Patiopäivitys

Heinäkuun helteissä patiomme käyttötunnit jäivät harmillisen alhaisiksi ja sen vuoksi (tai ansiosta) pitkään mielessä muhinut ajatus sai nyt tuulta alleen. Patiolla on ollut tähän saakka vain omalla jalallaan seisova aurinkovarjo, jonka varjostus ei ollut alkuunkaan riittävä tämän kesän aurinkoisiin hetkiin. Koko päivän paahtava aurinko nimittäin kuumensi pation laatoituksen sen verran lämpimäksi, että vaikka itse ruokaryhmän kohdalla olisikin ollut varjoa, vieressä auringon lämmittämät laatat oikein hohkasivat kuumaa ilmaa myös varjon puolelle. Auringon sijainnista riippuen aina myös joku ruokailijoista on jäänyt ilman varjoisaa istumapaikkaa, sillä varjo ei ollut riittävän suuri isolle ruokaryhmälle.

Nyt on ainakin vähän aurinkovarjoa isompi suoja!

Puutarhakalusteiden syysaleista löytyi budjettiin sopiva aurinkokatos, joka toimitettiin kotiovelle aiemmin tällä viikolla. Vaikka katokselle ei välttämättä enää tämän vuoden puolella olisi tarvetta, päätimme kasata sen, jotta nähdään, tarvitseeko osista reklamoida. Ei tarvinnut, yhtään osaa ei puuttunut ja kasauskin meni oikein sujuvasti. Alumiinisen rungon jätämme luultavasti talveksi paikoilleen mutta kangas otetaan varastoon turvaan. Senkin pitäisi kyllä olla säänkestävä mutta suojaan ottaminen pidentää varmasti käyttöikää ja samalla sen saa tarvittaessa pestyä. Pesua tuskin tänä syksynä vielä tarvitaan mutta aikaa myöten likaa varmasti kertyy.

Takapihan puolelta otettu kuva.

Vielä emme ole miettineet, kiinnitämmekö jalkoja jotenkin vai annetaanko koko höskän olla irtaallaan patiolla. Koska patio on kalteva talosta poispäin, itse katoskin seisoo vähän kallellaan. Sen saisi tasattua tekemällä jalkojen alle sopivasti mitoitetut puupalat. Jonkinlainen lisäpaino tai kunnolla kiinnittäminen vakauttaisi myös rakennetta. Myös jalkojen korvaamista puulla mietittiin mutta sitä suunnitellaan paremmin sitten ajan kanssa ja käyttökokemuksen myötä. Katosta on nyt helppo siirrellä ja löytää sille lopullinen paikka. Tilaahan patiolla on mutta kulkuväylät ja ulko-ovi tuovat omat rajoitteensa. Kuitenkin sillä kymmenelläkin sentillä suuntaan tai toiseen voi olla merkitystä.

Kankaan saa näppärästi sivuun silloin kun varjostusta ei tarvita.

Postauksen kuvat on otettu eilen aamupäivällä, jolloin aurinko oli vasta nousemassa metsän takaa, joten varjo ei osu ruokaryhmän kohdalle. Keskikesällä aurinko paistaa korkeammalta ja varsinkin päivän paahteisimpaan aikaan varjon pitäisi osua paremmin kohdilleen. Rankkasateella tai tuulisella säällä kankaan saa kätevästi vedettyä kasaan. Seuraava uusittava kohde patiolla olisikin ruokaryhmä. Kahdeksasta tuolista enää kolme taitaa olla täysin ehjiä ja kaksi on täysin rikki. Lopuilla saavat istua vain lapset, sillä ne eivät aikuisen painoa enää kestäisi. Pöytääkin on vahvistettu liitoksistaan kulmaraudoilla. Käytettynä kalusto hankittiinkin, joten onhan se jo varmasti hintansa haukkunut. Loppuun vielä muutama kuva pation ympäristön kasveista.

Patiopenkin paahteisessa päädyssä on mehitähtiä ja komeamaksaruoho 'Herbstfreude'.

Patiopenkki on kapea suikale seinustan sepelin ja laatoitetun kulkuväylän välissä. Sen yläpäässä on olematon kasvualusta ja aurinkokin paahtaa sinne käytännössä koko päivän. Talvella menee pitkään ennen kuin talon seinän puoleiseen reunaan kertyy lunta. Hyvin tuolla alueella ovat kuitenkin mehikasvit viihtyneet.

Karuin paikka on täynnä pallomehipartaa.

Seuraavassa välikössä on kivikkomehitähti 'Dark Beauty' ja kattomehitähti, joka kukki runsaasti tänä kesänä.

Mehitähdistä patiolle päin ennen penkin päättävää kärhöseinäkettä on liilakukkaista sammalleimua, valkoista myskimalvaa, komeamaksaruoho 'Herbstfreude' ja kaiken seassa muutama täpläpipo 'Mystican' pikkutaimi. Suunnitelmana on karsia malvat pois sitä mukaa kun täpläpipot kasvavat. Maksaruohosta en vielä tiedä, jääkö se vai lähteekö. Olkoot siihen saakka että näen, kuinka 'Mysticat' alkavat penkissä viihtyä. Valkokukkainen tai kirjavalehtinen komeamaksaruoho olisi ollut ihan mieluisin kasvi juuri tuohon penkkiin mutta pari sellaista siitä on tuntemattomasta syystä kuollut jo heti ensimmäisenä talvenaan. Siksi se suunnitelma on haudattu.

Kesäkukkapuolella ei juuri juhlittu tänä kesänä mutta kukkivat sentään nämä kaksi.

Pation kesäkukkatarjonta on tänä kesänä ollut hyvin vaatimatonta. Kolme pelargonia eivät oikein nauttineet paahteisesta heinäkuusta ja jouduinkin jo 'Appleblossomin' pelastamaan liiterin kuistille varjoon kun se meinasi kuolla ihan kokonaan. Vanha ja sitkeä valkokukkainen pelakuu pysyi hengissä mutta ei kukkinut. Se jäi myös kovin hailakaksi. Tämän kevään pistokastaimi kirjavalehtisestä pelakuusta viihtyi parhaiten ja on nyt elokuun aikana innostunut kukkimaankin pienesti. Mustaluumun juurella valkoiset petuniat viihtyivät hyvin mutta niiden nyppiminen ei ole kivaa, joten ehkä en laita niitä enää ensi kesänä. Mustaluumu olisi saattanut myös kaivata välillä vähän varjoisampaa paikkaa mutta on se kuitenkin ihan kohtuu kelvollisen näköinen, vaikka siitä tippui lehtiä jonkun verran kesän aikana.

Mustaluumu riippaoksineen.

Syyshortensia 'Prim White' kukkii loistokkaasti.

Lämmin kesä on ollut syyshortensioiden mieleen. Sekä pensasryhmän 'Prim White' että patiolla kasvava kaverinsa ovat juuri nyt upeassa kukassa. Pation takapihan puoleisella sivulla syyshortensia 'Vanille Fraise' aikoo kukkia ensimmäistä kertaa ikinä kunnolla. Sen kukat ovat vasta hiljalleen aukeamassa, joten en ottanut siitä vielä parempia kuvia. Se näkyy postauksen alun yleisnäkymäkuvissssa talon ja grillikatoksen välissä.

Loistokärhö 'Voluceau' ei yleiskuvissa juurikaan erottunut varjoista. Tässä hän nyt kuitenkin on.

'Voluceau' on edelleen sitä mieltä, että tänä kesänä hän ei tahdo kiivetä korkealle. Kukkii sentään kauniisti, vaikka maanrjassa nyt viihtyykin. Jospa ensi kesänä hän jaksaa ponnistaa ylemmäs kiipeilemään 'Prim Whiten' oksille. Pation seinäkkeessä koko kesän kukkinut SAMARITAN JO pitää nyt kukinnasta taukoa. Sillä on rytmi vähän sekaisin kellarissa vietetyn talven jäljiltä. Jospa hän keräisi nyt loppusyksyn ajan voimia talvehtimiseen. Samaritanin kaverina kasvava 'Multi Blue' on kiivennyt komeasti seinäkkeen huipulle ja on yhden kukan saanut melkein avattua. Nuppuja on runsaasti, joten hänestä tulee kuvia myöhemmin. Valkoiset tuoksuherneet kukkivat hienosti koko heinäkuun mutta nekin ovat alkaneet nyt hiipua. Jätin niihin tarkoituksella aika paljon siemenkotia tuleentumaan, jotta saisin kerättyä siemeniä talteen.

'Vanille Fraisen' oksien seassa piilottelee kauniita kukkiaan loistokärhö CORINNE ('Evipo063').

Päivän kärhöksi valitsin tänään suloistakin suloisemman CORINNEN. Sen kaverina kesä-heinäkuun vaihteessa upeasti jättisuurin kukin kukkinut 'Kaiser' lähti keväällä kasvuun niin runsaana pöheikkönä, etten ollut edes varma, onko CORINNE herännyt. Siellä se kuitenkin oli salaa venytellyt versojaan ja luikerrellut syyshortensian sekaan kukkimaan. Yksi verso kukkii ihan maanrajassa ja toinen melkein katseen korkeudella. Joku nuppuinen verso näyttäisi olevan myös 'Kaiserin' seassa mutta siitä ei vielä tässä vaiheessa ota selvää, kumpi kärhöistä se on.

Kukan muoto, kauniinväriset heteet ja tuo hentoinen punastus ovat minusta hurmaava yhdistelmä.

Nyt kiiruhdan pihalle tekemään jotain ihan kukkapenkeissäkin. Pieniä muutoksen tuulia puhaltelee suunnassa jos toisessakin. Hauskaa päivää!

Onkos sitä saatu mitään aikaiseksi?

Keisarinviitta jaloangervo 'Europan' kukinnolla.

Helteisen heinäkuun viimeiset tunnit ovat tätä kirjoittaessa hupenemassa ja minusta tuntuu, että koko kuukausi hujahti ohi ihan silmänräpäyksessä. Julkaisukin venähti elokuun puolelle. Monelle nämä helteet ovat olleet aivan liikaa mutta itse olen nauttinut joka hetki siitä, että ulkona tarkenee käydä ihan oikeasti kesähepeneissä eikä edes tee mieli vetäistä pitkiä housuja tai takkia päälle. Olen jopa tarennut uimaan järvessä yli kahden viikon ajan melkein joka päivä, mikä on paljon enemmän kuin monena aikaisempana kesänä yhteensä. Sinilevääkään ei ole vielä ilmestynyt.

Vakiorannallamme saa välillä polskia jopa ihan omassa rauhassa.

Ahkera uimaharjoittelu on tuottanut tulosta, sillä nyt myös kuopus on oppinut uimaan aika hyvin. Kumpikin osasi sukeltaa jo ennestään ja kuopuskin pysyi parin metrin matkan pinnalla kesän ensimmäisellä uintireissulla mutta nyt uimataitoon on tullut varmuutta ja uintimatkaan moninkertaisesti lisää pituutta. Ja lasten riemuksi huomasimme, että esikoinen voittaa juuri ja juuri minut uintikilvassa, jos minä saan käyttää pelkkiä käsiä. Kehitystä on siis tapahtunut hänenkin uimataidossaan. Viime aikojen hukkumisuutisia ja läheltä piti -tapauksia seurattuani olen kiinnittänyt enemmän huomiota muihin uimareihin. Meidän vakiorannallamme käy enimmäkseen lapsiperheitä ja iäkkäämpää väkeä. Nuoriso lienee kunnan pääuimarannalla, jossa on enemmän tilaa ja monipuolisempi rantavarustus kuin tällä pelkät pukukopit sisältävällä pikkurannalla. Yksinään uimaan tulleita lapsia en ole tällä rannalla nähnyt enkä kännykkää lasten uidessa selailevia aikuisia. Yksinäisiä vanhuksia aina välillä näkyy mutta hekin uivat rannan suuntaisesti. Järkevät uimatavat ovat siis hallussa ainakin tämän rannan uimareilla. Auringonottajista voisi kommentoida vaikka mitä mutta sen jätän tekemättä. Kukin grillatkoon nahkansa miten parhaaksi näkee.

Grillikatoksen vierellä purppuraheisiangervo pieneni reilusti.

Helle ja edelleen riesanani oleva asentohuimaus ovat estäneet puutarhatöiden tekemistä. Seisaallaan tai kyykyssä pystyn tekemään aika hyvin jotain kunhan vain muistan pitää pään pystyssä. Kumartelu ja kaikenlainen heiluminen saa vielä maailman pyörimään silmissä. Luumupuiden (tai mitä niistä nyt on jäljellä) leikkaus onnistuikin vallan mainiosti. Juurivesoista kasvatettavista uusista puista saksin osan sivuversoista runkoa myöten pois, jotta jäljelle jäävät oksat olisivat tasaisesti ympäri runkoa riittävän kaukana toisistaan. Yksi saksituista on 'Viipurin Punaluumu', joka näkyy yllä olevassa kuvassa purppuraheisiangervon jämien takana. Heisiangervo repesi vajaa kuukausi sitten keskeltä kahtia ja pyysin isäntää sahaamaan siitä revennet rungot kokonaan pois. Jäljelle jäi kaksi alaoksaa, jotka nekin kasvavat melkein vaakatasossa. Kevensin kumpaakin, jotta ne eivät estäisi polulla kulkemista. Toivon, että pensas alkaisi tehdä juuresta uutta versoa ja muotoutuisi aikanaan tasapainoisemman näköiseksi.

Viipurilaisen takaa varjopenkistä lähti kotkansiipiä.

Helteestä huolimatta sain kaupattua torissa kotkansiipiä. Oletin, että ne menisivät vasta syksymmällä, jos silloinkaan mutta kysyntä ja tarjonta kohtasivat ja eräs henkilö tarjoutui ostamaan kaikki mitä vain liikenee. Lähdin puolisen tuntia ennen sovittua hakuaikaa nostamaan juurakoita ja kaivoin kaikki ylimääräiset. Kaksitoista juurakkoa sieltä lähti ja kylläpä tuli heti paljon avaramman näköistä. Taidan siirtää myöhemmin syksyllä tai ensi keväänä töyhtöangervon ja kotkansiipien välissä sinnittelevät varjoliljat isoksi ryhmäksi kuunliljojen ja saniaisten väliin, niin näkyy niidenkin kukinta paremmin. Töyhtöangervo ja kotkansiivet tapelkoot keskenään elintilasta.

Jaloangervot ovat alkaneet kukkia. Etualalla 'Rheinland', keskellä 'Europa' ja vaalea takana ehkä 'Peach Blossom'.

Viime vuonna ihmettelin, kuinka paljon jaloangervoissa pörrää pieniä erakkomehiläisiä. Nyt angervoissa on kuhissut joukoittain kimalaisia. Yhdessä kukinnossa saattaa olla yhtä aikaa viisikin pörriä. Kimalaisia on muutenkin nyt todella paljon. Kadun pään joutoalueella oreganot ovat takuuvarma paikka bongata kimalaisia. Isotähtiputket ja nauhus ovat myös mainioita kimalaismagneetteja. Mustilanhortensiaankin ne varmasti löytävät tiensä heti kun nuput alkavat aueta. Toki monenlaisia mehiläisiä, kukkakärpäsiä ja päivä päivältä myös enemmän perhosia lentelee puutarhassa. Tavoitteenani on saada taas kuvattua mahdollisimman monta erilaista puutarhassa häärivää hyönteistä ja näinä "työkyvyttömyyden" päivinä ötökkäkuvasaldo onkin mukavasti kasvanut.

Olen saanut myös siistittyä osan kukkapenkkien välistä kulkevasta polusta. Lienee selvää, minkä osan...

Jääräpäinen kun välillä olen, niin päätin eräänä aamupäivänä edes yrittää kitkemistä. Kärhökaaripenkki ja majapenkki ovat aamusta täysin varjossa, joten suuntasin sinne. Aika hyvin sainkin kitkettyä ne osat, joihin ylsin polulta polvillani kyykkien. Haralla sain käteen vähän lisäpituutta ja kiskottua rikkoja edes pikkuisen irti mullasta keskemmältä penkkiä, jos en ihan kokonaan niitä saanut irti nyhdettyä. Polkua yritin ihan kitkemällä kitkeä mutta luovutin homman aika pian huimauksen häiritessä liikaa ja kävin hakemassa rautaharavan. Lähti niistä rikoista onneksi suurin osa ihan haravoimallakin irti.

Jokunen metri tuli siistittyä. Edellisen kuvan kuunliljat ja haltiankukat pilkistävät kuvan yläreunassa.

Näin kuivalla säällä nukkapähkämöt ovat pysyneet hienosti pystyssä myös kärhökaaripenkin puolella. Varjoisa ja rehevä kasvupaikka ei oikein sovi niille, jos sattuu olemaan vielä kosteaakin. Pähkämöt tulivat penkkiin kompostimullan mukana omin avuin mutta koska eivät näytä sieltä omatoimisesti lähtevän, niin taidanpa nyhtää ne kukinnan jälkeen pois ja laittaa jotain muuta tilalle. Jos ei muuta, niin vaikka astinkiven, jolta pääsisi kätevästi leikkaamaan pähkämön vieressä kasvavan ranskantulikukan kukkineet kukat pois. Siementaimia on nimittäin löytynyt hirmuiset määrät vähän joka puolelta. Nyt niitä saisi, jos joku haluaa!

Penkin tämä pääty jäi vielä odottamaan seuraavaa inspiraatiota.

Pidän paljon kärhökaaripenkin tämän hetken kukinnasta. Portin toinen puoli loisti alkukesällä, kun tarhavaleunikot kukkivat. Pionien aikaan kukinta siirtyi keskivaiheille portin molemmille puolille ja nyt penkin alareunassa syysleimut, ranskantulikukat ja osa kärhöistä pistävät parastaan. 'Beautiful Bride' vähän ylivalottui auringon osuessa valtaviin kukkiin mutta ymmärrätte idean. Taaempana (yllä olevassa kuvassa oikealla) majapenkki himmailee vielä hetken taustalla ennen kuin jaloangervot ja kuutamohortensia puhkeavat täyteen kukkaan.

Luumutarhasta ei enää paljoa polku erottunut.

Tänä kesänä kiveysten hoito on ollut todella retuperällä. Hävitin keväällä kitkentätyökaluni ja sitä etsiessä meni melkein koko kesä. Muutama päivä sitten se vihdoin löytyi kasvimaalta, kun kävin leikkaamassa kellastuneet kamomillat matalaksi. Siellä se työkalu sitten pötkötteli kasvuston seassa. Tongin heti ensimmäisenä patiolta muutaman pahiten rikkaruohottuneen sauman puhtaaksi mutta loppu työ jäi odottamaan viileämpää päivää. Pari päivää sitten tuntui, että huimaus ei häirinnyt enää niin paljoa maahan katsellessa, joten päätin parantaa olohuoneen ikkunanäkymää kitkemällä luumutarhan kivipolun ja mihin nyt käsi siitä kätevästi ylsi.

Nuotiopaikalta nouseva rinne sujui melko helposti. Myös täältä siistiytyi samalla kukkapenkin reunoja.

Kitkiessäni huomasin, että amerikanvuokko ei ole selvästikään viihtynyt polun oikealla puolella kivipenkereen päällä. Arovuokkoa ja sen pikkutaimia sen sijaan löytyy ihan liiankin kanssa. Epäilen siitä vielä tulevan ongelman, joten revin jo alkajaisiksi kaikki näkemäni siemenkodat pois. Valkoinen isotähtiputki ja pikkutöyhtöangervo näyttävät myös lisääntyvän vähän turhan reippasti, joten pitää olla tarkkana niiden kanssa. Astinkivipolun luota on kuollut mehitähtiä mutta isorikko näyttää viihtyvän hyvin. Se kukkikin tänä vuonna runsaasti, joten aion antaa sille lisää elintilaa reunuskasvina.

Tasamaalla oli haasteellisempaa mutta valmista tuli sielläkin.

Istutusalueiden keskellä on muutama valvatti, jotka selvästi ilkkuvat kumartelukyvyttömälle puutarhurille. Vähän olen antanut niille tukkapöllyä kiskomalla edes korkeammiksi uskaltautuvat kukkavarret pois ja juurta sen verran mikä niiden mukana lähtee. Se ei valvattien vaellusta estä mutta ei niiden silti tarvitse kukkimaan ruveta. Kunhan pää kestää kunnon kitkemistä, hyökkään valvattien kimppuun talikolla ja kiskon joka ikisen irvailevan lehtituppaan juurineen pois.

Nuotiopaikan takaa uusin alue oli helposti kitketty. Vesiheinät jätin kuihtumaan alppiruusujen ja kärhön juureen.

Lähipäivinä pitäisi ottaa pusseja mukaan puutarhaan ja kerätä siemensatoa tulevien vuosien varalle. Aika moni kesäkukka- ja perennansiemenpussi tyhjeni keväällä ja nyt voisi olettaa tulevan laadukasta siemensatoa kun sade ei ole päässyt pilaamaan pölyttäjien lentämistä tai siementen tuleentumista. Tuoksuherneistä tuli tänä vuonna kerrassaan herkullisia laventelin ja kirsikanpunaisen sävyjä, joita pitää ehdottomasti kerätä talteen. Myös valkoinen on kestosuosikkini, sillä sitä voi yhdistää minkä tahansa muun värin kanssa. Monesta kasvista pitää kerätä siemenpankkia talteen, jotta on sitten talvitappioiden varalle paikkausmateriaalia. Haluaisin myös tehdä jonnekin pienen alueen, johon voisi kylvää perennansiemeniä tai istuttaa esikasvatettuja perennoja tai kukkapenkistä löytyneitä pieniä siementaimia vähän niin kuin taimipankiksi.

Tästä kuvakulmasta näkyy rikkaruohojen sijaan runsasta kukintaa.

Vielä olisi useampikin neliömetri kivipolkuja ja kiveyksiä kitkettävänä kukkapenkeistä puhumattakaan. Paahteisemmat paikat jätän suosiolla viileämmille keleille, vaikken niin helteestä kärsikään. En kuitenkaan aio ottaa auringonpistosta tai kärähtänyttä ihoa tähän vielä lisäriesaksi. Päivän kuumimmat hetket olen tehnyt sisällä rästihommia. Eilen näpräsin uudet vyötärökuminauhat viisiin housuihin. Yhden tuulipuvun takin vetoketjun korjausta aloittelin mutta paikallisista liikkeistä ei löytynyt käypäistä osaa. Takki jäi siis vielä odottamaan käyntiä monipuolisemmassa liikkeessä. Villasukkapari odottaa vielä parsimista ja työlistalla on myös lasten kaappien läpikäyminen. Koulut alkavat jo ensi viikolla, joten pitää tarkistaa, että kummallakin on varmasti koulukelpoista vaatetta. Kynäpenaalit sun muut tykötarpeet ovat myös kuulemma mystisesti hävinneet jonnekin kesän aikana. Herukat eivät ole meillä vielä kypsiä mutta mansikoita lapset ovat keränneet joka päivä pienen rasiallisen. Kävin myös lasten kanssa mustikassa ja vaikka marjaa oli kohtuullisesti, niin saalis tällaiselta toistaitoiselta porukalta oli vain pari litraa. Ostimme sitten laatikollisen kotiovelle tuotuna paikalliselta kerääjältä.

Päivän kärhönä 'Elsa Späth'. Katsokaa, miten valtava kukkamöykky!

Sadettta on meille osunut kolmen viikon aikana vain pari alle millin kuuroa. Pihdan alta rönsyansikat ovat nuupottaneet jo pitkään mutta muualta puutarhasta löytyi vasta pari päivää sitten ensimmäiset nuupottavat kasvit. Yllättäen ne olivat aurinkopenkin isotähtiputket. Eilen iltapäivällä purppurapunalatvojen latvat hieman nuokkuivat mutta nekin olivat nousseet yön aikana ylös. En ole kastellut perennapenkkejä kertaakaan, joten täytyy olla tyytyväinen kasvien kuivuudenkestoon. Pelkäsin, että sateisten viime kesien vuoksi kaikkien juuret olisivat jääneet tyytyväisinä pintamultaan mutta selvästi juuret ovat osanneet hakeutua syvemmälle. Liiterin kulmalla IBC-kontissa on vielä pieni vesitilkka pohjalla. Se riittää ehkä juuri ja juuri ruukkukasvien kasteluun, minkä jälkeen pitää turvautua vesijohtovedellä kasteluun, jos sadetta ei sattuisikaan vielä tähän osumaan. Jännityksellä seuraan, miten käy ennusteissa näkyville sadepäiville. Aurinkoista elokuuta!

Fiilistelyä keväisessä puutarhassa

Nyt tuntuu jo oikeasti keväältä täälläkin. Lumi sulaa vauhdilla ja jopa varjossa tuntui tänään melko lämpimältä. Auringossa tarkeni oleskella hetken t-paidassakin, kun lapset ulkoillessaan huomasivat kuningatarkimalaisen ja kaksi nokkosperhosta sipulikukkaruukuissani ja hälyttivät minut sisältä paikalle. Olimme pari tuntia aiemmin käyneet pyöräilemässä ja nähneet kevään ensimmäiset nokkosperhoset kauempana kylillä. Siinä vaiheessa vain totesimme, että meillä on vielä niin paljon lunta, että ei varmasti näy perhosia. Ei näytä lumi estävän, kun on syötävää tarjolla! Kimalaisesta en valitettavasti ehtinyt saada kuvaa mutta perhoset malttoivat pysytellä aloillaan paremmin.

Hyasintti ja taustalla olevat viimeiset krookukset näyttävät kelpaavan hyvin nokkosperhoselle. 

Kyllä kannatti syksyllä istutella alesipuleita ruukkuihin ja tuoda ne hyvissä ajoin ulkoeteiseen heräilemään. Ja erityisesti nostaa pihalle, kun näemmä ensimmäiset nälkäiset olivat jo liikkeellä meilläkin. Ensi syksynä voisi nostaa ihan kukkapenkeistä helmililjoja ruukkuun, jotta saisi monipuolisemman kattauksen hyönteisille. Täällä kun ei juuri muuta vielä ole kukassa kuin puutarhaihmisten kukkasipuliruukut ja ehkä pajut. Leskenlehtiä emme pyörälenkillämme nähneet, vaikka moni aurinkoinen tienpientare olikin varmasti ollut jo pitkään sulana.

Kosiopuuhissa kenties? Kärpänenkin pääsi kuvaan.

Kärpäsistä puheenollen: ikävämpi yllätys mönki tänä aamuna ulos siitä 'Harlequin'-amarylliksestä, josta löysin kuukausi sitten narsissikärpäsen toukan. Selvästi puolen tunnin 46-asteisessa vedessä kylvetys ei riittänyt tuhoamaan koteloitunutta toukkaa, joka katsoi nyt sopivan hetken tulleen ja ryömi amarylliksen sipulista ihmettelemään ulkomaailmaa. En tiedä, mikä sai minut tutkimaan juuri silloin amaryllistä mutta hyvin pian jähmeästi liikkunut kärpänen löysi itsensä muovirasiasta ja kuvaamisen jälkeen mainospostin päältä, jossa kohtasi saman tien loppunsa.

Laittakaahan otuksen ulkonäkö mieleenne ja tarkkailkaa alkukesällä narsissikasvustojen liepeillä lentelijöitä. 

Narsissikärpänen on huonekärpästä selvästi rotevampi, kookas kärpänen. Kimalaisesta sen erottaa noista kärpäselle tyypillisistä melkein koko pään peittävistä mulkosilmistä. Kimalaisella on myös tuntosarvet, kärpäsellä ei. Voi rähmä, jos noita ällötyksiä on viime kesänä lennellyt enemmänkin ja toukat ovat tuhonneet vähät narsissikasvustoni! Ikäviä yllätyksiä alkaa löytyä myös puutarhasta. Toistaiseksi myyrien tunneleita ei ole näkynyt mutta paksut hanget ovat tehneet tuhojaan erityisesti pensasryhmässä. Pensashanhikkeista on revennyt paljon oksia ja niitä joutuu nyt leikkaamaan aika rankalla kädellä. Ne onneksi toipuvat nopeasti eikä runsaskaan leikkaaminen juuri näy loppukesän kukinnassa. Enemmän harmittaa puistoatsalea, josta oli revennyt yksi paksu oksa ja taittunut melkein poikki toinen, hitusen ohuempi oksa.

Siinä meni osa 'Illusian' kukinnasta.

Aurinkopenkin 'Illusia' näyttää toistaiseksi selvinneen lumikinoksista vahingoittumattomana. Lumet ovat vajuneet muutamassa päivässä puoleen siitä mitä ne olivat, joten tahti on ollut kerrassaan huimaa. Tänään esille ilmestyi pikkuisen kevätatsalean suojaverkko, joka on 35-40cm korkea (alla olevassa kuvassa aikalailla keskellä kuvaa. 'Illusian isompi verkkokehä näkyy sen ja aidan välissä). Jos sama vauhti jatkuu, pääsen minäkin aivan pian kukkapenkkeihin puuhailemaan.

Aurinkopenkkiä nurmikon kohdalle talven aikana kolatun lumivuoren huipulta kuvattuna.

Patiopenkistä löytyi hyvin talvehtineita mehitähtiä. Reitti patiolle alkaa myös paljastua.

Jos olisi huvittanut, olisi voinut lapioida patiota esille. Samalla suurin osa talven aikana lumelle kertyneestä noesta, puunlehdistä, Karon jätöksistä ja muusta törystä olisi lähtenyt. Ehkä huomenna on enemmän lapiointi-intoa. Tänään vain fiilisteltiin keväästä. Ja pestiin käsin sen verran pyykkiä, että kaikille on vielä alkuviikoksi puhdasta vaatetta päällepantavaksi. Pyykkikoneemme korjaaminen on nimittäin edelleen kesken, sillä varaosa on edelleen matkalla. Jospa kone tulisi jo siihen mennessä kuntoon, ettei tarvitsisi enää käsin pesemiseen ryhtyä. Johan tässä on reilu kolme viikkoa odoteltu.

Takapihalla lunta on enää parikymmentä senttiä. Ei enää mene saappaanvarresta lunta kenkään.

Viikolla satuin katsahtamaan ikkunasta ulos juuri kun valkoinen metsäjänis oli keskellä takapihaa. Yhtäkkinen tuulenvire sai kuitenkin luumupuissa riippuvat muovisuikaleet heilumaan ja se säikäytti pupun liikkeelle ennen kuin kännykkä ehti tarkentaa ikkunan läpi pitkäkorvaan. Pari kuvaa sain kuitenkin napattua, kun jänö pysähtyi tontin laidalle popsimaan jotain maasta. Varmuuden vuoksi kävin vielä kolistelemassa ovella, jotta jänis varmasti päättäisi suunnata vauhdikkaasti rauhallisempiin maisemiin.

Kerrankin takapihalla oli metsäjänis eikä aina vain rusakonroikaleet.

Jäniksen vieraillessa takanurkasta ei näkynyt muuta kuin pikkuisen pensashanhikkien latvoja ja muutenkin koko tontin laita oli vielä lumen vallassa. Nyt takanurkassa näkyy jo iso ala paljasta maata ja pääsin etsimään talvesta selvinneitä kasveja. Kevättähtien piippoja ei vielä löytynyt mutta monta vihreänä talvehtinutta perennaa ja valitettavasti myös joitain voikukan siementaimia sun muuta rikkaruohoa. Maa on jäässä, joten pitää vain malttaa rauhassa odotella ennen kitkemisyrityksiä.

Takanurkasta löytyi jo paljon vihreitä mättäitä.

Jouduin talvella viskomaan lunta jänisverkkojen ulkopuolelta verkkojen sisälle. Muualle sitä ei nimittäin enää mahtunut ilman että olisin samalla tehnyt jänöille oikein hyvät lumivuoret, joiden päältä olisi helposti päässyt luumupuiden kimppuun. Hankala lunta olisi ollut pulkallakaan kiskoa kauemmas, kun joka puolella oli 80-90-senttiset, maahan asti upottavat kinokset. Ounastelin jo silloin, että saatan vielä katua moista toimenpidettä ja nyt se pienen harmituksen hetki sitten iski. Luumupuiden juurella on tuplasti paksumpi kinos kuin muualla lähimaastossa eikä niitä pääse korkeiden verkkojen takia madaltamaankaan. Siellä ovat ne aikaiset krookukset ja kevätkurjenmiekat paksujen nietosten alla eivätkä esille tule kuin odottamalla. Varsinainen kärsivällisyysharjoitus tämä kevät!

Luumupuiden juurella on vielä kunnon kinokset.

Kasvimaalla sentään tapahtuu vauhdilla. Pari ensimmäistä lavaa on jo paljastunut käytännössä kokonaan eikä muissakaan enää paljoa lunta ole. Tänään sain reunimmaiseen lavaan kannen päälle vauhdittamaan mullan sulamista. Kunhan maakin sulaa, pitää katsoa, pystyykö pahasti kallistuneelle aidalle enää tekemään mitään. Verkkoaita on helppo suoristaa mutta lauta-aidan tolpat ovat jo monta vuotta sitten paljastuneet enemmän tai vähemmän lahoiksi maan alla olevilta osiltaan. Jos reunimmainen tolppa on jo ihan höttöiseksi lahonnut, ei tähän saakka riittänyt pystyyn tukeminen enää auta asiaa, vaan pitää taas poistaa yksi tai useampi pätkä aitaa. Sillä saa toisaalta aidan juurella kasvaville kuukausimansikoille lisää valoa mutta samalla häviää hyvä tuulensuoja kasvimaan päädyltä. Onneksi aitaverkkoa vasten voi laittaa köynnöksiä kasvamaan, niin tulee myös oikein hyvä näkö- ja tuulensuoja.

Kohta kylvöpuuhiin (no ei ehkä ihan vielä kuitenkaan).

Kivikkorinteen vanha osa on melkein kokonaan esillä.

Ja vihdoin se kevään odotetuin merkki: ensimmäiset piipot. Piippokausi on korkattu meilläkin käyntiin ja yllättävää kyllä, paljon aikaisemmin kuin odotin. Keltaisessa nurkassa krookukset ovat lähteneet melkein joka kevät kasvuun heti kun lumi vain on paennut niiden päältä mutta enpä odottanut, että ne olisivat tänä keväänä näin nopsaan ponnistaneet. Kuvittelin maan olevan umpiroudassa alkusyksyn pitkän pakkasjakson takia, mutta ilmeisesti paksu kerros päivänliljojen kuihtuneita lehtiä on pitänyt roudan vähäisempänä ja siksi krookukset ovat nyt näin pontevasti kasvussa. Viime keväänä oltiin samassa vaiheessa vasta 19.4. Taitaapa samalla mennä Koska kukkii -haasteen veikkaus krookusten kukinta-ajasta (29.4.) todella pahasti pieleen. En millään jaksa uskoa, että kukkia joutuisi odottelemaan vielä yli kaksi viikkoa, kun piipot ovat jo noin isoja. Tai sitten saa olla todella kylmä ja pilvinen pariviikkoinen edessä (toivottavasti ei!).

Ensimmäiset krookuksenpiipot löytyivät keltaisesta nurkasta.

Onpas kivaa, kun kevät saapui vihdoin tännekin!

Puutarhaystäväni-kirja

Pauliina Kukka & Kaali -blogista keksi elvyttää vanhan ajan Ystäväni-kirjan ja uudistaa sen puutarhamuotoon. Ala-asteikäisenä tuli itsekin täyteltyä luokkakavereiden kirjoja ja annettua omia kirjoja kavereiden täytettäväksi. Tässä Pauliinan versiossa on kyllä ehdottomasti parhaat kysymykset. Nappaa täältä tyhjä pohja ja osallistu sinäkin! Käy vastattuasi kirjoittamassa Pauliinan postauksen kommenttikenttään linkki omaan postaukseesi.

Nimeni / nimimerkkini: Minna

Puutarhani nimi: Hiidenkiven puutarha(ssa)

Puutarhani syntymäaika: Huhtikuun puolivälissä 2015 istutettiin ensimmäiset kasvit. Lumet sulivat kuun lopussa, mutta sen verran sulaa maata oli ilmeisesti aiemmin jo löytynyt, että olin saanut siirreltyä edelliseltä asukkaalta metsään karanneita kevättähtiä omalle tontille ja istuttanut sivupihalle kolme puistosyreenin juurivesaa.

Puutarhassani seikkailevat minä, isäntä, kaksi lastamme, shetlanninlammaskoira Karo, satunnaisesti enimmäkseen kesäaikaan jonkun lähialueella asuvan jättikokoinen kollikissa sekä melkein päivittäin rusakoita.

Lempivärini puutarhassa: punaisen eri sävyt vaaleanpunaisesta tummiin purppuraisiin (poisluettuna oranssiin päin taittavat)

Loistokärhö 'Omoshiro' on erinomainen esimerkki lempiväreistäni.

Lempityökaluni: pistolapio

Lempipaikkani puutarhassa: patio, useampikin kukkapenkki, nykyisin myös kasvimaalla on kiva viettää aikaa.

Näistä kukista / kasveista pidän hyvin paljon: kärhöt, erityisesti isokukkaiset sellaiset

Näistä puutarhakirjoista pidän: monipuoliset ja asiantuntevat opukset, joista löytää tärkeää tietoa joka lukemiskerralla.

Hauskin puutarhapuuhani: suunnittelu tai istuttaminen, kylväminenkin on kyllä hauskaa

Ikävin puutarhapuuhani: jänisverkkojen virittely ja keväällä niiden rullaus niin, että mahtuvat varastoon

Rentoudun puutarhassani koko ajan, teinpä siellä mitä tahansa.

Luumutarhaa kivipolkuineen 2.7.2023.

Onnistunein asia puutarhassani on kivipolut. Ehkä muutama kukkapenkkikin on ihan onnistunut.

Asia, jonka muuttaisin puutarhassani: Jos olisin tiennyt tontin rajalle muuttavasta vesimyyrästä, olisin aurinkopenkkiä kaivaessani upottanut tiheää metalliverkkoa koko istutusalueen mitalta tontin rajalle. Etupihan siperianpihdasta haluaisin myös päästä joskus eroon ja istuttaa sen tilalle jotain maltillisemman kokoista.

Unelmieni kevät on aurinkoinen ja leppeän lämpöinen. Ei liian kuuma kuitenkaan, jotta kaikki ei etene liian nopeasti.

Unelmieni kesä on aurinkoinen, lämmintä saa olla (25 astetta on ihan hyvä, ei tarvita kolmenkympin helteitä). Kesän pitää tuntua kesältä! Reipas yösade vaikka kerran viikossa riittäisi hyvin.

4.8.2023 näkymä takapihalta sivupihalle.

Unelmieni syksy on aurinkoinen ja pitkä, tasaisesti viilenevä ja ensimmäiset hallayöt vasta lokakuussa. Sadetta sen verran, että kasvit ovat tyytyväisiä, mutta ei jatkuvasti viikkokausia yhteen menoon. Komea ja pitkä ruska-aika.

Unelmieni talvi on tasaisesti 5-10 astetta pakkasta, lunta pian ensimmäisten pysyvien pakkasten perään eikä sitä tarvitse talven aikana sataa puolta metriä enempää. Eikä haittaisi, vaikka aurinkoakin näkyisi mahdollisimman paljon.

Jos vuodessa olisi lisäksi pelakuu, niin silloin se voisi olla vaikka kevään ja alkukesän rajamailla. Siihen väliin tarvittaisiin yksi kuukausi lisää kalenteriin, jotta ehtisi pysyä kunnolla mukana kiihkeimmässä kasvukaudessa.

Haaveilen: siitä, että vapaapäivänä olisi aina täydellinen puutarhasää. Haaveilen myös siitä, että myrsky kaataisi tontin etelä- ja itäpuolelta muutaman muhkean koivun ja kuusen niin, että valoa tulisi tontille vähän enemmän. Koko metsän ei tarvitsisi kaatua, mutta muutama suurin puu joutaisi aivan hyvin mennä.

Sivupihan metsää 1.1.2024. Mäntyjen edessä olevat koivut ovat liikaa, samoin kuvan oikeasta reunasta pilkistävän koivun latva.

Suolla ja majapenkissä

Suontekeleestä ja majapenkistä oli tarkoitus raportoida jo paljon aikaisemmin mutta sopivaa hetkeä sille ei ole oikein tuntunut löytyvän. Niinpä luonnos on odotellut kuukausitolkulla julkaisemistaan ja täydentynyt pikkuhiljaa koko kasvukauden mittaiseksi jutuksi. Ehkä ei huono ratkaisu sekään. Käydäänpä kierroksella!

Toukokuun puolivälin jälkeen suon laidoilla kukkii valkovuokkoja ja imiköitä.

Majapenkki ja varsinkin suo pysyvät keväällä pitkään lumisina, sillä sinne kertyy talvisin reilusti lunta ja etelän puolella oleva metsä varjostaa jonkun verran. Onneksi juuri tällä puolella tonttia on paljon lehtipuita, niin varjostus ei ole yhtä tehokasta kuin takapihan kuusikolla. Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että toivon jokaisen kesämyrskyn aikana jonkun ison koivun tai männyn kaatuvan tai katkeavan, jotta tontin tällekin laidalle tulisi enemmän valoa. Syvän savimultaisen kasvualustan ansiosta myös varjon kasvit menestyisivät aivan yhtä hyvin, vaikka valoa tulisi tuplamäärä nykyiseen verrattuna. Palataanpa takaisin aiheeseen. Myöhäisen sulamisen vuoksi kasvu käynnistyy alueella paljon hitaammin kuin muualla, joten aikaisimmatkaan kukkijat eivät pääse hyödyntämään täysin alkukevään valoisimpia hetkiä, jolloin puut ovat vielä lehdettömiä. Onneksi kasvu on nopeaa kunhan alkuun on päästy.

Suon päästä pääsee majapenkin takana kulkevalle salapolulle kohti puutarhakompostoria.

Salapolun oikealle puolelle olen istuttanut vain pari kulleroa ja luonnon poimulehteä sekä puutarhakompostorin viereen saksankirvelin. Valkovuokot, lehtoimikät, saniaiset, maahumala ja rönsyleinikki ovat joko olleet siellä alunperinkin tai levinneet metsän puolelta. Polku siis rajaa luonnontilaisen alueen istutuksista. Käyn kesällä pari kertaa repimässä polulle puskevat maahumalat ja rönsyleinikit pois, jotta polku ei häviäisi niiden alle, mutta muuten annan raja-alueen olla omillaan. Alkukesällä purimme vanhasta puutarhakompostista puolet pois ja hankimme tilalle Biolanin 900 litran puutarhakompostorin, joten kompostialuekin siistiytyi eikä ole enää niin silmiinpistävän näköinen.

Toukokuun lopussa kasvu on päässyt vauhtiin majapenkissäkin, johon palloesikot tuovat näyttävyyttä. Suon laidalla pilkistelee ensimmäisiä helmililjoja.

Järjestelin majapenkin etureunan esikot kesällä uudelleen, sillä palloesikot rehevine lehtineen eivät sopineet pienempien kasvien eteen. Ensi keväänä palloesikkojen pitäisi kukkia komeana ryhmänä aivan ylläolevan kuvan vasemmassa laidassa majan edessä ja vaaleankeltaisten, matalampien esikoiden polun keskivaiheilla jouluruusun ja himalajanesikon kaverina. Toivottavasti supermärkä syksy, sitä seuranneet parin viikon pakkanen, lumisade, pitkä suojasää vesisateineen ja nyt taas uusi lumisade ja talvikeli eivät ole tehneet tuhojaan. Onneksi istutusalueet ovat edes hieman koholla ympäristöstään, niin ei ehkä vesi jäänyt lainehtimaan jäisen maan päälle.

Vaahtera-angervokin (rikkoviuhka) kukki ensimmäistä kertaa. Ei vielä jaksanut kukinto nousta kovin korkealle...

Alueen kehitystä on ollut mielenkiintoista seurata, sillä majapenkki täyttyi hyvin nopeasti isoilla taimilla rehevän näköiseksi kun taas suon kehkeytymistä on saanut odotella pidempään. Se onneksi jää aika hyvin piiloon omaan notkelmaansa, niin ei ole keskeneräisyys haitannut. Vaikka sammal tuntuukin ilmestyvän mihin tahansa kukkapenkkiin jo sillä välin kun selkänsä kääntää, se ei tee sitä samaa juuri siihen, mihin sitä haluaisi, eli suon pohjalle. Tai tekee kyllä mutta ei niin nopeasti, minkä lisäksi linnut käyvät välillä repimässä sammalia irti. Nyt parin kesän odottelun jälkeen rikkaruohoja alkaa olla vähemmän ja sammalta enemmän, mutta vielä ei ole suon pohjalla sellaista paksua sammalmattoa millaisen sinne haluaisin saada. Koko ajan kuitenkin paranee.

Nyt lähestytään jo kesäkuun puoliväliä. Suon takana kukkii rotkolemmikki 'Alexander's Great' ja sivummalla salapolun varrella tarhakullero.

Maja verhoutui jo puoliksi alppikärhöihin. Taustalla pilkistää kompostorin vieressä kukkiva saksankirveli.

Kesäkuun puolivälin jälkeen tuoksumatara tuo näyttävän valkoisen kukkapilven suon laitaan.

Tuoksumatarat ovat ottaneet suon laidan haltuunsa hyvin tehokkaasti. Vähän hirvitti nähdä, kuinka nopeasti ne valtaavat alaa, mutta onneksi suon alareunaan haudatut puunrungot olivat estäneet juuria vaeltamasta suon pohjalle. Hyvän kokoinen kaistale mataraa olikin vain alaspäin roikkuvia varsia. Eikä sillä näyttänyt kovin syvälle ulottuvat juuret muutenkaan olevan. Niinpä ylimääräisen kasvuston repiminen oli kuviteltua helpompi urakka. Nyt kun saisi mataran viihtymään myös suon yläreunassa kuunliljojen ja alppiruusujen välissä (ylläolevassa kuvassa rotkolemmikin takana ei vielä ole alppiruusuja, vaan raparperi, jonka revin aika pian kuvan oton jälkeen pois). Kuvassa etualalla olevat nukkapähkämöt poistin syksyllä lopullisesti. Niiden tilalla on nyt keijunkukkia.

Majapenkkiä suolta päin tarkasteluna kesäkuun puolivälissä. Salapolku lähtee kuvan oikeasta laidasta.

Ilmeisesti unohdin ottaa kesällä kuvan salapolulta tai sitten se vain ei osunut silmiin muiden kuvien seasta. Tänä kesänä polussa alkoi jo vihdoin näkyä aavistus visiostani, jossa metsän puolelta kurkotteleva kookas pihlaja kaareutuu polun ylle toiselta puolelta ja majapenkkiin istutettu kuutamohortensia toiselta. Vielä oksat eivät kohdanneet toisiaan polun yllä, mutta "seinät" olivat jo havaittavissa. Majapenkissä on ensi vuonna hieman raivattavaa, sillä jaloangervoja pitää kaivaa pois kuutamohortensian edestä ja tuijan vierestä vähentää akileijoja. Silloin kun puuvartiset olivat vielä pieniä, täytin tilan perennoilla ja nyt kun kaikki ovat kasvaneet, alkaa olla jo ahdasta. Eipähän ole mahtunut kasvamaan rikkaruohoja väleissä. Myös tuijan kasvua ja lopullista muotoa pitää alkaa miettiä tarkemmin, ettei se ehdi kasvaa liian hallitsevaksi. Toistaiseksi leikkaamisen tavoitteena on ollut vain tuuheuttaa kasvua ja tasapainottaa toispuolista olemusta. Tuskin alan tuijasta mitään sen erikoisempaa muotopuuta tekemään, mutta ehkä joku siisti kartio, pallo tai kananmunan muotoinen hahmo voisi olla sopiva. Korkeutta ei tarvitsisi tulla kovin paljoa lisää, jotta maja ja sen vieressä oleva kuutamohortensia jäisivät penkin korkeimmiksi elementeiksi.

Kesäkuun lopussa näkymä on aika rauhallinen. Valkoiset barlow-tyypin akileijat kukkivat tuijan edessä, mutta muuta kukintaa ei juurikaan ole.

Heinäkuun puolivälissä suolla ei kuki muuta kuin salaa sinne tunkeutunut bellis. Suon takana metsän puolella kukkii yksi mesiangervo.

Samaan aikaan majapenkin puolella on värikkäämpää, tosin suurimmaksi osaksi lehtivärien ansiosta. Näkyvin kukinto on majan vieressä valkoisella ritarinkannuksella.

Tuijan, kuutamohortensian ja jaloangervojen kirkkaampi vihreä sopii minusta hienosti taustalla kasvavan pihlajan tummanvihreisiin lehtiin. Tuoksumatara toistaa samaa sävyä ja kaikki muut vihreät täydentävät näkymää. Purppuraista sävyä toistavat etualan keijunkukat 'Midnight Rose', hieman taaempana purppuraheisiangervo 'Tiny Wine' ja aivan penkin vasemmassa etulaidassa haltiankukka 'Twilight' (Karon luona). Niin kauniisti kuin hopeanharmaa nukkapähkämö sopisi väriltään kokonaisuuteen, se ei kasvutavaltaan sopinut rehevään, kosteaan ja varjoisaan penkkiin. Niinpä ne kaikki on poistettu. Hieman hopeista sävyä tuovat sentään valkotäplä- ja tarhaimikät, jotka pääsevät nyt paremmin esille, kun pähkämöt eivät retkota niiden päällä.

Tarha-alppikärhö 'Purple Dream' tekee suuret, kerrannaiset kukat.

Majassa kiipeilevät alppikärhöt kukkivat kesäkuun puolivälistä alkaen. Niiden jälkeen aloittaa tarha-alppikärhö 'Purple Dream', joka kukkii komeimmillaan heinäkuun puolivälissä. Yksittäisiä kukkia riitti pääkukinnan jälkeen pitkälle syksyyn saakka, vaikka oma taimeni ei ole vielä edes kovin vanha. Tarha-alppikärhö ja majan toisella puolella kasvava valkoinen ritarinkannus täyttävät sopivasti akileijojen ja jaloangervojen väliin jäävää kukinta-aukkoa. Yllättävän hyvin ritarinkannuskin pärjää varjossa. Ensimmäisenä kesänä kukkavarsia taisi olla vain yksi, tänä vuonna jo useampia ja korkeuttakin tuli komeasti.

Kuukautta myöhemmin, elokuun puolivälissä, kukkivat jaloangervo ja kuutamohortensia sekä suon laidalla kuunliljat.

Jaloangervojen ja hortensian kukinnan päätyttyä majapenkki ja suo vain odottavat syksyä. Ensimmäiset hallat ruskettavat herkimmät, kuten jaloangervot, kuunliljat ja hortensian, Napakammissa ja pidempikestoisissa pakkasissa menevät mm. esikot, kärhöt, rotkolemmikit ja tuoksumatarat. Imikät, jouluruusut, keijunkukat, alppiruusut ja tuija säilyvät edustuskelpoisina talveen saakka. Niin ja se sammal, joka oikein villiintyy syyssateissa.

Lokakuun puolivälissä hallat olivat jo tehneet hieman tuhojaan.

Purppuraheisiangervo pitää lehdistään kiinni pitkään ja varsinkin leudompina syksyinä saa näyttävän tummanpunaisen ruskan juuri ennen talven tuloa. Tänä vuonna pitkä pakkanen ja sen jälkeinen lämmin jakso sai kuitenkin senkin lehdet ruskettumaan. Nyt joka paikka on kuitenkin taas 10-15 sentin lumikerroksen alla odottamassa ensi kevättä.

Verkkokalvoille viimeiseksi aurinkoinen kuva tarhajouluruususta toukokuun lopulta.

Sellainen oli suon ja majapenkin kasvukausi tänä vuonna. Hyvää viikonloppua ja huomista isänpäivää kaikille isiksi itsensä laskeville!