Violetin sävyjä, osa 3

Välillä on kiva katsella kesän vihreyttä kukkakuvia ja kun täällä näyttää (ja tuntuu) edelleen hyvin talviselta, niin annetaan palaa nyt. Värisarja on jäänyt vielä kesken viime kesän kukkien osalta, joten jatketaanpa violetin ja liilan sävyisten kukkasten parissa. Sarjan ensimmäinen osa löytyy tästä ja toinen täältä.

Saksalaiskaupan siemenpussista kehkeytyi nätti liila ristikki. Lajikenimeä ei kerrottu mutta väliäkös sillä. Toivottavasti kaikki taimet kukkivat tänä vuonna.

Tarhakylmänkukka on söpö liilanakin. Olisi minulla ollut pari kuvaa runsaamminkin kukkivista yksilöistä, mutta tässä suuruudenhullussa taimessa on minusta täydellistä kevään tunnelmaa.

Kevättähdistä on kuvia sarjan aikaisemmissakin osissa, mutta tämä lilliputtikokoinen krookus 'Barr's Purple' pääsee nyt ensimmäistä kertaa värisarjaan mukaan.

Viime kevään upein yllätys: 'Harmonyn' sijaan tullut luumunsävyinen kaunotar. Istutin syksyllä 'Purple Hill' -lajiketta näiden lähistölle, joten kukkavertailua on tiedossa, ellei sitten tullut taas jotain aivan muuta kuin piti.

Kummitädin esikoista yksi oli hyvin tummanpuhuvan violetti väriltään. Kamera ja aurinko vain vääristävät sävyä liian siniseksi.

Laukkasekoituspussista tuli näin hieno laukka. Tämän väri sopi täydellisesti 'Gold Standard' -kuunliljan lehtiin.

Toisesta laukkasekoituksesta löytyi myös hyvin kauniita kukintoja. Nämä kukkivat aika myöhään, kuitenkin ennen mustalaukkoja, jotka ovat vielä nupullaan.

Idänkurjenpolvi 'Birch Double' oli viime kevään hankintoja. Tämä on ilmeisesti samaa kuin vanha tuttu 'Plenum' (miksi ihmeessä pitää keksiä uusia nimiä kasveille?).

Pikkuinen kuunlilja 'Blue Mouse Ears'. Jokohan tätä saisi tänä vuonna jaettua?

Loppuun upea kärhökaunotar 'Proteus'. Viime kesänä ainoastaan tämä yksi kukka oli kerrannainen, muut yksinkertaisia, joten voi olla, että tälläkin lajikkeella ainoastaan vanhat versot kukkivat kerrannaisina.

Toivottavasti nautitte näistä violetin ja liilan sävyistä. En laita kuvaa, mutta kerronpahan vain, että meille satoi sunnuntai-illan ja maanantai-iltapäivän välillä peräti 20cm lunta. Eilen (tiistaina) aamulla piti hieraista silmiä, sillä lämpömittari näytti -18 astetta ja yllätys yllätys, luntakin satoi lisää. Vähän jo toivoin, että tässä olisi saanut pikku hiljaa laittaa edes ne paksuimmat toppavaatteet odottamaan ensi talvea mutta toisin kävi. No, otetaan vastaan tämä uusi talvi ja odotetaan pipo leukaan asti vedettynä, jos vaikka huhtikuu toisi tullessaan lämpimämpää säätä.

Kevät keskeytetty

Kevät keikkuen tulevi on vanha sanonta, joka pitää joka ikinen vuosi paikkansa. Koko aurinkoinen ja lämmin maaliskuu vaihtui säälimättömään lumisateeseen ja pakkaseen. Eilen piti jopa kolata piha, kun edellisellä viikolla oli saanut edes vähän maata esiin paksun jää- ja lumikerrosten alta. Meilläkin pilkotti jo parin sentin suikale yhden kukkapenkin reunasta talon seinän sepelialueen vieressä ja löysin jopa pikkuisen vihreää. En tosin sen kummempaa kuin rikkaruohoja, mutta vihreitä ne ovat nekin. No, eipä se kevät ole ennenkään tänne vielä maaliskuussa tullut, joten hoppu pois ja pipoa uudestaan korville.

Harmaa ja suttuinen kuva ei johdu likaisesta linssistä tai tuhruisesta ikkunasta, vaan tuulessa pöllyävästä lumesta.

Tältä puolelta ehti paljastua jo kunnon suikale kiveystä ennen kuin lumi peitti kaiken uudelleen. Mustilanhortensian latvojen lisäksi myös muutama pikkujasmikkeen oksa tuli hangesta esiin.

Keikkukoot kevät ihan rauhassa ainakin vielä hetken aikaa. Huhtikuun puolivälistä alkaen saisi kuitenkin säätila muuttua minun puolestani pysyvästi lämpimämmäksi. Ei uusia lumisateita enää silloin kaivattaisi. Jatketaanpa nyt tätä juttua vihreämmillä näkymillä. Kylvimme lasten kanssa noin viikko sitten sekalaisen lajitelman siemeniä versotettavaksi. Säästin hommaa varten jostain luumutomaattilajitelmasta tulleen muovirasian, sillä siinä oli sopivasti kolme lokeroa eikä pohjareikiä, joten se sopi mainiosti juuri tähän touhuun.

Vähän huolimattomasti otin kuvia, sillä kaikki olivat yhtä epätarkkoja kuin tämä. Takana vasemmalla sinappia, oikealla sokeriherne. Edessä vasemmalla rucola, oikealla mangoldi ja uudenseelanninpinaatti.

Ei yhdestä rasiallisesta salaattiannosta koko perheelle vielä saa, mutta edes vähän vaihtelua ja tuoretta vihreää leivän päälle. Sinapin versot ovat minusta parhaita sirkkalehtivaiheessa, joten niiden tilalle saa pian kylvettyä uuden erän. Herneet maistuvat isompinakin, joten niitä käytetään alkuun hyvin säästeliäästi ja katkaistaan verso alimman lehden yläpuolelta. Silloin ne saattavat lähteä haaroittumaan ja syötävää riittää pidemmäksi aikaa. Mangoldia, pinaattia ja rucolaa ajattelin kasvattaa baby leaf -kokoiseksi mutta katsotaan nyt, kuinka pitkään niille riittää tilaa. Testasin nimittäin niiden lokerossa eräänlaista jatkuvasatoista kylvöä. Mietin kasvien järjestyksen niiden itämisnopeuden kannalta: joka toinen ryhmä itää nopeasti, joka toinen hitaammin. Tarkoitus oli syödä nopeammin itäneet pois silloin kun hitaammat alkavat vaatia tilaa. Pienet maistiaiset väleistä voi toki ottaa aikaisemminkin, kun eihän näitä malta ikuisuuksia kasvattaa.

Lähikuvasta näkee, että ihan vasemmassa nurkassa on vasta nousemassa vuonankaalia ja keskeltä salaattia. Pinaatti tosin iti vähän nopeammin kuin ennakoin, joten sillä ja mangoldilla saattaa tulla pian ahdasta.

Ei varmaan jäänyt edellisestä postauksestani mieleen se kun kerroin amerikan- ja syysvuokkojen surkeasta itämisprosentista tänä ja viime keväänä. Olin jo oikeastaan luovuttanut niiden kanssa. Yllätyinkin todella iloisesti kun heti seuraavana aamuna huomasin yhden pikkuriikkisen pienen idun pilkistävän amerikanvuokkopurkista. Joukossa oli sittenkin vähintään yksi itämiskykyinen siemen.

Muutaman päivän vanha amerikanvuokon taimi on edelleen hirmuisen pieni. Tuo valkea ei ole hometta, vaan vuokon siemenhöytyvää. Osa siemenistä on kylvetty pinnalle ja osa syvemmälle, jotta edes joku sattuisi oikealle syvyydelle.

Tulipa muuten eräänä päivänä vahingossa säikäytettyä yksi rusakonkutale liikkeelle. Viskasin lapiollisen Karon kikkareita tontin laidalle kuusen juureen ja taisin osua ainakin aika lähelle päivänokosilla ollutta pitkäkorvaa, sillä oksien seasta pomppasi hyvin häkeltyneen näköinen rusakko. Eteneminen oli päivän ajan pehmenneessä hangessa sangen vaivalloisen näköistä rämpimistä, vaikka yritin jouduttaa pomppimista parilla lapiollisella lunta. Enpä olisi arvannut, että jäniskin voi upota hankeen niin hyvin. Eläinten ystäville tiedoksi, että heittämäni lumet jäivät kauas rusakosta, mutta toivottu vaikutus niillä silti oli. Luulen, että se jussikka ei ihan hetkeen jää saman kuusen alle päiväänsä viettämään. Toivottavasti ei tule edes lähelle puutarhaani koko pienen ikänsä aikana ja kertoo kavereille ja jälkeläisilleenkin, että täällä voi saada kakkaa niskaan kesken unien.

Terttuselja onkin aika kivan näköinen hyödettävä. Meillä niissä oli jo isot silmut, joten ne lähtivät hyvin nopeasti vihertymään ja nuppuilemaan.

Laitoin muutaman oksan saamaani naistenpäivän kimppuun, joka on tosiaan kuivunut aika kauniisti, niin kuin kukkakauppias lupasi. "Kävyt" olivatkin protean siemenkotia ja ne ovat nyt auenneet.

Miten sitä onkin joissain asioissa niin yllytyshullu? Edellisen kuvan kimpusta rumasti kuihtuneita ruusuja ja neilikoita poistaessani huomasin, että protean siemenkodista karisi valtavat määrät siemeniä. Uteliaisuuttani tutkin, millainen kasvi protea onkaan ja voisiko sitä saada kasvatettua huonekasvina. Heti kun luin, että monen proteaheimoon kuuluvat lajit ovat hankalia idättää ja kasvattaa, päässäni suorastaan napsahti. Tiedättekö sen tunteen? "Jassoo, vai näin on! Varmastiko? Pakko kokeilla!" Monimutkaiset idätysohjeet kuuma-, kylmä- ja kemikaalikäsittelyineen tuntuivatkin todella haastavilta kotioloissa toteutettaviksi, mutta eipä mikään estä laittamasta siemeniä muiden idätettävien sekaan kylvölautalle. Ei mene multaa hukkaan eikä tarvitse arvailla, onko sieltä nyt joku siemen itämässä vai ei kun kaiken näkee yhdellä silmäyksellä. Toiveet itämisestä eivät ole kovin korkealla, mutta kaikkea pitää kokeilla (paitsi kortteen istuttamista kukkapenkkiin).

Proteat ja samettikukat sulassa sovussa. Kunhan saan sammarit pois välistä, laitan protean siementen päälle palan talouspaperia tai suodatinpussia siirtämään kosteutta kippuraisten siementen yläpuolellekin.

Tänään onkin aurinkoinen ja tuulinen pakkaspäivä. Taimet saavat siis nauttia valosta ja ehkä itse suuntaudun jään hakkaamisen sijaan taimien koulimispuuhiin. Mukavaa päivää!

Taimia taas

Taimia, taimia, enemmän taimia. Taimia siellä, taimia täällä, kohta ne täyttävät joka ikkunan. Vielä ei ole homma räjähtänyt käsiin (hahhah), mutta saa nähdä, mitä tässä vielä ehtii tapahtumaan kevään mittaan.

Kylmäkäsitelty erä himalajanesikkoa näyttää itävän aivan yhtä hyvin kuin suoraan huoneenlämpöön kylvetty purkki.

Ensimmäisen erän koulinnan jälkeen tuli pientä hukkaprosenttia (huolimaton kastelu syynä?) ja 40 taimesta selvisi hengissä "vain" nämä 22 ja eteisessä olevat 7.

Tänä vuonna siemenissä on ollut minusta vallan erinomaiset itämisprosentit. Himalajanesikot ovat itäneet valtavan hyvin, samoin vanhat sellerinsiemenet ja tomaatit. Purppurarevonhännillä peittäisin yli 10 neliömetrin alueen ja tarkoitushan oli niitäkin saada vain 6-8 yksilöä. Ahkeraliisoja ja petunioita tuli tuplasti liikaa ja niistä pitikin valikoida koulittavaksi ainoastaan reippaimmat taimet ja viskata reppanat surutta kompostiin. 2019 päiväyksellä varustetut ruusukaalit itivät 100-prosenttisesti, joten minulla on nyt kahden sijaan neljä ruusukaalin tainta. Mistä olisin arvannut, että jos tuoreiden siementen itävyysprosentiksi mainitaan 75%, niin vanhat siemenet itävätkin näin paljon paremmin? Kasvimaan kylvöt on suunniteltu kahden mukaan eikä neliömetrin tilan vaativaa kasvia ole kovin helppoa lykätä ihan mihin vain. Viimeisimmistä kylvöistä on alkanut puskea myös leijonankitaa. Ripottelin niiden siemenet suoraan pieneen lokerikkoon neulankärjen avulla yksitellen 2-3 siementä/lokero, jotta minun ei tarvitsisi koulia taimia. Tarkoitus oli saada 12 leijonankitaa, mutta toistaiseksi näyttää siltä, että ei näidenkään siementen itämiskyky ole mihinkään vuodessa hävinnyt. Tällä hetkellä taimia on tasan 12 kappaletta, mutta olen aivan varma siitä, että niitä nousee lähipäivinä vielä lisää.

Saaripalstan leijonankidat ('Potomac Lavender') näyttävät olevan hyvin itäväistä sorttia. Eikös näiden kahden taimen takaa kurki vielä yksi "mittarimato"?

Kaurajuuren taimille tein ihan oman ratkaisun maitotölkistä. Näin sain niille tavallisia ruukkuja syvemmän kasvutilan. Tällaiset heinät tuskin tarvitsevat vielä tässä vaiheessa tämän kummempaa tilaa lehdilleen.

Hopeaputouksen taimissa on jo kasvulehtiä. Nämä ovat kasvaneet aika epätasaisesti, kuten kuvasta näkee.

Taimipöydältä vie tilaa myös "vieraslaji". Työpaikan viherkasvi-istutuksissa olevat mehikasvit alkoivat joulun jälkeen näivettyä yksi kerrallaan. Syynä saattoi olla valon puute, ikkunoilla olleiden ruukkujen alla paahtanut lämpöpatteri, näiden yhdistelmä tai joku tuntematon syy. Helmikuussa päätin ottaa mehikasveista yhden pistokkaan ja kokeilla, saako sen juurtumaan. Kasvilampun alla kun oli hyvin tilaa vielä silloin. Parissa viikossa alkoi näyttää siltä, että homma toimii, joten pelastin työpaikalta loput vielä edes jollain lailla elossa olevat oksat. Ainakaan kasveissa ei ollut mitään tautia kun kerta kaikki ovat lähteneet kasvuun. Toivottavasti nämä juurrutetut taimet selviävät alkuperäisiä paremmin.

Työpaikan mehikasvit ovat alkaneet puskea uutta kasvua. Isoimman aion istuttaa parin viikon päästä takaisin työpaikalle ja loput kevään mittaan kunhan vähän vahvistuvat ensin.

Maaliskuun alkupuolella sisälle otettu isompi karjalanneito on herännyt talviuniltaan. Pienempi vielä nukkuu.

Itse kerätyt samettiruusun siemenet ovat itävyystestissä kylvölautalla. Vihreällä on merkitty ensimmäinen itänyt siemen, sinisellä homehtunut siemen, jonka otin kuvaamisen jälkeen heti pois. Kylvin nämä toissapäivänä.

Nyt taimipöydän tila alkaa olla jo aika hyvin käytetty. Muutama ruukku mahtuu vielä takareunaan kunhan siirrän atsalean takaisin eteiseen ja sirovuoripalmun johonkin muualle. Osa purkeista on tilan säästämiseksi jaettu väliseinällä kahtia.

Takkahuoneen lipaston päällä on toistaiseksi vain yksi taimilaatikko. Täällä riskinä on lasten leikit ja nälkäiset dinosaurukset, kuten kuvasta näkyy...

Hei, mutta melkeinpä unohdin sen, että ihan joka ruukussa ei näy liikaa taimia. Punaluppioita on itänyt ainoastaan yksi ja täysin ilman taimia ovat vielä syys- ja amerikanvuokkokylvökset. Tosin niiden kohdalla toiveet eivät ole järin korkealla, sillä viime vuonna vain yksi amerikanvuokko suostui itämään. Toivoisin sen selviävän talvesta ja sen viereen kippaamani itämättömän syysvuokkokylvöksen puskevan keväällä monen monta tainta kaveriksi. Myös tämän kevään vuokkokylvöt kaadan johonkin kukkapenkin reunaan, sillä saattavathan ne tarvita useamman kylmä- ja lämpökäsittelyn ennen kuin suostuvat itämään. Ehkä ripottelen loppukesällä loput vuokkojen siemenet pitkin kukkapenkkejä, jos ne vaikka lähtisivät paremmin kasvuun ihan omin neuvoin. Kahden vuoden surkeasti onnistuneet syys- ja hankikylvöt on minusta tarpeeksi, jossain vaiheessa on luovutettava tai tulee pää kipeäksi. Aina sitä paitsi tulee uusia lajeja kokeiltavaksi, joten ei kylväminen kesken lopu.

Yö ja päivä yhtä pitkät

Kukkuu! Täällä jo ensimmäinen pelargoni nuppuilee.

Tänään on kevätpäiväntasaus, eli päivä ja yö ovat yhtä pitkiä. Vuoden valoisin aika alkaa ja mikäs olisikaan sen mukavampaa. Meillä on edelleen hanget korkeat nietokset, mutta viimeisin vuorokausi on saanut suorastaan silmin nähtävää edistystä aikaiseksi. Aamulla nimittäin huomasin, että aurinkopenkkiä rajaava aita on ilmestynyt näkyviin. Ihmeellistä, miten paljon sulamista nopeuttaa se, että lämpötila pysyy yölläkin plussalla tai edes nollan tuntumassa verrattuna -10 asteen yöpakkasiin, joita täällä on ollut muuten melkein joka yö.

Ei vielä maata, mutta sentään aidan huippua on jo näkyvissä. Törröttäjät ovat purppurapunalatvaa, sitä korkeampaa versiota, ei 'Phantomia'.

Kevään edistäminen lähtee edes siitä, että kaivetaan rappusta ja rappurallia vähän esille lumen ja jään seasta.

Toisestakin rappusesta sai jo kunnon jääpalaset hakattua irti. Aivan seinän vierustoilla alkaa näkyä kapea reunus sepeliä, mutta muuten lunta on vielä melkoisesti.

Ei näy vielä lasten lumilinnan lattioilla pälvipaikkoja (tuo yksi tumma möykky on sammalpallero, jolla lapset leikkivät aiemmin talvella).

Ei passaa jalan eksyä kovin paljoa polun ohi tai uppoaa polveaan myöten. Karokin joutuu jo levittämään varpaansa lumikengiksi, sillä sohjoksi sulanut hangen pinta upottaa paikoitellen.

Puuhailen taimien parissa joka päivä. Kelloköynnökset kasvavat sen verran vauhdilla, että niitä pitää käydä ohjailemassa vähintään kerran päivässä. Katkon osan niiden tarttumakärhistä ja kieputan varsia löyhälle kiepille, jotta kasvit pysyisivät mahdollisimman matalina. Silloin niitä on helpompi kuskata myöhemmin ulos ja tarvittaessa suojata auringonpaisteelta ja kylmältä. Pari olen myös latvonut, vaikka kelloköynnökset ovat lähteneet haaroittumaan aika hyvin ihan omin avuinkin. Eivätpähän kaikki kasva ihan niin nopeasti. Muuten taimipöydillä on juuri nyt aika seesteistä; ei ole uusia itäneitä ja aikaisemmat on pääosin jo koulittu tai mahtuvat olemaan edelleen kylvöastioissaan.

Kelloköynnösvuoristoratoja. Tarttumakärhien kanssa saa olla tarkkana, sillä jos joku jää huomaamatta, on seuraavana päivänä jo melkoinen sekasotkun alku valmiina.

Lehtensä melkein kokonaan pudottanut rungollinen jouluatsalea on lähtenyt virkoamaan hyvin. Hassusti vain tuo oikealle sojottava pitkä oksa on tuuhein. Olisin halunnut vähän typistää sitä, mutta eihän tuota raski pätkiä!

Isoinkarvillean siementen piti olla hitaita itämään, mutta nämä ja kaksi muuta itivät vajaassa kahdessa viikossa.

Pientä sisustamistakin olen tehnyt, vaikka en muuten mikään sisustajatyyppi oikein olekaan. Löysin vaatehuoneen ylähyllyltä pari rullaa valkoista D-C-FIX-sisustuskalvoa. Ostin kolme rullaa pikkurahalla muutama vuosi sitten kun näin tori-sivustolla jonkun myyvän ylimääräisiksi jääneitä rullia. Meillä oli keittiössä ilmakeskuslämmityksen tavattoman ruma likaisenkeltainen peltiovi sekä samaisen hökötyksen uurrepintainen, nuhjuiseksi värjäytynyt sivuseinä, jotka halusin piilottaa. Muutaman vuoden jälkeen olen edelleen niin tyytyväinen ratkaisuun, että päätin nyt uudistaa kodinhoitohuoneessa samaa keltaista sävyä olevan lämminvesivaraajan oven. Muistin pian, miksi jätin sen aikoinaan tekemättä. Ensimmäinen yritys lähti menemään vinoon ja toisella yrityksellä kerran irrotettu kalvo meni tietysti pahoille kuplille. Eikun uutta rullaa kehiin. Toinen reuna tarttui liian aikaisin, meni ruttuun ja taas piti repiä kalvoa irti. Viimein kalvoa oli jäljellä ainoastaan pari senttiä tarvittavaa pidempi pätkä ja se oli pakko vain saada edes jollain lailla kiinni tai ovi jäisi keltaiseksi. Yläkulmaan tuli jostain syystä muutama ruma ryppy, mutta ei ollut varaa välittää niistä. Onneksi koko loppuosa onnistui erittäin hyvin. Parin tunnin mietinnän jälkeen tekaisin oven yläkulmaan aikaisemmista yrityksistä ylijääneelle kalvolle permanenttitussilla peitekuvan, jonka liimasin nurkkaan häivyttämään rypyt.

Aika hyvä siitä tuli, vaikka itse sanonkin. Ovi oli astetta tummempi kuin ihan vasemmassa yläkulmassa näkyvä kellokytkimen kotelo. Alle metrin levyinen käytävä valaistui kummasti pienellä värimuutoksella.

Juuri katson ikkunasta, kun naapuri lapioi pihakiveystään puhtaaksi. Heille aurinko pääsee paistamaan koko päivän, joten piha sulaa nopeasti. Ovat he toki tehneet talvella vähän ahkerammin lumitöitäkin, joten lunta ja jäätä oli vain puolet siitä mitä meillä. No, kyllä se joskus meidänkin pihamaa sulaa.

Aivopähk... SIEMEN!

Kävipä sitten päivänä eräänä niin köpelösti, että postista tupsahti muutama pussi lisää siemeniä. Parissa oli ihan lajikenimet kasveille, mutta yksi sisältää melkoisen määrän arvoituksia. Vierailu ruotsinkielisellä siementoimittajan sivustolla ei viisastanut minua sen enempää kuin että kyseessä on yksivuotisia kuivattavaksi sopivia kukkia ja heiniä sisältävä seos. Arvoitukset on tehty ratkaistaviksi mieluummin heti eikä vasta puolen vuoden päästä, mutta tämäpä ei minulle ihan helppo nakki ollutkaan. Siis suomeksi sanottuna osaan suoralta kädeltä sanoa, että yksi on varmasti jonkun heinän siemen, muutama muukin ehkä ja loput voivat olla ihan mitä vain. Netistä en löytänyt ainakaan vielä sivustoa, jossa esiteltäisiin eri kasvien siemeniä, joten päätin lykätä teillekin pientä pulmaa pohdittavaksi.

Kasassa ehkä kuudesosa pussin sisällöstä, yläreunaan lajittelin mielestäni eri kasvien siemenet.

Nyt olisi todella hienoa, jos osaisitte heittää edes jonkinlaisia arvauksia, minkä lajin siemeniä nämä voisivat olla. Toinen, mistä kaipaisin lisätietoa, on näiden mahdollinen esikasvatusaika vai onko joukossa lajeja, jotka ehtisivät suorakylvettynäkin komeimmilleen kesän aikana. Ohjeessa neuvottiin kylvämään suoraan maahan sitten kun pakkasen vaara on ohi, mutta siitäpä ei ole tietoa, onko ohjeet tehty Etelä-Ruotsin vai Pohjois-Savon olosuhteisiin. Kolmas erittäin kiinnostava asia on se, tuleeko näistä riesa puutarhassa. Leviävätkö juurillaan tai siemenillään joka paikkaan vai pysyvätkö kiltisti juuri siinä, mihin olen itse kunkin lykännyt eikä seuraavana vuonna näy muuta kuin kuivuneet varret kukkapenkissä?

Lähikuvasta saa ehkä paremmin väreistä ja muodosta selvää. Nro 1 on hädin tuskin millimetrin mittainen ja nro 7 pituudeltaan 5mm. Nro 2 on alapuolelta tasainen ja nro 11 kokonaan litteä.

Olen aikaisemmin ollut sitä mieltä, että heinää on saanut kitkeä niin paljon pois puutarhasta, että lisää ei kaivata. Toisaalta jossain oikein hyvin mietityssä kohdassa puistossa tai kesäkukka-asetelmassa joku koristeellinen heinä on kuitenkin mielestäni toiminut hyvin. Kun kerta sain ilmaiseksi siemeniä, niin aion antaa niille edes pienen mahdollisuuden näyttää, voisiko jollain näistä olla tulevaisuutta puutarhassani. Esimerkiksi kivikkorinteen alla lumenkasauspaikan vähän villillä alueella voisi toimia jokin koristeheinätupas harvakseltaan siellä täällä. Lajin vain pitäisi olla sellainen, mikä pysyy siivosti sille määrätyssä kohdassa ja oikeasti muistuttaisi jotain muuta kuin perus juolavehnää. Lisäksi kun sekoituksessa saattaa olla kukkiakin, niin täytyyhän sekin mahdollisuus ottaa huomioon. Näiden kylvöt teen kuitenkin tarkkaan ja harkitusti, eli vain kaksi siementä kutakin lajia. Aion lisäksi myös merkitä muistiin sen, millaisesta siemenestä kasvoi mikäkin kasvi, jotta osaan myöhemmin ottaa pussista talteen juuri ne siemenet, joita saattaisin haluta kasvattaa vielä joskus uudelleen.

Siemenet voitin Samettihortensialta (Pikkuinen puutarhani -blogi) ystävänpäivän arvonnassa. Paketissa oli myös valkoisia tuoksuherneitä ja astereita, paketti tyhjiä siemenpusseja, hirmuisen söpö kortti, jääkaappimagneetti ja pieni suklaalevy. Kiitos paljon!

Tein viime kesänä tarkat suunnitelmat siitä, montako kesäkukkaa tarvitsen mihinkin kohtaan tänä vuonna. Arvatkaa vaan, heittivätkö suunnitelmat häränpyllyä jo viikkoja sitten ja keikuttavatko nämä uudet siemenet venettä vielä lisää! Valkoiset tuoksuherneet saan varmasti sopimaan ihan mihin vain, sillä voin korvata osan vaaleanpunaisista niillä. Valkoiset asteritkin ovat kauniita ja löydän varmasti niille paikat ihan mistä vain, mutta ongelma tuleekin siinä, mihin tungen kaikki jo itäneet muiden kasvien taimet tehdäkseni tilaa astereille. Hyvin todennäköisesti puutarhassa ei ole liiemmin talvituhoja, joita pystyisi paikkaamaan kesäkukilla. Suotuisa syksy ja runsas lumisuoja ovat varmasti pitäneet siitä huolen, ellei sitten hangen alla ole mellastanut oikein valtavaa myyräarmeijaa, joka olisi syönyt puolet perennoistani. Tosin perennojakin on tulossa lisää...

Taimihuoneen taimikaaos laajeni eteiseen, kun sain vihdoin aikaiseksi hakea varastosta vanhan silityslaudan lisätilaksi. Isoimmat perennat sekä kaikki niittykasvit pääsivät jo kokeilemaan koleampaa kasvupaikkaa.

Samalla kun hain silityslaudan, kävin kurkkaamassa kellarin talvehtijoita. Tarkistuskierros huojensi mieltä paljon, sillä tulin siihen tulokseen, että kaikki voivat pysytellä siellä vielä ainakin pari viikkoa. Verenpisarat ja syyssyrikkä ovat jo heräilemässä, kärhöt hereillä, mutta eivät vielä ulospääsyä etsimässä ja koruköynnöskin on rauhoittunut ihmeesti sitten alku- ja keskitalven.

Verenpisarat näyttävät kauempaa katsottuina edelleen kuivilta kepakoilta.

Lähempää kuitenkin huomaa joka oksassa pieniä vihreitä silmuja. Syyssyrikkä on samassa vaiheessa.

Alppiruusut ovat edelleen virkeinä. Muutama lattialla oleva oli rullannut lehtiään, joten annoin niille vesitilkan. Näitä ei tarvinnut nyt kastella.

Joskus kuulee juttua siitä, että joku sanoo aina epäonnistuvansa kasvien talvettamisessa, vaikka tilan pitäisi olla juuri sopiva siihen hommaan. On niitä epäonnistumisia tullut minullekin (esimerkiksi rosmariinin kanssa onnistuin vasta neljännellä tai viidennellä kerralla). Yleensä kasvit talvehtivat hyvin kunhan vain kastelee niitä oikein talven aikana. Osa kasveista kuolee, jos niitä kastelee liikaa ja osa ei kestä edes pientä kuivahtamista. Talvetuspaikan olosuhteet vaikuttavat kastelun määrään, mutta voisin kertoa tässä, kuinka paljon vettä minulla on kulunut 4-asteisessa, pimeässä kellarissa talvehtivan kasvimäärän kasteluun noin 5 kuukauden aikana. Noin 30-35-senttisissä muoviruukuissa talvehti kaksi isoa terassihortensiaa ja syyssyrikkä, 20-25-senttisissä saviruukuissa kolme verenpisaraa ja kaksi pelargoniaa, samankokoisissa muoviruukuissa afrikansinisarja, lankaköynnös ja koruköynnös, 1-1,5-litraisissa kärhöruukuissa kolme kärhöä ja 7-12-senttisissä muoviruukuissa noin 45 alppiruusun tainta. Näille kaikille on mennyt yhteensä vähän yli 8 litraa vettä, eli keskimäärin vajaa 1,5dl per kasvi, jos oikein laskin. Lisäksi kaksi karjalanneitoa sai ehkä lusikallisen vettä kumpikin koko talven aikana, niillä ei ole talvella jano. Toista ääripäätä edustavat verenpisarat, jotka varsinkin saviruukuissa kasvaessaan kaipaavat enemmän vettä. Kellarissa vesimäärä oli helppo mitata, sillä vein syksyllä sinne melkein täyden kastelukannun ja olen käyttänyt tänä talvena pelkästään sitä kasteluun. Jos teillä on taipumus tappaa kellarissa talvetettavat kasvit liian innokkaalla kastelulla, voitte ensi talvena kokeilla sitä, että mittaatte syksyllä korkeintaan 1,5dl vettä kasvia kohti kannuun ja viette sen kellariin. Hillitsee kummasti kasteluhaluja, jos vesi uhkaa loppua kesken!

Pelkäsin tammikuussa, että koruköynnös valloittaisi koko kellarin ennen kevättä. Nyt sen kasvuvauhti on kuitenkin selvästi hidastunut.

Aurinko paistaa aamupäivisin upeasti olohuoneen ikkunalla roikkuvaan kultaköynnökseen.

Tällaisia jorinoita tällä kertaa. Ihanan aurinkoinen päivä on tänäänkin, vaikka suurin osa siitä meneekin töiden merkeissä. Saa kuitenkin nauttia auringosta edes hetken aikaa auton ratissa. Mukavaa päivää!

Hupsista keikkaa vaan...

Piti tehdä tämä postaus jo aikaisemmin päivällä mutta meille tulikin arvovieraita leikkimään, eli taaperoikäinen kummityttö sisarustensa (ja äitinsä) kanssa. Siitä on hetki aikaa kun meillä on noin pieniä lapsia käynyt kylässä, joten meni jonkun aikaa raivata koti taaperoturvalliseksi ja kehitellä kahvipöytään tarjoiluja. Nyt on sitten aikaa naputella taimitaaperoiden kuulumisia.

Viime kesänä laskemani tarve purppurarevonhännille oli 6-8 kappaletta. Toissa kesänä kerätyt siemenet taisivat itää 150-prosenttisesti.

Kummallisesti sitä vaan tulee ripsautettua usein muutama ylimääräinen siemen siltä varalta, jos itävyys onkin oletettua huonompi tai taimille sattuu muuten käymään köpelösti. Isojen siementen kanssa on paljon helpompi pysyä kohtuudessa kuin näiden neulankärjen tai tomuhiukkasten kokoisten ja eihän niiden itävyys todellisuudessa häviä mihinkään muutamassa vuodessa. Nyt on sitten reilusti yli oman tarpeen mm. purppurarevonhäntää, petuniaa, ahkeraliisaa ja erinäisiä perennantaimia. Maaliskuun kylvölistalla on vielä leijonankitaa, mustasilmäsusannaa, tuoksuhernettä, ruusukaalia ja samettikukkaa. Huh sentään!

Vauvanhoitotaso on jo viritetty pöydän päälle ja muutama pahvilaatikko lisäkorokkeeksi sen viereen, jotta kaikki saisivat tasapuolisesti valoa.

Kokeilin kaikkialle tarrautuvien kelloköynnösten kärhien katkomista. Homma toimi hyvin niin pitkään kun köynnökset olivat korkeintaan parikymmensenttisiä. Ne pysyivät hienosti pystyssä ilman tukikeppejäkin ja sain siirreltyä laatikkoa aamupäivisin eteläikkunalle ja iltapäivällä taimihuoneeseen. Kolmekymmensenttisinä ne alkoivat kaivata tukemista, joten kaivoin kaapin kätköistä muutaman kepin ja kieputin kelloköynnökset niihin. Pari tosin jäi ilman keppiä. Tänään huomasin, että laatikon siirtely oli mahdotonta, sillä korkeutta alkoi olla taimilla sen verran, että ruukut kaatuilivat helposti. Siispä jouduin asettelemaan kelloköynnökset taimipöydälle. Pisimmät pääsivät heti ikkunan viereen ja loput taaemmas tukikeppejä ja kapealle ikkunalaudalle sopivia ruukunalusia odottamaan. Vaihdan kelloköynnöksille kuun lopussa suuremmat ruukut, niin pysyvät paremmin pystyssä ja kasvavatkin vahvemmiksi.

Harvensin vanhoista niittysiemenistä itäneitä taimia pieniksi ryppäiksi omaan astiaansa. Kylvöpurkista ei edes huomaa, että olisin ottanut yhtään tainta väleistä pois. Ahdasta taitaa tulla niityilläkin...

Himalajanesikoille olisi myös tarpeen pieni harventaminen. Toinen kylvös on alkanut vasta itää, joten näitäkin taisi tulla hirmuisesti yli oman tarpeen.

Taidankin lähipäivinä viedä isoimmat perennantaimet eteiseen vähän viileämpiin oloihin, niin taimipöydältä vapautuu tilaa lämpöisemmästä pitäville taimille. Nyt eteisessäkin alkaa olla riittävästi valoa varsinkin aurinkoisina päivinä, joten taimet viihtyvät varmasti hyvin. Jos vain mahtuvat sinnekään, sillä kellarista pitäisi tuoda verenpisaroita jo heräilemään ja mihinkäs muualle ne menisivät kuin eteiseen. Ai niin, ja ne kodinhoitohuoneen lattialla majailevat karjalanneidotkin pitäisi viedä eteiseen sitten kun heräävät. Montakohan vuotta menee ennen kuin opin kylvämään vain oikean määrän siemeniä?

Ensimmäisen kylvöksen valkoiset sinikatanat ovat kasvaneet reippaasti ja toinen kylvöskin on jo sirkkalehdillä. Nämä saattavat kukkia jo loppukesällä, jos kaikki menee hyvin.

Tomaatteja osasin sentään kylvää täsmälleen sen verran kuin tarvitsen. Etualalla 'Maja', keskellä 'Maskotka' ja takimmaisena 'Balkonzauber'.

Tomaatintaimet itivät vähän eri tahtiin. 'Maskotka' ja 'Balkonzauber' itivät nopeammin kuin 'Maja'. Osittain ero voi johtua siementen tuoreudesta, sillä kaksi ensimmäiseksi mainittua olivat tuoreita kun taas 'Majan' parasta ennen -päiväys oli jo 2018. Siitä huolimatta kaikki kolme kylvämääni siementä itivät. Kannattaa siis säilyttää vanhatkin siemenet sen sijaan että viskaisi ne kompostiin heti kun parasta ennen -päiväyksestä on vuosi tai pari aikaa. Tomaattilajikkeiden kasvutapa taitaa muuten näkyä jo heti taimen alkuvaiheessa, sillä 'Maja' on muutenkin tanakkakasvuisempi ja jää matalaksi toisin kuin vähän hujoppimainen 'Maskotka'. 'Balkonzauber' oli minulla viime vuonna melko saman tyyppinen kuin 'Maskotka', mutta teki ehkä vähän vahvemman rungon.

Pientä sisustamista kun ulkona ei vielä pysty tekemään ihmeitä: kultaköynnös pääsi keittiön ikkunalta olohuoneeseen. Valoa on jo tarpeeksi sille varjoisalla itäikkunallakin.

Ulkopuuhat ovat toistaiseksi rajoittuneet lähinnä lumen lapioimiseen. Kaivoin jo pikakompostorin vieressä olevaa jälkikompostoria esille hangen seasta, jotta auringonpaiste ja plussakelit alkaisivat hiljalleen sulattaa sen sisältöä. Samoin lapioin kompostorin vierestä varaston kivirappusta ja syksyllä puunlehdillä täytettyjä multasäkkejä näkyville. Pitkä matka on vielä ensimmäisiin pälvipaikkoihin, vaikka hanget ovatkin vajuneet jonkin verran parissa viikossa. Viikolla kolme traktoria kävi lanaamassa pihakatua ja heti seuraavana päivänä lämpöasteet sulattivat muutaman lämpäreen asfalttia näkyville. Sula osuus on laajentunut pikkuisen joka päivä ja tumma asfaltti kerää päivä päivältä enemmän lämpöä sulattaakseen ympäriltään yhä enemmän jäätä. Kevät siis etenee täälläkin, vaikkakin hyvin leppoisaa tahtia.

Riippapelakuu pääsi kultaköynnöksen paikalle keittiöön. Tuossa sen kirvatilannetta pystyy tarkkailemaan paremmin eivätkä kirvat levittäydy myöskään eteiseen siirtyviin pikkutaimiin.

Yhtä oksaa eivät kirvat ole vaivanneet, joten sen lehdet ovat päässeet kasvamaan kunnon kokoisiksi. Vieressä kirvojen takia pieniksi jääneitä lehtiä.

Iltaisin on saanut ihastella komeita auringonlaskuja.

Mitäpä kuuluu teidän taimipöydillenne?