Juhannusviikonlopun yllätyksiä

Juhannusta vietettiin täällä laiskanpulskeissa helletunnelmissa uiden, grillaillen ja nautiskellen elämästä. Itikoita ja paarmojakin ilmeisesti laiskotti, sillä niitä ei päivisin ollut riesaksi asti ja iltaisinkin selvästi vähemmän, mitä pitkään aikaan. Puutarhassa tapahtui monta yllättävää asiaa ja jopa muutama ennennäkemätön kukkijakin innostui ensikukintaansa.

Valkoinen kurjenmiekka ei ole koskaan kukkinut tällä tontilla! Tarkempi laji/lajike ei ole tiedossa, siperiankurjenmiekka tämä kaiketi on.

Ja mikä yllättävintä, löysin vielä kaksi nuppua lisää noista edellisen kuvan valkoisista kurjenmiekoista. Ihan kaikkea kunniaa kukinnasta en ota itselleni, sillä sain kurjenmiekat viime kesänä äidiltäni. Kasvusto oli päässyt liian suureksi ja sen keskellä kasvoi heinää, joten minun piti pilkkoa mätäs ihan pieniksi palasiksi ja keksiä niille paikka. Istutin ne kärhökaaripenkin viime kesänä laajennettuun takaosaan kun siellä sattui olemaan tilaa. Ilmeisesti nämä viihtyvätkin paremmin puolivarjossa kuin auringossa. Samaa todistaa muutaman vuoden takaisesta siemenkirjeestä peräisin oleva vaaleansininen kurjenmiekka, sillä niistäkin ensimmäinen aukaisi kukkansa.

Kiitos Nilalle (Lappalainen etelässä -blogi) tästä taivaansinisestä kaunottaresta! Katsokaa noita juovia terälehtien tyvellä: on ollut luontoäidillä tarkka sivellin.

Pitää harkita, mitä teen kurjenpolville ja jalopähkämölle. Niiden lila väri ei ole minun silmissäni täydellisin kumppani vaaleansiniselle kurjenmiekalle, joka vielä tänä vuonna on niin matala, että piiloutui kokonaan näiden taakse.

Kuumalla säällä ei hirveästi innostanut rehkiä puutarhatöissä, mutta sen verran hyödynsin itikatonta aikaa, että rapsuttelin rikkaruohot kaikista kiveyksien ja kivipolkujen saumoista. Siinäpä menikin yhteensä useampi tunti parina päivänä. Voikukkia ja koivuntaimia oli siunaantunut jostain valtavat määrät ja kun noita polkujakin on taas monta metriä enemmän kuin viime vuonna, kitkettävää kyllä riitti. Seuraava kitkentäkierros on sitten syksyllä ennen talven tuloa, niin on keväällä siistit käytävät katseltavaksi.

Niin puhtaat ja siistit! Sammalet jätin kivien väliin, sillä minusta sammaloitunut kivipolku on kauniimpi kuin hiekka- tai kivituhkasauma. Kukkapenkin kasvittaminen on vielä vähän vaiheessa...

Yritin kuvata komeasti kukkivia myskimalvoja ilman juoksevia lapsia. Ei välttynyt ylimääräisiltä linssiluteilta tämäkään kuva.

Juhannuspäivän jälkiruoka löytyikin hunajamarjapensaasta. Isoin pensaamme, 'Jättiläisen tytär', teki ensisatonsa.

Rastaille ja harakoille yllätys. Viritin pitsiverhon kuukausimansikoiden päälle, sillä ensimmäiset kypsät menivät lintujen suihin. Tänään saatiin itsekin jo pari maistiaista.

Vähemmän kiva yllätys minulle löytyi punaherukasta. Kirvatko ovat saaneet oksankärjen näin ruttuun?

Ensimmäiset tuoksuherneet ovat auki. Väriskaala ulottuu kuvan kirsikkaisesta ja persikkaisesta viileän vaaleanpunaiseen ja todella hentoon vaaleanpunertavaan.

Tänä kesänä myös pionit näyttävät kukkivan hyvin. Kahdessa perintöpioni 'Elinassa' isompia nuppuja on yhteensä 94 kappaletta. Jos kumpikin jaksaa lisäksi aukaista muutaman pienistä nupuistaan, sadan pioninkukan haamuraja menee rikki. Lisäksi viime syksynä jaettuihin pioneihin on melkein kaikkiin tulossa nuppuja, mutta epäilen, etteivät ne kuitenkaan jaksa kukkia. Yhdestä kevään viimeinen hallayö puraisi latvoja aika pahasti, joten se ei ainakaan kuki. 'Elinat' säästyivät hallalta, sillä ne nousivat paljon myöhemmin. Jotain etua on siis varjoisasta ja runsaslumisesta kasvupaikastakin sen lisäksi että pionit jaksavat kukkia siellä hieman pidempään.

Ensimmäinen perintöpioni 'Elinan' kukka on auki. Tässä yksilössä isompia nuppuja on 54 kappaletta, joten pian pioni kukkii komeasti.

Tänä vuonna ainakin meillä kaikki kasvu tuntuu olevan tässä vaiheessa kesää pikkuisen etuajassa. Ensimmäinen pioninkukka aukesi vajaan viikon aikaisemmin kuin muina vuosina, mutta nimetön köynnöskuusama yllätti huimalla vauhdillaan. Sen ensimmäiset kukat ovat yleensä auenneet vasta elokuun alussa, mutta nyt isoin nuppurykelmä on jo sen verran kookas, ettei kasvi varmasti malta odotella elokuuhun saakka, hyvä jos heinäkuun puoleenväliin. Nuppuja löytyi vielä aika montakin, joten pääsen tänä vuonna nauttimaan sen ihanasta tuoksusta hyvissä ajoin.

Köynnöskuusamani teki nupun ennätysaikaisin.

Tiukukärhö 'Arabella' aukaisi ensimmäiset kukkansa pari viikkoa normaalia aikaisemmin. Pian moni muukin kärhö alkaa availla kukkiaan.

Juhannuksen yllättävimmän ilmoituksen teki isäntä. Hänen grillaillessaan minä kysyin, mitä mieltä hän on siitä, jos ilmoittaisimme pihamme avoimiin puutarhoihin ensi kesänä siinä tapauksessa, ettei lähiseudulla näyttäisi silloinkaan olevan kiinnostavia puutarhoja avoinna. Tapahtuma kun ilmeisesti olisi elokuussa eli kärhöjen kukinta-aikaan, jolloin puutarhamme on muutenkin näyttävimmillään. Isäntä torppasi vielä viime kesänä koko ajatuksenkin julkisesta puutarhan esittelemisestä, joten oletin, että hienovarainen taivuttelu pitää aloittaa jo nyt. Hyvä, että olin jo valmiiksi istuallani, sillä isäntä vain tokaisi, että "avataan vaan, minä jo sanoin työkavereille, että ensi kesänä ollaan varmaan avoimissa". Isäntä on kuulemma kahvitauoilla näyttänyt blogistani kuvia joillekin puutarhaintoisille työkavereilleen ja he ovat sanoneet tulevansa katsomaan heti kun ollaan avoimissa mukana. Niin, että asia on ilmeisesti sitten lyöty lukkoon, tulipa pupu viime metreillä pöksyyn tai ei! Kai sitä on sitten alettava saattaa kaikkia keskeneräisiä projekteja loppuun, jotta täällä olisi edes jotain valmiina siihen mennessä.

Mustalaukka (tuo valkoinen) alkaa kukkia. Sen hyvä tuoksu yllätti minut. Vieressä sekoituspussin 'Miami' tai 'Violet Beauty', en enää pysy kärryillä, mikä on mitäkin.

Kuinka teillä juhannus sujui? Tuliko yllätyksiä?

Kiireessä mukana

Nyt on kunnolla kukintaa ympäri puutarhaa ja kamera laulaa joka puutarhakierroksella. Kuvia kertyy kuin huomaamatta mutta onneksi kuva-arkistoissa riittää tilaa. Ongelmia tulee siinä vaiheessa kun yrittää valita, mitä otoksia valitsisi postauksiin, jotta punainen lanka pysyisi edes jollain lailla hyppysissä. Pitäisi kai julkaista näitä juttuja useammin, mutta eihän tässä kilpajuoksussa ehdi koneella alituiseen istua! Olen yrittänyt pysyä suunnilleen ajan tasalla puutarhan tapahtumissa, jotta myöhemmin olisi helpompi selailla, mitä kukki milloinkin ja miltä puutarha näytti eri aikoihin kesästä. Mukavampi niitä puutarhan tapahtumia on muutenkin talvella blogista lukea kuin alkaa kahlata loputtomia kuva-arkistoja. Tässä tulee siis pikainen kierros eilisen näkymissä ja yksityiskohdissa.

Loistokärhö 'Kaiser' on kukkinut aikaisemminkin, mutta tämä on ensimmäinen avautuva kukka maassa vietetyn talven jälkeen. Jännittävä, ehkä vähän pelottavakin piikkinyrkki.

Aurinkopenkin puistoatsalea 'Illusia' on kukkinut jo hetken, mutta kuva on jäänyt julkaisematta. Laukatkin alkavat jo olla loppusuoralla.

Viime syksynä taimipäiviltä ostamani vaalealehtinen haltiankukka kukkii nyt. Istutin sen talveksi luumutarhaan, mutta se ei oikein taida viihtyä siellä kun lehdet ovat niin pienet. Taidankin siirtää sen keijupuutarhaan, johon jäi vielä tilaa parille kasville. Varjoisampi paikka ja muhevankostea multa saattaisi olla haltiankukalle mieluisampi paikka kuin melko aurinkoinen luumutarha ja ulkonäöltäänkin se sopisi paremmin keijupuutarhaan.

Toinen haltiankukan kukkavarsista ja osa lehdistä jäi noin 1,5-vuotiaan sukulaisprinsessan töppösen alle aikaisemmin kesällä, mutta onneksi puolet puskasta jäi vielä kasvamaan.

Patiopenkkiä on tullut kuvattua aika harvakseltaan, sillä siellä ei ole oikein ollut mitään nähtävää. Posliinihyasinttien jälkeen penkin kukinnassa on ollut hirveän pitkä tauko. Hetki sitten kukinnan aloitti sammalleimu 'Candy Stripes', mutta sekin kukkii jostain syystäpaljon vaatimattomammin kuin kivikkorinteessä olevat kaverinsa. Muutamia päiviä sen jälkeen aloitti kivikkosuopayrttien mukana salamatkustajana tullut akileija, jonka jätin kasvamaan uteliaisuuttani kukintakokoiseksi. Kasvi paljastui hailakan vaaleanpunaiseksi lehtoakileijaksi, joten se taitaa saada tuosta lähtöpassit. Nyt siellä aloittelevat kivikkosuopayrtit, joita on tarkoitus lisätä laajemmalle alueelle. Mehitähdet ja isomaksaruoho ovat nupullaan ja pian aloittavat myös myskimalvat, joten kukkimaton aika alkaa olla ohi. Heinäkuusta lumentuloon kukinnasta pitävät huolen syyssyrikkä, jättiverbena, kärhöt ja tuoksuherneet.

Patiopankki on jo melko vehreä, mutta kukkia voisi olla alkukesällä vähän runsaammin.

Vieno-myrsky ei saanut meillä tuhoja aikaiseksi mutta sen jälkeen kääntynyt tuulensuunta oli viimeinen niitti ihanalle, vaaleanpunaiselle kerrottukukkaiselle ritarinkannukselleni. Siinä oli vain yksi varsi, joka katkesi maanrajasta poikki. Toivottavasti se jaksaa tehdä vielä kesän mittaan uusia versoja eikä häviä kokonaan. Jos se ensi kesänä on vielä hengissä, aion tukea sen heti keväällä. Onneksi muut kasvit pysyivät pystyssä myös muuttuneessa tuulensuunnassa. Harmikseni huomasin, että myöskään kirvoille tuuli ja välillä rankastikin satanut vesi ei ollut tehnyt minkäännäköistä haittaa. Luumupuut ovat täynnä kirvoja, samoin pikkujasmikkeet. En ole nähnyt kuin pari leppäkerttua koko kesänä. Missähän mahtavat luurata kun täällä olisi pitopöydät katettuna niin yltäkylläisesti kuin mahdollista? Ei auta kuin suunnata toiveet hyönteishotellin petopistiäisiin, joissa ainakin viime kesänä oli kirvoja saalistavia lajeja.

Pahin tilanne on 'Laatokan Helmessä.

Esikoinen bongasi metsästä huonokuntoisen nuoren kuusen rungolta isoja ryppäitä tällaisia monstereita. Ovatkohan nämäkin jotain kirvoja?

Yhden pikkuprojektinkin olen saanut tällä välin valmiiksi. Pari kesää sitten tehty polku varastoon ja kompostoreille tarvitsi kasvimaan muutoksen jälkeen jatkoa. Kompostorien ja kasvimaan väliin jäi nimittäin vain vähän yli metrin pituinen ja saman levyinen kaistale nurmikkoa. Kaivoin sen pois ja korvasin parilla betonilaatalla ja kivituhkalla. Aivan seinän viereen tuli kaistale sepeliä, jota oli myös kompostorien kohdalla. Keväällä tekemäni kesäkukkapenkki sai myös muutaman betonitiilen ja kivituhkaa alareunaa rajaamaan. Kaivoin tiilet edellisen asukkaan metsään jättämästä roskakasasta ja toivoin, että sieltä olisi löytynyt vielä lisää käyttökelpoista tavaraa. Loput kasasta on kuitenkin vain nyrkinkokoista tiili-, laasti- ja betonimurskaa, joille en keksi käyttöä.

Nyt on siisti polku kasvimaalle saakka eikä tarvitse ruohonleikkurilla pujotella ahtaita kolosia.

Betonitiilet reunassa helpottavat ruohonleikkuuta ja hidastavat nurmikon etenemistä kukkapenkin puolelle. Vielä kun löytyisi jostain lisää tiiliä. Kesäkukat ovat itäneet aika hyvin, mutta ohut multakerros ja alla olevat sanomalehdet hieman hidastavat kasvua.

Kaikki kaivuuprojektit tietävät sitä, että ylimääräistä multaa pitää läjittää johonkin. Koska muuta paikkaa ei ollut, kippasin mullat suopuutarhaan. Varjokujalta kärräsin useamman kottikärryllisen suopuutarhan reunalle tulevan kukkapenkin korotukseksi, mutta eihän sinnekään loputtomasti sopinut. Päätin kaivaa suon kohdalta rikkaruohot pois, jotta sain lisätilaa mullalle. Suomontusta tulikin kukkula. Kompostorien ja kasvimaan välistä tuli peräti kolme kottikärryllistä hiekansekaista multaa, mutta koska siinä voi olla rikkaruohoja, en halunnut yhdistää sitä suoraan suopuutarhan maahan ja parempaan multaan. Revin muutaman multasäkin auki ja levitin ne multakasan alle ja reunoille. Nyt olen tehnyt itselleni uuden ongelman, sillä ennen kuin saan tehtyä suopuutarhaa, minun pitää saada vähintään kymmenen kottikärryllistä multaa johonkin muualle. Puutarhakompostikin on jo melkein ääriään myöten täynnä nurmituppaita ja kaikki tontin rajalla olevat kuopat täytetty. Onko kellään muulla koskaan ongelmaa liiasta mullasta?

Varjokujalta tullut multa on selvästi laadukkaampaa tavaraa kuin kaaren keskellä oleva kasa varaston vierestä kaivettua pölisevää hiekkamultaa.

Alppiruusut kukkivat, tässä metsänreunapenkin 'Mikkeli'. Kärhökaaren yksilö on vähän pienempi, mutta kukkii myös yhtä hyvin. Osa kummankin nupuista taisi vain kärsiä talven kovista pakkasista, mutta tyytyväinen olen tähänkin kukintaan.

Kivikkorinteessä sinilemmiö 'Heavenly Blue' kukkii kauniisti.

Kivikkorinteen alkupää aloittaa kukinnan vähän myöhemmin kuin pitkä sivu mutta nyt siinäkin alkaa jo olla hyvin väriä. Huomatkaa sinilemmiön takana komea tupsu tarhakylmänkukan siemenhahtuvapalloja.

Pari viikkoa sitten istutettu loistokärhö 'Innocent Blush' oli salaa aukaissut vielä yhden nupun ja voi ihana, mikä marenkiruusuke se onkaan!

Toivottavasti loppuviikostanne tulee yhtä ihana kuin tuo edellisen kuvan kärhönkukka!

Toivepostaus: kierrätystä

Gitta Puutarha on kotini -blogista toivoi postausta siitä, mitä kaikkea voi kierrättää ja uudelleenkäyttää puutarhassa. Meillä ei kovin paljoa ole kierrätysjuttuja, joten aihetta piti ihan miettiä perusteellisesti. Pation ruokaryhmä on ostettu käytettynä ja takapihan lyhdyt suurimmaksi osaksi kirppareilta. Tietynlaista kierrättämistä on myös syksyn lehtien ja pensaista leikattujen ja haketettujen risujen käyttö katteena, mutta lasketaanko tällaisia kunnolla kierrätysjutuiksi? Ehkä ei, joten kävin kuvia läpi tarkemmalla seulalla ja pohdin, mitkä puutarhassamme olevat jutut on tehty kierrätystavarasta.

Tontilta löytyneitä vanhoja betonilaattoja yhdistettynä luonnonkiviin on käytetty vähän siellä sun täällä, mm. kärhökaariportin alla.

Ehkä näyttävin kierrätystarvikkeista tehty asia meillä on etupihan kiveys, johon käytettiin tontilta löytyneitä betonilaattoja ja luonnokiviä. Laatat on ilmeisesti edellinen asukas itse valanut suoraan paikoilleen ja niiden siirtämisen kanssa pitikin olla varovainen, etteivät ne halkea. Varsinkin isot, melkein neliömetrin kokoiset laatat olivat hankalia siirrettäviä. Kiveyksestä tuli mielestäni onnistunut ja parasta siinä on se, että se on varmasti uniikki. Joskus haaveilin liuskekiveyksestä, mutta nyt en enää vaihtaisi tätä meidän rouheaa sekasikiötä mihinkään.

Tässä kiveys on vasta valmistuneena kesällä 2018. Patiolle menevä osa talon nurkalla valmistuu vasta seuraavana kesänä.

Kolmen kesän jälkeen saumoihin on alkanut tulla kivasti sammalta. Kiveys on paahteinen ja kuuma, joten sammaloituminen on ollut hidasta. Onneksi osa sammallajeista viihtyy kuivissakin oloissa ja kun itsekseen ovat tänne eksyneet, niin pärjäävät hellejaksojenkin yli ilman kastelua.

Tyhjät multasäkit kerään talteen ja vuoraan niillä esim. kasvilavat. Käytän niitä myös nurmikon ja kiveysten välissä estämään nurmiheiniä ja juurilla leviäviä rikkaruohoja etenemästä kivien väliin. Joissain kohdissa myös kukkapenkin reuna on rajattu muovisuikaleella nurmikosta. Jos nurmikkomme olisi pelkkää nurmiheinää, saattaisin pitäytyä pelkässä kanttaamisessa, mutta nurmikollamme juuret edellä suikertavat valvatit, juolavehnät ja kumppanit saa helpoiten pysäytettyä konkreettisella esteellä.

Kukkapenkin rajaamisesta muovisuikaleilla ei ollut kuvia (kuka nyt sellaisia kuvaa?), mutta kasvimaan aitatolpat ovat isäni varastoista löytynyttä rautaputkea ja kohopenkin reunat vanhoja kattotiiliä. Kierrätystavaraa siis. Taaempana olevat kasvilavat ovat lavakauluksia.

Hyönteishotellin ja puutarhakompostorin rakentamiseen käytimme kuormalavoja. Hyönteishotellista löytyy kuvia ja rakennusohjeita blogin selainversion oikeasta reunasta heti blogiarkiston yläpuolelta (tai tästä klikkaamalla), joten en laita siitä tänne kuvia. Puutarhakompostoria peittävä seinäke on tehty heinäseipäistä ja muista projekteista ylijääneestä raudoitusverkosta. Saman alueen kukkapenkit on rajattu kaadettujen koivujen ja pihlajien oksilla kohopenkeiksi.

Puutarhakomposti takimmaisena, kaareva seinäke sen edessä ja etualalla sama polku kuin ensimmäisessä kuvassa. Myös kukkapenkin oksareunuksia näkyy. Risumajassa on vielä muutama betonilaatta odottamassa käyttöä.

Seinäkkeeseen laitettiin kolmen ja kuuden ruudun kokoisia raudoitusverkon palasia, jotta verkko riittäisi mahdollisimman isolle alalle. Kaksi palasta jäi silti uupumaan alareunasta, mutta ne eivät enää alkukesän jälkeen näy, kun jaloangervot ovat kasvaneet polvenkorkuisiksi. Seinäkkeeseen on istutettu alppikärhö 'Albina plena', joka aikanaan piilottaa sekä puutarhakompostin että puuttuvien verkonpalasten kohdan alleen.

Vaikka kärhö ei vielä ylety edes jaloangervojen yläpuolelle, niin näinkin läpinäkyvä aidanne vie huomion pois puutarhakompostista. Kukkivat jaloangervot tietysti vetävät katseet vieläkin tehokkaammin puoleensa.

Tällaisia nämä meidän vaatimattomat kierrätysjutut olivat. Aurinkoista viikonloppua!

Mitäs tänne, ei ihmeempiä

Kevät etenee huimaa vauhtia ja minä yritän jotenkin roikkua mukana. Tunnit kuluvat ja työt seisovat, kun tulee aina jotain uutta ihmeteltävää. Tutkailin äsken takapihan valkoisen varjopenkin kukkijoiden edellisvuosien kuvia. Narsissit ja tulppaanit ovat parina edellisenä vuonna olleet samassa vaiheessa suunnilleen viikkoa aikaisemmin, tosin vuoteen 2017 verrattuna nyt ollaan viikko edellä. Ehkä nyt meillä onkin siis keskivertokevät. Kärhötkin alkavat vihdoin nousta. Tai ainakin kaksi on nyt virallisesti hereillä, muista ei näy vielä mitään.

Olen ihastellut 'Exotic Emperor' -tulppaanien avautuvia kukkia. Taustalla kukkii jokunen narsissi. Samaan valkokukkaisten kasvien penkkiin on myös omatoimisesti ilmestynyt yksi sininen helmililja.

Ensimmäinen 'Princess Zaide' aukaisi tänään herkän kukkansa. Söpö on tällainen pienitorvinenkin narsissi.

Lapio ja kottikärry ovat seikkailleet taas ympäri tonttia. Patiolta takapihalle lähtevän polun tieltä on nyt kaivettu nurmikko pois luumutarhaan saakka ja tuotu hiekkaa tilalle. Samalla keisarillinen kesäkukkapenkki laajeni luumutarhan yhteyteen. Piti nimittäin saada tilaa polun kohdalta tulevalle mullalle. Yksi kottikärryllinen multaa lähti polun tieltä hiekan tilalle vanhalle kasvimaalle, josta olen hävittänyt jo pari metriä käytävää. Siellä on jutut niin kesken, ettei kuvia ole vielä tulossa.

Käytävä etenee pikkuisen kerrallaan sitä mukaa kun sopivia kiviä löytyy. Tänään kiveystä valmistui reilu puolisen metriä.

Pari tulppaania ja muutama kurjenpolvi piti siirtää polun tieltä. Jätin polun toistaiseksi kukkapenkin kohdalta vähän kapeammaksi, ettei tarvitsisi siirtää niin montaa kasvia.

Polun tekeminen hidastui kummasti, kun piti monta kertaa tarkistaa, näinkö sittenkään oikein edellisellä kerralla kun vilkaisin luumupuiden oksia. Joka kerta näen kuitenkin saman: viime vuonna ensimmäistä kertaa kukkinut 'Laatokan Helmi' aikoo räjäyttää tänä vuonna koko potin. Suureksi hämmästyksekseni nuorin luumupuumme, viipurilainen punaluumu, on myös nupulla. Kummassakaan 'Kuntalan punaluumussa' ei näy vielä nuppuja, mutta ne ovatkin muutaman päivän jäljessä silmujen aukomisessaan. Pidän peukkuja, että edes isompi niistä tekisi muutaman kukan. Tänä vuonna näyttää vielä lupaavasti siltä, että pölyttäjilläkin on loistokelit lennellä.

'Laatokan Helmen' oksat näyttävät oikein lupaavilta. Kohta alkaa poksahdella!

Polkua tehdessä oli hyvä seurata kuusitiaisten pesäpuuhia. Emoilla on vakioreitti pesältä ruuanhakumatkalle. Ilmeisesti naapurin pihalla on hyvät apajat, sillä kumpikin lähtee 99-prosenttisesti sinne suuntaan. Linnuista en saanut käyttökelpoisia kuvia, joten joudumme tyytymään kukkakuviin.

Ensimmäiset avonaiset kanadanatsalean kukat tällä tontilla. Ne ovat todella pieniä, mutta niin söpöjä tummanpunaisine pilkkuineen.

Keltainen ei ole lempivärini, mutta tetenarsissit olivat juuri oikea valinta pensashanhikkien alle takanurkkaan. Näitä lisää tänne!

Pelargonit ja hopeaputoukset ovat olleet muutaman vuorokauden ilman mitään suojausta paikoillaan. Kukkia olisi enemmän ilman esikoisen tutkivaa puutarhurointia...

Pikkusydämet kukkivat runsaasti. Kimalaiset rakastavat näitä.

Ajattelin tänään istuttaa loistokärhö 'Omoshiron' köynnösportin oikealle puolelle. Kuopan pohjalta löysin kuitenkin talon routaeristeitä (yllättävän kaukana seinästä minusta), joten kärhölle pitää etsiä toinen paikka. Uusi suunnitelma on siirtää portin vasemmalla puolella olevan tarha-alppikärhö 'Pink Flamingo' 'Omoshirolle' ajattelemaani paikkaan ja laittaa tavallinen sininen alppikärhö sen tilalle tuoksuköynnöskuusaman kaveriksi. Saan äidiltäni joko valmiin taimen tai pistokkaita, joten suunnitelmanmuutos ei vaadi kauppareissua. Voimakaskasvuinen alppikärhö saa sitten aikanaan vallata vaikka koko aidanmitan varjokujan puolelta.

Kiveys köynnösportin alla on valmistunut hiljalleen muiden töiden lomassa.

Varjokujan pinkit esikot ovat niin kauniita, varsinkin ilta-auringossa.

Hädin tuskin viisi senttiä korkea himalajanesikko 'Grandiflora' on saanut muutaman kukan auki. Melkein neonpinkki väri jakaa varmasti mielipiteitä, mutta minusta se on aika hauska ja erottuu näin minikokoisenakin kauas. Mittakaavana lasten leikeissä katkennut orkideanarsissi 'Thalian' kukka.

Niin että ei täällä sen ihmeempiä ole tapahtunut. Kevät etenee omalla painollaan ja kottikärryt kulkevat yhteen suuntaan hiekkalastissa, toiseen suuntaan täynnä multaa ja siinä välillä kuljetetaan kiviä ympäri pihamaata. Nyt lähden virittelemään harsoja ja kantamaan kasveja varastoon; on tulossa ennusteiden mukaan viimeinen kylmä yö ennen lämpöisiä säitä.

Ja taas kiviä

Olen jo vihjaissut teille, että olen aloittanut uuden kiviprojektin. Tänä kesänä kiviä onkin tullut pyöriteltyä ennätysmäärä, mutta vielä en ole kyllästynyt. Toivottavasti ette tekään. Esittelen nyt uusimman työmaani, sillä näyttää uhkaavasti siltä, että projekti jää tältä syksyltä tähän. Ei säiden, vaan kivien loppumisen takia.

Nurmipolku oli pahasti montulla polun oikealla puolella, joten sitä tuli samalla nostettua polun kohdalta kaivetuilla siirtonurmipalasilla. Taustalla kukkii syysasteri.

Istumakiven suunnasta näkee selvemmin, miltä polku tulee valmiina näyttämään. 

Tein alkukesällä istuskelupaikan ja lyhyen pätkän kivipolkua takapihalle metsänreuna-penkkiin. Heinäkuussa tein yhden luonnoksen polun jatkosta ja vaikka se silloin tuntui hyvältä suunnitelmalta, en tullut aloittaneeksi kaivamista. Ja hyvä niin, sillä loppukesän ja syksyn mittaan idea jalostui paremmaksi, eikä alkuperäisestä suunnitelmasta ole jäljellä kuin nyt kivetty osuus. Visiossani tämä kiveys sitoo etupihalle tekemäni betonilaattojen ja luonnonkivien yhdistelmän betonilaatoista (todennäköisesti) tehtävään patioon.

Rajaan polun "nurmikosta" muovilla, sillä tällä alueella alaa valtaa...

... ketohanhikki. Ihan kivan näköinen kasvi oikeassa paikassa, mutta leviää turhan vallattomasti minun makuuni. Kivipolku toimii myös pienenä puskurina ketohanhikin ja kukkapenkin välillä.

Patiolta katsottuna polun tämä pää tulisi suunnilleen oksilla rajattua viivaa myöten. Nyt on muuten ensimmäinen syksy, jolloin luumupuutkin ovat ehtineet saada ruskaväriä.

Pation laatoitusta ei ole vielä sen kummemmin suunniteltu, mutta ajattelin jättää sopiviin kohtiin aukkoja, jotka täytän samanlaisella luonnonkiveyksellä, mistä tämä uusin polku on tehty. Mitä luulette, toimisiko visuaalisesti?

Eikö ole viihtyisä patio? Toivottavasti siinä ensi kesänä jossain vaiheessa voi viihtyäkin.

Tämän syksyn seuraava projekti taitaakin olla kivien etsiminen. Mihinkähän sitä kaivaisi uuden istutusalueen...? Touhukasta torstaita!