perjantai 14. elokuuta 2020

Jaloja angervoja

Elokuu on jaloangervojen aikaa. Niiden väreissä on runsaasti valinnanvaraa punaisen ja valkoisen ystäville. Ne ovat myös ryhdikkäitä, pysyvät kiltisti paikoillaan eivätkä rönsyile salakavalasti muiden kasvien sekaan. Lisäplussaa on se, että jaloangervot ovat helppoja kasveja kunhan vain kasvualustassa riittää kosteutta. Ne viihtyvät happamassa maassa, joten kalkitsemistakaan ei tarvitse miettiä. Ehkäpä juuri näistä syistä niitä on minullekin kertynyt aikamoinen kokoelma. Minusta jaloangervot ovat komeimmillaan suurina ryhminä. Katsotaanpa ensin kärhökaaripenkin jaloangervoryhmää.

Hyvin hempeän sävyinen japaninjaloangervo 'Peach Blossom' (?) aloittaa kukinnan omista jaloangervoistani ensimmäisenä. Sen kukat alkavat aueta jo heinäkuun puolivälissä.
Korkea 'Weisse Gloria' on myös melko aikainen jaloangervo. Sen kukat ovat komean kokoisia, tuuheita tupsuja.
'Europa' aloittelee heinäkuun loppupuolella. Sillä on kauniisti kaareutuvat, korkeahkot kukinnot.

Seuraavana aloittelee 'Rheinland', joka kukkii hieman tummemman sävyisin kukin kuin 'Europa'. Nämä olivat viime kesänä hyvin pieniä jakopaloja, joten eivät ole vielä niin korkeita, mitä niiden pitäisi olla.

Takimmaisena kärhökaaripenkin jaloangervoryhmässä on korkea, melkein violetinsävyinen 'Amethyst'. Se on näistä selvästi myöhäisin kukkija.
Ja tässä koko ryhmä pari viikkoa sitten. 'Amethystit' takana ovat vasta alkaneet saada väriä, kun etualan japaninjaloangervot ovat jo kukintansa loppupuolella.
Toiselta puolelta kuvattuna näkyy paremmin eri lajikkeiden kolmiomaiset ryhmät.
Jaloangervoryhmä tulee vielä muuttumaan kunhan sen keskellä oleva alppiruusu kasvaa kokoa. Toistaiseksi saavat kuitenkin kasvaa melko tiheässä. Kärhökaaripenkin takana majapenkissä on myös isohko ryhmä jaloangervoja. Sain äidiltäni keväällä muutaman ison 'Cattleya' -jaloangervon, jotka piti laittaa aivan pieniksi palasiksi. Istutin ne melko tiheään tyhjälle mullokselle, mutta muutoksia tulee kunhan keksin hyvän istutussuunnitelman majapenkkiin.
Osa taimista jaksaa kukkiakin, vaikka olivat keväällä todella pieniä. 'Cattleya' on melko korkea, vaikka se ei näin ensimmäisenä vuonna vielä näykään.
Takapihan suunnalla on lisää jaloangervoja.
Hiekkalaatikon vieressä 'Fanalit' eivät selvästi pidä siitä, että lapset juoksevat koko alkukesän niiden yli ja viskovat koko kesän hiekkaa päälle. Kukkivat kuitenkin jotenkuten.

'Brautschleier' on samanmallinen "häpsikäs" kuin 'Europa'. Näiden takana on 'Weisse Gloriaa', jotka jäivät vielä tänä vuonna aika mataliksi eivätkä kukikaan kunnolla. Ehkä ensi vuonna ne nousevat selvästi korkeammalle.

Kantopuutarhassa on kolme minikokoista 'Monique' (?) -jaloangervoa. Mittakaavana etualalla esikko ja takana lemmikinlehtiä. Nämä eivät kovin kookkaiksi edes kasva, joten sopivat hyvin kantopuutarhan minimaailmaan.
Kantopuutarhan vieressä on vielä ryhmä 'Erica' -jaloangervoa, mutta ne ovat vasta nupullaan. Niillä on melkein puutarhan varjoisin paikka, joten se myöhästyttää vähän kukintaa. Tästä postauksesta kuitenkin näkee, kuinka pitkän kukinta-ajan jaloangervoilla voi saada, kun valitsee sopivia lajikkeita.

tiistai 11. elokuuta 2020

Kuusama, kesäkukkia ja kärhöjä

Nyt kaivataan asiantuntija-apua, sillä köynnöskuusama, jonka sain tuoksuköynnöskuusamana, on aloittanut kukinnan. Viime vuonnakin tämä kaunotar alkoi kukkia vasta elokuun puolivälissä, joten voiko se silloin olla tuoksuköynnöskuusama? Löytyykö keneltäkään teistä samannäköistä? Joka tapauksessa, olipa tämä kiipeilijä mikä tahansa, niin ainakin se sopii täydellisesti mustaan köynnösporttiin ja tuoksuu huumaavalle.

Vasta auenneet kukat ovat sisältä selvästi kellertävän sävyiset, nuput ja kukan taustapuoli ovat vaaleanpunaisia. Kukan ikääntyessä väri vahvistuu.

Pidempään auki olleet Vasta auenneet kukat ovat sisältä vaaleanpunertavan valkoisia.

Aurinkopenkin kosmokset ne vain jaksavat kukkia. Hassusti pari vierekkäin kasvavaa yksilöä ovat keskenään aivan eri tyyppiset: toinen on harsu, mutta kukkia on valtavasti ja toinen tiheä puska vähän hillitymmällä kukinnalla. Onkohan toinen tunkenut juurensa naapurikasvin kanankakkakasaan?

Tässä puskassa pitäisi olla vain yksi kosmos, vaikka kukkien värit ovatkin noin vaihtelevia. 
Ja tässä se vähän vehreämpi puska vierestä. Kiva, että sekoituspussista tuli myös yksi valkoinen yksilö.

Ensimmäinen kukkiva koreatörmäkukka on luikerrellut melkein maata myöten päästäkseen valoon liian reheviksi hurahtaneiden kosmosten ja purppurarevonhäntien seasta.

Daalia 'Wittem' vain komistuu koko ajan. Olen leikannut tästä kesän mittaan useita kukkia leikoksi.

Tiukukärhö 'Arabella' kukkii komeasti ja peittää pian tarhakeijunkukatkin alleen. Aidan päällä näkyy samaa sävyä vähän isommassa koossa.

Loistokärhö 'Elsa Späth' on todella loistokas: terälehtien väli on tänä vuonna huikeat 20,5cm!
Työnkuvani muuttui loman jälkeen hieman, sillä käyn jatkossa parina päivänä viikossa työpaikkani toisessa toimipisteessä, josta lähti yksi työntekijä pois. Tämä lähtenyt työntekijä oli toimipisteensä kukkavastaava ja muut päivittelivät, että heidän työpaikkansa viihtyvyys kärsii suuresti, kun siellä ei ole enää ketään viherpeukaloa. Kun kyseltiin, kuka suostuu astumaan tilalle kukkavastaavaksi, ilmoittauduin tietenkin heti. En paljastanut heille, että en välttämättä ole sen parempi kuin kukaan muukaan siihen rooliin. Vai mitä olette mieltä, kun näytän teille, kuinka kävi kesän aikana kirjovehkalleni?
Ei tästä taida enää elävää saada :D
Pampulakaan (sirovuoripalmu) ei ole enää elämänsä kunnossa. Sanotaan vaikka näin, että ihmisellä vastaava tila olisi kooma; elossa, muttei kovin elinvoimaisen näköinen. Käänne parempaan voi kuitenkin vielä tapahtua. Jos joku työkavereistani sattuu tämän paljastuksen näkemään, niin lupaan olla huolellisempi työpaikan viherkasvien kanssa. Ja olenhan saanut pidettyä muutaman viherkasvin oikein nätisti hengissä jo monta vuotta. Jätetään kuitenkin viimeiseksi verkkokalvoille jotain kauniimpaa kuin kuivunut kasvinraato.
Amiraali piipahti toissapäivänä syyssyrikällä. Mahtaa olla herkkua, kun tuntosarvikin noin vipattaa.
Kiirettä pitää, mutta eiköhän se tästä. Hauskaa viikon jatkoa!

sunnuntai 9. elokuuta 2020

Loman loppu

Heittipä viikonlopuksi kesäiset helteet ja kaupanpäällisiksi niin kostean ilman, että melkein trooppiselta tuntuu! Puutarha nauttii näistä keleistä ehkä jopa vielä enemmän kuin minä. Viikon varrelta on kertynyt sekalainen setti kuvia, joista keräsin tähän postaukseen vähän aiheesta toiseen poukkoilevan kokonaisuuden. Aloitetaan primadonnistani.

Tarhaviinikärhö 'Justa' aukaisi ensimmäiset kukkansa.
'The President' on ollut pitkään kärhökaaripenkin tähti, mutta nyt syysleimut ja jaloangervot vetävät oman osansa huomiosta. 'Justasta' ei ole vielä kilpailemaan näyttävyydessä, mutta ehkä viikon päästä sekin on loistokkaammin esillä.
Patiopenkin kärhöseinäkkeessä on iloinen kärhöjen ja tuoksuherneiden sekamelska. Syyssyrikkä ei meinaa jaksaa kannatella painavia kukintojaan.
Joskus sitä miettii, mitähän on ajatellut jotain kasvia istuttaessaan. Luumutarhan näkyvimmällä paikalla kasvaa neidonkurjenpolvi, joka herää keväällä myöhään, leviää hyvin hitaasti ja kukkii vaatimattomasti. Viime kesänä en tullut kiinnittäneeksi siihen niin suurta huomiota, sillä mantsuriankärhö ja leijonankidat toivat väriä ja vehreyttä penkkiin. Tänä vuonna sen sijaan neidonkurjenpolven ympärillä on valtava tyhjyys, sillä syyshohdekukat ja rusokurjenpolvi kuolivat talvella, mantsuriankärhö ei ole vieläkään noussut enkä istuttanut kesäkukkiakaan luumutarhaan yhtään. Keräsinkin jo ensiavuksi ympäri pihamaata levinneitä orvokintaimia ryppääksi valotolpan juurelle, jotta penkissä olisi edes vähän enemmän väriä. Kunhan keksin neidonkurjenpolvelle uuden paikan, se saa siirtyä pois ja tehdä tilaa jollekin muulle.
Neidonkurjenpolvi on minusta vähän turhan vaatimaton melkein luumutarhan näkyvimmälle paikalle. Siirretyt orvokit taustalla.

Viime kesänä juurrutetut karjalanneidon pistokkaat kukkivat jo aika hyvin. Hortensiakin kukkii alhaalla, joskin ei niin näyttävästi kuin viime vuonna.
Kantopuutarhan taakse aivan rajan tuntumaan on ilmestynyt kultapiisku.
Elokuussa alkaa vimmattu sadon säilöminen. Kävin vielä eilen keräämässä naapurin kanssa vadelmia vakiopaikaltamme, mutta se taisi olla viimeinen reissu siellä, sillä marjat alkavat mennä jo ylikypsäksi. Talon takaa varjoisasta metsästä saa kerättyä vielä hetken aikaa välipalamarjat ja ehkä pakastimeenkin vielä vähän, jos vain aikaa riittää. Sieltä kerääminen on hidasta, sillä marjoja on vain siellä täällä harvakseltaan ja tiheä pusikko lisäriesana. Onneksi herukoita ei tarvitse vielä muutamaan päivään kerätä isompia määriä. Kasvimaalta saa kerätä joka päivä jotain. Jos ei muuta, niin salaattia ja herneitä riittää. Vahapapuja on vielä vähän tulossa, mutta uusia kukkia ei ole enää näkynyt, joten niiden satokausi on pian ohi. Salko- ja ruusupavut vasta aloittelevat. Pensasmustikat ovat aloittaneet pääsadon kypsyttelyn ja niitä saa kerätä suunnilleen kourallisen joka päivä. Päädyin kiskomaan myskikurpitsan pois, sillä siinä ei näkynyt vieläkään yhtään kurpitsanalkua. Se puski vain tupsun hedekukkia joka lehtihangasta ja levittäytyi käytävien lisäksi myös viereiseen kasvulavaan. Kiitettävästi se oli kuitenkin pitänyt melkein parin neliön alalta rikkaruohot kurissa. Ensi vuonna en enää kasvata myskikurpitsaa, vaan käytän senkin tilan johonkin tuottoisampaan.
Pensasmustikoita, kesäkurpitsa 'Diamant F1', ensimmäinen patty pan -kurpitsa 'Sunburst', 'Patio Red' -paprikoita sekä tomaatteja 'Maskotka' ja 'Rosella' (paprikoiden oikealla puolella yksi kpl).
Lapsille piti saada jotain tekemistä, joten nostimme osan valkosipuleista. Vasemmapuoleisesta lajikkeesta jätin loput vielä kasvamaan kokoa, sillä niiden lehdet olivat vielä kokonaan vihreitä.
Pensashanhikit 'Creme Brule' kukkivat jo hyvin.
Valeistutuksessa odottava pensashanhikki 'Lovely Pink' kukkii myös. Aika hempukka.
Kivikkorinteeseen olen kärrännyt kesän aikana ainakin pari kottikärryllistä pikkukiviä. Nyt loppupäässäkin näkyy enemmän kiviä kuin paljasta mullosta, vaikka talven aikana kuolleiden kasvien tilalle istutetut taimet eivät olekaan vielä ottaneet omaa tilaansa haltuun. Kuinkahan monta sipulikukkaa olen tullut siinä samalla haudanneeksi kivien alle? No, kaivellaan ne sitten taas keväällä esille.
Kivikkorinne näyttää kuvassa vaatimattomammalta kuin silmin nähtynä. Kadulta katsottuna aurinkopenkin purppurapunalatvat ja kosmokset näkyvät hauskasti aidan yli. Helminukkajäkkärä kukkii näyttävästi ison kiven kohdalla.
Maksaruohot 'Stewed Rhubarb Mountain' (vas.) ja 'Strawberries and Cream' kukkivat yhtä aikaa loistosalvian kanssa. Aidan alus on näemmä kitkemättä...

Turkestaninmaksaruoho kukkii tänä vuonna ensimmäistä kertaa kunnolla. Tämä on niin nätti!
Keisarinviittanaaras (vai kutsuisiko tätä peräti keisarin morsiameksi, heh) herkutteli purppurapunalatvoilla.
Viimeinen kesälomapäivä lähenee uhkaavasti loppuaan. Kuinkahan tässä osaa taas töitä tehdä, kun ei ole uhrannut loman aikana työasioille ajatustakaan? Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin hetki menee aikataulujen rukkaamisessa ennen kuin työt, lasten kuskaamiset, kotityöt, puutarha-aika ja blogielämä on saatu tasapainoon. Sitä k-alkuista epidemiaa en uskalla edes ajatella. Onneksi kesä ei ole vieläkään ohi ja vapaapäiviksikin saattaa osua mainioita puutarhasäitä. Tai jos ei osu, niin herukat kerätään sadetakki päällä, kukkasipulit istutetaan rautakangella ja kitkeminen jätetään suosiolla ensi kevääseen! Leppoisaa sunnuntai-iltaa!

perjantai 7. elokuuta 2020

Keisarin matkassa

Komea keisarinviitta on yksi niistä loppukesän kookkaista päiväperhosista, jonka saapumista kyttään joka vuosi. Niitä kun on näkynyt yleensä vain yksittäin eikä välttämättä edes joka vuosi. Tänään bongasin ensimmäisen ja melkein juoksin sen perässä ympäri pihaa. Mokoma oli niin kiireinen olevinaan, ettei ehtinyt pysähtyä kuin pari sekuntia paikassaan. Tarkenna siinä sitten kameraa ja yritä etsiä parasta kuvauskulmaa!

Tietysti piti korkeimpaan avonaiseen 'Hagley Hybridin' kukkaan eksyä!

Syyssyrikkä onkin parempi kuvauspaikka. Tämä resusiipinen yksilö on koiras. Sillä on etusiivissä neljä paksua, mustaa juovaa (koirassuonta), joista erittyy naaraita houkuttelevaa feromonia.
Kuvasin välillä neitoperhosia ja sinnehän keisarinviittakin sitten pölähti. Neitoperhoset ruokailevat mukavan rauhallisesti verrattuna vilkasliikkeiseen keisariin.
Ja taas 'Hagley Hybridin' kukille.
Välillä päivänkakkara 'May Queenille'. Ei tosin ruokailemaan, vaan levittelemään siipiä.

Nokkos- ja neitoperhonen sekä keisarinviitta samassa kuvassa.
Tuli hetki, jolloin perhoset yhtäkkiä vain kaikkosivat. Lähdin katselemaan, olisivatko ne vaihtaneet ruokailupaikkaa. Pation reunalla kukkivat kiinanasterit ovat välillä houkutelleet perhosia. Nyt niissä ei näkynyt mitään. Huomasin sen sijaan kosmosten välissä jotain violettia. Tuoksumiekkaliljana istuttamani kasvi onkin gladiolus 'Passos'. Ja niitä on ainakin kolme. Hups! Näin siinä käy, kun lykkää kaikki laatikon pohjalle jääneet pikkusipulit johonkin purkkiin ja kasvattelee muutaman vuoden kokoa.
Tuoksumiekkalilja onkin 'Passos'. Mikäs siinä, nätti on tämäkin. Ostin näitä pussillisen viisi vuotta sitten.
Kivikkorinteessä kukkii nyt monia perhosiakin houkuttelevia kasveja. Kadonneet perhoset ovat varmaan siellä.
Ei näkynyt perhosia kivikkorinteessä. Kimalaisia oli sen sijaan vaikka miten monta. Kaukasiantörmäkukka 'Perfecta' houkuttelee niitä jopa kuihtuvana. Tässä kaksi aivan uudennäköistä yksilöä Kuvaa kimalainen -haasteeseen.
Takaisin patiopenkkiin syyssyrikän ja kärhöjen luo. Ja hep! Siellähän näkyy oranssia! Onkos tällä yksilöllä muuten ehyemmät siivet kuin sillä aikaisemmalla resupekalla?
Naaras! Äkkiä kuva! Oho, mikäs siihen...
"No hellou beibi! Meille vai teille?"
Ja niin liihotteli keisarinviittapariskunta matkoihinsa.

keskiviikko 5. elokuuta 2020

Voi tätä loppukesän ihanuutta!

Kun kohdalle sattuu kaunis, elokuinen poutapäivä, ei puutarhatöistä tule yhtään mitään. Syypäitä ovat ainakin minulla joka puolella lepattelevat perhoset ja upeita kukkiaan aukovat kärhöt. Jätetään suuremmat löpinät sikseen ja katsotaan kuvia.
Herukkaperhoset viihtyvät syyssyrikällä.
Samoin nokkos- ja neitoperhoset. Yksi herukkaperhonen piilottee nokkosperhosen alapuolella ja kaksi muuta oli kukinnon toisella puolella.

Eipä sillä; varmaan itsekin perhosena viihtyisin näillä kukinnoilla!

Kärhökaaripenkin kukkivat jaloangervot näkyvät pitkän matkan päähän.

Risumajan keijunmekoista ei ole muodostunut vehreää seinää, vaan kukkapylväät.

Luumupuut olivat vähän parempia kuin viime vuonna vastaavaan aikaan, mutta tarvitsivat edelleen pientä siistimistä. Merkitsin 'Laatokan helmen' ja viipurilaisen punaluumun latvat kuvaan oranssilla. Miten niistä onkaan tuollaisia tullut? Sakset esiin!
Paljon parempi. Lyhensin kaikista latvoja sekä pitkälle harottavia vuosikasvuja. Leikkauksen jälkeen huomaa selvästi, ettei tuulikaan ota niin rajusti latvuksiin kiinni. Sateenrakosissa tuli myös kaivettua pieni pätkä nurmikkoa pois (etualan kivestä istumakiveä kohti)
Aurinkopenkissä kosmokset rehottavat niin kookkaina, että niiden väleistä kurkkivista leijonankidoista näkyy vain kukintojen latvat.
Säästin herkkupalat, eli kärhöt loppuun.
'Hagley Hybrid' kukkii tuoksuherneiden kanssa yhtenä vaaleanpunakirjavana seinäkkeenä.

Saman seinäkkeen alanurkassa 'Multi Blue' aloittelee. Kamera näyttää taas violetin liian sinisenä, mutta ei mahda mitään. Taustalla syyssyrikkä.

Kummatkin kärhöt ja muutama tuoksuherne yhdessä.

Aurinkopenkissä 'Arabella' aukoo koko ajan yhä enemmän kukkia. Pian se ympäröi kiven sinisenä kukkamattona.

Ehkä kaikista ihanin, loistokärhö 'Elsa Späth' on aukaissut ensimmäisen kukkansa. Koko on taas kerran valtava ja väri käy täydellisesti yhteen taustalla pilkistelevien 'Arabellan' kukkien kanssa.
Hitaasti edistyvät puutarhatyöt, mutta väliäkös hällä!