Kivikkorinteen toinen kukka-aalto

Kivikkorinteen kesäkuinen vaaleanpunavoittoinen värimaailma muuttui sinisävyiseksi kuun vaihtuessa heinäkuulle. Kovin suunniteltua kyseinen värinvaihdos ei ole ollut, vaan sattumoisin vain kivikkoon on kertynyt sinisiä keskikesän kukkijoita. Tilanne on toki taas muuttumassa, sillä kaukasianmaksaruohot ja ketoneilikat aloittelevat kukintaa ja rinteen päädyssä olevalla niityllä alkavat kukkia myskimalvat ja oreganot. Kurkataan kuitenkin nyt heinäkuun kahden ensimmäisen viikon värimaailmaa.

Etelänmunkki 'Blaulicht'

Etelänmunkit ovat olleet pörriäisten ilona jo vähän yli kaksi viikkoa. Kukinta alkoi aivan kesäkuun lopussa ja melko pian sinisiä kukkapalloja oli auki kymmenittäin. Edelleen kaksi viikkoa myöhemmin kasvustosta näyttää nousevan uusia nuppuja, vaikka seassa onkin jo paljon ruskettuneita kukintoja. Etelänmunkki on ollut kiva tuttavuus ja vaikuttaa viihtyvän mainiosti melkein pelkässä hiekassa. Sen siemenet näyttävät olevan hyvin itäväistä sorttia mutta siitä huolimatta siementaimia ei ole ainakaan toistaiseksi noussut ympäri kivikkorinnettä. Ehkäpä siemenet karisevat lähelle emokasveja tai sitten ne vaativat itääkseen luontoa hallitumpia olosuhteita. Olen itse kylvänyt niitä muiden perennojen mukana hankikylvöinä talvella.

Pari kimalaista etelänmunkin kukilla.

Kivikkotörmäkukka 'Misty Butterflies' on myös erinomainen pörriäiskasvi.

Heti etelänmunkin vieressä kasvaa toissa kevään siemenkylvöistä tullutta kivikkotörmäkukkaa. Sain siemenet Liisan kasvit -blogin Liisalta, kun teimme siemenvaihtareita. Minulla oli ennen samassa kohdassa kivikkotörmäkukka 'Pink Mist' mutta se kuoli muutama vuosi sitten ankarana talvena eikä se tehnyt itävää siementä niinä vuosina kun sain nauttia sen olemassaolosta. 'Misty Butterflies' näyttää olevan yhtä innokas kukkija ja myös oikein kaunis mutta väriltään se ei sovi aivan yhtä hyvin vieruskavereihinsa kuin edeltäjänsä. Pörriäiset tykkäävät tästäkin, mikä on kuitenkin pääasia. Lisäplussaa on sekin, että tämä kaikesta päätellen tekee itämiskykyisiä siemeniä ja toivon mukaan kylväytyisi myös omatoimisesti kasvupaikalleen. Törmäkukat ovat yleensäkin suht lyhytikäisiä, joten ei haittaa, jos uusia taimia on tulossa tasaiseen tahtiin.

Omatoimisia tarhakohokkeja.

Tarhakohokki on yksivuotinen koristekasvi, joka näyttää myös viihtyvän hyvin kivikkorinteessä. Olen osan kitkenyt pois mutta osa saa minusta jäädä aivan hyvin täyttämään mahdollisia perennojen kukintataukoja. Etelänmunkin ja tarhakylmänkukan välissä piti olla valkoinen tarhalevisia mutta sehän ei selvinnyt talven yli. Oli siis jopa hyvä, että tarhakohokkeja oli sattunut kylväytymään erityisen tiheään juuri levisian tilalle, niin rinteeseen ei jäänyt aukkopaikkaa. Tarhakohokki on väriltään samansävyinen kuin luonnonvarainen ketoneilikka, jota on rinteen juurella.

Muutama päivä sitten näkymä varjokujaa kohti näytti tältä.

Tarhakeijunkukka 'Hans' houkuttelee myös kimalaisia.

Kivikkorinne on nyt oikea pörriäisten paratiisi, kun pienellä alalla kukkii etelänmunkin ja kivikkotörmäkukan lisäksi myös iso ryhmä tarhakeijunkukka 'Hansia' ja myös nukkapähkämöissä alkaa olla kukkia auki. Kun siirrytään rinnettä alaspäin katua kohti, vastaan tulee myös iso puska loistosalviaa, joka on myös pölyttäjien mieleen. "Nurkan takana" rinteen pitkällä sivulla on toinen ryhmä nukkapähkämöä ja heti sen jälkeen isolla alalla karpaattienkelloa, jossa käy myös melkoinen kuhina. Lisäksi aivan rinteen juurella ja vuosi vuodelta enemmän myös kadun pään nurmikolla on sitä hetki sitten mainitsemaani ketoneilikkaa. Siitä näyttävät pitävän ainakin pienet perhoset ja varmaan siinä muutkin hyönteiset vierailevat.

Rinne melkein kokonaisuudessaan 6.7. kuvattuna.

Kiveyksen koloseen ängenneet sissit.

Ihmeen sitkeä on loistosalviakin, sillä tuo sama kiveyksen rakoseen itsensä lupia kyselemättä tunkenut taimi joutuu joka talvi olemaan melkein paljaana, kun sen päältä kolataan lumet pois. Pari kertaa olen repinyt koko puskan maanrajasta poikki mutta niin se vain tuli aina takaisin entistä runsaampana enkä sitten ole edes viitsinyt nähdä repimisen vaivaa. Sekaan tuppautui yhtä lailla luvatta ketoneilikka ja päivänkakkarakin. Siinäpä kelpo tervetuliaiskimppu pihaantulijalle. Siinäpähän sitten kukkivat siihen saakka kun saan aikaa ja inspiraation jatkaa viime kesänä aloittamaani pihakiveyksen tasoitusurakkaa. Eli siis koko homman purkamista, tasoitusta ja uudelleenladontaa. Silloin lähtevät niin rikkaruohot kuin salviatkin.

Karpaattienkelloja ja ihan rinteen yläreunassa vähän alppiasteriakin.

Alppiasteri aloitti kukinnan kesäkuun puolivälin aikoihin ja näyttää lopettelevan nyt kun karpaattienkellot ovat komeimmillaan. Pitänee laittaa muistiin, että alppiasteria kaivattaisiin kivikkorinteeseen lisää. Rinteen ensimmäinen isompi kukkapläjäys kun ajoittui touko-kesäkuun taitteeseen ja kesäkuun parille ensimmäiselle viikolle ja sen jälkeen oli aika hiljaista kukinnan suhteen heinäkuun alkuun saakka. Tosin hopeahärkit, kangasajuruohot ja ilmeisesti myös keltamaksaruohot kukkivat kesä-heinäkuun taitteessa juuri oman reissuni aikaan, eli täysin kukatonta ei ole ollut missään vaiheessa. Joka tapauksessa suht pitkään kukkiva alppiasteri sopii varmasti joukkoon vallan mainiosti.

Kukkivia kattomehitähtiä ja kamtsatkanmaksaruoho sekä vähän kitketttävää.

Kivikkorinne on ollut aika vaivaton hoidettava mutta kamtsatkanmaksaruohon lähettyviltä taisi kitkeminen unohtua alkukesän kitkentäkierroksella. Perusteellisempi nosto-operaatio lienee tarpeen, sillä maksaruohon seasta näyttäisi nousevan punatähkän taimikin. Sille löytyy kyllä parempiakin paikkoja kasvaa, sillä pari metriä taaempaa kaivoin syksyllä isotähtiputkia ja oreganoja pois eivätkä niiden tilalle istuttamani keltatörmäkukan taimet tainneet selvitä talven yli. Vanha puska onneksi selvisi ja on nyt nupullaan. Hyvä niin, sillä ilmeisesti joku rastas oli käynyt mylläämässä taimivauvalassa reissuni aikaan ja tuhonnut mm. törmäkukan taimia. Ei auta kuin kasvattaa uusia ensi keväänä. Onneksi törmäkukat saattavat kukkia jo ensimmäisenä vuotenaan, jos aloittaa esikasvatuksen varhain.

Rinteen alkupää tähän aikaan heinäkuuta.

Päivän kärhönä on 'Multi Blue' tuoksuherneiden kanssa.

Kivikkorinteessä ei kärhöjä ole, joten joudumme hyppäämään patiolle saakka. Loistokärhöistä 'Multi Blue' ehti tänä vuonna ensimmäisenä kukkaan. Ensimmäinen nupuista aukesi 9.7. ja nyt kukkia on jo monta auki. Niiden kaverina kukkii liilan ja violetin sävyisiä tuoksuherneitä ja yksi hyvin tummanpurppurainen 'Spencer Beaujolais'. Hauskasti kaikki tummemmat sävyt sattuivat vasempaan reunaan, jossa kasvaa vaaleanliila loistokärhö SAMARITAN JO ja oikeassa reunassa on pelkästään 'Multi Bluen' värisiä sekä hempeän vaaleanliiloja tuoksuherneitä.

Kuun lopun värimätsäykset

Tiedätte sen tunteen, kun tulee reissusta ja kiertää ensimmäisen kerran oman puutarhansa läpi: rikkaruohot ehkä rehottavat, mutta silmä huomaa vain kaikki uudet kukkijat ja hienot väriyhdistelmät. Tokihan sitä on aina tiennyt, että jokin kohta näyttää kivalle tai jotkut kukat sopivat väriensä puolesta kauniisti yhteen, mutta muutaman päivän poissaolon jälkeen ne oikein hyppäävät silmille. Tässäpä siis meidän puutarhan heinäkuun lopun väripareja.

Hempeän vaaleanpunainen kiinanasteri, haalean kellertävä isosamettikukka 'Vanilla' ja purppurarevonhäntä ovat minusta kiva kolmikko.

Tosin violetti kiinanasteri vähän rikkoo harmoniaa. Se sopii toisaalta hyvin yhteen taustalla hitusen pilkottavan jättiverbenan kanssa. Hauskasti muuten kaikki violetit sattuivat yhteen rykelmään, vaikka taimet on istutettu jo kesäkuussa.

Purppurarevonhäntien kanssa minulle sattui muuten pieni arviointivirhe istutusvaiheessa. Viime kesänä niistä isoin kasvoi hädin tuskin polveni korkuiseksi ja loput jäivät pienemmiksi, joten oletin, että jäävät tänäkin vuonna suunnilleen samankokoisiksi. Nyt kaikki niistä ovat minua vähintään vyötärölle asti ja yksi reilusti muita korkeampi. Komeita toki ovat, mutta vaivalla penkin reunaan siirretty istumakivi on jo melkein kokonaan hautautunut niiden alle ja kasvit ovat ehkä hitusen liian tiheässäkin...

Yksi kiinanastereista on vähän tummemman pinkki. Sille löytyy tismalleen samansävyisiä kavereita purppurarevonhäntien takana kukkivista punakosmoksista.

Kolmiopenkissä sametinpunainen loistokärhö 'Voluceau' tulee aikanaan näyttämään upealta kiipeillessään sen vierellä kasvavan syyshortensia 'Prim Whiten' oksilla. Valkoinen daalia 'Wittem' kukkii taustalla.

Patiopenkin seinäkkeessä kiipeilevä 'Hagley Hybrid' ja samansävyiset tuoksuherneet ja leijonankita sopivat kauniisti yhteen kukintaansa aloittelevan syyssyrikän kanssa.

Syyssyrikän toisella puolella kukkii marjapuuronpunaisia isomaksaruohoja, jotka sopivat myös kauniisti syrikkään. Ketohopeatäpläkin sai värimätsäyksen kiven ruosteensävyisistä laikuista.

Värililja 'Lollypop' jäi tänä vuonna melkein piiloon isotähtiputkien ja siperiankurjenmiekkojen taakse, mutta kukkii silti runsaasti. Onnistunut yhdistelmä on minusta tämäkin.

Tiukukärhö 'Arabella' kukkii jo runsaasti, samoin kuin sen kaverina loistava tarhakohokki.

Aurinkopenkin kesäkukkakohdassa on useamman värisiä leijonankitoja sarvileukoijien seassa. Suosikkini kuvan kolmesta eri värisestä leijonasta on tämä keskellä oleva persikkaan taittuva vaaleanpunainen.

Huomenna alkaakin sitten elokuu, eli minun ajanlaskussani viimeinen kesäkuukausi. Kolmasosa kesää jäljellä siis ja pitkä syksy vasta kaukana edessä päin! Kaunista elokuuta kaikille!

Kärhöjä ja kesäkukkia

Muutamaan päivään ei ole ehtinyt oikein kuvaamaan tai varsinkaan naputtelemaan postausta, joten tässäpä tulee kuvamaraton ensimmäisistä kärhönkukista ja muutamasta kesäkukasta. Älkää hengästykö matkalla, nyt kipitellään ympäri pihaa! Kukkien äärellä voi halutessaan pysähtyä vetäisemään muutaman kerran henkeä.

Kolmiopenkissä 'Voluceau' on aukaissut ensimmäisen samettisen tumman kukkansa. Väri käy hienosti taustalla näkyviin purppuraheisiangervoon ja purppurarevonhäntiin.

Purppurarevonhäntien vieressä ensimmäinen kiinanasteri on saanut auki muutaman kukan.

Ja mitäs sitten näkyy, kun noustaan asterin ääreltä ylös? Upea karjalanneito kukkii kuin henkensä hädässä.

Ja matka jatkuu varjokujalle, jossa verenpisarat aloittelevat. Tässä kuvassa on vierekkäin vanhoja ja vasta auenneita kukkia. Aikamoinen väriero!

Varjokujalta hölkkäillään aurinkopenkin luo. Jonkun blogin kommenteissa keskusteltiin äskettäin jättiverbenasta vähän epäileväiseen sävyyn. Onhan se vähän hontelo joka suuntaan harottaja, jonka yksittäiset kukinnotkaan eivät oikein näytä miltään. Minulla oli viime vuonna jättiverbenaa ensimmäistä kertaa ja istutin ne itsekseen, kun ajattelin 1,5-metriseksi kasvavan kasvin tarvitsevan tilaa ympärilleen. Vaikka kukintoja olikin loppukesällä yhteensä varmasti yli sata, niin en silti oikein ihastunut sen ulkonäköön. Perhoset sen sijaan rakastivat sitä, joten päätin kokeilla sitä tänä vuonna aivan uudessa ympäristössä muiden kukkien seassa. Rennot sarvileukoijat retkottavat pääasiassa maata myöten ja nostavat kukkansa 20-30 sentin korkeudelle täyttämään korkeampien kasvien välit. Kosmoksenkukat ja jättiverbenat heiluvat nyt vajaan metrin korkeudella, mutta jättiverbena nousee kesän mittaan vielä vähän korkeammalle. Leijonankidat täyttävät kukillaan leukoijien ja kosmosten välit kunhan aloittavat kunnolla. Nyt jättiverbena on minusta sellaisessa ympäristössä, johon se parhaiten käy. Katsokaa itse ja tehkää omat päätelmänne!

Jättiverbenaa, punakosmoksia ja sarvileukoijaa.

Jättiverbenan yksittäiset kukinnot eivät ole kovin näyttäviä itsessään.

Kosmokset tuovat näyttävyyttä verbenoiden väliin.

Jopa ennen levälleen aukeamista kosmoksenkukka on jättiverbenan kukintoa suurempi.

Tässä vielä edellisen kuvan nuppuisen kosmoksen auennut kukka.

Kuutisen vuotta sitten olimme eräissä häissä, jossa häävieraille jaettiin muistoksi paperisydämiä sisältäviä sifonkipussukoita. Vieraille sanottiin, että sydämet kannattaa kylvää seuraavana keväänä maahan. Minähän tein työtä käskettyä ja loppukesällä olikin aikamoinen kesäkukkaniitty aurinkopenkin vasta kaivetussa alkupäässä. Suurin osa lajeista oli yksivuotisia, mutta muutama ilahduttaa vielä tänäkin vuonna. Esimerkiksi kaikki puutarhani bellikset ovat peräisin siitä siemenpussista. Lisäksi kirjokiurunkukka ja tarhakohokki ovat onnistuneet joka vuosi tekemään muutaman talvenkestävän siemenen, jotka lähtevät keväällä omin avuin kasvamaan. Tosin tänä vuonna en ole onnistunut löytämään yhtään kirjokiurunkukkaa.

Tarhakohokit sen sijaan kukkivat tänäkin kesänä kauniisti.

'Arabellan' ensimmäiset avautuneet kukat ovat vähän siellä täällä, sillä se kasvaa maanpeittokasvina. Tämä kukka kurkisteli tarhakeijunkukan lehtien seasta.

Nyt on huilattu tarpeeksi aurinkopenkissä. Kipin kapin kärhökaarelle! Tänä vuonna 'The President' ja 'Elina'-pioni kukkivat osittain yhtä aikaa.

'Elina' ei ole kesäkukka eikä kärhö, mutta piti saada vielä sen viimeisiä kukkakimppuja kuvattua.

Maaliviiva häämöttää enää pienen pyrähdyksen päässä. Palataan takaisin patiolle, johon voitte jäädä hetkeksi tuoksuttelemaan tuoksuherneitä. Niiden kukat ovat hassusti harvakseltaan kärhöjen lehtien seassa seinäkkeen molemmin puolin, joten kunnollisia kuvia ei oikein saanut. Onneksi tuoksu leviää kivasti piilostakin. Silmänruokaa tarjoilee nyt tuoksuherneiden yläpuolella kukkiva 'Hagley Hybrid' ja ehkä kuukauden päästä myös 'Multi Blue'.

'Hagley Hybrid' on aukaissut jo useita kukkia. Isoin kukkarykelmä on aivan kärhöseinäkkeen huipulla.

Miten sitten täällä on päiviä vietetty, kun ei ole ehtinyt tietokoneen äärelle? No, hellekelillähän on tietysti hyvä aloittaa uusi kaivaustyömaa ja painavien kivien siirtely. Lisäksi pari penkkiä on saanut istutussuunnitelman, joita alan toteuttaa sitten kun säät taas sallivat kasvien siirtelyn. Mennään siihen saakka lapiolla, kottikärryllä ja kivillä ja laitetaan kuvia sitten kun on jotain esiteltävää. Tervetuloa Mia lukijakseni! Aurinkoista viikkoa!

Pitkästä aikaa jotain valmista

Jouluatsalea innostui tekemään muutaman kukan kesän iloksi. Taitaa viihtyä varjokujalla. 

Päivät menevät sitä sun tätä puuhastellessa ja siinä sivussa säitä ihmetellessä. Kevään taimikasvatuksista on sen verran aikaa, että teki mieli aloittaa homma uudelleen, joten nyt on muutama siemenkylvös ja pistokas yrittämässä kasvuunlähtöä. Otin heti juhannuksen jälkeen ensimmäiset pistokkaat ja loput muutama päivä sen jälkeen. Juurtumassa on alppikärhö 'Albina Plena', patjaharso, muutama pensashanhikki 'Creme Brule' ja 'Lovely Pink' sekä pari nietospensasta. Hunajamarja 'Ilo' sekä yksi 'Creme Brule' heittivät leikin jo kesken, mutta muut näyttävät oikein lupaavilta. Siemenkylvöksinä on tähtilevisia 'Little Plum', kivikkosuopayrtti, kuukausimansikka 'Rügen', tarhakylmänkukka sekä ristikki.

Alppikärhö 'Albina Plena', pari nietospensasta sekä pensashanhikkeja 'Creme Brule' ja 'Lovely Pink'.

Myrskyn juurineen taittamista purppurapunalatvoista puolet kuivatti samantien lehtensä. Kolme vielä sinnittelee. Ruukkuihin piti tehdä pahvista tuet, sillä parin sentin mittaisset juuret eivät jaksaneet millään pitää 40-senttisiä kepakoita pystyssä. Vieressä siemenkylvöksiä ja loput pistokkaista.

Sateenrakosessa työskentely on tullut viime aikoina hyvinkin tutuksi, sillä juuri kun on päässyt alkuun, alkaa ripsiä vettä ja jos ei silloin ymmärrä etsiä sateensuojaa, on paita märkä alta aikayksikön. Ajattelin aamupäivällä, että saisin viimeisteltyä kärhökaaripenkissä odottavan projektini kuvauskuntoon hyvissä ajoin, mutta niin monta kosteaa keskeytystä hommalle tuli, että valmista tuli vasta vähän ennen viittä. Kuvaaminen saikin sitten odottaa sateen päättymistä. Viimein kuitenkin sain kuvat näpättyä, joten pääsen esittelemään aikaansaannostani.

Kärhökaaren alta johtava polku sai myrskyn kaataman koivun oksista tehdyt reunukset. Kaikki kärhöt ovat nousseet, mutta vain 'The President' on normaaleissa mitoissa.

Kukkapenkki risumajan takana on valunut sateissa pitkin käytävää reunusten puuttuessa, mutta nyt polkukin pysyy taas puhtaana..

Kärhöseinäkkeen juureenkin tuli reunus. Minun piti jatkaa seinäke loppuun, mutta vastaan tuli taas iso kivi. Nyt ei auta muu kuin lyhentää pikkuisen tolpanjalkaa.

Viimeisetkin kasvilavat lähtevät syksyllä pois, joten kukkapenkit reunuksineen laajenevat niiden kohdalle vasta sitten.

Risumajasta tuskin tulee kovin vehreä tämän kesän aikana, sillä säät eivät ole suosineet keijunmekkojen kiipeilyä. Ne eivät ehdi saada oksista kunnolla kiinni ennen kuin seuraava rankkasade tai tuuli pyyhkäisee ne taas alas. Mustasilmäsusannat olisivat kiipeilleet vaivatta, mutta niihin hyökkäsi helteiden aikaan joku lehtiä popsiva ötökkä. Nyt ötökät ovat häipyneet ja susannat aloittaneet varovaisen kiipeilyn.

Kelpaa sitä kukkia maanrajassakin. Toivoisin tyyntä ja poutaista säätä vähintään pariksi viikoksi, jotta keijunmekot ehtisivät kiivetä edes vähän matkaa ylöspäin.

Afrikansinisarja on alkanut aukoa kukkiaan pation ruukkuryhmässä. Taustalla kasa ohuempia koivunoksia, jotka menevät haketettavaksi.

Jos säät eivät olekaan ihan parasta mahdollista, niin olen hyvilläni siitä, että viime kesänä vaivanneet tuholaiset ovat todella vähissä. Joitain kirppoja on näkynyt, mutta ei mitään valtaisaa armeijaa niin kuin viime kesänä. Kaalikoista ei näy jälkeäkään ja etanoitakaan ei juuri ole näkynyt. Ja mikä parasta: rusakot ovat siirtyneet poikasineen naapurien pihoille! Luulen, että rusakoiden kulkureittinä olleen autotallin tauksen aitaaminen kasvimaaksi sai rusakot vaihtamaan reittinsä muualle. Aikuisia rusakoita ei ole näkynyt kuin pari kertaa nurmikolla ja poikasia ei kertaakaan. Kaikki kolme naapuriamme sen sijaan ovat nähneet rusakonpoikasia jatkuvasti omilla pihoillaan ja jopa terasseilla.

Ensimmäistä kertaa ikinä karpaattienkellot ovat saaneet kukkia rauhassa.

Meneillään on kisa ensimmäisenä kukkaan ehtivästä kärhöstä. Tässä 'Hagley Hybrid', joka poksahtaa aivan pian auki.

Ukkosenjyrähdys keskeytti kuvauskierroksen.

Ja mitä näinkään! Kärhökisan voittaja taitaa olla ukkosta uhmaava 'Arabella'. Taustalla itsekseen levinneitä tarhakohokkeja.

Ei tänne onneksi ukkosmyrskyä tullut, vaikka hetken aikaa jyrähtelikin. Nyt paistaa taas aurinko, joten taidan ehkä päästä kastelemaan kesäkukkaruukut, tomaatit ja paprikat kuivin vaattein kunhan lapset ensin menevät nukkumaan. Aurinkoista ja kuivempaa loppuviikkoa!

Iloisia yllätyksiä ja stressaava reissu

Eilen illalla kukkaruukkujen kastelukierroksella satuin huomaamaan rantakukan juurella jotain vaaleaa. Piti ihan lähemmäksi mennä katsomaan ja sieltähän löytyi valkea isotähtiputken taimi. Rantakukat sain äidiltäni pari vuotta sitten ja hänellä kasvoi niiden lähellä punaisia isotähtiputkia. Toki tiedän, että siementaimista ei välttämättä tule emonsa kaltaisia, mutta enpäs osannut arvata, että punakukkaisista voisi saada valkeankin, kun kaikki muut isotähtiputken siementaimet ovat tähän asti olleet punaisia. Olipas ihana yllätys! Nyt saan viivata sen yli ostoslistaltani. 

Isotähtiputken ja rantakukan erottelu voi olla mielenkiintoinen operaatio...

Toisen ihanan yllätyksen tarjoili kummitätini vuosi sitten antama orkidea. Edellisten kukkien kuihduttua siinä ei päällisin puolin tapahtunut oikeastaan mitään. Kukkavanan ilmestymisen huomasin ajat sitten, mutten osannut silti arvata, että se aukaisisi jo nyt ensimmäisen kukkansa.

Eikös olekin suloinen? Taustalla kukkii edelleen ihmeorkideani.

Kävin tänään lasten kanssa kesäpihalla. Ei olisi pitänyt! Siinä(kään) paikassa hyllyvälejä ei oltu tehty tuplarattaiden kanssa kuljettaviksi ja kasvit olivat sen verran matalilla pöydillä, että molemmat muksut ylettyivät huitomaan oksankärkiä. Tosin nuorempi olisi halunnut päästä omin jaloin juoksentelemaan ja protestoi hyvinkin kuuluvasti jouduttuaan turvavöihin istumaan. Onneksi yksi esille laitetuista vesiaiheista vangitsi molempien huomiota sen verran, että ehdin juoksemaan pari tarjouspöytää nopeasti läpi ja sieltä löysinkin melkein sen, mitä olen pitkään metsästänyt: purppurapunalatvan. 'Melkein' sen vuoksi, että lajike oli 75-80cm korkeaksi kasvava 'Phantom'. Olisin halunnut sen parimetriseksi kasvavan. Myyjä tosin ihan pokkana vakuutteli, että hänellä itsellään on juuri tämä, ja se kasvaa helpostikin ihmisen korkuiseksi. Epäilen, mutta katsotaan miten käy. En ehkä kuitenkaan laita sitä ritarinkannusten viereen aurinkopenkin takalaitaan, mihin olen varannut paikan sille "oikealle" purppurapunalatvalle.

Vähän harottaa joka suuntaan, mutta oli pöydän ainut taimi, jossa oli neljä isoa versoa ja pari ihan pientä tulossa juuresta.

Kukkiakin on tulossa.

Vaikka nuput ovat melkein valkoisia, pitäisi kukinnosta tulla pinkki.

Nyt on tullut jo niin paljon tarinaa, että jatketaan tämän hetkisillä kukkijoilla.

Puna-ailakin väriset tarhakohokitkin olivat saaneet aikaiseksi yhden valkoisen siementaimen. Pitää seurata, houkutteleeko tämä pörriäisiä yhtä hyvin kuin punainen.

Hauska valkokirjava kehäkukka. Etualalla vasta auennut ja kuvan alareunassa vanha kukka.

Eilen illalla pisarapenkin 'Fanal'-jaloangervot hehkuivat laskevan auringon valossa. Kuva otettu ikkunasta, kun en juuri sillä hetkellä päässyt kameran kanssa ulos. 

Kärhökaaressa alkaa tapahtua. Tässä 'The President', mutta on siellä jo muutakin auki. Valtavasti on nuppuja kaikissa kärhöissä, odottakaahan vain...

Verenpisarat kukkivat ihan kivasti. Harmi vain, että ne piti siirtää paahteelta piiloon kasvimaan käytäville.

Tänä vuonna yritin ensimmäisen kerran kasvattaa mitään kaalikasvia. Kokeilu tapahtui koristekaalilla, jota kylvin kymmenen siementä. Kolme iti. Yhden parturoi jo alkukesällä jänis, toista ovat syöneet jotkut ötökät. Kolmas säästyi nälkäisiltä suilta, mutta on päättänyt kasvaa ylöspäin. Helle ja kuivuusko ovat syypäät? Punerrusta sentään alkaa löytyä, eli edes osittain onnistunut kokeilu oli.

Kuvassa koristekaalit eivät ihan näin hujoppeja olleet. Vasemmassa alanurkassa jäniksen syömä taimi, ylhäällä vasemmalla osa ötököiden jyrsimästä.

Yöllä satoi ihan pikku ripsaus vettä, joka ilmeisesti höyrystyi saman tien, sillä ilma on kosteaa kuin höyrysaunassa. Taivas on paksussa pilvessä, joten ehkä vettäkin saadaan vielä jossain vaiheessa. Hauskaa viikonloppua!