Näytetään tekstit, joissa on tunniste sinikämmen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sinikämmen. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 7. kesäkuuta 2026

Söpöt, uudet ja sinnikkäät

Jutun juurta löytyisi puutarhasta nyt vaikka miten paljon. Iskee suorastaan valinnan vaikeus, kun yrittää päättää, mihin keskittyisi. Varmaan tuttua meille kaikille. Koska lukuisista kottikärryllisistä kitkettyjä voikukkia, rönsyleinikkejä ja lemmikkejä ei saa sen parempaa juttua kuin valvatin ja juolavehnän juurista, päätin koota muutamasta sieltä täältä räpsitystä otoksesta jonkinlaisen silppusalaatin. Otsikoinnistahan se on vain kiinni, eikös vain?

Tästä kuvasta tuli aika söpö minusta.
Tänä vuonna on selvästi valkoisten lemmikkien kukoistuskausi. Ehkä se johtuu siitä, että olen kiskonut joka vuosi eniten sinisiä pois. Valkoiset eivät kasva niin korkeiksi kuin siniset, joten ne eivät myöskään kuihtuessaan hautaa ihan kaikkea mustanruskeankirjavan massan alle. Pörriäiset näyttävät viihtyvän runsaissa lemmikkikasvustoissa, olipa kukan väri mikä hyvänsä. Kuvaan pääsi ihan tavallinen tarhamehiläinen mutta kimalaiset ja kukkakärpäsetkin näyttävät tykkäävän lemmikkien mesitarjonnasta. 
Tulppaani 'Hilde' on ehdottomasti söpö.
'Hilde' hukkui viime kesänä lemmikkien ja kurjenpolvien sekaan. Kaivoin sipulit kukinnan jälkeen kivikkorinteeseen kaukasianmaksaruohojen väliin mutta ainoastaan yksi niistä suostui kukkimaan. En ole varma, olivatko muut edes lähteneet kasvuun. Kapeita lehtiä ei ole kovin helppo erottaa muiden alueella kasvavien kevätkukkijoiden lehdistä.
Sinikämmen 'Alba'.
Melko tarkalleen viisi vuotta sitten ihan pikkuruisena siementaimena ostettu sinikämmen ei ehkä kuulu enää kategoriaan 'uudet' mutta ainakin se on uudehko. Söpö-vaihekin taitaa olla tämänkokoiselta kasvilta jo mennyt vähän ohi mutta pakko oli laittaa siitä edes yksi kuva. Niin paljon ihastusta se on nyt herättänyt kukkiessaan palloesikoiden takana. Ensimmäinen kukinta oli kaksi vuotta istutuksen jälkeen ja se on ollut joka vuosi entistä komeampi. Kukkia on hauskasti ihan alhaalta ylös asti.
Uusi? Kyllä! Söpö? Ehdottomasti!! Sinnikäs? Toivottavasti.
Paikallisen taimiston mainoksessa oli toukokuussa -30% etukuponki puuvartisesta tai köynnöksestä. Kärhöhyllystä ei ihan supermieluisaa uutuutta silloin löytynyt, joten kiersin pensasosaston läpi. Sieltä kaikkien muiden kasvien seasta silmiini osui verijapaninvaahtera 'Atropurpureum'. Sen perään olen kuolannut hirmuisen monta vuotta mutta onnistunut aina vastustamaan kiusausta. Nyt ei pystynyt. Taimi oli täydellinen, etukuponki poltteli taskussa ja takapihalta oli juuri kaadettu 'Viipurin punaluumun' jämä pois. Tontin suojaisin kohta oli siis tyhjillään.
Onnea ja pitkää ikää, vaahtera!
Varmintahan olisi näillä korkeuksilla talvettaa tällainen ihanuus kellarissa mutta päätin nyt ottaa riskin. Puut, pensaat ja rakennukset suojaavat vaahteraa tuulilta, kevätaurinko ei osu tuohon kohtaan kunnolla, maa viettää alaspäin, multa on muhevaa mutta ei savista ja vaahtera näkyy vielä olohuoneen ikkunastakin. Taimella on kesä aikaa juurtua, aion ehdottomasti muistaa antaa sille syyslannoitteen jo heinäkuun loppupuolella ja tarvittaessa hankkia pakkaspeitettäkin talvisuojaksi. Jossain sille luvattiin -18 asteen pakkasenkestoa ja nyt kun on ollut muutama vähäluminen talvi, niin jospa lumisuojaakin tulisi vaihteeksi kunnolla. Vaahteran alle jäi muutama ennestään paikalla ollut punalehtinen keijunkukka mutta siirsin niiden kaveriksi vaalean haltiankukan ja kaksi hempeän vaaleanpunaista esikkoa. Ruohosilppua tuli ohuelti katteeksi kun luumupuun juurakon kaivamisen jäljiltä jäi niin paljon paljasta multapintaa. Muuta lannoitusta en vaahteralle laittanut, jotta se ei innostuisi kasvamaan liian vauhdikkaasti.
Nimetön narsissi, jolla oli kukinnan aluksi vaaleankeltainen torvi.
Jokainen narsissikärpäsen toukilta selvinnyt narsissi tällä tontilla ansaitsee sinnikkyysmaininnan. Peittokurjenpolvi 'Biokovo' lienee harhauttanut narsissikärpäsiä sen verran, että yksinäinen narsissi oli jäänyt huomaamatta. Jospa ensi vuonna kukkiakin olisi enemmän. Takapihalta kuunliljojen seasta löytyi myös kaksi 'Replete'-mätästä mutta ne ehtivät jo kukkia. Enempää ei takapihan puolelta narsisseja löytynyt. Aurinkopenkistä löysin kaksi pientä mätästä 'Starlight Sensationia' niiden toukokuun alkupuolella kukkineiden tetejen lisäksi. Aika surkeaa siihen nähden, miten paljon narsisseja olen tälle tontille istuttanut.
'Recurvus' on hengissä myös.
'Recurvus' on sekä hengissä että tuplannut kukkamääränsä sitten viime kesän. En osaa edes veikata, miten se on selvinnyt narsissikärpäsiltä, sillä mitään ei kasva heti näiden vieressä vielä tähän aikaan kesästä. Melkein metrin päässä oleva pioni tuskin antaa sille "hajusuojaa" kärpäsiltä kun ei se ole auttanut aurinkopenkissäkään. Ehkä kärpäset eivät sitten vain ole sattuneet liikkumaan juuri tuolla suunnalla. Yksi 'Thalia'-mätäskin kukkii reilun parin metrin päässä 'Recurvuksista'. Narsissien kukkaloistoa ei siis ole tällä tontilla näkyvissä mutta onpahan edes pari yksittäistä kukkaa kun oikein perusteellisesti etsii.
Kompostista löytyi sinnikkäitä.
Ritarinkukkien sielunelämää saa kyllä ihmetellä ihan jatkuvasti. Uuteen jälkikompostoriin jo ajat sitten viskattu ritarinkukka tuli minulle joulun aikaan. Se oli istutettu kaulaansa myöten märkään turpeeseen ja kuihdutti kolmesta kukkavanastaan kaksi. Kolmas piti pelastaa maljakkoon, sillä sen tyvi oli pehmentynyt. Sipulin kyljet olivat punaisen ja harmaanvihreän kirjavat ja sipuli pehmeä, joten se sai suoraan kompostituomion. Pikakompostori taisi olla jäässä siihen aikaan, joten sipuli jäi muovisäkissä ulkoeteiseen ja kulkeutui siitä aikanaan ulkovarastoon ja uuteen jälkikompostoriin huhtikuun lopussa. Nyt tuli sitten mieleen vähän möyhäistä jälkikompostoria ja tarkistaa, voisiko sinne istuttaa kesäkurpitsan taimen lähiaikoina. Mitäpä muutakaan sieltä tuli vastaan kuin kasvuun lähtenyt ritarinkukka.
Sivusipulilla oli jo omiakin juuria.
Emosipuli oli kompostorissa kiinteytynyt eikä siinä ollut enää juurikaan epämääräisiä homeläikkiä. Punaista näkyi hieman siellä sun täällä, joten päätin sulloa sen lapiolla murjottuna syvemmälle kompostoriin ja ottaa ainoastaan sivusipulin talteen. Saakoon se nyt mahdollisuuden. Istutin kaikki ritarinkukkani, myös tämän uuden pienokaisen, pitkään parvekelaatikkoon kesäksi. Kesäajan lannoitus ja kastelu kun tuppaa minulta aina välillä unohtumaan, niin nyt ritareilla on edes vähän paremmat mahdollisuudet saada tasaisempaa kosteutta ja kasvaa kokoa. Laatikon pohjalle laitoin pari senttiä lecasoraa ja kevensin sillä myös vähän multaakin.
Pikkuinen ihan vasemmalla nurkassa. Ulkoeteiseen ei pitäisi narsissikärpästen eksyä.
Vanhoista ritareista muut ovat ihan hyvin kasvussa mutta valkoinen kerrannainen (toinen oikealta) ei vain meinaa jaksaa. Nyt kun vertasin sen kuvia parin kuukauden takaiseen, niin juuria oli kuitenkin kasvanut ihan pikkuisen lisää. Sivusipulin ainokainen lehti ei ole venynyt eikä virunut mihinkään suuntaan mutta ehkä se siitä. Mielessä kävi myös, että olisiko tällekin ritarille pitänyt tarjoilla ensin köllöttelyä keväällä ulkovaraston kylmyydessä ja sitten kompostikokemusta. Se kun näyttää selvästi herättävän kasvuhalut. Laitanpa muistiin, kuinka jatkossa näiden kanssa toimitaan.

lauantai 7. kesäkuuta 2025

Kotiinpaluu

Tulimme eilen kotiin vajaan viikon mittaiselta reissulta ja voitte arvata, että jännitti aika paljon jättää puutarha tähän aikaan kesästä niin pitkäksi aikaa. Ystävä kävi toki tarkistamassa ruukkukasvien voinnin mutta videoraporttia puutarhasta en häntä sentään pyytänyt lähettämään. Ennen kuin ehdin puutarhakierrosta tekemään, sain kuulla naapureilta, että täällä oli ollut eräänä yönä vain kolme astetta lämmintä. Hieman pelkäsin siinä vaiheessa joutuvani kylvämään vähintään basilikat uudelleen mutta onneksi niin basilikat, tomaatit kuin paprikatkin olivat selvinneet hienosti. Harsojen alla seinustalla ne toki olivatkin. Kurkut ja kurpitsat kylvin tarkoituksella niin myöhään, että sain jättää ne reissun ajaksi ruukuissaan ulkovaraston ikkunalle suojaan kylmältä. Puutarha oli suorastaan villiintynyt, kun sekä perennat että rikkaruohot olivat röyhähtäneet valtaisaan kasvuun.

Viime syksynä istutettu narsissi 'Papillon Blanc'
Yksi iloisimpia yllätyksiä oli se, että narsissikärpänen ei olekaan saanut ihan kaikkia narsissejani tuhottua. Viimesyksyisistä istutuksista ilmeisesti kaikki ovat nyt kukassa mutta vanhoistakin löytyi sieltä sun täältä yksittäisiä kukkia. 'Starlight Sensationin' näköistä matalaa "terttukukkaista" narsissia putkahtelee sieltä sun täältä. Joku hämärä muistikuva minulla on, että olisin viime syksynä päättänyt istuttaa kokeeksi narsisseja harvakseltaan voimakkaasti tuoksuvien kasvien lähelle kärpäsen harhauttamiseksi. Se selittäisi ainakin sen, miksi narsisseja on peittokurjenpolvien seassa.
Samat Papillonit ja kaksi pienempää, terttukukkaista narsissia. Ehkä 'Starlight Sensationia'.
Syyskiireissä minäkin taidan sortua lykkimään sipuleita mihin sattuu ja merkinnätkin jäävät sitten tekemättä. Ilmeisesti upottelin pation viereen kukkasipulisekoituksesta tulleet narsissinsipulit. Niistä nousi muutama oikein korkea ja siro narsissi sekä jotain matalaa, joista ainakin yksi on tehnyt samaan varteen kolme kukkaa. Jos näyttää siltä, että kaikki selviävät paholaiskärpäsen hyökkäyksiltä, pitää siirtää matalammat penkin etualalle, etteivät ne jää isompien jalkoihin.

Pation viereenkin olin istuttanut narsisseja.
Kaivelin loppukesällä kurjenpolvien seasta noita laukkoja pois mutta se olikin oletettua haastavampi operaatio. Minikokoisia sipuleita kun ei erottanut mullan seasta eikä minulla ollut edes tarkkaa muistikuvaa, missä niitä tarkalleen oli. Kourallisen löysin ja istutin parempaan paikkaan mutta näemmä sipuleita jäi vielä toinen mokoma keskemmälle penkkiä. Muuten ne olisivatkin sopineet loistavasti tuohon mutta niiden valkoiset kukat eivät erotu samaan aikaan ja samankorkuisina kukkivista valkoisista kurjenpolvista. Yritän tänä kesänä muistaa siirtää ne kukinnan loppupuolella.

Aurinkopenkistä löytyi peräti kaksi kunnon mätästä 'Starlight Sensationia'.
Alun perin 'Starlight Sensationia' oli aurinkopenkissä paljon enemmänkin mutta niille on selvästi käynyt huonosti. Onneksi kuitenkin kaksi mätästä on hyvävointisen näköisiä ja kukkii runsaasti. Pitää yrittää nyt hämätä narsissikärpäsiä, jotta ihanat narsissit saisivat kukoistaa rauhassa. Auttaisikohan, jos silputtaisi reilun kasan oreganonversoja niiden juureen? Sitä tavaraa kun täällä riittäisi yllin kyllin.
Narsissi 'Recurvus'.
Olen istuttanut 'Recurvusta' ainakin kolmena vuonna. Se taisi olla peräti ensimmäinen narsissi, jota olen hankkinut. Kukkia ei ole edes joka toinen vuosi näkynyt enkä enää edes uskonut, että yhtäkään olisi hengissäkään. Todistettavasti ainakin yksi sipuli on elossa, sillä kukka löytyi kärhökaaripenkistä heti pionin edestä. Milloinkahan olen sen sinne istuttanut? Parin metrin päästä löytyi myös orkideanarsissi 'Thaliaa'. Senkään istuttamisesta minulla ei ole mitään muistikuvaa. Olisivatko sitten olleet jotain ruukkunarsisseja? Yhden ruukullisen jotain narsissia taas muistan kaivaneeni tarhavaleunikoiden viereen mutta siellä on vain pikkuruinen lehtitupsu näkyvissä. Ehkä ne kukkivat jonain toisena vuonna.
Kärhökaaripenkin yksinäiset 'Thaliat'.
Majapenkistä löytyi myös yksi kukkiva 'White Lion' mutta siitä jäi kuva ottamatta, kun eksyin aivan toiseen suuntaan. Olipahan sitä tässäkin jo narsissiloistoa kerrakseen, haha. Siirrytäänpä sitten muihin mieltä ilahduttaneisiin kasvilöytöihin. Varaston edustalla ja ikkunalla olleiden ruukkuistutusten vointia tarkastaessani huomasin ilokseni, ettei mustaluumun kukinta ehtinyt sittenkään mennä minulta kokonaan ohi. Kukat olivat toki jo karisemispisteessä mutta näky oli kuitenkin parempi kuin pelkät varisseet terälehdet maassa. Vieressä pitsipihlaja on hurahtanut ainakin kymmenen senttiä pituutta sitten viime näkemän. Se on myös ilmeisesti viimein tajunnut, että latvan kuuluu kasvaa ylöspäin, sillä uusi kasvu on nätisti kohti taivasta tukikepin suuntaisena.
Mustaluumu kukinnan viime senteillä.
Mustaluumu ja varaston edessä sen seurana odotelleet pelakuut pääsivät vihdoin tänään patiolle vakiopaikoilleen. Pitsipihlajakin olisi päässyt sinne mutta rankkasade yllätti minut. Ihan ihme sää: aina kun yritän lähteä ulos, alkaa sataa. Yhden aurinkoisen puolituntisen odotin sisällä pyykkikoneen pesuohjelman päättymistä enkä sitten seuraavan koneellisen laittamisen jälkeen ehtinyt olla ulkona varttiakaan kun alkoi sataa. Sekin vartti meni pääasiassa kitkemiseen ja lehtokotiloiden liiskaamiseen. Niitä on nyt ihan hirveästi, vaikka olen ripotellut jo useamman kerran ferramolia ja koko kevät niitä on listitty. Naapuri oli kerännyt reilun viikon aikana omalta pihaltaan yli 2000 kotiloa. Eivät ole kuulemma aiempina vuosina niitä nähneet (=eivät vain ole osanneet etsiä, vaikka tiesivät kyllä niistä). Meillä lapset keräävät kerrallaan 30 kotiloa, millä he saavat puoli tuntia peliaikaa. Tosin nyt nostin määrän 40:een kun alkoi olla liian helposti tienattu peliaika.
Hämyvuokko oli edelleen kukassa.
Toistaiseksi mitään kasvia ei ole syöty pahasti mutta nyt ei passaa antaa kotiloille yhtään armoa, jotta tilanne pysyisi hallinnassa. Iloinen uutinen sentään on se, että olen löytänyt kitkiessäni myös muutamia etanahaiskiaisia ja aika paljon tyhjiä kotilonkuoria. Ehjät saattavat olla ferramolin aikaansaannoksia mutta rikkinäiset ovat varmasti jonkun muun suuhun joutuneita kotiloita. Etanahaiskiainen liuottaa syljellään kotilon kuoreen reiän, josta se sitten pääsee syömään itse nilviäisen. Etanakiitäjäisiä en ole vielä tänä kesänä nähnyt mutta ainakin viime kesänä niitäkin oli. Vielä kun harakat ja rastaat oppisivat käyttämään kunnolla kotiloita ruuakseen, niin olisin oikein tyytyväinen.

Keltaheisiangervo 'Dart's Gold' on kerrassaan loistava näky.
Keltaheisiangervoa olin ihastellut jo ennen reissuun lähtöä valokuidun asennukselle tilaa tehdessäni. Kuitu kun tuli kulkemaan purppura- ja keltaheisiangervon välistä. Asentajat olivat hoitaneet hommansa oikein siististi: ainoastaan yksi kurjenmiekan lehti oli katkennut ja yksi purppuraheisiangervon oksankärki taittunut. Isotähtiputkesta oli revennyt pieni pala, mutta se nyt on niin ehtymätön luonnonvara täällä, ettei moisesta väliä. Osa kukkapenkin mullasta oli kaivuutyössä siirtynyt aidan väärälle puolelle, joten hetkisen jouduin sitä kaapimaan takaisin ja muotoilemaan penkin pintaa entiselleen. Nurmikkoon oli jäänyt yksi tupas reilusti koholle. Ilmeisesti siinä oli tullut kivi vastaan ja olivat joutuneet vähän kiertämään. Hieman huvitti se, että työmiehet olivat vieneet mukanaan vanhan pyykkinarun, jolla merkitsin heille vielä varmuuden vuoksi reitin. Mitähän sillä meinasivat tehdä?

Majapenkin rikkoviuhka on vähintään tuplannut kokonsa. Taustalla kukkii komeasti valkoinen sinikämmen.
Tokihan minun piti tarkistaa myös kärhöjen heräämistilanne. Ennen reissua oli herännyt 18 isokukkaista kärhöä (mukaanluettuna mantsuriankärhö). Nyt heränneitä oli ilmestynyt neljä lisää. Alppi- ja tarha-alppikärhöt (6kpl) taitavat myös olla kaikki hereillä, samoin tietysti ruukkukärhöt. Minulla on 40 kärhöä, joten unten mailla on vielä yhdeksän kärhökaunotarta. Toivottavasti heräävät pian. Kärhöistä SAMARITAN JO ('Evipo075') pitäisi istuttaa maahan, sillä se on viettänyt ruukkuelämää syksystä 2021 saakka. Viime kesänä oli jo nähtävissä merkkejä siitä, että isoin saviruukkuni alkaa olla ahdas, joten joku paikka kärhölle nyt pitäisi keksiä. "Samariinin" väri on vain niin haastava yhdistää muihin, ettei paikanvalinta ole ihan yksinkertainen tehtävä. Miksi ihmeessä en ennakoinut tilannetta ja vertaillut kukkien värejä viime kesänä?
'Miss Bateman' on tämä superyllättäjä.
Monta kesää himmaillut 'Miss Bateman' yllätti jo kerran tänä keväänä lähtemällä erittäin pontevaan kasvuun viimekesäisestä versostaan. Nyt tuli uusi yllätys, kun pisimmän verson kärjestä löytyi komea nuppu. Se ei ole kukkinut kertaakaan, vaikka on kuitenkin hankittu jo syksyllä 2021 ja istutettu maahan keväällä 2023. Näiden syksyn viimeisistä alelaareista pengottujen raaskutaimien kanssa pitää olla joskus todella kärsivällinen mutta pitkä odotus taidetaan palkita aivan pian, ellei joku kaksi-, neli- tai kuusijalkainen tuholainen tee kiusaa.
Eipä näy merkkejä tuholaisista kasvimaalla.
Kasvimaallakin piti tietysti tarkistaa lavakaulusten tilanne, kun oli kaikki kiireellisemmät tarkistukset tehty. Toukokuun alkupuolella tehdyt kylvöt ovat itäneet aika hyvin, juuri ennen reissua tehdyissä ei vielä näy juuri mitään. Kokeilin parissa lavassa ripotella siemeniä rivien sijaan ihan sikin sokin. Yllä olevassa kuvassa valko- ja ilmasipulien kanssa samassa lavassa kasvaa sekakylvös rucolaa, salaattia ja tilliä. Rucola on ainakin itänyt hyvin ja näyttää siellä jokunen salaattikin olevan, vaikka sen siemenet olivatkin vanhoja. Tilliäkin seasta löytyy mutta ylivoimaisesti parhaiten on itänyt vesiheinä. Sekin kai sopisi salaatiksi. Tuolta kun napsii tiheimmistä kohdista taimia syötäväksi, niin jäljelle jäävät saavat hyvin tilaa kasvaa isommiksi.
Rikkaruohojako? Ei, vaan ilmeisesti etelänmunkin taimia ja yksi keto-orvokki.
Aavistelinkin jo hankikylvöjen itämistä seuratessani, että etelänmunkin pikkutaimia saattaisi löytyä myös puutarhasta. Niinhän niitä sitten löytyikin. Hetken aikaa vain ihmettelin melkein "haavi auki", miten tällaista ongelmaa lähtisi purkamaan. Päädyin ensi alkuun nostamaan muutaman isoimman mättään ylemmäs rinteeseen aukkopaikkaan, jotta saisin raivattua vähän tilaa uudelle kasville. Ette kai luulleet, että olisin ihan ilman kasvituliaisia reissussa käynyt? Houkuttelevia kasveja toki oli muitakin mutta aika vähän sellaisia "pakko saada" -löytöjä. Tähtilevisiat ovat olleet meillä niin kestäviä, että uskalsin ostaa tarhalevisian, kun sellainen sattui tulemaan valkoisena vastaan. Söpönvärisen verbenan ostin kuistin kulman amppeliin mutta sille tarvittaisiin vielä kaveriksi vaikkapa hopeaputousta. Sellainen löytynee ihan omaltakin paikkakunnalta kunhan ehdin kiertelemään.
Matkatuliaiset. Valkoinen tarhalevisia pääsi etelänmunkin siementaimien tilalle.
Nyt kun reissunjälkeinen tarkistuskierros on tehty, alkaa vimmattu rehotuksen raivaus. Tai oikeastaan aloitin sen jo tänään sen mitä sateenrakosissa ehdin. Nyt illasta saimme kerättyä lasten kanssa viitisenkymmentä kotiloa, minkä jälkeen kiersin vielä ripottelemassa ferramolia tarkoilta silmiltä säästyneiden nilviäisten iltaherkuksi. Jospa mahdollisimman moni kotilo ahmisi sitä oikein hyvällä ruokahalulla. Hauskaa viikonlopun jatkoa!

perjantai 31. toukokuuta 2024

Surkeita raatoja ja iloisia yllättäjiä

Sinikämmen on tuplannut sekä kokonsa että kukkamääränsä sitten viime kevään.
Viime syksy ja talvi olivat selvästi rankkoja puutarhalleni. Jo heti keväällä kävi ilmi, että muutama perenna oli kuollut. Lahonnut lehtitupsu vain jäi käteen kun varovasti tutki mahdollisia elonmerkkejä. Kevään edetessä vainajia on löytynyt hiljalleen lisää. Toisaalta jotkut, kuten tarhavaleunikot, nousivat aivan kuin ei olisi mitään ihmeellistä tapahtunut. Iloisiin yllättäjiin kuuluvat myös aloituskuvan sinikämmen ja kumpikin vuorijumaltenkukista. Talvenaraksi väitetty ranskanrakuunakin oli talvehtinut erinomaisesti ja on nyt hyvässä kasvussa, vaikka häiritsin sen heräämistä jakamalla koko puskan.
Isommassa rantalaukkaneilikassa ei ole minkäänlaista eloa, pienemmässä on ihan pikkuinen vihreä tupsu.
Isomman rantalaukkaneilikan lisäksi myös takanurkassa kasvava sulkaneilikka 'Albus' on menetetty. Saa nähdä, jaksaako pienempikään rantalaukkaneilikoista lähteä kasvuun, on se sen verran surkean näköinen ilmestys. Sulkaneilikan vierestä hävisi myös kevätpitkäpalko, pari japaninmaksaruoho 'Lidakensea', pari keltatörmänkukkaa sekä harmaakurjenpolvi 'Ballerinan' pienempi jakopala. Isompi onneksi selvisi hengissä. Toisaalta saman neliömetrin alueella kasvavat "pienet" tähtilevisiat puskevat kukkanuppuja. Ei jäänyt paljon mitään muuta kuin rikkaruohoja levisioiden kavereiksi, kun siirsin hengissä selvinneet kaksi keltatörmänkukkaa etupihalle.

Viime kesänä nämä levisiat olivat suunnilleen puolikkaan etusormeni levyisiä.
Yllätyin suuresti siitä, että juuri tähtilevisiat ovat selvinneet märästä viime kesästä, syksystä ja ankarasta talvesta ja vielä kummallisesta keväästäkin. Takanurkan lisäksi myös kaikki kivikkorinteen levisiat ovat komeasti hengissä ja löysin lisää siementaimiakin. Osa kasvoi liian lähellä sinikatanaa mutta "onneksi" juuri kyseinen katanayksilö (ja usea sen kaveri ympäri pihamaata) on menettänyt henkensä. Saivat levisiat paljon lisää tilaa. Jostain kumman syystä kuitenkin pari ihan tasamaalla kasvavaa sinikatanaa taas on lähtenyt hyvin kasvuun. Ja viime syksynä istutettu puupioni niiden vieressä on myös herännyt tomerasti kasvuun. Ehkä puupionin kasvualustaan sekoitettu hiekka johdatti myös katanoiden ympäriltä ylimääräiset vedet pois.

Viime syksynä siirretyt ja jaetut pihaesikot kukkivat ihan hyvin. Osa niistäkin on heittänyt henkensä.
Matalille maksaruohoille ei japaninmaksaruohoa lukuunottamatta käynyt kuinkaan mutta komeamaksaruohoista osa on kuollut ja jotkut ovat lähteneet kasvuun hyvin vaivalloisesti vain muutaman verson voimin. Voi olla, että osa olisi pitänyt jakaa jo viime kesänä mutta syytän kyllä osittain myös talvea. Mehitähdetkin ovat olleet aika kestäviä, vaikka niissäkin näkyy aukkopaikkoja. Eniten harmittaa seittimehitähti, joista löysin vain kaksi elävää alkua. Parempi sekin tietysti kuin että kaikki olisivat kuolleet. Kivikkorinteen kivien koloista saattaisi tosin vielä löytyä lisää taimia, jos vain lähtisi tutkimaan tarkemmin. Jostain syystä kivikkorinteessä on käynyt katoa enemmänkin: neljästä keltatörmänkukasta vain yksi on hengissä, kaukasiantörmäkukat ovat luultavasti kaikki kuolleet, myskimalvoista osa (ei haittaa), patjaharsot kaikki menetetty (haittaa hieman) ja sinilemmiökin on hyvin todennäköisesti vainaa (harmittaa suuresti). Aukkopaikkoihin on kuitenkin levittäytymässä hyvin innokkaasti yhtä sun toista, joten rinne ei pikaisesti vilkaistuna näytä kovinkaan surkealta.
Muiden kasvien seassa näkyy hyvin talvehtinut alppiruusu sekä kaksi saman ikäistä kaveria, joiden talvehtimismenestys oli kehnompi.
Alppiruusujen siementaimista neljä on todennäköisesti täysin kuolleita, toinen mokoma selvisi ilman mitään vaurioita. Lopuissa latva on kuollut mutta muu osa taimesta hyvin hengissä. Jännä, että täsmälleen samasta siemenerästä tuli niin erilaisia talvenkestävyyksiä. Kumpikin vanhemmista ('Haaga' ja 'Mikkeli') on kuitenkin kestäviä IV-vyöhykkeellä ja noin pienet taimet olivat talven kovimmat pakkaset syvällä hangen suojissa. Yllä olevan kuvan alueelta on ilmeisesti kuollut myös kaikki punahatun viimekeväiset taimet sekä purppuraorvokki. Punahattuja kuoli myös muualta puutarhasta. Olen toistaiseksi löytänyt vain yhden kasvuun ponnistaneen punahatun. Akileijan vieressä kasvava tarhavarjohiippa on selvinnyt mainiosti ja kukkiikin parhaillaan hienosti, metrin päässä valkovarjohiippa on tehnyt vain pari lehteä.
Atsalea 'Satomi' ei olekaan täysin kuollut.
Atsaleojen talvehtimismenestys jännitti myös paljon. Jo suojaverkkoja poistaessa oli selvää, että 'Satomi' on kärsinyt talvesta. Sen latvasilmut olivat aivan kuivettuneita eikä se ole vieläkään lähtenyt kovin innokkaasti versomaan. Löysin kuitenkin tyveltä kaksi vihreää silmua ja hieman ylempää samaisesta oksasta yhden. Jos se ei saa aikaiseksi yhtään enempää vihreää, voi mennä aika monta vuotta ennen kuin puska kukkii seuraavan kerran. Nyt olen kuitenkin tyytyväinen siitä, että siinä on edes jotain vihreää. Muut atsaleat ovat heräilleet melko hyvin ja varmaan kukkivatkin pian ainakin jollain lailla.
Kanadanatsalea 'Violetta' ei säitä säikähtänyt, vaan kukkii aivan normaalisti.
Narsisseissa ja tulppaaneissa on katoa käynyt. Jopa viime syksynä istutetuista sipuleista kaikki eivät nousseet. Onneksi pikkusipulit kukkivat kiitettävän hyvin. Paitsi uudet kevätkurjenmiekat, joista vain kolme nousi eivätkä nekään kukkineet. Niin ja heinätähdet. Niistä ei ole näkynyt edes lehdenkärkeä. Kevätkukkijoista myös yksi erikoisempi valkovuokko on hävinnyt johonkin ja ristikkien kohdalla näkyy vain kuivunutta versoa. Amerikanvuokoista ainakin kaksi on kuollut ja jouluruusuista ihana 'Pretty Ellen Spotted' taitaa olla menetetty tapaus. Elättelen vielä toiveita, että juurakko jaksaisi työntää jonkun verson, josta kasvi hiljalleen elpyisi.
Ja mikäs se siinä on? 'Laatokan Helmen' kukka etsii kaveria.
Ja ihan kuin kaikissa edellisissä ei olisi riittämiin kestämistä, niin luumupuista kaikki viisi ovat todella surkeassa jamassa. 'Laatokan Helmen' vielä ymmärrän, sillä ensimmäisinä talvina tulleet pakkashalkeamat oireilivat jo viime kesänä siihen malliin, että loppu oli selvästi lähestymässä. Muiden huono kunto on ollut pienoinen järkytys, vaikka märkä kesä sai haulitaudin riehumaan joka ikisessä puussa ja sitten talvi yllätti puut täydessä lehdessä. Viimeinen niitti taisivat olla talven pitkäkestoiset -30 asteen pakkasjaksot. Pakkasvaurioista kertoo sekin, että hangen suojiin jääneissä alaoksissa on paljon enemmän lehtiä.
'Kuntala' ei näytä sen paremmalta.
'Sinikka'-luumu sentään on talvehtinut hiukan paremmin. Se saikin enemmän lumisuojaa kuin korkeat puut, minkä lisäksi sillä oli osan talvea suojanaan joulukuusi. Jänisverkko kun kävi turhan matalaksi, niin laitoin joulukuuusen hämäämään mahdollisia verkon sisään päätyviä jänöjä. Leikkasin heti lumien sulettua 'Laatokan Helmen' alaoksista pätkiä, joita olen käynyt varttamassa 'Sinikkaan' sitä mukaa kun on selvinnyt, mitkä oksat siitä ovat hengissä.
'Viipurin punaluumukin' on surkeassa kunnossa.
Elättelen vielä toiveita siitä, että luumupuut työntäisivät uutta kasvua jälkisilmuista eikä puita tarvitsisi kaataa pois. No, 'Laatokan Helmellä' on jo hyvänkokoinen juurivesa vieressä kasvamassa, joten siitä saa nopeasti uuden puun tilalle. Kumpikin 'Kuntaloista' sen sijaan on vähän nihkeämpi kasvattamaan juurivesoja. Sitten kai, jos emopuut kaataisi, juurivesoja tunkisi solkenaan joka puolelta. En lähde kokeilemaan ihan vielä. Ja jotta vainajien lista ei vain loppuisi kesken, talvetuksessa kuoli neljä pelakuuta (viidennen, pikkutaimen, tapoin vahingossa itse), leijonankita ja isohko verenpisara. Huonekasveista pampula (sirovuoripalmu) kärähti taas kerran kevätauringossa. Tällä kertaa lopullisesti.
Mutta onneksi kellarissa talvetettu mustaluumu on kaunis ja täydellisen hengissä.
Vasta kesän edetessä näkee, mitkä kasvit ovat oikeasti lopullisesti menetettyjä ja olenko unohtanut joukosta jotain. Kärhöistä vähän yli puolet on jo kasvussa ja joka päivä löytyy joku uusi, mikä ei ollut edellisenä päivänä vielä herännyt. Luultavasti loputkin nousevat ihan lähipäivinä, tai ainakin näin toivon. Alppikärhöissä alkoi näkyä nuppuja, joten kärhöjen kukintakausi alkaa pian.

maanantai 5. kesäkuuta 2023

Johan oli viikonloppu!

Kyllä se on rankkaa tämä juhliminen, varsinkin silloin kun juhlitaan lapsivieraiden kanssa. Ennalta suunniteltujen lasten kemujen ja aikuisten illanvieton lisäksi saimme myös yllättäen yövieraita, joten nyt on juhlittu todella perusteellisesti (huom: tukka ei ollut kenelläkään aamuisin kipeänä liiallisesta juhlajuomien nauttimisesta). Niin mukava kuin vieraita onkin kestitä, niin täytyy sanoa, että onneksi ei tarvitse juhlia koko aikaa ja välillä saa viettää ihan normiarkea omalla poppoolla.

Lapsivieraista löytyi taiteellista lahjakkuutta. Kolmiopenkissä kukkii sammalleimu 'Candy Stripes'.
Oma osansa tämän päivän väsymykseen oli halkokuormalla, joka piti siirtää keskeltä pihamaata siisteihin pinoihin liiterin taakse. Kuivat halot olisi voinut pinota liiteriin mutta nyt oli tuoreempaa tavaraa. Liiterin taakse ei aurinko paista kuin hetkittäin eikä tuulikaan pääse aina tuivertamaan esteettä mutta parempaakaan paikkaa meillä ei halkopinoille ole, kun liiterin toisella sivustalla on myös viimevuotinen pino pihlajaa kuivumassa. Kuivuvat ne halot onneksi vähän hitaamminkin polttokuntoon.
Ensimmäinen pino valmiina, toinen kasautumassa eikä pihalla oleva kasa näytä pienentyneen lainkaan. Läjässä lyhyempiä puita, jotka ladottiin toisen pinon päällimmäiseksi.
Meillä oli isännän kanssa sellainen työnjako, että hän lastasi halkoja kottikärryihin ja toi kuorman halkopinon luo. Minä pinosin ja lapset kuskasivat välillä kärryt takaisin täytettäviksi. Onneksi emme hävittäneet vanhaa kottikärryä, sillä kahdella kottarilla homma sujui huomattavasti joutuisammin kuin yksillä kärryillä. En varmaan tehnyt (varsinkaan viimeisessä pinossa) yhtä hienoa jälkeä kuin ukki aikoinaan, mutta ihan hyvät pinot itsekin sain aikaiseksi. Pinot eivät huoju eivätkä heilu, vaikka lapset kävisivät niitä tönimässä ja se on itselleni riittävä laadunvalvontakriteeri. Sateisen sään saapuessa pinojen päälle nostetaan vielä kattopellin palanen mutta niin kauan kun sää on suunnilleen poutainen, pinot saavat olla paljaina.

Viisi pitkää tuntia myöhemmin meni viimeinen halko pinon päälle. IBC-konttikin piiloutui kokonaan halkojen taakse.
Sen verran alkoi viimeisen pinon kasaaminen maistua puulta, että ihan hetkeen ei varmasti tee mieli halkohommiin. Syksyyn mennessä pitää kuitenkin unohtaa tämän urakan raskaus, sillä silloin on kärrättävä liiterin toiselta sivustalta kuivuneet pihlajahalot liiteriin. Nyt kuitenkin saa hetken aikaa keskittyä puutarhapuuhiin. Ja niitähän riittää, kun ei ole kolmeen päivään tehnyt muuta kuin viihdyttänyt lapsilaumaa, juhlinut ja esitellyt pihaa vieraille.

Pensasryhmässä 'Carneval de Rio' -tulppaanit aloittelivat muutama päivä sitten. Taustalla syysaleista hankittuja 'Doll's Minuet' -tulppaaneita.
Tässä 'Doll's Minuetit' tänään. Nämä olivat nappihankinta ja sopivat vielä väreiltään täydellisesti vanhoihin Rion karnevaalehin.
Kerroin edellisessä postauksessa, että vanhat narsissit ja tulppaanit kukkivat tänä vuonna selvästi huonommin kuin aiempina vuosina. Pensasryhmän 'Carneval de Riot' ovat tähän saakka tuntuneet lisääntyvän ja viime keväänä kukkia oli ainakin parikymmentä. Nyt kukkia on vain yhdeksän. Takapihalla ovat taantuneet kaikki muut tulppaanit paitsi aivan pation lähettyvillä olevat 'Persian Pearlit'. Sivupihalla nousee kohtuullisesti 'Finolaa' mutta vanhoista 'Queen of Night' -tulppaaneista löysin vain pari nuppua. Koska monesta paikasta ei nouse edes pieniä tulppaaninlehtiä, ei vajetta voi oikein korjata lannoittamallakaan. Niinpä syksyn ostoslistalle voisi laittaa muutaman pussin tulppaaninsipuleita.
Kaukasianpitkäpalko ja punaiset bellikset peittävät sen tosiasian, että ylimpänä kuvassa pitäisi olla muutaman kukan sijaan oikein iso keskittymä tähtitulppaania 'Little Beauty'.
Aurinkopenkissä sentään kukki suunnilleen normaalimäärä tulppaaneja ('Candy Prince' ja 'Synaeda Blue'). Hiekkainen maa ja viettävä rinne selvästi pelasti nämä sateiselta kesältä.
Ihan kaikki sipulikukat eivät sentään näyttäneet kärsineen kosteasta kesästä. Ukkolaukkoja nousee nimittäin hirmuisen paljon joka paikassa, johon niitä on istutettu. Myös monet muut laukat näyttävät tekevän nuppuja hyvin, tosin lopullinen tilanne selviää vasta sitten kun kaikki kukkivat. Syksyllä istutetusta persianpikarililjasta en ole vielä löytänyt merkkiäkään, mitä ihmettelen kovasti. Ei kai se niin hyvin voi maastoutua muiden kasvien sekaan, etten sitä sieltä erottaisi? Myös helmililjoja nousee oikein mukavia mättäitä.
Tämä vaaleansininen söpöläinen lienee 'Valerie Finnis'.
Varjokujan alun monta vuotta sitten istutetut helmililjat kukkivat viime vuotta paremmin.
Varjokujan loppupäässä kukkii lemmikkejä. Punalehtiset 'Erica'-jaloangervot nousevat niiden seasta.
Onneksi perennoja ei kostea kesä haitannut. Varsinkin jaloangervot ovat tänä vuonna nousseet selvästi tuuheampina kuin aiemmin. Viime viikolla ollut parin asteen pakkanen kuritti autotallin seinustan vieressä olevien jaloangervojen latvuksia mutta onneksi muualla puutarhassa olevat jaloangervot kestivät pakkaset. Myös töyhtöangervojen latvat näyttivät vähän kärsineen kylmästä. Mahdolliset nuppuvioitukset selviävät sitten myöhemmin. Hallaharsoja tai muitakaan peitteitä ei vain riittänyt kaikille kasveille, joten suurin osa perennoista jäi ilman. Pionien nuput suojasin varmuuden vuoksi.
Syksyllä hankittu kevätpitkäpalko 'Rose Delight' on hengissä ja kukkii.
Samaa väriä löytyy toiselta puolelta pihaa, jossa vuorijumaltenkukka aloittelee kukintaa.
Vuorijumaltenkukka näyttää olevan mainettaan helpompi kasvi. Tai en edes tiedä, onko sillä mitenkään vaikea maine vai olenko itse mielessäni mieltänyt sen haastavaksi. Joka tapauksessa se näyttää viihtyvän meillä hyvin ja kukkii runsaasti joka vuosi. Lisäksi se teki viime kesänä sen verran hyvin itäviä siemeniä, että nyt on paljon taimia istutettavaksi emokasvin lähistölle ja kokeeksi myös muualle. Paikat vain pitää harkita tarkkaan, sillä kasvi häviää kesän aikana näkyvistä. Sitä ei siis kannata istuttaa ihan paraatipaikoille mutta ei myöskään keskelle penkkiä, sillä melko matalana se hukkuu nopeasti muiden sekaan. Jouduin itse siirtämään omani ensimmäisen kukinnan jälkeen paljon lähemmäs kulkuväylää, jotta kukintaa pääsee ylipäätään ihailemaan. Nyt sillä on vieruskavereina hitaasti keväällä herääviä siperiankurjenmiekkoja sekä 'Halcyon'-kuunliljaa. Tämä yhdistelmä on varsin toimiva ja kaikki kasvit pääsevät vuorollaan parrasvaloihin.
Pikkuruinen sinikämmeneni yllätti iloisesti tekemällä peräti kolme kukkaa, tosin yksi nupuista piilottelee vielä lehtien seassa.
Käväisin eilisaamuna paikallisen puutarhaseuran järjestämällä taimitorilla. En tänä vuonna mennyt itse myymään taimia mutta sen verran ehdin juhlimisen lomassa siellä poiketa, että kävin katsastamassa tarjonnan. Ensisijaisesti etsin kivikkorinteestä poistettujen helminukkajäkkäröiden tilalle jotain sopivaa kasvia mutta kuten yleensä ostoksilla käy, niin juuri sitä ei ole tarjolla mitä lähti hakemaan. Sen sijaan käteen tarttuu sellaista, mille ei ole tarvetta eikä paikkaa. Onneksi hankintani olivat vielä pieniä taimia ja joutavat odottelemaan purkeissaan siihen saakka, että keksin niille sopivat kasvupaikat. 
Taimitorin löydöt: tummapärskäjuuri ja purppuraorvokki.
Purppuraorvokille löytynee sopiva kasvusija helpommin mutta pärskäjuuri aiheuttaa päänvaivaa. Pieni taimi nyt ei paljoa tilaa tarvitse mutta paikan pitää olla sellainen, että pärskäjuuren kasvaessa ympäriltä saa helposti poistettua liian lähelle tulevia kasveja. Se kun kasvaa kookkaaksi eikä ilmeisesti tykkää kasvurauhan häiritsemisestä. Kuivasta ja paahteestakaan se ei välitä, vaan asustelisi mieluummin puolivarjossa ja syvämultaisessa paikassa. Niitähän täältä löytyisi mutta suurimman osan ovat vallanneet jaloangervot ja kuunliljat. Suon laidalla olisi paksulti kuohkeaa multaa kun vain poistaisi raparperin mutta sinne olin jo suunnitellut alppiruusuja. Grillikatoksen takaa voisi poistaa sormivaleangervoa mutta kuinkahan pärskäjuuri maistuu lehtokotiloille? Siltä kulmalta tonttia niitä yrittää meille päin mönkiä mutta ovat tähän saakka pysähtyneet nauhukselle, josta niitä on helppo kerätä. Mieluusti kuulisin kokemuksianne tummapärskäjuuresta tai sen vaaleakukkaisista serkuista, jos jollakulla niitä puutarhassaan kasvaa.
Kivikkorinteestä löytyi varsin tuima tuijotus. Kuvassa marmorimehitähtiä sekä yksi eksynyt pieni seittimehitähti.
Nyt vain toivotaan kesäisempiä kelejä, jotta saa kasveja ulos. Huomasin tomaattien ja chilien tekevän jo raakileita, vaikka joutuvat nököttämään ulkovarastossa tuulelta ja kylmyydeltä suojassa. Tänään on varsinkin tuullut sen verran navakasti, että saa melkein pelätä kasvien lähtevän juurineen taivaan tuuliin. Onneksi toistaiseksi kaikki ovat pysyneet paikoillaan. Millaista myrskyä teillä on pitänyt?