Kukkakimppukalenteri: 24. luukku

Ja viimeistä viedään! Nyt ei turvauduta syksyn viimeisiin jämiin, vaan kehiin pääsee aiemmin kesällä kasattu kimppu, jonka päätähtinä loistavat punaiset gladiolukset.

Gladioluksen kukissa on vähän samaa muotokieltä kuin jouluisissa amarylliksissä.

Kaverina vielä tiukasti nupullaan olevaa komeamaksaruoho 'Herbstfreudea' sekä pari daaliaa.

Vihreinä käytin sormivaleangervon ja valkotäpläimikän lehtiä sekä (ilmeisesti) siperiankurjenmiekan pitkiä lehtiä. Ehdin jo kirjoittaa edelliseen lauseeseen päivänliljan, mutta sitten tuli mieleen joku muistikuva siitä, että olisin kyninyt siperiankurjenmiekkamättäitä. Saatoin kyllä napsia molempia mutta ehkä kimppuun päätyivät lopulta kurjenmiekat.

Kimpulla oli kokoa ja näköä, joten mikäs sen juhlavampi valinta jouluaaton luukkuun.

Juhlavuutta hieman nakertavat gladiolusten vänkyrät latvat. Muistutan vielä, että leikoksi tarkoitetut gladiolukset kannattaa tukea jo ennen kaatumista eikä vasta sitten kun ne ovat pötkötelleet muutaman päivän, kuten itse tein. Parista latvasta voitte selvästi huomata, milloin kukkavarsi on ollut kaatuneena ja missä vaiheessa se on tuettu uudelleen pystyyn. Toisaalta, eikös se täydellisyydentavoittelu olekin aika epätervettä ja stressaavaa, kun vaihtoehtoisesti voi ottaa vähän rennommin? Muistakaa se, jos viime hetken joulustressi yrittää iskeä kimppuunne (heh). Lopuksi vielä muutama kollaasi koko joulukalenterin kimpuista. Mikä on suosikkisi?

Spiraaliin sidottuja kimppuja ja itsenäisyyspäivän gladiolukset.

Räväkämpiä värejä ja Inkerin kukkalaatikko.

Hörhelöitä ja maksaruohokimppu. Numerot tulivat vahingossa pienempinä kuin muihin kollaaseihin mutta ehkä niistä saa selvän.

Oikein hyvää, rauhallista ja tunnelmallista joulua kaikille blogini lukijoille!

Kukkakimppukalenteri: 23. luukku

Tämän päivän kimpun nimi voisi olla vaikka "Jämät". Yksi kesällä kyhätyistä kimpuista oli nimittäin niin surkea räpellys, että vielä syksyn viime metreillä piti keksiä jotain muuta kalenterin täytöksi. Pakkanen oli jo turmellut melkein kaiken käyttökelpoisen puutarhassa, joten katse kääntyi jo sisällä oleviin kasveihin. Itse asiassa se onkin itselleni aika tavallinen tapa, sillä usein kukkakimpusta osa on vielä täysin käyttökelpoista siinä vaiheessa kun suurin osa on jo kompostikelpoisia. Pienellä tuunauksella kimpun jämistä voi vielä saada sievän (tai joskus vähemmän sievän) pikkukimpun.

Maa-artisokan kukkia, salkoruusu 'Nigra' ja verenpisaran nuppuoksa.

Verenpisarasta katkesi yksi nuppuinen oksa siinä vaiheessa kun olin siirtämässä sitä kellariin. Niinpä otin sen sisälle, josko nuput jaksaisivat aueta maljakossa. Kolme käyttökelpoista kuunliljan lehteä löytyi varjokujalta, kun nostelin isompien kasvien lehtiä pois edestä. Ne olivat suojanneet muutamaa kuunliljaa hallalta.

Yksi kärhön siemenkotakin pääsi vielä kimppuun mukaan.

Tästä tuli tällainen kapea ja korkea asetelma.

Vaikka tämä kimppu ei kovin jouluinen olekaan, niin verenpisaran pulleat nuput näyttävät minusta aivan joulukoristeilta. Muotokielessä taas on pikkuisen taivasta kohti ampaisevia ilotulitusraketteja, joten saadaan viittaus uuden vuoden juhlallisuuksiin näppärästi mukaan.

Kukkakimppukalenteri: 22. luukku

Syksyn viimeisiä kukkia vietiin maljakkoon, kun satuin huomaamaan, että useampi pakkasyö ei ollutkaan nitistänyt vielä ihan kaikkia. Kimpun nimi voisikin olla vaikka "Viimeiset urhoolliset".

Syysasterit ja myskimalvat kestävät pakkasta oikein hyvin. Tarhalyhtykärhö PRINCESS KATEN nuput eivät enää auenneet.

Keltatörmänkukkakin kestää pakkasta näemmä erinomaisesti.

Astialla, johon tämän myöhäissyksyn pikkukimpun keräsin, on pieni tarina takanaan. Johonkin koulutuspäiville piti tuoda mukanaan lasipurkki kansineen tuunattavaksi. Paikan päällä ohjeistettiin koristelemaan purkki työtilasta löytyvillä tarvikkeilla (joita siis oli ihan laidasta laitaan: maaleja, kankaita, helmiä, nappeja, nauhoja, luonnonmateriaaleja...). Minä menin aikalailla helpoimman kautta ja vetäisin purkin ympärille vain suikaleen pitsiä reunoistaan kuumaliimalla kiinni ja pari kierrosta ohutta kultalankaa päälle. Kanteen liimasin kanelitangon, tähtianiksen ja höyhenen. Lopuksi paljastettiin tuunattujen purkkien tarkoitus: purkkeihin piti keksiä (omalla ajallaan) kehuja, kauniita ajatuksia ja tsemppiviestejä itselleen ja säilyttää ne jossain näkösällä. Sitten aina huonon päivän iskiessä voisi sieltä käydä nostamassa jonkun ja saada näin piristystä päiväänsä. Paljastetaan nyt, kun "rikos" on jo vanhentunut, etten koskaan kirjoittanut ensimmäistäkään lappusta purnukkaani. Ehkä jonkun päivää oikeasti piristää nostaa purkistaan lappu, jossa lukee, että "Oletpa kaunis tänään!" tai "Osaat varmasti!", mutta minun juttuni moinen ei ole. Paljon enemmän piristää purkista pursuava kukkakimppu.

Aina tämä lippulappuset voittaa!

Joulu lähestyy vauhdilla mutta vielä löytyy kimput parille päivälle.

Kukkakimppukalenteri: 21. luukku

Tänään on vuorossa pikkuinen asetelma, sanoisinko suorastaan minimaalinen. Rehellisesti sanottuna tätä tehdessä tuli mieleen, että miksi ne kuningasideat tulevat mieleen aina liian myöhään. Lokakuun puolivälissä ei nimittäin ollut enää kovin runsasta tarjontaa, kun piti ottaa mittakaava huomioon.

Lähikuvassa lemmikkiä (joka oli kyllä luonnossa selvästi vaaleansininen) sekä valkoista tuoksupielusta.

Arvasitte oikein: Nestorin ja Inkerin minipuutarhassa oli hetken aikaa ihan reaalimaailmassakin eläviä kasveja. Asetelma on tehty kukkasieneen ja siinä on lemmikin ja tuoksupieluksen lisäksi käytetty sammalleimun latvoja. Tuoksupielukset säilyivät nätteinä pari päivää, sammalleimut hieman pidempään. Lemmikit eivät oikein meinanneet jaksaa, mutta olipahan testattu niitäkin.

Ja tässä kuvassa lemmikit eivät edes meinaa erottua. Onneksi tuoksupielukset näkyvät.

Yritin miettiä pääni puhki, mitä kasveja lemmikit, tuoksupielukset ja sammalleimut voisivat vastata "isossa" maailmassa. Ehkä tuoksupielus voisi olla joku kesämalvikki tai hieman epätyypillinen lilja? Lemmikinkukat muistuttavat hieman petunioita, vaikka kasvavatkin enemmän ylöspäin kuin riippuen. Sammalleimuista tuli mieleen vinksallaan kasvavat agaavet.

Taisikin olla Inkerin kukkaistutus tämä.

Ensi kesänä pitää ehdottomasti ottaa uusiksi tämä miniasetelman tekeminen. Aiemmin kesällä valinnanvaraakin on varmasti enemmän.

Kukkakimppukalenteri: 20. luukku

Jokasyksyinen perinteeni on kerätä edes yksi kimppu komeamaksaruohoja maljakkoon. Ne ovat syksyn viimeisimpiä sinnittelijöitä ja tämäkin kimppu on kerätty parin pakkasyön jälkeen. Suurin osa kukista oli jo tähän mennessä ottanut osumaa joko sateista tai kylmästä mutta komeamaksaruohot porskuttavat edelleen hyvävointisina.

Komeamaksaruoho 'Herbstfreude'.

Maksaruohot eivät muuta seurakseen kaipaakaan.

Jo muutama oksa riittää muhkeaan kimppuun.

Välillä voi aivan hyvin mennä siitä mistä aita on matalin.

Kukkakimppukalenteri: 19. luukku

Tämän päivän luukusta paljastuu pikkujoulutunnelmaa: vähän punaista, ripaus pirskahtelevaa iloa, aavistus joulukuusen syvänvihreästä ja mausteeksi hyppysellinen dramatiikkaa. Kimppu on kerätty elokuun lopulla.

Gladiolusta, kuunliljaa 'Gold Standard', keijunkukkaa 'Midnight Rose', purppuraheisiangervoa ja kaitaröyhytatarta.

Tatarista tuli hauskat varjot. Maljakkona Muurlan Cupido Täyttymys.

Tämä kimppu sopi kivasti keittiön ikkunalle. Anopinhampaasta löytyi samoja sävyjä kuin kuunliljoista.

Kukkakimppukalenteri: 18. luukku

Tämän päivän kukkaluukkua ei ehkä pysty sanomaan kimpuksi, vaan ennemminkin asetelmaksi. Piti pelastaa kukkia sateesta ja samalla saada jotain kaunista koristamaan viikonlopun ruokapöytää.

Vaaleanpunaisen ja valkoisen kirjoma daalia.

Koristeheinät kävivät daaliankin kaveriksi. Seassa on myös konnanyrttiä.

Lasipurkissa on lisää konnanyrttiä. Taustalla jälkiruokakulhossa kelluu valkoinen daaliankukka.

Konnanyrttien kaverina on myös tummanpinkkiä tuoksuhernettä. Keräsin kukat sateessa, joten vesipisarat jäivät koristeiksi.

Pimeissä sisätiloissa kuvaaminen on haastavaa niillä laitteilla mitä itselläni on käytössä. Erityisen hankala oli saada tämän postauksen värejä toistumaan luonnollisina. Pöydän väri muuttui jostain syystä paljon keltaisemmaksi mitä se oikeasti on samalla kun kaikki muu meni liian kylmän värisiksi. Pienellä sävyjen säädöllä sain eroa tasoitettua mutta värit ovat silti vähän kummalliset. Postauksen ensimmäisessä kuvassa sekä yllä olevassa tuoksuhernekuvassa onnistuin taltioimaan värit oikein.

Asettelin kukat kaakelille, jota olen käyttänyt mm. kynttiläasetelmien alustana. Alla on huopapalaset estämässä pöydän naarmuuntumista.

Vielä muutama päivä jouluun. Jokohan kimppumateriaalit alkavat käydä vähiin?

Kukkakimppukalenteri: 17. luukku

Eilisen dramatiikka kaipaa vähän pehmennystä. Tänään on vuorossa kuivakukkakimppu, jossa on sekä höyhenenpehmeitä että neulanteräviä elementtejä ja utuisen herkkiä värisävyjä yhdistettynä vaaleanpunaisen sävyihin.

Kaunopunahatun vasta avautuva kukka on veikeän näköinen.

Kärhön siemenkota pörhistyy suloisesti kuivaessaan.

Punahatun siemenkota ja luvattomasti kukkimaan päässeitä helminukkajäkkäröitä.

Syyshortensia 'Prim White' ja koristeheinät toimivat tässäkin kimpussa päämateriaalina. Kuvakulma tosin ei ehkä ole ihan edustavin...

Syyshortensian kukintoja kannattaa ehdottomasti kerätä talteen silloin kun ne ovat somasti punertuneet. Niitä ei tarvitse edes sen kummemmin kuivattaa, sen kun asettelee vain maljakkoon ja ihastelee. Ne säilyttävät värinsä ja muotonsa kauniisti vähintään pari vuotta kunhan eivät ihan suorassa auringonpaahteessa ole.

Kukkakimppukalenteri: 16. luukku

Tänään on vahvoja kontrasteja ja dramatiikkaa tarjolla, jos tähänastiset, pääsääntöisesti sopusointuiset yhdistelmät eivät ole iskeneet. Kimppu on kerätty lokakuun alussa.

Salkoruusu 'Nigra' on hätkähdyttävä pari kehäkukille ja maa-artisokan kukille.

Olin harmitellut aiemmin kesällä sitä, kun salkoruusu 'Nigra' kurotteli taivaita kohti ja alimmasta kukasta latvaan oli suunnilleen 1,5 metriä. Ei minulla niin suurta maljakkoa ollut, että olisi saanut moiset salkoruusut pysymään tukevasti pystyssä leikkokukkana. Siinä vaiheessa kun kukkavarren alaosa oli jo kukkinut ja nuppuja alkoi avautua lähempänä latvaa, pääsin leikkaamaan salkoruusujakin maljakkoon. Ja nehän olivat suorastaan erinomaisia leikkokukkina: pitkäikäisiä ja näyttäviä. Yhdestä varresta sai pätkittyä monta oksaa, kun napsi vain muutamia kukkia kunkin varren alaosasta pois.

Pinkkiäkin toki pitää olla, sitä tarjoilee kaunopunahattu 'Magnus'. Lisää tummaa sävyä tulee purppuraheisiangervon oksista.

Loistavia pikkuaurinkoja ja kaiken valon imeviä mustanpuhuvia sävyjä.

Tämän kimpun kuvaaminen vaati paljon vaivannäköä, kun ulkonakin oli pilvistä ja sateista. Kattolamppu ei riittänyt, vaan piti viritellä kirkas pöytälamppu kaveriksi ja vähän käsitelläkin kuvia vielä jälkikäteen. Vaikka keltainen ei olekaan ihan lempivärejäni, niin tämä kimppu kyllä ilahdutti keittiön pöydällä. Ja ihme olisi, jos melkein 40cm halkaisijaltaan oleva kirkkaankeltainen väripläjäys ei saisi syksyn pimeyttä tuntumaan vähän iloisemmalta.

Kukkakimppukalenteri: 15. luukku

Tämän päivän luukusta paljastuu herkän kesäinen pikkukimppu, vaikka ajallisesti ollaan jo syyskuun lopulla. Inspiraation kimppuun sain tuoksuherneistä ja ylipitkiä kukkavarsia tehneestä belliksestä. Alkukesällä belliksen kukat tuntuvat jäävän lyhyempiin varsiin kuin syksyn runsaassa kosteudessa. Kun kaunokaiset kerää vasta avautuneina, ne kestävät pitkään maljakossa.

Valkoinen tuoksuherne on lajiketta 'Mammoth White'. Se tekee oikein pitkät varret, joten se on erinomainen leikkona.

Vaaleanpunaiset tuoksuherneet tekevät vähän lyhyemmät kukkavarret.

Rennosti riippuvat heinät sopivat kaveriksi.

Huomisen kimppu edustaakin sitten aivan toista ääripäätä. Hempeydestä ja herkkyydestä ei ole tietoakaan.

Kukkakimppukalenteri: 14. luukku

Tämän päivän luukusta paljastuu jo selvästi syksyinen kimppu. Ollaan syyskuun loppupuolella ja puutarhasta alkaa löytyä kaikenlaista jännittävää kimppuihin kerättäväksi. Vielä ei ole ollut hallaöitä, mutta kylmä on selvästi saanut joissakin kasveissa muutoksia aikaan. Sävyt ovat pehmeitä ja murrettuja, hailean keltaiset kehäkukat tuovat ripauksen raikkautta.

Tämä "karvamato" on veriapilan siemenkota. Aika hauska minusta.

Kärhön siemenkotiakin löytyi ja viimeisiä kehäkukkia. Tummanpuhuvat lehdet ovat selleriä.

Päämateriaalina on somasti punertunutta syyshortensiaa ('Prim White')

Syksyn värinen kimppu ylhäältä.

Tämä kimppu säilyi pitkään hyvän näköisenä maljakossa. Sellerinlehtien voimakkaan tuoksun takia se ei kuitenkaan ollut ihan paras valinta lähietäisyydeltä ihailtavaksi.

Kukkakimppukalenteri: 13. luukku

Lucian päivään tuo valoa heleä limenvihreä kimppu, johon yhdistin syyshortensiaa 'Prim White' ja kuunliljaa 'Golden Standard'.

Syyshortensian 'Prim White' kukat (tai valekukat, mitkä lie) ovat vasta avautuneena kirkkaan limenvihreitä.

Yhdestä oksasta ja kolmesta kuunliljan lehdestä tuli söpö pikkukimppu.

Tämä kimppu ei jäänyt itselle, vaan lähti tuomisiksi sukulaiselle.

Hyvää Lucian päivää!

Kukkakimppukalenteri: 12. luukku

Tämän päivän kimppu on kuin kukkaniitty: sitä sun tätä sulassa sovussa ja kepeitä heiniä seassa. Kimppu on kerätty syyskuun alussa, mutta samoja kasveja oli kukassa jo kuukautta aiemmin.

Kivikkotörmäkukka 'Pink Mist' on hyvä leikkokukka. Tuoksuherneitäkin keräsin muutaman.

Punakosmoskukka on suorastaan pakollinen niittykimpuissa.

Nämä taisivat olla purppurakeijunkukka 'Palace Purplen' nuppuja.

Toissa kesän koristeheinäkokeilusta heinä F ei silloin onnistunut, joten kylvin sitä uudelleen tänä vuonna. Istutin taimet mustaluumun juurelle samaan ruukkuun ja tällä kertaa onnistuin. Heinä teki melko pitkät varret, kapeat ja pitkät lehdet ja heinä-elokuun vaihteesta alkaen runsaasti hentoja röyhyjä (?), jotka ovat olleet ihan hauska lisä kukkakimpuissa. Heinän lajista minulla ei ole tietoakaan, saa vinkata.

Rento ja vapaa on tämä kimppu. Vihreinä akileijan, lehtosinilatvan sekä heinä F:n lehtiä ja röyhyjä.

Vaikka kimppu näyttääkin ehkä siltä, että siihen on vain kerätty yhtä sun toista ja tungettu ne samaan maljakkoon, tein sen kuitenkin suunnitelmallisesti. Aika moni kesän kimpuista oli tiiviitä ja runsaita  mutta kivikkotörmäkukat ja kosmokset vaativat mielestäni ilmavampaa otetta. Kapea kristallivaasi oli riittävän korkea, jotta myös pisimmät heinän lehdet saivat roikkua vapaasti.

Kukkakimppukalenteri: 11. luukku

Tänään on ihan tavallinen peruskimppu itselleni mieluisista väreistä. Aina ei vaan huvita sen kummemmin sommitella ja leikitellä, vaan nappaa vain nopeasti muutaman kukkasen ja vähän vihreää. Eihän ne kukat puutarhassakaan aina niin siististi kasva!

Myskimalva ja isotähtiputki ovat tämän kimpun pääosassa.

Leijonankita 'Potomac Lavender' sopi hyvin kimpun sävyihin.

Leikkovihreänä kevätvuohenjuurta.

Jos on kimppu sen kummemmin asettelematta rääpäisty luomus, niin maljakoksikin sopii hyvin hillopurkki. Varastoista löytyi kulta-valkoinen naru, jonka kietaisin purkin kierteiden kohdalle rusetiksi. Vähän bling-blingiä sopii aina sekaan.