Taimia siellä, taimia täällä

Nyt vietetään puutarhaharrastajan ruuhka-aikaa. Sen lisäksi, että ulkona tapahtuu räjähdysmäiseen tahtiin vaikka mitä, taimia on joka paikka pullollaan odottamassa ulos pääsyä. Vielä ei vain uskalla istuttaa maahan kuin muutamia lajeja, jotta ei tarvitse katua mahdollisten kylmien öiden osuessa kohdalle.

Isommat tomaatit alkavat pian kaivata tukikeppejä.

Ulkoeteinen on tällä hetkellä käytännössä tomaattikoppi. Ulkoistin kaikki tomaatit sinne, jotta ne eivät kasvaisi liian honteloiksi. Valoakin siellä on ehkä hitusen enemmän kuin sisällä ja lämpötila pysyy viileämpänä, jos vain aurinko ei porota koko iltapäivää. Ulkoeteisestä taimet on myös helppo nostaa ulkoilemaan sään salliessa.

Timjamia ja kahta erilaista basilikaa.

Yrtit ovat päässeet muistaakseni vasta kerran ulkoilemaan. Olen muutaman kerran käräyttänyt basilikojen lehdet kun ne ovat jääneet vahingossa liian pitkäksi aikaa auringonpaahteeseen. Isot lehdet ottavat helposti auringosta nokkiinsa. Tomaatit nostelen ulos aina kun minulla on vapaapäivä, jos ulkona sattuu olemaan vähintään 15 astetta lämmintä eikä tuule paljoa. Kuistin kulmauksen suojassa on kuitenkin aina muutaman asteen lämpimämpää kuin avoimemmalla kohdalla ja valoa varsinkin pilvisenä päivänä paljon enemmän kuin ulkoeteisessä.

Jokunen taimi eteisessä. Pelakuut ja hopeaputous ovat ulkoilemassa, muille oli vähän turhan viileää.

En ole uskaltanut vielä edes miettiä, onko minulla kaikille tomaatintaimille isoja ruukkuja vai pitääkö laittaa peräti kolme tainta samaan ruukkuun. Silloin kyllä tulee vähän ahdasta ja kastelun kanssa saa olla tarkkana, joten pitää toivoa, että ruukut riittävät. Nyt ei edes ole tulossa kovin montaa matalakasvuista tomaattia, vaan aika moni on korkeampia lajikkeita. Tosin yksi ainokainen chili ei kovin suurta ruukkua tarvitse, joten tomaateille on yksi iso ruukku enemmän kuin viime vuonna.

Pikkupetuniaa, pari sammaria, reunusasteria sekä kukkiva mustaluumun pistokastaimi.

Äidiltäni tuli joku aika sitten taimikuorma ilokseni. Asterit pääsevät piakkoin ulos mutta ne on vasta jaettu, joten saavat olla hetken aikaa vielä toipumassa ulkoeteisen suojissa. Mustaluumun pistokastaimet olivat meidän kellarissa talven yli mutta kellarista pääsyn jälkeen äitini kasvihuoneessa. Hauskasti toinen taimista päätti aloittaa ensimmäisen keväänsä kukkimalla. Saa nähdä, onko se sen merkki, että kukitaan viimeisillä voimilla vai lähteekö taimi kukinnan jälkeen vielä normaalisti kasvuun.

Aika herttainen, vaikka kukinta onkin jo loppusuoralla.

Näiden emokasvi puhkeaa kukkaan ihan lähiaikoina. Silmut ovat jo viimeistä vaille valmiit. Kippasin sen ruukustaan pari viikkoa sitten ja totesin juuriston mahtuvan kasvamaan vielä ruukussa. Nostin sitä vain pikkuisen ylemmäs, jotta sain alle ja sivuille uutta multaa. Näistä pistokastaimista on tarkoitus kasvattaa uusi ruukkupuu sitten kun emopuu on liian iso talvehtimaan kellarissa. Seuraavassa kuvassa näkyykin hyvin mustaluumun vastapuhjenneiden lehtien hieno väri.

Samaan aikaan otetuista pistokkaista toinen kukkii ja toinen kasvaa.

Tein tänään viimeiset esikasvatettavien taimien kylvöt ja koulin sekä hokkaidokurpitsat että kurkut. Kukaan ei muistanut ilmeisesti kertoa kurkunsiemenille, että niiden parasta ennen -päivä oli jo pari vuotta sitten ja itävyydeksi luvattiin 80%. Minä kylvin pussin pohjalle jääneet seitsemän siementä siinä uskossa, että kurkunsiementen itävyys laskee nopeasti. Neljä tainta olisi ollut sopivasti mutta nepä veijarit itivätkin kaikki ja nyt minulla on tulossa seitsemän kurkuntainta. Siinä voi olla luovuus koetuksella kun yritän kehitellä kaikille paikat. Hokkaidokurpitsojakin on tulossa neljä tainta. Sataprosenttinen itävyys oli niilläkin. Tänään kylvin kesäkurpitsaa kaksi siementä. Niillä kun oli parasta ennen -päivä jo 2022 ja itävyys 75%. Jospa edes niistä toinen siemen jättäisi itämättä. Pavut kylvin myös tänään esikasvatukseen. Valikoimassa on tänä vuonna salkovahapapu 'Neckargold', vahapapu 'Maxidor' ja pensaspapu 'Borlotto lingua di fuoco nano'.

Kurkuntaimia ennen koulimista, papujen ja kesäkurpitsan siemenpussit ja oikealla kodinhoitohuoneen tungos.

Ensimmäisten samettikukan, purppurarevonhännän ja tsinnian taimien kestettyä kasvilavan muovihupun alla yön yli, päätin viedä melkein kaikki muutkin kesäkukan taimet niiden seuraksi. Jätin vain pari ruukkua kutakin vielä varmuuden vuoksi ulkoeteisen suojiin. Helpotti kummasti tungosta sisällä kun sai viedä ison osan taimista ulos. Samalla kun kasvilava täyttyi kesäkukan taimista, päätin nostaa kaalit, puna-auringonkukat ja muut viileämpää kestävät taimet tomaattilaatikkoon autotallin seinustalle. Siinä ne ovat puolisen metriä maanpintaa ylempänä ja muutenkin aika hyvin suojassa. Tarvittaessa tomaattilaatikkoon on helppo vetäistä harsoa päälle tai siirtää taimet vaikka ulkovarastoon. 

Yläkuvan taimet ovat olleet muovihupun alla, alakuvan taimet seinustalla ilman suojausta.

Tänään nostelin muovihupun alta taimet seinustalle, jotta sade pääsisi kastelemaan kasvilavat kunnolla. Istutin viime viikonloppuna jo purjot lavoihin ja kylvin retiisiä ja salaatteja. Eipähän tarvitse kastella itse, kun sade hoitaa homman. Pitää vaan toivoa, että lehtokotilot eivät löydä paikalle juuri kun siemenet alkavat itää. Sade houkutteli nimittäin nekin pirulaiset esiin. Onneksi lapset ovat edelleen innokkaita kotiloiden kerääjiä. Tänäänkin he keräsivät yli 200 kotiloa ja tässä illan ratoksi neuvottelimme uusiksi, millä kotilomäärällä saa "ostettua" mitäkin herkkua tai peliaikaa. Listalle lisättiin myös kotilonkerääjien vaatimuksesta puoli tuntia myöhempään valvominen. Sitä vain ihmettelen, missä vaiheessa mukuloista on kasvanut noin taitavia neuvottelijoita. Joko yhteiskuntaopin tunneilla opetetaan alakoululaisille sopimuksien neuvottelutekniikoita? Kohta tässä varmaan joutuu laatimaan työehtosopimuksiakin. Tosin siinä vaiheessa varmaan sanon kotilonkeruusopimukset irti ja hoidan homman itse. Jatketaanpa nyt matkaa kasvimaalta ulkovarastoa kohti. Matkan varrelle osuu valkosipulipenkki, jossa onkin jo aika paljon kasvua näkyvissä.

Karo tulee tarkistamaan valkosipuliviljelmän.

Pelkäsin, että sateinen syksy ja vähäluminen talvi olisivat tuhonneet valkosipulini mutta yllättävän hyvin taimia on nyt noussut. Isot kynnet nousivat paljon reippaammin mutta on pienemmissäkin jo alkanut näkyä elonmerkkejä. Melkein puhtaan valkoisessa, hennosti vaaleanpunertavakyntisessä valkosipulissa oli syksyllä ihan pienimmät kynnet ja niistä ainoastaan kolme on toistaiseksi itänyt. Saa nähdä, jaksavatko loput lähteä ollenkaan kasvuun. Siitä olen iloinen, että 'Messidor'-oletetuissa näkyi aika hyvin piippoja. Pitkään niillä menikin nousta verrattuna Alexandraan. Valkosipulit kun menivät minulta viime kesänä sekaisin, niin oli vähän arpomista, mikä on mitäkin lajiketta. 'Messidorin' pitäisi kasvuvaiheessa erottua selvästi muista valkosipuleistani. Katsotaan myöhemmin kesällä, pitääkö se paikkansa. Nyt ne näyttävät aika samalta kuin muutkin.

Ulkovarastosta löytyy monivuotisten kasvien taimia.

Pääsimme vihdoin ulkovarastolle. Viidessä kylvöksessä näkyykin jo elonmerkkejä. Ketoruusuruohot, täpläpipo 'Mysticat' ja kissankellot itivät nopeimmin, tänään huomasin viherrystä ketoneilikassa ja kivikkotörmäkukka 'Misty Butterfliesissa'. Luultavasti loppukuun aikana taimia alkaa ilmestyä muihinkin kylvöksiin. Perennat itävät aina vähän eri tahtiin. Ainokainen sinikatanan taimi onkin ollut jo ulkona pari viikkoa. Hyvä, että kukkapenkeistä näyttää nousevan kiitettävästi vanhoja yksilöitä, niin ei ole kovin suurta paikkaustarvetta.

Karo paimentaa siiliä.

Eilen illalla Karo bongasi ennen minua takapihalta siilin, joka tietysti vetäytyi tiukaksi piikkipalloksi Karon tultua kosketusetäisyydelle. Koska siili ei liikkunut, Karolla taisi kytkeytyä paimenkoiran vaistot päälle. Se tuijotti tiukasti siiliä ja kiersi sitä parin metrin päästä puolikaaressa ympäri melko matalassa asennossa juosten. Välillä se pysähtyi ja meni melkein makuulleen naama siiliä kohti ennen kuin taas jatkoi kiertämistä. Tuli ihan mieleen lammaslaumaa paimentava bordercollie sillä erotuksella, että tämä "lammaslauma" ei suostunut liikkumaan mihinkään suuntaan. Ties miten pitkään Karo olisi jatkanut paimennusleikkiään, ellen olisi mennyt väliin ja ohjannut koiran sisälle. Ikkunasta näin, että noin kymmenen minuutin päästä siili lähti liikkeelle ja hetken aikaa nurmikolla möngerrettyään painui metsään. Reilu viikko sitten näin, kuinka siili vipelsi takapihan poikki pation kautta sivupihan metsään. Kiva, että siili taas pyörii täällä säännöllisesti. Pitää iltaisin seurailla ikkunasta, keksiikö se tulla juomaan vadista, jonka tarkoitin lintujen kylpyaltaaksi. Tirppoja ei vain ole toistaiseksi näkynyt siinä polskuttelemassa.

Ensimmäinen palloesikko on alkanut kukkia liilahtavakukkaisen kääpiöesikon siementaimen kaverina.

Taimitouhut jatkuvat ja toivon varpaat ja sormet ristissä, että yöt pysyvät riittävän lämpiminä, jotta ei tarvitse rahdata jo ulkoilemaan tottuneita taimia takaisin sisätiloihin. Nyt lähden nostamaan kesäkukat takaisin muovihupun suojiin, sillä ensi yöstä näyttäisi ennusteen mukaan tulevan melko kolea.

Taimet kasvavat kohisten

Ihanan aurinkoiset kevätpäivät ovat saaneet taimipöydän suorastaan kohisemaan kasvusta. Nyt riittää valoa kaikille hentoisille pikkutaimille ja nehän ottavat tilanteesta kaiken ilon irti. Toistaiseksi on vielä tilaakin mutta se on tässä huushollissa hyvin nopeasti katoava luonnonvara.

Auringossa paistattelevat helokukonharjat kaipaavat jo koulintaa.

Taimikaaos uhkaa nyt vallata tämän huushollin pahemmin kuin vuosikausiin. Kesäkukkien lisäksi hyötykasveja on jo nyt kasvamassa iso joukko eikä olla vielä edes lähellä papujen, kurkkujen ja kurpitsojen kylvöhetkeä. Kesäkukista samettikukat ovat vielä osittain kylvämättä, sillä vanhat siemenet itivät huonosti ja nyt ne ovat loppuneet. Juuri ruukutettuja sammareita on muistaakseni vain neljä kappaletta eivätkä ne riitä alkuunkaan. Tietysti voisi korvata osan sammareista vaikka helokukonharjoilla tai kääpiökokoisilla leijonankidoilla, sillä kumpiakin näyttäisi tulevan ylen määrin. 'Potomac Lavender' -leijonankidat sen sijaan eivät itäneet lainkaan. Eivätkä ole ainoita, sillä myöskään kesäpäivänhatuista ja tarhakukonkannuksista ei ole toistaiseksi noussut taimen taimea. Ehkä ihan hyvä, vaikka olisihan se ollut kiva saada myös niistä edes muutama taimi. Huonoa itävyyttä näillä kaikilla selittää vuosikausia vanhat siemenet.

Isommat tomaatit ja chili.

Tomaatit itivät tänä vuonna hyvin eritahtisesti ja 'Maskotkasta' jouduin tekemään jopa uusintakylvön kun ensimmäiset siemenet eivät suostuneet itämään ollenkaan. Vähän yllätyin siitä, sillä tomaatinsiemenet säilyttävät itävyytensä yleensä todella hyvin. Ehkä satuin vain ottamaan pussista juuri ne ainoat vialliset kaksi siementä. Muuten itävyysprosentti oli tomaateilla tasan sata prosenttia. Pienempi 'Maskotka' on vasta sirkkalehtivaiheessa kun noilla isommilla tomaateilla on jo kahdesta neljään kasvulehteäkin. Onneksi 'Maskotka' on nopea kasvamaan ja sekin ehtii ihan varmasti tehdä satoa samaan tahtiin näiden muiden kanssa.

Mukulaselleri saisi olla vähän isompi tässä vaiheessa kevättä.

Mukulasellerien kanssa kävi vähän köpelösti tänä keväänä. Siemenet olivat vanhoja ja itämisprosentti sen vuoksi aika alhainen (taidan jo toistaa itseäni...). Taimia oli kuitenkin vähän reilu kymmenen parhaimmillaan mutta puolet kyykkäsi pienen kuivahtamisen vuoksi. Ripottelin matkan varrella lisää siemeniä mutta suurin osa hengissä selvinneistä ja loput myöhemmin itäneistä on yksi kerrallaan nuukahtanut jo ennen ensimmäisten kasvulehtien ilmestymistä. Kaksi tainta selvisi lopulta koulimisvaiheeseen asti, joten yritän pitää niistä nyt erityisen hyvää huolta, jotta edes niiden sato onnistuisi.

Purjontaimia etanarullassa, taustalla mm. basilikaa ja timjamia.

Minäkin päädyin tänä vuonna kokeilemaan ensimmäistä kertaa siemen-/etanarullassa kasvatusta. Sain äidiltäni purjontaimia, joiden arvelin pärjäävän hyvin tilaa säästävässä kasvatusratkaisussa. Kullakin taimella on vähän reilu 3*3cm kasvutilaa mutta rullalla on korkeutta melkein parikymmentä senttiä, joten juurilla on ainakin tilaa kasvaa suoraan alaspäin. Toiseen rullaan kylvin kiinansipulia ja vanhoja palsternakan ja mustajuuren siemeniä. Sen rullan vein tuoksuherneiden kanssa ulkoeteiseen itämään. Käytin kumpaankin rullaan multasäkistä leikattuja suikaleita. En ole oikein ymmärtänyt sitä, miksi moni käyttää solumuovia rullien tekoon. Luulisi siitä irtoavan mikromuovia ja vähintäänkin jotain haitta-aineita multaan toisin kuin multasäkistä, joka on suunniteltu juuri mullan säilytykseen ja kestää myös uv-säteilyä. Kivipellon Saila taisi ainakin viime keväänä käyttää multasäkkimuovia ja totesi sen käyttökelpoiseksi tähän touhuun, joten minä liityin samaan kerhoon. Itse rullailu oli ehkä aavistuksen sotkuisempaa kuin neliskanttisten ruukkujen täyttö mutta en kokenut sitä niin vaivalloiseksi, etten voisi ottaa hommaa vakiokäytännöksi. Mielenkiinnolla odotan loppukevään kokemuksia rullista.

Tuoksuherneet lähtivät nopeasti kasvuun toisin kuin viereisen rullan kylvös.

Yllä olevan kuvan otin pari päivää sitten ja heti kuvaamisen jälkeisenä päivänä huomasin ensimmäisten kiinansipulin taimien ilmestyneen. Varmaan loputkin niistä itävät ihan lähipäivinä. Palsternakoille ja mustajuurille en kovin suuria itämisprosentteja edes odota mutta jos niistä edes pari tainta sattuisi itämään, niin olisin ihan tyytyväinen. Jos ei, niin saapahan viskata pari siemenpussin jämää pois laatikoista kuljeksimasta. Luultavasti tuoksuherneet ja rulla siirtyvät ulos ihan lähipäivinä jatkamaan kasvuaan, niin vapautuu ulkoeteisestäkin ikkunalautatilaa kiikutella muita taimia auringon perässä ikkunalta toiselle.

Takkahuoneen taimipöytä alkaa olla pian täynnä.

Toistaiseksi takkahuoneen pöydällä on mahtunut vielä olemaan lasten tulilatvat, pari paavalinkukkaa sekä kaksi isointa ritarinkukkaa. Valkoinen kerrannainen, neljällä kukkavarrella joulun aikaan kukkinut ritari lähti hienosti kasvuun mutta kuihdutti lehtensä kymmensenttisinä ja sipulikin on alkanut nyt pehmentyä. Sivusipulissa on yksi neljäsenttinen lehti, jonka kasvu on myös pysähtynyt viikon sisällä kokonaan. Pahoin pelkään, että sekin meinaa kyykätä nyt kokonaan. Hyvää ei lupaa sekään, että kyseisen ruukun ovat vallanneet harsosääsket, jotka haluavat kovasti levittäytyä muihinkin kasveihin. Ritarinkukka on ollut keittiön ikkunalla edes pikkuisen erillään taimivauvoista mutta taitaapa ritari sääskineen lähteä piakkoin kompostoriin. Keittiön ikkunalle päätyi myös 'Cherry Nymph', joka pitkän harkinnan jälkeen ei jaksanutkaan kasvattaa ainokaista nuppuaan kukaksi asti. Sipuli on kuitenkin muuten hyvävointisen oloinen ja on kasvattanut terveen näköiset lehdet, joten koetan vihdoin tänä vuonna muistaa lannoittaa sitä riittävästi ja toivon kukintaa seuraavalle kerralle.

Santukka innostui kukkimaan taimipöydällä.

Niin paljon kuin santukka onkin nauttinut taimipöydän valosta ja ehkä myös kasviseurasta, niin se saa pian luovuttaa paikkansa enemmän valoa tarvitseville pikkutaimille. Siirtykööt santukat johonkin sivummalle, missä nyt sellainen paikka ikinä onkaan.

Sukkaostoksilla

Välillä käy niin, että lähtee kauppaan hakemaan jotain mutta ostoskoriin päätyykin yllätyksiä. Minun piti hankkia vain lapsille uusia sukkia mutta minkäs teet, jos heti myymälän sisääntuloon on lykätty rullakko kerrannaiskukkaisia kääpiöesikoita. En ainakaan minä pystynyt vastustamaan kiusausta napata edes yhtä mukaan.

On se nätti!

Vaaleanpunainen söpöliini livahti ostoskoriin sen kummempia miettimättä ja valkoinen olisi varmasti tarttunut käteen yhtä nopeasti, ellei rullakon ainokainen taimi olisi ollut kuivuudesta jo nuupallaan. Vaaleankeltaisetkin houkuttelivat minua yllättävän paljon, mutta jonkinlainen järjen ääni huusi ankarasti vastaan ja voitti taistelun tällä erää. Keltainen kun ei ole lempivärini, vaikka esikot eivät mitään kirkuvankeltaisia olleetkaan. Pari tummanviolettiakin olisi ollut mutta niihin ei syntynyt ensisilmäyksellä niin suurta tunnesidettä, että olisin sortunut. Yhtä esikkoa rikkaampana suuntasin myös sinne sukkahyllylle. Nyt ei tarvitse taas hetkeen kuunnella kotona lasten nurinaa siitä, mihin kaikki heidän ehjät sukkansa ovat hävinneet.

Esikolle löytyi kotoa sopivankokoinen suojaruukku ja paikka ulkoeteisen pöydältä.

Esikko-ostoksesta innostuneena päädyin puuhailemaan muutakin kasvien parissa. Ensimmäisenä kävin hakemassa kylmäkäsittelystä muutaman perennaruukun ulkoeteiseen. Yksi purkeista sisältää ns. toivottomat tapaukset, eli pinkkiä kissankäpälää (luultavasti oli vain jotain kehittymättömiä siemenaiheita siementen sijaan), karhunjuurta (siemenistä on tullut vain yksi taimi monien vuosien kylvöjen seurauksena) ja lapinvuokkoa (eivät ole ennenkään itäneet). Lumikin siemenet saattavat olla myös yhtä toivottomia tapauksia, sillä ne olivat jo monta vuotta vanhoja. Otin ne kaikki kuitenkin sisälle, jotta ehdin antaa niille vielä uuden kylmäkäsittelyn tämän kevään aikana. Varmimmin ehkä itävät sinikatana 'Alba' ja syyshohdekukka, joille halusin riittävän pitkän kasvukauden. Siksipä ne saavat ottaa alkuvauhtia viileässä ulkoeteisessä. Muut perennakylvökset jäivät vielä hangen alle odottelemaan kevättä.

Perennakylvökset kokeilemassa itämistä ensimmäisen kylmäkäsittelyn jälkeen.

Perennoista siirryin koulimispuuhiin. Siinä olikin hirmuinen vaiva, sillä koulittavaa oli tasan kahden taimen verran eikä niilläkään olisi vielä ollut mitään hoppua. Paprika-/chilikylvöksestä ei ole vieläkään noussut kahden ensimmäisen taimen lisäksi mitään, joten päätin ottaa taimet omiin ruukkuihinsa ja laittaa kylvöksen uudestaan saunan lämpöön. En kyllä tiedä, miksi en suoraan kaivanut siemeniä pois. Vaikka ne vielä itäisivätkin, ne eivät luultavasti ehtisi tehdä meillä enää satoa ilman poikkeuksellisen suotuisaa kesää. No, ihmeitä saa aina toivoa.

Chili 'Hungarian Yellow Wax Hot' on jo tekemässä ensimmäisiä kasvulehtiään, paprika 'Lombardo' on hiukan pienempi.

Saunan lämmössä tapahtuikin edellisen postauksen jälkeen ihmeitä. Päätin nimittäin sittenkin vielä ennen uusintakylvöä kokeilla muutaman päivän ajan, olisiko versotettavaksi tarkoitettuun vesikrassi-lehtikaalikylvökseen jäänyt elinkelpoisia siemeniä. Unohdin siis koko kylvöksen melkein viikoksi saunaan ja vastassa oli kuiva multakorppu, kun sen vihdoin muistin. Kastelin kylvöksen kunnolla ja nostin takaisin saunaan. Parin päivän päästä vastassa oli hitusen hometta ja yllättävän paljon itäviä siemeniä. Ihan kaikkea ei siis ollutkaan menetetty mutta nyt vain pitää tasapainoilla kosteuden kanssa, jotta home ei tuhoa pieniä taimia. Joitakin isoimpia homemöykkyjä nypin jo cocktail-tikun avulla kompostoriin ja muovinkin otin kylvöksen päältä pois.

Ne itävät sittenkin!

Takaisin sinne koulimispöydän pariin. Koska nyt ei ollut vielä tarkoitus kylvää mitään esikasvatettavaksi mutta multapussi oli kuitenkin otettu esille, tuli mieleen pistokkaiden ottaminen. Ulkoeteisessä valkokirjavalehtinen pelargoni oli kasvattanut yhden versoistaan aikamoiseksi hujopiksi. Siitä saikin oikein hyvän pistokkaan juurtumaan. Viimekesäinen hopeaputousamppeli on myös osoittanut kasvuhaluja mutta siitä en löytänyt kuin kaksi riittävän pitkää versoa pistokastarpeiksi. Laitoin kummankin samaan ruukkuun kun en ollut varma, jaksavatko latvat lähteä juurtumaan. Jos eivät, niin ainakin emokasvi rupeaa latvomisen seurauksena haarautumaan paremmin.

Ensimmäiset pistokkaat leipäpussin suojassa.

Pistokkaat ovat nyt takkahuoneen pöydällä kasvivalon alla. Niiden edessä on ritarinkukkia ja lasten tulilatvat suojaamassa mahdolliselta auringonpaisteelta. Oman jättiläiskokoisen tulilatvani vein työpaikan kukkalaatikkoon, jossa se saa toteuttaa aivan vapaasti puolirentoa kasvutapaansa ja leveillä joka suuntaan. Työpaikallani on vähän haastavat olosuhteet kasveille lämpöpatterien ja valoisuuden suhteen, joten siellä on nyt testailtu melko monennäköisiä viritelmiä. Edelliset tulilatvat pärjäsivät yllättävän pitkään joten ehkä tuolla jätilläkin on hyvät mahdollisuudet selvitä. Vapautuipahan kukkapöydältäni melkein puolen metrin levyinen tila kevään taimikasvatuksille.

Kuopuksen tulilatva päätti aloittaa kukinnan nyt, vaikka sai pimeähoitoa samaan aikaan muiden kanssa.

Melkoisen kasvipainotteinen ketjureaktio syntyikin siitä, kun päätin käydä ostamassa lapsille sukkia. Seuraavana päivänä sain myös vihdoin aloitettua kasvimaan kylvösuunnitelman tekemisen. Asiat edistyvät siis senkin suhteen. Lopuksi vielä muuten vain raportti kompostorin käynnistymisestä. Edellisen postauksen jälkeen nimittäin kompostorin lämpötilassa on tapahtunut muutosta kuumempaan suuntaan. 40 astettakin oli ihan hyvä mutta nyt lämmöt ovat pysyneet jo viitisen päivää 60-70 asteen välillä ja koko laitos hohkaa kuumuutta. Kyllä nyt saavat basillit kyytiä ja tulee kelpo multaa puutarhan maanparannukseen.

Lämmintä riittää.

Lämmintä näyttää riittävän myös tulevan viikon sääennusteissa. Keväistä on ja rapa roiskuu!

Itämisen ihmeistä lumitöihin

Helmikuu hujahti ohi nopeasti, aivan kuten lyhyen kuukauden kuuluukin. Kalenterin saa kääntää huomenna maaliskuulle ja siitähän se alkaa se vimmattu kevään odotus. Ulkona liikkuessa kuulee selvästi, että ainakin linnut ovat jo aloittaneet kevätpuuhansa. Tintit sirkuttavat sen minkä ehtivät ja käpytikkojen reviiritaistojen lisäksi myös harmaapäätikka on taas alkanut ilmoitella itsestään. Eilen se pysähtyikin hetkeksi tontin laidan koivun latvaan ennen kuin lähti huutelemaan kauemmas.

Chili 'Hungarian Yellow Wax Hot' iti ensin, 'Lombardo' pari päivää sen jälkeen.

Taimipöydällä on alkanut vihdoin näkyä kevään ensimmäisiä itämisen ihmeitä. Chileistä ja paprikoista ensimmäiset alkoivat itää vasta kun vein kylvöksen saunaan ottamaan lämpöhoitoa. Ihme kyllä, muistin jopa käydä kastelemassa niitä ja tuoda kasvilampun alle heti kun ensimmäiset siemenet olivat itäneet. Viime viikonloppuna versotettavaksi kylvämilleni vesikrasseille ja lehtikaaleille ei käynyt yhtä onnellisesti, sillä unohdin ne työviikon kiireissä ihan totaalisesti ja lapsetkin olivat huomaavaisesti nostaneet kylvöksen saunan lämpimimpään nurkkaan. Tarkoitus toki oli erinomainen, sillä he halusivat pelata lautapeliä saunan lauteilla ja olivat siksi nostaneet kylvöksen turvaan. Heti saunan oven vieressä alemmalla lauteella siemenillä olisi vain ehkä ollut hitusen suurempi mahdollisuus selvitä kuin ylälauteella saunan takaseinällä, jonka takana on leivinuuni. Ei auta kuin kylvää uudet siemenet ja pitää kylvös keittiön ikkunalla.

Ehkä mukulasellerin taimia.

Onneksi toisessakin purkissa näkyy elämää. Luultavasti kaikki taimet ovat mukulasellereitä. Kylvin jo tammikuussa samaan purkkiin kaikki vanhat lobeliansiemenet ja kun niissä ei alkanut näkyä itämisen merkkejä, ripottelin vanhat sellerinsiemenet samoihin multiin. Siemeniä oli reilusti mutta toistaiseksi taimia on vasta kuusi. Oikeastaan en edes tarvitsisi niitä enempää, niin mahtuu kasvimaalle jotain muutakin kuin selleriä. Taimipöydälläkään ei ole hirveästi ylimääräistä tilaa ja kun kesäkukkia pitää ehdottomasti kasvattaa, tomaateista ja basilikoista puhumattakaan, niin ei sinne sekaan kovin montaa selleriä mahdu. En ole vielä ehtinyt tehdä lopullista kasvimaasuunnitelmaa mutta mielessäni olen pyöritellyt erilaisia vaihtoehtoja. Ehkäpä tässä talviloman aikana ehtii laittaa jotain paperillekin.

Tässäpä se narsissikärpäsen vaivaama ritarinkukka, jolle tein testimielessä vaikka mitä käsittelyitä.

Vaikuttaa siltä, että narsissikärpästen toukkien mussuttamasta ritarinkukasta ei selvinnyt riittävän isoa osaa hengissä. Pohjaan ilmestyneet pienet sivusipulin (tai juurien) alut ovat kahta lukuun ottamatta kuivettuneet ja se toinenkin on hyvin pieni. Toisesta on kasvanut puolentoista sentin kokoinen pikkusipuli, jolla ei ole yhtään omia juuria. Hyvin todennäköisesti viskaan testikappaleen piakkoin kokonaan kompostiin viemästä tilaa taimipöydällä. Jatkossa taidan suosiolla pitää ritarinkukkani tiukasti sisätiloissa suojassa mokomilta kärpäsiltä tai jos sattuu vahinkoepäilys käymään, niin annan sipulille kuumakäsittelyn jo heti syksyn alkajaisiksi ennen kuin mahdolliset toukat ovat kasvaneet isoiksi ja syöneet sipulia liikaa. Kompostoriinkaan saastuneita sipuleita ei uskalla viskata, etteivät kärpäsen toukat koteloidu sinne viettämään talvea. Ainakaan meidän kompostorissa ei nouse lämmöt niin korkealle, että mokomat belsebuubit siellä kuolisivat.

Kompostori on taas käynnissä.

Kompostorillamme kesti harvinaisen pitkään hyrähtää käyntiin. Massa oli kyllä vähintään puoliväliin asti sulaa mutta lämmöt eivät vain lähteneet nousemaan kuumavesikanisterinkaan avulla. Kovempien pakkasten lauhduttua kaivoin tyhjennysluukusta sen verran puolivalmista, jäätynyttä massaa pois, että sain pari kuumalla vedellä täytettyä limsapulloa tungettua alaosaa sulattamaan. En halunnut kaivaa kaikkea jäätynyttä tavaraa pois, sillä se ei ollut vielä ehtinyt maatua riittävän pitkälle ja olisi varmaankin houkutellut hiiriä, jos sen olisi nostellut jälkikompostoriin. Kerran vaihdoin pulloihin uudet kuumat vedet ja sitten lähti kompostori lämpiämään. Nyt kompostori toivon mukaan pysyykin käynnissä kevääseen saakka, sillä lunta on riittävästi suojaamaan, jos tulee vielä kovempia pakkasia.

Kellarin pelakuut ovat hädin tuskin hengissä.

Vähäinen lumimäärä yhdistettynä koviin pakkasiin ei ollut hyvä yhdistelmä kellarinkaan talvetuksille. Korkean sähkön hinnan takia en raskinut laittaa lämpövahtia päälle ja toivoin vain parasta. Kävin leudompana päivänä (17.2.) kurkkaamassa, miltä kellarissa näyttää. Ensimmäistä kertaa varmaan ikinä kellarin luukun laidoilla kellarin sisäpuolella oli useamman sentin paksuinen jääkuurakerros. Mittari näytti pelargonien vieressä vain yhtä astetta lämmintä. Lattialla olevassa kastelukannussa ei sentään ollut vielä jäätä pinnassa mutta hyvin kylmältä vesikin tuntui. Pelargoneissa oli niin paljon pehmenneitä varsia, ettei hyvältä näyttänyt. Saksia ei ollut silloin mukana mutta laitoin lämpövahdin päälle. Viime viikonloppuna kävin tarkistamassa tilanteen uudelleen ja saksin pelargoneista pehmeät osat pois. Yksi 'Appleblossom' oli sen verran hyväkuntoinen, että pelastin sen jo ulkoeteiseen. Peruspelakuista löytyi napakkaa runkoa, vaikka suurin osa niidenkin versoista piti leikellä pois. Pari pelakuuta oli pehmennyt ihan tyveä myöten. Lämpövahdin ansiosta kellarissa oli seitsemän astetta lämmintä, mikä taas oli liikaa puuvartisille ja kärhöille. Nyt lämpövahti on taas pois päältä.

Luonto teki taideteoksia aidantolppien päälle. Onko tässä Ressu-koira rinkka selässään?

Nyt ei tarvitse ulkonakaan palella, nastakengät kannattaa vain laittaa jalkaan, jos meinaa pysyä pystyssä. Viime viikonloppuna satoi ensin parikymmentä senttiä pakkaslunta. Sen kolaaminen kävikin kevyesti, kun lahjoi lapset tekemään lumityöt vastineeksi pleikkariajasta. Toissayönä sataneet lumet jouduin sen sijaan kolaamaan itse, kun jälkikasvu lähti kouluun ja isäntä töihin. Vaikka ryntäsin hommiin heti aamusta, oli lämpötila jo ehtinyt nousta plussan puolelle ja lumi muuttua painavaksi. Tulipahan kuntoiltua. Lumitöitä ei olekaan tänä talvena tarvinnut kovin montaa kertaa tehdä.

Lunta oli yön aikana satanut melkein 20cm.

Nyt meilläkin on lunta sen verran, ettei tarvitse päivitellä, miten poikkeuksellien vähän sitä on. Vieläkin ollaan kaukana normaalitalven lumimääristä mutta nyt on jo sentään vaarana saada matalavartisesta kengästä lunta sukkaan. Lunta on ehkä suunnilleen 35cm. Joutuvat jäniksetkin jo vähän kaivamaan, jos meinasivat saada puutarhasta evästä. Nyt lähden käyttämään Neiti Karoliinan "lukemassa" toisten koirien terveiset. Iloista pian alkavaa maaliskuuta! Olkoon se oikein aurinkoinen.

Havaintoja

Puutarhassa kierellessä tulee väkisinkin tehneeksi erilaisia havaintoja. Milloin ne liittyvät kasvun käynnistymiseen, milloin yllättäviin paikkoihin ilmestyneisiin kasveihin tai johonkin muuhun tavallisuudesta poikkeavaan tapahtumaan.

Tarha-alppikärhö 'Pink Dream' on selvästi herännyt.

Kovin aikainen kevät sai toivomaan, että myös kärhöt heräisivät normaalia aikaisemmin. Pikainen tarkistuskierros romutti ne haaveet. En tosin odottanutkaan, että loistokärhöt olisivat vielä heränneet mutta olisi nyt 'Arabella' ainakin voinut olla jo maanpinnalle kurkkimassa. Edes muissa alppikärhöissä kuin 'Pink Dreamissa' ei vielä näkynyt heräämisen merkkejä. Odotellaan siis vielä jokunen viikko. Jännitettävää onkin paljon, sillä viime kesänä kuusi (tai seitsemän?) kärhöä ei noussut. Toivottavasti heräävät tänä vuonna.

Oho, lehti- ja kompostikasan alta löytyikin krookuksia.

Istutin viime syksynä 'Laatokan Helmen' taakse pussillisen kultasahrami 'Blue Marlinia'. Aiemmin keväällä katselin, että kaikki alueella kukkivat sahramit taitavat olla 'Ruby Giantia', myös se rypäs, jonka kuvittelin olevan niitä viime syksynä istutettuja mukuloita. Viime viikolla satuin huomaamaan, että pikkuisen sivummalla olevasta lehtikasasta pilkistelee muutamia lehdenkärkiä. Kaivelin varovasti niitä esiin ja samassa muistin istuttaneeni Marlinit siihen. Koska istutushetki venyi aika myöhäiseksi ja talvikin oli jo tulossa, kippasin niiden päälle paksulti kompostimultaa ja vielä lehtikasan lisäsuojaksi. Pettymys lajikkeen vaihtumisesta muuttuikin innostukseksi ja hieman myöhästyneen kukinnan odottamiseksi. Ehkä ne olisivat sittenkin oikeaa lajiketta.

Äh, kovin näyttävät samoilta kuin kaikki muutkin.

Tuplapettymys siis tuli, vaikka 'Ruby Giant' onkin minusta oikein kaunis. Tai ehkä ne mukulat, jotka eivät vielä tänä keväänä kuki, ovatkin oikeaa lajiketta? Taidan kuitenkin asennoitua odottamaan komeasti kukkivia 'Ruby Gianteja'. Tuleepahan sitten ensi keväänä iloinen yllätys, jos seassa vaikka sattuisikin olemaan joku erilainen. Vaikka mukuloiden sijainnin unohtaminen olikin ihan oman huonomuistisuuteni ja havainnointikyvyn puutteeni syytä, niin aika julmaa oli sahrameiltakin silti ensin herättää toiveita ja sitten tiputtaa oikein korkealta alas. Onneksi pikkuiset kurjenmiekat ilahduttavat aina.

'Blue Hill' näyttää olevan aikaisempi kuin 'Purple Hill'.

Yllä olevassa kuvassa on ryhmä 'Purple & Blue Hill' -sekoitusta, jonka mukulat onnistuin jotenkin kummassa istuttamaan väreittäin ryhmiteltyinä. Ne on istutettu syksyllä 2021 ja ovat kukkineet joka kevät suunnilleen saman verran. Tänä keväänä lehtitupsut näyttävät kuitenkin runsaammilta ja aivan kuin nuppujakin olisi tulossa enemmän. Kiva, jos ovat vihdoin päättäneet alkaa lisääntyä.

Ensimmäiset tulppaanit kukassa esikoiden kanssa.

Lummetulppaani 'Concerto' on ollut aikasin tulppaani puutarhassani. Tänä vuonna niiden lehdet näyttivät niin pieniltä, etten edes odottanut niiden kukkivan. Kukkia on kuitenkin jo neljä auki, vaikkakin aika pieniä ne ovat. Taaempana oli joskus 'Exotic Emperoria' ja mielenkiinnolla odotan, onko lummetulppaanien takana nuppuileva mätäs vielä sitä vai oliko sekaan jäänyt vielä lisää 'Concertoa'. Tulppaaneja kuvatessa huomasin niiden takana myös pikkuisen esikon siementaimen.

Olisiko etelänkevätesikko risteytynyt jonkun toisen kanssa?

Etelänkevätesikkoni ovat useamman metrin päässä. Tai olisivat olleet. Ne ovat nimittäin kaikki tainneet hävitä johonkin. Mahdollisesti joko toissa talvi tappoi viimeiset tai sitten niiden alueella lymyilevät lehtokotilot ovat popsineet kaikki suihinsa. Hauska, että löytyi kuitenkin vielä yksi ainakin melkein puhdas etelänkevätesikko. Tai voihan se olla ihan puhdaskin, vaikka joku sen ulkomuodossa vähän epäilyttääkin. Nätti se kuitenkin on.

Palloesikon keskelle oli tullut kuoppa.

Palloesikoista kukkii täällä vasta ensimmäinen ja sekin on eri penkissä ja aurinkoisemmassa kohdassa kuin muut palloesikkoni. Majapenkin palloesikoissa on kyllä selvästi nuppuja tulossa mutta ovat vielä ihan maanrajassa. Isoimmasta mättäästä oli tainnut talven aikana kuolla keskusta, sillä siinä oli ammottava monttu. Onneksi reunoilta nousee alkuja, joten ei tarvinnut jakaa toisesta puskasta uusia alkuja aukkopaikan täytteeksi. Laitoin monttuun pari kourallista multaa ja toivottelin reipasta kasvua heränneille.

Kesäkukkapenkistä viime kesänä löytynyt mysteerikasvi.

Kesäkukkapenkin mysteerikasvi on myös herännyt kasvuun ja selkeästi osoittaa huonoja käytöstapoja. Pienempiä taimia löytyi ympäriltä ja kaivamalla selvisi, että kasvi luikertelee sivusuunnassa kuin valvatti konsanaan. En katso kovin hyvällä moista leviämisintoa, joten kasvia odottaa häätö heti kun sen laji selviää. Joku kärsämö olisi muuten vahvoilla lajinveikkauksessa mutta tämän lehdet ovat selvästi pehmoisemmat kuin siankärsämöllä ja haisevatkin aivan erilaiselta. Jalostetuista kärsämöistä minulla ei ole kokemusta mutta voisin vähintään maistaa likaista puutarhahanskaani, jos kasvi paljastuu tavalliseksi siankärsämöksi.

Tämä mantu-kontu-kangas-jokumuu-kimalainen etsi selvästi pesäpaikkaa.

Tämä mahdollisesti saman lajin edustaja oli jo meden- ja siitepölyn keruupuuhissa.

Poutaiset säät ovat olleet kimalaisten mieleen. Olen bongannut jo muutaman eri lajin edustajan keräämässä jalkavasuihin siitepölyä, joten pesäpaikkoja on selvästi jo löydetty. Satunnaisesti joku pesäpaikkaa etsivä osuu silmiin. Luulin kerran jopa tallanneeni yhden kimalaisen pesäkolon päälle, sillä lähellä maanpintaa pörräävä kimalainen pyöri pitkään kumpparini ympärillä ja yritti mönkiä sen allekin. Se lähti kuitenkin jatkamaan maankamaran skannaamista, kun siirryin vähän sivummalle. Kimalaisista puheenollen, Kuvaa kimalainen -haaste voisi taas lähteä liikkeelle. Aloittakoon ken tahtoo ja ensimmäisenä ehtii. Mennään samoilla, hyvin joustavilla säännöillä kuin viime vuonnakin: tunnistaa ei tarvitse (mutta saa, jos intoa piisaa) ja kuviin kelpaavat myös muut pölyttäjät ja pörisijät.

Ensimmäistä paprikankukkaa ei pääse kimalaiset pölyttämään.

Etelänmunkit näyttävät itävän hyvin myös kylmäkäsiteltyinä.

Liisan kasvit -blogin Liisa kylvi joskus kevättalvella etelänmunkin siemeniä suoraan huoneenlämpöön ja huomasi niiden itävän loistavasti. Olin itse kylvänyt niitä talvella suoraan kylmäkäsittelyyn muiden perennojen mukana. Vein kylvöksen ulkovarastoon sen jälkeen kun styrox-laatikon alta sulivat viimeiset jäät, ja ruukusta on nyt alkanut nousta reippaita taimia. Emokasvi ei ollut vielä herännyt talven jäljiltä, joten tässäpä on ainakin riittämiin paikkaustaimia, jos emo onkin heittänyt henkensä. Pohdinkin silloin, mitä etelänmunkit mahtavat tykätä kylmäkäsittelystä, mutta eipä se näytä haittaavan itämistä. Pitää nyt kuitenkin merkitä muistiin, että siemenet itävät hyvin ilmankin.

Hokkaidokurpitsan omituinen kasvusuunta.

Jos on välillä minulla pää sekaisin kevätkiireissä, niin näyttää olevan siemenilläkin joskus suunnat hukassa. Yksi hokkaidokurpitsan siemenistä iti normaalisti ja toisellakin on jo koukku pilkistämässä mullan pinnassa. Kolmas sen sijaan tunki ensimmäisenä valkoisen juuren esiin ja lähti etenemään vaakatasossa mullan pinnassa. Kaivoin varovasti ojan juuren alle, painoin sen sinne pohjalle ja peitin mullalla. Tänä aamuna huomasin, että kolme uutta juurta oli ilmestynyt pintaan. Kaivamalla selvisi, että varsi oli lähtenyt kasvamaan ensin alaspäin ja korjannut vasta sitten suuntaansa taivasta kohti. Sirkkalehti oli melkein kyljellään. Liekö syy siinä toisen valmistajan kylvömullassa, jota käytin kurpitsoille? Ajattelin, että isot siemenet selviävät missä vain. Kylvösyvyys oli samanlainen kaikilla siemenillä ja samaan asentoon, eli vaakatasoon pötkölleen siemenet laitoin. Kyssäkaalin taimillekin meinasi muuten käydä siinä mullassa hassusti; ne olivat joukolla nostaneet koko siementen päälle laitetun mullan yhtenä levynä ylös. Huomasin vasta kun levy oli noussut ruukun reunojen tasalle, että nyt ei näytä normaalilta ja sieltähän sitten paljastui joukko hyvin närkästyneen näköisiä kyssäkaalin taimia.

Mustaluumu oli lähtenyt heräilemään pitsipihlajan kainalossa.

Iloinen havainto löytyi ulkovarastosta, kun pääsin viimein nostamaan sieltä kasvit ulos. Mustaluumu oli alkanut heräillä ja aivan kuin latvoissa olisi jo pieniä nuppurykelmiä tulossa. Valitettavasti minulla oli silloin kiire lähteä töihin enkä edes muistanut tarkistaa, näkyykö pitsipihlajassa nuppuja. Tänä aamuna on satanut vettä koko ajan, joten en ole edes käynyt kurkistamassa, miten kasvit ovat selvinneet yöstä ulkona. Mikäpäs hätä niillä edes olisi, kun ei ollut pakkasta koko yönä.

Taimiturinoita

Lunta tuprautti sitten meillekin eikä ihan pieni ripaus riittänyt, vaan piti heittää peräti 15cm. Onneksi kaikki oli kevyttä pakkaslunta, minkä kolasi nopeasti pois pihakiveykseltä. Toki maisemat näyttivät kauniilta, kun aurinko paistoi eikä kasveille tullut haittaa, kun ei juuri mikään ollut vielä lähtenyt kasvuunkaan. Silti lumisade huhtikuun puolivälissä ei oikein kuuluisi puutarhaihmisen kevääseen. 

Perjantaiaamun ikkunanäkymä. Kuvan ottamisen jälkeen tuli vielä yksi tuisku.

Tänään ei auringosta ole näkynyt kuin hetkittäin aavistus ja luntakin satoi aamusta vähän lisää. Tuulistakin on ollut, joten sisätiloissa pysyminen ei ole tehnyt tiukkaa. Pienen reissun teimme aamupäivällä paikallisen Hankkijan kevätkauden avajaisiin ja sinnekin suuntasimme lähinnä arvonnan vuoksi. Palkintoina kun oli Biolanin pikakompostori ja tulipata. Toiselle pikakompostorille olisi käyttöä. Lapset seurasivat hetken aikaa kanien estehyppyä. Reissun kohokohta taisi kylläkin olla lapsille järjestetyn pääsiäismunaetsinnän palkintoina saadut suklaapatukat. Kassan kautta mukaan lähti multapussi ja salottisipulin istukkaita. Niitä on pussissa niin vähän, että saan varmasti kaikki hyvin mahtumaan kasvimaalle. Ei ole ainakaan mennyt isompaa alaa kasvimaalta hukkaan, jos sipulikärpäset löytävät niihin. Suunnitelmana on edelleen tuikata sipuleita sinne tänne muiden kasvien sekaan.

Salottisipulin istukkaat jäivät odottamaan kevättä tuoksuherneiden kanssa samassa laatikossa.

Maaliskuun lopussa kylvetyt tuoksuherneet eivät turhia aikailleet itämisessä. Ensimmäiset puskivat pintaan jo muutamassa päivässä ja loputkin pari päivää ensimmäisten jälkeen. Vein taimet melkein saman tien ulkoeteiseen viileämpään. Joulukuun viimeisinä päivinä testi-idätykseen otetut ja sittemmin kompostilta säästyneet tuoksuherneet ovat kasvaneet kovastikin, mutta ei niillä loppujen lopuksi kovin suurta kokoeroa pari viikkoa sitten kylvettyihin ole. Toki niitä on latvottu ja juuristokin on varmasti isompi kun juurtumisaikaa on ollut kuukausitolkulla. Jännä nähdä, onko eri aikaan kylvetyillä taimilla eroa kukinnassa sitten kun kasvit istuttaa maahan.

Testikylvöksen tuoksuherneet, oikealla eteisessä talvehtinut stevia vesiheinineen.

Nyt on ollut niin kylmää, etten ole hennonut viedä tuoksuherneitä ulkovaraston puolelle, vaikka kyllähän ne varmaan siellä jo pärjäisivät. Pitäisi ihan mitata varaston lämpötila. Jos pintojen lämpötila on jo plussan puolella, voisi kellaristakin nostaa ainakin kärhöjä ja puuvartisia varastoon pikku hiljaa heräilemään. Viime vuonna niiden ajoitus onnistui todella hyvin, sillä yhtäkään kasvia ei tarvinnut erikseen totuttaa ulkoilmaan kun mikään ei ollut vielä kasvussa kellarista tullessa. Varastosta kasvit oli helppo nostaa plussakelillä ulos ja tarvittaessa yöksi takaisin varastoon tai vetäistä harsoa päälle kylmän uhatessa.

Kärhöistä puheenollen: vanhempani kävivät Turussa ja toivat uuden kärhön kokoelmiini.

Uusi kärhökaunotar saa majailla hetken aikaa ulkoeteisessä, vaikka se onkin vähän turhan lämmin paikka näin kasvunsa alussa olevalle kärhölle. Ainakaan ennen ulkovaraston lämpötilan mittaamista en sitä vie sinne. Nyt pitäisi vain keksiä paikka uudelle tulokkaalle. Pitäisiköhän vaikka kaivaa nuotiopaikan seinäkkeen luota joku puska pois? Vai keksisikö sitä ihan jonkun aivan uuden paikan kärhöille? Lähtisikö peräti hulluttelemaan ja tekisi leffaistutuksen? Mitähän muita elokuviin viittaavia kasveja siihen löytyisi kuin tämä 'Skyfall'? Loistokärhö 'Rouge Cardinal' olisi jo valmiiksi kellarissa, mutta viittaako se riittävästi elokuva Moulin Rougeen?

Eteisessä saa vielä muutaman päivän ajan tuoksutella hyasintteja ennen kuin viimeinenkin kukinto lakastuu.

Taimipöytä alkaa olla uhkaavan täynnä mutta vielä pitäisi taimien mahtua olemaan siellä ainakin muutaman viikon ajan. Osan taimista toki saa ulkoeteiseen siinä vaiheessa kun sieltä saa siirrettyä kylmänkestäviä kasveja ulos tai ulkovarastoon. Siihen saakka harrastetaan taimirallia auringon perässä. Vielä toistaiseksi kaikki sisällä esikasvavat taimet ovat mahtuneet eteläikkunalle niin, että edes hetken aikaa koko konkkaronkka saa kylpeä auringossa (silloin kun se suvaitsee paistaa). Muun ajan aina vuorollaan joku ressukka joutuukin sitten tyytymään hajavaloon.

Vaikea valinta: korkeampia vai matalampia kasveja kasvilampun alle?

Jonkinlaisia logistisia kykyjä varmaan tarvittaisiin tässä taimien sijoittelussa. Laittaako korkeammat kasvit kauemmas ikkunasta kasvilampun alle, jotta matalammat saisivat myös luonnonvaloa? Tällöin tomaatit ja paprikat joutuisivat kauemmas ikkunasta, mikä ei ole lainkaan hyvä. Jos taas ne laittaa ikkunan viereen, ne varjostavat taaempia taimia, jotka sitten joutuvat tyytymään pelkkään kasvivaloon. Talon ainoa eteläikkunakaan ei ole suoraan sanottuna koolla pilattu. Se on sekä matala että kapea. Ei ole totisesti ollut kasviharrastaja tämän talon rakentaja...

Vielä eivät lehdenkärjet koske toisiinsa kuin muutamassa ruukussa.

Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus koulia helokukonharjat, jolloin ruukkuja tulee taas monta lisää. Niitä ajatellen yritin ostaa lisää kasvusammalta tämänaamuisella Hankkijan-reissullamme. Ei ollut valikoimissa eikä muuten ollut naapuriliikkeessäkään. Sieltä tiesivät sanoa, että tuotteen valmistus on lopetettu. Jouduin sitten tyytymään tavalliseen taimimultaan. Saa nähdä, kuinka siinä onnistuu esikasvatus nyt kun olen tottunut kasvusammalen huolettomuuteen kastelun suhteen. Onneksi sain edes tähänastiset kylvöt ja koulimiset tehtyä kasvusammaleeseen. Viime syksynä sattui nimittäin tulemaan yhdessä myymälässä tarjoukseen laitettu säkki vastaan ja tietysti nappasin sen kyytiin. Liekö ollut jo silloin siinä myymälässä tieto kasvusammalen poistumisesta ja halusivat varastot tyhjiksi? Minähän luulin silloin, että säkki oli laitettu tarjoukseen sen vuoksi, että se oli lievästi sanottuna käynyt kylvyssä. Se oli märkää vielä viimeisten kylvöjenkin aikaan, vaikka säkki oli avonaisena saunan lattialla koko tämän kevään esikasvatuskauden. Kävin pöyhimässä pintaa aina muistaessani, jotta edes osa kuivahtaisi nopeammin eikä tarvitsisi koulia taimia ihan läpimärkään kasvualustaan. Mutta eipä ole tarvinnut kovin paljoa taimia kastella!

Helokukonharjat ovat seuraavina koulimisvuorossa.

Tomaatit ovat kasvaneet kukin omaan tahtiinsa. Osa porskuttaa reippaammin, osa hyvinkin rauhalliseen tahtiin. Kaikki on koulittu samanlaiseen multaan (paitsi muutama äidiltäni tullut) ja niillä on saman verran kanankakkaa varastolannoitteena, mutta silti väriero lehdissä voi olla huomattavan suuri. Ehkä osa on löytänyt juurillaan jo tiensä kanankakkarakeisiin ja toiset eksyneet juuri toiselle puolelle taimiruukkua. Tai sitten eri lajikkeiden ravinnontarve on erilainen. Tällä hetkellä hailakimman värinen ovat 'Evakko'. En muista, että se olisi viime kesänä poikennut väriltään muista, joten ehkä värierot tasoittuvat, kun kasvu etenee. Toisaalta tänä vuonna minulla on myös ennätyksellisen montaa lajiketta (peräti 12) kasvamassa, joten eri lajikkeiden kasvun eroja pääsee vertailemaan oikein kunnon otannalla.

Helakanvihreä 'Evakko' on keskimmäisenä. Vasemmalla tsinnioita.

Monet muutkin ovat todenneet tsinnioiden itäneen hyvin nopeasti. Yllätyin itsekin, kun sirkkalehdet puskivat esiin jo kaksi päivää kylvön jälkeen. En ole ennen kasvattanut tsinnioita mutta nyt pitää kyllä merkitä pussiin, että niiden kanssa ei todellakaan kannata hoppuilla. Tuolla itämis- ja kasvuvauhdilla ne olisi ehtinyt kylvää pari viikkoa myöhemminkin. Koulin taimet melkein sirkkalehtiä myöten mutta varret ovat venyneet pituutta sellaista vauhtia, että monessa taimessa sirkkalehdet huitelevat reilusti korkeammalla kuin ennen koulimista. Ehkä pitääkin siirtää tsinniat jatkokasvamaan ulkoeteiseen, jos vaikka hiukan viileämmät olot suitsisivat pituuskasvua. Jos tsinniat itivät nopeasti, niin samettikukat ovat olleet tänä keväänä melkoisia laiskimuksia. Kaksi viikkoa on kulunut kylvöstä eikä taimia ole kuin yksi. Peittelin jo kerran lisää siemeniä multaan, kun näytti siltä, että suurin osa on itämisen sijaan vain pehmentynyt. Onneksi siemeniä on jemmassa vaikka miten paljon. Taidan laittaa niitä vielä reilun satsin kylvölautalle, jos siinä olisi tänä vuonna parempi itämisonni.

Chili, pistokkaasta lisätty basilika ja kelloköynnös kilpasilla.

Chili 'Hungarian Yellow Wax Hot' ja kelloköynnös ovat kasvaneet suunnilleen samaa tahtia koko alkukevään. Pistokkaasta lisätty basilika liittyi reilu viikko sitten mukaan kisaan ja oli jo voittamassa, mutta se joutui luopumaan latvastaan ruokalautasen hyväksi. Sen kisa päättyi siihen tai ainakin keskeytyi hetkeksi. Kelloköynnöksen kasvuvauhdin tuntien se on vahvoilla viedä voiton nyt kun se on vihdoin lähtenyt kunnolla kasvuun. Paprika 'California Wonder' on edelleen lilliputtikokoinen, nyt jo peräti 2,5cm korkea mutta onneksi äitini tuoma taimi on kasvanut reippaasti. Löysin siitä tänään ensimmäiset nuputkin. Ne kai pitäisi napsia pois mutta en tiedä, onko siitä apua. Paprika kun oli jo kertaalleen latvottukin. Ehkä se sitten saa aloittaa kukkimisen kun on kerta sitä mieltä. Avomaalla paprikan kasvukausi saattaisi muuten loppua kesken, jos kukintaa lähtee kovin paljon viivästyttämään.

Siellä ne ensimmäiset nuput pilkistelevät.

Ensi viikolle onkin taas luvassa lämpimämpää säätä. Jokohan silloin kevät alkaa etenemään täälläkin myös muualla kuin taimipöydällä?