Puutarhaterapiaa

 

Luhtaesikko

Ihanien luhtaesikoiden kukinta-aika on alkanut. Ensimmäiset kukat saivat aueta poutasäässä mutta päivällä vähän hirvitti mennä katsomaan, onko enää yhtään kukintoa pystyssä tai puhtaana. Viime yönä satoi vettä kohtalaisen reippaasti useamman millin ja tänäänkin aamulla vähän tihuutti navakan tuulen lisäksi. Onneksi esikoiden lehdistöt ovat jo sen verran tuuheita, etteivät kukinnot päässeet retkahtamaan ihan maata vasten. Aika surkea näky kuitenkin tänään oli. Luhtaesikon kukinta taitaakin olla melkein yhtä varma sadesään houkutin kuin aukeavat pionin nuput. Nuppuja onneksi riittää vielä, joten ehkäpä ihan kaikki kukat eivät lakoa sateessa pitkin maata.

Luhtaesikot eilen illalla. Taustalla komeankokoinen sinikämmen alba, joka ehti jo kukkia.

Luhtaesikoiden lähellä on viime syksynä mansikkamaan "lisäosan" tilalle perustettu taimivauvala. Sille tuli nyt käyttöä, kun hankikylvetyt perennat olivat koulimiskokoisia. Sen verran paljon tuli kevään aikana pyöriteltyä taimiruukkuja, etten jaksanut enää koulia taimia ruukkuihin. Istahdin siis vauvalan ääreen itikoiden syötiksi ja aloin erotella pikkuruisia perennavauveleita siisteihin riveihin. Ilman itikoita homma olisi ollut jopa terapeuttista. Mustarastas, rautiainen ja pajulintu lurittelivat viereisessä metsässä eivätkä taimetkaan olleet vielä tuhannen solmussa. Maahan pääsi useampi kivikkotörmäkukka, pari keltatörmäkukkaa, paljon täpläpipo 'Mysticaa' ja rosoesikoita sekä ketokasveista ketoneilikkaa ja kissankelloa. Kaksi viimeisintä oli tarkoitus istuttaa kadun päähän mutta saimme keväällä tietää, että pihakatumme saneerataan syksyllä. En tiedä, kuinka pitkälle nurmialueelle tieremppa yltää mutta varmuuden vuoksi en istuta ennen sen valmistumista kadun pään joutoalueelle yhtään mitään. Pitää myös yrittää merkitä jotenkin alue, johon ei tarvitsisi rempan päätteeksi kipata kunnon multaa eikä varsinkaan nurmensiemeniä.

Vauvala piti suojata lasten varalta raudoitusverkoilla. Pitsiverho on Karon takia.

Tulipahan tuollekin pitsiverhon pätkälle hyötykäyttöä. Jostain syystä sekä lapset että Karo ovat kulkeneet pitkin kevättä juuri taimivauvalan kohdalta, vaikka olen monta kertaa komentanut kaikkia käyttämään metrin verran vasemmalla olevaa kulkuväylää. Jospa enää ei tulisi jalanjälkiä vauvalaan, jossa on nyt herkkiä pikkutaimia kasvamassa. Kevätatsalealla oli jo valmiiksi oma ympärivuotinen häkkinsä. Vauvalan oikealla puolella kasvaa keltainen karviainen, jonka piikkisiä oksia hipoen ei huvita kenenkään kulkea.

Ketoruusuruohon rotevat taimet koulin jo aikaisemmin keväällä.

Aika monta purkkia jäi vielä ulkovaraston ikkunalle odottelemaan, josko taimia alkaisi ilmestyä kesän mittaan. Tarhakylmänkukkia ei suostunut taaskaan itämään yhden yhtä ja aika moni muukin kylvöruukku on tyhjää täynnä. Kaukasiankirahvinkukat ovat alkaneet vasta itää. Ne mahtuu vielä istuttamaan vauvalaan, kunhan ihan kaikki kylvämästäni 15 siemenestä eivät idä.

Tännekin mahtuisi istuttamaan jotain.

Marjapensasalueen eteläreunassa, ihan tontin pimeimmällä rajalla metsämustikka-alueen vieressä mustaherukka on vetelemässä yhtä viimeisiään kuin sen hädin tuskin pystyssä pysyvä tukikin. Herukka on kyllä tehnyt hidasta kuolemaa jo useamman vuoden ajan mutta nyt eläviä oksia on enää yksi. Ihmekös tuo, kun paikka on varjoisa, vieressä isot puut vetävät ravinteita ja lisäksi haapa lykkii juurivesojaan mustaherukkaa pidemmällekin. Juuri kiskoin neljämetrisen haavanjuuren vesoineen pois kasvimaan suuntaan kurottelemasta. Valitettavasti taisto kyseisen juuren kanssa jäi kesken, kun en jaksanut ilman apuvälineitä kiskoa viimeistä kolmea metriä tontin rajalle asti. Luultavasti mustaherukka nousisi siinä samalla, sillä juuri näytti kulkevan suoraan puskanraadon läpi. Joka tapauksessa mustaherukan tilalle voisi aivan hyvin istuttaa jotain muuta. Siinäpä vasta miettimistä, mitä se "muu" olisi. Metsämustikat ovat pärjänneet verkkohäkkinsä sisällä, joten ehkäpä sitten niitä lisää. Pitäisi vain saada jostain mustikkamättäitä istutettavaksi.

Toisen mustaherukan juurella karhunlaukat ovat runsastuneet viime vuodesta.

Marjapensasalueen hallittu maanpeitekasvillisuus ei ole ihan joka kohdassa yhtä hallittua kuin nyt kitkennän jälkeen metsämustikkanurkassa tai karhunlaukkojen ympärillä. Voikukkia on hieman turhan paljon, vaikka olen niitä jonkun verran ehtinyt kaivaa ylös. Sain hieman lisäaikaa kitkemiseen, kun isäntä edellisen ruohonleikkuun yhteydessä vetäisi myös marjapensasalueelta pahimman paikan sileäksi. Harmillisen nopea levittäytyjä on myös rönsyleinikki, jota kitkin eilen ison ämpärillisen ja tänään kottikärryllisen. Maa- ja niittyhumala saavat toistaiseksi vallata omat alueensa. Niistä hankkiudun eroon sitten kun saan hankalammat rikat kuriin. Siitä olen iloinen, että löysin ainoastaan yhden pienehkön vuohenputkikasvuston. Ratamoakin on selvästi vähemmän kuin viime vuonna. Kitkeminen ennen siementen kypsymistä siis kannatti.

Puutarhakompostorissa oli hyvät lämmöt (paistilämpömittarilla mitattuna).

Hyvin uskaltaa nyt viedä puutarhakompostoriinkin rikkaruohoja, kun noin 30cm:n syvyydellä oli melkein 50 astetta lämmintä. Kolme päivää sitten mittari näytti 39 astetta, joten lämmöt saattavat vielä kohota lisää muutaman asteen. Kasasin kerroksittain risuhaketta, rikkaruohoja, hevosenlantaa (purukuivike) ja hakettimella silputtuja perennanvarsia. Puutarhakompostori on kyllä lämmennyt aiempinakin kesinä selvästi ulkolämpötilaa lämpöisemmäksi mutta ihan näin kuumana se ei ole minusta ennen käynyt. Aiemmin olen laittanut risukerroksiin selvästi isompaa oksanpätkää tai perennanvarsia vain käsin 20-30cm:n pätkiksi rusennettuina. Taidanpa jatkossa laittaa myös puutarhakompostiin hakettimen läpi mennyttä seosainetta, jos se saa sen näin hyvin pöhisemään. Kasakin on jo painunut vähintään parikymmentä senttiä alaspäin, vaikka uutta kitkentäjätettä tulee harva se päivä.

Tarha-alppiruusu 'Purple Dream' kukkii nyt.

Tänä keväänä ei ole ollut kovin hyvä alppikärhöjen kukintavuosi. Kaikki ovat kukkineet pienesti ja kuivia oksia on ollut aika paljon. Johtunee viime syksystä ja talvesta. Kaikki ovat kuitenkin hengissä, mikä on pääasia. Loisto- ja tarhaviinikärhöistä ainakin 27 on nyt noussut. Nukkumassa on ilmeisesti vain seitsemän kärhöä ja niistäkin kuusi taisi nukkua myös viime vuonna ja osa sitä edellisenkin kesän. Olikohan jollain peräti jo neljäs nukkumisvuosi aluillaan? Ehkä sellaisten tilalle saa jo miettiä uutta kärhöä. Hieman harmittaa se, että kukintakuningatar 'Voluceau' ei ole näyttänyt versonkärkeäkään, vaikka se on tähän saakka ollut yksi luotettavimmista kärhöistäni. Iloinen yllätys sen sijaan oli se, että viime kesänä peratun jättiläismäisen 'Hagley Hybridin' juurakosta erotettu pieni taimi nousi tänä kesänä reippaasti ensimmäisten joukossa ja on tehnyt jo kolme napakkaa versoa. Pisin huitelee jo yli metrin korkeudella.

Puistoatsaleoista ainoastaan aurinkopenkin 'Illusia' kukkii tänä vuonna. Tässä koko kukkasaalis.

Toivottavasti loisto- ja tarhaviinikärhöillä on tänä vuonna parempi kukintavuosi kuin atsaleoilla. Kanadanatsalea kukki keväällä normaalisti mutta kaikki muut olivat kuivattaneet oksankärkiään. Ainoastaan tuo aurinkopenkin 'Illusian' maata myöten menevä oksa oli onnistunut pitämään muutaman nuppusilmun hengissä kevääseen saakka. En tosin tiedä, onko noissa atsaleoissa edes ollut nuppuja talven tullessa. Luulisi, että on, sillä ne ovat yleensä olleet luotettavia kukkijoita. Nyt oli ensimmäinen kerta kun kukkia oli näin vähän ja nekin ainoastaan yhdessä puskassa.

Uusi kivikkokasvi-istutus.

Varaston kaapissa lojuneet rikkinäiset saviruukut pääsivät vihdoin käyttöön, kun tarvitsin muutamalle mehitähti- ja maksaruohomättäälle väliaikaisen sijoituspaikan. Itselläni oli jonkinlainen visio istutuksen ulkonäöstä hommaa aloitellessa mutta kävipä niin, että toisella muksuista meni sillä välin sukset ristiin melkein koko maailman kanssa ja temperamentti pääsi kuohahtamaan pahan kerran. Hän kävi hetken aikaa liiterin takana mätkimässä kepillä voikukkaheinikkoa ja sattui uutta hutkittavaa etsiessään vilkaisemaan minun työmaatani varaston nurkilla. Rikkinäiset ruukut kiinnostivat sitten sen verran paljon, että hän innostui kasailemaan niistä tornia sitä mukaa kun sain nosteltua multaa ruukkuihin. Lopulta hän upotteli myös mehitähtiruusukkeita ja katolta pudonneita sammaltuppaita ruukunpalasten väliin ja ohjeisti minua, mikä kasvi voisi sopia mihinkin kohtaan. Samalla saimme juteltua harmitukset halki ja kaikki oli taas hyvin. Varsinainen terapiaprojekti. Lopputuloskaan ei ole minusta yhtään hassumpi, vaikka alkuperäinen visioni olikin hieman erilainen.

Yksityiskohtia istutuksesta.

Ulko-oven luokse päätyneestä kivikkoistutuksesta löytyy huipulta levisian siementaimi ja valkomaksaruohoa, niiden alapuolelta kattomehitähtiä ja tummasävyistä kivikkomehitähti 'Dark Beautya'. Alimmassa kerroksessa on samojen lisäksi roikkuvana kaukasianmaksaruoho 'Leningrad White' sekä kangasajuruoho 'Magic Carpet'. Ajuruoholle jäi aika mitättömän kokoiset juuret, sillä se oli ängennyt itsensä pihakiveyksen väliin. Muutaman päivän ajan ajuruoho oli niin surkean näköinen, että arvelin sen heittävän henkensä ihan kokonaan mutta ainakin joku verso on alkanut jo vähän virkistyä. Muut kasvit eivät olleet moksiskaan uuteen asuinpaikkaansa siirrosta ja pian muutama kattomehitähti alkaa kukkiakin.

Isotähtihyasintti on tuplannut vuodessa kukkamääränsä. Taustalla liilaa sammalleimua ja lehtosinilatvaa.

Isotähtihyasinttien penkistä ei viitsinyt yleiskuvaa ottaakaan. Siellä on nimittäin valvatti saanut pahasti jalansijaa. Piilottelivat mokomat lemmikkien seassa. Jonain päivänä on ihan pakko nostaa penkin etureunan kasvit kokonaan ylös ja perata valvatit pois seasta ennen kuin ne valtaavat koko penkin. Jos rikkaruohoja aletaan laittaa kamaluusjärjestykseen niin valvatti on varmasti omalla listallani ihan kärkikahinoissa. Ja sitä ei passaa lähteä repimään suutuspäissään, sillä silloin tiedossa on ihan satavarmasti miljoonaan osaan katkenneita juurenpalasia, joista jokaisesta lähtee vähintään viisi uutta tainta kasvamaan. Ensin pitää hakea rauhallinen zen-mielentila jostain toisesta kukkapenkistä.

Vauvala

Hah, luulitko olevasi hyvässäkin piilossa?

Aloituskuvasta huolimatta tämä juttu ei käsittele lehtokotilovauvoja. Sattuipahan vain tulemaan puutarhatöissä vastaan harvinaisen huonosti piiloutunut kotilo, joka sitten pääsi aloituskuvaksi. Lienee muuten sanomattakin selvää, että kyseinen yksilö ei jatkossa mussuta minun kasvejani. Liiskatuksi joutui myös iso joukko sen sukulaisia, kun jatkoin viime viikonloppuna aloittamaani työmaata. Silloin mansikat poistuivat pätkäpenkistä huonokuntoisten puskien tilalle ja pätkäpenkki jäi tyhjilleen. Nyt oli vuorossa pätkäpenkin valmistelua uuteen käyttöönsä: taimivauvalaksi.

Etualalla uusi vauvala. Mansikat siirtyivät tuonne taustalle kesäkurpitsojen kanssa samaan riviin.

Pätkäpenkissä oli jo vanhastaan kivireunus mutta se oli vuosien mittaan painunut melkein kivituhkakäytävien tasalle ja kivet vinksottivat vähän sinne sun tänne. Nostelin kaikki takaisin pystyyn ja lapioin päädyn täyteen multaa alueen toiselta reunalta. Nyt kuopalle jääneeseen päätyyn aion tyhjennellä hiekkaa ja jonkun tomaattiruukun mullat sadonkorjuun jälkeen. Sinne tulee nimittäin perennojen syyskylvöalue, jonka pohjaksi sellainen käytetty ja varmasti rikkaruohoton multa sopii oikein hyvin. Suorakylvöalueesta huolimatta aion varmasti tehdä talvella myös hankikylvöjä, sillä se vaan on niin kivaa.

Vauvalan täyttäminen on jo aloitettu.

Ensimmäisenä vauvalaan päätyi aurinkopenkissä useamman vuoden majaillut kevätatsalean taimi, joka ei oikein ole jaksanut lähteä kunnon kasvuun. Hengissä se on hyvinkin mutta talven aikana aina osa paleltuu ja kasvu alkaa melko lailla alkutekijöistään. Katsotaan, jos paikanvaihdos saisi minikokoiseen atsaleaan vähän vauhtia. Heti atsalean perään kävin keräämässä viisi rotkolemmikin siementainta. Ne luultavasti päätyvät ensi keväänä myyntiin ellei omista puskista joku satu talven aikana kuolemaan. Kitkiessä huomasin, että yksi maksaruoho 'Jose Auberginen' varsista oli taittunut maanrajasta poikki. Vauvalassa on tilaa, joten pätkin katkenneen varren kolmeen osaan ja tökin ne multaan. Jospa joku niistä juurtuisi tässä syksyn mittaan ja selviäisi vielä talvestakin hengissä. Onpa kätevää, että on tuollainen alue, johon voi lykätä yhtä sun toista väliaikaissijoitukseen! Toistaiseksi vauvalaan ei päätynyt enempää kasveja mutta eiköhän syksyn mittaan tule vastaan ylimääräisiä siementaimia tai jakopaloja, joille ei lopullista paikkaa vielä löydy.

Atsalea on pieni mutta sentään hengissä.

Vauvalasta käännyin ympäri ja jatkoin puutarhapuuhia selän takana, eli kärhökaaripenkin alalaidassa. Siellä on ollut taas yksi monista hitaasti etenevistä projekteistani, tosin tämä kohta tuli työn alle vasta viime syksynä, jolloin siirsin keijunkukka 'Midnight Roset' majapenkistä kärhökaaren alareunaan. Silloin en saanut niitä vielä jaettua koko matkalle mutta tämän kesän aikana kaksi keijunkukista oli kasvanut niin suuriksi, että niistä sai eroteltua muutamia pieniä jakopaloja. Nyt on keijunkukkia rivi täynnä, jos vain kaikki selviävät ensi talvesta. Muutamaan ei tullut yhtään juurta mukaan mutta usein sellaisetkin ovat juurtuneet. Nyt on ainakin riittävästi kosteutta niin ilmassa kuin maassakin.

Keijunkukkia on nyt koko rivi.

Keijunkukilla oleva alue ei suinkaan ollut tyhjänä tähän saakka. Siellä oli kesällä pari perennakylvöruukkua väliaikaisesti jemmassa ja lisäksi lemmikkiä ja bellistä. Oli siellä myös yksi siemenestä itse kasvatettu keijunkukka odottamassa parempaa paikkaa. Nyt sen oli pakko väistyä ja kyllähän sitä aina jostain tilaa yhdelle keijunkukalle löytyy. Tai oikeastaan kuudelle, sillä keijunkukkia pitää jakaa säännöllisesti tai ne saattavat suutahtaa ja häipyä muille puutarhamaille. 

Lemmikkiä olikin tuossa nurkassa vähän liian paljon.

Sopiva paikka löytyikin luumutarhan laidalta 'Viipurin punaluumun' rangan juurelta. Siinä on ollut joskus keijunkukan siementaimia, jotka siirsin jo aiemmin muualle ja sen jälkeen lemmikit tietysti valtasivat koko alueen. Tummalehtinen kasvi sopii kuitenkin hienosti juuri tuohon tuomaan kontrastia 'Gold Standard' -kuunliljoihin, joten nyt lemmikit saivat väistyä taas kerran keijunkukkien tieltä. Samalla tuli kitkettyä taas pätkä kiveystä. Oli nimittäin sen verran tuuhea lemmikkikasvusto siinäkin, että meinasi housuntakamus kastua keijunkukkien kanssa kyykkiessä. Loppupätkä istumakiven suuntaan jäi vielä kitkemättä, sillä sen ovat vallanneet pikkutöyhtöangervon taimet eikä niitä saa ihan noin vain nypittyä irti.

Luumutarhaan päätynyt keijunkukka on 'Midnight Rosen' ja 'Green Spicen' risteytys.

Ei tuo risteytyskeijunkukka ihan suosikkini ole mutta kyllä se kelpaa tuolla oleskella ja onhan se joka tapauksessa ollut hyvin elinvoimainen yksilö. Tietyssä valossa se on myös aika kivan näköinen; sellainen kuparisena hohtava eivätkä purppuraiset lehtien alapinnatkaan hassummilta näytä. Sen uudet lehdet varsinkin ovat minusta hienon näköisiä. Täysikokoisina ne ovat vähän liian epämääräisen vihreänrusehtavia minun makuuni.

Tässä oli myös kaksi amiraalia mutta ne lehahtivat pois juuri ennen kuin ehdin saada kuvan.

Perhosia on alkanut vihdoin saapua myös tänne, tosin ei kovin suurina laumoina vieläkään. Kolme amiraalia kuitenkin näin yhtä aikaa ja kovasti yritin myös saada niistä kuvia mutta olivat pahukset niin levottomia ettei onnistunut. Keltatörmäkukkakuvaan jäi sentään edes muutama kimalainen vaikka amiraalit häipyivätkin puoli sekuntia liian aikaisin. Kukkakärpäsiä oli myös mukavasti liikkeellä mutta niitä ei kuvasta taida erottaa yhtä useampaa.

Karpaattienkellojen takana olevassa punatähkässä näkyy yksi amiraali. Huomaatteko?

Oliko vähän epätoivoinen yritys todistaa nähneensä amiraalin? Ehkä vähän. Tulipahan kuitenkin ikuistettua palanen kivikkorinteen syyskuuta. Nyt ei ole rusakko käynyt syömässä karpaattienkellojenkaan kukkia, mikä on varsin toivottua vaihtelua tämän kesän tuholaissektorilla.

Ohoo! Olisiko vihdoin joku muu kuin 'Magnus' kasvanut kukintakokoon?

Punahattuja olen yrittänyt kasvattaa siemenistä useampana vuonna kuin edes muistan. Siemenet itävät ja taimet kasvavat aina hyvin mutta ensimmäisen talven jälkeen joko kaikki tai suurin osa on menetetty. Vihdoin muutama vuosi sitten muutama taimi selvisi talven yli ja sen jälkeen ne ovatkin olleet kestävämpiä ja kukkineetkin jo. Isoimmat kukkivat tänä vuonna peräti aika komeasti. Nyt kärhökaaripenkissä yksi muita selvästi pienempi yksilö on alkanut kukkia ja sepä ei taida ollakaan sitä perinteistä 'Magnusta', joita ilmeisesti kaikki muut kukkivat yksilöt ovat, vaan selvästi niitä vaaleampi. Olen kylvänyt myös 'Sunseeker's Rediä' ja 'Delicious Candya'. Olisikohan tuossa sitten Candyn perimää?

Päivän kärhönä on tänään 'Polish Spirit'.

Hieman harmittaa edelleen se, että rusakko kävi kesäkuussa katkomassa yli puolet 'Polish Spiritin' versoista. Olin vieläpä ohjannut juuri ne varret kasvamaan seinäkkeen oikealle reunalle. Yläreunaa sai "pelastettua" ohjaamalla keskemmälle kasvavia latvoja oikeaa laitaa kohti mutta koko alaosaan jäi neliömetrin kokoinen aukko. Seinäkkeen vasemmalla sivulla taas piti kasvaa 'Innocent Blushin' mutta sen rusakko parturoi kokonaan melkein maata myöten. Onneksi voimakaskasvuinen 'Polish Spirit' sai reilusti karsittunakin loppujen lopuksi aika hyvän kukkaloiston aikaiseksi. Kuvitellaan mielessä, miltä se olisi voinut näyttää, jos olisi saanut kasvaa häiriköimättä koko kesän.