Puutarhapuuhia takapihalla

Elokuun lämpimänkostea keli jos mikä houkuttaa puutarhatöihin. Jos samoihin aikoihin sattuu tulemaan ystäviä illanistujaisiin ja grillailemaan, houkutus vähän siistiä pihaa kasvaa entisestään. Perjantain pikakitkemisestä ennen vieraiden tuloa ei nyt valitettavasti ole kuvia (tässä vaiheessa kuulen helpottuneen joukkohuokaisun sieltä ruutujen toiselta puolelta) mutta kitkiessä tuli kuitenkin huomioitua kaikenlaista muuta, mitä ryhdyin puuhailemaan eilen upeassa elokuun säässä.

Patiolta kohti luumutarhaa.

Pation luona syyshortensia 'Vanille Fraise' ei ole koskaan kukkinut näin upeasti kuin tänä vuonna. Sen juurelta pitäisi vielä kaivella peittokurjenpolvea aurinkopenkkiin ennen kuin kurjenpolvi on pahasti juurtunut patiolaattojen tai kivipolkujen saumoihin. Lyhdyt laittelin perjantaina tuomaan tunnelmaa illanistujaisiin. Vähän piti stailata, kun oli kuitenkin vieraita tulossa. Virittelin myös valosarjan kiertämään pergolakatosta ja laitoin ruokapöytään tuikkukynttilöitä. Niistä sai juuri riittävästi valoa pimenevään elokuun iltaan eikä tarvinnut sytyttää varsinaista ulkovaloa ollenkaan.

Japaninverivaahtera on viihtynyt toistaiseksi hyvin.

Toukokuussa heräteostoksena hankkimani japaninverivaahtera on näyttänyt viihtyneen hyvin paleltuneelta luumupuulta vapautuneessa paikassa. Se on niin kaunis! Eilen hieman jaoin sen juurelle istuttamiani keijun- ja haltiankukkia ja nyt ne kattavatkin miltei koko multapinnan. Tai ehkä se tapahtuu vasta ensi kesänä, kun ovat vähän tuuheampia. Talon päädyssä keijupuutarha on totaalisen umpeenkasvanut ja olen pohdiskellut jo pidempään sille uutta paikkaa. Japaninvaahteran alla sille voisi ollakin yksi varteenotettava paikkavaihtoehto.

Pikkutöyhtöangervosta löytyi hurjasti siemenkotia.

Kun olin aikani pyllistellyt japaninvaahteran äärellä, käännyin ympäri ja aloin tutkailla pikkutöyhtöangervojen tilannetta. Olen ollut vähän helisemässä niiden siementaimien kanssa ja nyt päätin tutkia, mitkä puskat ovat hede- ja mitkä emiyksilöitä. Osa kukinnoista oli alkanut selvästi tehdä siemenkotia mutta sitä en tiedä, onko noihin vaaleisiin ja hentoisiin kukinnonjämiin tulossa vasta myöhemmin siemeniä vai ovatko hedekukintojen jämiä. Selvät tapaukset leikkasin ensin ämpäriin ja sitten kaivoin kyseiset puskat kokonaan pois. Yksi kasveista on satavarmasti hedeyksilö, sillä sen kukinnot olivat kuihtuneet ihan kokonaan ruskeanmustiksi käppyröiksi. Epävarmat tapaukset jätin vielä niille sijoilleen ja seuraan niitä vielä. Kivipolun saumoista on ollut niin ärsyttävää kitkeä pikkutöyhtöangervon taimia, että nyt saa moinen touhu riittää. Eiköhän noille emikasveillekin löydy uudet kodit tai sitten istutan ne johonkin sellaiseen kohtaan, missä ei ole kivipolkuja ihan vieressä.

Maata pitkin retkottava punahattu sai uusia kavereita.

Paikallisella Hankkijalla oli satokauden karkelot, joista löysin itselleni kivan näköisen haltiankukan. Taimilapun kuvassa siinä oli hiukan tummemman vihreät lehdet mutta ehkä väri muuttuu, kun kasvi pääsi maahan kasvamaan. Kauniita nekin mutta eniten minua kuitenkin kiehtoivat heleän vaaleanpunaisenkirjavat lehdet. Pinkki ruskaväri on niin virkistävä poikkeus, että pakkohan sellainen kasvi oli saada. Tällä pitäisi myös olla vaaleanpunaiset kukat. Sain jaettua taimen kolmeen osaan ja paikkakin löytyi helposti luumutarhan laajennusosasta mantsuriankärhön juurelta. Siitä kuoli viime talvena kääpiöjapaninakileija ja muutenhan siinä oli vain lemmikkiä.

Haltiankukka 'Blue Ridge'. Kuka edes kaipaa kukkia, jos lehdet ovat näin hienot!

Olen huomannut jonkinasteista keijun- ja haltiankukkakuumetta itsessäni. Kai neljäs kuume sopii kärhö-, maksaruoho- ja esikkomanian rinnalle, varsinkin kun kyse on loppujen lopuksi aika vähän tilaa vievistä kasveista. Katastrofi se olisikin, jos tämänkokoiselle tontille yrittäisi saada vaikkapa omenapuuhulluuden seurauksia istutettua. Tai melkein mitä tahansa muuta puuvartista. Kääpiökokoisia pensaitakin on loppujen lopuksi aika vähän. Pieniä perennoja tai ylöspäin kasvavia kärhöjä sentään mahtuu pieneenkin puutarhaan sen verran paljon, että sopii jotain "pakko saada" -kuumetta poteakin. Keijun- ja haltiankukissa ehdottoman positiivinen puoli kauniiden lehtivärien lisäksi on se, etteivät ne valtaa koko puutarhaa. Kotilotkaan eivät muuten ole sankoin joukoin niiden kimpussa, vaikka luulisi tuollaisten ohuiden lehtien niille maistuvan erinomaisesti. Takapihan puuhat olivat siinä ja nyt jatkamme hetkeksi sivupihalle.

Puutarhakompostori on tehnyt työtään erinomaisesti tänä kesänä.

Kompostorien hoito kuuluu kesärutiineihin siinä missä kitkeminen ja kasvien jakaminen. Pikakompostori oli tullut täyteen, joten tyhjensin sieltä kottikärryllisen puolivalmista tavaraa Biolanin puutarhakompostoriin jälkikypsymään. Samalla tuli mieleen vähän kurkata, miltä vieressä tämänvuotinen puutarhakomposti näyttää. Se kun lämpeni alkukesästä aika kiitettäviin lukemiin pitkäksi aikaa ja on selvästi vajunut alaspäin joka kerta kun olen käynyt sinne uutta kitkentäjätettä viemässä. Nostelin pinnasta viimeisimpänä tuodut roippeet kasan takaosaan ja kaivoin sen jälkeen osan kottikärryyn päästäkseni tutkimaan kasaa syvemmältä. Ainoastaan muutama paksumpi voikukanjuuri löytyi seosaineena käyttämäni risuhakkeen seasta mutta muuten massa näytti jo hyvinkin valmiilta mullalta. Täytin aikaansaamani montun tuoreemmalla kitkentäjätteellä ja kippasin kottikärryn sisällön päälle. Koko kuution kasaa en siis lähtenyt kääntämään mutta tulipahan edes pikkuisen myllättyä.

Gladiolukset kaulailemassa.

Onko teillä muilla sitä ongelmaa, että puutarha tuottaa kesän mittaan niin paljon kitkentäjätettä, että siitä muodostuvaa multaa on jo haastavaa saada tungettua mihinkään? Viimevuotista puutarhakompostia höystettynä kesän aikaan tulleella pikakompostorin mullalla on vielä puolikas Biolanin puutarhakompostorillinen jemmassa ja kuution kasa tämänvuotista puutarhakompostia on käyttövalmista ensi kesänä. Kaikkia rikkaruohoja en ole edes vienyt kompostoriin, vaan olen viskannut niitä välillä nurmikolle ruohonleikkurin silputtaviksi tai jättänyt kukkapenkin katteeksi. Siitä huolimatta mullantuotanto on tarpeeseen nähden aivan liian suurta.

Kärhökaaripenkkiä.

Kärhökaaripenkki rehottaa runsaana. Kuvasta ei välttämättä pysty laskemaan, mutta livenä siinä näkyy kaikkiaan kaksitoista kukkivaa kärhöä, joista suurin osa loistokärhöjä. Osassa on tällä hetkellä vain muutama yksittäinen kukka mutta ainakin etualan 'Blekitny Aniol' ja sen taustalla oleva 'Rouge Cardinal' näkyvät helposti, ehkä myös Cardinalin juuressa kasvava jättikukkainen 'Beautiful Bride' erottuu.

Loistokärhö 'Blekitny Aniol' eli 'Blue Angel' kukkii nyt oikein kauniisti.

'Blekitny Aniol' herkkine kukkineen on yksi suosikkikärhöistäni. Sen väri sopii täydellisesti saman penkin laidassa ja kärhöportin luona kukkiviin 'Halcyon'-kuunliljoihin. 'Blekitny Aniolin' kanssa samassa kasassa kasvaa tarhaviinikärhö 'Venosa Violacea', joka ehti kukkia pääkukintansa jo ennen kuin Aniol aloitti. Muutama tummanliilakirjava kukka piilottelee tornin toisella puolella. Isommassa yleiskuvassa niitä näkyi pari, kun tarkkaan katsoi. Kolmantena Aniolin ja Venosan kanssa kukkii nyt loistokärhö 'Destiny', joka ei ole kukkinut aiempina vuosina kertaakaan. 

Loistokärhö 'Destiny' (ehkä?) alhaalla, 'Blekitny Aniol' ylhäällä.

En ole varma, onko 'Destinyna' hankittu kärhö oikeaa lajiketta mutta ainakin se sopii väreiltään täydellisesti tähän kolmikkoon. Sen vaaleissa kukissa on hentoinen liilan häivähdys varsinkin vasta avautuneena. Terälehtien alapinnoilla on myös selvästi vaaleanliilaa. Kukat ovat noin 7-8cm halkaisijaltaan. 'Destinylla' pitäisi clematis on the web -sivuston mukaan olla vaalean violetinruskeat ponnet ja vihertävät palhot, jotka vaalenevat valkoisiksi. Se ei nyt oikein toteudu tässä kärhössä, sillä ponnet ovat minusta enemmänkin vihertäviä kuin vaalean violetinruskeita. Palhojen väri kyllä täsmää. Kukan muotokin on hieman erilainen, mutta tuolla sivustolla oli vain yksi kuva 'Destinysta'. Googlen kuvahaulla taas tulee niin vaihteleva kattaus aivan vääriäkin kärhöjä, ettei niistä ole apuja.

Loistokärhö 'Destiny' kunnes toisin todistetaan.

 Olipa kärhö mikä hyvänsä, niin kaunishan se on ja ansaitsee ilman muuta Päivän kärhön tittelin.