onhan sitä ennenkin mahduttu eteisessä liikkumaan, vaikka siellä jokunen kasvi olisikin.

Kellarin portailla istuen selkä vasten takaseinää sain koko kellarista kuvan. Melko täyttä on vai kuinka?

Vapaata lattiapinta-alaa on tämän verran, kun seisoo sivuseinässä kiinni.

Portailta katsottuna pimentoon jäävällä seinustalla on kolme hyllyllistä ruukkuja ja niiden edessä lattialla lisää.

Muistin syksyllä väärin: näitä pieniä alppiruusun taimia tulikin kellariin kaksi. Tässä niistä isompi. Latvassa on pullea silmu, mutta ei ehkä kuitenkaan nuppu, vaikka niin toivoisin.

Keskihyllyn takaosassa on toinen alppiruusu. Etualalla kurottelee kaksi syyssyrikän pistokastainta, jotka ovat ottaneet kärhöistä mallia ja puskeneet lehtihangoista uusia versonalkuja.

Ylähyllyltä saa otettua hiukan tarkempia kuvia, sillä lamppu on heti vieressä. Viimeisistä aleista hankitut hyasintin sipulit puskevat jo versoa.

Ylähyllyllä on myös tämän hetken isoin ilonaihe: jouluruusun kylvös, josta puskee jo kuusi topakkaa koukkua.

Sisäinen askartelijani pääsi taas vauhtiin, sillä kävin eilen ylioppilasjuhlissa. Päätin väkertää kortin itse, sillä tähän aikaan vuodesta ei kaupoissa ole kovin kummoista valikoimaa sillä osastolla. Ei ole kovin kiva, jos jokaiselta vieraalta tulee samanlainen kortti. Ylioppilas harrastaa musiikkia, joten tulostin Gaudeamus igitur -kappaleen nuotin vaaleanpunaiselle paperille ja piirsin sen päälle lakin ja ruusun. Liimasin kuvan sekä muovisen lyyran luonnonvalkealle korttipohjalle ja lisäsin vielä mustan "silkki"nauhan tehosteraidaksi. Kortin sisälle liimasin vaaleanpunaisen paperin onnittelutekstejä varten.

Kortista tuli minusta aika onnistunut.

Sisäinen näprääjä on askarrellut viime aikoina jotain muutakin mutta kuvia niistä joudutte vielä odottamaan hetkisen. Minikokoisten asioiden tekeminen on hitaampaa kuin uskoisi. Joulupuuhia on jo aloiteltu mutta kovin pienesti, valosarjatkin vielä odottavat laatikossaan inspiraatiota. Saa nähdä, milloin sellainen sitten iskee vai vietämmekö pimeää joulua. Mukavaa joulukuuta kaikille!

Nestorin kesäseikkailuja

Huomasin, että kirjahyllyssämme asusteleva kotitonttu Nestori Naavaparta ja hänen kissansa Minni eivät ole esiintyneet blogissa kertaakaan sitten viime joulukuun. He ovat kuitenkin edelleen mukana elämässämme ja puuhastelevat ahkerasti kaikenlaista niin kesällä kuin talvellakin. Siitä todisteeksi julkaisen kuvia, joita minimittaiset paparazzit ovat kesällä Nestorista ja Minnistä räpsineet. Kaksikolla on ollut varsin vauhdikas kesä ja heidät on nähty niin puutarhassa kuin lomamatkallakin. Kurkataanpa ensin alkukesän kohokohtia.

Tuleeko sitä kalaa lemmikkimerestä?

Ja milläs muullakaan sinne ongelle pääsisi kuin vesijetin tapaisella menopelillä? Hiiuli hei!

Nestori on huvittelun lisäksi ahkeroinut myös kasvimaalla. Kevätkylvöihin hän ei oman kasvimaansa laiton vuoksi ehtinyt mukaan, mutta myöhemmin kesällä hän kävi tekemässä mm. paikkauskylvöjä hernepenkkiin ja kitkemässä rikkaruohoja. Kasvimaapuuhat ovat pitkälti omavaraistaloudessa asustelevalle Nestorille hyvin mieluisia, joten en pannut pahakseni hänen asiantuntevaa puuhailuaan omalla kasvimaallani. Kaikki apu, myös minikokoinen sellainen olikin todella tarpeen avoimiin puutarhoihin valmistautuessa ja harvoina poutahetkinä lisäkädet kitkemisapuna tulivat tarpeeseen, kun rikkaruohot yrittivät valloittaa joka paikan. Nestorin omalla kasvimaalla kun ei rikkaruohoista ole tietoakaan, niin hän ehti hyvin olla minulle apuna.

Minni oli työnjohtajana, kun piti kaivaa herneensiemenelle kuoppa ja kitkeä valkosipulipenkistä vesiheiniä. Taisi Nestori kerätä villivihanneksia ruokapöytäänsä siinä samalla.

Tässä Nestori tarkistaa luumupuun kukinnan onnistumista ja auttelee samalla pörriäisiä pölytystyössä.

Välillä pitää ottaa pienet päivänokoset, jotta jaksaa taas touhuilla.

Nestorin torkkuessa Minni teki omia tutkimusretkiään.

Pidemmät matkat Minni matkusti mukavasti Karo-paikallisliikenteen kyydissä.

Lisäsin muuten blogiin tuonne yläpalkkiin kasviluettelon kaveriksi uuden välilehden, josta Nestorin ystävät pääsevät kätevästi selaamaan Nestorin puuhia. Postaukset tulevat sinne päivämäärän mukaan lajiteltuina tuorein juttu ylimmäisenä. Tai ainakin sen pitäisi toimia niin. Ilmoittakaa, jos siellä on jotain ongelmia, niin yritän korjata. Kännykällä selatessa välilehdet löytyvät yläreunasta Etusivu-palkin oikeassa reunassa olevaa pientä kolmiota klikkaamalla.

Kyllä maittaa uni hyvin kukkaisella pedillä köllötellessä!

Tässäpä olivat pienet maistiaiset Nestorin ja Minnin alkukesän puuhista. Pysykäähän kuulolla, niin näette, mitä kaikkea kesän aikana onkaan tapahtunut! Seuraavaksi ajankohtaista tiedotusta jouluun liittyen. En tehnyt tänä vuonna blogiin joulukalenteria, mutta lisäsin selainversion sivupalkkiin linkit kahden edellisen vuoden joulukalenterien ensimmäisiin luukkuihin (kännykällä ne saa näkyviin klikkaamalla alalaidasta "näytä internet-versio" -linkkiä). Yritän muistaa päivittää niitä ajan tasalle, mutta jos sinne sattuu joskus jäämään vanha luukku näkyville tai ette malta odotella luukkujen avaamista jouluun asti, niin klikkaamalla postauksen lopussa "uudempi teksti" -linkkiä (tai mobiiliversiossa nuolta vasemmalle) pääsette kurkkimaan seuraavaa luukkua. Vuoden 2019 joulukalenterissa oli satu yksinäisen valesypressin ja kivenmurikan joulukuusta ja vuoden 2021 joulukalenterissa Nestorin ja Minnin joulupuuhia. Iloista marraskuun loppua ja joulun odotusta itse kullekin!

6+1 kuvaa toukokuusta

Jatketaan haastelinjalla kun kerta vauhtiin päästiin. Päätin nimittäin tarttua tähän Kuusi kuvaa toukokuusta -haasteeseen, jonka Saaripalstan Saila on jatkojalostanut Tuplasti terapiaa -blogin kuusi kuvaa kesästä -haasteen pohjalta. Toukokuu totisesti hurahtaa aina ohi ihan silmänräpäyksessä. Voisi viettää hyvin koko päivän puutarhassa eikä siltikään välttämättä pysyisi hirmuista vauhtia maasta nousevien kasvien perässä saati sitten ehtisi raportoimaan jokaisesta kevään ihmeestä blogiin. Minusta tuntuu, että täällä IV-vyöhykkeellä vauhti on vielä hurjempaa kuin Etelä-Suomessa, sillä maa on usein vielä toukokuun alkupuolella roudassa ja silti kuun loppuun mennessä olemme kirineet Etelä-Suomen kanssa ainakin melkein samaan kasvuvaiheeseen. On se ihmeellistä! Kuvien valitseminen oli todella vaikeaa, joten tungin väliin yhden bonuskuvan.

Toukokuun alussa meillä on usein vielä paljonkin lunta, mutta sieltä ne kevättähtien nuput vaan sitkeästi puskevat läpi.

Kevätkurjenmiekat, kevättähdet ja krookukset ovat meillä ensimmäisiä kukkia. Ne puskevat itsensä esiin heti kun vain vähänkin alkaa päivä paistaa lumen läpi, jos maa ei ole kovin syvälle aivan umpijäässä. Aika usein meille sataa pysyvät lumet ennen kuin maa ehtii jäätyä kunnolla, joten routa jää vain ihan pintakerroksiin. Syvemmältä sula ja lämmin maa saattaa jopa ohentaa routaa talven mittaan altapäin, kun paksu hanki suojaa pakkasilta. Siitä on sipulikukkien hyvä ponkaista vauhdilla kasvuun keväällä ja sen ne totisesti tekevätkin. Ensimmäiset kevätkurjenmiekat aloittavat usein huhtikuun lopulla paikassa, josta lapioin kevään edistämisen innossani lunta pois, joten toukokuun alussa ne kukkivat jo komeasti.

Pörriäiset löytävät kevätkukat saman tien kun niitä alkaa aueta. Kevätkurjenmiekoista nautiskelee ilmeisesti joku maamehiläinen.

Vesimyyrä söi viime keväänä melkein kaikki hyasintit, joten nämä pari kukkivaa rypästä olivat kultaakin kalliimpia. Nyt ollaan jo toukokuun puolivälissä.

Laitetaan se bonuskuva tähän väliin. Toukokuussa tulppaanit aloittelevat. Kaikkien piti olla 'Persian Pearl' -tulppaania mutta kolme on selvästi eri sävyisiä ja myös korkeampia. Oikein söpöjä nekin.

Toukokuun puolivälissä esikot ja valkovuokot alkavat päästä kunnolla vauhtiin.

Vaikka päivisin olisikin jo välillä t-paitakelejä, yöt ovat toukokuussa vielä pääsääntöisesti hyvin viileitä. Se hidastaa juuri sopivasti vauhtia, joten monen kasvin kukinnasta pääsee nauttimaan todella pitkään. Eron huomaa selvästi kesäkuuhun, jolloin vaikkapa tulppaanien kukinta on päivissä ohi. Joka vuosi toivon, että toukokuun puolivälistä alkaen ei olisi enää pakkasöitä (-päivistä puhumattakaan), jotta voisin pitää mahdollisimman paljon taimia ja talvetettuja kasveja ulkona yötä päivää. Niitä nimittäin on! Yhtään taimikaaoskuvaa en saanut mahtumaan kuuden kauneimman kuvan joukkoon, mutta ehkä blogiani pidempään seuranneet ovat jo huomanneet, että minulta lähtee joka vuosi esikasvatusmopo käsistä viimeistään maaliskuussa. Siispä toukokuun lopussa olen täysin pulassa taimieni kanssa, jos sattuu tulemaan pitkä pakkasjakso ja purkit pitää raahata takaisin sisätiloihin turvaan kylmältä. Aina on vakaa aikomus vähentää taimimäärää seuraavana vuonna, mutta joka kevät huomaan löytäväni itseni taas kerran samanlaisen taimikaaoksen keskeltä ja pahimmillaan ongelma on juuri toukokuussa, kun taimet ovat isoja ja kaipaavat paljon tilaa, valoa ja lämpöä.

Lehtoimikät kukkivat melkein koko toukokuun ajan ja niistä löytää takuuvarmasti aina kimalaisia. 

31.5.-22 'Laatokan Helmi' kukki täysillä, kaksi muuta luumua alkavat aukoa ensimmäisiä kukkiaan.

Ah, ihana toukokuu! Vielä viisi pitkää kuukautta odoteltavana...

Puutarhavuosi 2022

Sain aiemmin vinkin, että ainakin yksi lukijoistani odottaa jo kovasti tämän haasteen liikkeelle laittoa. Niinpä päätin tänä vuonna aloittaa tämän jo näin hyvissä ajoin, jotta kaikki halukkaat ehtivät varmasti osallistua siihen ennen kuin kevätkiireet puskevat päälle. Runkona on taas sama vanha haastepohja, sillä se on ainakin minusta tuntunut toimivan hyvin. Muistakaa muuttaa vuosiluku kohdasta 6, jos haluatte käyttää samaa pohjaa. Haasteeseen voi osallistua käyttämällä ehdottamiani valmiita vastausvaihtoehtoja tai kirjoittamalla vapaamuotoisemmin. Käykää myös vinkkaamassa minulle, kun olette osallistuneet, niin löydän postauksenne. Haastevastauksianne on ollut aina todella hauska lukea.

Sain keväällä toiselta puutarhaharrastajalta vaihdossa ihanaisen luhtaesikon, joka innostui jopa kukkimaan, vaikka oli näin pieni taimi.

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?

a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

Joku voisi väittää, että aiempien vuosien puutarhapuuhani ovat olleet hyvin lähellä hullun lailla raatamista, mutta tänä vuonna kaikkea pientä siistimistä oli Avoimiin puutarhoihin osallistumisen takia paljon enemmän. Kitkin myös kukkapenkkejä paljon useammin ja järjestelmällisemmin kuin aiemmin. Vaikka tekemistä ei ollut liikaa ja aikataulutin kaiken sopivan väljästi, tapahtuma aiheutti kuitenkin sen verran stressiä, ettei enää syksyllä huvittanut niin puuhailla puutarhassa.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

Oikeastaan kaikki tuli tehtyä, mitä suunnittelinkin. Muutama projekti oli bonuslistalla, eli tehdään, jos tulee inspiraatio ja sopivasti ylimääräistä aikaa. Ne kuitenkin jäivät odottelemaan vielä ensi kesää.

Avointen jälkeen mieleen tuli yksi ex-tempore-projekti, joka jäi tähän vaiheeseen syyskuussa. Ja juuri kun pääsin sanomasta, ettei avointen jälkeen enää huvittanut puutarhailla!

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

Tuli, ja paljon! Joitakin kasveja sain äidiltäni ja perennoja kasvatin aika paljon itse siemenestä, mutta kyllä niitä kasveja tuli ostettuakin. Kärhöjä varsinkin.

Tässä ehkä isoin kerralla puutarhaan tullut taimikuorma. Mukana on omia ostoksia, äitini kasvattamia taimia, lasten lomamuistot sekä Päivänpesän Katjan taimiyllätys.

4. Menetitkö kasveja?

a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!

Yllättäen takapihalta hävisi monta harjaneilikkaa ja myskimalvaa. Aurinkopenkistä vesimyyrä (tai useampi) kävi keväällä vetelemässä urakalla sipulikukkia kitusiinsa mutta muutenpa taisin selvitä ilman menetyksiä. Ai niin, syksyllä hankittu punainen palloesikko ei jaksanut lähteä keväällä kasvuun.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Metsäpuutarha ja luonnonpuro ovat edelleen haavelistallani. Nyt ei voi enää puhua edes salaisten haaveiden listasta, kun olen tuonut asian julki jo monta kertaa. Oikein iso kalliorinne voisi myös olla ihana herkkupala.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2022?
a. Sää
b. Kukkaloisto
c. Joku muu. Mikä?

Vettä, vettä, vettä... sitä satoi suorastaan kyllästymiseen saakka. Varmaan koko kesän sateet kerääntyivät lähialueilta juuri meidän kohdalle. Jouduin tyhjentämään monta kertaa vettä keräyssäiliöistä jorpakkoon, kun koko ajan vain satoi ja satoi. Eipähän tarvinnut kastella ruukkukasvejakaan montaa päivää seisoneella vedellä. Kesä tuntui myös kylmältä, sillä kunnon hellekelejä ei hirmuisesti ollut ja heinäkuussakin yölämpötilat putosivat usein jopa alle kymmenen asteen. Siinäpä varmaan oli syy siihen, miksi jotkut kesäkukat jurottivat eivätkä tomaatit ja paprikat jaksaneet kunnolla kukkia ja kypsytellä satoa ennen syksyä. Myös ensimmäistä kertaa osallistuminen Avoimiin puutarhoihin jäi muistoksi tältä kesältä.

Tulipa tämä näky valitettavan tutuksi kesän mittaan.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Eiköhän se ollut puutarhan saaminen esittelykuntoon täysin vieraiden ihmisten vierailua varten. Ei tarvinnut hävetä mitään siivoamatta jäänyttä kohtaa (onneksi kaaoksen valtaan joutuneisiin varastoihin ei ollut kenelläkään pääsyä tai näköyhteyttä).

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Suklaakosmos ja tarhaviinikärhö 'Etoile Violette' tuottivat melkoisesti iloa tänä kesänä. Kumpikin kukki runsaasti ja ilahdutti pitkälle syksyyn saakka. Loput hankinnoista toivon mukaan yllättävät iloisesti ensi kesänä.

'Etoile Violette' aloitti kukinnan aika myöhään, mutta se keskikesällä istutetulle kärhölle sallittakoon. Jaksoi kuitenkin kukkia komeasti.

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

Alehyllyltä löydetty mustaluumu mietityttää kovasti. Se on sen verran talvenarka, etten uskalla istuttaa sitä maahan, joten joudun pitämään sen ruukkupuuna. Se taas tarkoittaa sitä, että sille pitää löytyä sopiva talvetuspaikka. Tämän talven se mahtuu talvehtimaan kellarissa, mutta jos sen vaihtaa yhtään isompaan ruukkuun, tulee katto vastaan. Eteinen taas saattaa olla sille liian lämmin ja innostaa sen lähtemään kasvuun turhan aikaisin keväällä. Sitä ei myöskään voi leikata syksyllä pienemmäksi, sillä silloin varmaankin menettää kevään kukinnan. Paljon pulmia siis ratkaistavana.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Yllättäjiä oli tänä vuonna useita. Alkukesällä iloisesti yllätti tarhavaleunikko ensikukinnallaan. Vanhemmat kärhöt kukkivat komeasti ja nuoremmatkin vähintään muutamilla kukilla. 'Viipurilaisen punaluumun' hurja sato yllätti ja ylitti odotukset moninkertaisesti. Pelkästään se teki 27kg luumuja ja yhteensä luumuja saatiin yli 30kg. Myöhäissyksyn iloisin yllättäjä oli uusi jouluruusu, joka innostui kukkimaan.

Heinäkuussa kylvetyt vaaleajouluruusun siemenet ovat alkaneet itää varaston kylmyydessä. Ihana ja yllättävä itämisen ihme näin myöhään syksyllä! Kylvös pääsi kellariin, jotta pienet taimenalut eivät palellu heti elämänsä ensimetreillä.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Kurjenmiekat. Ainoastaan itse siemenistä kasvatetut iirikset tekivät muutamia kukkia. Heivasin heti avoimien jälkeen suurimman osan siperialaisista uusiin koteihin ja osan tarhakurjenmiekoista siirsin kadun päähän joutoalueelle. Pieni pettymys oli myös luumutarhan mysteeripensas, joka osoittautui puistosyreeniksi eikä nuokkusyreeniksi, jonka toivoin sen olevan. Nyt on oikea nuokkusyreeni kellarissa talvehtimassa ja jospa se muutaman vuoden päästä esittelisi ensimmäisiä kukkiaan.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
a. Kasveihin
b. Kiviin / Kiveyksiin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
d. Puutarhamatkailuun

Kävimme kesällä lomamatkalla, johon sisältyi muutama puutarhakohde. Vaikka itse kohteisiin oli vapaa pääsy, tuli matkalta hankittua ihan normaalihinnalla useitakin kasveja, joita ei täällä päin ole tullut juurikaan vastaan. Siihen lisäksi tuli kesän mittaan tietysti vaikka mitä muita hankintoja.

Sapokan puistossa Kotkassa kukkivat lomamatkamme aikaan atsaleat ja alppiruusut.

13. Mitä opit?

Kasvattamaan sellerien mukulan kokoa; selleri vaatii paljon kosteutta ja sen lisäksi sivujuuret pitää katkaista heinä-elokuussa, jotta mukula innostuisi pullistumaan. Opin myös sen, että kuivuudesta ja paahteesta nauttivat kivikkokasvit, kuten sinikatana ja nukkapähkämö, kasvavat sadekesänä valtavan korkeiksi ja retkottavat siksi joka suuntaan. Kukinta on myös huonompi kuin aurinkoisena paahdekesänä. Moni korkeammista maksaruohoistakin kasvoi liian honteloksi retkottajaksi märkyyden vuoksi.

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...

a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Odotan sitä, että saan taas puuhailla puutarhassa ilman tavoitetta saada paikat kuntoon johonkin tiettyyn päivämäärään mennessä. Ensi vuonna olisi myös kiva päästä itse vierailemaan toisten puutarhoissa ja hakemaan inspiraatiota niistä. En myöskään malttaisi odottaa sitä että näen, kuinka tämän vuoden kasvihankinnat talvehtivat ja kuinka upea kärhövuosi ensi kesästä tulee. Olisi myös ihanaa saada pitkästä aikaa kunnon hellekesä ja vain sopivasti sadetta vasta siinä vaiheessa kun IBC-kontista alkaa pohja pilkistää. Tämä tyttö tarvitsee kesällä aurinkoa ja lämpöä jaksaakseen pimeän syksyn ja talven yli!

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

Haastan ensimmäisenä mukaan Huopalinnun, joka vihjaisi jo odottavansa tätä postausta. Haasteen saavat myös Kukka & Kaali ja Navettapiika.