Talon ympäri

Eilen meillä kävi Ylä-Savon puutarhaseura vierailulla. Oli aika jännittävää, kun linja-auto lipui pienelle pihakadullemme ja 35 innokasta puutarhaihmistä pääsi kiertelemään puutarhassamme. Pelkäsin koko edeltävän viikon, että tietysti juuri vierailun aikaan sataa kaatamalla mutta onneksi niin ei käynyt. Edes lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ei satanut pisaraakaan, niin ei kastunut edes kenenkään varpaat puutarhaa tutkiessa. Kylmää oli mutta sehän on vain vaatetuskysymys.

Aloitetaan kierros vähän epäloogisesti sivupihalta. Vaihtelu virkistää.

Olisi tarvittu yksi aurinkoinen päivä, niin suvun perintöpioni 'Elinat' olisivat ehtineet saada edes pari kukkaa auki. Suurin osa nupuista oli tiukasti supussa mutta joukossa oli muutamia hyvin löyhäksi ehtineitä, jotka eivät olisi tarvinneet kuin pikkuisen aurinkoa ja lämpöä levähtääkseen täysin avonaisiksi. Aurinkopenkissä kasvava 'Elinan' siementaimi 'Minna-Elina' oli onneksi ehtinyt saada pari kukkaa auki ja ensimmäiset oli jo leikattu poiskin.

Maja ja oksilla reunustetut istutusalueet keräsivät ihastusta. Oma osuutensa oli toki kauniisti kukkivalla tarha-alppikärhö 'Purple Dreamilla'.

Tarhavaleunikkoakin ihasteltiin. Kuva otettu 30.6, jolloin kukat olivat edustavammassa kunnossa ja sää parempi.

Siirrytään kärhökaaren ja majapenkin alueelta takapihan suuntaan.

Patiolla kesäkukkaruukut ehtivät juuri ja juuri edes jonkinlaiseen kukkaan tai muuten vain vehreään kuntoon. Ruukkuun kaivamani viimekesäiset koristeheinät ovat nyt tehneet tähkät. Luulin, että mättäässä olisi vain yhtä sorttia mutta nyt näkee selvästi, että kahdenlaista niitä kuitenkin oli. Rentolehtinen, lamoava heinä B on tehnyt hyvin hennot ja kevyesti riippuvat tähkät (alla olevan kuvan vasemmassa alalaidassa taustalla). Minulla ei ole aavistustakaan, mikä samasta mättäästä nouseva, vähän juolavehnän kortta muistuttava heinä on. Sen tähkä näkyy samaisessa tähkäkuvassa etualalla. Tässä vaiheessa olen sitä mieltä, että kumpikaan heinistä ei tule enää saamaan jatkopaikkaa puutarhassani. Loput siemenistä ja syksymmällä myös ruukussa olleen mättään kippaan kadun pään joutoalueelle jonkun liian isoksi venähtäneen oreganon tilalle. Siellä sopivat olemaan, jos viihtyvät.

Pation kesäkukat: koristeheiniä, gladiolusta, keijunkukkaa, pelakuita, kohtalonkukka, petuniaa, afrikansinisarja, viherliljapuu sekä mustaluumu.

Gladiolusten kanssa samassa ruukussa kasvavat koristehirssit tai mitä nyt ovatkaan, eivät ole vielä saaneet tähkiä aikaiseksi. Ne ovat kuitenkin minusta ihan mukavan näköisiä gladiolusten kanssa. Niissä on suunnilleen sama vihreän sävy mutta hennolla valkoisella raidalla. Ja siinä missä gladiolukset sojottavat jäykästi pystyssä, hirssit tuovat asetelmaan pikkuisen pehmeyttä kevyesti kaartuvilla lehdillään. Pelakuista vanhat valkoiset kukkivat mutta 'Apple Blossom' oli vasta nupullaan. Vaikka olen lannoittanut pelakuita, niiden lehdet ovat silti kovin hailakat verrattuna talon seinustan parvekelaatikoissa kasvaviin. Voi olla, että vielä yksi ripaus kanankakkaa ei tekisi pahaa tässä vaiheessa kesää. Mustaluumun juureen istuttamani kohtalonkukka (nemesia) pamahti täyteen kukkaan juuri pari päivää ennen h-hetkeä. Mikä ajoitus! Sen kaverina kasvaa toistaiseksi vielä hyvin pientä koristeheinää F sekä pari tarjouksesta napattua violettia petuniaa. Mustaluumu on kasvanut sen verran sivistyneesti, että se saattaakin mahtua vielä ensi talveksi kellariin. Afrikansinisarja taitaa jäädä taas viherkasviksi.

Patiolta luumutarhaan. Tämä näkymä on minusta jo ihan katsottavan näköinen.

Laukka 'Gracefull' kukkii toista kesää kauniisti kurjenpolvien seassa.

Vasta nyt, kun tarkistin muistiinpanoista nimeä 'Gracefull'-laukalle, tajusin, että monen monta kukkasipulia puuttuu aurinkopenkistä. Ei näy jälkeäkään viime lokakuussa istutuista napolinlaukoista, persianpikarililjasta, mustalaukoista eikä edelleenkään syysmyrkkyliljasta. Joko kaikki sipulit ovat päätyneet vesimyyrän kitaan tai sitten vähintään osa oli jo ostohetkellä liian kuivettuneita. Tai persianpikarililja ei, sillä se ei ollut viimeisissä alelaareissa. Saamarin vesimyyrä varmaan taas. No, ei mietitä sitä enää vaan palataan takapihalle.

Nurmialuetta reunustaa (kerrankin) siististi kantatut istutusalueet.

Edellisen kuvan vasemmalla puolella seinän varressa kukkii ruukussa loistokärhö SAMARITAN JO.

Valkeaa varjopenkkiä tulee harvemmin esiteltyä mutta on sekin edelleen olemassa. Sulkavaleangervo kukkii tänä vuonna komeasti.

Jatkuvien sateiden takia kukkapenkkien kanttaaminen jäi minulla vähän viime tippaan, eli lauantaille. Odotin koko kesän sellaista hetkeä, että maa olisi edes pinnasta kuivahtanut, jotta kanttaaminen olisi helpompaa eikä ruohotupsujen mukana lähtisi kovin paljoa multaa. Sitähän hetkeä ei sitten ole toistaiseksi meillä tullut. Näin jälkiviisaana olisi pitänyt kantata silloin kun oli poutaa se reilun viikon jakso kesäkuun puolivälissä. Perjantain ja lauantain välisenä yönä satoi 24mm vettä, joten kanttaaminen oli entistäkin tympeämpää hommaa. Takapihalla homma oli sentään vielä tehtävissä jotenkin mutta sivupihalla lähti neljän metrin matkalta puoli kottikärryllistä savikökkäreitä nurmituppaiden mukana. Tahmaiseen savivelliin juuttunutta lapiotakin sai kiskoa muutaman kerran kaksin käsin irti.

Talveksi nurmikolle jäänyt kasa nurmituppaita oli jättänyt paljaan laikun, joka ei ole vieläkään umpeutunut. Muutenkin tuo uusi alue on vielä vähän kesken.

Lemmikkien jäljiltä polun oikealle puolelle jäi paljon aukkoja mutta kuvasta ei näy, että niihin on istutettu jo pieniä perennantaimia.

Päivänpesän Katjalle terveisiä: sinulta viime kesänä saatu kirahvinkukka on nupullaan. Se on tuossa ylläolevassa kuvassa ritarinkannuksen edessä kuvan oikeassa reunassa. Aikamoinen törö se vielä on, kun alhaalla on tuuhea lehtimätäs, josta nousee yksi parimetrinen kukkavarsi. Tarkkailen sitä nyt tämän kesän ja mietin, tekisikö pieniä siirto-operaatioita ensi keväänä vai antaako olla tuossa. Ja lisää terveisiä: myös salkoruusu 'Nigra' on nupullaan. Kivaa, kun on näitä ystäviltä saatuja kasveja puutarhassa!

Takapihalta kuljettiin varjokujan läpi etupihalle. Portin alla on edelleen jämät yli tulvineen rännin kuljettamasta mullasta.

Varjokujalla on hyvin rehevää nyt kun on satanut. Tosin keijupuutarhassa varjorikot ja haltiankukka retkottavat pitkin pituuttaan ja kaikki isolehtiset kasvit ovat rakeiden rei'ittämiä. Töyhtöangervo on upeassa kukassa ja pian varjoliljat, joissa oli jo ensimmäisiä kukkia auki. Sormivaleangervot ovat nupullaan. Etupihalle tultaessa portin vasen puoli on jo melko rehevä, kun tarha-alppikärhö 'Pink Dream' ja erittäin hyvin talvehtinut köynnöskuusama ovat ottaneet tilaa haltuunsa. Oikealla puolella kiipeilee kelloköynnös ja tuoksuherneitä mutta ne eivät ole vielä ehtineet kuin hädin tuskin metrin korkuisiksi. Keltapäivänliljat kukkivat komeasti, mutta yleisilme on niilläkin vähän räjähtänyt. Mikään kasvi ei tykkää, jos sataa jatkuvasti.

Purppuraheisiangervo kukkii komeasti. Puskan muoto on lievästi sanottuna eriskummallinen.

Aurinkopenkki on puuvartisille haastava kasvupaikka jo pelkästään olosuhteiden vuoksi. Talvella tuulet puhaltavat suoraan ja terästävät pakkasen vaikutusta. Lisäksi vesimyyrä on enemmän tai vähemmän vakituinen seuralainen. Talviolosuhteet kävivät selvästi mongolianvaahteran kohtaloksi, sillä takapihalle siirron jälkeen se ei palelluttanut yhtäkään oksankärkeä. Mustilanhortensia on vasta tänä kesänä uskaltanut kasvaa aidan yli ja alkaa pian kukkia. Pitsipihlaja joutui toissa talvena myyrän hampaisiin mutta lähti kuitenkin keskellä kesää kasvuun. Joku sitä kiusasi viime talvenakin, sillä siinä on vain yksi pari viikkoa sitten ilmestynyt minikokoinen lehtitupsu puolivälissä runkoa. Aion kaivaa koko puun pois ja tutkia, onko sillä juuria enää lainkaan. Onneksi edes purppuraheisiangervo on viihtynyt. Sen ensimmäiset oksat kasvoivat rennosti maata myöten ja toissa kesän suoraan ylöspäin kasvaneet versot taipuivat tuulissa aidan suuntaan. Madalsin sitä keväällä sen verran, että pensas näyttää nyt kadulta katsottuna suunnilleen normaalilta. Ehkä ensi kesänä juurelta kasvavat uudet versot tasoittavat myös alaosan järkevämmän muotoiseksi.

Sade taivutti tietysti pienet pionit tukinaruista huolimatta juuri penkin keskiosaa kohti eikä katselusuuntaan.

Pensasryhmän päässä oleva pioni levähti sentään tasapuolisesti joka suuntaan.

Tuolta kuvan keskeltä lähdettiin postauksen alussa liikkeelle. Kierros on siis täynnä.

Tämä postaus oli tarkoitus julkaista jo eilen mutta yhtä sun toista kiirettä on ollut nyt sen verran, että blogielämä on taas jäänyt jälkeen. Sade on suurin syypää kiireisiin, sillä puutarhatyöt edistyvät sateessa todella paljon hitaammin kuin poutasäällä. Laskin, että kymmenen päivän aikana meillä on satanut jo yli 100 milliä. Ajatella: sata litraa vettä joka ikiselle tontin neliömetrille. Huomasin myös, mitä jatkuva kosteus tarkoittaa nilviäisrintamalla. Muutama tunti on nimittäin mennyt peltoetanoita kasvimaalta kerätessä. Lehtokotiloitakin olen silloin tällöin etsinyt mutta niitä tuntuu löytyvän paremmin juuri silloin kun keskittyy tekemään kaikkea muuta. Sateiden innoittamana niitä mokomia on löytynyt ensimmäistä kertaa jopa ihan talon viereltä ja keskeltä nurmikkoa. Ei vielä onneksi valtavia määriä mutta muutamia silloin tällöin. Rastaat ja harakatkin ovat kadonneet johonkin, eli turha toivoa niiltä apua nilviäisjahdissa. Onneksi kasveissa ei vielä näy isompia syöntijälkiä, joten tilanne lienee hallussa. Jotta se pysyisikin samanlaisena, toivoisin nyt ihan aikuisten oikeasti pitkää kuivaa ja helteistä ajanjaksoa. En siis sitä, että seuraavan viikon sääennusteissa joka ikiselle päivälle on lätkitty pisarankuvia. Valitan, että tähänkin postaukseen piti tunkea tätä sadevalitusta. Onneksi kuitenkin nyt sadealueita on ilmeisesti liikkunut edes vähän tasapuolisemmin myös muualla kuin meillä.

Perjantain ja lauantain välisen yön sademäärä, jättipalsamin kitkennässä löytynyt yllätys sekä ensimmäinen kunnon erä kypsyneitä hunajamarjoja.

Ja jotta jäisi jotain positiivista mietittävää mieleen, niin sain puutarhaseuralta lahjakortin kiitokseksi vierailusta. Nyt saakin ruveta miettimään, mitä kivaa puutarhaan hankkisi muistoksi heidän käynnistään. Hankkisiko uusia kasveja vai käyttäisikö rahat vaikka kärhötukeen tai kaariporttiin? Mieltä kutkuttavia ajatuksia!