Eläimellistä menoa puutarhassa

Eläimellinen meno puutarhassa on parina viime kesänä viitannut enimmäkseen joko apinan raivolla kitkemiseen tai tuholaisten kanssa taistelemiseen, ja varsinkin viime kesän myyräepisodin jälkeen hieman jännitin, mikä otus nyt aiheuttaa päänvaivaa. Toistaiseksi (ihme kyllä) eläimet ovat olleet siellä asteikon mukavammassa päässä. Niin neli- kuin kuusijalkaiset tuholaiset ovat suorastaan loistaneet poissaolollaan ja siivekkäistäkin ainoastaan yhdestä houdini-rastaasta on ollut riesaa. Kyseinen otus on niin mieltynyt hunajamarjoihin, että menee jänis- ja lintuverkkojen läpi, alta ja välistä, vaikka olen jokaisen kuviteltavissa olevan kolosen tukkinut ja ankkuroinut verkot mm. pyykkipojilla, naruilla, oksilla, tiilillä ja betonilaatan palasillakin paikoilleen. Kerran pensaiden ympäri kiertävää jänisverkkoa oli kiskottu ylemmäs ja taivutettu nätisti ulospäin, jotta se irtoaisi ankkurikepeistään. Kun estin moisen toiminnan laudanpätkällä, verkon ali oli seuraavana yönä kaivettu tunneli. Ulos mokoma räksänkuvatus ei osaa samaa reittiä kulkea, joten päivittäin häkkiä on joutunut avaamaan yhdestä reunasta ja hätistämään lintua ulos. Melkein kunnioitettavan sinnikäs marjavaras. Pitää varmistaa, että mansikkahäkki on rosvonpitävä sitten kun mansikat alkavat kypsyä.

Reissussa rähjääntynyt ohdakeperhonen.

Perhosia on lennellyt tänä kesänä aika mukavasti, vaikka kuvattavaksi ne eivät ole kovinkaan usein suostuneet. Aiemmin keväällä näkyi herukka-, nokkos- ja sitruunaperhosia, sen jälkeen lanttuperhosia ja yksi paatsamasinisiipikin. Lapset ovat bonganneet mm. erilaisia yökkösiä päivälevoilta ja viimeisin uusi havainto oli ohdakeperhonen, jonka siivet olivat selvästi kuluneet pitkän vaellusmatkan aikana. Ohdakeperhoset eivät talvehdi Suomessa, vaan vaeltavat Lähi-Idästä tai Pohjois-Afrikasta lämpimien ilmavirtausten mukana tänne. Ei siis ihme, jos siivet eivät enää näytä priimakuntoisilta. Hyvin näytti tuoksukurjenpolven mesi kelpaavan perhoselle matkaevääksi. Alkukesällä saapuneiden perhosten jälkeläiset ilmestyvät puutarhoihin loppukesällä. Toivottavasti tuokin yksilö pääsi jatkamaan sukuaan.

Kirjosieppopariskunta ruokkimassa poikasiaan. Naaras vasemmalla, koiras oikealla.

Heti puutarhakompostorien takana on pesinyt jo monena vuonna kirjosieppo. Niin myös tänä vuonna. Ne eivät uskalla tulla ruokkimaan poikasiaan, jos joku on kompostoreilla mutta vain pari metriä taaempana olevassa kärhömajassa istuminen ei häirinnyt nälkäisille poikasille hyönteissaaliita kuskaavia emoja. Majan takaseinässä on isoja aukkoja, joten siepot varmasti näkivät minut sieltä. Olisin kyllä häipynyt kauemmas, jos emot eivät olisi uskaltaneet käydä pesällä. Puutarhakompostorilla on välillä pakko käydä mutta olen yrittänyt mennä sinne vasta sitten kun emot ovat juuri tuoneet poikasille syötävää, niin ehdin pois alta ennen kuin ne ovat tulossa seuraavan kerran. Toisessa pöntössä pesi taas kuusitiaisia mutta niiden poikaset ehtivät jo lähteä pesästä. Luulen, että pöntössä saattaa olla nyt toisen poikueen hautominen menossa.

Nuori käpytikka kasvimaan seinäkkeessä.

Käpytikkojen pesintä on myös onnistunut. Tonttimme ympäristössä on pyörinyt ainakin neljä nuorta käpytikkaa milloin missäkin puuhassa. Kuvan yksilö oli tutkimassa ilmeisesti kasvilavoissa pesiviä muurahaisia, kun minä pölähdin kasvimaalle. Tikka lennähti seinäkkeeseen ihmettelemään ja kiipesi pomppu kerrallaan ylemmäs, kun varovasti hiivin kännykkäni kanssa lähemmäs. Neljän metrin päähän pääsin linnusta ennen kuin se otti siivet alleen. Toisena päivänä seurasin kuusen oksalla pomppivia poikasia, jotka tutustuivat käpytarjontaan vähän kehnommalla menestyksellä. Ei ollut ihan vielä tekniikka hallussa ja kävyt tipahtelivat järjestään alas. Kesällä on onneksi reilusti ruokaa tarjolla harjoitella oikeaa nokankäyttöä talvipäivien varalle.

Karkuun!

Oravakin kävi eräänä päivänä pomppimassa kukkapenkissä. Voi olla, että se oli löytänyt lintujen kylpyaltaaksi tarkoittamani vesiastian. Olin vähän huonossa paikassa, niin en nähnyt, mitä kurre puuhaili. Oletettavasti se ei ollut ainakaan tihutöitä suunnittelemassa. Pitkäkorvaisia pomppijoita ei ole kesällä meidän pihalla näkynyt ja hyvä niin. Ovat saaneet kärhönversot kasvaa ihan rauhassa eikä sinikatanoitakaan ole käyty parturoimassa sängelle.

Joku erakkoampiainen ja epäonninen toukka.

Hyönteishotellissa pesii nyt ainakin viisi yllä olevan kuvan erakkoampiaista ja sen mitä olen niiden touhuja seuraillut, niin suurin osa koloihin kuskatuista saaliista on noita samoja toukkia. En tiedä, mistä ne niitä löytävät mutta hyvä apaja näyttää olevan. Toukkia "lentää" tunneleihin tasaista tahtia ja ainoastaan väliseinien muurauksen ajan ampiaiset kuskaavat jotain muuta kuin toukkasaaliita leuoissaan. Seuraavalla videolla näkyykin, kuinka ampparilla on melkein itsensä kokoinen toukka kyydissään. Harmillisesti kännykkä päätti juuri kriittisimmillä kohdilla tarkentaa ihan mihin sattuu mutta sain sen onneksi palaamaan takaisin ampiaiseen.

Ei näytä olevan aina helppoa tuo ötököidenkään elämä. Jos jonkun mielestä muurahaisten seuraaminen on mukavaa, niin voin sanoa, että hyönteishotellin asukkaiden seuraaminen on vähintään yhtä hauskaa. Eikä tarvitse varoa housuihin kiipeileviä muurahaisia!

Projekti ötökkä 2025

Hyvää uutta puutarhavuotta! Palataan vielä viime kesän tunnelmiin lentävien tai maassa vipeltävien puutarha-apulaisten muodossa. Viime kesänä kuvasin nimittäin kolmatta kesää putkeen puutarhan hyönteisiä ja yritin selvittää niille nimiä. Tavoitteena oli päästä taas vähintään sataan erilaiseen ötiäiseen ja koostaa niistä kollaasit blogiin. Nyt, kun puolitavoitteellisia seuraamisvuosia on jo useampi, niin alkoi huomata selvemmin eroja hyönteislajien määrissä eri vuosina. Tunnistamisessa erittäin hyvänä apuna on taas ollut inaturalist-sovellus. Ilman sitä vain murto-osa tämän jutun hyönteisistä olisi saanut nimen.

Joku tunnistamatta jäänyt kimalainen kavereineen jaloangervon kukinnolla.

Kimalaisista tein sen havainnon, että viime kesänä loiskimalaisia ei ilmeisesti ollut niin paljoa kuin kesällä 2024. Tai sitten niitä ei vain sattunut osumaan kuviin. Muita kimalaisia oli mukavan runsaasti. Erityisesti peltokimalaisia pörräsi todella paljon.

Kimalaisia

Ylärivissä: joku mantukimalaisryhmän kimalainen, kartanokimalainen ja toinen tunnistamatta jäänyt mantukimalaisryhmän kimalainen.

Keskirivissä: pensaskimalainen, peltokimalainen, kivikkokimalainen ja koiraspuolinen mantukimalainen.

Alarivissä pitkäsiipikimalainen, tarhakimalainen ja kaakonkimalainen.

Mehiläisiä

Ylärivissä: mahdollisesti joku alpimehiläinen, punajalkavakomehiläinen ja kahdessa viimeisessä kuvassa joitain simamehiläisiä.

Toisessa rivissä: ehkä joku hietamehiläinen, raitamaamehiläinen, joku maamehiläinen ja tunnistamatta jäänyt mehiläinen.

Kolmannessa rivissä: joku iskosmehiläinen, ehkä koloseinämehiläinen ja tarhamehiläinen.

Alarivissä: verimaamehiläinen ja seuraavissa kuvissa ehkä joitain vakomehiläisiä.

Erilaisia erakkomehiläisiä osui vuonna 2024 kameraan enemmän kuin viime kesänä. Kollaasin vakomehiläisetkin saattoivat olla kaikki samoja punajalkavakomehiläisiä. Ainakin minusta ne näyttivät samoilta mutta inaturalistin asiantuntijoilta ei muille sen tarkempia tunnistuksia herunut. Ehkä joku varma tuntomerkki jäi puuttumaan kuvista, vaikka laitoin monesta yksilöstä useampia kuvia eri kulmista, jos vain olin ehtinyt sellaisia saada. Hyönteishotellissa monena vuonna asuneita vuohenkellosoukkomehiläisiä ei viime kesänä näkynyt muistaakseni yhtäkään. Sen sijaan kollaasin vasemmassa laidassa olevia iskosmehiläisiä hotellissa ja sitä myötä myös puutarhassa oli paljon.

Loput pistiäiset sekä pari muutakin hyönteistä.

Ylärivissä joku ampiainen, joku hyönteishotellin erakkoampiainen ja ahmaspistiäinen.

Keskimmäisessä rivissä joku karvasääski, hyttynen, kärhöpistiäinen (!!!) ja nuijakärpänen (Conops quadrifasciatus).

Alarivissä kolokultiainen, ehkä kaskashukka, ehkä kirvahukka ja joku ampiainen.

Ampiaisia viime kesänä oli jonkun verran. Niistäkään ei ota selvää, olivatko kaikki räystäsampiaisia vai oliko seassa pensasampiaisia ja mitä muita niitä nyt onkaan. Hyönteishotellissa sen sijaan taisi häärätä vain yksi erakkoampiainen. Hyttyskuva osoitti, kuinka omistautuneita lapset välillä tälle ötökkähaasteelleni olivat. Kuopus kysyi yhtenä päivänä, kun olimme ihan tarkoituksella etsimässä hyönteisiä, että onko minulla hyttysen kuvaa. Ei ollut, joten hän päätti seisoa paikoillaan niin pitkään, että hyttynen laskeutui käsivarrelle ja hihkui sitten minut kuvaamaan. Kärhöpistiäinen näkyi jo alkukesällä ja suorastaan säikähdin, saanko nyt niistä uuden ongelman itselleni. Koko loppukesän tarkkailin kärhöjä mutta en löytänyt sen enempää aikuisia pistiäisiä kuin niiden toukkiakaan. Saattoihan alppikärhöpuskissa joku yksittäinen toukka ollakin mutta ei niistä vielä näkyviä tuhoja tullut. Peukut pystyssä, että kyseessä oli joku yksittäinen harhaililja.

Erilaisia kovakuoriaisia

Ylärivissä: kimalaiskuoriainen, joku siemenkiitäjäinen, pihalantiainen (tuli hepankakan mukana) ja ehkä aitosysikiitäjäinen.

Toisessa rivissä ehkä pikiseppä, seitsenpistepirkko ja etanahaiskiainen.

Kolmannessa rivissä joku lehtisarvisen toukka (kompostorissa viihtyvät kulta- ja kuparikuoriaisen toukat ovat samannäköisiä mutta paljon isompia, tuo löytyi nurmikkoa kaivellessa), kuutäpläpirkko ja samassa kuvassa sen koteloita ja pajukilpiköitä. Kuvan alla pikkukuvassa kuutäpläpirkon toukka sekä pajukilpiköitä, toukan vieressä metsätorakka ja oikealla reunassa ehkä kupariseppä.

Alarivissä kuparikuoriainen, ahopirkko, museokuoriainen sekä isokantohärkä.

Jostain syystä parissa mustaherukassa oli viime kesänä paljon pajukilpiköitä. Pian herukan oksiin alkoi ilmestyä hurjannäköisiä mustia toukkia, joita osasinkin jo epäillä jonkun "hyviksen" toukiksi. Ahneesti näyttivät vetelevän kilpiköitä suihinsa. Aikaa myöten toukat koteloituivat ja lopulta yhdessä pensaassa oli jopa kolmekymmentä aikuista kuutäpläpirkkoa tekemässä selvää lopuista kilpiköistä. Eron voi huomata, kun katsoo toukkakuvaa ja vertaa sitä siihen, jossa on koteloita ja aikuinen pirkko. Näin ne luonnon omat torjuntajoukot toimivat, kun ei vain itse mene turhaan sotkemaan tasapainoa.

Luteita, kaskaita, jääriä.

Ylärivissä viherluteen nymfi neljännen nahanluonnin jälkeen, viherluteen nymfi (2. tai 3. nahanluonnin jälkeen?), töpökukkajäärä, kaskas (Evacanthus interruptus) ja sen alla pensaskaskas.

Keskimmäisessä rivissä viherkukkajäärä, härmejäärä ja himmeämarmorilude.

Alarivissä lehtikantojäärä, marjalude, ehkä marjaluteen nymfi ja kirjokaulusluteen nymfi.

Mikä lie toukka löytyi mansikasta.

Perhostoukkia

Ylärivissä ehkä jonkun yökkösen toukka, ehkä ruostesiiven toukka ja joku metalliyökkösen toukka.

Alarivissä ketohopeatäplän toukka, pähkinäyökkösen toukka ja pilkkuiltayökkösen toukka.

Pähkinäyökkösen toukka oli varsin hauskannäköinen ilmestys sarvitupsuineen. Se oli alkanut kehrätä puupinon päällä olleeseen muoviin itselleen koteloa ja löytyi, kun siirsin muovia syrjään halkojen päältä. Hetken aikaa kyllä ihmettelin lajin varmistuttua, mistä pähkinäyökkönen olisi meille tullut kun eihän täällä kasva pähkinöitä. Netti tiesi kertoa, että perhonen on erittäin yleinen ja toukan ravinnoksi kelpaavat lehtipuut ja pensaat, kuten koivut, lepät, pajut, pihlajat, haavat ja mustikka. Mistä sitten nimi pähkinäyökkönen? En tiedä.

Päiväperhosia

Ylärivissä metsänokiperhonen, angervohopeatäplä, sitruunaperhonen ja paatsamasinisiipi.

Keskirivissä tesmaperhonen, herukkaperhonen, neitoperhonen ja lanttuperhonen.

Alarivissä naurisperhonen, keisarinviitta naaras sekä koiras ja amiraali.

Viime kesä ei ollut kovin kummoinen perhoskesä. Yhden nokkosperhosen ehkä näin mutta siitäkään ei ollut kuvia. Naurisperhosia lensi aikalailla normaali määrä mutta kaikkia muita näkyi todella vähän. Elokuussa tuli muutamia keisarinviittoja, neitoperhosia ja amiraaleja mutta selvästi vähemmän kuin aiempina kesinä. Olikohan edellisessä vuodessa tai talvessa jotain, mikä aiheutti tuhoja toukille vai kylmä kesäkuuko niiden määrään vaikutti?

Pienempiä ja vaatimattomamman näköisiä perhosia.

Ylärivissä omenatuikekoi, kaalikoi ja pihamittari.

Keskirivissä saniaisperhonenen, ehkä pesäkoisa, suruyökkönen ja aaltomittari.
Alarivissä agriphila-suvun perhonen (joku heinäkoisa tms.), niitty-yökkönen ja mäkikenttämittari.

Aaltomittarin kuvaaminen olikin hauska tapaus. Huomasin sen lentävän hunajamarjapuskaan ja tietysti menin kännyköineni perässä, jotta saisin sen kuvattua. Pensaan oksaa nostaessani se lähti lentoon minua kohti mutta en huomannut, mihin se oikein livahti. Pyörin ympyrää ja tutkin turhaan paidanhelmat ja housunlahkeet. Luovutin, käänsin kännykän suojakuoren kiinni ja sieltähän se perhonen sitten löytyi; se oli jäänyt suojakuoren ulkopintaan lepäilemään. Onneksi se oli ihan kuoren laidalla, niin sain sen kuvattua ennen kuin ohjasin sen takaisin pensaaseen.

Sekalainen setti kaikenlaisia ötiäisiä.

Ylärivissä muurahainen (pihamauriainen?), kukkaravukki ja saaliiksi jäänyt kärpänen, ehkä viirukorsikki saaliineen sekä tuntemattomaksi jäänyt hämähäkki kai vahtimassa pesäänsä.

Keskirivissä tummavyöskorpionikorento, isolampikorento ja punasyyskorento.

Alarivissä kaksi erinäköistä heinäsirkkaa ja ehkä kilpiriipukki.

Kesällä 2024 sain kuvattua monta erilaista sudenkorentoa mutta viime kesänä kuviin tallentui vain kaksi eri lajia. Punasyyskorentoja lenteli todella paljon loppukesästä mutta alkukesällä muistelen nähneeni myös ruskohukankorennon, joita meillä on näkynyt joka kesä. Korentojen kuvaaminen on vain todella haastava tehtävä, elleivät ne satu laskeutumaan johonkin lähelle riittävän pitkäksi aikaa.

Erilaisia kärpäsiä

Ylärivissä ruutukärpänen, ehkä Phaonia angelicae ja tummasiipivaskinen.

Toisessa rivissä narsissikärpänen, joku tunnistamaton kukkakärpänen, ehkä keilasiin kuuluva kukkakärpänen ja sen alapuolella ehkä Hydrophoria lancifer tai Phaonia angelicae.

Kolmannessa rivissä joku kärpänen, leucophora-suvun kärpänen ja myopa-suvun kärpänen.

Alimmassa rivissä isokimalaiskärpänen, ehkä niittypetokärpänen ja xylota-suvun kärpänen.

Tämän kollaasin kärpäsistä narsissikärpänen ajaa minut varmaan kohta hermoromahduksen partaalle. Viime kesänä niitä surrasi todella paljon ja niiden ärsyttävä pörinä syöpyi melkein selkäytimeen. Aivan kuin kimalainen huutaisi todella väkinäisellä äänellä "äääää" lentäessään. Lapsetkin oppivat tunnistamaan narsissikärpäsen heti kun osoitin heille ensimmäisen sellaisen ja he kuulivat sen äänen. Lahjoin heidät pyydystämään niitä: palkkiona kahdesta minulle tuodusta tunnistettavasta raadosta he saivat puoli tuntia kännykkäaikaa. Jokusen tunnin pelikaikaa he sitten saivatkin tienattua kärpäsjahdissa. Miksi sitten näin suuri inho yhtä kärpäslajia kohtaan? Niiden takia puutarhassani ei kannata kasvattaa narsisseja, sillä toukat syövät sipulit. Yhden munivan naaraan jäljiltä jopa kymmeniä sipuleita voi tuhoutua kokonaan. Täysikasvuinen toukka on parin sentin mittainen ja melkein sentin paksuinen, joten mistään harmittomasta pikkumadosta ei ole kyse. Kärpäsille kelpaavat narsissien lisäksi myös niiden lähisukulaiset, joten ilmeisesti vaaravyöhykkeessä ovat ainakin lumikellot ja mitähän muitakin vielä lisäksi. Ja ritarinkukkia en saa enää missään tapauksessa viedä kesäksi ulos, sillä niiden sipuleihin kärpäset munivat varmasti. Tästä aiheesta onkin tulossa lisää tarinaa lähiaikoina.

Mukavampia kukkakärpäsiä

Ylärivissä vyömesikirvari, joku aitosurrilaji, joku hoikkakirvari ja toinen hoikkakirvari.

Toisessa rivissä kalvasisokirvari, ehkä joku laikkukirvari, vaapsasvieras ja oikeassa laidassa pikkukuvissa ylempänä ehkä phasia-suvun kärpänen ja alempana ehkä juovahakakirvari.

Komannessa rivissä suipposurri, pikkupuuhari, ampiaisvieras ja koukkuisokirvari.

Neljännessä rivissä aitosurukärpänen, kaksi eri näköistä parvikirvaria sekä joku keltakirvari.

Kukkakärpäsiä lenteli myös viime kesänä todella paljon ja niistä löytyi monta itselleni ennestään täysin uutta lajia. Toisaalta kesällä 2024 runsaasti näkyneitä piha- ja pistesurreja ei viime kesänä osunut kameran eteen yhtään. Pakkohan niitäkin oli olla mutta joskus kuvaaja ja kuvattava eivät vain kohtaa. Yllättävän hyväksi hyönteiskasviksi muuten osoittautui valtoimenaan kukkiva purppuraheisiangervo 'Diabolo'. Sieltä löytyi niin kukkakärpäsiä, mehiläisiä, kimalaisia kuin kovakuoriaisiakin.

Kuka muu näkee tässä koukkuisokirvarin kuvassa laulajan mikrofoneineen?

Jos kaikissa tämän postauksen kuvissa on eri lajeja, niin silloin sain kuvattua 130 ötökkää. Määrä oli suunnilleen sama kuin kesällä 2024. Ja vaikka jokunen sama laji olisi sattunut tulemaan kuviin, niin kyllä näistä silloinkin ainakin 120 erilaista lajia kertyi. Olen tyytyväinen.

Projekti ötökkä 2024

Nytpä tutkaillaan puutarhaa ihan lähietäisyydeltä, sillä tässä tulee kooste tänä vuonna valokuviin eksyneistä ötiäisistä. Samalla voi yrittää unohtaa ulkona vallitsevan märän, tuulisen ja harmaan sään. Viime vuonna yritin kuvata mahdollisimman monta erilaista puutarhassa havaitsemaani hyönteistä. Tavoite oli päästä sataan, mutta en ottanut sitä niin vakavasti. Lopulta määrä jäi noin 80:een erilaiseen ötökkään. En puhu hyönteisistä, sillä mukana oli myös muutama hämähäkki. Jätin viime vuonna myös kaikki erilaiset muurahaiset ja kirvat kuvaamatta. Muurahaisia en kuvannut tänäkään vuonna. Yhden kerran yritin, mutta ne liikkuivat liian nopeasti eikä kuvasta saanut selvää. Kirvoistakin olisi saanut vaikka miten monta kuvaa, mutta yhteen jäivät nekin. Jostain syystä motivaatio kuvata niitä jokapäiväisiä riesoja ei ole ihan korkeimmillaan...

Niitty- tai pikkukirvari.

En ollut liian tiukkapipoinen tässä, vaan kuvasin niitä ötököitä, mitä sillä hetkellä sattuu tulemaan vastaan kukkia kuvatessa. Tälläkin hyvin rennolla metodilla sain lopulta kasaan peräti 133 erilaista otusta. Tosin voi olla, että osa tunnistamatta jääneistä hyönteisistä onkin samaa lajia, mutta joka tapauksessa ne ovat hyvin todennäköisesti vähintään eri yksilöitä, joten ei anneta hatun kiristää tässäkään suhteessa. Kuvateksteissä on muutamalla sanalla pääkategoria, kuvan alla tarkempi erittely lajeista. Erittäin hyvänä apuna tunnistamisessa oli inaturalist-sovellus. Ilman sitä olisi vähintään puolet lajeista jäänyt kärpänen, mehiläinen, ötökkä -asteelle.

Tässä kollaasissa on surreja, kirvareita ja puuhareita. Kukkakärpäsiä siis.

Ylärivissä vasemmalta oikealle: isohoikkakirvari, vyömesikirvari ja pihasurri.

Alarivissä: okapuuhari, kolme pistesurria keväthuumassa sekä keltasäärihelosurri

Pikkukuvassa pikkupuuhari.

Tässä lisää kukkakärpäsiä ja muitakin puutarhakärpäsiä.

Ylärivissä: ampiaisvieras, kimalaisvieras, vaapsasvieras ja kutsumaton vieras, eli narsissikärpänen.

Keskirivissä: ehkä Phaonia angelicae (kuka ihme on antanut noinkin rumalle kärpäselle noin viehättävän nimen?), Empis livida, ehkä nelitäpläsysinen sekä surukärpänen.

Alarivissä: nysäpetokärpänen, jonka saaliina joku tunnistamatta jäänyt kukkakärpänen. Seuraavissa kuvissa on Thricops semicinereus, ruutukärpänen ja ehkä Sepsis punctum.

Sekalainen lajitelma erilaisia hyönteisiä ja hämähäkkejä.

Ylärivissä joku heinäsirkka, vasamaniittykirsikkäitä lemmenpuuhissa ja viirukorsikki.

Keskimmäisessä rivissä toisenlainen heinäsirkka, jonkun pussikkaan toukka rakentamassaan kotelossa, kirvoja sekä ehkä Xerolycosa nemoralis -hämähäkki.

Alimmaisessa rivissä: ihan pikkuruisena kuvan keskellä ehkä korosteriipukki, seuraavana rantahämähäkki, kukkaravukki tunnistamaton kärpänen saaliinaan ja viimeisessä kuvassa ristihämähäkki, josta en sen muhkeasta koosta huolimatta saanut parempaa kuvaa. Sen kutoma seittikin oli nimittäin muhkean kokoinen.

Kollaasin täydeltä kovakuoriaisia.

Ylärivissä: ehkä aitosysikiitäjäinen, niittymartikas, kulta- tai kuparikuoriainen ja viimeisenä metsätorakka.

Toisessa rivissä: joku paksureisi, nummisylkikuoriainen, silkkihälvekäs, ja etanakiitäjäinen.

Kolmannessa rivissä etanahaiskiainen, kimalaiskuoriainen, raitakärsäkäs sekä jonkun kovakuoriaisen toukka.

Alimmassa rivissä ruutupirkko, joku ihan älyttömän pikkuinen koppis, tukkimiehentäi sekä aaltojuovakirppa.

Olin erittäin iloinen, kun puutarhasta löytyi tänä kesänä niin etanakiitäjäinen kuin etanahaiskiainenkin. Kummankin ansiota lienee se, että muutamana kesänä riesaksi yltyneet pelto- ja valepeltoetanat eivät tänä vuonna rellestäneet ympäri puutarhaa ja tuhonneet varsinkaan koko kasvimaata.

Lisää koppiksia. Tässä kollaasissa on jääriä ja luteita.

Ylärivissä: kirjokauluslude, piikkiluteet täydessä touhussa, pikkukuvassa lehvänokkalude ja ylimpänä oikealla ehkä mustikkaluteen nymfi. Sen alla angervoherttalude.

Keskirivissä: papintappaja, viherkukkajäärä ja sinijäärä.

Alarivissä nelivyöjäärä, lehtikantojäärä sekä hoikkakukkajäärä.

Pikkuruisia perhosia ja toukkia.

Ylärivissä hieman raadeltu isomorsiusyökkönen, nokisiipi, mäkikenttämittari ja niitty-yökkönen.

Keskirivissä sinetuikekoi, harmokeltasiipi, ehkä kulmaheinäkoisa ja kaalikoi.

Alarivissä ehkä kirjotarhayökkösen toukka, täplätupsukas, joku yökkösen toukka ja pilkkuiltayökkönen.

Pieniä ja pienehköjä päiväperhosia.

Ylärivissä kahdessa ensimmäistä kuvassa on kangassinisiipi ja kolmannessa pikkukultasiipi.

Alarivissä tesmaperhonen, kangasperhonen ja lauhahiipijä.

Isoja päiväperhosia.

Ylärivissä amiraali, keisarinviitta (koiras), keisarinviitan valesina-värimuoto (naaras) sekä angervohopeatäplä.
Kesimmäisessä rivissä pihlajaperhonen, karttaperhonen, metsänokiperhonen ja sitruunaperhonen.

Alarivissä neitoperhonen, lanttuperhonen (naaras), lanttuperhonen (koiras) ja auroraperhonen.

Kollaasista unohtui nokkosperhonen, joten se pääsee komeilemaan ihan omana kuvanaan.

Näiden lisäksi puutarhassamme liihotteli ainakin kerran ritariperhonen ja suruvaippa, mutta en saanut niistä kuvia.

Kokoelma erilaisia pistiäisiä.

Ylärivissä: ehkä apilaisolehtiäinen, ehkä varvemailapistiäinen, ehkä kylälehtiäinen.
Toisessa rivissä: syyläjuurilehtiäinen, jättipuupistiäinen, joku lehtipistiäinen sekä ehkä ketoisolehtiäinen.

Kolmannessa rivissä joku ampiainen, joku peitsipistiäinen sekä joku hyönteishotellin erakkoampiainen.
Alarivissä ehkä joku kaskashukka, ehkä joku kirvahukka ja ehkä räystäsampiainen.

Pistiäisillä jatketaan, nyt vuorossa kimalaiskollaasi.

Ylärivissä ehkä mantukimalainen, kaakonkimalainen, kartanokimalainen ja kivikkokimalainen.

Keskimmäisessä rivissä mantukimalaisryhmän kimalainen petopunkkeja kyydissään, tarhakimalainen, peltokimalainen sekä pensaskimalainen.

Alarivissä joku loiskimalainen, mantuloiskimalainen, pensasloiskimalainen sekä peltoloiskimalainen.

Ja edelleen pistiäisiä, tässä kollaasissa on erilaisia mehiläisiä.

Ylärivissä ehkä punajalkavakomehiläinen, ehkä törmähietamehiläinen ja hammasmaamehiläinen.

Toisessa rivissä vuohenkellosoukkomehiläinen, koloseinämehiläinen ja valkohietamehiläinen (koiras).

Kolmannessa rivissä joku maamehiläinen, joku hietamehiläinen, joku minipieni mehiläinen ja toinen pieni erakkomehiläinen.

Alarivissä joku maamehiläinen, joku iskosmehiläinen, oikealla toiseksi alimpana joku verimehiläinen ja alinna ehkä tarhamehiläinen.

Tänä vuonna näitä erilaisia erakkomehiläisiä näkyi minusta erityisen runsaasti. Esimerkiksi jaloangervoihin eksyi isoja parvia erakkomehiläisiä enkä muista, että niissä olisi sellaista vilskettä ennen ollut. Vaikken välttämättä ole niin tarkasti joka vuosi hyönteisiä seurannut tunnistamisesta puhumattakaan, niin olisin varmasti kiinnittänyt huomiota siihen, jos angervoissa viime kesän kaltainen kuhina olisi käynyt. Mielenkiintoista nähdä, mikä ensi kesän tilanne on.

Korentoja.

Ylhäältä alas vasemmalla: vaskikorento ja litteähukankorento.

Keskirivissä ylhäältä alas: ehkä tummavyöskorpionikorento, ruskoukonkorento ja joku harsokorento.

Oikealla ylhäältä alas punasyyskorento ja ruskohukankorento.

Oli pakko laittaa vielä loppuun bonuskuva ruskohukankorennosta.

Tässäpä vielä tehtävä joulukuun ajanvietteeksi: monessa kuvassa näkyy kukkia tai niiden osia. Jotkut ovat ihan helppoja, mutta tunnistatko, mitkä kasvit ovat vaikkapa vyömesikirvarin,angervoherttaluteen tai punasyyskorennon kanssa samassa kuvassa? Tosi haasteiden ystävä voi yrittää tunnistaa niitäkin kuvia, joissa näkyy pelkkää kasvin lehteä. Jokunen aika helposti tunnistettava niistäkin löytyy, jos vain tuntee kyseisen kasvin. Halutessasi voit laittaa kommentteihin veikkauksiasi esimerkiksi näin: suruvaippa ruokailee omenankukalla (kumpaakaan ei siis ole tässä postauksessa).

Vain kolme kuvaa kuukaudessa: kesäkuu

Melkein jäi kesäkuun haastepostaus tekemättä mutta viime hetkillä ehdin mukaan. Haaste on lähtöisin Kristiina K:n blogista ja nyt kesäkuussa on tarkoitus kuvata k-alkuisia juttuja. Niitähän löytyy.

Ensimmäisen kuvan päätähti on KARTANOKIMALAINEN mutta kuvaan voisi myös liittää sanan KULLANKELTAINEN pionin sisällä hehkuvien heteiden mukaan. Mietin vaihtoehdoksi myös kurjenmiekkaa, keijunkukkaa tai keijupuutarhaa, mutta kuvia kameralta tietokoneelle siirtäessä näytölle tupsahti hyvin onnistunut otos kukkaa kohti kaartavasta karvaisesta kimalaisesta eikä muita vaihtoehtoja tarvinnut enää pohtia.

Seuraavassa kuvassa on KARO KURJENPOLVIEN KESKELLÄ. Karo piti ilman muuta saada kesäkuun kuviin ja kun kurjenpolvet kerta kukkivat nyt komeasti, niin missäpä parempi poseerauspaikka kuin niiden seassa.

Postausta ei voi tähän aikaan kesästä lopettaa ilman päivän kärhöä, eli KÄRHÖ on haasteen kolmantena kuvana. Loistokärhö 'Beautiful Bride' talvehti maassa ja olin kovin innoissani siitä, että se lähti keväällä reippaasti kasvuun ja väänsi pian ensimmäisen nuppunsakin esille. Nyt nuppuja on monta joka versossa ja ensimmäinen kukkakin auki. Olin unohtanut muuten kokonaan laskuistani sen kaverina kasvavan JOSEPHINEN eli 'Evijohillin'. Huomasin eilen, että siinäkään ei näy vielä elonmerkkiä, joten sittenkin seitsemän kärhöä on vielä unten mailla. Ei mahda mitään.

Loistokärhö 'Beautiful Bride'.

Tänään sää on selvästi viileämpi ja koska ensi viikolle on luvattu sateisempaa keliä, taitaa tänään olla tiedossa kunnon kitkemisurakka ja ehkä illasta tai huomisaamuna myös kastelua. Saa maa kostua taas kunnolla syvältä asti, niin pärjää seuraavan hellejakson yli. Siis jos sellainen on vielä tulossa tälle seudulle. Pörriäisiä näyttää lentelevän paljon mutta yritän kytätä myös ritariperhosta, jonka näin toissailtana. En ehtinyt kameran kanssa tarpeeksi nopeasti paikalle, mutta jospa se eksyisi vielä uudelleen tälle tontille ja pysähtyisi sen verran, että saisi räpsäistyä edes yhden kuvan.

Hellepäivien puuhailuja

Nyt tuntuu kesältä! Lämpöä piisaa niin, että jopa tällainen vilukissa pärjää vallan mainiosti kevyemmässäkin vaatetuksessa. Järvivedetkin alkavat olla niin lämpimiä, että uskalsin tänään aamupäivällä käydä viskaamassa talviturkin eikä edes hampaat kalisseet kylmästä. Lapsia ollaan toki käytetty jo useamman kerran uimareissuilla mutta tähän saakka ainoastaan he ovat uskaltautuneet veteen saakka. Muuten päivät ovat kuluneet joko ulkona kirjaa lukien tai sitä sun tätä puuhaillen.

Loistosalvia kukkii komeasti kivikkorinteessä.

Loistosalvia viihtyy selvästi paremmin kivikkorinteen vanhan osan ohuessa ja hiekkaisessa kasvualustassa kuin kukkapenkissä paremmassa mullassa. Kukkapenkissä kasvavissa yksilöissä on vain muutama kukinto ja ne ovat kooltaankin paljon pienempiä kuin kivikkorinteen mahtipuska. Kaikki ovat kuitenkin saman ikäisiä. Tekisi mieli lisätä loistosalviaa kivikkorinteen pitkälle sivulle mutta salviakin taitaa olla sellainen kasvi, josta pitäisi leikata kuihtuneet kukinnot hyvissä ajoin pois, jos ei halua siitä itselleen ongelmaa. Olen joutunut kitkemään jo vaikka miten monta pientä loistosalvian tainta pois levisioiden ja mehitähtien välistä. Yksi taimi oli ilmestynyt pihalaatoituksen väliinkin mutta sen jätin jo viime kesänä niille sijoilleen. Arvelin, että se kuolisi viimeistään talvella, kun päältä kolataan lumet. Eipä haitannut salviaa lainkaan, sillä nyt kyseinen yksilö kukkii.

Salamatkustajana ihan pikkutaimena tullut varjolilja kukkii ensimmäistä kertaa.

Punaista varjoliljaa on kasvateltu aika monta vuotta kukintakokoon. Tunnistin taimen varjoliljaksi pari vuotta sitten ja kun en keksinyt mitään syytä sille, miksei se saisi kasvaa siinä missä on, annoin sen jäädä. Valkoista varjoliljaa minulla on ollut monta vuotta mutta tämä on ensimmäinen punainen. Nätti on sekin, vaikken niin liljaihminen olekaan. Toivottavasti tuhoöttiäiset eivät löydä sitä tai muitakaan varjoliljoja pikarililjoista puhumattakaan. Liljakukkoja meillä ei ole ollut mutta narsissikärpäsiä on nyt hirveästi (täältä voi kurkata kuvan ja tarinaa). Vaikka narsissit ovat narsissikärpästen lempievästä, niin myös muut liljat kelpaavat kuulemma niille, amarylliksistä puhumattakaan. Meillä kukki tänä keväänä vain muutama narsissi (kukkapenkeissä muistaakseni seitsemän, ja lisäksi kellarissa talvehtineet ruukkunarsissit), joten tuollainen narsissikärpäsarmeija etsinee muuta evästä. Yhdestä sain epätarkan kuvan etelänmunkin kukalla ruokailemassa mutta sen verran vikkelästi ne liikkuvat, että turha yrittääkään listiä niitä puutarhassa. Sopii yrittää, minä jo kokeilin. Pakko siis alistua siihen, että kärpästen toukat syövät kaikki kasvit, mitkä emokärpäset vain ovat löytäneet.

Majapenkki näyttää nyt kauniilta, kun valkoiset kukat säihkyvät hajavalossa.

Majapenkkiä voisi kutsua tähän aikaan kesästä kuutamopenkiksi, sillä majan tarha-alppikärhö 'Purple Dreamia' lukuunottamatta siellä kukkii vain valkoisia kukkia. Penkin etureunassa kukkivat ihanaiset luhtaesikot, niiden oikealla puolella vähän taaempana barlow-tyyppinen akileijapehko ja ihan penkin takaosassa jaloangervojen seasta nousevat valkoiset sorjalaukat. Ensimmäistä kertaa nekin kukkivat noin runsaina. Niiden melkein puolentoista metrin korkeuteen nousevat kukkapallot näkyvät komeasti pitkän matkan päähän eikä kuihtuvia lehtiäkään juuri näy jaloangervojen alta. Pari samalle alueelle eksynyttä tähtilaukkaa on hukkunut jo ajat sitten lehtimassan sekaan. Penkin etureunakin on uhkaavasti hukkumassa lehtimassan sekaan, jos en pian käy kitkemässä akileijan siementaimia. Maa on neliömetrin alalta ihan vihreänään akileijavauvoja. Nyt muistin sentään nyppiä ensimmäisenä kuihtuneet kukat pois ja yritän jatkaa sitä viime vuotta ahkerammin.

Majapenkin akileija.

Lehtolaukat kukkivat runsaina.

Laukat, jotka nostavat kukintonsa selvästi lehdenkärkiä korkeammalle, ovat helpompia puutarhassa kuin esimerkiksi lehtolaukat. Mikä kasvi olisi sopiva kumppani laukalle, jonka kukat jäävät melkein maanrajan tasalle ja joka sattuu vielä kukkimaan näin myöhään kesällä, kun melkein kaikki kasvit ovat ehtineet kookkaiksi? Viime kesänä minulla oli niiden vieressä sinikatanaa mutta ne eivät selvinneet tuossa paikassa talven yli. Katanakin alkoi olla vähän siinä ja siinä, onko se liian korkea lehtolaukkojen kaveriksi. Luulen, että laukat saavat kukinnan jälkeen siirtyä johonkin muualle ja niiden tilalle tulee yksi 'Halcyon'-kuunlilja lisää täyttämään kuunliljojen ja kurjenpolvien väliä. Yhden kuunliljan keskellä kasvaa nimittäin kunnon voikukka, joten se pitää joka tapauksessa pistää halki.

Vähän hassuilta nuo lehtolaukat näyttävät korkeampien kasvien keskellä.

Yritin kuvata kimalaista mutta sepä karkasi ennen kuin ehdin painaa laukaisijaa. Kurjenpolvesta tuli kuitenkin hieno kuva.

Puutarhatöitä en ole juurikaan nyt helteellä tehnyt. Kastelemiseen ja veden kantamiseen on kulunut jonkun verran aikaa. Kasvimaan sadevesitynnyri ja liiterin nurkalle siirretty vanha tynnyri ovat tyhjentyneet, joten vettä on pitänyt kantaa liiterin takaa IBC-kontista saakka. Olen kuskannut aina sille päälle sattuessani muutaman ämpärillisen IBC-kontista kasvimaan tynnyriin, jotta ei tarvitse lähteä hakemaan vettä kaukaa silloin kun pitäisi kastella ruukkuja tai kasvimaata. Sekä kasvulavoihin että ruukkuihin lisätty biohiili vähentää selvästi kastelutarvetta. Edes näillä helteillä ei ole tarvinnut kastella päivittäin muita kuin sitä amppelitomaattia, jonka ruukun vesisäiliön pohjassa on halkeama. Ehjäruukkuisille amppeleille, parvekelaatikoille ja maassa oleville ruukuille riittää kastelu parin-kolmen päivän välein. Kukkapenkeissä olen kastellut parin viikon sisällä maahan istutettuja pikkutaimia muutaman kerran. Pensasmustikat ja aurinkopenkin iso purppurapunalatva ovat saaneet myös kukin yhden ämpärillisen vettä. Pensasmustikat kastelin siksi, että jaksaisivat kasvattaa hyvin marjasatonsa, purppurapunalatvalle annoin hieman helpotusta kuivuuteen. Grillikatoksen takana oleva nauhus nuupottaa päivittäin heti, jos aurinko vähän sattuu osumaan sen lehtiin mutta sille en ole kiikuttanut pisaran pisaraa. Maa on siellä varmasti riittävän kosteaa jopa moiselle nirppanokalle.

Kimalaisen siitepölyvasut näyttävät olevan jo melko täynnä mutta ehkä sinne vielä yhden pionin siitepölyt mahtuvat...

Yllättävän paljon aikaa menee myös kameran kanssa kyttäämiseen. Pionit ovat nyt kunnon pörriäismagneetteja, joten käyn säännöllisesti tutkimassa, näkyykö niissä sellaisia otuksia, joista en ole vielä saanut kuvia. Perhosia ei ole vielä kovin runsain määrin meillä näkynyt mutta yritän sinnikkäästi saada kuvia edes niistä harvoista. En ole laskenut, kuinka paljon sadasta erilaisesta hyönteisestä puuttuu, mutta kuvia on kertynyt jo aika paljon. Parille itselleni tuntemattomalle lapset ovat löytäneet nimet mutta moni on vielä nimeämättä. Kävimme alkuviikosta kirjastossa ja esikoinen löysi lastenosastolta paksun hyönteiskirjan, jonka halusi lainata. Kotona hän tutki sitä niin innoissaan ja esitteli kirjasta löytämiään ötököitä meille vanhemmille, että annoin hänelle tehtäväksi selvittää, olisiko siellä nimeä isännän kuvaamalle sudenkorennolle. Nimi löytyi ja löytyipä sieltä myös suomenkielinen nimi hyönteiselle, jolle itse olin löytänyt netistä ainoastaan latinankielisen nimen. Siinä vaiheessa piti jo itsekin katsoa, minkä opuksen lapsi oli lainannut. Kuvittelin kirjoja lainatessamme, että tuskin lastenosastolla on mitään perusteellisempaa opasta, vaan ennemminkin joku lapsille sopiva, pintapuolinen rääpäisy. Kirja oli kuitenkin Leena ja Heikki Luodon Ötökät lähiluonnossa. Siinäpä vasta mainio opus, olen selaillut sitä nyt itsekin ja saanut tunnistettua pari kuvaamaani hyönteistä.

"Laskeutumislupaa pyydetään"

Pation vierellä kasvava pioni sopii kauniisti purppuraheisiangervoon.

Ihailin jo viime kesänä, kuinka hyvin nimetön vaaleakukkainen pioni sopii taustalla kasvavaan purppuraheisiangervoon. Nyt näky on vielä kauniimpi, kun pionissa on runsaammin kukkia. Hempeä vaaleanpunertava on vain niin kaunis tummaa taustaa vasten. Nukkapähkämötkin sopisivat hyvin yhtälöön, mutta heti kun tulee kosteampi kausi, ne retkahtavat kulkuväylien tukkeeksi. Ne eivät muutenkaan ole niin eduksi multavammalla paikalla kasvaessaan ja kunhan ovat kukkineet, saavat nuo viimeisetkin lähteä pois. Viime kesänä vähensin niitä jo reilusti ja istutin tilalle kurjenpolvea ja kaukasianmaksaruohoa. Taimia ei kuitenkaan riittänyt ihan koko alueelle, joten jätin vielä pienen alan nukkapähkämöä jäljelle. Pionia ihastellessa ja nukkapähkämön poistoa suunnitellessa satuin vilkaisemaan pionin juurelle.

Mitä ihmettä kasvaa kärhötuen juuressa maksaruohon ja kurjenpolven välissä?

Salaatintaimihan se.

Eipä ole pitkä matka napata myöhemmin kesällä salaattia ruokalautaselle, kun on yksi taimi heti pation vieressä kasvamassa. Tarkoituksella en ole sitä sinne kylvänyt mutta ilmeisesti alkukesällä on ollut avonainen siemenpussi puutarhaessun taskussa ja siitä on muun touhun lomassa siemen tipahtanut kukkapenkkiin. Nähtävästi salaattia pitää olla kasvimaan lisäksi myös kukkapenkeissä. Viime kesänähän olin vahingossa "kylvänyt" sitä myös suolle.

Tarha-alppikärhö 'Albina Plena' kukkii edelleen.

Kärhörintamalle kuuluu kohtalaisen hyvää. Edellisen tilannepäivityksen jälkeen PRINCESS KATE ('Zoprika') ilmaantui elävien joukkoon. Se on noussut vain yhden verson voimin mutta pääasia, että on edes hengissä. Unten mailla on edelleen tarhaviinikärhöistä 'Madame Julia Correvon' ja loistokärhöistä 'Diamond Ball', 'Piilu', 'Jan Pawel II' sekä kumpikin 'Hagley Hybrid'. Muista köynnöksistä köynnöskuusama (ehkä korea- tai ruotsin-) paleltui melkein maanrajaan asti eikä ole kunnolla lähtenyt vieläkään kasvuun. Muutama uusi verso siinä kuitenkin on ja myös emokasvista melkein metrin päähän maahan tarkoituksella juurruttamani vanha oksa on työntänyt muutaman verson maanrajasta. Se on kuitenkin sen verran lähellä tarha-alppikärhö 'Pink Dreamia', että taidanpa jossain vaiheessa kaivaa sen väljemmille vesille. Alppikärhö on varmempi ja myös tuuheampi köynnösportin verhoaja kuin näille korkeuksille aivan liian arka kuusama. Erittäin iloinen yllättäjä oli Päivänpesän Katjalta pari vuotta sitten saatu ruusunätkelmä. Se ei ole kukkinut vielä kertaakaan mutta pitkän odottelun jälkeen sekin on alkanut vihdoin tehdä versoa. Sen kasvu vaikuttaa sen verran pontevalta, että toivon sen vihdoin tänä vuonna tekevän ensimmäisen kukkansa.

Päivän kärhönä tiukukärhö 'Arabellan' ensimmäiset kukat.

Ensimmäinen loistokärhökin on jo aukaissut kukkansa, mutta se pääsee vasta seuraavan postauksen tähdeksi.