Kasvinjalostusta

Talvi palasi meille toissapäivänä, jolloin satoi taas monta senttiä lunta. Kiertelin eilisaamuna kameran kanssa ja huomasin, että oli syntynyt uusia kasvilajikkeita. Esittelen teille niistä muutaman. Lopussa myös pari muuta kuvaa. Ensimmäisessä risteymässä vanhempina ovat jaloangervo 'Brautschleier' ja lumi.

Syntynyt jaloangervoristeymä kantaa lajikenimeä 'Schneeschleier' (Braut=morsian, Schleier=huntu, Schnee=lumi).

Etupihan pensasryhmässä syyshortensiasta ja mustilanhortensiasta on syntynyt jotain aivan muuta:

Lumipallohortensioita.

Sivupihallakin on tapahtunut juttuja.

Lumi + koira = lumihepuli, josta en saanut kuin yhden tarpeeksi tarkan kuvan. Taustalla ilmiselvästi "nietospensaita".

Lumihepuli kesti tällä kertaa vain lyhyen hetken. Liian vähän lunta kai.

Olohuoneen ikkunanäkymät paranivat hetkellisesti lumen myötä. Valosarjan valkoinen johtoin hävisi täydellisesti lumiseen maisemaan.

Illalla valot loistavat kauniisti lumisten oksien seasta ja valaisevat suuren osan takapihasta.

Köynnösportti ja siihen jättämäni tuoksuherneen ja tuoksuköynnöskuusaman varret saivat kevyen lumikuorrutuksen ylleen. Lumi paljasti myös rusakoiden kulkureitin takapihalle. Kuvassa ihan tuoreet jäljet toissaillalta.

Eilen aamupäivällä alkanut räntäsade ja reilu plussakeli saivat pääni ilmeisesti sekoamaan työmatkalla, sillä poikkesin hetken mielijohteesta puutarhamyymälässä. Räntäsateessa ja kymmenen sentin kuraloskassa ajaminen alkoi potuttaa ja oli pakko saada tauko, kun kerta aikaakin oli reilusti. Ajattelin vain hakea ideoita jouluasetelmiin, mutta ostinkin reilussa alennuksessa olleita kukkasipuleita. En tiedä, mitä ihmettä oikein ajattelin, sillä vasta iltamyöhällä kotona tajusin, että yksi pusseista ei todellakaan ollut sitä, mitä minun piti ostaa!

Hollanninkurjenmiekat ja valkoiset scillat olivat sitä mitä pitikin, mutta miksi ihmeessä ostin pussillisen sinisiä kevättähtiä, joita minulla on jo ennestään? Vannon, että kädessäni oli vielä kaupassa hyllyn ainoa pussi valkoisia kevättähtiä! Toisena vaihtoehtona oli 'Flore Pleno' -lumikellot.

Sinisillekin kevättähdille löytyy paikka puutarhasta, mutta mieluummin olisin ottanut ne valkoisina, sillä niitä minulla ei vielä ennestään ollut. Lumikellon sipuleista osa vaikutti kuivahtaneilta, joten en tiedä olisiko niistä ollut muuta kuin halvalla ostamisen ilo. No, marraskuusta ja univelasta kärsivästä päästä kärsii koko puutarha. Istutan sipulit tänään ruukkuihin, jotka vien ulkovarastoon siihen asti, että sää kääntyy pakkasen puolelle. Lopun talvesta ne viettävät kellarissa ja toivon mukaan ilahduttavat edes jonkinlaisella kukinnalla ensi keväänä. Onneksi marraskuuta on jäljellä enää kaksi päivää. Sitten on jäljellä enää muutama viikko, minkä jälkeen päivät alkavat pidentyä ja kevät lähestyä. Hyvää viikonloppua!

Marraskuun loppu lähenee

Maa alkaa taas hiljalleen peittyä pikkuruisten lumihiutaleiden alle. Alkukuusta jäi vielä muutama jäinen lumilämpäre, joten voi sanoa, että meillä oli koko marraskuun ajan lunta maassa. Ainakin siinä tapauksessa, että loppukuu ei tuo yllättävää lämpöaaltoa ja runsaita vesisateita!

Jouluruusu painui vähän kasaan edellisen lumikuorman alla, mutta näkyy silti vielä olohuoneen ikkunasta, samoin kuin yksi alppiruusun nupuistakin.

Ihmettelen aina sitä, kuinka kuvassa kaikki näyttää pienemmältä, mutta etäisyydet kuitenkin suuremmilta mitä ne oikeasti ovat. Edellisen kuvan alppi- ja jouluruusu ovat keskellä kuvaa metsän edessä. Valitettavassti valkoinen valosarjan johto erottuu kuvassakin...

Valosarjoista puheenollen...

Varjokujan köynnösportti sai oman valosarjan. Ensi vuonna pitää laittaa portin takaosaa valaisemaan edellisen kuvan luumupuun valosarja.

Virittelin myös julkisivulle havujen sekaan valosarjat. Tänä vuonna kodinhoitohuoneen ikkunan edessä on oma sarjansa, joka sattuikin olemaan lämpimänkeltainen toisten ollessa kylmempiä ja kirkkaampia sävyltään. Ei nämä valojutut näytä osuvan kerralla kohdalleen mitenkään!

Edelliset kuvat otin eteisen ikkunasta, sillä ulkona tuntui liian kylmältä. Lapset lähtivät tämän syksyn kolmannelle flunssakierrokselle ja se tiesi työpäivien vastapainoksi useampaa herätystä yössä kuin esikoisen vauva-aikana! Ja esikoinenhan ei muuta ensimmäisen vuoden aikana tehnytkään kuin valvotti ympäri vuorokauden. Minä vilukissana palelen herkästi muutenkin ja univelka saa jopa normaalin huoneenlämmön tuntumaan kolealta, saati sitten muutaman pakkasasteen. Olenkin viettänyt paljon aikaa lämpimän leivinuunin kyljessä polviin asti ulottuvat villasukat jalassa. Välillä pitää kuitenkin käydä kurkkaamassa viileämpiin huoneisiin, kuten eteiseen ja vierashuoneeseen.

Eteisessä viime joululta talteen otetut hyasintit puskevat lupaavan näköistä piippoa. Muistaakseni nämä olivat sinisiä. Sattuisikohan ajoitus niin nätisti kohdalleen, että kukkisivat peräti jouluna?

Vierashuoneessa viime joulun amaryllis sen sijaan taitaa tehdä pelkästään lehtiä... Aluksi niitä oli vain yksi, nyt jo kolme. Eipähän tuo sipulikaan valtavan suureksi pullistunut kesällä, vaikka lehmänlantaan sen istutin.

Viimeiset paprikat alkavat olla kypsiä. Johan niitä monta kuukautta odotettiinkin!

Vielä muutama päivä, niin marraskuu kääntyy joulukuuksi ja lähestyvä joulu valmisteluineen saa ajan kulumaan nopsempaan ja ennen kuin huomaakaan, onkin jo tammikuu. Iloitsen myös hiljalleen satavasta lumesta, sillä se tuo niin paljon valoa lisää. Varsinkin töistä kotiin ajaessa pimeys on tuntunut todella raskaalta ja siihen lumiset maisemat tuovat paljon helpotusta kauneuden lisäksi. Ovatko vesisateet ja lämpöasteet teillä alkaneet jo kääntyä talvisempaan suuntaan?

Kivikkorinne viidessä kesässä

Lupailin kivikkorinteen kasvien esittelypostauksissa, että käyn vielä läpi kivikkorinteessä viiden kesän aikana tapahtuneet muutokset. Nyt on sen aika, sillä kameraan ei ulkoilutuksesta huolimatta tarttunut yhtään kuvaa puutarhasta. Marraskuu on masentanut kamerankin! Tässä postauksessa käyn läpi kivikkorinteen historian pikakelauksella. Tarkempaa tarinaa kivikkorinteen alkuvaiheista voi käydä lukemassa Kiviä, kiviä -postauksesta.

Ensimmäinen kevät, 22.4.2015. "Mullos" kuvan vasemmassa reunassa on edellisen asukkaan maata myöten matalaksi niittämä tuoksuvatukko.

Aidan edessä oleva valmiimpi kivikko tehtiin elokuussa 2015. Seuraavana keväänä kaivamista jatkettiin etupihan puolelle, jolloin kivikkorinteen alkupää ja aurinkopenkki saivat alkunsa. Kuva otettu 18.5.2016.

20.6.2017 kasvit olivat jo alkaneet tuuhettua mukavasti.

Suuret muutoksen tuulet alkoivat puhaltaa keväällä 2018 jo ennen kuin tuoksuvatukka edes ehti puhjeta lehteen.

Eipä arvannut tuoksuvatukka, mikä siihen iski!

Kivikkorinteen pioneerikasvit, leijonankidat, kukkivat syyskuussa 2018.

Muutama päivä myöhemmin olivat leijonankidatkin saaneet kyytiä ja kivikkorinteen pohjalle oli laitettu juurimatto.

Kesäkuun puolivälissä 2019 kivikkorinteen päässä oleva tuoksuvatukko alkoi näyttää selvästi huonokuntoiselta, kun kunnan  tekemä myrkytys alkoi vaikuttaa.

Vihdoin elokuun lopussa tuoksuvatukko näytti täysin kuolleelta, joten pääsimme kaivamaan kaikki pois. Iso urakka siinä oli ja juurakoita tuli valtava kasa, mutta vihdoin pääsin toteuttamaan viisi vuotta päässäni hautunutta visiota. Tästä kerroin enemmän Vallatun alueen asuttaminen -postauksessa.

Elokuun lopussa 2019 vatukot oli kaivettu pois ja muutama kivikin jo löytänyt paikkansa.

Kummasti ne maisemat avartuivat melkein kolme metriä korkean pusikon raivaamisella.

Kasvittaminen ja kiveäminen on jo hyvässä vauhdissa.

Ilmakuvassa alueen koko näkyy selvemmin. Minusta on jännittävää nähdä, miltä rinne näyttää ensi vuonna. Ripottelin syksyllä alla olevan kuvan vasempaan reunaan mullokselle sekä perennojen että kesäkukkien siemeniä, joten toivottavasti mullasta puskevien rikkaruohojen seasta nousee myös paljon kukkia. Valotolpan edessä olevan mulloksen kohtalo on vielä mietintämyssyssä. Voi olla, että siihen kylvetään ainakin aluksi keltamaksaruoholla höystetty nurmikko. Kun omalla tontilla tulee ylitarjontaa matalista maanpeitekasveista, niin niillähän voi sitten korvata nurmikkoa ja kokeilla, kuinka ne kestävät kadun päähän kasattavan lumikuorman painon ja sulamisvedet.

Kivikkorinne jatkui vielä alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen meidän ja naapurin tonttien välissä olevalle suurelle kivelle saakka. Ensi vuonna sen edustalla pitäisi kukkia kääpiöauringonkukkia, katsotaan, mitä siihen sen jälkeen tulee.

Hypätään ajassa kymmenen vuotta taaksepäin: Google mapsin katunäkymästä löytyi kuva toukokuulta 2009. Postauksen alussa olleeseen kuvaan vuodelta 2015 verrattuna ei ole juuri muuta eroa kuin pihaantulossa olleen kivireunuksen uppoaminen heinikon sekaan. Sen seurauksena pengerryksestä oli tullut luiska. Kuinkahan monta vuotta niiden melkein täydelliseen hautautumiseen meni? Nehän olivat varmasti alunperin kaikki esillä. Nyt ne ovat olleet näkösällä viisi kesää eikä mene varmaan montaa vuotta kun ne alkavat hautautua kivikkokasvien alle. Se on ilmeisesti sitä kivien kiertokulkua.

Edellisen asukkaan puutarhahulluuden asteesta kertoo paljon se, että vuosien 2009 ja 2015 välillä puutarhassa oli todennäköisesti vain leikattu nurmikko säännöllisin väliajoin ja niitetty tuoksuvatukko syksyisin. Ja tehty yksi pieni muutos, josta kerron myöhemmin talvella.

Sellainen pikkumuutos oli se :) Jos kivikkorinne ja kivikkokasvit kiinnostavat, niin blogin oikeassa reunassa olevasta tunnisteluettelosta löytyy lisää luettavaa aiheesta (tunnisteluettelo ei näy mobiiliversiossa). Hyvää viikonloppua!

Mitä kuuluu, marraskuu?

Olen rämpinyt marraskuuta läpi hyvin kesäpainotteisilla postauksilla, joten kurkataanpa välillä kulissien taakse. Meille satoi kunnolla lunta jo lokakuun lopulla ja monta kertaa lisää marraskuun alkupuolella. Vaikka lämpötila on pysytellyt reilusti yli viikon verran plussan puolella, on täällä edelleen rippeet lumesta jäljellä.

Lunta ehti kertyä jo aika paljon ennen kuin plussakelit saapuivat pilaamaan hyvin alkaneen talven. Kuva otettu 11.11.

Ensimmäistä kertaa sai ripustettua valosarjan kahteen luumupuuhun. 'Laatokan Helmessä' on sama valosarja kuin viime vuonna, mutta 'Kuntalalle' piti ostaa uusi.

Jos rehellisiä ollaan, niin inhoan kahta uutta valosarjaamme. Olisin halunnut ne mustalla johdolla, mutta sellaisia ei ollut saatavana, joten oli tyytyminen kirkkaisiin=valkoisiin johtoihin. "Valottoman" johto-osuuden pituuden piti nimittäin olla vähintään 8m, sillä muuten johto ei olisi yltänyt lähellekään pistorasiaa. Jos olisi yhtä paljon lunta kuin alkukuusta, johto ei varmaan erottuisi niin hyvin, mutta tummaa kuusikkoa vasten vaikutelma on kamala. Luulen, että ensi vuodeksi metsästän jostain mustajohtoisen valosarjan luumuun ja laitan valkojohtoisen johonkin, missä se ei pistä joka hetki silmiin. Varjokujalle johtava köynnösportti saattaisi olla kivan näköinen valaistuna...

Pation kärhöseinäke sai samanlaisen, valkojohtoisen valosarjan. Tässä johto on vielä siedettävissä, sillä patiolle ei tule katsottua niin usein kuin olohuoneen ikkunasta ulos.

Lasten kanssa ehdimme tehdä sivupihalle lumiukonkin... tai ehkä hän on lumiakka.

Sama päivänvalossa. Hiukset hän sai jaloangervon kukinnoista ja silmät räpsyripsineen loistokärhön siemenpalleroisista.

Näkymä tänään, 21.11: lumiakasta jäi vain hame ja lyhdyn alla ollut puukiekko. Lyhty pelastettiin jo aiemmin sisälle.

Takapihalla näyttää masentavalta.

Marraskuu ei ole muutenkaan lempikuukauteni ja tänä vuonna sen on pilannut lopullisesti eräs 200 000 suomalaista koskettava sähköpostiongelma. Tuskanhiki otsalla olen yrittänyt selvittää kaikki mahdolliset paikat, joihin olen ilmoittanut suomi24.fi -osoitteeni ja saada vielä vaihdetuksi niihin jonkun toisista sähköpostiosoitteistani. Urakka on valtava, sillä suomi24 oli se sähköposti, jota käytin eniten "tärkeiden" asioiden hoitoon. Ei siinä mitään, jos joku firma ei saa lähetettyä mainoskirjeitään 10.1.2020 jälkeen enää minulle, mutta karhukirjeitä maksamattomista laskuista ei olisi kiva saada sen vuoksi, että olen itse unohtanut ilmoittaa uuden sähköpostiosoitteen. Tämä nyt ei liittynyt puutarhaan mitenkään, mutta pitipähän avautua. Aktiivisuuden väheneminen blogimaailmassa johtuu siis siitä, että joudun käyttämään vähäistä tietokoneaikaani tämän pahuksen sähköpostiongelman ratkomiseen.

Jos sähköposti kuumentaa tunteita, niin nämä viimeiset kypsyvät chilit kuumentavat muun kropan.

Toivottavasti loppukuu sujuu paremmissa merkeissä sekä sään että muun elämän puolesta. Yritetään sinnitellä!

Kuusi kuvaa kesästä -haaste

Haastepostauksia pukkaa, sillä nyt vastaan tähän Tuplasti terapiaa -blogista lähtöisin olevaan Kuusi kuvaa kesästä -haasteeseen. Minut haastoi osallistumaan Kivisen Vilma. Kesän muistoihin on mukava palata, vaikka kuvista onkin aina mahdottoman vaikea valita niitä parhaita. Kukkakuvissa olisi ollut hyvin onnistuneita otoksia, mutta niistä ei oikein löytynyt mielestäni parhaita muistoja. Saatte siis kuusi parasta kesämuistoani ja yhden kauniin bonuskuvan.

Vaikka runsas perhosten määrä jäi mieleen viime kesästä ja vaikka tämä kuva onkin minusta yllättävän hyvin onnistunut minun ottamakseni kuvaksi,en silti valitse tätä kuuden parhaan kesämuistoni joukkoon.

Jostain syystä postaus on mukavampi aloittaa kauniilla kuvalla kuin esimerkiksi tällaisella:

Sivupihan pikamuutos oli kevään ensimmäinen kunnon puutarhatyö. Maa oli vasta sulanut roudasta ja ensimmäiset krookukset aloittelivat kukintaa, mutta voi sitä onnentunnetta, kun taustan multakasa vajui silmissä ja entinen tylsä kohta odotti enää kasvittamista. Oikeastaan näin jo mielessäni tämän rehevänä ja runsaasti kukkivana.

Seuraavakaan kuva ei edusta sitä kesän kauneinta antia.

Tässä vaiheessa alkoi vihdoin tuntua siltä, että ehkä patiourakka on voitettavissa. Melkein koko kasa mursketta on kärrätty pation perustuksiin ja nyt vain odotellaan tärytintä.

Loppu sujuikin sitten vauhdikkaammin, vaikka työtä oli vielä paljon jäljellä ennen kuin tuli valmista. Oli se kaiken työmäärän väärti!

Alkukesällä ihastelin joka päivä olohuoneen ikkunasta sitä, kuinka kauniisti 'Sorbet'-tulppaanit, lemmikit ja 'Mikkeli'-alppiruusun ensimmäinen kukinta sointuivat yhteen.

Koko aidan mittaisen ja monta metriä leveän tuoksuvattuviidakon muutos kivikkorinteeksi oli myös yksi kesän parhaita muistoja. Menihän siinä yhteensä viisi vuotta. Nyt vain odotellaan kivikkokasvien kotiutumista ja tehdään tarpeen mukaan hienosäätöä.

Koko kesän parhaaksi muistoksi valitsen ensimmäisen luumupuun kukinnan. 'Laatokan Helmi' teki odottamattoman ja ihanan alkukesän yllätyksen <3

Kiitos Kivisen Vilmalle, kun haastoit minut tähän kivaan haasteeseen. Minä haastan puolestani Elinan Aina jokin kasvaa -blogista.

Kuusi kuvaa kesästä- haaste:

Tämän vuoden teema on paras.

Julkaise kuusi kuvaa kesästä ja kerro mikä niistä on se parhain. 

Siis yksinkertaisuudessaan paras muisto, hetki, loppuun saatu projekti, valokuva yms.
Mikä vain sinusta on se paras muisto.

Haasta yksi tai useampi blogi

Ilmoita Tuplasti terapiaa-blogiin osallistumisesi
ja että saako siellä julkaista valitsemasi parhaan muistosi kuvan tulevassa koonti-postauksessa.

Kerätään parhaat muistot yhteen postaukseen.

Sinivalkoista -haaste

Sain Tiiulta Puutarhahetki-blogista jo muutamana vuotena kiertäneen haasteen, jossa on tarkoitus juhlistaa lähestyvää itsenäisyyspäivää sinivalkoisin postauksin. Osallistuin haasteeseen jo viime vuonna, mutta teenpä nyt uuden postauksen, sillä sinivalkoisia kuvia on toki otettu tänäkin vuonna. Viimevuotiseen tapaan valitsin vain sellaisia kuvia, joissa on sekä sinistä (violetinsiniset lasketaan mukaan) että valkoista.

Reilun viikon takainen kuva puutarhasta oli hyvinkin sinivalkoinen. Valo oli ihan kuin tammikuun alussa, lunta vain vähän vähemmän.

Alkukuusta otettu on tämäkin kuva. Pakkasten lauhduttua syysasterin siniliila väri hävisi ja samalla puutarhan viimeinen kukkija luovutti kesästä kiinni pitämisen.

Esikoisen "kukkaistutus" kesältä: pelargoneja sinisessä hiekkaämpärissä.

Karpaattienkello ja mustilanhortensia.

Loistokärhö 'Elsa Späth' avaamassa kesän ensimmäistä nuppuaan.

Ritarinkannukset ja taustalla töyhtöangervo sekä varjolilja.

Pikkuniityn ensimmäistä kukintaa.

Alkukesällä nähty ohdakeperhonen kesäinen taivas taustanaan.

Sinilemmiö ja hopeahärkit.

Helmililjasekoituksesta ilmestyi sinivalkoisia helmililjoja.

Tummansiniset helmilljat, valkovuokot ja 'Exotic Emperor' -tulppaanit kukkivat yhtä aikaa.

Balkaninvuokkoja luumutarhassa.

Kevätkurjenmiekkoja auringonpaisteessa.

Posliinihyasintin herkän hempeää kukintaa.

Olipas ihana selailla kesän ja erityisesti kevään kuvia. Vielä menee viitisen kuukautta ennen kuin ensimmäiset kevätkukkijat alkavat täällä availla kukkiaan, joten sitä ennen ehtii paneutua vielä monta kertaa viime kesän kuva-arkistoihin. En ole yhtään pysynyt kärryillä siitä, kenet on jo haastettu tähän mukaan, mutta seuraavista blogeista en vielä löytänyt haastepostausta:

Saaripalsta

Valkoista salviaa

Viherrin

Haasteen säännöt:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)

- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa

- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan

- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään

Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #sinivalkoista_haaste ja @puutarhahetki