Pientä muutosta

Karo aamulenkin jälkeen. Nyt olisi kiire aamupalalle.

Viikonloppuna puutarhatyövuorossa oli penkkien etureunojen kitkentää. Nurmikolta pölisee aina kesällä voikukansiemeniä kukkapenkin puolelle ja niistä itäneet taimet ovat tähän aikaan sen verran häiritsevän kokoisia, että pieni kitkentä siistii yleisilmettä kummasti. Aloitin aurinkopenkistä ja jatkoin siitä kärhökaaripenkin päähän, jota kitkiessäni tuli taas mieleen myskimalvojen hurja siementuotto. Pari kärhöäkin olisi odottelemassa sopivaa paikkaa. Niin ja mihinkäs sitä sen tummapärskäjuuren taimenkin laittaisi? Tai yhden siemenestä kasvatetun siperiankurjenmiekan? Mitähän kaikkea myskimalvojen tilalle sopisikaan?

Kyllähän tuo reuna jo vähän kitkemistä kaipasi... Kuunlilja on lajiketta 'Halcyon'.

Paljon parempi. Jätin osan belliksistä kuunliljojen väliin tuomaan keväälle vihreyttä ja kukintaa.

Puutarhaessun taskussa oli sopivasti muistivihko ja kynä, joten aloin sommitella uutta järjestystä. Suoraan en kuitenkaan hyökännyt kaivuupuuhiin, vaan jatkoin kitkemistä ja päätin jättää asian hautumaan seuraavaan päivään. Kovin paljoa en ehtinyt enää kitkeä, kun piti lähteä valmistelemaan lettutaikinaa iltapäivän ystäväperheen vierailua varten. Sää oli niin mainio, että kahvipöytään päätettiin paistella 1,5 litran annos muurikkalettuja.

Vieraat toivat komean orkidean tuomisiksi.

Yön yli uutta suunnitelmaa pohdiskeltuani päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Myskimalvat pois ja muutaman jaloangervon siirto, niin johan tulee tilaa riittämiin kaikille. Paitsi että työn edetessä kävi selväksi, etteivät kaikki jaloangervot mahdu millään. Kasvit ovat menneet aina nopeasti torissa kaupaksi, joten otin yhdestä kuvan ja laitoin kolme isoa tainta myyntiin. Ehdin juuri laittaa hanskat takaisin käteen ja kaivaa siirrettävät angervot ylös, kun kuulin jonkun alkavan nakuttaa puun runkoa takanani metsässä. Aurinko paistoi juuri sieltä päin, joten en nähnyt, mikä otus puussa oli. Käpytikkoja on näkynyt joka päivä, joten arvelin yhden olevan taas kaivelemassa syötävää kuoren alta. Tosin oravakin voisi ehkä saada vastaavaa ääntä aikaiseksi jotain rouskuttaessaan. Käännyin takaisin kukkapenkkiin jatkamaan hommiani, kun huomasin isokokoisen varjon vilahtavan ohi ja kuulin epämääräisen rääkäisyn. Pyörähdin samantien ympäri ja ehdin huomata, kun haukka kieppui siivet levällään maata kohti aivan yhden männyn rungon vieressä.

Auringon kohdalla olevan männyn kupeessa taisteltiin muutama sekunti elämästä ja kuolemasta.

Kiskaisin puutarhahanskat pois kädestäni ja lähdin kännykkää taskusta kaivellen kulkemaan lähemmäs, kun haukka ilmestyi metsästä suoraan minua kohti ja lensi herukkapensaan latvaa hipoen naapurin tontin kautta metsän taakse. Kaikki tapahtui niin nopeasti, etten ehtinyt saada kuvaa, vaikka olinkin jo saanut kännykän pikanäppäimellä kameran esiin. Sen verran kookas ja raskastekoinen lintu minusta oli, että 80% varmuudella arvelen sitä kanahaukaksi. Aiemmin näkemäni varpushaukat ovat minusta olleet jotenkin siromman oloisia. Luontoportti.fi-sivuston kuvista löytyi myös muutama takaa päin otettu kuva, jotka vahvistivat epäilyjäni. Itselleni kun jäi mieleen parhaiten linnun selkäpuolen väritys. Sitä en nähnyt, oliko haukalla saalista kynsissä vai pääsikö aiottu lounas tällä kertaa karkuun. En löytänyt metsästäkään irronneita sulkia tai muita merkkejä saaliin nappaamisesta, joten selvittämättä jäi se luontomysteeri.

Haukka ilmestyi tuolta puiden keskeltä ja jatkoi matkaansa oikealle. Seisoin juuri tässä samassa kohdassa silloin.

Takaisin kukkapenkkiä kohti rämpiessäni kännykkä kilahti. Jaloangervojen myynti-ilmoitus oli vasta julkaistu torissa ja heti tuli ensimmäinen viesti. Siitä ei mennyt tuntiakaan, kun kaikki kolme puskaa oli haettu uuteen kotiin. Se kävi nopeasti! Aika pian sain itsekin projektini valmiiksi. Voi olla, että ensi kesänä kaivan vielä pari jaloangervoa pois, mutta tällä erää ne saavat jäädä paikoilleen. Istutan kärhöt vasta keväällä paikoilleen mutta kaivoin niiden kohdalle jo valmiiksi kunnon annoksen pikakompostorin edellisestä tyhjennyksestä tullutta multaa. Se oli ehtinyt tekeytyä parisen viikkoa puutarhakompostin valmiimmalla puolella mutta saa nyt maatua loppuun kärhömontun pohjalla. Pienemmät annokset samaa tavaraa hautasin tummapärskäjuuren ja siperiankurjenmiekan taimien alle, jotta ne saavat sitten aikanaan vähän lisäpuhtia kasvuunsa. En tiedä, tuleeko tuo kohta olemaan siperiankurjenmiekalle "se lopullinen" paikka mutta kasvakoot siinä kokoa ja näyttäkööt ainakin ensimmäisen kukkansa ennen seuraavaa siirtoa.

Yksi leveähkö lehti vasemmalla on tummapärskäjuuri, kurjenmiekka tuli ylemmäs. Niiden välissä heti jaloangervojen edessä on sammalleimulla täytetty paikka kärhöille.

Penkin reunalla oli sekalainen kasvusto sammalleimua, josta oli tarkoitus erottaa eri värit toisistaan ja levittää niitä koko reunan alueelle. Tässä vaiheessa kesää ei kukan väreistä ole tietoakaan, joten jaoin mättäitä vain pienemmiksi aluiksi ja levittelin harvempaan. Jospa ne eivät olisi enää niin pahasti sekaisin. Istutin kaikki ylimääräisiksi jääneet taimet ja irtonaiset versonpätkät kärhöjä odottavaan keskiosaan kasvattamaan juuriaan, jotta saan niistä ensi keväänä vahvat taimet kivikkorinteen juurelle. Sieltä kun oli tarkoitus hiljalleen vähentää nurmikkoa ja korvata sitä matalilla, satunnaista tallausta kestävillä maanpeitekasveilla. Pienen sammalleimupläntin lisäksi siellä on jo pikkuisen ketoneilikkaa, keto-orvokkia, hopeahärkkiä ja siankärsämöä. Ensi keväänä sammalleimujen osuus lisääntyy reilusti, jos vain kaikki jakopalat lähtevät talven jälkeen kasvuun.

Maksaruoho 'Red Cauli' on nyt heti kuunliljojen takana.

Penkin etuosaan jäi vielä iso aukko, sillä en halunnut jakaa keväällä saksalaiskaupasta ostettua isomaksaruoho 'Red Caulia' tähän aikaan. Kukkikoon nyt ja valmistautukoon samalla rauhassa talven tuloon. Ensi keväänä siitä saa paljon isommat jakopalat täyttämään tyhjää tilaa. En halunnut myöskään myllätä liikaa maksaruohon ympärillä, sillä istutin siihen alkukesällä kellarissa viime talven yli olleet hollanninkurjenmiekat. Niiden talvehtimisesta ei ole mitään varmuutta mutta enpähän ainakaan pilaa vähäisiä mahdollisuuksia sillä, että vetäisisin mukulat vahingossa lapiolla halki.

Välikevennys: Karo löysi itselleen hyvän pesän lasten osittain tyhjentyneestä Ryhmä Hau -majasta.

Alkusyksyn aikataulut ja rutiinit eivät ole vielä oikein asettuneet uomiinsa, mikä on syönyt someaikaa selvästi. Lisäksi marjojen kerääminen ja muu sadonkorjuu lohkaisee oman osansa vapaa-ajasta. Kunhan tässä saadaan rutiinit taas toimimaan ja puutarhan kiireet helpottamaan, löytyy blogien tutkimisellekin varmasti oma aikansa. Ja tässä vaiheessa huomasin kirjoittaneeni kappaleen alkuun sanan 'alkusyksy'. Olen yrittänyt pitää elokuuta vielä loppukesänä, mutta näemmä se ei ole onnistunut kovin hyvin. Eipä se kyllä ole ihmekään, kun katsoo ikkunasta ulos. Pilvet roikkuvat alhaalla, tuulee ja välillä ripsauttaa vettä. Koivut ovat pysyneet kostean kesän ansiosta vihreinä mutta naapurin syreenissä ja muutamassa pihlajassa alkaa näkyä jo merkkejä ruskasta. Kai se on siis jo luovutettava ja alettava asennoitua alkusyksymoodiin.

Päivän kärhö on tänään 'Piilu'.

Aurinkoisia elokuun viimeisiä päiviä!

Harmaiden päivien kukkasia

Keltatörmänkukka näemmä kukkii jo ensimmäisenä kesänään.

Välillä tuntuu, että saa tehdä jo ihan tosissaan töitä, jotta saisi pidettyä mielen syksyn sijaan loppukesässä. Keskiviikkona tänne sattui taas rankka ja hyvin paikallinen kuurosade. Mittariin oli kertynyt vajaan parin tunnin aikana 24mm vettä, mikä sai monta kasvia nyykähtämään pitkin pituuttaan. Mitään ei kuitenkaan katkeillut poikki, joten vähällä selvittiin. Öisin on välillä ollut niin kylmää, että avomaan kurkku luovutti harsoista huolimatta. Suojaamatta jääneet kesäkurpitsa ja pavut sen sijaan ovat vielä hengissä. Tomaatit ja paprikat onneksi kestävät kylmempääkin, joten niillä ei ollut mitään hätää harsojen suojissa. Saisi kuitenkin tulla vähän lämpimämpää ja aurinkoisempaa säätä, jotta kaikki raakileet kypsyisivät ennen kuin on liian kylmää.

Gladiolukset kukkivat. Osan leikkasin maljakkoon pois retkottamasta.

Istutin keväällä osan gladioluksista maahan ja osan ruukkuun patiolle. Tässä vaiheessa kesää on täysin selvää, että jatkossa kaikki gladiolukset kannattaa istuttaa maahan. Ruukussa kasvavat ovat vasta alkaneet työntää nuppujaan esiin eivätkä ole muutenkaan niin komean näköisiä kuin maassa kasvavat kaverinsa, vaikka ovat saaneet lannoitusta pitkin kesää muiden kesäkukkien tapaan. Maassa kasvaville laitoin vain kanankakkaa istutusvaiheessa ja sen jälkeen ovat saaneet pärjätä omillaan. Sekoituspussista tähän mennessä neljä yksilöä on kukkinut punaisena ja kuusi valkoisena. Merkkasin jo valkoisia narulla, jotta osaan kerätä oikeat mukulat syksymmällä talvetusta varten pois. Kaikkea ei vain ole mahdollista säilyttää, kun vapaat kukkapenkitkin vähenevät koko ajan. Jos vanhat vaaleanpunaiset ovat kasvattaneet kunnon mukuloita, otan niistä myös muutaman talteen.

Salkoruusu 'Nigra' kurottelee koko ajan korkeammalle. Korkein latva hipoo kuvan yläreunaa.

Ei voi kuin ällistellä salkoruusu 'Nigran' kasvuhaluja. Uusia kukkavarsia nousee koko ajan lisää ja entiset kasvavat kohti taivasta. Yllä olevassa kuvassa loistokärhö 'Voluceau' ja syyshortensia 'Prim White' jäävät selvästi salkoruusua matalammaksi. Joskus ajattelin, että salkoruusu olisi varmaan hyvä leikkokukkana, mutta nyt kun olen tuon yhden kasvuvoimaa ihmetellyt, leikkokukka-ajatus on täysin hylätty. Ainakaan minulla ei ole niin kookasta maljakkoa, että puolitoistametrinen kukkavarsi ensinnäkin pysyisi pystyssä ja toisekseen näyttäisi sopusuhtaiselta. Ja mihinkä pöydälle sellaisen monsterikimpun edes laittaisi?

Maksaruohot ovat vielä pieniä mutta lopputulos on jo kuviteltavissa.

Viime syksynä hankittu violettilehtinen maksaruoho 'Jose Aubergine' poiki ajatuksen hävittää jalopähkämöt kärhökaaripenkistä. Syksyllä istutettu emotaimi selvisi hyvin talvesta, joten pääsin keväällä jakamaan sen neljään osaan ja poistamaan kaikki jalopähkämöt kerralla. Kovin komeiksi maksaruohot eivät kesän aikana ehtineet kasvaa, mutta sen verran kuitenkin, että pääsin toteamaan hetken mielijohteena syntyneen idean onnistuneeksi. Jospa ne ensi kesänä kasvaisivat vähän lähemmäksi luvattua 40cm:n korkeutta, kun saavat olla koko kasvukauden rauhassa. Heti maksaruohojen takana on tänä vuonna siemenestä kasvatettuja punahatun taimia, joista osa pitää siirtää keväällä muualle, jos sattuvat selviämään talvesta. Kaksi vanhempaa 'Magnusta' on viihtynyt ja kukkii nyt, joten ainakin paikka on punahatuille sopiva. Toivottavasti ensi talvi on suotuisa, sillä uudet taimet ovat siemenkirjeen satoa ja todennäköisesti kukiltaan eri näköiset kuin nuo ennestään minulla olleet kasvit. Siemenet on kerätty 'Delicious Candy' -lajikkeen kukista ja olisipa muuten mukava, jos edes joku taimista olisi emokasvinsa kaltainen.

Komeamaksaruoho 'Jose Aubergine'.

Palloesikko teki syysyllätyksen. Tätä vastapäätä polun toisella puolella jouluruusu puskee nuppuja.

Omistetaanpa postauksen loppuosa kärhökaaripenkin kaunottarille. Tarhaviinikärhö 'Krakowiak' ei vielä viime kesänä ehtinyt tehdä kuin pari kukkaa, jotka nekin kärsivät heti auettuaan syyshalloista. Tänä vuonna kukinta alkoi selvästi aiemmin, vaikkakin edelleen aika niukkana. Kukkia kuitenkin on jonkun verran aivan kärhön latvassa ja nuppujakin näyttäisi olevan, joten olen tyytyväinen. 'Krakowiak' ei kuulu ihan lempikärhöihini, sillä sen kukat ovat minimaalisen pienet loistokärhöihin verrattuna, mutta väriltään se on nätti. Sen kaverina on loistokärhö 'Omoshiro', jonka valtavankokoiset kukat korostuvat entisestään pienten kukkien keskellä, jos kärhöt vain suostuisivat kukkimaan yhtä aikaa. 'Omoshiro' kukki ainakin tänä vuonna selvästi aikaisemmin ja on nyt käytännössä lopettanut kukinnan kokonaan. Nuori kärhö on sekin, joten kukinta-aika todennäköisesti pitenee tulevaisuudessa.

Tarhaviinikärhö 'Krakowiak' kukkii harmaata taivasta vasten.

Kärhöportissa on nyt kukkia kummallakin puolella. 'Krakowiak' näkyy taustalla portin oikealla puolella.

Loistokärhö 'Piilu' vasemmalla, tarhaviinikärhö' Justa' ja pari tarhalyhtykärhö PRINCESS KATEN kukkaa seassa.

Loistokärhö 'Jan Pawel II' kukkii taas aivan portin huipulla.

Kärhöjen kukissa on valtavia kokoeroja. Esimerkiksi mantsuriankärhö tekee vain parin sentin kokoisia, siroja kukkia ja moni tarhaviinikärhö 5-8-senttisiä kukkia. Loistokärhöjä ei suotta sanota isokukkaisiksi kärhöiksi, sillä niiden kukat ovat järjestään yli kymmensenttisiä halkaisijaltaan. Muutama komistus puskee tuosta vain jopa lähes ruokalautasen kokoisia kukkia. Yksi sellaisista on 'Jan Pawel II', joka valitettavasti tykkää kiivetä kärhöportin huipulle ja aukoo upeat kukkansa siellä. Sen kukinta-aikaan pitäisikin tuoda tikapuut kärhön viereen, jotta voisi aina halutessaan helposti kiivetä ihastelemaan yläilmoissa keikkuvia kukkia. Tänä vuonna 'Jan Pawel II' teki hyvin selvät pinkit raidat terälehtiinsä, mikä johtuu varmaan viileistä öistä ja osin päivistäkin. Tosin raitojen häviämiseen ei mene kuin päivä-pari ja sen jälkeen kukat ovat vitivalkoisia kukinnan loppuun saakka.

Päivän kärhökomistus on 'Jan Pawel II'.

Toivottavasti viikonloppuna on hyvä sää, sillä marjankeruun ja mehustuksen lisäksi tekisi mieli vähän puuhailla kukkapenkeissäkin.

Muutama kärhöherkku kukassa

Tarhaviinikärhö 'Etoile Violette'

Tässä vaiheessa kesää on jo ihan pakko tehdä edes yksi kärhöpostaus. Valikoin tähän enimmäkseen tarhaviinikärhöjä, sillä niitä en ole aiemmin kovin suureen ääneen esitellytkään. Syykin on selvä: niitä ei ole minulla kovin montaa ja nekin vähät ovat nuoria taimia. Paitsi kärhökaaripenkin 'Justa', mutta sitä ei lasketa. Katsellaan nyt kuitenkin niitä uudempia tapauksia.

'Etoile Violetten' kanssa samassa tuessa kasvaa tarhaviinikärhö 'Pernille'.

Aurinkopenkin viehkeä parivaljakko on vasta viime kesän istutuksia. 'Etoile Violette' lähti keväällä reippaasti kasvuun mutta hänen kaverinsa 'Pernille' jurotti pitkään. Vihdoin sekin lähti kasvuun ja kukkii nyt parin verson voimin. 'Pernillen' kukat ovat hieman suuremmat ja täyteläisemmän muotoiset kuin 'Etoile Violettella' mutta kummankin kukan muodossa on samanlaista pyöreyttä. Väreiltäänkin ne sopivat minusta todella kauniisti yhteen.

'Etoile Violette' etualalla.

'Pernille'

Kärhöt ja niiden takana purppurapunalatva.

Aurinkopenkin kasveja on usein hankala kuvata, sillä pihan puolelta kuvatessa naapurien talot ja pihat tulevat liikaa näkyviin. Kadulta kuvatessa taas näkyy vain kivikkorinne, aita ja aidan yli kurottelevia kasveja. Tonttimme kun on puolisentoista metriä katua korkeammalla. Ainoa mahdollinen kuvakulma onkin oikeastaan pihaantulotien puolelta tai sitten kyykistellen etupihan puolelta niin, että aita ja kasvit peittävät naapuritalot.

Tiukukärhö, eli tarhakellokärhö 'Arabella' kukkii runsaasti ja pitkään.

Takapihallakin on tarhaviinikärhöjä. Tai ainakin yksi: 'Madame Julia Correvon'. Sen istutin jo kesällä 2021 mutta se ei oikein ole osoittanut kasvuhaluja. Sen ainokainen verso kukki kuitenkin viime kesänä ja tänä vuonna versomäärä tuplaantui. Kukintakin aikaistui suunnilleen parilla viikolla, joten ehkäpä madame alkaa pikku hiljaa asettua nuotiopaikalle. Samassa seinäkkeessä sen kanssa kiipeilee nyt vaaleanpunaisia ja valkoisia tuoksuherneitä. Toista kärhökaveria Julialle ei taida saada, ellei kaiva koivuangervoa tai konnanyrttiä pois edestä. Tosin tuoksuherneitäkin pitää saada johonkin kasvamaan, joten ehkäpä jätän niille tilaa Madame Julian luokse.

'Madame Julia Correvon' ja tuoksuherneitä.

'Madame Julia Correvonin' väri sopii hienosti mustiin rakenteisiin.

Luumutarhan takana olevassa seinäkkeessä kiipeilee loistokärhö 'Innocent Blush' yhdessä 'Polish Spiritin' kanssa. 'Polish Spirit' on aiemmin luettu tarhaviinikärhöihin mutta ilmeisesti se nykyään laskettaisiin Jackmanii-ryhmään kuuluvaksi, eli loistokärhöihin, vaikka asiasta ei ihan täyttä yksimielisyyttä olekaan. Sen verran kookkaat kukat 'Polish Spiritillä' kuitenkin on, että ihan mielelläni kutsun sitä loistokärhöksi. Kasvuvoimaa sillä tuntuu kuitenkin olevan aivan yhtä paljon kuin tarhaviinikärhöillä, mikä on oikein hyvä juttu. Ensi vuonna pitäisi vain muistaa ohjata sen versoja jo alusta alkaen leveälle, jotta koko seinäke peittyisi lehtimassaan ja kukkiin. 'Innocent Blush' on selvästi maltillisempi kasvussaan eikä tavoittele turhaan korkeuksia.

Valkoinen 'Innocent Blush' ja violetti 'Polish Spirit' vasta aloittelevat kukintaansa.

Nuotiopaikan takaseinäkkeessä mantsuriankärhö ja tuoksuherneet kukkivat iloisesti sikinsokin.

Nuotiopaikalla kasvavista kärhöistä alkukesällä istutettu 'Miss Bateman' on jurottanut koko kesän mutta nyt se on tehnyt pari hentoista uutta versoa. Ilmeisesti se onkin käyttänyt kaiken energiansa juurtumiseen. Se ei ole kukkinut vielä kertaakaan, joten olisipa oikein kiva vihdoin ensi kesänä nähdä sen ensimmäiset kukat. Muistan ostaneeni kärhön syksyn viimeisistä aleista mutta mitään muistikuvaa ei ole siitä, olisiko siinä ollut edes yhtä terälehteä jäljellä ostohetkellä. Toivottavasti kärhö nyt on sitä mitä lappunen lupasi tai olisi edes joku sellainen lajike, mitä minulla ei ennestään vielä ole. Värien kanssa tuskin tulee ongelmia, sillä lähimmät kasvit ovat valkoisia tai vaaleanpunaisia. Loistokärhöissä kun ei oikein räikeitä oransseja tai keltaisia värejä ole, niin on vaikea mitään silmiä vihlovia yhdistelmiäkään saada aikaiseksi. Lähimmät kärhökaveritkin ovat useamman metrin päässä: 'Madame Julia Correvon' vasemmalla puolella omassa seinäkkeessään ja loistokärhö 'Ville de Lyon' oikealla nuotiopaikalle johtavan polun toisella puolella.

Päivän kärhö on tänään loistokärhö 'Ville de Lyon', joka alkaa vihdoin aukoa nuppujaan.

Yöt alkavat olla jo sen verran koleita, että piti ihan etsiä harsot kurkun, paprikoiden ja tomaattien suojaksi. Mittari väitti toissayönä lämpötilan käyneen alimmillaan kuudessa asteessa ja muinakin öinä on ollut vain 7,5 astetta kylmimmillään. Päivisin on kuitenkin ollut vielä t-paitakeliä, vaikkakin shortsit ja ohuet kesähameet jouduin jo vaihtamaan pidempiin housuihin. Vielä en haluaisi sanoa, että kesä on ohi mutta kai se kohta on pakko taipua vaihtamaan vuodenaikaa siihen s-sanaan. Onneksi kärhöt jaksavat kukkia, vaikka pieni pakkanenkin välillä nipsaisisi. Seuraavaan postaukseen onkin tulossa taas muutama kärhökuva lisää. Hyvää alkavaa viikkoa!

Paikasta toiseen poukkoilua

Alkuperäinen tarkoitukseni oli koostaa vaihteeksi postaus jostain tietystä aiheesta mutta hyvä suunnitelma vaihtui huomaamatta sekalaiseen settiin toisiinsa hyvin löyhästi liittyviä kuvia. Ei siis mitään uutta auringon alla; sellaisiahan nämä höpinäni yleensä tuppaavat olemaan ainakin kasvukaudella. Joutaahan sitä sitten talvella pysymään paremmin yhdessä aiheessa. Nyt mennään ehkä enemmän muutaman päivän aikana tapahtuneissa asioissa.

Hyvin mahtui punahatun kukalle keisarinviitan valesina-värimuoto ja kimalainen. Kärpänen vielä arpoo joukkoon liittymistä.

Perhosia alkaa olla meillä jo aika mukavasti. Isommat parvet suuria päivämuuttajia antavat vielä odottaa itseään mutta joka päivä näkyy muutama perhonen enemmän kuin edellisenä päivänä. Eilen näin ensimmäisen amiraalin. Syyssyrikkä ja purppurapunalatva vetävät yleensä eniten isoja päiväperhosia mutta nyt myös punahatusta näyttää nousevan hyvä perhoshoukutin. Ensimmäistä kertaa meillä onkin useampi kuin yksi punahatun kukka auki yhtä aikaa. On oikein mukava huomata, että ne alkavat vihdoin viihtyä meilläkin. Maksaruohot vetävät enimmäkseen muita pörriäisiä ja pienempiä perhosia, vaikka näkyy niissä satunnaisesti käyvän joku kookkaampi liihottelijakin.

Kukkien väri näyttää kuvassa paremmalta näin aamulla, kun aurinko ei paahda suoraan kohti.

Leikkasin viime syksynä syyssyrikän hyvin matalaksi ennen kellariin vientiä. Talvetustilaa säästyi eikä ole nyt kesällä tarvinnut tukea puskaa, mutta olihan se viimekesäinen korkea ja komea syrikkä upean näköinen täydessä kukassaan. Nyt osa kukinnoista on melkein maantasossa, vaikka muutama nouseekin vyötärönkorkeudelle. Ehkä teen jonkinlaisen välimuodon tänä vuonna ja jätän talvehtivat rungot hieman pidemmiksi kuin viime talvena. Syrikän uudet versot ovat sen verran rentoja, että painavat kukinnot taipuvat helposti alas jopa kuivina, saati sitten silloin, jos sadevesi kerääntyy niihin.

Hortensiatkin houkuttelevat perhosia iltapäivällä (kuva otettu aamulla). Etualalla syyshortensia 'Prim White', taaempana mustilanhortensia.

Ensimmäinen sekoituspussin gladiolus alkaa kukkia. Hyvin sopii taustalla oleviin hortensioihin.

Loistokärhö 'Voluceau' sopii myös loistavasti syyshortensiaan.

Näettekö 'Voluceaun' vasemmalla puolella takana nuo korkeat varret? Ne kuuluvat salkoruusulle, joka on päättänyt olla todellakin salko-etuliitteensä veroinen. Korkein latva huitelee tällä hetkellä 270cm:n korkeudessa eikä toiseksi korkein jää siitä montaa senttiä huonommaksi. Alimmat kukat alkavat avautua juuri silmieni korkeudelle, joten niska kenossa on katseltava 'Nigraa' sitten kun ylemmät kukat aukeavat. Sille valitsemani paikka oli ilmeisesti salkoruusulle ravinteiden ja kosteuden puolesta mieluisa mutta itse aliarvioin selvästi sen ja hunajamarjojen kasvuvoiman. Tappelu tilasta on ollut hyvin kiivasta ja nyt näyttää siltä, että tilanne on tasan: kaikki yrittävät tunkea lehtensä valoon sieltä mistä vain läpi pääsee. Jos salkoruusu sattuu jotenkin kummassa olemaan hengissä vielä ensi keväänä, se pitää siirtää sieltä muualle. Oletan kuitenkin, että se kaksivuotisena heittää henkensä tämän kesän jälkeen.

'Nigra' on nimensä veroinen. Kiitos Katjalle taimesta!

Liiterin ympäristössä onkin tähän aikaan kesää monta tummaa sävyä. Salkoruusu 'Nigran' ja samettisen tumman 'Voluceaun' lisäksi liiterin päädyssä lasten hiekka-alueen laidalla olevassa pisara-penkissä jaloangervot kukkivat tummanpunaisina. Niiden lajike on 'Fanal' ja taitaapa olla ensimmäinen kerta, kun ne kukkivat oikein korkealla ja komeasti. Yleensä niiden kukinnot ovat jääneet melko mataliksi, vaan mikä lie syynä tämän kesän loisteliaaseen kukintaan. Viime kesänä ne kyllä saivat pikkuisen multalisäystä, kun reunustin penkin hietikonpuoleisen laidan oksanpätkillä. Tai ehkä lapset juoksevat nykyään leikkiessään harvemmin jaloangervojen yli ja angervot pääsevät kasvamaan niin suuriksi kuin haluavat.

'Fanal'-jaloangervoa.

Viime syksyn aleostos törmäkatkero aloittelee kukintaa.

Puutarhapuuhista vuorossa on ollut viime aikoina lähinnä kitkemistä ja kuihtuneiden kukkien leikkaamista. Kumpaakin puuhaa riittäisi vaikka aamusta iltaan tehdä. Tyhjensin pikakompostoriakin tänään ja siitä sain inspiraation tarkistaa, miltä näyttää kesäkuussa hankitun puutarhakompostorin sisällä. Kerran sitä jo tutkailin heinäkuussa ja silloin maatuminen oli hyvin käynnissä. Nyt edistys oli suorastaan huomattavaa, sillä ainoastaan parinkymmenen sentin kerros pinnasta oli selvästi tunnistettavaa ja siitä syvemmällä oli jo hyvin pitkälle maatunutta tavaraa. Vanhaa puutarhakompostia on vielä jäljellä puolisen kuutiota, joten tämänkesäinen tuotos saa rauhassa maatua loppuun ennen käyttöä.

Kahdessa kuukaudessa vasta kitketyt rikkaruohot ovat muuttaneet jo näin paljon muotoaan.

Päätin käydä myös mansikkarivit läpi.  Se olikin ensimmäinen käynti mansikkapehkoissa pitkään aikaan, sillä viimeiset mansikat menivät tänä kesänä ampiaisten suuhun Sen verran hirmuinen surina mansikkamaalla kävi, ettei sinne ollut asiaa niin kauan kun jossain vain oli vähänkään punertavaa mansikankylkeä näkyvissä. Nyt oli vain tyhjät kannat jäljellä, joten kitkeminen, rönsyjen poisto ja huonojen lehtien leikkuu oli turvallista. Seuranani oli vain kaksi pikkuista sammakkoa, jotka vahingossa säikytin piiloistaan liikkeelle.

Etualalla siistittyjä puskia, vasemmalla ylhäällä seuraavana vuorossa olevat.

Ehkä aurinkoisella ja tuulisella mansikkamaalla ei tarvitsisi niin nähdä vaivaa mansikoiden vanhojen lehtien siistimiseksi. Meillä mansikkamaa on kuitenkin olosuhteiden pakosta puolivarjossa ja aika hyvin tuuliltakin suojattuna, joten näin kosteilla ilmoilla home iskee herkästi umpeenkasvaneeseen pöheikköön. Saksinkin rönsyjen lisäksi pois kaikki lehdet, joissa näkyi minkäänlaisia ruskeita laikkuja tai muita homeen tai tautien merkkejä. Poistin myös jokaisen maata vasten retkottavan lehden. Nyt pääsee ilma kiertämään hyvin kasvustoissa ja kuivattamaan yökasteen ja sadevedet. Mansikat saivat vielä syyslannoitteen, mutta sitä en tiedä, olisiko sitä pitänyt tarjoilla jo aikaisemmin. Jospa ne kuitenkin ehtivät saada edes jotain hyötyä lannoitteesta. Rakeiden luulisi ainakin liukenevan nopeasti tällä kaatosateella.

Mauste-/chilipaprika 'Lombardo'.

Päätin keväällä jättää paprikat tänä kesänä vähemmälle ja keskittyä enemmän chileihin. Paprikasato kun on jäänyt aina vähän heikoksi ilman kasvihuoneen suojaa. Tarkoitus oli löytää muutama sopivantulinen chili meidän muiden käytettäväksi ja yksi täräkämpi lajike isännän iloksi. Kahta lajiketta on nyt päästy maistelemaan ja niiden perusteella voisi sanoa, että hyvin onnistui paprikoiden kasvattaminen, vaan chileistä ei ole vielä tietoakaan. 'Lombardo' oli pussin perusteella miedoin mutta kuvittelin siinä olevan kuitenkin edes pikkuisen poltetta, vähän niin kuin niissä kaupan miedoimmissa punaisissa chileissä. Ihan tavalliselta suippopaprikalta se kuitenkin vain maistui. Aivan yhtä mieto ja makea oli myös 'Hungarian Yellow Wax Hot'. Maistelimme sitä niin raakana kuin täysin kypsänäkin eikä poltetta löytynyt kummastakaan. Ainoa ero oli se, että raaka maistui vain raa'alta. Sadon määrästä ja kypsymisnopeudesta kummallekin lajikkeelle plussat mutta ei niitä sokkomaistelussa chileiksi uskoisi edes pikkulapsi. Tulinen, takapotkuinen chili on kasvattanut koko kesän vartta ja vasta aloitti kukinnan, joten sen satoa kaiketi kypsytellään loppusyksy sisätiloissa. Jos ei sen siemenille ole säilytyksessä tapahtunut jotain kummallista, niin siitä pitäisi scovilleja löytyä näiden muidenkin edestä. Ensi kesäksi taas pitäisi löytää joku uusi lajike testattavaksi.

'Hungarian Yellow Wax Hot' ei ollut todellakaan nimensä veroinen.

Kaivelin viikonloppuna koko valkosipulisadon ylös. Testiksi nostamani murikka ei ollut poikkeus, vaan saman kokoluokan pulleroita oli puolet sadosta. Hiekkaisemmassa lavassa kasvaneet valkosipulit olivat hieman pienempiä, vaan kyllä nekin jättivät kaupan sipulit mennen tullen kakkosiksi. Valkosipulit siis todella tarvitsevat kunnolla multavan maan ja paljon vettä ja ravinteita kasvaakseen jättimäisiksi. Tämä vuosi oli valkosipulien kannalta erinomainen.

Lapsiperheille tuttu hakkaraispurkki mittakaavana.

Nuoremmista kärhöistä osa on jo kukkimisensa kukkinut kun taas viimeiset vanhemmista alkavat päästä vasta vauhtiin. Jättiläismäisiä kukkia tekevät 'Elsa Späth' ja 'Jan Pawel II' ovat saaneet nyt ensimmäiset kukkansa auki. Loistokärhö 'Ville de Lyon' kasvattaa nuppujaan mutta ei ole vielä uskaltanut aukaista ensimmäistäkään. Pation luona aikaisin aloittaneet 'Multi Blue' ja 'Hagley Hybrid' tuntuvat nyt hiipuvan, vaikka nuppuja onkin vielä jäljellä. Niiden pääkukinta alkoi kuitenkin niin yhdellä rysäyksellä, että kerralla myös lakastui valtavasti kukkia. Samoin käynee luultavasti alkupuolen kuvissa näkyvälle 'Voluceaulle', vaikka sen puolivarjoisa sijainti vähän rauhoittaakin tahtia. Onneksi noita kärhöjä on tullut haalittua sen verran ahkerasti, että jossain päin kukkii varmasti joku kärhö täysillä samaan aikaan kun joku toinen pitää taukoa. Aivan pian kärhöportti on täynnä kukkia, kun sen toisenkin puolen kärhöt aloittavat kunnolla. Nyt liilasävyinen oikea reuna alkaa olla kukkainen.

Kärhöportin oikea puolikas.

Olen ollut taas luvattoman paljon nenä kirjassa kiinni. Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarja edistyy hitaasti mutta varmasti. Toinen osa oli minusta kuolettavan tylsä mutta kolmas osa jopa tempaisi välillä mukaansa. Ehkä vielä joskus pääsen sittenkin tylsyyteen kuolematta siihen seitsemänteen osaan, joka on odottanut vuosikaudet hyllyssä lukemistaan. En voi kuitenkaan sanoa, että toistaiseksi yksikään osista, edes se kolmas, olisi ollut niin kiinnostava, etten olisi helposti malttanut laskea kirjaa käsistäni vaikka päiväksi. Ahkeraa lukemista piti yllä enimmäkseen vääjäämättä lähestyvä kirjaston eräpäivä.

Päivän kärhönä on tänään tarhalyhtykärhö PRINCESS KATE, eli 'Zoprika'. Seassa näkyy myös tarhaviinikärhö 'Justan' kukkia.

Iloista päivää!

Viikon ihmetyksiä

Syyshortensia 'Prim White' ja loistokärhö 'Voluceau'.

Päivät kuluvat jos jonkinmoisten puuhien parissa ja siinä sivussa kuvia kertyy kameran muistiin kuin huomaamatta. Pää tuntuu kuitenkin olevan vähän jumissa kirjoittamisen suhteen, joten ehkäpä tänään katsellaan vain viikon varrelta kertyneitä kuvia ilman isompia jorinoita.

Jaloangervoa 'Erica' ja taustalla kiiltoleimu.

Jaloangervojen kukinnasta en ole tainnut laittaa juuri minkäänlaista kuvaa, vaikka ne ovat kukkineet jo jonkun aikaa. Ensimmäiset ovat itse asiassa jo lopettaneetkin mutta suurin osa on vielä komeassa kukassa. Ja mikseivät olisi tämän kesän sademäärällä...

'Sinikka'-luumu kelpaa jo kannattelemaan linnunpelättimiä.

Tuli kiire laittaa pensasmustikoille ja herukoille linnunpelättimiä, kun huomasin eräänä päivänä ison parven räkättirastaita naapurin ja meidän herukkapensaiden kimpussa. Tein viime syksynä luumupuiden suojaksi muovikasseista pitkiä nauhoja, jotka kieputin puiden oksille. Otin nauhat satokauden jälkeen talteen ja nyt ne pääsivät suojaamaan marjapensaita. Hyvin ovat marjat pysyneet tallessa eikä ole räksiä tai harakoita puutarhassa näkynyt. Kunhan marjat on pääsääntöisesti kerätty, otan muovipussinauhat varastoon siksi aikaa, että luumut alkavat kypsyä.

Joissakin mustikoissa on oikein hyvin marjoja, toisissa vähemmän. Kuvassa 'Northblue'.

Kokeeksi nostettu valkosipuli. Minun kädessäni, ei lasten.

Nostin eilen ensimmäisen kasvimaalle istutetun valkosipulin. Tähän saakka olen kerännyt ruuanlaittoon vanhalle kasvimaalle itusilmuista jääneitä jämiä, jotta ne alkaisivat pikku hiljaa loppua kukkapenkeistä. Toki arvelin, että valkosipulit olisivat kasvaneet tänä kesänä oikein hyvin, kun vettä on riittänyt ja lannoituksenkin muistin ajallaan. Siitä huolimatta koenostettu sipuli yllätti muhkealla koollaan. Kuvasta kokoa on ehkä vähän vaikea hahmottaa, mutta vaaka näytti 110 grammaa sitten, kun varsi oli pätkäisty kahden sentin mittaiseksi ja juuret leikattu lyhyiksi. Kaupan valkosipulit jäävät niin koossa kuin maussa kakkosiksi. Taidan tänään nostaa kaikki pois, sillä alimmat lehdet alkavat jo kellastua. Viikonlopulle on luvattu poutaista säätäkin, joten sipulien kuivuminen lähtee hyvin käyntiin. Säilyvät sitten pitkälle ensi kevääseen hyvinä.

Jotain pientä mutta kukkien määrästä päätellen hyvin kunnianhimoista: kuunlilja 'Blue Mouse Ears'.

Koivunsiemeniä hämähäkinseitissä. Kuvan keskellä itse hämähäkkikin odottamassa eläväisempää saalista.

Keijunkukkien siemenkylvöksen satoa alakuvissa, emokasvit yläkuvissa.

Kokeilin viime kesänä risteyttää itse keijunkukkia 'Midnight Rose' ja 'Green Spice'. Keräsin loppukesällä vähät siemenet talteen ja kylvin ne talvella kylmäkäsittelyyn. Itämisprosentti oli melko hyvä, joskin osa pienimmistä taimista kuoli matkan varrella. Kuusi taimista on vielä hengissä ja niistä neljä on sen verran isoja, että todennäköisesti selviävät ensi talvestakin, jos vain ei tule mitään poikkeuksellisia olosuhteita eteen. Puolet taimista on yllä olevan kuvan keskimmäisen siementaimen kaltaisia, hieman hopeaan taittavia violetteja näyttävillä lehtisuonilla. Yksi on melko tarkalleen 'Midnight Rosen' näköinen, violettilehtinen vaaleanpunaisilla pilkuilla. Kuvat on vain otettu eri valossa. Viimeistä taimista ei uskoisi kummankaan emonsa jälkeläiseksi. Sen lehdet näyttävät maata tai vaikka kättä vasten katsottuna armeijanvihreiltä mutta vähänkään sivusta, yläviistosta tai valoa vasten katsottuna ne ovat selvästi oranssinsävyisiä. Vasta puhkeamassa olevat lehdet ovat punaisia. Kerrassaan erikoinen yksilö, jonka kasvua seuraan suurella mielenkiinnolla.

Kesäkukkapenkin hyvin osunut trio: pioniunikko, kehäkukka ja leijonankita, jonka kukkien keskellä on samaa sävyä kuin kehäkukissa.

Keijunkukkien siementaimien lisäksi myös kesäkukkapenkissä on ollut mielenkiintoista seurattavaa. Yllä olevan kuvan vasemmassa ylänurkassa olevia leijonankitoja olen seuraillut hyvin tarkkaan, sillä jostain syystä yksi kukkavarsista vain venyi ja venyi pituutta. Tyveltä lähteneet haarat kukkivat kehäkukkien korkuisina mutta valkoisen aitatolpan vasemmalta puolelta hyvin tarkkasilmäiset voivat bongata pari  lehtitupsua ja niiden välistä nousevan varren. Sitä kun seurailee noin 80cm:n korkeudelle, osuu ensimmäisiin kukkiin. Monsterivarren latva huitelee reilusti yli metrissä. Onko meillä maaperässä jotain kummallista vai muuttuuko siementen perimä pussinpohjalla kylvöä odotellessa, kun vuosi toisensa jälkeen saman siemenerän 'Potomac Lavenderit' keksivät toinen toistaan erikoisempia juttuja? Kukkien väreissäkin on nyt kolmea erilaista variaatiota. Ymmärtäisin asian paremmin, jos kylväisin joka vuosi edellisenä kesänä omista kukista kerättyjä siemeniä. Nyt kuitenkin kaikki ovat tismalleen samaa tavaraa, vuosi vuodelta vain vanhempina.

Kasvun ihme: metrinen leijonankita. Ottiko kenties mallia maa-artisokista?

'Polish Spirit', jonka ensimmäisessä avautuneessa kukassa on merkkejä alkukesän kylmästä.

Kerroin kesäkuussa kärhöjen hallavaurioista (muistinvirkistystä täällä). Silloin ei ollut vielä yhtään vihreäksi muuttunutta kukkaa auki ja kun niitä ei näyttänyt tulevankaan, luulin kärhöjen selvinneen alkukesän pakkasista. Osa värinmuutoksilla aiemmin reagoineista kärhöistä ei tosin ollut hallahöiden aikaan vielä edes kasvussa, joten ne tietenkin kukkivat aivan normaalisti. 'Polish Spirit' lähti kuitenkin aikaisin keväällä kasvuun ja nyt kun ensimmäinen kukka vihdoin aukesi, siinä olikin selvästi vihreää väriä ja vielä epämuodostuneita terälehtiä. Nyt samaan versoon avautuvat kukat näyttävät olevan normaaleja mutta seurailen vielä, miltä näyttävät muiden versojen ensimmäiset kukat kunhan niidenkin nuput alkavat aueta.

Päivän kärhöksi valitaan loistokärhö 'Elsa Späth'.

Sanainen arkku näyttikin sitten ihmeesti aukeavan loppua kohti eikä tullut pelkkää kuvakierrosta tästäkään postauksesta. Nyt taidan lähteä kerryttämään uusia kuvia kameran muistikortille, sillä öisen sateen jäljet ovat hävinneet sen verran, että perhoset ovat päässeet liikkeelle. Purppurapunalatvalla ja punahatuilla näyttääkin olevan melko vilkasta lentoliikennettä, jota on ihan pakko lähteä tutkimaan tarkemmin. Aurinkoista viikonloppua!