Näytetään tekstit, joissa on tunniste lumihiutale. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lumihiutale. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Kukkia ja uusia makuja

Meillä ei vielä kypsiä tomaatteja päästä maistelemaan pitkään aikaan, mutta satoa näyttäisi tulevan tänä kesänä ihan mukavasti. Raakileita on jo muutamia, mutta kukkia ja varsinkin nuppuja sitäkin enemmän.
Kirsikkatomaatti 'Ildi'.
Alimmassa tertussa on jo raakileitakin. Ja kuvassa on siis vain yksi kukkaterttu!
Kasvimaalta on kerätty salaattia ja pinaattia jo pitkän aikaa, mutta nyt saatiin ihan uusia makuelämyksiä koko perheelle: ensimmäiset härkäpavut. Huimat kuusi palkoa keväällä esikasvatetuista pavuntaimista. Mitään pihvejä tai höystöjä tällä määrällä ei tehty, vaan papuja maisteltiin keitettyinä. Kuulin sellaisen vinkin, että tuoreet härkäpavut saa silvittyä helpoiten, kun keittää palkoja kokonaisina muutaman minuutin ja puristelee siemenet sitten ulos. Toimii! Oli siistiä ja nopeaa.

Pistokkaista kasvattamani lumihiutaleamppeli alkaa näyttää jo ihan kivalle. Vielä kun versot kasvavat hieman pituutta lisää ja jatkavat kukintaansa samaan malliin, olen enemmän kuin tyytyväinen.

Ensimmäiset leijonankidat ovat aukaisseet nuppujaan. Tummanpunaisia näyttäisi olevan useitakin ja muutama valkoinen tai vaaleankeltainen. Lopuissa nuput ovat vielä niin tiukasti kiinni, ettei väristä osaa sanoa mitään. Joukossa on myös yksi, jolla on upean värinen lehdistö. Harmi, että se oli viimeisten istutettavien joukossa ja on siis piilossa vatukkorinteen laidalla.


Tämä on upea! Toivottavasti kukanvärikin on hieno.
Ympärillä näkyy tavallisen väristen leijonankitojen lehtien värikirjo sekä yksi pioniunikon taimi.
Jos tuon tummanpuhuvan leijonankidan antaisi tehdä siemeniä, tulisikohan niistä edes osa emonsa kaltaisia? Vai pitäisikö tässä ruveta niinkin tieteelliseksi, että pölyttäisi tuon kukat ennen pörriäisiä toisen mahdollisimman tumman leijonankidan siitepölyllä? Siinä sitä riittäisi naapureillekin puitavaa, kun sen touhun näkisivät! Nyt jo taitavat hieman päätään pyöritellen seurata Rouva Hiidenkiven pihapuuhia... Mutta eikö vain olisi aika hätkähdyttävä väripilkku melkein minkä tahansa kasvin kaverina?

Aurinkoista alkavaa viikkoa!

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Talvehtineita kasveja ja pistokkaita

Vajaa kuukausi sitten toin kellarissa talvehtineet kukat eteiseen. Nyt on aika katsoa, miltä siellä näyttää. Lopussa on myös eilen otettuja pistokkaita sekä pienen Tee se itse -projektin lopputulos.

Pistin apinankukan juurakon jo silloin kuukausi sitten palasiksi, joista puolet meni kompostiin ja loput saivat uutta multaa juurilleen. Käsittelyn olisi voinut tehdä vieläkin rajummin, sillä ruukku on jo aivan täynnä. Ensi vuonna pitänee jättää talteen vain kolmasosa. Ei apinankukkaa toisaalta näytä yhtään haittaavankaan tiheässä kasvaminen.
Kelta-apinankukalla on mielestäni mukavan heleänsävyinen lehdistö.
Hortensia tekee lehteä ja uutta versoa, mutta nuppuja ei vielä näyttäisi olevan tulossa.
Toinen hortensian pistokkaista. Silmut näyttävät lupaavilta... Toinen on menetetty tapaus.
Helmikuun lopussa vasta ensimmäisiin eteisessä talvehtineista ruukuista alkoi puhjeta lehtiä. Arvelin silloin, että kuukauden kuluttua tilanne olisi paljon vihreämpi. Ja onhan se.
Verenpisara. Tässä oli muutamia kirvoja, mutta nyt niitä ei ole enää pariin viikkoon näkynyt.
Runkoverenpisarakin heräsi vihdoin ja viimein. Melkein luovuin toivosta.
Ostin pari vuotta sitten valkoisen afrikansinisarjan juurakon. Kuukausi sitten ruukussa näkyi vain viimevuotiset kuivat lehdentyngät. Onko näillä ihan oikeasti tapana tehdä vain yksi lehtiruusuke vuodessa lisää? Ensimmäisenä vuonna niitä oli kaksi, viime vuonna kolme ja nyt neljä. Tässähän saa odottaa vielä kymmenen vuotta ennenkuin tuollainen pieni ruukku on täynnä! Ja minä kun elättelin toivoa, että jo tänä vuonna se tekisi edes yhden kukinnon.
Afrikansinisarja
Eilen käytin pienen hetken pistokkaiden ottamiseen. En ole niin innokas vesilasissa juurruttaja, vaan haluan päästä helpolla, joten laitan kaikki pistokkaat suoraan multaan. Jotenkin mielestäni sen vesilasissa olleeen pistokkaan juurien oikominen istutusvaiheessa on niin hankalaa. Talvetetusta lumihiutaleesta sain viisi pistokasta. Onnistumisprosentti ei päätä huimaa, sillä aiemmin otetuista neljästä pistokkaasta enää yksi on hengissä. Luulisin vian olleen siinä, että otin ne kuitenkin liian pieninä, joten tällä kertaa annoin niiden kasvaa hieman isommiksi. Kerrannaiskukkainen miljoonakelloni suuttui sisälle siirrosta ja joutui kompostin täytteeksi. Verenpisararuukussa talvehtineesta lobeliasta olen saanut jo yhden pistokkaan aiemmin leikattua. Eilen sain toisen. Vähän huvittavalta tuntuu lisätä lobeliaa pistokkaasta, mutta työ on vaivan väärti, jos se on sitä valkoista, jonka siemeniä yritin tuloksetta aiemmin keväällä etsiä.
Pistokkaita ja koulittuja lobelioita.
Äidiltäni sain kaksi riippapelargonin pistokasta, joiden väristä ei ole mitään tietoa. Matalasta valkoisesta pelakuustani otin kaksi pistokasta. Lisäksi kaivelin yhden lobeliaruukun tiheästä kohdasta taimia pariin ruukkuun. Olisin muuten viskannut ne roskiin, mutta nyt tarvitsen joka ikisen taimen, sillä alunperin arvioitu tarve on jo tuplaantunut. Eiköhän noista rääpäleistäkin joskus kukkivat kasvit tule.

Lopuksi pieni DIY-projekti: minikasvihuone periaatteella "katso, mitä kaapin perältä löytyy". Tässä pohjana on muovinen säilytyskori, nurkissa puusäleet rautalangalla koriin kiinnitettyinä ja koko komeuden päällä muutamalla teipinpalalla ja niitillä kiinnitetty leikkokukkien kääreenä ollut sellofaani. Hamstereille naureskellaan, mutta tällä(kin) kertaa siitä "turhasta roinasta" oli oikeasti hyötyä! Kasvari näyttää kuvassa epämääräiseltä, mutta on oikeasti yllättävän tukeva. Lisäksi se on kevyt siirrellä paikasta toiseen. Toinen päädyistä on kokonaan avattava, joten tuuletus ja taimien pois ottaminenkin sujuu näppärästi. Korkeutta on tarpeeksi hieman isommillekin juurrutettaville. Sellofaani ei välttämättä tule olemaan kovin pitkäikäinen seinämateriaali, mutta minullapa onkin toinen palanen valmiina odottamassa :D
DIY-kasvari. Oikea sivuseinä on raollaan, jotta ilma pääsee hieman kiertämään eivätkä taimet homehdu.
Lumituisku ehti jo tännekin, mutta tuskin hanget kovin paljoa kasvavat, sillä ulkona on melkein kaksi astetta lämmintä. Ihme, ettei sada vetenä. Huomenna sateenkin pitäisi jo loppua ja tulla keväisempi keli. Mukavaa alkanutta viikkoa!

keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Puhkeavia lehtiä, pullistelevia silmuja

Aurinkoisten päivien lisääntyessä ovat eteisessämme talvehtineet kasvit alkaneet heräillä talviuniltaan. Syksyllä kävi vähän hassusti, kun vastoin sääennustetta tulikin kunnon hallayö. Illalla näytti siltä, että nollan tietämille voi tipahtaa, muttei alemmas, joten verenpisarat, pelargonit, miljoonakello, lumihiutale ja prinsessaliljat saivat jäädä yöksi harson alle talon seinustalle. Yllätys olikin aamulla melkoinen, kun maa oli kuurassa ja  mittarissa -6 astetta. Reunimmaisissa ruukuissa mullan pintakin oli jo ehtinyt jäätyä. Lienee turha sanoakaan, ettei syksyllä ja alkutalvesta nautittu vihreästä, kukkivasta eteisestä, niinkuin yleensä. Mutta ei ollut myöskään kirvoista harmia!
Ihan kaikissa ruukuissa ei vielä näy uutta kasvua, mutta eiköhän kuukauden päästä tilanne näytä vihreämmältä.
Kerrottukukkainen violetti miljoonakello
 Tänä vuonna leikkasin verenpisarat hyvissä ajoin ennenkuin pukkaavat enempää lehteä. Millään ei nimittäin raskisi leikata hyvään kasvuun päässeitä versoja pois, vaikka tietäisi saavansa siten paremman kukinnan ja nätimmän mallisen kasvin.

Kesällä 2015 hankittu kerrannaiskukkainen, violetti miljoonakello on yllättänyt selviämällä jo kolme talvea hengissä. Otin sen jo sisälle lämpimään kasvattamaan kunnolla versoa, jotta saan kasvatettua uudet alut pistokkaista. Lumihiutale pääsi myös lämpimään, sillä viime kesä näytti, ettei se kasvata tyvestä uutta, jos versonkärjet ovat jo kasvussa. Siitäkin otan pistokkaita.
Lumihiutale
 Prinsessaliljat, kelta-apinankukka sekä jalohortensia saavat olla tilanpuutteen vuoksi vielä pari viikkoa kellarissa. Niistä tulee juttua myöhemmin.