Höpinää huonekasveista ja muusta

Ihana aurinko on hellinyt ainakin Pohjois-Savoa jo reilun viikon ilman että samalla olisi ollut -20 asteen pakkasia. Miten upeaa vaihtelua ainaiseen lumi- ja räntäsateeseen! Säällä on valtava vaikutus mielentilaan, joten tässä maailmantilanteessa tämä tuli kuin tilauksesta. Kylläpä olisi raskasta pysyä positiivisena ja toiveikkaana, jos taivas olisi paksun, harmaan pilvikerroksen peitossa ja koiran kokoisia räntähiutaleita rätkisi sakeanaan jo ennestäänkin hyvin paksujen nietosten päälle. Ukrainan tilanne ja itänaapurin mahdolliset seuraavat liikkeet huolestuttavat minua siinä missä varmasti ketä tahansa muutakin. Puutarha-asiat, niistä kirjoittaminen ja blogienne lukeminen tuovat hyvin tarpeellisen tauon huolestuttaville ajatuksille ja uutisille, joten jätetään märehtiminen tähän ja siirrytään kasvien pariin.

Ensimmäisessä helmililjan kukassa näkyy jo väriä. Ruukku on tuotu lumihangesta eteiseen kaksi viikkoa sitten ja reilu viikko sitten eteisestä huoneenlämpöön.

En ole mikään huonekasviguru, vaikka pidän kyllä viherkasveistakin. Ehkä suurin syy vaatimattomaan kasvivalikoimaani on valoisten ikkunoiden puute ja muutenkin vähän kehnot tilat kasveille. Suunnilleen marraskuusta tammikuun loppuun yhdestäkään ikkunasta ei osu auringonvalo sisälle eikä sopiville kasvien sijoittelupaikoille oikein saa kasvilamppujakaan auttamaan kasveja pimeän ajan yli. Eikä sovi unohtaa sitä, että varsinkin kesäaikaan minulta meinaa unohtua sisäkasvien kastelu. Monta kasvia olen tappanut kuivuuteen mutta onneksi on niitäkin, jotka pärjäävät näissä oloissa. Lisääntynyt valo muistutti, että mullanvaihdon aika on käsillä näille sinnikkäille selviytyjille.

Lasten rahapuu sai uuden ruukun.

Suurimmalle osalle huonekasveistani oli tänä vuonna tarpeen tehdä mullanvaihto. Rahapuun ja kultaköynnöksen vaihdoin viime keväänä  isompiin ruukkuihin, joten niille laitoin vain vähän kanankakkaa ja uutta multaa päälle. Hirmuisesta unohduksesta juuri ja juuri selvinnyt Pampula (sirovuoripalmu) pärjää tällä kasvuvauhdilla ruukussaan vielä monta vuotta ja sai vain pienen siistimisen ja ripauksen kanankakkaa. Anopinhampaani on aikaa myöten kasvanut vähän ruman näköiseksi lehtitursakkeeksi. Ahtaassa olleet ruusukkeet olivat tapelleet tilasta ja kasvattaneet itselleen rungot. Päätin repiä yhden alun irti ja istuttaa sen reilusti syvemmälle. Alkuperäinen puskakin muuttui heti paremman näköiseksi kun tilaa tuli lisää ja huonot lehdet lähtivät pois välistä.

Nypin tästä vappuhuiskasta vielä muutaman lehden pois ja istutin sen jälkeen alimpia lehtiä myöten ruukkuun. Katsotaan, kuinka käy. En ole koskaan kokeillut moista operaatiota.

Anopinkieli on kasvanut kolme vuotta samassa ruukussa ilman mullanvaihtoa, joten sen juuristotilanne oli tarpeen tutkia. En itse saanut kiskottua ruukkua irti, joten kutsuin lapset apuun: minä kiskoin kasvia, lapset ruukkua. Pelkäsin, että anoppi päättää aikansa niskoteltuaan päästää otteensa yhtäkkiä irti, minkä seurauksena kaikki mätkähdämme selällemme (istuimme varmuuden vuoksi). Onneksi niin ei käynyt, vaan ruukku irtosi lopulta hyvin rauhallisesti ja paljasti käytännössä pelkkää juuristoa. Tyhjää multatilaa ei ollut juuri lainkaan. En ollut hankkinut anopille suurempaa ruukkua, joten juuristoa piti pienentää. Valitettavasti se siis tarkoitti sitä, että revin reunoilta pari huonokuntoisinta lehtiruusuketta irti ja sen verran juuria, mitä helposti lähti. Poistin myös pari pienempää, epäilyttävän vihreänä kasvavaa ruusuketta. Niillä toimenpiteillä sain anopinkielelle sen verran mahdutettua kanankakkaa ja uutta multaa, että se pärjää ensi kevääseen. Jos vaikka muistaisin siihen mennessä hankkia sille suuremman ruukun. Vanha ruukku kun alkaa vedellä viimeisiään jo muutenkin.

Vaatimaton huonekasvikokoelmani ennen toimenpiteitä (pullopuutarha, rahapuu ja kaksi orkideaa puuttuvat kuvasta kun en tehnyt niille mitään). Anopinkieli on ottanut lasten leikkiessä vähän osumaa...

Anopin mullanvaihto-operaatiosta lapset keksivät, että heidän pieni rahapuunsa kaipaa myös uutta multaa. Ajattelin, että mikäpäs siinä, jos kerta haluavat ja kävin hakemassa turhan panttina pyörineen pienen saviruukun. Yhteistuumin lapset kippasivat rahapuun vanhasta muovipurkistaan pois ja istuttivat uuteen ruukkuun. Lisäksi he halusivat pelastaa myös vihreälehtiset anopinkielet kun kuulivat, että aioin viskata ne kompostiin. Onneksi saviruukkuja oli kaksi, niin saivat lapset sitten toisenkin huonekasvin itselleen. Rahapuu on ollut heillä reilu puolisen vuotta ja hengissä on pysynyt, vaikka kastelu on lapsilta unohtunut hyvin sujuvasti. Ehkä syytä on äidissäkin, joka ei aina muista muistuttaa asiasta. Onneksi myös anopinkieli kuuluu niihin kasveihin, jotka eivät kuole aavikko-olosuhteissa.

Multahommien jälkeen meillä on muutama kasvi enemmän. Pieni anopinkieli tarvitsi tukikepin ja narun siksi aikaa, että se juurtuu ja jaksaa pitää painavat lehtensä itse pystyssä.

Talvetettavien kuulumisista sen verran, että karjalanneidot pääsivät eilen kellarista huoneenlämpöön. Aivan rutikuivia koppuroita olivat kumpikin mutta jospa sieltä taas tänä vuonna lähtee versomaan vaaleanpunaisia merenneidon pyrstöjä. Muita kasveja en vielä tuonut kellarista; pitää saada riippapelakuun kirvaongelma kuriin ennen kuin eteiseen uskaltaa tuoda verenpisaroita. Tai ehkä pelakuun siirto keittiöön voisi olla varmempi ratkaisu hoitaa eteinen turvalliseksi. Niin taisin tehdä viime vuonnakin.

Seuraavaksi kunnon kastelu ja sitten vain odotellaan, milloin karjalanneidot päättävät heräillä talviuniltaan.

Sitten ihan muihin aiheisiin. Minua on kiinnostanut pitkään kokeilla leipoa leipää juuritaikinalla. Sain joskus anopilta suvussa vähintään vuosikymmeniä kulkeneen ruisjuuren ja leivoinkin sillä muutaman kerran ruisleipää. Juurelle kävi kuitenkin kehnosti, kun vanha jääkaappipakastin oli mennyt huomaamatta pois päältä kesähelteillä ja sisältö pääsi sulamaan. En saanut pidettyä juurta hengissä jääkaapissa, joten olen ollut siitä lähtien "juureton", heh. Isäntä leipoi alkuviikosta vuorokauden kohotettavasta taikinasta pataleipää, mistä sain inspiraation kaivaa jo valmiiksi muistiin kirjoittamani ohjeen vaalean leipäjuuren tekemisestä. Sen verran sovelsin ohjetta, että laitoin ruisjauhoja vähän enemmän kuin ohjeessa ja vastaavasti vehnää vähemmän. Pidän rukiin mausta ja aika usein laitan vaaleaankin hiivaleipään pikkuisen ruisjauhoja sekaan. Vaikka on ensimmäinen kerta kun kokeilen tätä, näyttää homma minusta ainakin toistaiseksi menevän oikein. Velli kuplii ja tuoksu on näiden viiden vuorokauden aikana muuttunut hiivaisesta selvästi raikkaammaksi. Vielä muutama vuorokausi ruokkimista ennen kuin pääsen kokeilemaan, millaista leipää tällä konstilla tulee.

Noviisista tämä näyttää oikeanlaiselta, mitä tuumivat kokeneemmat juurileipurit?

Aurinkoista sunnuntaita!

Kevään tuloa ei voi estää!

Kevätinnostus iski viikonloppuna, kun aloitimme lasten kanssa tämän kevään varsinaiset kylvöt. Kylvimme keijunmekkoa, koruköynnöstä, lobeliaa ja basilikaa. Vaihdoimme (kyllä, lasten kanssa yhdessä!) talvetetulle paprikalle mullan. Koska ihan kaikkea ei viitsi vielä tähän aikaan keväästä kylvää, päätin käväistä kellarissa ja tuoda pelargonit eteiseen. Nappasin myös mukaan yhden hyvin epäilyttävän näköisen leijonankidan. Jos se ei ala pian näyttää elonmerkkejä, viskaan sen menemään ja tuon seuraavan kokeilemaan, jaksaisiko sitä herätä. On näissä plussakeleissä ainakin se hyvä puoli, että kellarista voi tuoda kasveja sisälle ilman paksuja peitteitä.

Kellarista pääsi eteiseen myös kolme ruukkua hollanninkurjenmiekkoja. Vielä ne ovat aika kalpeita, mutta jospa pian alkaisi näkyä väriä nuppujenkin muodossa.

Suurin osa pelargoneista oli jo alkanut kasvattaa uutta versoa, joten leikkasin ne kaikki. Tulee tuuheat kasvit kesään mennessä. Näytin saksia myös eteisessa talvehtineelle verbenalle, josta olin löytävinäni jopa muutaman pikkiriikkisen versonalun. Ainakin kolme pelargonien mukana talvehtinutta hopeaputousta on alkanut tehdä uutta versoa. Siltä varalta, että loput ovat kuolleet, taivutin kasvuunlähteneitä versoja pieniin purkkeihin juurtumaan. Huomasin viime vuonna, että hopeaputoukset juurtuvat todella helposti, jos verso vähänkään koskettaa multaan, joten näin saan helposti ja nopeasti paljon uusia taimia.

Helppoa lisäystä! Taivutin rautalangan pätkiä u:n muotoon ja ankkuroin versot niillä kiinni multaan. Kun versot ovat kunnolla juurtuneet, ne on helppo omissa purkeissaan viedä valoisampaan paikkaan tuuhettumaan. Eteisessä talvehtineet pelargonit ovat jo hyvin kasvuun lähdössä.

Verbena. Kuvasta ei oikein erota, mutta nivelkohdissa on minikokoisia alkuja. Ihan varmasti on!

Joulusypressin juurelta sammalen seasta löytyi myös kasvuun lähtenyt lankaköynnös, jonka luulin kuolleen. Onneksi en kaivanut sen juuria pois jouluasetelmaa tehdessäni, vaan leikkasin kuivat versot tapille.

Talvetettavien parturoinnin jälkeen jatkoin mullanvaihtojen parissa. Viime vuonna vaihdoin suurimman osan huonekasveista isompaan ruukkuun, joten tänä vuonna rapsuttelin niistä vain pintamultaa pois ja lisäsin lannoitetta ja uutta multaa tilalle. Isompaan ruukkuun pääsivät sirovuoripalmu, rahapuu sekä afrikansinisarja.

"Pampula" on kasvanut kovasti viime keväästä, kuten myös anopinhammas. Anopinhammas mahtui vielä juuri ja juuri entiseen ruukkuunsa, mutta ensi keväänä taitaa olla jakamisen paikka.

Sinisarjan ruukunvaihto olikin melkoinen aivopähkinä, sillä se oli viime kesänä patiolla istutettuna omassa ruukussaan isompaan ruukkuun muiden kasvien kaverina. Tietenkin sinisarja oli kasvattanut juurensa ruukun pohjarei'istä läpi isomman ruukun multatilaan. Sen lisäksi vanha ruukku oli aivan täynnä sen juuria. Nitinä vain kuului, kun hivutin sinisarjaa sentti kerrallaan ulos ruukusta. Vuosi lisää, niin kasvi olisi halkaissut koko ruukun! Pari juurta sain ehjänä pujoteltua ulos, mutta paksummat piti katkaista. Vaikka sinisarja kuulemma viihtyy ahtaassa ruukussa, niin istutin sen silti pikkuisen entistä isompaan ruukkuun. Ehkä se tekee tässä vaiheessa sille ihan hyvää. Sanoin sille, että tänä vuonna pitää sitten tehdä vähintään kaksi kukkavanaa.

Ei kannata istuttaa sinisarjaa omassa ruukussaan muiden kasvien sekaan...

Ahdasta oli...

Siinä ne verbena ja sinisarja viime kesänä kasvoivat pelargonien kaverina. Sinisarjan ainokainen kukka oli jo ehtinyt lakastua, mutta onneksi muut kukkivat hienosti. Vieressä oleva paprikaruukku on nyt heräilemässä uuteen kasvuun.

Kylvöinnostus iski vielä illalla lasten mentyä nukkumaan, jolloin muistin, että minullahan oli sellerin siemeniä. Pikainen googletus varmisti muistikuvani sellerin vaatimasta pitkästä kasvukaudesta, joten multapussi auki ja iltapuhteisiin. Nyt viikon-parin tauko ennen seuraavia kylvettäviä. Olipas mukava viikonloppu "puutarhapuuhissa"! Tästä se alkaa!

Huonekasvien kuulumisia

Huonekasvien kannalta kurjin aika vuodesta alkaa olla pikku hiljaa selätetty. Nyt alkavat ensimmäiset auringon säteet ulottua meidänkin ikkunoillemme ja ne minimaalisen mittaiset hetket pitää ilman muuta käyttää hyödyksi siirtelemällä eniten valoa tarvitsevia kasveja ikkunalta toiselle valon perässä. Tällä hetkellä huonekasveistani eniten valoa kaipaavat pikkuinen orkidea, jonka irrotin emokasvistaan viime keväänä (lue irrotuksesta täältä), sekä uutta kukkavartta tekevä orkidea. Ne seikkailevat suihkun ja kodinhoitohuoneen ikkunoiden välillä.

Aurinko paistaa etelään osoittavalta suihkun ikkunalta koivujen oksien lomasta sen verran, että orkideat saavat edes vähän valoa.

Taaempi on tehnyt jo melkein kymmenen sentin mittaisen kukkavanan ja pieni vauveli yhden ison lehden ja paljon juuria.

Koska valoa on koko ajan enemmän, vaihdoin orkideoja lukuunottamatta kaikille muille huonekasveilleni mullat. Ei niitä kovin montaa ole; anopinkieli, anopinhammas, "pampula" (sirovuoripalmu) sekä rahapuu. Viime keväänä oikaisin ja vaihdoin ainoastaan pintamullat. Nyt perkasin kaikki perusteellisemmin.

Aloitin mullanvaihto-operaation anopinkielestä. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty, sillä tarvittiin isäntä avuksi kiskomaan kasvi ruukustaan irti. Isäntä kiskoi kasvia ja minä ruukkua. Oli muuten tiukassa! Anoppi on asustellut kolme vuotta samassa ruukussa ja nyt se oli selvästi käynyt liian ahtaaksi. Onneksi varastossa oli edelleen se ruukku, missä anopinkieli oli ennen tänne muuttoa ja pienemmäksi perkaamista. Pari pitkää halkeamaa näkyi ruukun sisäpinnalla, mutta ehkä se vielä pari vuotta kestää.

Kasvit mullanvaihtopisteellä. Jos joku on suunnittelemassa kodinhoitohuoneremonttia, niin suosittelen lämpimästi reilunkokoista allasta. Roskaämpärinkin saa näppärästi juuri sopivalle työskentelykorkeudelle ja altaan toisella laidalla sopii hyvin pesemään tarvittaessa kädet tai lisää ruukkuja.

Pikkuisen oli jo ahdasta juurilla.

Auringon perässä liikkuviin lisäsin tammikuun lopulla anopinkielen. Se majailee yleensä työhuoneen nurkassa pohjoiseen ja itään osoittavien ikkunoiden edessä lapsilta turvassa. Nyt se pääsee aurinkoisina päivinä takkahuoneen ikkunalle saamaan valohoitoa, jotta se parin kuukauden päästä taas kukkisi. Syksystä tähän saakka olen kastellut tätä yhteensä ehkä pari kertaa niukasti, mutta viime viikolla annoin sille ihan reilusti vettä. Kastelin sen kevyesti myös nyt mullanvaihdon yhteydessä. Seuraavan kerran se saa vettä, kun multa on kunnolla kuivahtanut. Viime keväänä kirjoitinkin postauksen tämän kukinnasta. Löytyy täältä, jos kiinnostaa lukea. Katsotaan, innostuuko anoppi jo tänä keväänä taas kukkimaan vai häiritsikö isompaan ruukkuun muutto sen rytmiä.

Hengitä vapaasti, kamu ja nauti auringosta! Anopinkieli on ainut kasveistani, jonka uskallan toistaiseksi laittaa tälle ikkunalle, sillä se ei hätkähdä lentävistä legosta tai muistakaan pikkuosumista.

Anopinhampaan sain 5-6 vuotta sitten minikokoisena taimena mummoltani. Yhden poikasen erotin pari vuotta sitten äidilleni, mutta muuten se on saanut kasvaa vapaasti kokoa. En halunnut nytkään vaihtaa sille isompaa ruukkua, joten irrotin nyt yhden pienen alun reunasta, jotta saan uudelle mullalle tilaa. Rahapuun saimme silloin kun muutimme isännän kanssa saman katon alle. Saatesanoina oli, että "jospa se muuttuisi rahaksi". No, ei ole vielä ruvennut kolikoita kilisemään eikä lottovoittoakaan ole saatu. Hoidan sitä varmaan väärin... ;) Pampula pääsi minikokoisesta ostoruukustaan pikkuisen isompaan ruukkuun. Pampula oli loisto-ostos, sillä se on pärjännyt hienosti, vaikka olen tarkoituksella pitänyt sitä hieman kauempana ikkunasta kuin muita huonekasvejani. Pitihän se nyt testata, pärjääkö se oikeasti vähässä valossa!

Pienemmät kasvit mullanvaihdon jälkeen. Eikö ole aika söpö tuo pieni anopinhammas?

Päätin vaihtaa myös eteisessä majailevat "joulukasvit" isompiin ruukkuihin. Havulle ja muratille minulla on jo kesäisiä suunnitelmia ja jouluruusu on ollut alun perinkin tarkoitus istuttaa maahan. Parista jouluruusun nupusta löytyi muutamia kirvoja, mutta enempää ötököitä ei löytynyt. Pitää tehdä kirvatarkistus muillekin eteisen talvetettaville.

Jouluruusu on tehnyt koko ajan lisää nuppuja. Kukkakokokin näyttäisi hiljalleen kasvavan. Muratin tyvellä oli paljon nuutuneita lehtiä, mutta niiden alta löytyi ilokseni muutama uuden verson alku. Kesään mennessä se tuuheutuu kivasti.

Mullanvaihdon yhteydessä putsasin huonekasvien lehdistä pölyt,  jotta ne voivat hyödyntää vähäisen auringonvalon mahdollisimman tehokkaasti. Pampulan ja rahapuun suihkuttelin altaassa puhtaaksi, muut pyyhin nihkeällä rievulla. Kohtapuoliin pääseekin siirtelemään huonekasveja syrjään, jotta kaikki esikasvatettavat taimet mahtuvat valoisimmille ikkunoille.

Kuinka teillä huonekasvit jakselevat? Oletteko suunnitelleet tai jopa tehneet jo mullanvaihdot?

Kellarin kuulumisia ja multahommia

Tänään koitti vihdoin se päivä, että pääsin raahaamaan ruukut pois kellarista. Ei siellä paljoa niitä ollutkaan: jalohortensia, kelta-apinankukka ja kolme prinsessaliljaa. Kaikki olivat jo alkaneet puskea versoa ja totta kai kirvat olivat osan niistä löytäneet. Isännän vapaapäivän ansiosta pääsin vaihtamaan mullat osalle eteisessä talvehtineista kukista sekä apinankukalle, jonka kasvuhalut yllättivät taas tänä vuonna. Sitä saa olla kurittamassa joka ikinen kevät ja silti se kasvaa ruukkunsa umpeen jo alkukesään mennessä!

Kelta-apinankukka ennen mullanvaihtoa.

Apinankukka käsittelyn jälkeen. Puolet kasvustosta lähti kompostiin.

Hortensia

Hortensia kasvatti viime kesänä yhden verson reilusti muita pidemmäksi. Lyhensin sen samanmittaiseksi muiden kanssa, katkaisin leikatun osan kahtia ja laitoin pätkät kokeeksi juurtumaan. En ole ennen kokeillut juurruttaa tätä, enkä oikeastaan tarvitse toista hortensiaa, mutta kun en vain raaskinut heittää roskiinkaan... Ehkä joku onnellinen saa sen lahjaksi, jos onnistun :)

Prinsessaliljatkin olivat jo alkaneet kasvattaa uutta versoa.

Prinsessat ja hortensia saavat totutella valoon jonkun aikaa ennen kuin vaihdan niille multaa. Ne ovat myös muista kasveista erillään niin kauan, että saan niistä kirvat hävitettyä. Mullanvaihdon lisäksi otin pari pistokasta pelargonista ja kylvin vihreää basilikaa. Edellisistä kylvöistä on itänyt punainen basilika ja herneet. Aiemmin kylvetyt timjami ja salvia ovat myös itäneet. Jännitettävää riittää siis vielä hetkeksi ja sitten pääseekin jo kylvämään lisää.

Toivon hartaasti, että kelit lämpenevät viimeistään siinä vaiheessa kun taimet ovat koulimiskokoisia, että saan ne eteiseen pois pikku puutarhureiden ulottuvilta. Muutama purkki (=15) mahtuu toistaiseksi olemaan keittiön työtasolla, mutta sitten olen pulassa, kun ruukkumäärä kasvaa! Miten te muut hallitsette taimirumban koulimisen ja ulos tai kasvihuoneeseen istuttamisen välillä?