Viikontakaiset puuhat

Viime viikonlopun aurinkoinen sää houkutteli viettämään joka päivä tuntikausia ulkopuuhissa mutta raportointi jäi vähän kesken ajanpuutteen vuoksi. Kevääseen totta vie toivoisi muutamaa ylimääräistä tuntia per vuorokausi! Ja ehkä myös joka viikolle kahdeksatta päivää, joka tietysti olisi aina vapaapäivä ja mielellään vielä puutarhalle pyhitetty sellainen. Viikonlopun kaksi päivää ei riitä keväällä millään, vaikka meillä olikin viime viikonloppuna vielä maa niin jäässä, ettei päässyt kitkemään tai muutenkaan penkomaan mitään. Onneksi oli runsain määrin muutakin puuhasteltavaa.

Risusavottaa riitti: etualalla eri paksuisia oksia lajiteltuna sekä laaduntarkastaja, taustalla käsittelemätön risukasa.

Liiterin katolle kurkottelevan vaahteran kaatamisen myötä haketin sai laulaa tovin jos toisenkin. Sain innostettua lapset avukseni ja risusavotassa vierähtikin mukavasti parituntinen. Lapset olivat jo pääsiäisviikonloppuna raahanneet suurimman osan sahatuista oksista kasaksi, jota nyt lähdimme purkamaan. Kuopus karsi oksasaksilla isommista oksista sivuhaarat, jotka minä jatkojalostin ohuemmiksi tukikepeiksi ja hakettimen syötäväksi. Esikoinen syötti tukikepeiksi kelpaamattomat risut hakettimeen. Lopuksi olimme kaikki kolme hakettimen ääressä. 

Kasat kasvoivat kunnes hakettimen johto irtosi melkein urakan lopussa.

Jätelavalta (tai mistä lie kaatopaikkakuormasta) "pelastettu" hakettimemme nielaisee pistokkeen laitteenpuoleisen osan sisäänsä aina kun johtoa yrittää laittaa kiinni. Siksipä johtoa ei olekaan tarkoituksella irrotettu haketuksen päätteeksi laitteesta mutta ilmeisesti työn tuoksinassa johto pääsi löystymään hiljalleen kunnes tipahti sitten kokonaan irti. Tuli pakkotauko seuraavaan päivään, jotta isäntä ehti kaivella osat esiin koneen syövereistä ja asennella piuhan takaisin paikoilleen. Kolmirunkoisesta vaahterasta tuli polttopuun lisäksi mukava kasa järeämpiä tukikeppejä ensi talven jänisverkkoja varten, muutama paksumpi runko kukkapenkkien reunuksiin, iso kasa mm. tomaateille ja herneille käypäisiä tukikepakoita ja kolme kottikärryllistä ensiluokkaista haketta. Vaahteran puuaines oli suorastaan täydellistä meidän hakettimelle: oksat menivät sekä parin sentin pätkiksi että halkeilivat myös pituussuunnassa säikeisiksi. Levittelin hakkeet muovin päälle nurmikolle kuivahtamaan loppuun ennen kuin säkitän ne varastoon. Kompostoria mätänemään lähtenyt puuhake ei varmasti haittaisi mutta haju ei välttämättä ole varastossa kovin kiva asia.

Vaahterahaketta.

Oksista jatkoin vähän ohuempiin korsiin. Olen silputtanut aikamoisen määrän perennanvarsia suoraan kukkapenkkeihin mutta tarjonta oli nyt suurempaa kuin kysyntä, joten yksi huojuva kasa kottikärryn kyydissä odotti myös puutarhakompostoriin pääsyä. Koska routaisissa kukkapenkeissä ei ihmeitä voi tehdä, päätin sulloa myös paksummat perennanvarret hakettimen läpi ja talloa loput vanhassa vannassa silpuksi. Kukkurallisesta kottikärryllisestä tulikin noin 70 litraa oikein hyvää kompostin seosainetta, jonka sulloin suoraan vanhoihin multasäkkeihin ja vein ulkovarastoon karkeamman hakkeen ja biohiilisäkkien seuraksi. Nyt saa tehdä tarpeen mukaan sopivan seosaine-cocktailin joko lämpö- tai puutarhakompostoriin ja kottikärrykin vapautui muihin puuhiin.

Vähän tuli mieleen etelän maiden viinintallojat tästä touhusta. Ehkä heillä ei ole multaisia kumppareita jaloissaan...

Lapsille oli muutakin puuhaa kuin haketushommia. He saivat pestä sekä sadevesitynnyrin että lavakauluksen pleksikannen ja sehän vasta lystiä oli. Kyllä tuli pestyä pintojen lisäksi myös pleksin onkalot niin, että vesi suihkusi paineella kannen sisällä. Isäntä ja lapset pesivät myös pation laatoituksen ja isännän kanssa putsattiin liiterin nurkan IBC-kontista leväkasvustot kunnes myös painepesuri otti ja hajosi. Tai toimisihan se muuten mutta vesi alkoi valua laitteen sisältä siihen malliin, että arvelimme viisaammaksi lopettaa siltä erää. Sähkö ja vesi eivät ole kovin hyvä yhdistelmä, jos jompikumpi ei pysy omalla puolellaan.

Tynnyri piti pestä myös ulkopuolelta. Takana kuivumassa olleet hakkeet eivät välttämättä säilyneet ihan kuivina...

Lavakauluksen kansi sai kuivua kasvimaalla.

Talven aikana olin unohtanut autuaasti, että yksi lavakauluksista on pikkuisen suurempi kuin muut. Ja tietysti juuri sen lavan päälle minun piti se kansi lätkäistä. Tuuletus on ainakin kunnossa eikä tule liian kuuma ensimmäisille ötiäisille, jotka mullan alla ehkä heräilevät. Samalla kun kasvimaalle tuli mentyä, niin tutkin tietysti myös, onko kasvimaalla tapahtunut mitään. Lavat olivat sulaneet vähän syvemmälle kuin maa muualla ja harkitsinkin vähän, josko sinne jo voisi kylvää jotain. Jäi kuitenkin tekemättä, vaikka ilmasipulit olivatkin jo heränneet.

Ilmasipulit ovat sekä heränneet että paleltuneet. Mitäs lähtevät liian aikaisin kasvuun.

Ilmasipuleita katsellessani huomasin saman lavan toisella laidalla sipuliryppään, jota siinä ei syksyllä kasvanut. Ensin luulin, että ilmasipulit ovat lähteneet maailmanvalloitukseen mutta sitten muistin, että istutin viime keväänä salottisipuleita muiden kasvien sekaan vähän sinne sun tänne siinä toivossa, että edes joku kasvaisi. Suurin osa joutui sipulikärpästen hyökkäyksen kohteeksi ja loput tuleentuivat ennen kuin olivat kasvaneet juurikaan istukkaita suuremmiksi. Yritin noukkia kaikki pois sitä mukaa kun huomasin niiden tuleentuneen tai olevan kärpästentoukkien hampaissa mutta ilmeisesti yksi rypäs oli jäänyt hyvin piiloon. Jännityksellä odotan, tuleeko siitä ruokasipulia vai kukkia.

Viimevuotinen salotti(?)sipuli.

Viikonloppuun mahtui myös paikallisen Hankkijan kevään avajaiset, joissa kävin lasten ja Karon kanssa pyörähtämässä. Lapset lähtivät mukaan lähinnä täytekakun ja pomppulinnan houkuttelemina mutta innostuivat myös myymälään järjestettyyn pääsiäismunajahtiin, josta saivat palkinnoksi sukulakut. Karo herätti ansaittua ihastusta sipsuttamalla väkijoukossa ja väsyi reissusta niin, että nukkui tyytyväisenä puolet loppuillasta. Kasviostoksia en tehnyt mutta mukaan tarttui kaksi linnunpönttöä, multaa ja kaaliverkko, joka saisi olla tukevampaa tekoa kuin edellinen, joka repeili silpuksi jo ennen kuin ensimmäinen kesä oli takana. Uusille harsoillekin olisi ollut tarvetta mutta en löytänyt vahvempia, UV-suojattuja harsoja. Tähän puutarhaan ei saa eksyä enää yhtään halpaa haperoharsoa, joka ei kestä edes yhtä kesää hapertumatta.

Isompi pönttö mm. kirjosiepolle ja talitiaiselle, pienempi kuusi-, töyhtö- ja hömötiaiselle.

Meillä ei vielä viikko sitten kukkinut juuri mitään mutta ensimmäiset leskenlehdet löytyivät jo vaaleajouluruusun kaveriksi. Esikoistakin ensimmäinen oli jo melkein kokonaan aukaissut kukkansa. Lämpö sai posliinihyasintit ja idänsinililjat nousemaan vauhdikkaasti ja löysin niistäkin sunnuntai-iltana paljon nuppuja. Hyvä vain, että kukkia alkaa heräillä, sillä näimme ensimmäisen sitruunaperhosen liihottelevan pikaisesti ohi. 

Sitruunaperhosesta en saanut kuvaa, mutta etanahaiskiainen oli kömpinyt betonilaatan päälle.

Kimalaisia ei vielä viikonloppuna näkynyt mutta viikolla niitä jo pörräsi muutamia. Keväällä hankkimani loistoesikko ja kellarista tuodut asuurihelmililjat ovat jo kukkimisensa kukkineet ja loput kellarissa talvetetuista sipulikukista ovat vasta kasvussa. Koska kukkii? -haasteen kevättähdet ja huhtikurjenmiekat eivät kukkineet vielä tänäänkään, vaikka veikkasin niiden aloittavan jo eilen. 19.4. veikkaamani skilla sen sijaan saattaa jopa osua kohdilleen, jos ei aukea jo huomenna. Jännää! Posliinihyasintit ovat aloittaneet ilmeisesti eilen, sillä tänään niitä oli jo useita auki. Eilen minulla oli hulppea 12 tunnin työ-/opiskelupäivä +tunti yhteensä matkoihin, joten enpä ehtinyt puutarhaa edes ajatella. Rehellisesti sanottuna tänään on vähän jo hapottanut ja rauhallinen viikonloppu tulee totisesti tarpeeseen!

Ensimmäiset posliinihyasintit kukkivat.

Seuraavaan postaukseen tulee varmasti enemmänkin kukkia. Pikaisesti kävin töiden jälkeen puutarhakierroksella ja useammastakin paikasta löytyi jo väripilkkuja ja nuppuja ajankohtaan nähden runsain määrin.

Hellepäivien höpinöitä

Sinikatanan kukka maksaruoho 'Strawberries and Cream' taustallaan.

Heinäkuu etenee mukavan lämpöisissä lukemissa loppuaan kohti. Ihme kyllä täälläkään ei ole nyt satanut hetkeen. Viileät yöt ovat kuitenkin pitäneet huolen siitä, että puutarhassa ei kuivuudesta kärsitä. Kulmat kurtussa seuraan sääennusteesta viikonlopun ja tulevan alkuviikon sademääriä sekä viileämpää keliä, ja yritän ajatuksen voimalla ohjata niitä johonkin muualle. Varmasti niitä jossain muualla kaivataan enemmän. Tämä tyttö nauttisi paljon mieluummin lämmöstä, auringosta ja uimakeleistä niin kauan kuin niitä vain edes potentiaalisesti voisi olla tarjolla. En ole moneen vuoteen päässyt uimaan näin montaa kertaa kuin tänä vuonna. Lähiuimarannallemme ilmestyi jo sinilevää, joten uimapaikkoja piti etsiä muualta. Onneksi seuraavaksi lähin uimaranta on vielä turvallinen polskia.

Mustikkaa oli tänä vuonna oikein mukavasti.

Uimisen lisäksi olemme tänä kesänä ylittäneet itsemme marjastajina. Mustikkaa on saatu pakastimeen melkein 20 litraa ja vadelmiakin jo neljä litraa. Vadelmakausi on täällä aikalailla alussa, joten marjastusta jatketaan vielä niiden osalta. Omalta pihalta on syöty vähäiset metsämustikat mutta pensasmustikoissa vasta ensimmäiset maistiaismarjat ovat kypsiä. Pensasmustikat tulee varmasti syötyä tuoreeltaan, samoin oman maan mansikat. Mustaherukoista 'Pohjan Jätti' kypsyy ensimmäisenä. Siitä onkin jo maisteltu tuoreeltaan terttujen ylimpiä marjoja. Jätin ja viherherukoiden sato syödään tuoreeltaan ja pakastetaan kokonaisina, pienempimarjaisista mustaherukoista teen mehua tai survosta kunhan kypsyvät.

Ihan kaikkialla vakivatukossamme ei ollut yhtä runsaasti marjoja kuin tässä oksassa.

Marjasadon lisäksi kasvimaalta tulee kerättyä päivittäin kaikenlaista. Nyt olen kuitenkin alkanut kiinnittää huomiota myös kesäkukkien siemensadon kypsymiseen. Mitä sitä ensi vuonna kasvattaisi? Löytyykö siemeniä? Mitkä kukat leikkaan surutta pois, mitkä jätetään kypsyttelemään siemensatoa? Saako joku kylväytyä omin voimin vai pitäisikö kerätä varmuuden vuoksi myös niitä pikkuisen talteen keväällä maahan ripoteltavaksi? Ensi vuoden suunnitelmat ovat jo hyvässä vauhdissa tässä vaiheessa kesää.

Mustaluumun juurella peikonkakkarat, leijonankita ja lobelia kukkivat. Näitä lisää ensi vuonna!

Kesäkukista on suorastaan huolestuttavan helppo siirtyä tutkailemaan perennojen siementarjontaa. Kukkapenkeissä on vielä joitain aukkopaikkoja, mutta riittäisikö jakaminen vai onko tarvetta kasvattaa siemenestä täydennystaimia? Perennojen siemenlisäys on hirmuisen koukuttavaa ja oikeastaan aika helppoakin. Se myös tarjoaa helpotusta vuodenvaihteen jälkeen alkavalle kylvösormien syyhytykselle: pääsee touhuamaan mullan ja siemenien kanssa mutta taimia ei tule joka nurkat täyteen, kun kylvökset menevät hangen alle pariksi kuukaudeksi saamaan kylmäkäsittelyä ja voivat senkin jälkeen lähteä kasvuun ulkosalla. Jakamalla tosin saisi suurempia ja aikaisemmin kukkivia taimia. Sekin on kivaa puuhaa.

Valkoiset isotähtiputket etualalla on kasvatettu muutama vuosi sitten siemenistä.

Sitten on niitä perennoja, joita ei missään nimessä halua päästää siementämään vapaasti. Isotähtiputki on yksi niistä, joiden kanssa näemmä joudun repimään hiuksiani. Tummanpunainen tähtiputki on levitellyt jälkeläisiään ympäriinsä mutta yhtä innokas näyttää olevan myös valkoinen versio. Kummatkin kelpaavat myös hyvin lehtokotiloille, jopa paremmin kuin kuunliljat, joiden sanotaan olevan kotiloiden suosikkeja. Ei tarvitse olla kovin kummoinen sade, kun tähtiputkien lehdille ilmestyy lehtokotiloiden joukkotapaaminen. Helppohan ne on sieltä kerätä poiskin, mutta aikomus on silti vielä vähentää tähtiputkien määrää. Ihan kokonaan en niistä kuitenkaan ole luopumassa, sillä tähtiputken kukat ovat mieluisia pörriäisille. Kukissa käy erilaisia kimalaisia, mehiläisiä, kukkakärpäsiä, jääriä, kovakuoriaisia, jonkun verran perhosiakin ja myös ampiaisia. 

Nämä saattavat olla punajalkavakomehiläisiä.

Olen kytännyt kameran kanssa taas tänä kesänä erilaisia puutarhassa lentäviä tai mönkiviä ötiäisiä. Pikku hiljaa tietämys karttuu ja eri hyönteiset alkaa tunnistaa paremmin. Yllä olevan kuvan mehiläisten lajille en ole saanut varmistusta mutta aiemmin kesällä kuvaamani yksilö tunnistettiin punajalkavakomehiläiseksi ja nuo näyttävät aivan samoilta. Noita on ollut tänä kesänä todella paljon. Olen miettinyt, eikö niitä ollut viime kesänä näin suuria määriä vai enkö silloin vain osannut kiinnittää niihin huomiota. Yhden punajalkavakomehiläisen onnistuin viime kesänäkin kuvaamaan, joten täysin tuntematon otus se ei näillä tantereilla ole.

Inaturalist-sovellus ehdotti nimeksi törmähietamehiläistä tälle jaloangervo 'Europan' kukista nauttivalle pörisijälle.

Parina iltana taas olen ihmetellyt jaloangervoissa käyvää kuhinaa. Kukinnoissa oli vähintään kymmeniä ellei jopa satoja pikkuruisia, melko pitkäsarvisia mehiläisiä, joitka saattavat olla törmähietamehiläisiä. Toki jaloangervoissa käy isompia kimalaisiakin ja erilaisia jääriä, mutta noiden pikkuisten puuhia oli ällistyttävän jännittävää seurata. Yksittäisiä samannäköisiä on löytynyt aiemmin mm. isotähtiputkilta ja kamomillalta mutta mistä ihmeestä ne nyt yhtäkkiä näin suurena laumana pölähtivät jaloangervoille? En ole aiemmin pitänyt jaloangervoja mitenkään erityisen hyvinä pörriäiskasveina mutta nyt taidan muuttaa ajatuksiani.

Jaloangervot alkavat kukkia. Etualalla 'Fanal', taustalla vaaleanpunaisena japaninjaloangervo ('Peach Blossom'?) ja valkoinen 'Weisse Gloria'.

Kärhökaaripenkin jaloangervot ja niiden takana kiipeilevä tarha-alppikärhö 'Albina Plena' peittävät täydellisesti puutarhakompostorit. Vuosi sitten hankittu Biolanin puutarhakompostori olisikin ihan katseenkestävä ilman sen kummempaa peittelyä mutta kuormalavoista aikanaan tehty puutarhakompostikehikko alkaa vedellä viimeisiään. Se saa palvella sen aikaa minkä kestää saman kesän aikana kertyvän kasvijätteen sijoituspaikkana. Nykyään puutarhajätettä tuntuu kertyvän vähemmän, joten olen miettinyt, josko ne voisi jatkossa jemmata ensimmäisen kesän ajaksi ihan vain läjäksi puutarhakompostorin viereen tai sitten hankkia jonkun verkkohäkin tai vastaavan kevyemmän ratkaisun. Biolaniin jemmataan edelliskesäinen, jo osittain multaantunut puutarhajäte sekä kesän aikana pikakompostorista tyhjennettävä puolivalmis tavara loppukypsymään. Nyt oli taas pikakompostori täyttynyt, joten kärräsin melkein kottikärryllisen sieltä Biolaniin. Sekoittelin siitä osan viimekesäiseen puutarhajätteeseen, joka alkoikin jo olla melko valmiin näköistä multaa. Antaa nyt kuitenkin vielä kypsyä sen aikaa, että mullalle tulee jossain tarvis. Pari projektia onkin jo muhinut mielessä.

Vaikea uskoa, että vuoden päästä vasemmanpuoleiseen kehikkoon jemmattu tavara näyttää samalta kuin viereisen kompostorin sisältö nyt.

Valkea ritarinkannuskin osallistuu puutarhakompostorien peittämiseen. Tarhakimalainen eksyi samaan kuvaan.

Ritarinkannukset ovat kasvaneet tänä kesänä valtavan suuriksi ja komeiksi. Aurinkopenkin paahteessa ritarinkannus jäi sentään himpun alle kaksimetriseksi toisin kuin taka- ja sivupihalla kasvavat ritarinkannukset. Takapihan tummansininen ritari kurottelee taivaita kohti kirahvinkukan kanssa ja majapenkin muhevassa savimullassa kasvava valkoinen vetäisi kerralla alppikärhöjäkin korkeammalle. Alkuun näytti siltä, etteivät harvinaisen paksuiksi kasvaneet varret tarvitsisi edes tukemista mutta sitten tuli sateisempi jakso ja painavat kukinnot alkoivat kaatuilla joka suuntaan. Niinpä niille piti viritellä naruja. Huomaamattomampi juuttinarukin loppui harmillisesti kesken, joten sekä ylläoleva valkoinen että muutama kuva takaperin isotähtiputkien taustalla näkynyt tummansininen ritaripuska piti köyttää vaalealla matonkuteella. Siinäpä vasta puutarhan kaunistus mutta pysyvätpähän ritarinkannukset tukevammin pystyssä.

Valkoinen ritarinkannus huitelee 2,5 metrissä. Kuva otettu edellisten sateiden jälkeen 16.7.

Yllättävän korkeaksi on kasvanut myös käärmeenlaukka (kiitos näistä Katja!).

Kookkaita ovat muutkin loppukesän perennat tänä vuonna. Ranskantulikukista osa on nostanut kukkansa parin metrin korkeudelle, pari aurinkopenkissä kasvavaa yksilöä on vähän matalampia (n.120cm). Se muuten kuuluu myös selvästi niihin lajeihin, joista kannattaa leikellä kuihtuneet kukinnot pois hyvissä ajoin. Viime kesänä selvästi unohdin osan, sillä kärhökaaripenkkiin oli ilmestynyt salakavalasti ainakin kymmenen tainta. Jos ne päästäisi kasvamaan, ei koko penkkin kohta enää mitään muuta mahtuisi. Hyvin näyttää ranskantulikukkakin pörriäisille kelpaavan, joten niistäkään ei kokonaan hankkiuduta eroon.

Ranskantulikukan siitepöly onkin aika punaista, samaa sävyä naapurin ruskettuneiden tuijien kanssa.

Pörriäisiä täällä on runsain määrin mutta loppukesän kookkaat päiväperhoset loistavat vielä poissaolollaan. Yleensä mustilanhortensian kukkiessa neitoperhoset saapuvat ja niiden mukana kaikki muutkin. Nyt ei ole neitosia näkynyt, missähän lienevät? Ehkäpä vielä joku päivä pölähtävät paikalle sankoin joukoin.

Yksi teko hyönteisten hyväksi

Urban Farming -blogi haastoi kaikki puutarhabloggaajat tekemään puutarhoissaan yhden hyönteisiä auttavan asian ja kertovan siitä blogissaan. Yhden puutarhan touhut vaikuttavat pieneen alueeseen, mutta jos jokainen tekee jotain pientä, niistä yhdessä syntyy iso kokonaisuus. Minä haastan bloggaajien lisäksi mukaan myös kaikki lukijani. Halutessanne voitte käydä kommentoimassa tähän postaukseen, jos saitte inspiraation tehdä jotain hyönteisten hyvinvoinnin eteen.

Kamomilla houkuttelee erityisesti erakkomehiläisiä ja kukkakärpäsiä.

Oli hieman vaikeaa keksiä jotain uutta, mitä meillä voisi vielä tehdä hyönteisten eteen. Tonttiamme ympäröi sekametsä ja puutarhan puolella on lisäksi lahoavia pöllejä, puunrangoista tehtyjä istutusalueiden reunuksia ja puoliavoin puutarhakomposti. En juurikaan siivoa kasvijätettä pois kukkapenkeistä, vaan silppuan niin kuivat varret kuin kuihtuneet kukatkin suurimmaksi osaksi kukkapenkkeihin. Jopa rikkaruohoja jätän maanpinnalle kuivumaan auringossa, ellei niissä ole jo siemeniä. Edellämainituissa on tekemistä ja suojapaikkoja jo aika laajalle määrälle erilaisia ötiäisiä. Pölyttäjien ja erilaisten petopistiäisten asuinsijaksi on hyönteishotelli. Puutarhan kasvivalikoimassa on huomioitu erityisen hyvät mesi- ja siitepölykasvit ja luonnonkasveillekin on sijansa. Niistä muuten kasvaa usein hyvässä mullassa erityisen komeita.

Päivänkakkara oli etsiytynyt tarhakeijunkukan sekaan ja saa minun puolestani kukkia siellä ihan vapaasti.

Sen lisäksi, että annan luonnonkasvien hallitusti kasvaa myös kukkapenkeissä, olen tehnyt tontin laidan kuiviin heinikoihin ja esimerkiksi roska-astian viereen hankalasti hoidettavaan luiskaan pieniä ketolämpäreitä. En ole varsinaisesti perustanut niitä millään lailla, vaan siirtänyt nurmikolta, kukkapenkistä tai vanhempieni tontilta erilaisia ketokasveja tai esikasvattanut niitä siemenistä ja istuttanut valmiit taimet muun kasvillisuuden sekaan. Ne eivät ihan joka hetki ole mitään silmäniloja mutta pieninä alueina hetkellisen ränsistyneisyyden kestää helposti. Ketojen kasvillisuus myös muuttuu joka vuosi erilaiseksi. Yhtenä vuonna roskapöntön vierellä olevalla pikkuniityllä kasvoi paljon päivänkakkaraa, tänä vuonna kissankelloa näyttäisi olevan erityisen runsaasti, toisella reunalla on myös enemmän ketoneilikkaa.

Pikkuniityllä kissankellojen ja ketoneilikan kukinta on vasta alkamassa.

Takapihan niittyrinteen laitaan istutin viime kesänä mäkitervakon, joka kukki komeasti kesäkuussa.

Nurmikko leikataan meillä harvakseltaan, jolloin mm. apilat ja niittyhumalat pääsevät kukkimaan siellä. Nurmikkomme sisältää myös hyvin paljon kaikkea muuta kuin nurmiheinää enkä ole systemaattisesti edes pyrkinyt pääsemään eroon ns. rikkaruohoista. Siinä sitä olisikin hermo mennyt jo monesti, sillä joillain paikoin heinänkorsia kasvaa lähinnä mausteeksi ja pääosan vihreydestä hoitavat muut kasvit tai sammal. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä minusta matalana kukkiva nurmikko on jopa kauniimpi kuin ahkeraa hoitamista vaativa paraatinurmi. Kukkanurmikko pysyy myös vihreänä siinä vaiheessa kun nurmiheinät alkavat kärsiä kuivuudesta.

Tässä kohdassa nurmikkoa kukkii apila ja rönsyleinikki. Kimalainenkin pääsi kuvaan.

Toisaalla on niittyhumalaa, joka on myös hyvä pölyttäjäkasvi. Tuulisena iltana otetussa kuvassa ei vain pörriäisiä näy.

Sitten siihen varsinaiseen jutun aiheeseen, eli yksi teko hyönteisten hyväksi. Minkäänlaista vesiastiaa meillä ei ole ollut aiemmin hyönteisille tarjolla (mihin ne sellaista sateisina kesinä olisivat tarvinneetkaan?), joten ideoin hyönteisten juomapaikan kivikkorinteeseen. Astiana on lasitettu saviruukun alunen, jonka keskelle laitoin vielä matalan kiven, niin ei pääse hyönteiset hukkumaan. Toistaiseksi en ole huomannut vesiastialla yhtään ötökkää, tosin eipä nyt ole hirmuhelteitä ollutkaan. Tänäänkin on melko viileää ja pilvistä ja toissapäivänä satoi paljon vettä. Kiven ympärillä pörrää nytkin kymmeniä kimalaisia, joten paikan pitäisi löytyä helposti, jos joku niistä sattuisi janoinen olemaan eikä saisi kukkien medestä janoaan tyydytettyä.

Hyönteisten juomakippo täyttää kivikkotörmäkukilta vapautunutta tilaa. Huomatkaa kivien koloon itsekseen pesiytynyt ketoneilikka.

Loppuun vielä pari hyönteisiin enemmän tai vähemmän liittyvää loppukevennystä. Ensimmäisenä katsotaan kadun pään joutoaluetta, johon yksi valokuitufirma kävi kaivamassa kesäkuun lopulla valokuidun. Olimme tilanneet jo kevättalvella eri firmalta valokuidun, jonka kaivaminen tälle alueelle aloitetaan kai jossain vaiheessa syksymmällä. Kun kuitu oli kaivettu ja maa tasoitettu, katsoin, että onpa hyvä hiekkamaa ketokasveille ja miten helppo tuosta on nyt käydä kaivamassa viimeisetkin nurmet pois ja täyttää koko alue matalilla kukilla. Kivikkorinnettä kitkiessäni siirsin jo sinne eksyneet maitiaisen, ketoneilikan ja keto-orvokin taimet mulloksen päätyyn, kun ajattelin, että ei heinänsiementä keskellä kesää kuitenkaan kylvetä tai jos joku tulee siihen heilumaan, niin käyn sanomassa, ettei tähän meidän päätyyn kylväisi. Mielessäni jo näin itse ripottelevani siihen ketoneilikan ja muiden ketokasvien siemeniä heti kun niitä alkaa kypsyä.

Saitte varmaan kuvailemastani ajatuksesta kiinni? Istutetut kasvit tuossa kohdassa, mitä on kasteltu.

No, ei mennyt kuin pari päivää, niin johan oli tuotu kunnon kerros mustaa multaa ja ripoteltu reilusti ruohonsiementä päälle. Olivat vielä varmuuden vuoksi levittäneet multaa pitkälti vanhan nurmen päällekin, joten puolen metrin hiekkasuikaleen sijaan siellä on yli metrin levyinen mullos. Ja tietysti kaikki tapahtui juuri sinä päivänä, kun olin itse muutaman tunnin käymässä toisella paikkakunnalla! Olisi kai pitänyt aidata pari neliötä ja laittaa isot huomiokyltit, että tämä pääty pörriäisille, kiitos. Saman tien kylvöstä tutkiessani ja hukutettuja kasveja esille kaivaessani ihmettelin pistävää lemua, mikä mulloksesta nousee. Tulimme isännän kanssa siihen tulokseen, että joko multa löyhkää tai sitten turkoosin sinisiksi käsitellyt heinänsiemenet. Toistaiseksi en ole tehnyt asialle mitään, mutta mieli tekisi haravoida multaa siemenineen vähemmäksi ja vaikka tasoittaa sillä yksi taaempana oleva monttu mieluummin kuin antaa nurmen kasvaa tuohon. Toisaalta, jos se meille valokuidun vetävä firma tulee muutaman kuukauden sisällä kaivamaan kadun päätyyn uuden mulloksen, niin siinähän se vastakylvetty nurmikin lähtisi.

Makaaberina loppukevennyksenä ruskohukankorento syömässä sokkopaarmaa (?) valokuidun pään merkkipaalussa.

Jostain syystä paarmoja onkin ollut meillä aika vähän tänä kesänä... No, takaisin aiheeseen palataksemme: millaisia asioita teillä on tehty hyönteisten hyväksi tai saitteko tästä jutusta ideoita, joita voisitte toteuttaa omissa puutarhoissanne?