Itse tehty Hiidenkiven malliin

Yksivuotissynttäripostaukseeni tulleista postausaiheista on vielä viimeinen käsittelemättä. Riiti kysyi,

Teetkö paljon DIY-projekteja puutarhassa? Jos vastaus on kyllä, niin niistä olisi kiva lukea.

En voi sanoa, että tekisin paljon DIY-, eli Tee se itse, -projekteja, mutta jokunen meillä kuitenkin on. Olen kertonut yksittäisistä jutuista aiemminkin, mutta kerään tähän postaukseen lyhyesti kaikki ja laitan linkit niistä tarkemmin kertoviin postauksiin. 

Ehkä hauskin projekteista on ollut toissa keväänä kuormalavoista rakentamamme hyönteishotelli, jonka katolle tuli paikka kukkalaatikolle. Hotellia rakennettiin koko perheen voimin, mikä oli myös mahtava tapa viettää yhteistä laatuaikaa. Rakentamisen alkuvaiheista löytyy juttua täältä, klik. Pääset lukemaan hyönteishotellin rakentamisesta myös klikkaamalla blogin oikeassa reunassa blogiarkiston yläpuolella olevaa kuvaa (ei näy mobiiliversiossa).

Viime kesänä hyönteishotellin katolla kukki kääpiösamettikukkia, lobeliaa ja tuoksupielusta.

Ensimmäisten kesien tee se itse -projekteja taisi olla ainoastaan tuoksuvatukan varsien punominen erilaisiksi puutarhan rakenteiksi. Jos kiinnostaa lukea enemmän tuoksuvattupunonnasta, niin klikkaa tästä. Viime kesänä kokeilin punontaa myös koivunoksilla: tein risulinnun ja "pesän" murateille. Kuvia löytyy Kantopuutarhaa ja katseenvangitsijoita -postauksesta, klik.

Tuoksuvatukkakomposti. Oikeassa reunassa näkyy myös tuoksuvatukan oksista punottua kevyttä aidannetta.

Risulintu kesti ainakin yhden kesän hyvin ehjänä, vaikka on 100-prosenttisesti koivunoksista tehty. Taustalla kantopuutarhan maisemallisesti kunnalta lainattua osaa.

Betonista olen tehnyt pari lintuallasta, raparperilaattoja ja pieniä kynttilänalusia. Lintuallas oli selvästi huono valinta lapsiperheen pihalle, sillä ne ovat olleet käytännössä koko kesän täynnä hiekkaa, kiviä, risuja ja muuta roskaa. Silloinkin kun niissä on ollut puhdasta vettä, niin lintuja ei ole käynyt. Muutama metri tonttimme rajasta on syvä ja leveä oja, jossa riittää paikoittain vettä melkein koko kesäksi. Linnut taitavatkin käydä mieluummin siellä juomassa ja kylpemässä. Koska altailla ei ole ollut kävijöitä, tein toisen pohjaan reiän ja istutin siihen kivikkokasveja kasvamaan kokoa. Siihen tarkoitukseen allas sopikin mainiosti. Lasten takia myös kynttilänaluset eivät ole vielä päässeet käyttöön patiolle, vaan ovat olleet varastossa odottamassa lasten kasvamista. Betonitöiden tekemisestä löytyy juttua postauksesta Spa Hiidenkivi eli betonitöitä.

Lintuallas kivikkokasvien kotina. Seitti- ja kattomehitähdet, valko- ja lyydianmaksaruohot sekä kangasajuruoho täyttivät syksyllä melkein koko altaan. Niillä sai täytettyä monta kolosta kivikkorinteessä. Kuva otettu kesäkuussa.

Isoin raparperilaatta päätyi köynnösportin alle tulevan kiveyksen koristeeksi. Vähän tuo on vielä kesken... Parissa välissä kasvaa jo lyydianmaksaruohoa, jonka olisi tarkoitus levitä reilusti kivien välejä vehreyttämään.

Tänä kesänä isäntä on nikkaroinut yhtä sun toista. Kasvimaan taakse valmistui puutarhakomposti kuormalavoista.

Toki puutarhakompostikin pitää koristella kukkasin! Kesän säätilat eivät tosin olleet ahkeraliisoille kovin mieluisima, joten ne jäivät vähän reppanan kokoisiksi.

Kukat ja kesäkupitsa on otettu ajat sitten pois. Vielä tämä on vähän kesken, sillä oikealta puolelta puuttuvat etulaudat kokonaan. Vasemmalla puolella on vuoden vanhaa puutarhakompostia, oikealla tämän vuoden tavaraa.

Patiolle isäntä rakensi kärhöseinäkkeen raudoitusverkosta ja puutavarasta sekä varjokujalle samoista materiaaleista köynnösportin. Niistä löytyy kesäisiä kuvia myös sieltä samaisesta Kantopuutarhaa ja katseenvangitsijoita -postauksesta. Köynnösportti ei ehtinyt vielä ensimmäisenä kesänä vehreytyä kovin paljoa, mutta alku on hyvä. Varsinkin aidan puolella kasvava tuoksuköynnöskuusama kiipesi ja tuuhettui yllättävän hyvin. Pitää suojata se jäniksiltä ja myyriltä talveksi ja ehkä se saa kunnon kasan puunlehtiäkin suojakseen. Kuusaman kaverina kasvavan 'Pink Flamingo' -tarha-alppikärhön pistokastaimen kohtalo on vaakalaudalla, sillä elokuussa kuopus tallasi sen tyven päälle ja sen ainokainen verso murtui osittain. Se on edelleen hengissä, mutta keväällä nähdään, oliko koettelemus pienelle taimelle liikaa.

Köynnösportti on nyt entistäkin paljaampi, kun siirsin talon puolelta ruukussa kasvaneen loistokärhö 'Kaiserin' kellariin. Maahan kaivetussa ruukussa kasvatus ei ollut sille sopiva ratkaisu, sillä se ei kukkinut enää kevään jälkeen. Ensi keväänä kaivan sen suosiolla kokonaan maahan. Onneksi tuoksuherneet vehreyttivät porttia vauhtiin päästyään ja kukkivatkin kivasti ennen pakkasia.

Kiitos Riitille kysymyksestä! Tätä postausta kootessa aloin jo miettimään, mitä kivaa ensi vuodeksi keksisi. Hauskaa viikonloppua!

Perhosia, kukkia ja idea

Hauskaa, miten perhoset yhtäkkiä pölähtävät paikalle, kun aurinko hetkeksi pilkistää pilven rakosesta ja tuuli tyyntyy. Huomasin ohdakeperhosen lentelevän jättiverbenoissa ja jäin seuraamaan sitä, kun neitoperhonenkin tuli apajille. Välillä amiraali pyörähti kunniakierroksen, muttei malttanut laskeutua kukille. Kun seisoo liikkumatta aivan kukkien vieressä, voi päästä todella lähelle siivekkäitä kaunottaria.

Jos ohdakeperhonen olisi ollut yhtään lähempänä, olisin joutunut peruuttamaan saadakseni siitä kuvan. Nyt riitti pienimuotoinen limboesitys.

Tämä parivaljakko oli sentään inhimillisen kuvauestäisyyden päässä. Siivet auki auringon suuntaan, tietysti.

Kasvimaan kukkasissa ei illalla työpäivän jälkeen enää kuhina käynyt. Ahkeraliisat somistavat puutarhakompostorin reunuksia. Vihdoinkin niille on ollut tarpeeksi lämmintä, joten ovat alkaneet kukkia kunnolla.

Kukka se on kesäkurpitsallakin. Ja jääkaappiin lähtivät tämän kesän kesäkurpitsat numero 3 ja 4. 

Edes jossain kasvimaan penkissä näyttää ahtaalta. Tässä on taskunpohjakylvös, lehtikaali ja bonusperuna (=jonkun aiemman vuoden kylvöksestä jäänyt ylläri).

Syyssyrikkä on alkanut aukoa ensimmäisiä kukkiaan. Siirsin sen jättiverbenan viereen, jotta perhoset varmasti löytävät sen. Korkeutta kun tällä on hädin tuskin puoli metriä.

Se kukista, siirrytään siihen ideaan. Marjapensasalueella on takanurkassa paljon tyhjää tilaa. Siinä oli ennen mustaherukka, mutta se oli vanha ja raihnainen, ja kärsi parin metrin päässä olevasta isosta koivusta ja muista puista. Leikkasimme sen pari vuotta sitten maata myöten pois, mutta emme ole keksineet mitään sen tilalle. Sen kohdalle paistaa aurinko suunnilleen tunnin ajan illalla, joten mitään valoa vaativaa siihen ei kannata istuttaa. Istuttaessani uutta mustaherukkaa mietin, mitä ihmettä tuolle nurkalle tekisi. Ei sitä viitsisi kokonaan kivituhkalla peittää ja pieni nurmikkolämpäre takimmaisessa nurkassa näyttää hassulle sekin. Se jäisi myös melko varmasti leikkaamatta, jos koko muu alue on katettu kivituhkalla ja kuorikkeella.

Olisiko tuossa oman mustikkamaan paikka? Kivituhka-alue on pikkuisen laajentunut, mutta vielä on pahasti kesken.

Keksin, että entäs jos kaivaisi kuopan ja vuoraisi sen ensin juurimatolla ja sitten sinisellä savella, jota löytyi uuden marjapensaan kohdalta puolikas multasäkillinen ja todennäköisesti löytyy myös kaivettavalta alueelta yllin kyllin lisää. Sitten täyttäisi vuoratun kuopan turpeen ja mullan sekoituksella ja istuttaisi sinne metsämustikkaa. Pensasmustikka vaatii valoa tuottaakseen kunnolla satoa, mutta metsämustikka pärjää synkässä kuusimetsässä, joten miksei siis tuossakin? Alkuun voisi kokeilla vaikka neliön aluetta ja laajentaa sitä jopa neljän neliön kokoiseksi, jos idea näyttäisi toimivan. Mietin myös, viihtyisikö mesimarja mustikan kanssa vai onko tuossa sillekin liian varjoisaa?

Olisi mukava kuulla ajatuksianne tällaisesta ideasta. Onko siinä järjen hiventäkään ja voisiko se jopa onnistua? Kasvaako kenenkään puutarhassa metsämustikkaa siirrettynä?

Kesäkukkia

Keräsin tähän postaukseen joukon tällä hetkellä komeasti kukoistavia kesäkukkia.

Talvetetut leijonankidat ovat kukkineet runsaasti koko kesän, mutta purppurarevonhännät ovat vasta aloittaneet. Näiden värit sopivat mielestäni täydellisesti yhteen.

Samaa värimaailmaa löytyy uuden puutarhakompostin kyljestä, tosin ei tätä oikein kukkaloistoksi voi kutsua. Ahkeraliisat kärsivät heinäkuun kylmistä jaksoista ja keijunmekot murjottivat koko alkukesän muuten vain.

Patiolla pelargoni ja euron verbena kukkivat lumivyöryn lailla. Afrikansinisarjan lehdillä alkaa olla jo ahdasta. 

Rungollinen verenpisara kärsi myös heinäkuun kylmästä, mutta on nyt intoutunut kunnolla kukkimaan. Oikeassa reunassa näkyy pari pasuunakukan nuppua, joita onkin valtavasti tulossa.

Jos teiltä löytyy sopiva talvetuspaikka jättiverbenalle, niin talvettakaa ihmeessä! Viime syksyn 0,5 euron löytö on kukkinut jo pitkään komeasti. En edes yritä laskea tämän kukintoja. Ensi vuodeksi tosin etsin tälle paikan, jossa ei ole punaista talonseinää taustalla riitelemässä.

Toisella puolella taloa varjokujan katseenvangitsijan tämänhetkinen komistus ei kuki, mutta on sitäkin rehevämpi. Kaksi eriväristä murattia ja lankaköynnös ovat täyttäneet risupesän täydellisesti ja havu tuo asetelmaan pikkuisen korkeutta. Siirsin kylmälle arat kasvit varjokujalta patiolle edellisten kylmien kelien aikana ja siellä ne ovat edelleen, joten varjokujan katseenvangitsijassa ei juurikaan kuki nyt.

Jaloangervo 'Weisse Gloria' alkaa lopetella kukintaa ja oikeassa reunassa oleva koruköynnös on punastuttanut alalehtensä. Latva on vihreä ja joitakin kukintojakin siellä korkeuksissa riippuu. Risupesä on kuitenkin vehreä.

Istutin alkukesällä ylimääräiset lobeliat pation vierelle. Menee se lobelia reunuskasvinakin.

Tosin taustalla hyönteishotellin kattoterassilta ryöppyävät lobeliat ovat selvästi komeampia. Etualalla itsestään kylväytyneet  'Musicbox'-kääpiöauringonkukat.

Keksin lapsille aivan uutta puuhaa, josta he innostuivatkin yllättävän hyvin. Keräsin ulkoa lasten käsittelyn kestäviä kasveja ja lyhensin ne sopivanmittaisiksi. Kiinnitin teipillä rautalankaa maljakon suulle harvaksi ristikoksi ja lapset saivat asetella kukkaset maljakkoon. Lopputulos on aivan lasten näköinen.

Lasten asettelema kimppu pääsi takkahuoneen kaapin päälle, eli pienten sormien ulottuville. Ihmeen hyvin ovat jo antaneet olla sen rauhassa, joten ehkä tässä on vielä toivoa saada sisustettua huushollia kukilla ihan omankin mielen mukaiseksi.

Niittymäinen tunnelma.

Auringonkukkia, horsmaa, pallerolaukkoja, vihreänä kuunliljan ja auringonkukan lehtiä, lisukkeena hietakastikkaa (?).

Viimeistelyyn pari pihlajan marjaoksaa. Niin... ne alkavat jo punastua.

Elokuu on runsauden aikaa. Se on myös loistokärhöjen kukinnan takia minulle mieluista aikaa kesästä, mutta lähestyvästä syksystä en ole niin iloinen. Ensimmäisillä hallaöillä uhkailtiin jo heinäkuun lopulla, mutta onneksi ne vielä väistyivät ja sää muuttui lämpöiseksi. Välillä paistaa aurinko, välilllä sataa, välillä kumpaakin yhtä aikaa. Ja se kelpaa minulle. Ihan parasta on kuitenkin se, että lämpötila on nyt pysynyt kymmenen asteen paremmalla puolella. On siis vielä kesä!

Päätin ihan oikeasti, että kesäkukkapostaukseen en laita kärhöjen kuvia... 'Justa' kuitenkin vaati päästä mukaan enkä voinut vastustaa häntä...

Sopivasti sateisia ja aurinkoisia päiviä!

Kesäillan kukkakierros

Tällä kertaa taitaa tulla enemmän kuvia kuin tekstiä. Tässä postauksessa on kuvasatoa eilisillan pihakierrokselta. Yöllä oli ollut seinän vieressä 4,8 astetta lämmintä, joten toivotaan, etteivät nämä kaikki ole jo mennyttä. Osan kasveista suojasin varuilta harsolla samalla kun kuvasin.

Viime syksynä istutettu tuoksuköynnöskuusama yllätti erittäin iloisesti tekemällä ensimmäisen kukkanuppunsa.

Iloisesti yllättivät myös tuoksuherneet, jotka jurottivat maahan istutuksen jälkeen kuukauden ja ovat senkin jälkeen venyneet mittaa erittäin hitaasti. Nyt kaikissa on kukkia.

Varjokujan ruukkuryhmässä ruusuliisa kukkii vihdoin iloisesti. Tämän siirsin eteiseen kylmältä suojaan, sillä edellinen kylmä jakso kellastutti lehdet ja tiputti nuput. Opin kerrasta, etteivät liisat pidä edes koleasta säästä.

Ruukkuryhmässä kukkivat edelleen hortensia, verenpisara ja apinankukka. Niiden seuraksi on liittynyt jaloangervo 'Weisse Gloria' sekä...

... koruköynnös, jonka luulin jäävän varjoisassa ainoastaan viherköynnökseksi. Onneksi kukat riippuvat korkealla, joten eivät ole riitelemässä muiden värien kanssa.

Luumutarhassa tuoksuvat huumaavasti viime kesänä itse kylväytyneet sarvileukoijat. Kukintaansa aloittelevat pallerolaukat ovat taipuneet niiden ylle.

Tässä pallerolaukan nuppu vähän tarkempana.

Patiolla harson saivat paprikat, chilit ja iso ruukku, jossa ovat afrikansinisarja, verbena ja jostain nokkiinsa ottaneet pelargonit,.

Alun perin tässä oli tuoksupielusta, mutta sen söivät ötökät. Eräässä puutarhamyymälässä oli verbenoita eurolla ja sieltä kukintansa lopettaneiden raaskujen seasta löytyi yksi tuuhea, nupullinen taimi, jonka nappasin heräteostoksena. Hyvä löytö!

Keväällä tekemäni kärhökaaripenkin laajennusosa alkaa kukkia. Etualalla olevat japaninjaloangervot ('Peach Blossom'?) aloittivat ensimmäisenä.

Kasvimaalle päin seuraavana on ryhmä kukan malliltaan kauniisti kaartuvaa 'Europaa'. Taustalla korkeimmaksi kasvava 'Weisse Gloria'.

'Europan' jälkeen on lohko 'Rheinland'-jaloangervoa, jonka kukan malli on taas erilainen. Niiden takana korkea 'Amethyst'.

Patiopenkissä on ensimmäinen sinikatana 'Alban' kukka auki. Kukka rapisee hauskasti, kun sitä kokeilee. Nuppuja on onneksi alkanut tulla jo uusia rusakon syömien tilalle.

Etupihalla daalia kukkii kauniisti. Harsoa tuli tällekin.

Ja loppuun pakollinen kärhökuva: aurinkopenkin 'Arabella' on tehnyt kiemurtelevan sinisen puron.

Nyt lähden ulos tarkistamaan, onko kylmyys tehnyt tuhojaan. Tai rusakko. Tai sen poikanen, jonka näimme tänä aamuna keittiön ikkunasta. Harakka kiusasi sitä aurinkopenkin vieressä ja kissanpennun kokoinen poikanen pomppi kasvien sekaan piiloon. Emolle taisin illalla antaa kuvauskierroksella äkkilähdöt. Kuulin luumutarhan laukkoja kuvatessani rytinää metsän puolelta ja jäin paikalleni sitä ihmettelemään. Luulin, että joku kerää vattuja, mutta pian huomasin rusakon hiippailevan kuusten alla. Odotin liikkumatta kunnes rusakko tuli oksien takaa muutaman metrin päästä nurmikolle ja sitten sai pitkäkorva lähdöt. Harmi, kun oli lörppänät puutarhasandaalit jalassa, niin en päässyt saattelemaan pidemmälle. Pupu kun ei kääntynytkään takaisin metsään, vaan lähti kuin tuli hännän alla suoraan nurmikon poikki varjokujan kautta kohti etupihaa. Kostoksi varmaan opettaa jälkikasvulleen kaikki herkullisimmat kasvit... Vauhdikasta viikkoa!

No, onko niillä juuria?

Blogiani tänä keväänä seuranneet tietävät, että minulla on menossa kasvualustavertailu kylvömullan ja kasvusammalen välillä. Olen muutaman kerran raportoinut siemenkylvöjen tilannetta, mutta minulla on ollut koko ajan menossa myös pistokaskokeiluja samoilla kasvualustoilla. Testikasveina olen käyttänyt pelargonia ja ruusuliisaa ja nyt on jo korkea aika kurkata, miltä näyttää mullan alla, eli ruukun sisällä.

26.3. otetut pelargonin pistokastaimet: vasemmalla kasvualustana kylvömulta, oikealla kasvusammal.

Pistokkaat olivat otettaessa samankokoiset, mutta mielestäni kasvusammalessa juurrutettu lähti hieman nopeammin kasvuun ja on nyt hieman isompi ja tummemman vihreä. Kylvömullassa kasvanut on alkanut kuihduttaa pistokasvaiheessa isoimpana ollutta lehteään ja on muutenkin väriltään vaaleampi. Molemmat ovat koko ajan vierekkäin samalla hoidolla. Juuristoissa näkyy selviä eroja. Asettelin kuviin multapaakut niin päin, että paras puoli kummastakin on kameraa kohti.

Epähuomiossa laitoin taimet nyt toisin päin kuin edellisessä kuvassa, eli vasemmalla on kasvusammal, oikealla kylvömulta. Kuihtunut lehti näkyy tässä kuvassa hyvin.

Kylvömulta: juuria on ihan kivasti, mutta ne ovat hentoja ja lyhyitä ja niitä on ainoastaan pohjassa ja tällä reunalla, toisella puolella multapaakkua ei näkynyt kuin pari pientä juurenkärkeä.

Kasvusammal: juuret ovat paksumpia ja pidempiä. Niitä on myös tasaisemmin ympäri "multa"paakkua. Pohjassa ollutta sanomalehdenpalaa ei saanut kunnolla irrotettua, sillä juuret olivat takertuneet siihen niin tiukasti.

Ruusuliisoista osasin jo epäilläkin, että kasvusammal vie voiton kotiin. Myös näissä pistokkaat olivat alussa samankokoiset ja ne ovat olleet koko ajan vierekkäin samalla hoidolla.

26.3. otetut ruusuliisat: vasemmalla kasvusammal, oikealla kylvömulta. Molempia on jo latvottu ja kasvusammalpistokkaassa on useita kukkanuppuja. Kylvömullassa kasvanut on "ehkä hitusen" pienempi, vai valehtelevatko silmäni?

Yhtä selvä ero mullan alla kuin päälläkin.

Päätin aiemmin tällä viikolla vaihtaa paprikat ja chilit isompiin ruukkuihin, sillä pikkuruukuissa ne tuntuivat kuivuvan turhan nopeasti. Kylvömulta loppui jo ajat sitten, joten käytin niille ruukkukasveille tarkoitettua mustaa multaa, josta oli juuri sopivasti pussinpohjat jäljellä. Toinen vaihtoehto olisi ollut ruukuttaa kaikki kasvusammaleeseen, mutta silloin vertailu olisi vääristynyt. Juuristojen kuvaaminen tuli mieleen vasta kun olin saanut paprikat ruukutettua, mutta kasvualustojen eron näkee kyllä pelkkien chilienkin multapaakuista.

En osaa sanoa, kummalla on parempi juuristo, mutta ulkonäössä on selvä ero. Paprikat näyttivät aivan samalta kuin nämä chilit, tosin niillä multapaakut olivat jo melkein täynnä juuria.

Kaikki siemenestä kylvetyt vertailukasvini kasvavat edelleen melko tasaisesti kummassakin kasvualustassa, mutta minusta on aika jännää, että niiden juuristoissa näkyi näin selviä eroja. Tomaattien ja miinanköynnösten juuristoa en ole penkonut, sillä ne kasvavat maitopurkeissa. Mielenkiinnolla odotan maahanistutusta, että pääsen tutkimaan, millaiselta niiden juuristot näyttävät. Se on kuitenkin selvä, että jatkossa laitan pistokkaani juurtumaan mieluummin kasvusammaleeseen kuin kylvömultaan. Erot näkyvät nimittäin niin selvästi sekä lehtien että juuriston kasvussa.