perjantai 20. toukokuuta 2022

Kukkakierros takapihalla

Puutarhassa tapahtuu nyt joka puolella aivan liian nopeaan tahtiin asioita. Eihän tässä meinaa ehtiä mukaan ollenkaan! Hätäinen puutarhakierros ennen töihin lähtöä ei meinaa riittää millään kaiken tutkimiseen, joten monta yksityiskohtaa jää varmasti bongaamatta kun huomio on kulloisenkin hetken kukkijoissa. Onneksi viikonloppu on aivan pian aluillaan, niin saa hetkeksi keskittyä vain puutarhaan. Tähän postaukseen keräsin parilta päivältä kuvia takapihalta. Luumutarha on edellisen postauksen majapenkin tapaan muuttanut parin viimeisen vuoden aikana muotoaan melkoisesti. Sen laitamille kaivettu nuotiopaikka aiheutti oikein mukavan ketjureaktion, jonka seurauksena nurmikkoa hävisi melkoisesti ja sain tilalle kukkapenkkiä, kivipengerryksiä ja kivipolkuja.

Nuotiopaikalle johtavan polun varressa on salainen esikkopenger höystettynä lemmikintaimilla. Ilokseni huomasin, että myös sammal on jo alkanut asettua kivien väleihin.
Takapihan kevätkukkavalikoima näyttää olevan pääasiassa valko-sininen. Kevätkurjenmiekat, kirjokevättähdet ja krookukset ovat jo lakastuneet luumupuu 'Kuntalan' juurelta ja vuorossa ovat esikoiden lisäksi balkaninvuokot ja lummetulppaani 'Concertot'. Lisäksi siniset tarhakylmänkukat alkavat jo nostella nuppujaan ylöspäin. Maanpeitekasvina on peittokurjenpolvi 'Cambridge', joka on vihertynyt hyvin talven jälkeen. Lisää vihreyttä tuovat lemmikit, jotka kylväytyvät vallattomasti ihan joka paikkaan. Kitken ylimääräisiä taimia kesän mittaan varmasti useita kottikärryllisiä kompostiin. Täysin luvattomista paikoista, kuten kivipolun saumoista kitken lemmikit jo pieninä, mutta kukkapenkeistä vasta sitten kun nuput alkavat aueta ja näen kukan värin. Luumupuiden alla on valkoista lemmikkiä, joten sieltä kitken kaikki siniset pois. Muuten sininen valloittaa kaiken tilan. Kivipolun toisella puolella siniset ja valkoiset saavat olla iloisena sekamelskana.
'Kuntalan' juurella tulppaanit ovat sattuneet hauskasti puolikaareksi. Ensimmäinen tarhakylmänkukka pilkistää ihan kuvan vasemmassa reunassa aika alhaalla.
Tämä tarhakylmänkukka on etupihalta, mutta samaa väriä on takapihallakin. Ensimmäisestä kunnolla kukkivasta yksilöstä pitää laittaa kuva, olipa se millä puolella pihaa tahansa.
Samaa 'Kuntalan' aluetta toisesta suunnasta kuvattuna. Pystykiurunkannukset ('Beth Evans') ja valkoiset isokevättähdet kukkivat vielä.
Seuraavaksi tulee päivän ottakaa opiksenne -osio. Ajattelin toissasyksynä kukkasipuleita kuopatessani, että kevättähdet ja pystykiurunkannukset toimisivat varmaan kivasti yhdessä. Kyllä varmasti juu, mutta todellisuus olikin se, että kiurunkannukset hautaavat kevättähdet alleen. Ainoastaan reunimmaiset kevättähdet näkyvät, kaikki muut ovat jossakin kiurunkannusten seassa. Kunhan tästä joudan ja kiireellisemmät hommat on hoidettu, kaivan mukulat ja sipulit ylös, ja istuttelen ne omiin ryhmiinsä. Samassa penkissä saavat kuitenkin olla, sillä niistä tulee ihanasti väriä nuotiopaikkaa kehystävien pensaiden alle. Syyshortensia, pikkujasmike ja pensashanhikki vihertyvät sen verran myöhään, että aikaiset kevätkukkijat ehtivät hyvin kukkia ennen kuin pensaat vievät kaiken huomion.
Liian läheistä yhteiseloa... Olen kuitenkin iloinen siitä, että pystykiurunkannukset selvästi viihtyvät tässä. Ne kukkivat tänä vuonna paljon näyttävämmin kuin viime keväänä.
Toivottavasti ette kyllästy, kun joka postaukseen pitää tunkea jouluruusu. Tämä on nyt se vanhin, jouluksi 2015 hankittu yksilö.
Luumutarhaa vastapäätä talon vieressä valkean varjopenkin esikkoreunus alkaa pian olla yhtenäinen.
Edellisestä kuvasta yksi valkoisista esikoista. Aika nätti minusta.
Palaan vielä pikkuisen kevätkurjenmiekkoihin. Luumutarhan 'Harmonyt' ovat kukkineet ajat sitten ja 'Harmonyn' tilalla toissasyksynä tulleet luumunpunaiset kevätkurjenmiekatkin alkavat olla jo loppusuoralla. Sen sijaan viime syksynä istutetut 'Purple Hill' ja 'Blue Hill' -kurjenmiekat ovat vielä hetken aikaa kukassa. Istutin sekoituspussin aika lähelle mysteerikurjenmiekkaa siksi, jotta voisin vertailla, olisiko nimetön 'Purple Hill' -lajiketta. Mysteeri pysyy edelleen mysteerinä, kuten voitte seuraavasta kuvasta huomata. Toivottavasti syksyllä tulee myyntiin lisää purppuraisia kevätkurjenmiekkoja, jotta voin taas istuttaa vertailukappaleita lähimaastoon. Mikään ei nimittäin ärsytä aivosolujani yhtä tehokkaasti kuin nimettömät kasvit ja ratkaisemattomat mysteerit!
Kädessäni oleva nimetön kevätkurjenmiekka ei tainnutkaan olla 'Purple Hill' -lajiketta. Väriero viime syksynä istutettuihin 'Purple Hill' ja 'Blue Hill' -sekoitukseen on melkoinen.
Harvoin käy muuten niin, että sekoituspussissa olisi edes suunnilleen yhtä monta kappaletta kutakin väriä. Minulle sattui noiden kevätkurjenmiekkojen kanssa niin hyvin, että sinisävyisiä oli viisi ja purppuraisia neljä. Yksi sipuleista ei ilmeisesti aio kukkia tänä vuonna. Mikä hassuinta, niin enpä osannut sipuleita istuttaessani arvata, että ne menisivät noin hauskasti kumpikin väri omaan ryhmäänsä. Yhden kuopan vain kaivoin ja asettelin mukulat sinne mielestäni epämääräisen luonnollisesti. Toisin kävi. Kukkaisia sattumuksia viikonloppuunne!

tiistai 17. toukokuuta 2022

Majapenkin kevättä

Vanhan kasvimaan tilalle parin viime vuoden aikana väkerretty majapenkki on kukkeimmillaan loppukesällä jaloangervojen ja kärhöjen kukinta-aikaan. Olen yrittänyt kuitenkin ujuttaa sinne myös kevätkukkijoita, sillä muuten varjoisa ja hitaasti keväällä sulava kohta olisi pitkään todella tylsä. Jotain alueen kasvuunlähtövauhdista kertoo se, että kun takapihalla narsissit ovat jo nupulla, majapenkissä ne vasta ovat kurkistelemassa mullan pinnalta. Onneksi on myös nopeasti keväällä heräileviä kasveja, kuten esikot.

Viime keväänä taimipäiviltä hankittu vaaleankeltainen, melkein valkoinen esikko kukkii melkein saman tien kun maa on sulanut. Yksi nimiehdotus tälle voisi olla suikeroesikko 'John Mo', mutta ehdotuksia otetaan vastaan, jos joku tunnistaa tämän paremmin.
Palloesikot ovat vasta työntämässä nuppujaan maanrajasta. Ilmeisesti kaikki liilat palloesikot ovat hengissä, mutta viime syksynä ostamani punainen 'Rubin' on hävinnyt. En löytänyt edes sen tarkkaa istutuskohtaa, vaikka mielestäni merkitsin sen hyvin. Toivottavasti olen lahjakkaasti unohtanut sijainnin ja saan iloisen yllätyksen muutaman päivän päästä. Tähkäesikko on ihan siinä ja siinä, onko hengissä. Jotain elävän näköistä sen kohdalla oli, mutta ei kovin ruusuiselta esikkoiselta näytä. Ylläolevan kuvan sävyä on toivottavasti tulossa lisää kesäkuussa, sillä niin ikään viime syksynä hankittu tarhakullero 'Alabaster' on hienosti hengissä.

Mitäs ne nämä "herneet" ovat? Ai niin! Tämähän on tietysti viime kesänä hankittu sinikämmen, jossa nökötti koko kesän ainoastaan yksi pikkuruinen lehti. Nyt näyttää lupaavalta!
Sinikämmen on selvästi päättänyt viihtyä sille valitsemassani paikassa. Hyvä niin. Jospa näkisin muutaman vuoden sisään sen ensimmäisen kukankin. Sen lähistöllä kasvaa vaahtera-angervo, eli rikkoviuhka, joka ei ole kukkinut ostamisen jälkeen kertaakaan. Juurakko on kuitenkin kasvanut kokoa ja on nyt saanut kasvaa pari vuotta täysin rauhassa. Elättelen siis toiveita, että vihdoin tänä kesänä näkisin sen kukkivan edes yhden kukinnon voimin. Se ei ole vielä lähtenyt kunnolla kasvuun, mutta on selvästi hengissä. Jätetään siis kuva myöhemmäksi ja siirrytään imiköihin.
Hankin taimipäiviltä viime keväänä myös valkotäpläimikän taimen. Syksyllä jaoin sen kolmeen osaan ja nyt kahdessa niistä näkyy kukkavanoja. Tässä isoin yksilö.
Valkotäpläimikän ensimmäinen kukka lähikuvassa.
Pääsin imiköiden maailmaan tontin laidan tuntumasta löytyneen lehtoimikän myötä. Se viehätti aikaisella kukinnallaan ja myöhemmin kesällä näyttävän vehreällä lehdistöllään. Röyhkeästi siis kävin kaivamassa siitä kukkapenkkiin pienen palasen, jota olen sitten jakanut useampaankin kohtaan. Ahkerasta jakamisesta huolimatta se kukkii innokkaasti ja tyyliltään sopii mielestäni täydellisesti juuri tontin rajamaastoon metsän ja puutarhan välille. Alkuperäinen yksilö on edelleen tontin laidalla mutta se ei ole pulskistunut yhtä reippaasti kuin kukkapenkkiin siirretyt kaverinsa. Lehtoimikän kaveriksi hankin vasta viime keväänä valkotäpläimikän ja nimettömän, vähän eri näköisen valkokirjavan imikän. Sekin on muuten hengissä, mutta siitä näkyy vasta sen verran vähän, ettei kannata vielä laittaa kuvaa näkyviin. Sitä paitsi se onkin muuten suon puolella eikä majapenkissä. Lähellä kuitenkin.
Lehtoimikkä kukkii nyt valtoimenaan. Kukat muuttuvat hiljalleen sinisistä vaaleanpunaisiksi, mikä tekee kasvista hyvin veikeän näköisen.
Suolta tullessa majapenkki jää vasemmalle. Imiköitä kukkii molemmin puolin polkua. Tontin raja kulkee noin metrin verran polusta oikealle.
Majapenkin kasvittaminen on vielä vähän vaiheessa. Esimerkiksi edellisessä kuvassa aivan reunuksen vierellä etualalla on tyhjää. Valkotäpläimikät jäävät taaemmas suon laitaan enkä haluakaan niitä ja lehtoimikkää aivan vieri viereen, etteivät ne aikaa myöten sekoitu liikaa keskenään. Yksi hyvin varteenotettava vaihtoehto imiköiden väliin olisi sinivuokko. Lisää kevätkukintaa siis. Tälle vuodelle taidan kuitenkin istuttaa tyhjiin kohtiin ahkeraliisaa. Ne kukkivat komeasti noin varjossakin ja viihtyvät kosteassa maassa.
Muutaman metrin päässä, tosin kärhökaaripenkin puolella, kukkii vaaleajouluruusu. Jos saisi tämän siementaimia, niitäkin voisi laittaa majapenkkiin kasvamaan.
Ja kun aiheen viereen, eli kärhökaaripenkkiin hypättiin, niin kurkataan nopeasti myös eilisaamun pikaprojekti. Kärhökaaren laajennuksesta syntyneet puhdistetut nurmituppaat ovat odotelleet päiväkausia maahanpääsyä ja paikkakin oli valmiina. Niinpä päätin nopeasti kaivaa pinnasta sen verran maata (ja kiviä) pois, että sain lätkittyä nurmipalaset paikoilleen. Multaa raot täyteen ja melkein pari neliömetriä uutta nurmikkoa valmistui juuri sopivasti ennen kuin ensimmäiset sadepisarat lätkähtelivät maahan. Vielä olisi muutama neliömetri "nurmitettavaa" kunhan saa ensin kaivettua palasia kukkapenkin tieltä pois. Voi olla, että siemeniinkin joutuu vielä turvautumaan, sillä osa nurmikosta on niin pahasti rikkaruohottunutta, ettei siitä ole uusiokäyttöön. Niin ja pitäähän ensin saada viimeiset hiekatkin pois tieltä.
Pieni väriero tuossa heti aiemmin istutetussa nurmiläntissä ja kasassa odotelleissa palasissa. Äkkiä nekin vihertyvät, kun saavat kosteutta ja valoa.
Takaisin majapenkkiin: kaikki viime kesänä istutetut tarhakeijunkukat ovat hengissä. Vasemmalla 'Midnight Rose', oikealla 'Green Spice', joka on kyllä nyt ennemminkin pinkki kuin vihreä.
Muualla puutarhassa kukkivista valkovuokoista huomasin myös sen, että majapenkin valkovuokot antavat vielä odottaa itseään. Ovat ne hengissä, mutta vasta pikkuisen kurkkimassa maasta. Varjoisa ja savipohjainen paikka lämpiää kohopenkeistä huolimatta hitaasti keväällä, mutta vastapainona siellä ei tarvitse kasvien kärsiä kuivuudesta edes pitkien hellekausien aikana. Savesta muuten tuli hyvä muistuts, kun ihmettelin, miksi majalle johtavalla hiekkapolulla on kumpare. Tallasin päälle ja maa alkoi painua jalan alla alaspäin. Edestäni taas maa nousi vastaavan määrän ylös. Aivan kuin olisin jonkun vesipatjan päällä astellut! Täällä on ollut niin märkää, että savisilmäke on imenyt itsensä täyteen vettä ja hyllyy jalan alla. Tiesin kyllä maan laadun polkua tehdessäni, mutta en välittänyt siitä sen kummemmin kun ei ollut tarkoitus muuta kuin kävelynkestävä hiekkakäytävä tehdä. Hiekkaakin on vain kymmenen sentin paksuudelta. Sitten kun tarvitsen johonkin päin puutarhaan savea, niin tiedänpähän, mistä sitä saa helposti.
Keijunkukista keijupuutarhaan: nimetön haltiankukka on lähtenyt tänä keväänä versomaan hienosti. Vieressä kukkivien valkovuokkojen pitäisi punertua kukinnan edetessä.
Tänään ei taida puutarhaan ainakaan kastumatta päästä. Sataa nimittäin vettä eikä ole kuin kuutisen astetta lämmintäkään. Varsin kurja keli siis tehdä mitään. Onneksi on taas työpäivä edessä, niin ei tarvitse miettiä tekemättömiä puutarhatöitä!

lauantai 14. toukokuuta 2022

Kevät purppuran ja sinisen sävyissä

Ensimmäinen kevätkukkijoiden aalto alkaa olla ohi ja seuraavat aloittelevat. Huomasin, että kukkijoiden lisäksi myös pihan eri osat vaihtelevat kukintavuoroa: ensin tuli etupihalla kevätkurjenmiekkojen ja kevättähtien tykitystä, nyt on vuorossa pääasiassa takapiha. Kukkatennistä talon yli siis!

'Purple Hill' ja 'Blue Hill' -sekoituksessa kukkii nyt ainoastaan noita hyvin tummanvioletteja kevätkurjenmiekkoja. Purppurainen on sitä väärällä lajikenimellä minulle tullutta lajiketta, liekö sitten 'Purple Hill' ja tuo toinen 'Blue Hill'?
'Kuntalan' alla kevätkurjenmiekat, krookukset ja kevättähdet ovat lakastumassa. Balkaninvuokot aloittivat juuri sopivasti, samoin taustalla näkyvä ensimmäinen lummetulppaani 'Concerto'.
Sekoituspussista tuli aikoinaan ainoastaan violetteja ja tämä yksi valkoinen, joka teki ensimmäistä kertaa kaksi kukkaa.
Hypätään välillä etupihalle: pensasryhmässä idänsinililjat aloittelevat. Kaukana tämä on vielä scillamerestä, mutta pikku hiljaa...
Samaisessa penkissä on paljon laukan siementaimia. Näiden kai pitäisi olla 'Mount Everestiä'.

Syksyllä ruukutetut helmililjat kukkivat. Pidin näitä alkuun ulkovarastossa ja sitten ihan taivasalla, kun säät vähän alkoivat lämmetä. Ostetut tetet ovat loppumetreillä ja joutavat pian kukkapenkkiin.
Aiheen vierellä on aina hyvä poiketa edes pikkuisen. Äitini kaivoi syksyllä ylös ison juhannuspionin, jonka juurakosta osa laitettiin ruukkuihin talvehtimaan. Ruukut ovat talvehtineet oikein hyvin ja melkein kaikista puskee jo tomeria piippoja esille. Suunnitelmana oli laittaa pionit myyntiin joko Kuopion puutarhaseuran järjestämillä taimipäivillä tai elokuussa avoimet puutarhat -tapahtumassa. Taimipäivä olisi tänä vuonna 28.5, mutta en ole vielä varma, ehdinkö sinne myymään. Jos keräät pioniharvinaisuuksia ja puutarhassasi olisi juhannuspionin mentävä kolo, niin laitapa s-postia minulle. Taimia on käsittääkseni hyvin harvoin missään myynnissä.
Isoin juhannuspioni on n.20-senttisessä ruukussa ja näyttää siltä, että kukkia olisi tulossa. Nuppusilmuja puski pintaan useammassakin ruukussa.
Tämä yksilö on taas ihan tavallinen kiinanpioni. Tämän nuput paleltuivat viime keväänä, mutta jospa tänä vuonna näkisin ensikukinnan. Ihania nuo loistavan punaiset versot!
Aasinsillan kautta takaisin aiheeseen. Kumpikin viime kesänä istutetuista sinivaleunikoista on ilmiselvästi hereillä (tämä asustaa kärhökaaressa). Kukkiikohan niistä kumpikaan tänä vuonna?
Ja taas takapihalla: kummitädin purppuraisen esikon sävy tallentui parhaiten kännykän kameralla. Nyt ei ole seassa liikaa sinistä. Vielä kun ehtisi kitkemään!
Kivaa, kun melkein joka päivä ilmestyy uusia kukkia tai edes nuppuja näkyville. Parin päivän sateet saivat myös nurmikot vihertymään ja ihan kuin koivuissakin jo alkaisi olla vihertävää sävyä. Kyllä kelpaa!

keskiviikko 11. toukokuuta 2022

Viides huti ja projektia pukkaa

Koska kukkii? -haaste on osaltani päättynyt ja on aika tarkistella, kuinka veikkausten kävi. Kuten otsikostakin jo voi päätellä, ei yhtään nappiosumaa sattunut kohdalle, mutta hauskaa oli jännätessä, kuinka arvaukset osuvat kohdilleen.

Viimeisin veikkaamani kukka oli tete-narsissi, jonka arvelin aloittavan kukinnan 9.5. Tämä osui arvauksistani lähimmäksi ja meni vain päivällä pieleen: 10.5. aukesi tämä ensimmäinen kukka.
Huhtikuun helleaalto vauhditti alkupään kukkijoita niinkin paljon, että kevätkurjenmiekat aloittivat kukinnan 21.4. (veikkaus 26.4.), krookus 22. tai 23.4. (veikkaus 26.4.) ja posliinihyasintti 25.4. (veikkaus 28.4.). Lehtoimikän veikkasin kukkivan myös 28.4, mutta juuri silloinpa sää vaihtui jäätävän kylmäksi ja nuput tarkenivat aueta vasta 6.5. Kyllä se vaan sää vaikuttaa todella paljon kukinnan ajankohtaan näin keväisin. Veikkaaminen oli kuitenkin niin hauskaa, että ehkäpä laitan haasteen liikkeelle ensi vuonnakin. Ehkä se pitää tehdä jo helmikuun lopulla, niin ehtivät kaikki halukkaat osallistua.
Taitaa olla joku menneiden joulujen jouluhyasintti tämä. Onpa vain sattunut aika veikeä kombo hiljalleen lakastuvien 'Frozen Planetien' kanssa. Keittiön ikkunasta samaan näkymään osuvat vaaleanpunaiset kevättähdet.
Aurinkopenkistä alkaa olla kevätkurjenmiekkojen loistokkain kausi ohi, vaikka vielä jokunen myöhempään noussut yksilö availee nuppujaan. Takapihalla sen sijaan ne ovat vasta aloittelemassa kukintaa. Olen iloinen siitä, että aurinkopenkin lisäksi myös takapihalla on kevätkurjenmiekoille mieluisia kasvupaikkoja. Ne näkyvät nimittäin kivasti olohuoneen ikkunasta. Kukkasipulien istuttaminen on niin tympeää touhua syksyllä, että mieluummin annan sipulien ja mukuloiden hoitaa lisääntymisen itse. Seuraavassa kuvassa olevia purppuraisia nimettömiä kevätkurjenmiekkoja oli viime vuonna kukassa 11 kappaletta. Nyt laskin nuppuja ja kukkia olevan 13 kappaletta ja lehtiäkin on selvästi viime vuotta enemmän. Näkee selvästi, että alkuperäiset mukulat ovat tehneet vierelleen toisen tai jopa pari pienempää mukulaa. Istutin syksyllä metrin päähän 'Purple Hill' ja 'Blue Hill' -sekoituksen, jotta pääsen vertaamaan kukkia keskenään. 
Näiden piti olla 'Harmonya', mitä selvästikään eivät ole. Seassa oli viime keväänä yksi tummansininen, mutta sitä ei vielä näy. Siitä kuitenkin arvelin, voisivatko nämä olla 'Purple Hill' -lajiketta.
Toissailtana katselin ikkunasta pihalle ja bongasin kutsumattoman vieraan. Puuvartisissa on vielä verkot paikoillaan, mutta yksi mätäs krookuksia ja muutama tulppaanirypäs ovat ilman suojia. Ja nuo edellisen kuvan kurjenmiekat kivipolun vierellä.
Onneksi rusakko tyytyi tällä kertaa laiduntamaan harvaa heinää ja sammalen seasta nousevia voikukan lehtiä, ja painui nurmen leikattuaan takaisin metsään.
Näittekö muuten pari kuvaa taaksepäin alppiruusun ja istumakiven välissä tämän vanhimman jouluruusun? Varsia nousee vähintään 30cm:n levyiseltä alueelta ja koko puskan leveys on ainakin 60 senttiä.
Toinenkin vieras piipahti melkein tontilla. Olin Karon kanssa iltakierroksella kun molemmat kuulimme rapinaa metsästä. Karo kävi nopeasti vilkaisemassa siiliä, mutta malttoi kuitenkin tulla takaisin omalle pihalle rapistelijan olemuksen tarkistettuaan.
Äitienpäivänä oli niin kylmää, ettei mistään pikkunäpräämisestä tullut mitään. Marjapensaat leikkasin ja totesin siinä samalla, että kylmä viima puhaltaa suoraan vaatteiden läpi. Niinpä päätin jatkaa lokakuussa ex tempore aloitettua projektia. Sain nimittäin syksyllä päähäni kaivaa nurmikossa olevan kumpareen kohdalta jättikiven esille ja tehdä sille jotain. Suunnitelma on jalostunut talven ja kevään aikana sen verran, että erillinen ellipsinmuotoinen matala kukkapenkki kärhökaaren eteen on hylätty. Sen sijaan päätin laajentaa vähän kärhökaaren etureunaa ja yhdistää kärhöportin alta ja kompostoreilta tulevat polut samaan lähtöpisteeseen. Tasapintaisia kiviä ei ole riittävästi päällystämään kaikkia polkuja, joten päädyin tekemään nurmikon ja polkujen kohtauspisteeseen isoista luonnonkivistä "lähtötasanteen". Majaan johtava polku tulee hiekalle, sillä se jatkuu kärhöportin jälkeenkin hiekkapintaisena. Kompostoreille johtava polunpätkä taas oli jo ennestään kivituhkalla ja betonilaatoilla, joten se tulee jatkumaan samanlaisena. Samalla suunnalla on myös puutarhavarasto, joten polulla liikutaan paljon edestakaisin ja sen pitää kestää myös painavan kottikärryn alla. En usko, että erilaiset polkujen pinnoitteet häiritsevät loppujen lopuksi silmää kovin paljoa. Enemmän sen sijaan arveluttaa, miten penkin keskelle jäävä kärhöportti istuu maisemaan. Pitää tämä kesä katsella ja toivoa, ettei asiasta tule ongelmaa. Kuutta kärhöä en nimittäin ala siirtämään tuosta mihinkään!
Puolet alueesta on jo kaivettu, puolet vielä työn alla. Homma kävi nopeasti, kun isäntä tuli avuksi kaivamaan. Kivien edessä on muutama kaivetulta osuudelta irrotettu nurmipalanen ja verkko suojaamassa juurtumista.
Jotta puutarhakomposti ei täyttyisi jo heti tässä vaiheessa ääriään myöten täyteen nurmimättäistä, tarkistin jokaisen irrotetun palasen ja nypin niistä voikukat, rönsyleinikit ja apilat pois. Keräsin puhdistetut mättäät yhteen kasaan, jotka istutan hiekka- ja kivituhkakasojen alla kuolleen nurmikon tilalle. Siirtonurmikkoa omalta pihalta siis. Kaivannosta nousi myös valtava määrä kiviä, jotka lajittelin saman tien kolmeen kasaan: polkukelpoisiin, kasvimaan rajauksiin sopiviin ja epämääräisiin pikkukiviin. Harmillisesti kolmas kategoria on aina se suurin ja käyttökelpoisia on maksimissaan neljäsosa kaikista maasta nousseista kivistä. Ei auta kuin kaivaa lisää. Jos olisin ollut fiksu, olisin eilen istuttanut kaikki kasassa odottelevat nurmimättäät paikoilleen, jotta ne olisivat saaneet vauhtia juurtumiseen ennen tämän päivän sadetta. Ei vain tullut mieleenkään, kun tuli inspiraatio kylvää kasvimaalle yhtä sun toista hyötymään myös alkavista parista sadepäivästä. Eipä kyllä aikakaan riittänyt ihan kaikkeen. 
Entinen penkin linja meni ihan vasemmassa reunassa näkyvien rönsyakankaalien ja kärhöportin etureunan kohdalta. Etureunaan tuli neljä pensasmustikkaa ja pieni palanen verkkoa ohjaamaan neli- ja kaksijalkaisia juoksijoita.
Laajennusoperaation ansiosta sain siirrettyä kärhökaaripenkin takaosasta pari pensasmustikkaa valoisampaan etulaitaan, joten nyt kaikki pensasmustikat ovat samalla puolella penkkiä. Helpottaa jänisverkkojen virittelyä kun saa kaikki samaan pakettiin. Toissa syksynä istutettu 'Sinikka'-luumu tuli aivan liian lähelle paria pensasmustikkaa, sillä puulle suunnitellussa istutuskohdassa tulikin jättikokoinen kivi vastaan. Nyt sain mustikoita siirrettyä kauemmas luumupuusta, vaikka kyllä ne silti aikaa myöten hyvin lähelle toisiaan leviävätkin. Uskoisin niiden kuitenkin pärjäävän, kun saavat jo näin alusta alkaen totutella elämään rinnakkain. Minua on myös pitkään häirinnyt ennen suorassa rivissä olleet komeamaksaruohot. Ne vain tuntuivat olevan aina väärin. Siirsin yhden, lohkaisin toisesta puolet ja ne istuttamalla sain kolmiomaisen ryhmän mustikoiden ja pionin väliin. Tällä hetkellä ratkaisu vaikuttaisi toimivan ainakin vähän entistä paremmin. Väliin jäi vielä tilaa daalialle ja muille kesäkukille. Ainakin leijonankitaa ja astereita olisi tyrkyllä tuohon, ehkä myös jotain suorakylvettävää lajia. Maanpeitoksi taidan levittää rönsyakankaalia, sillä se toimii todella hienosti mustikoiden syysvärityksen kanssa.
'Sinikan' juurella on jo lupaava kevätkukkalämpäre. Krookus 'Vanguard' ja kevättähdet sopivat kauniisti yhteen. Valkovuokot ja helmililjat jatkavat kukintaa näiden jälkeen.
Lumien sulettua huomasi hyvin, että rönsyakankaalit ovat verkon vierestä melko suurelta alueelta ruskettuneet. Lapioin talvella muutaman kerran lumia vähemmäksi verkon ympäriltä, jotta rusakot eivät pääse luumupuun kimppuun tai kaivamaan mustikoita hangen alta. Uskoisin akankaalin kuitenkin versovan uudelleen juuresta ja äkkiä nuo elävät osat peittävät kuivahtaneet alueet. Akankaalit myös lähentelevät turhan innokkaasti muutamaa pensasmustikkaa, joten saan paikkataimia varmasti aivan riittävästi. Saa nähdä, kuinka nopeasti tuo uusi työmaa tästä edistyy. Vapaapäiviä on nimittäin tuskallisen vähän verrattuna työn määrään. Keväällä on paljon kiireellisiä pikkuaskareita, jotka kiilaavat uuden istutusalueen kaivamisen edelle ja työpäivän aikana ei ehdi tekemään juuri muuta kuin kastelemaan esikasvatettavat tai tekemään pikaisesti jonkun pikkujutun.
Yksi pikkujutuista olisi korjata talven aikana ränsistynyt keijupuutarha, jotta keijut pääsisivät muuttamaan kesäkotiinsa. Kasvit sen ympärillä alkavatkin jo nousta.
Kivikkorinteen vähäistä kukintaa. Kevättähtiä pitäisi käydä istuttamassa tänne vielä lisää, vaikka leviävät ne aika kiitettävästi ihan omine aikoineenkin.
Lasten äitienpäivälahjat: esikoiselta kaulakoru, kuopukselta paperimassasydän. Kuopus jo paljasti, että sydämen sisään on leivottu kolme siementä, joten sehän piti sitten istuttaa ruukkuun. Jännittävää odotella, mitähän sieltä nousee.
Tänään onkin ohjelmassa viimeisten esikasvatettavien kylvöt. Havahduin eilen siihen, että kurkku ja kesäkurpitsa ovat edelleen kylvämättä. Taidan myös laittaa muutamia salkopapuja esikasvamaan, niin saa satoa aikaisemmin. Vahapavut kasvavat niin nopeasti satokokoisiksi, että kylvän ne suoraan maahan. Taimikaaos sisällä on helpottanut, sillä osa kesäkukista ja muutama sellerintaimi ovat siirtyneet kokopäiväisesti ulos. Arimmat tietysti minikasvarin suojiin  kun sieltä vapautui tilaa ulkoilmaan tottuneiden kasvien siirryttyä taivasalle. Niinpä eteiseen siirtyi sisätiloista osa tomaateista ja kelloköynnöksistä sekä uusi lasti kesäkukkia. Onnen päiviä nämä kun sääennusteissa ei enää näy kylmiä öitä!

sunnuntai 8. toukokuuta 2022

Äitienpäivän kukkasia

Hyvää äitienpäivää! Eilen sain puutarhuroida kunnolla puoli päivää ja loppupäivän sateessa olikin sitten hyvä käydä läpi juuri ennen sadetta otettuja kuvia. Niistä valikoin  viikonlopun ihanimmat kukkijat ja hangesta paljastuneet yllätykset ilahduttamaan tänään teitäkin.

Vanhin vaaleajouluruusuni näyttää olevan varsinainen kameleontti: välillä puhtaan valkoinen, joskus likaisen rusehtava, välillä vaaleankeltainen, tänä vuonna näin suloisesti punertuva.

Toiseksi vanhin vaaleajouluruusuista paljastui vasta eilen lumesta ja oli jo saman tien täydessä kukassa. Jopa vanhin yksilö jää tälle toiseksi kukkien määrässä, vaikka sekin kukkii tänä vuonna todella hyvin.
Ja kun jouluruusuihin päästiin, niin Saaripalstan Sailalta viime kesänä tullut tarhajouluruusun taimi on hengissä. Se toinenkin on virkeänä kasvuunlähdössä, vaikka vasta eilen saikin lumisen peiton pois päältään. Kummastakaan en löytänyt vielä nuppuja.
Jouluruusun ympäriltä on ilmestynyt useita palloesikon ruusukkeita. Nuppuja tulossa!
Koska kukkii? -haasteessa veikkasin lehtoimikän kukkivan 28.4. Tämä olisi kukkinut juuri silloin ilman sitä pahuksen jääkautta. Ensimmäisissä nupuissa näkyi jo väriä silloin, mutta ne jaksoivat aueta vasta 6.5. sään lämmettyä.
Takapihalla kukkivat 'Jeanne d'Arc' -krookukset. Nämä eivät taida viihtyä nykyisessä paikassaan kun eivät oikein lisäänny. Onneksi muutama sentään kukkii.
Valkoiset isokevättähdet aloittivat kukinnan 6.5. ja ensimmäiset pystykiurunkannus 'Beth Evansit' heti seuraavana päivänä. Kumpiakin on viime kevättä runsaammin ja kiurunkannuksissa on myös kookkaammat kukinnot.
Luumutarhassa nimettömät purppuraiset kevätkurjenmiekat aloittelevat. Pientä lisääntymisen merkkiä on näissäkin havaittavissa. Näiden sekaan sopisi lykätä muutama valkoinen tai vaaleanpunainen kevättähti.
Tarhakylmänkukan nuppuja nousee ympäri pihaa. Tämä yksilö on siemenestä toissa keväänä kasvatettu.
Vähän höpinää eilisen puutarhatöistä tähän väliin. Lapset halusivat pyöräillä kadun päässä, joten otin oksasakset ja päätin siistiä kivikkorinnettä samalla kun vahdin muksuja. Osan viimekesäisistä versoista silppusin kasvien juurelle, mutta ei tuollaiseen kivillä melko tehokkaasti peitettyyn rinteeseen mahdottomia määriä saa uppoamaan. Loput kuskasin pois odottamaan kompostointia. Muutaman rikkaruohonkin sain nyhdettyä kevätkosteasta maasta irti, mutta parin viikon päästä pitänee tehdä tarkempi kitkentäkierros. Kunhan nyt lisää siemenrikkoja alkaa nousta. Parin neliön lämpäre jäi rinteestä siistimättä, sillä siinä oli vielä jämiä kadun aurauslumista. Rinteen alapuolella lunta on vielä reilun metrin korkuinen kinos, mutta onneksi siinä on alla suurimmaksi osaksi vain nurmikkoa.
Oikein tarkkaan jos katsotte kuvaa, niin tuossa lumen tienoilla näkyy useita kukkivia kevättähtiäkin. Mättäät ovat vain vielä aika pieniä, mutta siitähän ne laajenevat.
Puutarhakompostista oli päältä sulanut sen verran multaa, että sain peitettyä kaikki kivikkorinteeseen silputut perennanvarret ja talven aikana kasvien juurelle lentäneet puunlehdet ja kävynsuomut. Siperianpihdasta leviää käpysuomuja kivikkorinteeseen saakka ja valotolpassa pajaansa pitävä käpytikka heittelee suomujen lisäksi kokonaisia käpyjäkin. Kivikkorinteen lisäksi siivosin aurinkopenkistä kevätkurjenmiekka-kevättähtiniityltä maksaruohojen ja sinikatanoiden vanhat varret, jotta kaikki kukat tulisivat paremmin esille. Koska kunnon sateen piti alkaa tunnin sisällä, päätin ripotella muutaman kourallisen kanankakkaa sipulikukkien juurelle ja peittää ne puutarhakompostilla. Reipasta sadetta tulikin monta tuntia yhteen menoon, joten toivottavasti kanankakat ovat sen verran liuenneet, ettei Karo enää lähde penkomaan niitä suihinsa. Juuri ennen sadetta ehdin vielä viskata taka- ja sivupihan jänisverkoilla suojatuilla alueille kanankakkarakeita sipulikukkien iloksi. Verkkojen sisälle Karokaan ei pääse herkuttelemaan.
Tämän näen joka kerta kun katson keittiön ikkunasta ulos ja tätä näkymää tulee myös jostain syystä kuvattua eniten.
'Frozen Planetit' ovat vähän erillään omana ryhmänään. Ihan kuin nämäkin olisivat kuitenkin vähän lisineet, vaikka aikaisemmin näytti siltä, että niitä nousee viime kevättä vähemmän. Hyasintit kukkivat seuraavaksi.
Tässä sekamelskassa on edustettuina kevätkurjenmiekka 'Harmony' ja 'Alida', vaaleanpunainen isokevättähti 'Rosea' ja onpa sekaan eksynyt myös tontin alkuperäistä sinistä kirjokevättähteä.
Ja vielä yksi kuva samasta paikasta. Tällä hetkellä tämä on puutarhani kaunein näkymä.

Ihanaa äitienpäivää!