Viikossa tapahtuu paljon

Kurjenmiekka vesipisaroiden koristamana.

Yksi puutarhani kauneimmista kurjenmiekoista oli päättänyt avata ainokaisen kukkansa juuri silloin kun olin viikon poissa kotoa. Onneksi sattui olemaan viileä sää, niin ehdin näkemään kukan parhaimmilleen avautuneena, kun heti ensitöikseni kipaisin kuvaamaan kyseisen kaunottaren. Olin ennen reissuun lähtöäni huomannut toisessa kurjenmiekassa nuppuja, joten osasin aavistella, että utuisen siniliila iiris saattaisi myös kukkia piakkoin. Harmikseni se ei ole yhtä innokas kukkija kuin seuraavan kuvan valkoinen kurjenmiekka, joka on samasta siemenerästä aikoinaan kylvetty.

Tässä kurjenmiekassa oli jo monta kuihtunutta kukkaa.

Melkein tekisi mieli siirtää sininen kurjenmiekka valkoisen viereen, jos vaikka sininenkin sitten innostuisi kukkimaan yhtä runsaasti. Ei niillä kyllä ole kuin pari metriä välimatkaa nytkään mutta sinisellä on ympärillään paljon kookkaaksi kasvavia kasveja, jotka saattavat sekä varjostaa liikaa että viedä voimia. Suht matalana se olisi myös paremmin edukseen vähän lähempänä kulkuväylää ja valkoisen vieressä olisi sopivasti sille tilaakin. Taidanpa laittaa siirto-operaation vakavasti harkintaan. Kurjenmiekkojen kukkia on tulossa lähiaikoina lisää, sillä molemmat vanhoista valkoisista siperiankurjenmiekoistani on päättänyt kukkia ja nuppujen määrästä päätellen vieläpä aika runsaasti. Onneksi en hävittänyt ihan kaikkia niistä. Vielä kun loput kaksi itse kylvetyistä innostuisi myös kukkimaan mutta se taitaa olla turha toivo ainakin tämän kesän osalta.

'Elina'-pioni oli saanut seuraa kärhöstä.

Sen lisäksi, että sade oli kaatanut pioneita pitkin pituuttaan, yksi perintöpioni 'Elinoista' oli saanut painolastia loistokärhö 'Jan Pawel II':n versosta. Kun puutarhuri on poissa, kärhöt lähtevät karkuteille. Aika monta kärhönversoa sain ohjailla takaisin tukiaan kohti. Pionin sekaan karannutta en edes lähtenyt irti repimään. Kukkikoon aikanaan pionin päällä. 'Elinan' takana vaaleanpunainen varjolilja on aloittanut kukinnan sointuen lähes täydellisesti pionin väriin.

Takapihalla myös valkoiset varjoliljat kukkivat.

Aurinkopenkin itse risteytetty 'Minna-Elina'-pioni oli ennen reissuani aloittelemassa kukintaa.

Menetin tänä vuonna aurinkopenkin ja pensasryhmän pionien pääkukinnan melkeinpä kokonaan. Matkalle lähtiessäni ensimmäiset kukat olivat avautuneet mutta suurin osa päänupuista oli vasta avautumaisillaan. Kotiin tultuani sain viettää hyvän tovin saksien ruskettuneita ja sateista lähmääntyneitä kukkia pois.

Kauniisti pionit olivat varmasti kukkineet ruskettuneista kukista päätellen.

Täytyy kyllä sanoa, että yleisilme virkistyi toimenpiteen seurauksena kummasti ja vielä jäljellä olevat sivunuput pääsivät nousemaan korkeammalle. Kuihtuneista kukista pystyin kuitenkin päättelemään sen, että 'Minna-Elinan' lopullinen kukan malli ja koko on selvästi nyt saavutettu. Kukinnan alussa leveän lautasmainen kukka kasvaa korkean kerrannaiseksi, melkein pallomaiseksi. Korkeutta pionilla on selvästi vähemmän kuin vieressä olevalla vaalealla 'Katharina Fontijnilla', mikä tekee siitä hieman helpomman tuettavan.

Pitsipihlaja

En tiedä, johtuuko pitsipihlajan hirmuisen myöhäinen kukinta-aika nuoresta iästä vai jostain muusta mystisestä syystä mutta vihdoin senkin nuput ovat auenneet. Luulin jo, että se kuivattaisi nuppunsa jo alkumetreillä, kun ne eivät alkaneet aueta edes silloin kun muut pihlajat olivat jo kukkineet. Tuoksua noin pienessä määrässä kukkia ei juurikaan tuntunut, joten joudun odottelemaan tulevia vuosia. Yksittäisen kukan koko näytti minusta olevan pikkuisen suurempi kuin tavallisella kotipihlajalla mutta vertailukohtia ei tosiaan nyt ole.

Ensimmäiset tuoksuherneet kerätty maljakkoon.

Pari tuoksuhernettä kukki jo pari päivää ennen reissuunlähtöä mutta nyt useammassa oli kukkia. Toistaiseksi jokainen kukkiva tuoksuherne on tehnyt ilahduttavan pitkät kukkavarret; jokaisessa oli vähintään 25cm:n pituiset, joissain jopa yli 30-senttiset. Sellaiset saa aseteltua ihan maljakkoonkin pienimmän juomalasin sijaan. Monena vuonna tuoksuherneiden värimaailma on ollut enimmäkseen hempeän vaaleanpuna-kirsikanpunasävyinen valkoisella höystettynä mutta tänä vuonna halusin vahvempia värejä. Muut ovat omista siemenistä kerättyjä mutta kuvan luumunsävyiset ovat 'Spencer Beaujolais' -lajiketta, jota kylvin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Hempukka vaaleanliila oli kiva yllätys vahvempien sävyjen seassa. Valkoista on tänäkin vuonna mutta ne eivät ole vielä alkaneet kukkia.

Astetta villimpi valkosipuli

Valkosipulin kiekuraiset skeipit (kiepit, kukkavarret, miten itse kukin niitä haluaa kutsua) saavat joka kesä hymyn huulille. Miten ne osaavatkin tehdä niin taiteelliset kiekurat? Tänä vuonna kuitenkin yksi oli nostanut kiekuraisuuden aivan uusiin sfääreihin. Mikä lie kasvuhäiriö tullut sille? Kukkavarsiakin kun oli kaksin kappalein. Toinen valkosipuli oli tehnyt maasta lähtien kaksi vartta, joihin kumpaankin oli tullut normaali skeippi. Keräsin kaikki skeipit pois ja pätkin paistinpannulle. Herkkua niin siltään kuin muun ruuan seassa.

Samettikukkia kasvulavojen reunassa.

Kirpat, kaalikoit ja ties mitkä ovat popsineet kyssäkaalien lehdet reikäisiksi mutta itse kyssät näyttävät toistaiseksi olevan koskemattomia. Ehkä violetti väri hämää tuholaisia. Sen sijaan sametti-, kehä- ja hunajakukka tai tomaatti ovat tehottomia sen suhteen. Yhtä reikäisiä ovat ne lehdet, jotka ovat muiden kasvien seassa kuin nekin, jotka ovat kauempana hämäyskasveista. Sammarit ovat sekoituspussista ja osa omista vanhoista siemenistä ja sekä kukan värejä, malleja että kokovariaatioita on ihan laidasta laitaan. Pitää laittaa jossain vaiheessa kuvakavalkadia sammarivalikoimasta.

Palsta oli villiintynyt niin hyvässä kuin pahassa.

Kävin eilen puuhailemassa muutaman tunnin viljelypalstallakin. Vaikka kävin siellä muutama päivä ennen reissua kitkemässä isoimmat rikat ja ohjailemassa mm. herneenversoja tukiinsa, oli puolentoista viikon jälkeen iso urakka odottamassa. Tulipahan tutustuttua moniin rikkaruohoihin, joita ei omalla tontilla ole näkynyt. Iloinen yllätys olivat kollaasin vaaleanpuna-valkokirjavat perunankukat (lajike Acoustic), jotka olivat kuin kauniita kuin korut. Yhtä iloista oli se, että suurin osa palstalle istutetuista tai kylvetyistä kasveista oli lähtenyt kasvuun. Valkokaalit olivat verkosta huolimatta reikäisiä, mikä ei yllättänyt. Lapsetkin olivat jo kesäkuussa listineet kaalikoin toukkia kaaleista mutta eihän niitä kaikkia huomaa millään. Luultavasti verkko ei ole ollut joka kohdasta riittävän tiukasti maata vasten tai toukkia listiessä aikuisia koita pääsi livahtamaan lisää apajille. Sipulit, porkkanat ja perunanvarret kasvavat lupaavasti ja myskikurpitsat ovat alkaneet kukkia. Maissit ovat vasta polvenkorkuisia, joten epäilen kovasti, ehtivätkö ne tehdä yhtäkään tähkää. Katsotaan...

Päivän kärhönä 'Arabella'

Loppukesän kärhöistä tiukukärhö 'Arabella' ehti tänä vuonna ensimmäisenä kukkaan. Pari loistokärhöä on myös viittä vaille avannut ensimmäiset nuppunsa. Kitkettävää on runsain määrin, joten nyt lähden seuraavaksi jatkamaan sitä urakkaa. Tulevilla heinähelteillä se homma ei ehkä innosta niin paljoa kuin nyt, kun lämmintä on "vain" 24 astetta.

Kierros puutarhan ympäri

Kamomillat ja purppurarevonhännät sikin sokin.

Välillä on hyvä tehdä ihan vain leppoisa kierros puutarhassa ja laittaa muistiin sen hetken kukintaa. Olkoon tämä nyt sellainen pyörähdys. Aloitetaan kasvimaan kukkasista kun nyt sattui tulemaan aurinkoisen hetken otos tähän alkuun. Kamomillat päättivät jo viime kesänä viihtyä hiekkakäytävillä ja tänä vuonna ne jättivät kasvilavoissa kasvamisen ihan kokonaan väliin. Huomasin jo keväällä käytävälle ilmestyvän tasaisen vihreää kasvustoa ja siirsin silloin parhaalta kulkuväylältä muutamia taimimättäitä yhteen lavaan. Siirto onnistui ja nyt kamomillat kukkivat sielläkin. Kasvimaalle tullessa vastassa on käytävillä kukkiva kamomillapelto useamman neliömetrin alalla. Eivät ne ole moksiskaan siitä, että talsin silloin tällöin niiden päältä. Kaikkea ei vain voi väistellä.

Kaurajuuri kukkii, senkin juurella on kamomillaa.

Jätin viime syksynä maahan syötäväksi kelpaamattoman pieniä kaurajuuria. Suurin osa taisi kuolla talven aikana mutta aidan vieressä on kuitenkin kolme kukkivaa yksilöä. Joitakin siementaimia nousee sieltä täältä ja jos ne onnistuvat tekemään syötävän kokoisia juuria syksyyn mennessä, ne laitetaan muiden uunijuuresten mukaan. Jos juuret jäävät minikokoisiksi, niin saavat kukkia vuorostaan ensi kesänä. Kaurajuuren kukat ovat hauskan näköisiä ja kukintaa riittää kesäkuun puolivälistä aika pitkälle loppukesään saakka. Noin korkeaksi kasviksi varret pysyvät myös aika hyvin pystyssä. Kukinnan jälkeen ilmestyvät aika kookkaat siemenhahtuvapallot, jotka ripottelen yleensä emokasvien lähistölle. Ainoa miinus kukissa on se, että ne ovat auki vain muutaman tunnin ajan aamupäivästä.

Lehtolaukkoja, lemmikkejä ja kaunokaisia.

Pihaantulonäkymä

Kotiin on kiva tulla, kun keltapäivänliljojen tuoksu tulee vastaan hyvällä säällä metrien päähän. Kivikkorinteen yläpäässä tarhakeijunkukka 'Hans' kukkii yltäkylläisesti ja tontin rajalla purppuraheisiangervo 'Diabolo' pistää sekin parastaan. Pioninkukat pilkistelevät jo pikkuisen 'Hansien' ja 'Diabolon' välistä ja näkyy sielllä vielä muutama valkoinen sorjalaukankin kukinto. Kiven edessä etelänmunkit alkavat pian kukkia ja niiden oikealla puolella kivikkotörmäkukka 'Misty Butterflies' on juuri saanut auki ensimmäiset pari kukkaansa. Jatketaanpa seuraavaksi takapihalle. Siellä kukkivat myös 'Hansit' sekä arovuokot.

Voi kamaluuksien kamaluus...

Ja siinäpä tuli se pakollinen puutarhan "ruma ankanpoikanen". Luumutarhan ja oikeastaan koko takapihan ongelmana on peltovalvatti, joka pitää majaa nurmialueella ja suikertaa sieltä aivan huomaamatta kukkapenkkien puolelle. Valvatilla on paha tapa tunkea juuriaan ensin ties miten pitkälle ja aloittaa vasta sitten vaivihkainen versojen kasvattelu. Siinä vaiheessa kun huomaa ensimmäisen lehtitupsun, peli on jo melkein menetetty. Toki tuossa nimenomaisessa kohdassa on tullut lisäksi lipsuttua kanttaamisen kanssa, minkä vuoksi myös nurmiheinät ja rönsyleinikki ovat päässeet aloittamaan vaelluksen perennojen sekaan. Nyt ongelmat olivat päässeet etenemään aivan liian pitkälle, joten tartuin lapioon ja perkasin koko alueen.

Tässä on jo ensimmäinen erä putsattuja taimia istutettu takaisin.

Arovuokot ja peittokurjenpolvet ovat herkempiä ottamaan nokkiinsa tähän aikaan tehdystä jakamisesta, joten yritin istuttaa ne mahdollisimman nopeasti takaisin huolellisesti puhdistettuun multaan. Kaukasianmaksaruohot odottelivat perkaamista siivosti sivummalla isoina mättäinä rikkaruohoineen päivineen.

Löysin narsissikärpäsen toukan tuhoaman narsissin.

Narsissikärpäset ovat taas aloittaneet lentonsa. Syödystä sipulista oli siis kotelona talvehtinut kärpänen ehtinyt jo lähteä lentelemään. Vaikka iso sipuli oli tehnyt muutamia juuria, lehtiä se ei ollut jaksanut kasvattaa yhtäkään. Sen sijaan pikkuruinen sivusipuli oli jäänyt kärpäsen toukalta huomaamatta, joten istutin sen takaisin maahan. Koska kärpäsiä on tällä hetkellä meillä ihan hirveästi, päätin leikata vähäisten narsissieni lehdet pois ja peitellä tyngät mullalla. Ehkä sipuleille on pienempi paha menettää yhdeltä kesältä lehtien keräämä energia kuin joutua kärpästen toukkien syömiksi. Pitäisi ihan selvittää, mitkä muut kasvit kuuluvat narsissikärpästen ruokalistalle ja tehdä niille sama operaatio. Ritarinkukat ovat nyt visusti turvassa sisällä ja kellarissa talvetetuista turkinlumikelloista sekä suvikelloista ehtivät jo lehdet kuihtua, joten ne eivät ehkä ole vaarassa.

Mukavan muhkeita hyasintin sipuleita.

Jostain syystä luumutarhan hyasintit eivät kukkineet lainkaan keväällä, vaikka noin kookkalta sipuleilta olisi voinut odottaa melkoisen komeaa kukintaa. Epäilen, että ne eivät saaneet viime kesänä riittävästi aurinkoa, kun olivat hautautuneet kurjenpolvien sun muun kasvuston sekaan. Nyt, kun sipulit oli joka tapauksessa nostettava valvatin juurien perkaamisen vuoksi pois, siirsin ne aurinkoisempaan paikkaan. Toivottavasti ne kiittävät minua ensi keväänä.

Koko etureuna piti lopulta kitkeä ensimmäisen kuvan alueen lisäksi.

Olipahan siinä työmaata muutamaksi tunniksi mutta ehkä tänä kesänä ei tarvitse ainakaan kovin hirveää valvattikasvustoa ihmetellä. Kottikärry ainakin täyttyi ääriään myöten niin valvateista kuin nurmen reunasta kantatuista mättäistä. Tällä kertaa en kantannut yhtään enempää mitä viime kesänäkään. Palautin vain kukkapenkin reunan sinne missä se alun perin olikin. Pari pykälää nurmikkoon tuli, kun kaivoin isomman valvattimättään pois heti kanttausuran vierestä mutta äkkiä ne siitä tasautuvat. Maksaruohot ja kurjenpolvet ovat jo alkaneet osoittaa toipumisen merkkejä ja pari arovuokkoakin on hitusen virkeämmän näköisenä. Ne taitavat kyllä ihan periaatteestakin nuupottaa minulle vielä jokusen viikon ajan mutta ei mahda mitään.

Nyppykurjenpolvi kukkii.

Nyppykurjenpolvia ei onneksi tarvinnut nostella kokonaan pois, sillä valvatit olivat edenneet somasti niiden väleissä ja aika pintamullassa. Sain talikon avulla luultavasti ne kaikki pois. Nyppykurjenpolvet eivät ole oikeastaan koskaan kukkineet niin runsaasti kuin muut kurjenpolvistani.  Kuvan kasvusto yllätti kukkimalla tänä kesänä yllättävän paljon. Toinen nyppykurjenpolvikasvustoista teki vain muutamia kukintoja. Taustalla pinkki 'Cambridge' on vasta aloittelemassa kukintaa ja pian ne ovat nuppujen määrästä päätellen pelkkää kukkaa täynnä. Jos nyppykurjenpolvilla ei olisi niin kauniita lehtiä, vähentäisin niiden määrää selvästi.

Pioni 'Madame Calot'

Loppuun vielä muutama kuva pioneista nyt, kun ne ovat aloitelleet kunnolla kukintaa. 'Madame Calot' on saanut kaikki kuusi pääkukkaansa auki ja ensimmäiset ovat jo kukinnan loppusuoralla. Seuraavaksi odotellaan sivunuppujen aukeamista. Sen vieressä itse risteytetyt 'Minna-Elinat' ovat aukomassa ensimmäisiä nuppujaan ja sekä aurinkopenkin että pensasryhmän 'Catharina Fontijnit' alkavat olla komeimmillaan.

Pensasryhmän 'Catharina Fontijn' tarvitsisi korkeamman tuen.

Pidän valtavasti 'Catharina Fontijnista', vaikka sen korkeat versot ja valtavan suuret kukat tarvitsisivat reilusti korkeammat tuet mitä minulla on niille tarjota. Vaaleanpunaisina avautuvat kukat haalenevat hiljalleen melkein puhtaan valkoisiksi ja kullankeltaiset heteet hehkuvat terälehtien keskeltä. Myös tuoksu on vahva ja hyvä pionin tuoksu. Runsaiden sivunuppujen ansiosta kukinta kestää pitkään.

'Catharina Fontijn'

Pioninkukkien tuoksuun on hyvä lopettaa. Kuukausi vaihtuu pian heinäkuuksi ja jostain tännekin ilmestyi sääennusteisiin melkein joka päivälle sadetta. Toivotaan, että kyseessä olisi vain ohimeneviä kuuroalueita, jotka kiertäisivät jostain kauempaa ohi tai haihtuvat ennen kuin pääsevät tänne saakka.

Ihmeiden aika ei ole ohi!

En olisi kyllä ikinä uskonut, että tällä tontilla voisi joskus kukkia tarhakurjenmiekka. Nyt sekin ihme on nähty ja oli se jo aikakin, kun kyseinen puska on tuotu alkukesällä 2019 ja kertaalleen jaettukin sen jälkeen kukinnan toivossa. Ei kukkinut ei mutta nyt, kun jo mietin, että pitäisi hävittää koko kasvi pois, niin yhtäkkiä sitä sitten innostuttiinkin kukkimaan.

Ensimmäinen kukka ties miten moneen vuoteen.

Eihän tuo nyt kovin runsas kukinta ole, kun vain yksi kukkavarsi nousi mutta onhan sitä siinäkin viisi nuppua ja mikä saavutus oli puskea sekin näkyville niin, että huomasin kukinnan vasta ensimmäisestä avautuneesta kukasta. Melkein päivittäin kyllä kävin tuossa vieressä etsimässä, joko loistokärhö 'Proteus' on noussut tai olisiko 'Warszawska Nike' vihdoin noussut niin korkeaksi että sitä voisi alkaa ohjailla tukeen. Ihme kyllä olisi ollut, jos en olisi kukkivaa kurjenmiekkaa lopulta huomannut, sillä kukkavarrella on korkeutta hulppeat 120cm eikä itse kukkakaan kovin pieni ja vaatimaton ole.

Siinäpä se huutomerkki on. Niin kiire oli kuvata moinen ihme, ettei voinut edes siistiä näkymiä ensin.

Olisi ehkä voinut vähän kitkeä ennen kuvan ottamista mutta sillä hetkellä ei ollut kitkemisfiilistä. Ja oikeastaan suurin osa tuonkin reunan sotkuisuudesta tulee aidan alta ja välistä kurkottelevista rikkaruohoista sekä kukkineista lemmikeistä. Kukkapenkin puolella ei edes kovin paljoa kitkettävää ole, kun osa heinämäisistä lehdistä on laukkoja, punatähkää tai sinikatanaa ja kuivan näköiset risut kärhöseinäkkeessä köynnöskuusaman versoja, joiden lehdet eivät kuvassa erotu. Kurjenmiekan edessä on tänä kesänä ensimmäistä kertaa kukkinut puupioni, joten tuossa oli sitten kaksi ensikertalaista vieretysten. Kurjenmiekan kohtalo oli minulle aiemmin ihan yksi ja sama mutta nyt jos se on kerta päättänyt tulleensa kukintaikään, niin se kai pitänee siirtää johonkin muualle. Pionihan alkaa muuten pian varjostaa sitä niin paljon, ettei se enää saa aurinkoa juuripötkylöilleen.

Kukka sisältä.

En toisaalta tiedä, onko juuri tämä kyseinen yksilö niin henkeäsalpaavan kaunis, että haluaisin säilyttää sen konstilla millä hyvänsä. Kukka haiseekin pahalle. Toisaalta kurjenmiekan kukissa on jotain lumoavaa ja kieltämättä tuntui hyvältä, kun vuosikaudet pelkkiä lehtiä pukannut kasvi ryhtyykin kukkimaan.

Kukinta jo hiljalleen loppusuoralla. Vieressä uusi, violetinmusta nuppu.

Oikeastaan tässä vaiheessa kiinnostaisi ihan eniten tietää tuon lajike. Se tuli minulle äidiltäni 'Black Swanin' nimisenä mutta sen pitäisi nettikuvien mukaan olla paljon tummempi. Yksi vaihtoehto on 'Indian Chief' mutta sen taas pitäisi kai olla punaisempi. Tuo on ihan selvästi violetti-violetti, vaikkakin ehkä kuitenkin hitusen enemmän punaiseen kuin siniseen päin kallellaan. Kolmas ehdokas on 'Senlac Red' mutta sillä nimellä en itse löytänyt yhtään kurjenmiekkaa. Sen sijaan löytyi pelkkällä 'Senlac'-nimellä selvästi purppuraisemman värinen kukka. Ota näistä nyt sitten selvää! Luultavasti äidilleni on tullut väärää lajiketta aikana ennen kaiken tietävää internetiä. Vihjeitä oikeammasta lajike-ehdokkaasta otan mieluusti vastaan, jos jollain on sellaista tarjota.

Viime kesänä ensimmäistä kertaa kukkinut pioni on nyt saanut kypsempää ulkomuotoa.

Vaihdetaanpa kasvilajia ja otetaan maistiaiset parin pionin kukinnan alkutunnelmista. Ylläolevan kuvasarjan pioni on peräisin mummoni äidin kotipaikalta. Eilen ensimmäiset nuput alkoivat raottua eilen aamulla ja iltaan mennessä yksi kukista oli jo täysin auki. Pionin lajike on luultavasti 'Madame Calot' mutta sitähän ei näistä vanhoista pioneista varmaksi aina pysty selvittämään. Ulkonäkö täsmää minusta ainakin toistaiseksi ja vahva tuoksu sekä aikaisuus tukevat lajikkeen määritystä. Tämä kaunotar on selvästi aikaisin kukkija omasta, hyvin vaatimattomasta kiinanpionikokoelmastani. Vieressä kolme muuta pionia ovat vielä melko tiukalla nupulla, vaikka niissäkin jo alkaa väriä näkymään. Viime vuonna madame-oletetun pari kukkaa olivat vielä harsumpia mutta värit ja kukan malli olivat jo nähtävissä. Nyt kukkiin on tullut täyteläisyyttä ja myös kokoa. Ja nuppujakin on tulossa peräti kuusitoista. Toivottavasti kaikki jaksavat aueta.

Toinen pioni ehti avautua eilisen päivän aikana melkein puoleen väliin.

Viime kesänä löysin netin ja facebookin pioniryhmän avulla tälle pionille nimiehdokkaaksi 'Catharina Fontijn'. Vasta aukeamassa oleva kukka on selvästi vaaleanpunainen mutta pian se siitä muuttuu pehmeän valkoiseksi ja jättisuureksi hörselöksi. Ja ihmeiden ihme: lähimmille viidelle päivälle ennustetut vesisateet ovat täältä haihtuneet, joten ainakin pionien kukintakauden alkua vietetään poutasäässä. Ihmeiden aika ei siis todellakaan ole ohi.

Pioneita ja pötköttelyä

Tänä vuonna ei ainakaan täällä sateet vaivaa pioneiden kukintaa. Päinvastoin, nyt mentiin aivan toiseen ääripäähän. Viileä (jäätävä, hyytävä, vähintäänkin kolea) kesäkuu hidasti kukinnan alkamista ja ilmeisesti se pitää nyt ottaa takaisin pikakelauksella. Vielä viime kesänä nuorimmat pioneistani jättivät kukinnan väliin mutta tänä vuonna pääsin näkemään jokaisen kiinanpionini kukkivana. Ensimmäisenä aloittanut ehti jo lopettaakin mutta siitä tuli laitettua kuva pari postausta sitten (täällä). Tässä tulevat sitten kaikki loput.

Ehkä 'Catharina Fontijn'.

Sain facebookin ihmeellisestä maailmasta mahdollisen tunnistuksen vaalealle prinsessahörselöpionilleni. 'Lady Alexandra Duffia' ehdotettiin myös mutta googlaillessa 'Catharina Fontijn' tuotti enemmän tutunnäköisiä kuvia. Jos teiltä ei irtoa lisää ehdotuksia tai vahvistusta jommalle kummalle vaihtoehdolle, niin olkoot pioni siis toistaiseksi 'Catharina Fontijn'. Pidän tässä pionissa erityisesti sen avautumassa olevien kukkien hempeän vaaleanpunaisesta sävystä. Kukinnan alkaessa oli vielä sen verran viileämpää, että väri pysyi ulommissa terälehdissä melkein kukan kuihtumiseen asti. Näin helteellä vaaleanpunaista on vain pieni häivähdys mutta ovat kukat silti kauniita.

Sama pioni muutama päivä myöhemmin.

Pensasryhmän Catharina oli jo alunperinkin suurin kolmesta jakopalasta ja se kukki jo viime kesänä oikein komeasti. Tänä vuonna sen kukinta on suorastaan yltäkylläinen, vaikkakin jopa 120-senttisiksi venyneet versot ovat hankaloittaneet pionin tukemista. Suurimmat kukatkin kun ovat melkein jalkapallon kokoisia ja joka varressa avautuu useampia sivunuppuja yhtä aikaa pääkukkien kanssa. Minulla on nyt muutama pionituki, jossa on kaksi kehää: pienempi alempana ja halkaisijaltaan 60-senttinen ylempänä. Kuivempana vuonna sen korkeus voisikin riittää myös tälle jätille mutta nyt tuella saisi olla vähintään 15cm enemmän korkeutta, jotta kukat nousisivat vähän korkeammalle.

Edelleen sama. Hauskasti oikeaan reunaan oli itsekseen kylväytynyt pikkuampiaisyrttiä kuin matkimaan vasemman laidan loistosalviaa.

Pienin Catharina on pation luona loistokärhö 'Kaiserin' kaverina. Sekin kukkii noin kymmenellä kukalla. Kolmas Catharinoista on aurinkopenkissä ja kärsi vielä enemmän tuen mataluudesta kuin pensasryhmän Catharina, jonka kukat sentään saivat tukea muuten tuuheammasta kasvustosta. Suureksi harmikseni suurin osa versoista taipui vielä väärään suuntaan, joten pionin komeimpia kukkarykelmiä piti käydä ihailemassa penkin keskellä.

Aurinkopenkin keskeltä näkyi samalla kertaa purppuraheisiangervo 'Diabolo', keltapäivänliljat ja varjokujan töyhtöangervo.

Pionin kukkien alla pilkistelee vähän kukintaansa aloittavia isotähtiputkia. Ei niiden ollut tarkoitus ihan noin paljoa jäädä pionin alle mutta minkäs teet. Olisivat nekin ottaneet mallia pionista ja hurauttaneet ylimääräiset parikymmentä senttiä mittaa. Samalla olisivat pionit saaneet vähän lisätukea kukilleen. 'Diabolon' takana pari vuotta sitten istutettu puupioni (paeonia suffruticosa) on hienosti hengissä ja on kasvattanut melkein polvenkorkuisen lehdistön, vaikka pitkä pätkä sen jo ennestäänkin lyhyestä varresta paleltuikin talven aikana. Heti pionin vieressä kärhöseinäke näyttää kovin paljaalta, sillä edellisessä postauksessa mainitut postikorttina puutarhurinpätevyytensä saaneet tunarit pistivät kärhöt poskeensa. Varjokujan portin takaa aidan vierestä löytyy kuitenkin yksi kukkiva pioni lisää.

Hybridipioni 'Cytherea' kukkii ensimmäistä kertaa.

'Cytherea' tuli syksyllä 2022 Hankkijan viimeisistä syysaleista. Hintaa sillä oli peräti euron verran. En olisi sitä muuten ostanutkaan. Nyt kun se kukkii ensimmäistä kertaansa, olen iloinen, että se tuli kuitenkin hankittua. Juuri tällä hetkellä varjokujalla ei kuki muuta kuin töyhtöangervo ja sormivaleangervot ja kummassakin kukinta alkaa olla loppusuoralla. Sekaan sopii siis vähän helakammankin sävyinen kukkija. 'Cytherean' kuvaaminen olikin melkoinen operaatio. Sain nimittäin näin hellepäivien riesaksi niin pahan huimauksen, ettei ollut koko eilisen aikana asiaa pystyasentoon. Päässä pyöri kuin vauhdikkaammankin karusellikyydin jälkeen, jos vähänkään yritti liikahtaa ja  vessareissulla meinasi vatsan sisältökin nousta ylös, kun maailma pyöri ympärillä. Tänään pötköttelin päivystyksessä useamman tunnin odottamassa diagnoosia, jonka jo puhelimessa hoitaja arveli olevan hyvänlaatuista asentohuimausta Kysynpähän vaan, mitä hyvänlaatuista on vaivassa, joka pakottaa kesken kesäloman ja parhaiden kesäkelien sekä pionien kukinnan aikaan punkan pohjalle? Lääkäri vahvisti diagnoosin ja antoi asentohoito-ohjeet, joita tekemällä vaivan pitäisi aikaa myöten helpottaa. Hän käski myös liikkua sen verran mitä kykenee.

'Cytherean' kukat ovat löyhästi kerrotut ainakin näin ensimmäisellä kerralla.

Ensimmäinen asentohoitokerta auttoi sen verran, että noudatin lääkärin jälkimmäistä ohjetta ja hiippailin isännältä salaa kuvaamaan 'Cythereaa'. Pari päivää sitten sen nuput olivat raottumassa, joten pelkäsin kukinnan menevän kokonaan ohi, jos en pääsisi sitä kuvaamaan. Pari kuvaa kuitenkin riitti ja hoipertelin seiniä pitkin takaisin sänkyyn kuulemaan äkäisiä moitteita joistain jääräpäisistä naisimmeisistä. Muut tämän postauksen kuvat onkin otettu jo viime viikonloppuna tai alkuviikolla. Jääräpäinen saatan joskus olla mutta en sentään niin typerä, että lähtisin ympäri puutarhaa kiertämään, jos jo pelkkä pystyssä pysyminen vaatii seinästä tuen ottamista. Postauksen naputtelu sentään onnistuu nyt pötkölläänkin toisin kuin eilen, jolloin ei voinut ajatellakaan katseen kohdistamista minkäänlaiseen asiaan.

Oma siemenristeytys 'Minna-Elina'.

Suvun perintöpioni 'Elinan' ja isänä toimineen 'Karl Rosenfieldin' risteymä 'Minna-Elina' alkaa ilmeisesti saavuttaa lopullisen kukkamallinsa. Pienempi taimista (kuvassa) teki tänä vuonna kuusi kukkaa, kun viime vuonna kukkia oli neljä. Suuremmassa kukkia oli melkein 15 mutta siitä ei tullut onnistuneita kuvia. Sen kukinta etenikin todella epätasaisesti, eli kukkia ei ollut montaa yhtä aikaa auki. 'Minna-Elinan' pääkukat näyttävät kasvavan melko kerrannaisiksi, isoimmat jopa aika korkeiksi ja sivunupuista tulee matalampia kukkia, joiden keskeltä kullankeltaiset heteet loistavat. Kukat vaihtavat väriä anilliininpunaisesta tyylikkäästi liukuvärjäytyen viileän vaaleanpunaisiksi. Värinvaihdoksen ja kukkien oikean värin näkee hyvin seuraavasta kuvasta. Yläkuvassa valaistus saa kukat näyttämään todellista vaaleammilta.

'Minna-Elinan' yhdessä latvassa olikin sivunuppuja niin tiheässä, että hyvä jos mahtuivat kaikki aukeamaan.

Aurinkopenkin yhtä aikaa kukkivat pionit. Punaiset taaempana ovat 'Minna-Elinoita', vaalea edessä 'Catharina Fontijn'.

Suvun perintöpioni 'Elina' pitää ilman muuta ottaa pioniraporttiin mukaan. Lisäkuvia ja tarinoita niin siitä kuin 'Minna-Elinasta' löytyy blogista, kun laittaa selainversion hakukenttään jomman kumman nimen. 'Elinatkin' ovat venyneet tänä kesänä normaalia korkeammiksi mutta niille laitoin tueksi vahvat kepakot ja paksua narua. Varsinkin vasemmanpuoleinen pioni on pysynyt sillä konstilla hienosti pystyssä. Se onkin näistä kahdesta pienempi. Huomasin keväällä, että sen juurakko oli noussut maanpintaan ja näkyi isolta osalta. Peittelin sitä kiireesti hiekalla ja lecasoralla mutta pintaan joutuminen oli selvästi vaikuttanut pionin versomäärään. Yllättävän hyvin se kuitenkin jaksoi silti kukkia. Jospa ensi kesänä versojakin olisi taas enemmän kun juurakko on taas syvemmällä. Pitää muistaa seurata pionia tarkemmin jatkossa, ettei sade pääse huuhtelemaan juurakkoa taas esiin.

Perintöpionit ja vähän muutakin kukassa.

'Elinat' ovat kärhökaaripenkissä köynnösportin molemmin puolin. Kaaren oikealla puolella kaikki kolme kärhöä ovat kasvaneet hienosti ja niissä alkaa näkyä nuppujakin. Vasemmalla puolella varmuudella on hengissä ainoastaan 'Jan Pawel II' mutta sen vierestä on nyt viikon aikana noussut uusi verso, joka saattaa olla samaa Jan Pawelia mutta voi olla myöskin 'Piilu', joka nukkui viime kesän. Veikkaan 70% todennäköisyydellä verson olevan 'Piilua'. Portin oikealla puoliskolla heti pionin oikealla puolella kukkii yllättävän komeasti sininen kurjenmiekka ja sen taustalla tuijan edessä valkoinen. Niistä tulee kuvia varmaan seuraavaan postaukseen.

Pienempi 'Elina'. Taustalta vielä pilkistelee vähän tarhavaleunikkoa ja kun tarkasti katsoo, niin varjoliljakin.

Kärhökaaren vasemmalla puolella ei kuki juuri nyt niin paljoa. Rönsyakankaalit ehtivät kukkia melkein kokonaan ennen kuin pionit aloittivat ja tarhavaleunikoidenkin kukinta on ihan lopuillaan. Pitkään ne jaksoivatkin kukkia. Heti 'Elinan' taakse eksyi muutama vuosi sitten salamatkustajana varjolilja, joka kukki viime kesänä ensimmäistä kertaa. Nyt siinä on kaksi kukkavanaa, joista toisessa oli useampia kukkia ja toisessa kolme. Sen väri sopii niin kauniisti yhteen pionin kanssa, että jääköön sen kaveriksi. Melkoinen tuoksujen sekamelska siitä tulee mutta tulkoot. Harvemmin tuolla penkin keskellä tulee tallusteltua kukkia nuuhkimassa.

Varjolilja ja taustalla pioni.

Päivän kärhöksi valikoitui tänään loistokärhö SAMARITAN JO ('Evipo075'), jonka siirsin keväällä ruukusta patiopenkkiin. Siirto ei näyttänyt kärhöä haittaavan, sillä siinä on jo useita kukkia auki ja nuppujakin vaikka miten paljon.

Ensimmäinen avautunut kukka oli puolikerrannainen.

Onko teillä jo pionien kukinnat ohi vai vieläkö kukkia riittää?

Pioneja ja ensimmäisiä loistokärhöjä

Vuoden paras aika alkaa olla käsillä, sillä loistokärhöt aloittelevat kukintaa. Tänä vuonna ne ovatkin yllättävän aikaisessa, sillä jo nyt on moni kärhö saanut ensimmäisiä kukkiaan auki ja vielä useammassa on isoja nuppuja. Jännittäväksi hetken tekee se, että pionit taas kukkivat harvinaisen pitkään, joten kärhöjen ja pionien kukinta meni tänä vuonna hienosti osittain päällekkäin.

'Omoshiro' kukkii yhtä aikaa perintöpioni 'Elinan' kanssa.

Hieman toisesta kulmasta, niin näkyy myös kaariportin toisella puolella olevaa 'Elinaa' samassa kuvassa.

Edessä 'Elina', takana 'Omoshiro'. Taustalla kukintaa aloittelee myös valkoinen ritarinkannus, joka on hurahtanut kaksimetriseksi.

Aurinkopenkissä vaaleakukkainen pionikaunotar ja 'Elinan' siementaimi 'Minna-Elina' kukkivat yhtä aikaa isotähtiputken ja harjaneilikan kanssa.

'Minna-Elinan' kukat muuttuvat selkeästi liukuvärisiksi vanhetessaan.

Tässä hienoa liukuväriä alapuolelta.

Aurinkopenkissä tein tarkoituksella isotähtiputken, harjaneilikan ja pionien kombon. Pionien edessä on myös vaaleanpunainen loistosalvia mutta se on jäänyt vähän pionien jalkoihin. Pitäisi siirtää sitä pikkuisen erilleen, jotta sekin saisi osallistua aurinkopenkin keskikesän tähtiporukkaan. Ripottelin jo viime syksynä sen siemeniä sopivampiin paikkoihin mutta yhtään tainta en ole löytänyt. Se taitaakin olla vähän krantumpi itämään ja kasvamaan muutenkin kuin sininen kaverinsa. Palataksemme aiheeseen, joskus onnistuneita yhdistelmiä syntyy myös vahingossa. Jokunen viikko sitten törmäsin eräässä marketissa ohikukkineiden kesäkukkien tarjoushyllyyn. Sieltä lähti muutama petunia mukaan mutta joku kasvi piti löytää viidenneksi, jotta kasvit olisi saanut tarjoushinnalla. Kuopus päätti, että otetaan hyllyn ainokainen orvokki. Vähän se oli reppanan näköinen mutta ainoa vielä jäljellä oleva kukka oli ihan nätti purppuranpunainen. Pienen uimahetken jälkeen lykkäsin orvokin kärhökaaripenkkiin keväällä istutettujen loistokärhöjen ja punahatun taimien väliin. Nyt kun sekä orvokki että toinen loistokärhöistä kukkivat, selvisi orvokin olevan täsmälleen samaa sävyä kärhön heteiden kanssa.

Kellarissa talvetettu loistokärhö 'Beautiful Bride' ja pari viikkoa sitten alelaarista napattu orvokki.

Toiselta puolelta näkyy kärhön puolikerrannaisia kukkia.

Istutan yleensä suurimman osan kärhöistäni maahan yhden vuoden kellarissa talvetuksen jälkeen. Ihan pienimmät ressukat tai pistokkaasta itse lisätyt kärhöt saavat kasvaa kokoa vielä toisenkin vuoden ennen maahan istuttamista. Loistokärhön SAMARITAN JO ('Evipo075') ajattelin kuitenkin pitää toistaiseksi ruukkukärhönä. Se kukkisi edellisvuoden versoilla kerrannaisena mutta jostain syystä tänä vuonna kukkia tuli vain uusiin versoihin. Kaunis se on silti hennosti liilareunaisine terälehtineen. Sen pitäisi kasvaa vain 1-1,5-metriseksi, joten se on kooltaan juuri sopiva ruukkukasvatukseen.

Kellarissa talvehti myös  SAMARITAN JO.

Hallayöt alkukesällä saattavat aiheuttaa joihinkin kärhöihin epämääräisiä kukkia. Kuulostaa uskomattomalta, että kuukauden, jopa kaksi ennen kukintaa ollut pakkasyö voisi millään vaikuttaa kukkiin, joista ei ollut siinä vaiheessa vielä edes nuppua näkyvillä. Ilmiö on kuitenkin todellinen. Usein kukkiin tulee vihertäviä viiruja tai osa terälehdistä on aivan kuin olisivat osittain vihreitä lehtiä. Ensimmäisenä niistä tuleekin mieleen joku virus tai tauti, jolloin herkästi ohjeistetaan leikkaamaan versot poikki tai poistamaan vähintäänkin kaikki vioittuneet osat. Se on kuitenkin turhaa, sillä yleensä ainoastaan ensimmäiset aukeavat kukat ovat poikkeavan näköisiä ja seuraavat aivan normaaleita. Latvaverso kun ottaa eniten osumaa ja vielä lehtihangoissa piilotelleet sivuversojen aiheet säilyvät vahingoittumattomina. Sitten, jos vikaa näkyy kasvussa muutenkin tai kaikki kukat ovat epämuodostuneita, voi alkaa epäillä jotain tautia. Pakkasvioituksista ei edes kerrota juuri mitään eikä varsinkaan suomenkielisillä sivustoilla. Itse laitan muistiin kaikki alkukesän hallayöt ja ne kärhöt, jotka olivat hallan iskiessä hyvässä kasvussa. Koska kärhöt yleensä kestävät hyvin pakkasta, en suojaa niitä mitenkään. Minua ei haittaa, jos ensimmäiset kukat ovat vähän epämääräisiä. Niistä on nimittäin hyvä tarkistaa, millainen pakkanen mihinkin kärhöön vaikuttaa ja millä lailla.

Loistokärhö 'Kaiserin' ensimmäinen kukka ei ole ihan sitä mitä piti.

'Kaiser' ponkaisi keväällä todella reippaaseen kasvuun ja oli jo puolimetrinen, kun kesäkuun alussa tuli parin asteen pakkanen. Sen kukka on oikeasti kunnolla kerrannainen mutta nytpä kukka on selvästi yksinkertainen vähän epämääräisesti auenneilla heteillä. Lisäksi osa terälehdistä on epämuodostuneita. Vihreää väriä ei ole kuitenkaan tässä näkyvillä lainkaan. Esimerkiksi tarhaviinikärhö 'Justa' on usein kärsinyt meillä hallaöistä. Sen kukkiin tulee lähes poikkeuksetta vihreäkärkisiä tai jopa kokonaan vihreitä terälehtiä, jos versot ovat saaneet osansa alkukesän halloista. 'Miss Batemanilla' ja 'Madame Julia Correvonilla' olen kuullut olevan samaa vaivaa, mutta meillä kumpikaan niistä ei ole toistaiseksi ollut kasvussa hallan osuessa kohdalle. Teen vielä ihan kunnon postauksen aiheesta, jos vioittuneita kukkia ilmestyy lisää. Jos ei, niin onpahan nyt tullut jo lyhyesti kerrottua asiasta.

'Hagley Hybrid' ei ole muistaakseni saanut koskaan hallavaurioita, vaikka lähtee kasvuun ensimmäisten joukossa.

Seuraavan kuvan kärhönkukka on meillä ensimmäinen laatuaan, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä pakkasvaurioiden kanssa. Monta vuotta kasvanut 'Multi Blue' teki ensimmäistä kertaa kunnolla kerrannaisen kukan, kun yleensä sen kukat ovat olleet mallia "yksinkertaisen kukan keskellä nököttävä merisiili". Kärhö ei ollut vielä kunnolla kasvussa kesäkuun alun hallaöinä (enkä usko pakkasen muutenkaan aiheuttavan jotain hienoa), joten ehkä se on vihdoin varttunut tarpeeksi suureksi tehdäkseen kunnon kukat. Toistaiseksi kaikki muut avonaiset kukat ovat niitä merisiili-mallisia, mutta yksi kerrannainen kukka antaa jo toiveita siitä, että jossain vaiheessa niitä voi olla enemmänkin.

'Multi Blue'. Löydätkö kukasta vihreän toukan?

Vasta kuvia tietokoneen näytöltä katsellessani älysin 'Multi Bluen' terälehdellä pötköttelevän toukan. Jonkun sortin pistiäinen tai mittari siitä varmaan tulisi, jos linnut tai hyönteishotellissa majailevat erakkoampiaiset eivät sitä satu huomaamaan. Erakkoampiaisia tuntuu nyt olevan aika paljon, joten enpä taida olla yhdestä toukasta huolissani. Nyt jään kyttäämään seuraavia avautuvia kärhöjä. Hyvää viikonloppua!