Kuvaa kimalainen

Nyt otetaan taas kimalaiset tähtäimeen ja laitetaan virallisesti tämä hyvin epävirallinen haaste liikkeelle. Epävirallisesti se on ollut liikkeellä jo keväästä lähtien. Haastehan on muutaman vuoden vanha mutta mitäpä siitä. Kimalaisia kuitenkin häärii puutarhassa toivottavasti joka vuosi ja ainakin itse huomasin tänä keväänä tunnistavani jo muutaman kimalaisen ilman netin apuja. Tarpeeksi monta kertaa kun kertailee, niin näemmä pörriäistenkin nimet jäävät päähän. Tästä klikkaamalla pääset kurkkaamaan viimevuotisen postaukseni, jossa on myös kerrottu vähän enemmän eri kimalaisten tuntomerkeistä. Tiukkapipoisia tunnistamisen kanssa ei olla tänäkään vuonna, vaan pääasia on etsiskellä kimalaisia (ja vaikka muitakin pölyttäjäpörrejä) puutarhasta.

Tällä kimalaisella on tähtäimessä kellukka 'Mai Tain' siementaimen kukka.

Kivikkokimalainen helmililjalla.

Kivikkokimalainen on yksi niistä kimalaisista, jotka tunnistan jo pitkän matkan päästä. Varsinkin huomiota herättävän kookas kuningatar on helppo niin nähdä, tunnistaa kuin kuvata. Kivikkokimalaisen voisi sotkea ainoastaan mustakimalaiseen mutta niitä ei täällä päin taida edes olla ja kivikkokimalainen olisi muutenkin sitä selvästi suurempi.

Kivikkokimalainen kerää siitepölyä ukkolaukalla.

Pensaskimalainen hunajamarjan kukilla.

Kaakonkimalainen hunajamarjalla.

Viime keväänä hypin suoraan sanottuna ihan hulluna kaakonkimalaisen perässä kameroineni. Mokoma otus oli niin liukasliikkeinen, että viikon metsästyksen jälkeen muistikortilta oli poistettu varmaan sata suttuista kuvaa ja saatu vain pari melkein onnistunutta otosta. Tänä vuonna kaakonkimalaiset ovat olleet viime vuoteen verrattuna varsinaisia linssiluteita. Hunajamarjojen kukat tuntuivat olevan niiden suosikkeja touko-kesäkuun vaihteessa, viime vuonna niitä näkyi myös nukkapähkämöillä ja valkoapilalla silloin kun ne alkoivat kukkia. Yhden kaakonkimalaisen ruokailu- tai lepohetkeä onnistuin vahingossa häiritsemään, kun menin kääntämään jouluruusun kukkaa ylöspäin kuvaustarkoituksessa. Pui minulle "nyrkkiä" ennen kuin lensi matkoihinsa. Sainpa kuitenkin kuvattua sekä kimalaisen että jouluruusun kukan. Kaakonkimalainen on myös yksi niistä lajeista, jotka on helppo tunnistaa ainakin meillä, sillä täällä ei ole toista samannäköistä kimalaislajia.

Menetkös siitä häiriköimästä!

Tarhakimalainen rönsyakankaalilla.

Rönsyakankaali näyttää olevan oikein hyvä kimalaiskukka. Näin siinä yhtä aikaa viisi tarhakimalaista ja useampia pieniä kimalaisia, joista ainakin osa oli peltokimalaisia.

Peltokimalainen rönsyakankaalilla.

Kenties kartanokimalainen vuorijumaltenkukalla. Pelkästä ahterista en osaa varmuudella sanoa lajia.

Joku kimalainen pikkuampiaisyrtillä.

Katsokaapa pikkuampiaisyrtin kukkien sisuksia. Kuviointi on aivan kuin sormustinkukalla tai jollain kämmekällä. Eipä ole aiemmin tuohonkaan tullut kiinnitettyä huomiota.

Voikukalla häärää joku mantukimalaisryhmän pörri. En erota niitä toisistaan.

Voikukka on oikein hyvä mesi- ja siitepölykasvi, kuten naamasta näkee.

Tässä hääräillään saksankirvelin kukinnoilla.

Mantukimalaisryhmän otus on tämäkin.

Tähän haasteeseen ei tarvitse haastaa ketään mukaan, mutta lähtisivätkö silti Liisa (Liisan kasvit), Maatuska (Selätön puutarhuri) ja Between (Rikkaruohoelämää) metsästämään kameroillaan kimalaisia?

Onnistuihan se sittenkin!

Aiemmin kesällä näytti siltä, että tämän vuoden kasvimaatouhuista ei tule yhtään mitään kaiken maailman tuholaisten ja siementen itämättömyyden takia. Milloin vaivasi kuivuus, milloin kuumuus ja välillä kylmyyskin tuli riesaksi, jotta ei vain elämä kävisi yksitoikkoiseksi. Kaikista riesoista ei olla vieläkään päästy eroon, mutta joidenkin kasvien sadosta olemme päässeet jo nauttimaan ja lisää tulee koko ajan.

Ensimmäinen "isompi" sadonkorjuu. Taustalla ihmeellisesti tuholaisilta säästyneet ruusukaalit. Saa nähdä, ehtivätkö tehdä satoa ollenkaan. Vielä ei näy kerien alkuja, mutta odotellaan kärsivällisesti.

Eilen keräsimme lasten kanssa sokeriherneitä ja nostimme valkosipulit. Nykäisimme kokeeksi myös pari isoimman näköistä porkkanaa ja ne olivatkin jo sopivan kokoisia lapsille pureskeltaviksi. Nauriita olemme syöneet melkein joka päivä ja kaikista vitsauksista huolimatta vain pari on ollut kitkeriä. Niiden jaksottainen kylvö onnistui hyvin, joten satoa on tullut sopivaan tahtiin. Valkosipuli ei pettänyt tänäkään vuonna, sillä ne kasvoivat (omalla mittakaavallani mitaten) valtavan suuriksi. Itusilmuista kasvatettuja minivalkosipuleita olemme käyttäneet kesällä ruuanlaitossa varsineen ja vähän harmittaakin, etten antanut valkosipuleiden tehdä tänä vuonna itusilmuja. Kaalipenkin reunaan itsekseen ilmestyneet valkosipulit olivat jääneet osa todella pieniksi, joten taidankin istuttaa ne ensi vuoden varhaissadoksi.

Pari naurista ja porkkanaa, iso kasa alunperin kirpparilta löytynyttä, tujakampaa valkosipulikantaa sekä oikealla eräältä sukulaiselta pari vuotta sitten saatua makeampaa valkosipulikantaa.

Sokeriherneillä on saanut herkutella jo pidemmän aikaa, mutta tavallisia herneitä vielä odotellaan muutama päivä. Keräsimme lasten kanssa eilen myös sokeriherneitä reilun satsin pakastettavaksi. Ensimmäiset härkäpavutkin on maisteltu. Merkitsin muutaman härkäpavun ja sokeriherneen palon nauhalla, jotta en keräisi niitä syötäväksi. Annan niiden kasvaa ja tuleentua ensi vuoden siemenvarastoiksi. Kokeilin tänä vuonna korkeaa 'Alderman'-hernettä, mutta taidan vaihtaa ensi vuonna takaisin 'Kelvedon Wonderiin'. Tämän vuoden jättiläisissä on se hyvä puoli, etteivät lapset yletä kiskomaan palkoja liian aikaisin, mutta niiden tukeminen on ollut varsinainen taitolaji, jossa en ihan ole onnistunut.

Kauniin vaaleanpuna-violettikukkaiset sokeriherneet ovat todella satoisia. Kuvanlaatu sen sijaan on harvinaisen kehno.

Uusintakylvöt eivät ole onnistuneet sen paremmin kuin ensimmäisetkään. Ainoastaan vuonankaalista itivät kaikki kylvämäni siemenet. Epäilen, että joku on taas syönyt taimia heti itämisen jälkeen, sillä olen muutaman kerran löytänyt itäneen pikkutaimen, joka on parin päivän päästä kadonnut. Omituista.

Marjapensaiden välissä ollut kiviympyrä lähtee heti sadonkorjuun jälkeen, sillä tarvitsen kiviä uuden penkin pengertämiseen. Siinä lähtee vajaa pari neliötä kasvimaapinta-alaa, joten päätin siirtää liikaa tilaa vievän saksankirvelin uuden puutarhakompostin viereen, jotta yksi kasvulava vapautuisi ensi vuoden kylvöille.

Pari kiveä, saniainen ja rikkaruohot piti ensin raivata. Keväällä istuttamani keijunmekot eivät ehtineet peittää kompostia niin hyvin kuin olin mielessäni kuvitellut ja laatikossa kasvaneet ahkeraliisat pudottivat kaikki nuppunsa heinäkuun ensimmäisessä kylmässä jaksossa. Näkymä ei ole siis ihan sitä, mitä visioin alkukesällä.

Saniainen siirtyi sivummalle ja saksankirveli saa toimia jatkossa kompostorin piilottajana. Leikkasin sitä reilusti matalammaksi kuvan oton jälkeen, jotta se juurtuisi paremmin. Jokunen juuri nimittäin katkesi siirto-operaatiossa.

Nyt saavat ruohosipuli, pari onnetonta sokerihernettä ja persilja paremmin vettä ja valoa. Vasemmanpuolimmaisen lavan tyhjensin aiemmin nurmen paikkaukseen ja täytin nyt uudella mullalla. Hienot kivet siirtyvät uuden kukkapenkin pengerrykseen, kunhan tulee sopiva potutuspäivä.

Hassua kun osa kasvimaasta on tähän aikaan hyvinkin paljas ja toinen kohta yhtä sekamelskaa. Seuraavassa kuvassa on omalaatuinen pensasmustikoiden suojaus, eli rikkinäinen harso viritettynä reunoistaan mustikoita ympäröivään metalliverkkoon. Ei tarvita kovinkaan kummoista tuulenvirettä, kun harsonriekaleet lepattavat ja pitävät linnut loitolla kypsyvistä mustikoista. Taustalla kärhökaaren laajennusosassa kukkivat nyt kauneimmillaan 'Amethyst' ja 'Weisse Gloria' -jaloangervot, muut ovat jo kukintansa loppusuoralla. Kaiken kruunaa kasvimaan penkki, jossa herneiden kasvuvoima on selvästi aliarvioitu.

Yksi sekasotku: mangoldia ja punajuurta, maata pitkin osittain luikertelevien härkäpapujen päälle kaatumaisillaan olevat herneet ja penkin oikeassa päässä taskunpohjakylvöksestä itäneitä porkkanoita ja uusintakylvön vesikrassia. Penkin päässä piti alunperin olla kehäkukkaa, mutta niin ne suunnitelmat joskus muuttuvat.

Saas nähdä, mitä tästä kasvimaasta vielä nousee ruokapöytään asti. Onneksi täydennystä saa marjapensaista ja luonnosta. Muistakaahan kerätä vitamiinit talteen!

Perennojen siemensatoa

Pihan vuosi -blogista on lähdössä pian perennansiemenkirje kiertoon ja olenkin kerännyt joistain kasveista siemeniä siihen laitettavaksi. Kovin kummoisia aarteita minulta ei löydy, mutta ehkä joku on näistäkin kiinnostunut.

Siemensaalis odottamassa pussittamista.

Bellis (eli kaunokainen eli tuhatkauno) on saanut kylväytyä minulla melko vapaasti. Tämä näyttää olevan hyvin talvenkestävää kantaa ja värejä löytyy puhtaan valkoisesta melko tummaan pinkkiin. On yksinkertaista ja hyvinkin kerrottua. Keräsin siemeniä mielestäni kauneimmista, mutta näistähän voi tulla ihan mitä vain. Siementaimet alkavat kukkia parin kuukauden kuluttua kylvöstä, joten ne ehtii kylvää myös ensi keväänä. Tai sitten vain ripotella maahan jo syksyllä.

Vain pieni osa kaunokaisistani.

Vaaleanpunaisen myskimalvan, tarhakylmänkukan sekä nyppykurjenpolven siemenet on kerätty äitini puutarhasta. Tarhakylmänkukan siemenet on kerätty sinisistä kukista, mutta niistä on vuosia sitten kylväytynyt itsekseen myös tummanpunainen versio. Kylvin niitä tuoreeltaan ruukkuun ja ovat itäneet ihan hyvin. Nyppykurjenpolven siementen itämiskyvystä en tiedä, sillä oma ruukkukokeiluni ei vielä viherrä. Laitoin joitakin päiviä sitten siemeniä kylmäkäsittelyyn ihan vain testatakseni itävyyttä. Vielä ei ole elonmerkkejä, mutta katsotaan miten käy.

Myskimalvat kukkivat komeasti kiven kupeessa köyhässä maassa aurinkoisella paikalla.

Tarhakylmänkukka

Nyppykurjenpolvella on paksuhkot ja röpelöiset lehdet.

Isotähtiputken siemeniä keräsin myös. Itävät vähän turhankin hyvin, ainakin jos saavat vapaasti kylväytyä. Karpaattienkelloja minulla on nyt tarpeeksi, joten loput siemenet pääsevät kirjeeseen muiden iloksi.

Isotähtiputki.

Karpaattienkello.

Saksankirvelin siemenet herättivät hetken aikaa ihmetystä, sillä en ollut varma, ovatko mustat mötikät kuihtuneiden kukkien tilalla siemeniä vai siemenkotia. Pienen tutkimisen ja googlettelun tuloksena päädyin siihen johtopäätökseen, että ne ovat siemeniä.

Saksankirvelin siemenet taitavat olla isoimmasta päästä.

Saksankirveli kukkii toukokuun lopulla. Monikäyttöinen hyötykasvi ja vielä koristeellinenkin.

Valkea varjolilja on tehnyt pulleat siemenkodat, mutta eivät taida ehtiä kypsiksi vielä ensimmäiselle kierrokselle. Aion olla mukana seuraavallakin kierroksella, joten laitan siemenet sitten siihen.

Varjoliljan siemenkotia.

Ukkolaukan ('Purple Sensation') siemeniäkin löytyisi, mutta viitsiikö kukaan kasvattaa niitä siemenestä asti, kun melko edullisesti saa kuitenkin jo heti seuraavana vuonna kukkivia sipuleita? Hihkaise, jos olet kiinnostunut, niin laitan niitäkin siemenkirjeeseen mukaan.

Ukkolaukat ehtivät jo karistaa osan siemenistään maahan, mutta on tässä vielä jokunen.

Tällaisia minulta löytyy.

DIY: Hyönteishotelli viherkatolla osa 3

Terassikahvilan avajaiset! 

Hyönteishotelli Hiidenkiven katolle on kesäkuun alun kunniaksi avattu kauan kaivattu terassikahvila. Tarjonta on toistaiseksi vielä kovin suppeaa, sillä ainoastaan samettiruusu on ehtinyt kukkaan. Kesän aikana juomalistalle tulee keijunmekkoa, kehäkukkaa, kesäharsoa sekä korkeampaa samettiruusua.

Kesäterassin juomavalikoiman laajenemista odotellessa voi käväistä nopeasti katsastamassa lähialueiden tarjontaa. Esimerkiksi Mustikkakeitaalla on bileet parhaimmillaan ja Kasvimaamarketissa sesonkiherkkuina saksankirveliä, härkäpapua sekä kesäkulleroa. Kärhökaaren torialueella riittää vielä kuhinaa kevätvuohenjuurissa ja aivan tuota pikaa avaavat laukat ja kangasajuruoho kojunsa.

Saksankirveli. Ruohosipulissakin on jo nuppuja.

Härkäpapujen modernia värimaailmaa.

Kesäkulleron väri korostuu tuoksuvattupunoksien vierellä.

Hyönteishotellin rakennusvaiheista voit lukea tästä ja avajaisista täältä. Tervetuloa!