Uusia näkymiä

Pari päivää meni sadetta ihmetellessä, mutta tänään paistoi jo aurinko kauniisti. Pihapuuhat edistyivät taas pikkuisen eteenpäin, mutta vilkaistaan ensin uusia kukkijoita.

Ensimmäinen 'Delnashaugh'-narsissi aukaisi kukkansa toissapäivänä, juuri ennen sateita.

Olohuoneen ikkunanäkymä illalla. Takapiha jää varjon puolelle, joten valkoiset kukkijat erottuvat kauniisti. Metsän laidassa kukkii pieni tuomi, joka saa meillä kunnian olla kevään ensimmäinen kukkapuu. 'Laatokan Helmi' ei ihan vielä ole ehtinyt aukaista nuppujaan.

Ikkunan alla lähinnä seinää 'Exotic Emperor' -tulppaaneja, kameraa lähinnä 'Thalia'-orkideanarsisseja, niiden takana 'Princess Zaide' -narsisseja sekä oikeassa reunassa kukintaansa lopettelevia lummetulppaaneja. Pieni jouluruusukin siellä kukkii, kun oikeasta kohdasta katsoo.

'Exotic Emperor'. Näitä pitää saada tähän penkkiin lisää. Ihania!

Yksi kukka oli taittunut, joten nappasin sen sisälle maljakkoon.

Neljä vuotta sitten tämä tuomi oli reilu parimetrinen taimi, joka hädin tuskin erottui pihlaja-angervojen seasta. Olen yrittänyt pitää pihlaja-angervoja poissa sen juurelta, jotta sillä olisi edes vähän mahdollisuuksia menestyä tuossa kuusten keskellä.

Kirvoja näytti olevan tuomen lehtien alapinnoilla. Muurahaisetkin ovat löytäneet ne.

Tuomen edessä 'Delnashaugh'-narsissien kaverina kukkii 'Hakuun'-tulppaaneja. Narsisseja on siis enemmänkin, mutta sateet painoivat ne maanrajaan ja sotkivat mullalla.

Vähän väriäkin: niittyrinteessä kukkii oikein tummanpunainen esikko.

Sen vierellä on vähän vaaleampi kaveri.

Yksi rytökasa tontilta on nyt vihdoin hävinnyt, kun sain kärrättyä viimeisen rikkaruohokasan ja puolikkaan kottikärryllisen sepeliä pois autotallin seinustalta. Samalla kohdalla on ollut viimeiset kolme vuotta kevytpeite ja milloin mitäkin maa-ainesta sen päällä. Alta paljastui melko puhtaalta näyttävä mullos, johon houkuttaisi saman tien kärrätä multaa ja jatkaa kärhökaaripenkkiä...

Kärhökaaripenkin pää on ihan vasemmassa laidassa. Eikös vain tuosta saisi aika nätisti jatkettua, jos kaartaisi kauniisti..? Suottahan noin hyvää mullosta nurmikolle laittaisi!

Tosin selkänsä kun kääntää, huomaa, että maassa lojuvien kevytpeitteiden määrä tällä tontilla taitaa olla vakio. Tänään tuli patiota varten kasa mursketta ja toinen läjä kivituhkaa. Isännän selkää kuulemma alkoi särkeä laattapinoja katsellessa, nyt jo alkoi särkeä omaakin, vaikken ole vielä ensimmäistäkään lapiollista siirtänyt. Voi elämä, mitähän tästä vielä tulee!

Taustalla pilkottavat laattapinot piti aidata jänisverkolla, sillä lapset keksivät kiipeillä pinojen päälle ja hyppiä sieltä alas. Ei ihan turvallisin leikkipaikka alle kouluikäisille.

Tähän ei ole hyvä lopettaa, joten lisää kukkia kehiin. Tuli niin takapihapainotteinen postaus kukkijoiden puolesta, että kurkataan lopuksi myös etupihalle.

Puistoatsalea 'Illusian' silmut näyttävät lupaavan loisteliasta kukintaa. Taustalla helmililjoja.

Kivikkorinteessä kukkii iloisesti kolme puskaa kevätvuohenjuurta. Nyt taisivat naapuritkin hyväksyä rinteen muuttamisen tuoksuvatukosta kivikoksi.

Pikkuinen tarhakylmänkukka puskee nuppuja sen kun kerkiää. Söpöä!

Täällä huhkitaan hommia aina kun sään puolesta pystyy. Toivottavasti säät suosisivat, jotta pääsen pian esittelemään kuvia valmistuvasta patiosta ja muista siinä sivussa kulkevista pikkuprojekteista. Aurinkoista loppuviikkoa!

Ihania, iloisia yllätyksiä

Parina edellisenä päivänä ovat kasvit tarjoileet täällä todella ihania yllätyksiä. Osa on sellaisia, joita odotin vasta tulevina vuosina tapahtuvaksi. Tässä ei ole oikein tiennyt, miten päin olisi, kun joka yllätyksiä löytyy kaikkialta minne vain silmänsä kääntää. Aloitetaan viime kesänä äitini puutarhasta tuomallani jouluruusun siementaimella. Sen ensimmäinen kukka on nyt auennut.

Iloinen yllätys oli se, että tämä on eri sävyinen kuin oma jouluruusuni. Tosin sekin oli ruukussa asustaessaan tällainen puhtaanvalkea vihreällä maustettuna. Mutta jospa tämä pysyisi tällaisena.

Melkein kaikki "mummonkalsariesikot" ovat nyt muuttuneet oikean värisiksi. Jostain syystä ensimmäiset kukat olivat auetessaan hailakoita.

Ensimmäiset tomaatinraakileet. Jostain syystä lapset innostuivat näistä enemmän kuin äidin kukista.

Luulin viime kesänä, että tässä olisi kaksi myskimalva 'Albaa' ja pieninä ne näyttivätkin melkein samalta. Vasemmalla on myskimalva, eikös vain? Niiden eteen on ilmestynyt pikkuinen orvokki. Mikäs on oikeanpuoleinen kasvi? Jokin kellukka? Hurjasti siinä on ainakin nuppuja.

Kasvimaalla on yksi salvia näemmä talvehtinut. Jänis kävi syksyllä parturoimassa kaikki salviat noin 20cm:n korkeudelta. Kylvöhommissa kävi mielessä, että kiskon tämän pois, mutta se jäi onneksi tekemättä, sillä oksien väliin sai harson näppärästi kiinni.

Melkein odotetuin asia joka kevät on se, että kärhöt alkavat heräillä. Ensimmäinen juhlan paikka oli se, että joka ikinen on hengissä. Isompi yllätys oli, että 'Jan Pawel II', 'Justa' sekä 'The President' tekevät uutta kasvua vanhoihin versoihin. Korkeimmat ovat vajaan puolen metrin korkeudella. Yleensä kärhöt aloittavat meillä kasvun maanrajasta tai maanpinnan alapuolelta.

'The Presidentin' taidonnäyte. Peräti kahdessa vanhassa versossa on uutta kasvua monessa lehtihangassa.

'Justakin' on tehnyt uutta kasvua vanhoihin varsiin, eikä vain versoa vaan myös juurta. Ensimmäistä kertaa todistan tällaista tapahtumaa! Kaivoin juuren varovasti esille ja laitoin alle pienen taimiruukun. Loppukesällä katkaisen vanhan verson emokasvin puolelta, jolloin saan uuden 'Justan'.

Kellarissa talvetettu 'Multi Blue' avaa lähiaikoina ensimmäiset kukkansa. Ei tämä nyt yllätys sinänsä ollut, mutta muuten vain mukavaa.

Anopilta tänä keväänä saatu pasuunakukan pistokastaimi on tehnyt pari nuppua. Miten on mahdollista? Tämä on vasta 30cm korkeakin!

Valkoinen balkaninvuokko kukkii kahden kukan voimin. Sinisissäkin on tummempia ja vaaleampia, mutta niiden värit ovat tässä kuvassa vääristyneet. Eivät ole noin sinisiä, vaan violetimpaan päin. Olen hyvilläni myös siitä, että taustalla näkyvä purppurakeijunkukka on hengissä. Ei se kaunis nyt ole, mutta pääasia, ettei kuollut talvella.

'Exotic Emperor' väärässä paikassa. Tämän piti olla 'Flaming Parrot' -papukaijatulppaani, jonka luulin kukkivan tänä vuonna. Olen kuitenkin hyvilläni, että olikin useamman vuoden kukkiva, aikainen ja todella kaunis 'Exotic Emperor'.

Valkoista afrikansinisarjan juurakkoa olen kasvatellut kolme vuotta ja odottanut kukintaa kuin kuuta nousevaa. Nyt bongasin ensimmäisen nupun.

Ja yllätyksistä suurin: 'Laatokan Helmi' -keltaluumu on tehnyt nuppuja ainakin seitsemään oksaan. Toissapäivänä tutkin kaikki luumut läpi enkä löytänyt pienintäkään merkkiä nupuista. Tämä on istutettu vasta keväällä 2017, joten en edes odottanut kukintaa vielä pariin vuoteen.

Täällä hypitään melkein riemusta kiljuen ympäri pihaa, kun joka puolelta löytyy ihania yllätyksiä. Etupihalla tosin pitää vilkaista ensin, näkyykö naapureita. Eivät taida muutenkaan ihan ymmärtää tätä kukkahullua, saati sitten jos näkevät epämääräisiä voitontansseja. Mitäs ihanaa teidän päiväänne kuuluu?

Sunshine Blogger Award

Rikkaruohoelämää -blogin Between antoi jokin aika sitten minulle tämän tunnustuksen, johon liittyy liuta kysymyksiäkin vastattavaksi. Lämmin kiitos tunnustuksesta, Between! Heititkin minulle varsinaisen aivopähkinän purtavaksi, sillä monet näistä kysymyksistä menevät aika kaukaa ohi kiinnostuksenkohteistani. Mutta eipä se mitään, välillä on hyvä haastaa itseään.

1. Mikä on blogisi tarina ja kuinka se alkoi?
Olin miettinyt bloggaamisen aloittamista jo pitkään ennen tätä blogia, mutta jotenkin en vain tullut aloittaneeksi sitä aiemmin. Pienet lapsetkin veivät aikaa ja varsinkin esikoisen temperamenttisuus ja uniongelmat kuopuksen vauva-ajan lisäksi rasittivat. Vuosi sitten talvella alkoi tuntua sille, että aika olisi kypsä jollekin ihan omallekin jutulle, joten päätin kokeilla bloggaamista ja sille tielle taisin jäädä.

Kivikkorinteen keltainen kausi aluillaan. Kevätvuohenjuuren kukat loistavat kilpaa auringon kanssa.

2. Mitä intohimo tarkoittaa sinulle?
Sitä, että jokin asia vie mennessään niin täydellisesti, että unohtaa kaikki toisarvoiset (ja tärkeämmätkin asiat) ja aika kuluu kuin siivillä.


3. Mitä teet rentoutuaksesi?
Puuhastelen puutarhassa tai teen muuta kukkiin liittyvää. Rentouttavia ovat myös iltaherkutteluhetket isännän kanssa lasten nukahdettua.

4. Viimeisin matkasi?
Jos tähän lasketaan myös sukulaisvierailut, niin taisipa olla päiväreissu Keski-Suomen suuntaan tässä alkukuusta. Kauempana olen käynyt muistaakseni viimeksi keväällä 2014, jolloin kävimme isännän kanssa Helsinkiä ja Espoota tutkimassa. Yövyimme hänen veljensä luona. Se reissu sattui täydellisesti alppiruusujen kukinta-aikaan ja tietenkin houkuttelin (=pakotin) koko poppoon Haagan alppiruusupuistoon. Oli upea reissu! Ulkomailla olen matkustanut viimeksi kouluaikaan miljoona vuotta sitten, joten ei niistä sen enempää.

7.6.2014 Haagan alppiruusupuistossa näytti tältä. Kuvasta ei ihan saa mittakaavasta selvää, mutta isoimmat puskat olivat varmasti vähintään 3 metriä korkeita.

5. Matkustatko yleensä yksin vai ryhmässä?
Perheen kesken.

6. Unelmakohde, johon olet aina halunnut matkustaa?
Minulta ilmeisesti puuttuu jokin matkustusvietti, kun reissaaminen ei hirveästi houkuttele. Tosin Kew Gardens olisi hieno nähdä joskus ja olisi Iso-Britanniassa muutakin nähtävää. Brittiläinen puutarhakulttuuri kiinnostaa minua. Matkustamiseen liittyy eräs hauska juttu minun ja isännän yhteisen taipaleen alkupuoliskolta. Jostain syystä minulta hajosi vuoden-parin sisällä melkein kaikki vähänkin tekniikkaa sisältävät laitteet: kasa kännyköitä, tietokone ja jopa vasta ostettu täysmetallinen paperirei'itin. Totta, ensimmäistä kertaa kokeilin sitä ja palaset vain lentelivät pitkin keittiötä! Jäi suu auki myyjältäkin kun isäntä kävi seuraavana päivänä palauttamassa raadon kauppaan. Kävimme myös sisävesiristeilyllä ja 20 minuutin päästä lähdöstä laivasta hajosi moottori. Seuraava matka oli junalla Kuopiosta pohjoiseen ja eikö vain veturista hajonnut moottori jo Iisalmen kohdalla. Hervottomasta naurunremakasta toivuttuamme isäntä tokaisikin, ettei varmasti lähde minun kanssani lentokoneeseen. Onneksi sen jälkeen ei ole ihan samaa tahtia hajonnut asioita *koputtaa puuta*.

Helmililjat alkavat pian kukkia.

7. Mikä on viimeisin kirja, jonka olet lukenut?
Kids.fi:n kustantama Suuri satukirja on nyt lasten suosikki, joten sen tarinoita on tullut luettua kyllästymiseen asti. Omaksi ilokseni luin viimeisimpänä Merja Naroman Puutarhatuliaisia ulkomailta.

8. Mikä on lempikirjallisuuslajisi?
Puutarhakirjat ykkösenä. Kaunokirjallisuudesta esimerkiksi Laila Hietamiehen ja Enni Mustosen tuotanto on aika tarkkaan luettu, ja yleensäkin historiaan sijoittuvat sukutarinat ja vastaavat kiinnostavat. Ulkomaisetkin kiinnostavat, mutta nyt ei tullut yhtään kirjailijaa mieleen, jolla olisi ollut vastaavia usean romaanin sarjoja. Dekkareistakin pidän, mm. Agatha Christie, Patricia Cornwell kuuluvat suosikkeihin ja vuosia sitten luin paljon myös Ilkka Remeksen kirjoja. Lisäksi pidän ihan puhtaasti romanttisesta kaunokirjallisuudesta, jonka lukemiseen ei tarvitse samalla lailla keskittyä kuin esimerkiksi dekkareihin.

Tarhakylmänkukka kaipaisi värikkäämpiä kavereita tullakseen kunnolla esille.

9. Mitä tykkäät jakaa sosiaalisessa mediassa?
Puutarhajuttuja ensisijaisesti ja niitäkin melkein pelkästään täällä blogissani.

10. Mikä on suhteesi asuinpaikkaasi?
Jaa-a... sisätilojen pientä pintaremonttia kaipaava talo ja työn alla oleva puutarha sen ympärillä. Mukavat naapurit rauhallisella asuinaluella sopivalla etäisyydellä sekä kunnan keskustasta että isommasta kaupungista. Ei ole unelma-asuinpaikkani eikä tähän ole suurempia tunnesiteitäkään vielä syntynyt, mutta toisaalta ei tässä ole tarvetta asuntoesitteitäkään selailla. Viihdyn ihan hyvin tässäkin, mutta jos jostain syystä tulisi muutto eteen, tuskin tuntisin pientä haikeutta kummempaa. Osan kasveista kyllä haluaisin mukaani!

11. Mitä haluaisit edistää maailmassa?
Rauhanomaista ja avarakatseisempaa suhtautumista ihmisiin ja asioihin.

(Etelän?)kevätesikot ja kevätkaihonkukat sulassa sovussa sikin sokin.

Haluan antaa Sunshine Blogger Awardin veikeällä murteella kirjoittavalle Navettapiian puuhamaa -blogin Navettapiialle. Hänen postauksiaan on hauska lukea ja onhan hänellä upea puutarhakin, josta irtoaa mielenkiintoista juttua kerta toisensa jälkeen.

Kevään ensimmäinen

Eilen illalla oli kevään ensimmäinen lempihetkeni puutarhassa: nimittäin lempeän lämmin, melkein tyyni ilta, jolloin saan tehdä pihakierroksen ihan omassa rauhassani lintujen laulua kuunnellen. Vielä yhdeksän aikaan meillä oli 15 astetta lämmintä. Kamera oli mukana ja tässäpä onkin sekä illan että eilisen päivän kukkakuvia.

Jouluruusussa alkaa olla jo jokunen kukka auki.

Tässä koko komeus.

Takanurkan tetenarsissit ovat alkaneet kukkia. Kivasti olivat sipulit lisääntyneet viime vuodesta, jolloin tuossa taaemmassa ryppäässä oli kuusi kukkaa.

Lummetulppaani 'Concertot' menevät yöksi suppuun.

Auringossa ne paistattelevat kukat levällään.

Kukat näyttivät aivan valtavilta, kun silmä on tottunut kevättähtiin, tetenarsisseihin ja krookuksiin. No, olivathan nämä varmasti yli kymmensenttisiä halkaisijaltaankin...

Pieni jouluruusun siementaimi on punnertanut yhden nupun. Taimi on äitini jouluruususta peräisin.

Luumutarhassa balkaninvuokot avaavat myös kukkansa ainoastaan auringon paistaessa. Osa nupuista näytti punaisilta, mutta toistaiseksi melkein kaikki ovat avautuneet kuitenkin sinisinä.

Yksi valkoinen on joukossa. Se muuten pitää kukkaansa auki pidempään kuin siniset kaverinsa. Mistähän johtuu?

Varjopenkin kevätkaihonkukat alkavat kukkia taustalla näkyvien (etelän?)kevätesikoiden kaverina. Mulloksella olevista kohdista on revitty liian innokkaita kevätkaihonkukkia, jotta muutkin pääsevät kasvamaan.

Niittyrinteessäkin on esikko aloittanut kukinnan. Mitähän lajia lie?

Etupihan viime keväänä perustettu pikkuniitty näyttää tältä. Siirsin sinne idänsinililjamättään ja pieniä esikoita, kun näytti niin ankealta. Päivänkakkaran taimia on paljon ja ketoneilikat ovat myös hengissä. Tunnistamattomia pikkutaimia on myös useita.

Kivikkorinteen valkoinen tarhakylmänkukka on pusertanut vielä kaksi nuppua lisää. Tänään isoimmassa nupussa pilkotti jo valkoista, ehkä se avautuu jo huomenna.

Mummonkalsariesikko... Muistaakseni tämän piti olla vahvemman pinkki. Ehkä se muuttuu sellaiseksi kukinnan edetessä.

Idänsinililjoista ei vielä scillamereksi ole, mutta on niitä jo enemmän kuin viime vuonna. Naapurin puolella on ihanasti scilloja ja valkovuokkoja sekaisin. Kuinkahan leviäisivät tänne ylämäen puolelle?

Toisen marjapensaan juurella on myös pari rypästä.

Ensimmäiset niistä erilaisista valkovuokoista ovat alkaneet punertua.

Kuka kertoisi palloesikolleni, että juuret pusketaan alaspäin ja kukkavarsi ylös? Pienempi alku tämän vierellä on lähtenyt oikeaan suuntaan, mutta olemattoman lyhyellä varrella, joten kukat jäävät siinäkin lehtien sekaan.

Pensasmustikoiden seassa isokevättähdet kukkivat vielä kun valkovuokot vasta aloittelevat

Pikkusydämissä pilkottaa kukkanuppuja.

Myös viime syksynä hankittu valkoinen pikkusydän kukkii myös aivan pian.

Talvetettu karjalanneito on kasvanut näin komeaksi ja pukkaa nuppua. Ensimmäinen kukka on jo auki.

Loistokärhö 'Kaiser' on kukintansa loppuvaiheessa...

... mutta onneksi ihana 'Voluceau' alkaa jo raotella ensimmäistään.

Tänään oli vielä lämpimämpi päivä kuin eilen, joten yhtä ihana iltahetki on taas pian edessä samalla kun käyn peittelemässä arimpia taimia harsolla yöksi. Kukkaisaa, lämmintä viikonloppua!