lauantai 6. kesäkuuta 2020

Myöhäisempiä esikoita

Esittelin toukokuussa puutarhani ensimmäisenä kukkivia esikoita. Nyt viimeisinkin mattimyöhäinen on aloittanut kukinnan, joten on aika esitellä loput kevään ja alkukesän söpöliineistä.
Yksi puutarhani ensimmäisistä esikoista on tämä kullankeltainen kevätesikko, joka alkaa kukkia heti etelänkevätesikon jälkeen.
Niittyrinteessä kukkii punakeltainen esikko, joka kärsi selvästi viime talvesta. Hengissä on kuitenkin.
Niittyrinteessä on myös tämä samettisen tummanpunainen esikko. Sekään ei pitänyt talvesta, mutta on sentään vähän kookkaampi kuin edellisen kuvan esikko.
Dramaattisen näköinen pihaesikko on viihtynyt paahteisessa aurinkopenkissä.
Liila palloesikko kukkii tänä vuonna ehkä sentin pidemmällä varrella kuin viime vuonna. Edistystä se on tämäkin. Ehkä siis viiden vuoden päästä kukinto nousee jo lehtien yläpuolelle.
Viime vuonna hankin kuusi erilaista esikkoa, joista neljä selvisi talvesta. Valkoisen palloesikon menetys harmittaa vähän, mutta eipä se kovin näyttävä olisi kukkiessaan ollutkaan, jos esitys olisi ollut samanlainen kuin liilalla kaverillaan. Ruokakaupasta hankkimani vaaleanpunainen esikko oli vihreänä vielä lumien sulaessa, mutta hävisi taiston routaista maata ja kevätahavaa vastaan. Näistä seuraavista esikoista melkein kaikki näyttivät kuolleilta keväällä, mutta jaksoivat kasvattaa juuresta uudet lehdet ja kukkivat nyt. Ehkä normaalivuonna nämäkin kukkisivat aikaisemmin.
Tämä violetti esikko on melkein samansävyinen kuin edellisen esikkopostauksen kummitädin esikko. Tämä ja sen kaksi jakopalaa talvehtivat näistä parhaiten.
Ihana tummanpinkki esikko selvisi juuri ja juuri talvesta. Toinen näistä sen sijaan heitti henkensä.
Iloisin yllättäjä oli himalajanesikko, jonka luulin kuolleen kokonaan. Tämä ja sen pieni jakopala ovat kumpikin nostaneet melkein neonpinkit kukkansa korkealle lehtiruusukkeen yläpuolelle ja loistavat kauas.
Siinäpä olivat kaikki puutarhani neljätoista erilaista esikkoa. Ensimmäisenä kukkineet esikot löydät postauksesta Esikkojen esiinmarssi (klik, klik). Pienimuotoinen esikkoinnostus on selvästi vallannut minut näiden pinkinpunaisten ja violettien esikoiden myötä. Päädyin jopa jättämään kummitädin purppuranvioletit esikot valkoisten esikoiden kaveriksi VALKEAAN varjopenkkiini, silllä ne näyttivät niin kauniilta yhdessä, etten yksinkertaisesti raskinut erottaa niitä toisistaan. Nyt pohdin, pitäisikö minun muuttaa penkin nimikin, sillä eihän siinä enää ole pelkästään valkoisia kukkia. Kaikenlaista nämä kasvit saavatkin aikaan!

torstai 4. kesäkuuta 2020

Tunnetko metsäkasveja?

Puutarhassani on aika paljon luonnonkasveja ja niiden määrä vain lisääntyy, kun vastaan tulee kiinnostavia kasveja, joita yritän saada viihtymään. Suurin osa kasveista on ollut jo valmiiksi omalla tontilla, osa on siirrettyjä. Osa on myös tullut omin avuin siemenestä tai juurakkona toisen kasvin mukana.
Tämän tontin aarteena pitämäni vaaleanpunaiset valkovuokot talvehtivat todella huonosti, mutta on niissä sentään jokunen kukka.
Tänä keväänä kasvivalikoimaan on tullut selvä metsäkasvien lisäys, sillä neliömetrin kokoiselle mustikkamaalleni on alkanut ilmestyä uusia kasveja. Toukokuussa saamissani metsämustikkamättäissä oli kunnon juuripaakut, joten niiden mukana mahtui tulemaan useampiakin salamatkustajia. Lisäksi kasvualustaan kippaamani neulaskarikkeen seassa on varmasti ollut siemeniä, jotka ovat alkaneet itää. Osan kasveista olen tunnistanut itsekin, mutta muutamaa pikkutainta en tunnista. Löytyisikö täältä tunnistusapuja?
Käenkaali eli ketunleipä oli mieluinen ja hyvin toivottukin salamatkustaja.
Puna-ailakin taimi?
Tuntematon kasvi numero 1.
Numero 2 näyttää minusta hieman niittyleinikiltä. Tai mitään muuta ei ainakaan tule minulle tästä mieleen.
Numero 3 näyttää jotenkin tutulta, mutta en keksi, mikä hän mahtaa olla lajiaan. Vaaleat täplät ovat siitepölyä, jota leijuu nyt joka paikassa.
Mikähän mahtaa olla numero 4? Ei soita mitään kelloja ainakaan minulle.
Ja viidentenä metsämansikan lehteä muistuttava lehti, mutta jotenkin kummallinen kasvutapa. Vai ovatko juuret hautautuneet multaa myllätessä niin syvälle, että vain yksi lehti on jaksanut kurotella esille?
Metsämustikkamaan kehittymisen seuraaminen on näiden yllätyskasvien takia ollut mielenkiintoisempaa kuin osasin etukäteen arvatakaan. Mielessä kyllä toisaalta pyörii ajatus, että pitää tunnistaa pian kaikki mullan ja karikkeen seasta puskevat kasvit, jotta voi napata mahdollisesti liikaa tilaa vievät lajit pois seasta jo pieninä. Sitähän en halua, että vaivalla väsätty mustikkamaani hukkuisi horsmaan ja mesiangervoon!
Tuomen kukat ilta-auringossa.
Meillä alkoi juuri ripsutella hiljalleen vettä. Juuri ajoissa, sillä huomenna olisi taas pitänyt kastella vastaistutettuja kesäkukan taimia, kasvimaata ja mustikkamaata. Nyt saisikin sataa vaikka koko yön sopivan reippaaseen tahtiin, jotta sadevesisäiliöt täyttyisivät. Toki sade tekisi hyvää koko puutarhalle ja vähentäisi ilmassa leijuvaa siitepölyn määrää. Mukavaa loppuviikkoa!

tiistai 2. kesäkuuta 2020

Ihana kesäkuu!

Kevät vaihtui sulavasti liukuen kesäksi ja kukkaloisto alkaa olla sen näköistäkin. Varsinkin takapihalla kukkii nyt loisteliaasti, siitä pitävät atsalea ja tulppaanit huolen. Lisäksi lemmikit ja luumupuut aloittelevat kukintaansa.
Kanadanatsalea 'Violetta' on puutarhani uusimpia tulokkaita ja esittelee nyt upeinta kukkaloistoaan. Taustalla tulppaani 'Hakuun'.
Narsissi 'Delnashaugh' talvehti huonosti ja viidestä sipulista ainoastaan yksi kukkii.
Luumutarhassa kukkii komea rypäs 'Pink Impression' -tulppaaneita. Kanadanatsalea näkyy taustalla.
Keltaluumu 'Laatokan Helmen' ensimmäiset avautuneet kukat. Koko puu on yhtä täynnä nuppuja kuin tämä oksa.
Vaikka takapihalla on pääasiassa sinisiä lemmikkejä, on luumutarhaan kertynyt niitä paljon valkoisena. Siirsin sinne viime kesänä kaksi yksilöä ja ne ovat saaneet aikaiseksi kiitettävän määrän valkoisia siementaimia. Jotta luumutarhan lemmikit pysyisivätkin valkoisina, kitkin joukosta kaikki sinikukkaiset pois. Valkoisten lemmikkien vierellä on ryhmä sinivalkoisia japaninakileijoja, jotka ovat nyt nupullaan. Luumun, akileijojen ja valkoisten lemmikkien yhteiskukinnasta tulee varmasti oikein kaunis. Luumutarhaa ihastellessa ei voi välttyä kuulemasta äänekästä sirkutusta. Kuusitiaisten poikaset ovat kasvaneet sen verran, että niiden piipitys kuuluu jo pitkän matkan päähän.
Kuusitiaisten pönttöä ei tarvitse tarkkailla minuuttiakaan nähdäkseen jomman kumman emoista tuovan ruokaa nälkäisille poikasille.
Jatketaan luumutarhasta kantopuutarhan ja varjokujan suuntaan. Saniaiset ovat alkaneet rullailla lehtiään auki ja jaloangervot nousta. Tupastiarellat vielä miettivät, mutta toivon mukaan ovat hengissä. Lemmikit ja valkovuokot aloittelevat kukintaa.
Jaloangervo 'Erican' punaiset versot oikein hehkuvat ilta-auringossa, tosin kuvassa ne erottuvat vain hädin tuskin (risulinnun kohdalla, keskellä kuvaa).
Aidan vieressä töyhtöangervo on ottanut kunnon spurtin ja köynnösportti on saanut vihdoin maalia pintaansa.
Koko perhe osallistui maalaukseen, tosin lapset vain hyvin valvotusti ja pienen hetken.
Mietimme pitkään, olisivatko köynnösportti ja pation kärhöseinäke parempia valkoisina vai mustina. Talon ikkunanpuitteet ja muut yksityiskohdat ovat valkoisia, mutta räystäslaudat ja syöksytorvet mustia. Päädyimme mustaan, jotta raudoitusverkkoa ei tarvitsisi suojata. Musta väri näyttää myös hyvältä vaaleanpunaisten kukkien kanssa ja varsinkin köynnösportti maastoutuu paremmin kadulta katsottuna kuusimetsään kuin se olisi valkoisena tehnyt.
Patiopenkin kärhöseinäke maalattiin samalla kertaa. 'Multi Blue' ei ole vielä herännyt, mutta 'Hagley Hybrid' yltää pian jo raudoitusverkkoon. Istutin vaaleanpunaiset tuoksuherneet sen kaveriksi siltä varuilta, ettei 'Multi Blue' herääkään.
Syksyn alennusmyynneistä löytämäni valkovarjohiippa on vihdoin herännyt. Syysvuokko sen sijaan antaa odottaa itseään.
Kärhökaaripenkissä on nyt isänmaallinen värimaailma, kun 'Exotic Emperor' -tulppaanit, valkovuokot ja helmililjat kukkivat.
Valkovuokkoja ja helmililjoja.
Tähän näkyyn on hyvä lopettaa. Kukkaisaa kesäkuuta!

sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Kivikkoa ja narsisseja

Olette varmaan jo huomanneet, että postauksissani ei läheskään aina ole mitään järkevää teemaa. Varsinkin kasvukauden aikana yritän pysyä suunnilleen samassa tahdissa kasvien kanssa ja nehän eivät aina kuki tai kasva synkronoidusti toistensa kanssa yksi lajiryhmä kerrallaan. Toisaalta en myöskään välitä tehdä joka päivä parin kuvan ja lauseen pikkupostauksia ihan vain sen takia, että saisin sisällöt järkevästi kasattua. Siispä niputan tähänkin postaukseen yhteen kivikkorinteen ja narsissit, joilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Ainakaan minun puutarhassani. Koettakaa kestää!
Tarhakylmänkukka kukkii kuvassa komeimmillaan.Viitisen minuuttia kuvan oton jälkeen lapset keksivät mennä kiipeilemään kivikkorinteeseen ja tämä otti vähän osumaa... Onneksi ei katkennut kuin puolet kukista.
Talvi ei ollut suosiollinen silmäkatanoilleni (=sinikatana 'Alba'). Istutin viime kesän siementaimet (12kpl) ja ostamani yksilön neljään eri paikkaan ja ainoastaan kolmessa yksilössä on elonmerkkejä. Kaksi niistä on kivikkorinteessä ja yksi aurinkopenkissä. Aurinkopenkissä on lisäksi pari ykslöä, jotka saattavat olla hengissä, mutta eivät ole lähteneet vielä kasvuun. Kovaa on elämä katanoillani, sillä lasten kivikkorinteessä kiipeilyn seurauksena yksi niistäkin jäi jalan alle. Paremmin sille kuitenkin kävi kuin tarhakylmänkukalle (tai betoniselle lintualtaalle kivikkorinteen tuhoamisen jälkeen...).
Kuvasin tämän hienosti talvesta selvinneen katanan ja lähdin sen jälkeen tutkimaan muita kasveja. Kun huomasin, että lapset eivät lähteneetkään mukaani, käännyin takaisin ja huomasin kuopuksen seisovan tämän päällä. Onneksi suurinta vahinkoa taisi kärsiä vain viimevuotinen kukkavarsi.
Kirjaimellisesti jään sisällä talven viettänyt tähtilevisia 'Little Plum' selvisi hienosti ja puskee nyt kukkavanoja sen minkä ehtii.
Kitkin eilen koko kivikkorinteen. Eipä sinne ollut vielä ehtinyt tulla kovin paljoa rikkaruohoja. Helpompi ne on kuitenkin kitkeä pieninä, sillä vasta itäneidenkin rikkojen nyppiminen kivien kolosista on työlästä, saati sitten sellaisten, mitkä ovat ehtineet ulottaa juurensa syvälle maahan ja kivien alle. Kitkennän lomassa tein tarkistuksia talvitappioista. Toistaiseksi elonmerkkiä ei näy yhdessäkään loistosädekukassa ja punahatussa. Myös kivikkorinteessä kasvava komeamaksaruoho 'Herbstfreude' on kuollut (muualla ovat hengissä). Mahdollisesti menetettyjä ovat myös nepalinhanhikki, marmorimehitähti ja ristikki, joka oli selvästi vihreä lumien sulaessa, mutta taisi kärsiä kohtalokkaasti kevätahavasta. Onneksi kylvin keväällä varmuuden vuoksi lisää ristikkiä, joten saan paikkaustaimet pian tilalle. Pitää ensi vuonna muistaa suojata ne havuilla. Havupeitteestä huolimatta sinilemmiö on edelleen surkean näköinen. Uutta kasvua on kuitenkin tulossa kuivaneiden oksien seasta, joten pitää vain odottaa. Yllättäen kyllä myös osa nukkapähkämöistä on kuollut. Täysin odotetusti osa loistosalvioista on kuollut, mutta yllättävän moni niistä selvisi kuitenkin talvesta.
Vanha osa.
Viime vuonna valmistunut puoli. Aivan rinteen alareunassa ja pihaantulossa keltamaksaruohot aloittavat aivan pian kukinnan.
Kevätvuohenjuuret aloittelevat kukintaa, samoin kuin niiden välissä olevat helmililjamättäät. Rajamerkin ympärillä alkaa nousta väriminttua ja vuohenjuurten välissä pikkuinen isotähtiputki.
Kaukasiantörmäkukka on lähtenyt erinomaisen mallikkaasti kasvuun tänä keväänä. Sen takana on kukintansa lopettanut mätäs kevättähtiä.
Kivikkorinteen tärkeimmät kasvit ja tapahtumat on nyt suunnilleen käyty läpi, siirrytään siis narsisseihin. Tällä hetkellä kukkivat ainoastaan takanurkan tete-narsissit sekä valkean varjopenkin narsissit.
'Princess Zaide' kukkii kauneimmillaan.
Samaan aikaan samassa penkissä kukkivat 'Thalia' -orkideanarsissit.
Sekä yksi keltainen (!!) narsissi, jonka piti olla 'Thalia'. Taustalla pilkottaa myös yksi sininen helmillja. Kukat pyrkivät sotkemaan suunnitelmani!
Olen odottanut keltaisen 'Thalian' haalistumista, mutta se on eri mieltä asiasta ja pysyy sitkeästi keltaisena. Ihan söpö tuollainen vaaleankeltainenkin on, mutta pitää keksiä sille jokin toinen paikka, missä se ei sotke vaivalla laadittuja visioitani. Istutin viime syksynä tähän penkkiin pussillisen uusia sipuleita, sillä penkki laajeni. Kaikki muut kukkivat valkoisina paitsi tämä yksi. Mikä ihme luonnonoikku se oikein on vai olenko saanut jotain toista lajiketta?

torstai 28. toukokuuta 2020

Mitäs tänne, ei ihmeempiä

Kevät etenee huimaa vauhtia ja minä yritän jotenkin roikkua mukana. Tunnit kuluvat ja työt seisovat, kun tulee aina jotain uutta ihmeteltävää. Tutkailin äsken takapihan valkoisen varjopenkin kukkijoiden edellisvuosien kuvia. Narsissit ja tulppaanit ovat parina edellisenä vuonna olleet samassa vaiheessa suunnilleen viikkoa aikaisemmin, tosin vuoteen 2017 verrattuna nyt ollaan viikko edellä. Ehkä nyt meillä onkin siis keskivertokevät. Kärhötkin alkavat vihdoin nousta. Tai ainakin kaksi on nyt virallisesti hereillä, muista ei näy vielä mitään.
Olen ihastellut 'Exotic Emperor' -tulppaanien avautuvia kukkia. Taustalla kukkii jokunen narsissi. Samaan valkokukkaisten kasvien penkkiin on myös omatoimisesti ilmestynyt yksi sininen helmililja.
Ensimmäinen 'Princess Zaide' aukaisi tänään herkän kukkansa. Söpö on tällainen pienitorvinenkin narsissi.
Lapio ja kottikärry ovat seikkailleet taas ympäri tonttia. Patiolta takapihalle lähtevän polun tieltä on nyt kaivettu nurmikko pois luumutarhaan saakka ja tuotu hiekkaa tilalle. Samalla keisarillinen kesäkukkapenkki laajeni luumutarhan yhteyteen. Piti nimittäin saada tilaa polun kohdalta tulevalle mullalle. Yksi kottikärryllinen multaa lähti polun tieltä hiekan tilalle vanhalle kasvimaalle, josta olen hävittänyt jo pari metriä käytävää. Siellä on jutut niin kesken, ettei kuvia ole vielä tulossa.
Käytävä etenee pikkuisen kerrallaan sitä mukaa kun sopivia kiviä löytyy. Tänään kiveystä valmistui reilu puolisen metriä.
Pari tulppaania ja muutama kurjenpolvi piti siirtää polun tieltä. Jätin polun toistaiseksi kukkapenkin kohdalta vähän kapeammaksi, ettei tarvitsisi siirtää niin montaa kasvia.
Polun tekeminen hidastui kummasti, kun piti monta kertaa tarkistaa, näinkö sittenkään oikein edellisellä kerralla kun vilkaisin luumupuiden oksia. Joka kerta näen kuitenkin saman: viime vuonna ensimmäistä kertaa kukkinut 'Laatokan Helmi' aikoo räjäyttää tänä vuonna koko potin. Suureksi hämmästyksekseni nuorin luumupuumme, viipurilainen punaluumu, on myös nupulla. Kummassakaan 'Kuntalan punaluumussa' ei näy vielä nuppuja, mutta ne ovatkin muutaman päivän jäljessä silmujen aukomisessaan. Pidän peukkuja, että edes isompi niistä tekisi muutaman kukan. Tänä vuonna näyttää vielä lupaavasti siltä, että pölyttäjilläkin on loistokelit lennellä.
'Laatokan Helmen' oksat näyttävät oikein lupaavilta. Kohta alkaa poksahdella!
Polkua tehdessä oli hyvä seurata kuusitiaisten pesäpuuhia. Emoilla on vakioreitti pesältä ruuanhakumatkalle. Ilmeisesti naapurin pihalla on hyvät apajat, sillä kumpikin lähtee 99-prosenttisesti sinne suuntaan. Linnuista en saanut käyttökelpoisia kuvia, joten joudumme tyytymään kukkakuviin.
Ensimmäiset avonaiset kanadanatsalean kukat tällä tontilla. Ne ovat todella pieniä, mutta niin söpöjä tummanpunaisine pilkkuineen.
Keltainen ei ole lempivärini, mutta tetenarsissit olivat juuri oikea valinta pensashanhikkien alle takanurkkaan. Näitä lisää tänne!
Pelargonit ja hopeaputoukset ovat olleet muutaman vuorokauden ilman mitään suojausta paikoillaan. Kukkia olisi enemmän ilman esikoisen tutkivaa puutarhurointia...
Pikkusydämet kukkivat runsaasti. Kimalaiset rakastavat näitä.
Ajattelin tänään istuttaa loistokärhö 'Omoshiron' köynnösportin oikealle puolelle. Kuopan pohjalta löysin kuitenkin talon routaeristeitä (yllättävän kaukana seinästä minusta), joten kärhölle pitää etsiä toinen paikka. Uusi suunnitelma on siirtää portin vasemmalla puolella olevan tarha-alppikärhö 'Pink Flamingo' 'Omoshirolle' ajattelemaani paikkaan ja laittaa tavallinen sininen alppikärhö sen tilalle tuoksuköynnöskuusaman kaveriksi. Saan äidiltäni joko valmiin taimen tai pistokkaita, joten suunnitelmanmuutos ei vaadi kauppareissua. Voimakaskasvuinen alppikärhö saa sitten aikanaan vallata vaikka koko aidanmitan varjokujan puolelta.
Kiveys köynnösportin alla on valmistunut hiljalleen muiden töiden lomassa.
Varjokujan pinkit esikot ovat niin kauniita, varsinkin ilta-auringossa.
Hädin tuskin viisi senttiä korkea himalajanesikko 'Grandiflora' on saanut muutaman kukan auki. Melkein neonpinkki väri jakaa varmasti mielipiteitä, mutta minusta se on aika hauska ja erottuu näin minikokoisenakin kauas. Mittakaavana lasten leikeissä katkennut orkideanarsissi 'Thalian' kukka.
Niin että ei täällä sen ihmeempiä ole tapahtunut. Kevät etenee omalla painollaan ja kottikärryt kulkevat yhteen suuntaan hiekkalastissa, toiseen suuntaan täynnä multaa ja siinä välillä kuljetetaan kiviä ympäri pihamaata. Nyt lähden virittelemään harsoja ja kantamaan kasveja varastoon; on tulossa ennusteiden mukaan viimeinen kylmä yö ennen lämpöisiä säitä.