Huonekasvieni top 4

Synttäriarvonnassa viime keväänä Kruunuvuokko Puutarhan lumo -blogista heitti minulle tehtäväksi kertoa neljästä parhaasta huonekasvistani. Emmin aika pitkään, kirjoittaisinko juttua ollenkaan kun ei noita huonekasvejakaan järin montaa ole. Päätin kuitenkin tarttua aiheeseen nyt, kun huomio on muutenkin puutarhan sijaan enemmän huonekasveissa.

Anopinhammas, lajike on varmaankin 'Golden Hahnii'.

Minulla on tällä hetkellä vain kuusi erilaista huonekasvia: kaksi orkideaa, jotka ovat kumpikin samaa lajiketta, kultaköynnös, anopinhammas, anopinkieli, rahapuu ja sirovuoripalmu. Niin ja pullopuutarhan surkeasti voivat pilkkulehti ja minimuratti siihen vielä lisäksi. Niistä neljän kärki erottuu helposti, jos otetaan mittariksi helppohoitoisuus. Koska olen vähän hutilus huonekasvien kanssa ja varjoisat ikkunat tuovat lisähaastetta, päätin helppohoitoisuuden olevan ehdottomasti valintakriteerinä. Sen jälkeen kun akvaario tuli meille, olen käyttänyt sen vedenvaihdoissa tulevaa ravinteikasta vettä kukkien kasteluun. Se on selvästi ollut mieleen huonekasveilleni. Ravinteiden lisäksi vettä tulee kasveille säännöllisemmin, kun akvaarion hoito rytmittää samalla myös kukkien kastelua.

Keltareuna-anopinkielellä on korkeutta melkein 130cm mullan pinnasta laskettuna.

Vanhin huonekasveistani on keltareuna-anopinkieli. Sain sen jättikokoisena puskana äidiltäni silloiseen opiskelija-asuntooni noin vuonna 2010 ja se on kulkenut muutoissa mukana siitä lähtien. Tänne muuttaessamme pilkoin sen ihan pieniksi kappaleiksi, sillä siitä oli tullut jo aivan liian kookas ja painava. Opiskelija-asunnossani anopinkieli sai täyttä auringonpaahdetta ja viihtyi mainiosti. Muissa asunnoissa oli normaalimmat olot ja täällä toinen ääripää, eli kesällä vain hajavaloa ja talvella varjoa. Anopinkieli ei ole ollut moksiskaan, vaikka on ottanut osumaa lasten lentelevistä leluista tai taaperon kasvitieteellisistä kokeista. Se on kukkinutkin silloin tällöin. Loistokasvi, joka ei tarvitse selvitäkseen kuin vesitilkkasen harvakseltaan. Minulla se kasvaa altakasteluruukussa, jonka säiliön täytän korkeintaan puoliväliin vasta sitten kun multa on selvästi kuivunut edellisen kastelun jälkeen.

Rahapuun tyvellä alkaa olla jo paksuutta.

Rahapuun saimme mieheni veljeltä tupaantuliaislahjaksi, kun muutimme yhteen. Siitäkin tapahtumasta on aikaa yli kymmenen vuotta ja rahapuu on vain komistunut koko ajan. Olen silloin tällöin leikannut sitä vähän mutta muuten se on saanut kasvaa omillaan. Paremmalla hoidolla se olisi ehkä vieläkin kookkaampi mutta ei tuota pieneksi voi moittia nytkään. Rahapuu on ollut aina valoisimmilla ikkunoilla, eli siis talvet melko varjossa mutta kesällä puolet päivästä suorassa auringonpaahteessa. Kuten anopinkieli, rahapuukin saa päästä kuivahtamaan kunnolla kastelujen välissä. Kokeilen sen kosteustilanteen aina lehdistä: silloin kun lehdet selvästi tuntuvat löysiltä, on aika kastella. Pinkeät lehdet ovat merkki siitä, että kastelukannun kanssa saa pysyä kaukana, vaikka multa tuntuisi rutikuivalta.

20-senttinen saviruukku näyttää pieneltä, kun siinä on melkein 40cm korkea ja saman levyinen rahapuu.

Keltareuna-anopinhampaan sain muistaakseni 2012. Se on ollut anopinkielen tapaan yhtä vaivaton ja kaunis huonekasvi. Se on hieman pienempilehtinen kuin vihreät anopinhampaat, joten se on pysynyt kasvutavaltaan paljon niitä kauniimpana. Minulla oli nimittäin joskus vihreäkin anopinhammas, joka oli minusta tavattoman ruma rutjake tähän söpöläiseen verrattuna. Viime keväänä anopinhammas poikasineen oli kuitenkin kunnon uudistuksen tarpeessa, joten otin siitä siisteimmän taimen ja istutin sen alimpia hyvän näköisiä lehtiä myöten multaan (lue operaatiosta täältä). Nyt anopinhammas on taas todella kaunis ja elinvoimaisen näköinen.

Melkein vuosi sitten ruukku oli selvästi kookkaampi kuin kasvi, nyt näyttää sopusuhtaisemmalta.

Tuoreempi tulokas huonekasvieni joukossa on kultaköynnös 'N'joy', jonka löysin kaksi vuotta sitten joulun alla marketin alehyllyltä. Alkuun se oli ihan ikkunalaudalla, mutta versojen alettua kasvaa kunnolla se pääsi amppeliin. Kesäaikaan se on varjoisammalla itäikkunalla, talvet hitusen valoisammalla keittiön ikkunalla, mutta eipä talvella voi mitään ikkunaa meillä sanoa valoisaksi. Vaikka kirjavalehtisten kultaköynnösten sanotaan tarvitsevan enemmän valoa kuin niiden perusvihreiden, tämä yksilö on viihtynyt aika hyvin varjossakin. Ainakin se on moninkertaistanut kokonsa ja viime kesänä jouduin jopa leikkaamaan sen versoja lyhyemmäksi. Kultaköynnökselläkin on altakasteluruukku mutta annan säiliön päästä tyhjäksi ja mullan hiukan kuivahtaa ennen kuin lisään vettä.

Kultaköynnöksen versot roikkuvat jo melko lähellä ruokapöytää, joten keväällä on taas leikkauksia tiedossa.

Koristeelliset lehdet vielä lähikuvassa.

Vähän tekisi mieli hankkia joku uusi viherkasvi. Sen pitäisi viihtyä varjossa ja jäädä melko pieneksi. Meillä ei ole nimittäin enempää tilaa kookkaille viherkasveille. Aiemmin kasveja hankkiessa minulla oli kriteerinä se, että kasvin pitää sietää pimeyden lisäksi myös ajoittaista kuivahtamista. Nyt, kun akvaariosta tulee säännöllisesti kymmeniä litroja kasteluvettä, voin laajentaa valikoimaa myös tasaista kosteutta vaativiin lajeihin. Kerropa kommentteihin parhaat vinkkisi!

Puutarhavappu

Jes! Se on sitten toukokuu ja kesä aivan kulman takana. Pelkäsin, että tänäänkin olisi niin kylmää, ettei tarkenisi puutarhassa puuhastella. Huoli oli turha, sillä tänään oli viime päiviin verrattuna suorastaan täydellinen puutarhailusää. Aurinko paistoi melkein koko päivän ja oli aika lämmintäkin. Talven aikana suunnittelemani tehtävälista ei lyhentynyt piiruakaan, mutta kaikenlaista muuta puuhastelin.

Kevätkurjenmiekat kukkivat täyttä päätä ja isokevättähdet 'Rosea' aloittelevat.

Käytin myös aikaa ihan vain ympäriinsä haahuiluun ja esiin ponnistavien kasvien tutkiskeluun. Yli puolet kukkapenkeistä kun on edelleen lumen alla, niin eipä puutarhassa ihmeitä voi vielä tehdä. Aamupäivällä päätin leikata aurinkopenkin syyshortensian. Haluan sen pysyvän säällisen kokoisena ja kukkivan suurin kukinnoin. Mustilanhortensiakin sai maistaa oksasaksista, tosin siitä napsin vain sieltä täältä väärään suuntaan kurottelevia oksia hieman lyhyemmiksi. Päätin myös jakaa isoimman päivänlilja 'Stella d'Oron' ja istuttaa jakopalat muutaman pikkuampiaisyrtin tilalle. Pikkuampiaisyrtit ovat suorastaan riehaantuneet, joten pieni suitsiminen oli niille joka tapauksessa tarpeen. Päivänlilja on hieman vaivattomampi; siitä kun ei tarvitse leikata kuihtuneita kukintoja pois miljoonien siementaimien pelossa. Pikkuampiaisyrttiäkin jäi vielä aivan riittävästi alkukesän komeaa kukintaa varten.

Tällä hetkellä taitavat olla kaikki kevätkurjenmiekat tältä kohdalta kukassa. Tuolla lumen alla niitä on vielä lisää. Etualalle kukkii peräti viisi 'Frozen Planetia'.

Puistoatsalea 'Illusian' juurella kirjokevättähdet puskevat nuppujaan lumen läpi.

Krookus 'Romance'. Taaimmaisena päivänliljan kuihtuneiden lehtien seasta puskee yksi pikkurillin kynnen kokoinen kukka. Vaikka nämä muutkaan eivät mitään jättejä ole, niin tuo yksi on melkoinen lilliputti.

Muistatteko kun kerroin hävittäneeni istutuslapioni? Tänäänkin sille olisi ollut tarvetta, sillä löysin taas metsän laidasta kukkivan kevättähden. Kiersin pihaa ympäri ja kolusin varastoja, esikoinenkin yritti auttaa, mutta lapiota ei vain löytynyt. Viimein päätin nostaa puutarhavarastosta joka ikisen tavaran pois lattialta ja sieltähän se löytyi tyhjän multasäkin alta. Eipä sattunut ensimmäisellä eikä viidennelläkään etsintäkerralla silmiin, kun vain työntelin tavaroita huolimattomasti tai vähän kurkkasin niiden alle. Olisi kannattanut jo heti ensimmäisellä kerralla nostaa kaikki tavarat kunnolla ilmaan eikä vain siirrellä niitä edestakaisin lattialla. Tai vielä parempi olisi vain palauttaa lapio aina paikoilleen käytön jälkeen.

Luumutarhasta löytyi "muinaisjäännöksenä" pari 'Vanguard'-krookusta. Siirsin ne joitakin vuosia sitten kärhökaaripenkkiin turvaan jäniksiltä, mutta joitakin jäi löytymättä. Nyt tämä on turvassa atsalean suojaverkon sisällä, joten saa kasvaa rauhassa.

Luumutarhassa niin ikään verkkojen sisällä kukkii nyt kevätkurjenmiekka 'Harmony' yhdessä 'Barr's Purple' -krookusten kanssa.

'Pickwick' on osoittautunut vähän tempukkaaksi. Tänä vuonna kukkii kuusi yksilöä suunnilleen puolen metrin välein toisistaan. Alunperin näitä taisi olla viisitoista.

Keväisiin pihakierroksiin kuuluu ehdottomasti kärhötarkistukset. Aurinkopenkin 'Arabella' on hereillä, siitä ei ole epäilystäkään. Alppikärhöt näyttäisivät olevan vielä lepotilassa, mutta minusta niiden silmut näyttivät kuitenkin eläviltä. Loistokärhöt 'Kaiseria' lukuunottamatta ovat toistaiseksi vielä turvallisesti mullan tai hangen alla. Patiopenkissä posliinihyasintteja tutkiessani huomasin selvästi heränneitä kärhön silmuja. Leikkasin loppusyksyllä patiopenkin loistokärhöt puolimetrisiksi, jotta saan helpommin laitettua kausivalot pation seinäkkeeseen. Jätin leikatut latvukset kärhöjen juureen talvisuojaksi ja nepä olivatkin hangen alla talvehtineet niin hyvin, että silmut olivat jo valmiita lähtemään kasvuun. Versojen leikkauspinnatkin olivat vihreitä. Päätin tehdä kokeen ja leikkasin versoista eri mittaisia pätkiä. Tökin pätkät suoraan kukkapenkkiin niin, että silmut tulivat maan pinnan tasalle. Jos juurtuvat, saan ilmaiseksi lisää kärhöjä, jos eivät, niin enpä menetäkään mitään. Kumpaakin lajiketta ('Hagley Hybrid' ja 'Multi Blue') on usein kaupoissa saatavilla, joten ei ole varsinaisesti tarvetta onnistua niiden kanssa.

'Kaiser' ei malta enää nukkua kun hankikin on jo väistynyt sen kohdalta.

Pistelin kärhökokeiluni posliinihyasinttien viereen ja merkkasin oksanpätkillä. Laitoin varuilta vielä hiekkaa päälle suojaamaan auringolta ja pakkasöiltä. Myöhemmin kesällä syyssyrikkä varjostaa niitä paahteelta, jos päättävät lähteä kasvuun.

Eilisen kurja keli ei houkuttanut ulkoiluun, joten puuhailin taimien parissa sisällä. Osa taimista kaipasi koulimista, kelloköynnökset kärhien katkomista ja jotkut taimet muuten vain huomiota. Tutkin, löytyisikö isoimmista petunioista ja ahkeraliisoista jo kukkanuppuja (ei vielä) ja tarkistin kirvatilanteen. Pari sellerintainta on jostain syystä vetänyt koko kevään ajan jostain kirvoja itseensä, vaikka olen syynännyt niitä ahkerasti ja teipinpalasen kanssa metsästänyt kutsumattomia vieraita. Kokeilin nyt istuttaa ne suurempiin ruukkuihin, jos se vaikka auttaisi. Taimihuoneen muissa taimissa ei ole onneksi yhtäkään kirvaa.

Kaikkiin tomaatintaimiin on vaivihkaa ilmestynyt kukkanuppuja. Tässä nuppujaan esittelee 'Maskotka'

Vaihdoin maaliskuun alussa huonekasveilleni mullat ja päätin samalla tehdä radikaalin toimenpiteen ränsistyneelle anopinhampaalleni. Puskan ulkonäkö ei silmiä hivellyt, joten erotin yhden ruusukkeen omaan ruukkuunsa ja upotin sen kaljuuntuneen varren syvälle mullan sisään. Varmuuden vuoksi säilytin alkuperäisen kasvin, jos vaikka erotettu yksilö päättäisi vetää perusteellisesti herneen sijaan peräti koko palkokasvisuvun lehtiruusukkeeseensa (onpas tämä suomen kielen taivutus hassua, laittaa epäilemään, että onko kirjaimia liikaa vai liian vähän). Toistaiseksi vaikuttaa oikein hyvältä, mutta seurailen nyt kuitenkin vielä ainakin kesään saakka, kuinka tässä käy.

Omaan yksiöön päässyt anoppi (vasemmalla) on suorastaan villiintynyt. Alunperin se oli samanlainen mutristelija kuin nuo kimppakämpässä asujat.

Työpaikallani on eräässä odotustilassa usein orkidea ilahduttamassa kävijöitä. Viimesyksyinen orkidea pysyi kukinnan jälkeen virkeänä, joten se jätettiin huonekasviksi. Nyt siinä on viidessä kohdassa uusia nuppuja tulossa. Sen sijaan joulun jälkeen hankittu yksilö joutui nyt roskiin. Sillä oli luultavasti jotain vikaa juuristossa, sillä sen lehdet menivät hiljalleen kurttuun. Viime hetkellä ennen kuin kollega ehti viskata orkideaa menemään, älysin kysyä, onko hänellä käyttöä sen muoviselle ostoruukulle. Ei kuulemma ollut, joten sain kyseisen purnukan ja vielä tukikepitkin itselleni. 2018 emokasvista irrottamani keiki on nimittäin majaillut koko tämän ajan limpparipullon puolikkaassa ja oli tunkenut juurensakin jo pitkälle pohjarei'istä läpi. Nyt se sai vihdoin isomman purkin ja kauniin, joskin vähän pintakolhuja saaneen suojaruukun. Karo nimittäin tiputti ruukun kerran kodinhoitohuoneen allaskaapista lattialle ja siitä lohkesi pinnoite kahdesta kohtaa. Jäi itselle pysyvä muistutus siitä, että Karo pitää käskeä odottamaan kauempana silloin kun kaapista kaivetaan sille puruluuta. Se ei innoissaan tiennyt, miten päin olisi, joten tunki päänsä ruukkuun ja samalla tiputti sen lattialle.

Pikkuinen orkidea kasvattelee koko ajan lisää nuppuja. Kukkia on nyt kuusi kappaletta ja nuppuja kolme.

Iloista, aurinkoista ja kukkivaa toukokuuta!

P.S. Minulla on ollut tänään kommentointiongelmia joihinkin blogeihin. Blogger ilmoittaa, että kommenttia julkaistessa tapahtui virhe. Oletan, että ongelma korjautuu aikanaan ja yritän muistaa käydä myöhemmin kokeilemassa uudelleen.

Höpinää huonekasveista ja muusta

Ihana aurinko on hellinyt ainakin Pohjois-Savoa jo reilun viikon ilman että samalla olisi ollut -20 asteen pakkasia. Miten upeaa vaihtelua ainaiseen lumi- ja räntäsateeseen! Säällä on valtava vaikutus mielentilaan, joten tässä maailmantilanteessa tämä tuli kuin tilauksesta. Kylläpä olisi raskasta pysyä positiivisena ja toiveikkaana, jos taivas olisi paksun, harmaan pilvikerroksen peitossa ja koiran kokoisia räntähiutaleita rätkisi sakeanaan jo ennestäänkin hyvin paksujen nietosten päälle. Ukrainan tilanne ja itänaapurin mahdolliset seuraavat liikkeet huolestuttavat minua siinä missä varmasti ketä tahansa muutakin. Puutarha-asiat, niistä kirjoittaminen ja blogienne lukeminen tuovat hyvin tarpeellisen tauon huolestuttaville ajatuksille ja uutisille, joten jätetään märehtiminen tähän ja siirrytään kasvien pariin.

Ensimmäisessä helmililjan kukassa näkyy jo väriä. Ruukku on tuotu lumihangesta eteiseen kaksi viikkoa sitten ja reilu viikko sitten eteisestä huoneenlämpöön.

En ole mikään huonekasviguru, vaikka pidän kyllä viherkasveistakin. Ehkä suurin syy vaatimattomaan kasvivalikoimaani on valoisten ikkunoiden puute ja muutenkin vähän kehnot tilat kasveille. Suunnilleen marraskuusta tammikuun loppuun yhdestäkään ikkunasta ei osu auringonvalo sisälle eikä sopiville kasvien sijoittelupaikoille oikein saa kasvilamppujakaan auttamaan kasveja pimeän ajan yli. Eikä sovi unohtaa sitä, että varsinkin kesäaikaan minulta meinaa unohtua sisäkasvien kastelu. Monta kasvia olen tappanut kuivuuteen mutta onneksi on niitäkin, jotka pärjäävät näissä oloissa. Lisääntynyt valo muistutti, että mullanvaihdon aika on käsillä näille sinnikkäille selviytyjille.

Lasten rahapuu sai uuden ruukun.

Suurimmalle osalle huonekasveistani oli tänä vuonna tarpeen tehdä mullanvaihto. Rahapuun ja kultaköynnöksen vaihdoin viime keväänä  isompiin ruukkuihin, joten niille laitoin vain vähän kanankakkaa ja uutta multaa päälle. Hirmuisesta unohduksesta juuri ja juuri selvinnyt Pampula (sirovuoripalmu) pärjää tällä kasvuvauhdilla ruukussaan vielä monta vuotta ja sai vain pienen siistimisen ja ripauksen kanankakkaa. Anopinhampaani on aikaa myöten kasvanut vähän ruman näköiseksi lehtitursakkeeksi. Ahtaassa olleet ruusukkeet olivat tapelleet tilasta ja kasvattaneet itselleen rungot. Päätin repiä yhden alun irti ja istuttaa sen reilusti syvemmälle. Alkuperäinen puskakin muuttui heti paremman näköiseksi kun tilaa tuli lisää ja huonot lehdet lähtivät pois välistä.

Nypin tästä vappuhuiskasta vielä muutaman lehden pois ja istutin sen jälkeen alimpia lehtiä myöten ruukkuun. Katsotaan, kuinka käy. En ole koskaan kokeillut moista operaatiota.

Anopinkieli on kasvanut kolme vuotta samassa ruukussa ilman mullanvaihtoa, joten sen juuristotilanne oli tarpeen tutkia. En itse saanut kiskottua ruukkua irti, joten kutsuin lapset apuun: minä kiskoin kasvia, lapset ruukkua. Pelkäsin, että anoppi päättää aikansa niskoteltuaan päästää otteensa yhtäkkiä irti, minkä seurauksena kaikki mätkähdämme selällemme (istuimme varmuuden vuoksi). Onneksi niin ei käynyt, vaan ruukku irtosi lopulta hyvin rauhallisesti ja paljasti käytännössä pelkkää juuristoa. Tyhjää multatilaa ei ollut juuri lainkaan. En ollut hankkinut anopille suurempaa ruukkua, joten juuristoa piti pienentää. Valitettavasti se siis tarkoitti sitä, että revin reunoilta pari huonokuntoisinta lehtiruusuketta irti ja sen verran juuria, mitä helposti lähti. Poistin myös pari pienempää, epäilyttävän vihreänä kasvavaa ruusuketta. Niillä toimenpiteillä sain anopinkielelle sen verran mahdutettua kanankakkaa ja uutta multaa, että se pärjää ensi kevääseen. Jos vaikka muistaisin siihen mennessä hankkia sille suuremman ruukun. Vanha ruukku kun alkaa vedellä viimeisiään jo muutenkin.

Vaatimaton huonekasvikokoelmani ennen toimenpiteitä (pullopuutarha, rahapuu ja kaksi orkideaa puuttuvat kuvasta kun en tehnyt niille mitään). Anopinkieli on ottanut lasten leikkiessä vähän osumaa...

Anopin mullanvaihto-operaatiosta lapset keksivät, että heidän pieni rahapuunsa kaipaa myös uutta multaa. Ajattelin, että mikäpäs siinä, jos kerta haluavat ja kävin hakemassa turhan panttina pyörineen pienen saviruukun. Yhteistuumin lapset kippasivat rahapuun vanhasta muovipurkistaan pois ja istuttivat uuteen ruukkuun. Lisäksi he halusivat pelastaa myös vihreälehtiset anopinkielet kun kuulivat, että aioin viskata ne kompostiin. Onneksi saviruukkuja oli kaksi, niin saivat lapset sitten toisenkin huonekasvin itselleen. Rahapuu on ollut heillä reilu puolisen vuotta ja hengissä on pysynyt, vaikka kastelu on lapsilta unohtunut hyvin sujuvasti. Ehkä syytä on äidissäkin, joka ei aina muista muistuttaa asiasta. Onneksi myös anopinkieli kuuluu niihin kasveihin, jotka eivät kuole aavikko-olosuhteissa.

Multahommien jälkeen meillä on muutama kasvi enemmän. Pieni anopinkieli tarvitsi tukikepin ja narun siksi aikaa, että se juurtuu ja jaksaa pitää painavat lehtensä itse pystyssä.

Talvetettavien kuulumisista sen verran, että karjalanneidot pääsivät eilen kellarista huoneenlämpöön. Aivan rutikuivia koppuroita olivat kumpikin mutta jospa sieltä taas tänä vuonna lähtee versomaan vaaleanpunaisia merenneidon pyrstöjä. Muita kasveja en vielä tuonut kellarista; pitää saada riippapelakuun kirvaongelma kuriin ennen kuin eteiseen uskaltaa tuoda verenpisaroita. Tai ehkä pelakuun siirto keittiöön voisi olla varmempi ratkaisu hoitaa eteinen turvalliseksi. Niin taisin tehdä viime vuonnakin.

Seuraavaksi kunnon kastelu ja sitten vain odotellaan, milloin karjalanneidot päättävät heräillä talviuniltaan.

Sitten ihan muihin aiheisiin. Minua on kiinnostanut pitkään kokeilla leipoa leipää juuritaikinalla. Sain joskus anopilta suvussa vähintään vuosikymmeniä kulkeneen ruisjuuren ja leivoinkin sillä muutaman kerran ruisleipää. Juurelle kävi kuitenkin kehnosti, kun vanha jääkaappipakastin oli mennyt huomaamatta pois päältä kesähelteillä ja sisältö pääsi sulamaan. En saanut pidettyä juurta hengissä jääkaapissa, joten olen ollut siitä lähtien "juureton", heh. Isäntä leipoi alkuviikosta vuorokauden kohotettavasta taikinasta pataleipää, mistä sain inspiraation kaivaa jo valmiiksi muistiin kirjoittamani ohjeen vaalean leipäjuuren tekemisestä. Sen verran sovelsin ohjetta, että laitoin ruisjauhoja vähän enemmän kuin ohjeessa ja vastaavasti vehnää vähemmän. Pidän rukiin mausta ja aika usein laitan vaaleaankin hiivaleipään pikkuisen ruisjauhoja sekaan. Vaikka on ensimmäinen kerta kun kokeilen tätä, näyttää homma minusta ainakin toistaiseksi menevän oikein. Velli kuplii ja tuoksu on näiden viiden vuorokauden aikana muuttunut hiivaisesta selvästi raikkaammaksi. Vielä muutama vuorokausi ruokkimista ennen kuin pääsen kokeilemaan, millaista leipää tällä konstilla tulee.

Noviisista tämä näyttää oikeanlaiselta, mitä tuumivat kokeneemmat juurileipurit?

Aurinkoista sunnuntaita!

Neljä vuotta täynnä

Tänään vietettiin blogin nelivuotissynttäreitä. En leiponut kakkua enkä viettänyt muutenkaan neljävuotista bloggaajan taipalettani, mutta tutkin muiden puuhien lomassa kerrankin kunnolla blogin tilastoja. Paljastan postauksen lopussa myös arvonnan voittajan mutta katsotaan ensin, mitä sain tilastoista irti.

Pieni keikistä kasvatettu orkidea kukkii keittiön ikkunalla anopinhampaan vieressä.

Näiden neljän vuoden aikana tänne bloggeriin on ehtinyt liittyä 111 lukijaa. Blogit.fi-sivustolla lukijoita näyttäisi olevan 48, joista oletettavasti ainakin osa on samoja kuin bloggerissa. Postauksia olen tehtaillut tämä mukaan lukien 692 ja kommentteja niihin on tullut 13152 kappaletta, keskimäärin siis noin 19 kommenttia /postaus. Jokainen niistä (paitsi ne ulkomaiset kasino- tai muut roskasisältökommentit) ovat ilahduttaneet minua todella paljon.

Karon terveiset teille.

Koko ajanjakson suosituin postaus on ylivoimaisesti Maljaköynnöksen talvettaminen, jota on katsottu noin 2540 kertaa. Seuraavaksi suosituimmat postaukset noin 1500 katselukerralla ovat Kärhöjen ruukutusta ja pistokaslisäystä sekä Pensaiden pistokaslisäystä, neljäntenä on kesäkukkien talvettamisesta kertova postaus. Merkillepantavaa mielestäni on se, että kymmenen suosituimman postauksen joukossa on peräti kolme kasvien talvettamista käsittelevää postausta.

Hanki kantoi Karoa hyvin (samoin rusakoita) ja lapsia kohtalaisesti. Minua ei lainkaan.

Maljaköynnöspostaus taitaa olla kestosuosikki, sillä se on myös viimeisen 12 kuukauden luetuin postaus. Neljän kärki on edelleen sama, sijojen 2-4 järjestys vain hieman vaihtuu. Kymmenen suosituimman postauksen joukossa ovat myös samat talvettamista koskevat postaukset kuin koko ajanjakson kymmenen kärjessä ja lisäksi muutama muuten vain suosittu postaus. Ilmeisesti on sattunut joku sateinen sunnuntai julkaisupäiväksi tai sitten on vahingossa eksytty blogiin kun on ollut tarkoitus etsiä tietoa mahdollisista lomakohteista (esim. postaus viime toukokuun lopusta, Stonehenge ja Sunny Beach).

Takapihalle on ilmestynyt lasten lumilinna, joka on vaatinut sekä isännän että minun työpanosta. Lapset ovat lähinnä neuvoneet, mihin tehdään uusi huone ja mihin suuntaan seinät menevät missäkin.

Näyttökertoja kun katsoo tarkemmin, näkee, kuinka kasvien lisäämispostauksissa tulee piikki alkukesällä ja talvetuspostauksissa syksyisin. Luonnollisesti juuri silloin kun kyseistä tietoa etsitään. Haun avainsanoista käy ilmi, että blogistani on etsitty erityisesti tietoa leijonankidan talvetuksesta. Seitsemästätoista yleisimmästä hakusanasta viisi liittyy nimittäin leijonankitaan ja muutama muukin tavallisesti yksivuotisena kasvatettava kesäkukka oli mukana. Hienoa, että meitä rohkeita kokeilijoita löytyy eikä kesäkukkiakaan enää pidetä automaattisesti kertakäyttöisinä.

Nämä ovat ne edellisessä postauksessa näkyneet helmililjat, jotka oli jyrsitty mullan pintaa myöten poikki. Hyvin ovat lähteneet kasvuun. Kaivoin ne syksyllä kierrätyshenkisesti kukkapenkistä ruukkuun ja kesän tullen istutan eri kukkapenkkiin.

Minusta on mahtavaa, että blogistani käydään etsimässä (ja toivon mukaan myös löytämässä) tietoa eri asioista. Minussa asuvat selvästi sekä pieni opettaja että oppilas, sillä tiedon jakaminen ja uuden oppiminen ovat minusta tavattoman mielenkiintoisia. Ilahdun aina suuresti, jos joku kertoo kommenteissa tai yksityisviestillä sähköpostissa kokemuksiaan jostain aiheesta, jota olen blogissa pohdiskellut. Niin se tieto vaihtuu ja olemme kaikki taas yhden pienen askeleen viisaampia.

Nuppujakin näkyy jo kun tarpeeksi tarkkaan tutkii lehtitupsujen keskeltä.

Ja sitten siihen arvontaan. Luin suurella mielenkiinnolla keksimiänne haasteita. Onnekseni olitte kehitelleet pääsääntöisesti toteuttamiskelpoisia haasteita, ettekä mitään "kaiva puutarhalampi lusikalla" -tyyppisiä juttuja, joten melko varmasti aion toteuttaa ainakin suurimman osan haasteistanne tämän vuoden mittaan. Kaikkien kekseliäiden haasteiden joukosta esiin nousi SariH:n haaste askarrella pihalle soitin, josta saa ainakin 5 eri säveltä ja sitten soittaa ja nauhoittaa sillä puutarhafilosofiaani kuvaava melodia. Suoralta kädeltä ajattelin, että tätä nyt en ainakaan tee ikinä mutta niinpä vain huomasin muutaman tunnin päästä jo miettiväni mahdollista toteutustapaa. Kuinka mahtavat talikon piikit soida tai saako jostain ontosta kasvin varresta puhallettua minkäänlaista ääntä? Minua kiinnosti erityisesti myös Sirkun (Kukkia ja haaveita -blogi) aistipuutarha-haaste, joten palkitsen sekä SariH:n että Sirkun pienellä yllätyspalkinnolla. Synttäriarvonnan siemensetin voittajaksi lapset arpoivat Huopalinnun (Huopalinnun puutarhassa -blogi). Paljon onnea teille kaikille!

Laskiaispullilla on herkuteltu eilen ja tänään. Täytteenä oli hilloa ja kermavaahtoa.

Lähetättekö SariH, Sirkku ja Huopalintu sähköpostiini (hiidenkivella (ät) gmail.com) osoitetietonne, niin laitan palkinnot tulemaan. Annan teille ensi sunnuntaihin, eli 6.3. saakka aikaa ilmoittautua, minkä jälkeen palkinnoille arvotaan uudet voittajat. Ylihuomenna kuukausi vaihtuukin jo maaliskuuksi, eli osa meistä pääsee jo pian etsimään pälvipaikkoja ja ensimmäisiä piippoja, ja me runsaslumisempien alueiden asukkaat toivottavasti pääsemme bongailemaan edes valkoisen hangen keskeltä esille sulavia pensaiden latvoja. Kivaa uutta viikkoa!