Pientä puuhastelua ja kiipeilyä

Taas täällä tapahtuu juttuja, joille joku saattaisi vähän naureskellakin. Varmaan tekisin niin itsekin, jos olisin sivusta katselemassa. Kävi vain niin, että piti ehdottomasti päästä kurkkimaan ja kuvaamaan kärhöjen kukkia, jotka valitettavasti olivat reilusti yli kahden metrin korkeudella. Raahasin yhden puutarhatuolin kärhöportin juurelle ja sen päällä kädet ylhäällä yritin räpsiä kuvia loistokärhö  'Jan Pawel II':n kukista. Osassa otoksista näkyi metsää tai puolikkaita kärhönkukkia, mutta osui joukkoon jokunen onnistuneempikin kuva.

'Jan Pawel II' ei hätkähtänyt heinäkuun kuivuutta: sen kukat ovat minusta yhtä kookkaat kuin aina ennenkin ja varsilla on hyvinkin mittaa kolme metriä.

Karostakin tämä homma oli ilmeisesti jotenkin kummallista. Vasemmalla loistokärhöt 'Piilu' ja 'Hagley Hybrid', oikealla tarhalyhtykärhö 'Princess Kate'.

'Hagley Hybrid' ylempänä, 'Piilu' alempana. Nämä ovat kasvaneet kivasti sekaisin'

Karo päätti aikansa minun puuhiani seurattuaan keksiä omaa kivaa. Majan penkin alta on tainnut löytyä uusi kaivuupaikka kivillä pilaamani grillikatoksen vierustan tilalle.

Montussa on ilmeisesti hyvä kelliä. Ihan oma luola!

Karosta ja kaivelemisesta kun on puhe, niin on pakko kertoa, mitä tapahtui eilen. Olin Karon ja lasten kanssa ulkona ja jossain vaiheessa havahduin siihen, että Karo oli hävinnyt viereltäni jonnekin. Huhuilin sitä muutaman kerran ja kun ei koiraa näkynyt, lähdin etsimään. Kiertelin taloa ympäri ja etsin kaikki Karon vakiopiilopaikat (kompostin luota, nuotiopaikalta ja grillikatoksesta). Ei näy missään. Etsin metsän puoleltakin ja kysäisin ulkona olleilta naapureilta, onko Karoa näkynyt heidän pihoillaan. Ei hännän vilaustakaan. Päätin kiertää vielä talon ympäri toiseen suuntaan ja silloin löysin Karon. Mokoma oli kaivanut luumutarhan takaosaan mysteeripensaan juurelle kunnon montun ja kurkki sieltä tyytyväisen näköisenä. Lisäksi hyvin, hyvin mutaisena ja turkki täynnä roskaa ja lemmikinsiemeniä. Oli kai keskittynyt niin täydellisesti kaivuuhommiinsa, ettei malttanut tulla pois. Tai sitten nukkui sikeästi kuopassaan kaivamisesta väsähtäneenä eikä tiennyt mitään etsimisestäni. Tai päätti vain olla tottelematta. Oli muuten ensimmäinen kerta kun pesen Karon ulkona kasteluletkulla. Voitte kuvitella mielessänne, miltä pitkäkarvainen koira voi näyttää sen jälkeen kun on kaivanut sateista litimäräksi kastunutta multaa. Ei liiemmin huvittanut sellaista otusta viedä sisälle suihkuun.

Sotkuisesta Karosta jäi ottamatta kuva, mutta laitetaan nätimpi näkymä: 'Jan Pawel II' ja 'Princess Kate' taustanaan taivas, joka oli juuri viskannut puolen tunnin mittaisen sadekuuron ja antoi tunnin päästä koko loppuillan kestäneen sateen.

Viileämmät säät ovat innostaneet minutkin kaivuupuuhiin. Monta kasvia on siirretty ja jaettu ja lisäksi tein jotain varjokujallakin. Minua on häirinnyt alusta saakka varjokujan portin ja talon seinän välissä ollut aukko, josta näki jo ennen porttia koko varjokujan. Mietin pitkään istuttavani aukkopaikkaan ritarinkannuksen tai jonkun muun kookkaan kasvin, mutta talon routaeristeiden ja pitkälle ulottuvien räystäiden takia nurkka on aika kuiva kasvupaikka. Varjokujan puolella talo varjostaa sen verran, että sormivaleangervot ja kuunliljat ovat viihtyneet, mutta etupihan puolelle aurinko paistaa selvästi enemmän. Tänä kesänä olen pohdiskellut erilaisia seinäratkaisuja ja ainakin toistaiseksi päädyin käyttämään varjokujan istutusalueiden rajaamisessa ylijääneitä männynoksia.

Neljä haaraista männynoksaa rajaa näkymää sen verran, ettei kaikkea enää näekään ennen kuin kulkee portin alta.

Yllätyin vähän itsekin kun huomasin, kuinka kevyellä ratkaisulla sai ison muutoksen aikaan. Näkyvyyttähän oksat eivät estä juuri lainkaan, mutta katse pysähtyy varjokujan sijaan oksiin ja ohjaa kulkua portille. Ohjasin muutaman kelloköynnöksen latvan oksia kohti ja voi olla, että ensi vuonna ohjaan jo suoraan yhden taimen risuseinäkkeeseen tuomaan vielä lisää peittävyyttä. Kokonaan en kuitenkaan halua karahkojen peittyvän, sillä männyssä on minusta tavattoman kaunis pinta. Yksi oksista on jo valmiiksi hopeiseksi kelottunut, loput ovat vielä punaruskeita.

Varjokujan puolelta katsottuna oksat toimivat minusta vielä paremmin tilanjakajina. Tällä puolella kun on muutenkin käytetty kookkaita oksia.

Muokkasin vähän varjokujan loppupäätäkin. Jaloangervot kärsivät kuivan jakson aikana, sillä niillä oli alunperinkin melko ohut kasvualusta sen lisäksi, että aurinko paistaa niiden kohdalle monta tuntia aamupäivällä. Nostin niiden kohdalta männynoksien avulla kasvualustaa noin 15cm ja toin kompostimultaa pohjalle lisäpuhdiksi ja pidättämään kosteutta. 

Upotin pisimmän männynoksan jaloangervopenkin takareunaan tuomaan korkeutta. Haluaisin aikanaan varjokujaa metsästä rajaamaan kunnon aidanteen ja siihen köynnöshortensian kiipeilemään mutta toistaiseksi oksa riittää.

Takapihan puolelta näkee paremmin, mitä hain takaa. Nyt laitetusta oksasta tuli visuaalinen pari ruukkuryhmästä nousevalle oksalle, vähän niin kuin täälläkin päässä olisi portti. Jaloangervopenkin reunaan laitoin kaistaleen hiekkaa helpottamaan ruohonleikkausta.

Lähivuosien aikana on tarkoitus muokata varjokujan takapihan puoleista päätä, eli juuri tuo yllä olevan kuvan vasemmassa etunurkassa näkyvä nurmialue. Polku todennäköisesti jatkuu hiekalla, mutta istutusalueiden muoto ja sisältö on vielä mietinnässä. Siksi en nyt rajannut nurmea hiekasta mitenkään tai tehnyt viimeistellympää ratkaisua. Tärkeintä oli vain saada penkin vieressä rehottaneet valvatit pois ja sen verran nurmea erilleen puureunasta, jotta isäntä saa helposti ruohon leikattua ilman että oksareunusten viereen jää saksilla siistittäviä ruohotupsuja. Jos tässä loppukesän aikana iskee loistoideaa mieleen, niin voi olla, että projekti jatkuu jo ennen talvea. Hiekkaakin kun olisi vielä kasa kärrättäväksi joko väliaikaissijoituspaikalle tai sitten suoraan kohteeseen.

Jättiverbenat kukkivat ja houkuttelevat kivasti perhosia. Yritin saada mahdollisimman monta perhosta samaan kuvaan. Tähän tuli tyrkylle sopivasti kolme amiraalia.

Syyshortensiassa oli vilskettä: samaan kuvaan tuppautui neljä amiraalia, nokkosperhonen ja ihan oikeassa alanurkassa joku, jota en tästä kuvasta pysty tunnistamaan. Todennäköisesti amiraali tai neitoperhonen.

En muista, milloin olisin nähnyt meillä kaaliperhosen viimeksi. Yleensä näkyy vain lanttu- tai naurisperhosia. Toivottavasti tämä yksilö ei tee jälkikasvua ruusukaaleilleni...

Kauniita päiviä viikkoosi!

Voi juku!

Kesäkuuhan alkoi oikein lupaavasti: hellemekon sai kaivaa vaatekaapin perältä ja kukkapenkeissä nuput poksahtelivat sitä tahtia auki, ettei tiennyt, mihin suuntaan katsoa. Ja ihan isoin yllätys löytyi kärhökaaripenkistä, jossa oli yllätys yllätys, kärhö nupullaan. Enpä muista, milloin viimeksi täällä olisi näkynyt ulkona talvehtineiden loistokärhöjen nuppuja kesäkuun alussa, saati sitten, että niitä olisi ollut peräti kahdessa yksilössä.

Viime kesänä istutettu loistokärhö 'Omoshiro' oli kaikessa hiljaisuudessa tehnyt komean nupun, edellisessä postauksessa esittelin 'Kaiserin' nuppua.

Kärhökaaripenkissä on muutakin ihasteltavaa, kuten kuvan isoinkarvillea.

Syntymäpäivälahjaksi saamani revontuliatsalea 'Rosy Lights' on odottanut pitkään sopivaa istutuspaikkaa. Koska aurinkopenkkiin viime kesänä siirtämäni kevätatsalean pikkuinen taivukastaimi on kuin onkin hengissä, revontuliatsalealle piti etsiä uusi paikka. Toinen vaihtoehto oli kärhökaaripenkin keskeltä kulkevan käytävän toisella puolella, mutta sieltä nousivatkin viime kesänä istutetut pikkuiset kaunopunahatun taimet. Niitä en tohtinut sieltä siirrellä kun kerta ensimmäistä kertaa sain ne talvehtimaan. Kolmas paikka olikin atsalealle täydellinen, sillä sen kukat sopivat hyvin muutaman metrin päässä oleviin esikoihin eivätkä ole hullumpi yhdistelmä helmililjojenkaan kanssa.

Revontuliatsalea 'Rosy Lights' löysi paikkansa kärhökaaripenkistä pensasmustikoiden keskeltä. Ylempää kuvattuna taustalla olisi näkynyt melkein samansävyisiä himalajanesikoita.

Lisää atsaleakauneutta löytyy metsänreunapenkistä, jossa kanadanatsalea 'Violetta' aloittelee kukintaa pikkuisin, herkin kukin.

Sen vieressä puistoatsalea 'Satomi' on vihdoin saanut auki ensimmäiset valtavankokoiset kukkansa. Kukat ovat ainakin seitsemänsenttisiä halkaisijaltaan. Tämä kiilasi kertaheitolla kauneusjärjestyksessä kärkisijoille!

Meille piti tulla viime torstaina rautakaupan kuorma. Ei tullut torstaina, ei perjantainakaan. Lauantaina isäntä soitti rautakauppaan ja kyseli, missä kuorma viipyy. Varastomiehet olivat mokanneet, joten vasta maanantaina tavarat toimitettiin perille. Kyllä ärsytti. Eikä ärsytystä vähentänyt yhtään se, että melkein koko päivän satoi vettä. Maalaa siinä sitten raudoitusverkkoja tai sahaile puutavaraa. Onneksi ihan joka hetki ei tullut kaatamalla vettä, joten isäntä sai rälläköityä verkoista sopivankokoisia palasia, jotka minä vein sitä mukaa sateensuojaan odottamaan kuivempaa keliä. Ihan illasta sää poutaantuikin ja saimme pätkittyä puutavaraa ja maalattua verkot toiselta puolelta. Eilen heti aamupalan jälkeen lähdin maalaamaan verkot loppuun ja isäntä jatkoi rälläkän ja sirkkelin kanssa. Päivä oli sangen tehokas, sillä saimme kaksi kärhöseinäkettä valmiiksi ja viimeisteltyä viime kesänä kesken jääneen puutarhakompostin seinäkkeen. Ehdimme myös aloittaa yhden tälle kesälle suunnitelluista rakennusprojekteista. Ensi vuodelle jää puuosien maalaaminen mustiksi, sillä niiden pitää kuivua vuoden verran ennen maalaamista.

Metsänreunapenkki luumutarhan takana sai yhden seinäkkeen. Istutan sinne tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvonin'. Madamelle olisi kiva saada myös kaveri, ehkä joku vaaleanpunainen hempeilijä.

Seinäkkeestä ei ole nyt tämän kummempia kuvia, sillä jumituin kuvaamaan luumunkukkia ja tarkkailemaan linnunpöntössä pesiviä sinitiaisia. Viime vuonna samaa pönttöä asutti kuusitiaisperhe.

Myös japaninakileijat ja valkoiset lemmikit vaativat kuvaajan huomiota. Akileijat olivat toissapäivänä vielä täysin nupullaan. Eilisen helle sai ne avautumaan kertarytinällä.

Toisen kärhöseinäkkeen asennus vaati pieniä siirtotoimenpiteitä. Syysleimut ja laukat pääsevät heti tänään takaisin maahan.

Edellisessä kuvassa näkyy uusi kottikärry. Vanhan oli aika siirtyä kevyempiin hommiin, sillä sen pohjassa on jo monta reikää ja rengas piti vaihtaa pari viikkoa sitten uuteen vääntyneen laakerin takia. Pian renkaanvaihdon jälkeen toinen työntöaisoista irtosi puolittain, sillä sen pultti meni pohjasta läpi. Voi olla, että kärry joutui kuskaamaan täällä vähän turhan raskaita kuormia... Eilen aamulla raudoitusverkkoja spraymaalilla suihkiessani kuului hirmuinen jysäys. Mattoja tamppaava naapurikin ihmetteli, mistä se kuului. Hetken aikaa asiaa kummasteltuamme huomasin, että sivupihalla lojunut vanha kottikärryn rengas oli räjähtänyt. Enpä olisi uskonut, että niin pienestä kapistuksesta voi lähteä sellainen pamaus. Renkaanvaihtokin oli siis tehty juuri ajallaan, sillä siinä olisi saattanut jäädä hiekkakuorman kuskaajalta muutama sydämenlyönti välistä, jos rengas olisi räjähtänyt kesken hommien.

Varjokujalle johtava portti sai rinnalleen seinäkkeen peittämään näkyvyyttä naapuriin. Kuvan vasemmassa reunassa näkyy purppuraheisiangervo, joka peittää aikanaan seinäkkeen vierestä mukavan pätkän.

Syksyllä eurolla ostamani loistokärhö 'Warszawska Nike' on nyt istutettu uuden seinäkkeen juurelle. Sille on etsinnässä vaalea kaveri. Portissa kiipeilevä köynnöskuusama talvehti hyvin lumirajan alla, mutta viime talven kipakat pakkaset olivat sen hangen yläpuolisille osille vähän liikaa. Onneksi annoin viime kesänä parin verson kasvaa maanmyötäisesti, joten sain ne nyt nostettua porttia vasten. Pitää myös tänä vuonna ohjata muutama verso maata pitkin, niin ei tarvitse joka vuosi kasvattaa köynnöstä polvenkorkeudelta ylös. Köynnösportin juurella on myös sininen alppikärhö, mutta sillä menee oma aikansa kasvaa portin yläosaan saakka. Toisella puolella pitänee kasvattaa talon routaeristeiden takia vain yksivuotisia köynnöksiä. Tänä vuonna siellä kiipeilee tuoksuherneitä ja kelloköynnös. Kaksi kelloköynnöstä on istutettu aidan viereen kiipeilemään oksia pitkin.

Vielä kovin paljaat rakenteet, mutta kyllä ne siitä pian vehreytyvät. Varjokujalla pinkit esikot johdattavat kulkijaa kohti kantopuutarhaa.

Varjokujasta pitäisikin tehdä jossain vaiheessa oma postauksensa vielä kun siellä ei ole tapahtunut suuria mullistuksia. Huomiselle ja ehkä myös ylihuomiselle on vielä tiedossa rakennusprojekteja, mutta jossain vaiheessa kesällä aion kaivaa käytävän auki ja laittaa tilalle hiekkaa nyt kun sitä on iso kasa keskellä pihamaata. Aion myös vähän leventää kukkapenkkejä, sillä johonkinhan se multa on siitä käytävältä lapioitava. Haluan kuitenkin esitellä varjokujan ruukkupuutarhan uuden, erittäin suloisen tulokkaan, joka taitaa muuttaa ensi talven talvetussuunnitelmia. Ystäväpariskunta kävi nimittäin tänään kylässä ja toi lahjaksi herkän hempeän ruukkuhortensian. Monta vuotta vanha hortensiani on jo niin valtavan kokoinen, että sen talvettaminen vaatii kohtuuttomasti tilaa pikkuisesta kellaristamme. Taidankin kaivaa sen syksyllä maahan ja ottaa tilalle uuden tulokkaan. Jos näiden ruukkuhortensioiden ulkona talvehtiminen on juurakon koosta kiinni, niin vanhan yksilön talvehtimisonni ei jää ainakaan siitä kiinni! Sen pelkkä juuripaakku kun on isompi kuin tämä uusin hortensia.

Tämä ihanuus on tällä hetkellä ainoa varjokujan ruukkuryhmässä kukkiva kasvi. nupulla on tosin monta kukkaa, joten pian se ei loista ainokaisena. Vieressä näkyy hieman vanhan hortensian ruukkua.

Loppukevennyksenä isännän nappiotos kääpää (?) rouskuttavasta kurresta. Liekö tämä sama yksilö, joka kävi keväällä tyhjentämässä linnuilta syömättä jääneet talipallot?

Aurinkoista ja lämmintä kesäkuuta!

Toivepostaus: kierrätystä

Gitta Puutarha on kotini -blogista toivoi postausta siitä, mitä kaikkea voi kierrättää ja uudelleenkäyttää puutarhassa. Meillä ei kovin paljoa ole kierrätysjuttuja, joten aihetta piti ihan miettiä perusteellisesti. Pation ruokaryhmä on ostettu käytettynä ja takapihan lyhdyt suurimmaksi osaksi kirppareilta. Tietynlaista kierrättämistä on myös syksyn lehtien ja pensaista leikattujen ja haketettujen risujen käyttö katteena, mutta lasketaanko tällaisia kunnolla kierrätysjutuiksi? Ehkä ei, joten kävin kuvia läpi tarkemmalla seulalla ja pohdin, mitkä puutarhassamme olevat jutut on tehty kierrätystavarasta.

Tontilta löytyneitä vanhoja betonilaattoja yhdistettynä luonnonkiviin on käytetty vähän siellä sun täällä, mm. kärhökaariportin alla.

Ehkä näyttävin kierrätystarvikkeista tehty asia meillä on etupihan kiveys, johon käytettiin tontilta löytyneitä betonilaattoja ja luonnokiviä. Laatat on ilmeisesti edellinen asukas itse valanut suoraan paikoilleen ja niiden siirtämisen kanssa pitikin olla varovainen, etteivät ne halkea. Varsinkin isot, melkein neliömetrin kokoiset laatat olivat hankalia siirrettäviä. Kiveyksestä tuli mielestäni onnistunut ja parasta siinä on se, että se on varmasti uniikki. Joskus haaveilin liuskekiveyksestä, mutta nyt en enää vaihtaisi tätä meidän rouheaa sekasikiötä mihinkään.

Tässä kiveys on vasta valmistuneena kesällä 2018. Patiolle menevä osa talon nurkalla valmistuu vasta seuraavana kesänä.

Kolmen kesän jälkeen saumoihin on alkanut tulla kivasti sammalta. Kiveys on paahteinen ja kuuma, joten sammaloituminen on ollut hidasta. Onneksi osa sammallajeista viihtyy kuivissakin oloissa ja kun itsekseen ovat tänne eksyneet, niin pärjäävät hellejaksojenkin yli ilman kastelua.

Tyhjät multasäkit kerään talteen ja vuoraan niillä esim. kasvilavat. Käytän niitä myös nurmikon ja kiveysten välissä estämään nurmiheiniä ja juurilla leviäviä rikkaruohoja etenemästä kivien väliin. Joissain kohdissa myös kukkapenkin reuna on rajattu muovisuikaleella nurmikosta. Jos nurmikkomme olisi pelkkää nurmiheinää, saattaisin pitäytyä pelkässä kanttaamisessa, mutta nurmikollamme juuret edellä suikertavat valvatit, juolavehnät ja kumppanit saa helpoiten pysäytettyä konkreettisella esteellä.

Kukkapenkin rajaamisesta muovisuikaleilla ei ollut kuvia (kuka nyt sellaisia kuvaa?), mutta kasvimaan aitatolpat ovat isäni varastoista löytynyttä rautaputkea ja kohopenkin reunat vanhoja kattotiiliä. Kierrätystavaraa siis. Taaempana olevat kasvilavat ovat lavakauluksia.

Hyönteishotellin ja puutarhakompostorin rakentamiseen käytimme kuormalavoja. Hyönteishotellista löytyy kuvia ja rakennusohjeita blogin selainversion oikeasta reunasta heti blogiarkiston yläpuolelta (tai tästä klikkaamalla), joten en laita siitä tänne kuvia. Puutarhakompostoria peittävä seinäke on tehty heinäseipäistä ja muista projekteista ylijääneestä raudoitusverkosta. Saman alueen kukkapenkit on rajattu kaadettujen koivujen ja pihlajien oksilla kohopenkeiksi.

Puutarhakomposti takimmaisena, kaareva seinäke sen edessä ja etualalla sama polku kuin ensimmäisessä kuvassa. Myös kukkapenkin oksareunuksia näkyy. Risumajassa on vielä muutama betonilaatta odottamassa käyttöä.

Seinäkkeeseen laitettiin kolmen ja kuuden ruudun kokoisia raudoitusverkon palasia, jotta verkko riittäisi mahdollisimman isolle alalle. Kaksi palasta jäi silti uupumaan alareunasta, mutta ne eivät enää alkukesän jälkeen näy, kun jaloangervot ovat kasvaneet polvenkorkuisiksi. Seinäkkeeseen on istutettu alppikärhö 'Albina plena', joka aikanaan piilottaa sekä puutarhakompostin että puuttuvien verkonpalasten kohdan alleen.

Vaikka kärhö ei vielä ylety edes jaloangervojen yläpuolelle, niin näinkin läpinäkyvä aidanne vie huomion pois puutarhakompostista. Kukkivat jaloangervot tietysti vetävät katseet vieläkin tehokkaammin puoleensa.

Tällaisia nämä meidän vaatimattomat kierrätysjutut olivat. Aurinkoista viikonloppua!