tiistai 27. elokuuta 2019

Sodassa on vain yksi voittaja

Päivän pakollinen kärhökuva tuleekin tällä kertaa heti alkuun. 'Piilu' ilta-auringossa.
Vuosi sitten keväällä kerroin tontillemme yrittävistä (ja jo soluttautuneista) vihollisjoukkioista. Monta taistelua on sen jälkeen käyty ja monta voitettu. Eteläiseen osan soluttautunut Vakooja Vuohenkello on kärsinyt suuret tappiot ja joutunut luovuttamaan valtaamansa alueen hallinnan patiolle. Viimeiset rippeet vuohenkellojen suuresta mahtisuvusta sinnittelevät grillikatoksen varjossa ja siperianpihdan juurella.
Ennen tässä oli vuohenkellon valtaamaa nurmikkoa.
Vänrikki Vuohenputki heittäytyi suuressa voitonriemussaan huolimattomaksi ja sai huomata, että se tulee kostautumaan mitä julmimmalla tavalla: vuohenputken suuri, yhtenäinen armeija on nyt hajallaan eikä tulevaisuus näytä hyvältä. Keskellä olleet vahvimmat taistelijat haudattiin elävältä yhdessä silmänräpäyksessä. Jättipalsamin lennostokaan ei ole onnistunut hyökkäyksissään valtaamaan uusia alueita ja tuho on käynyt. Valtavat sotakoneiden laivueet ovat himmeä muisto vain ja lennosto on pieni joukko toisistaan hajallaan olevia yksiköitä.
Muistanette tämän kuvan muutaman päivän takaisesta postauksesta? Vuohenputkia jäi aika paljon kivituhkan alle ja marjapensaan kohdalta on maat vaihdettu kokonaan. Kesällä 2015 taka-alalla oleva metsä lainehti vaaleanpunaisena jättipalsamista.
Eversti Pihlaja-angervo on joutunut huomaamaan, että yksikään hänen lähettämänsä tiedustelija ei palaa elävänä takaisin. Lisäksi divisioonaan iski kesän aikana kahdesti salaperäinen, lehtiä riipivä hirviö ja eversti joutui peruuttamaan hyökkäyskäskyn joukkojen toipumiseen asti.
Sitkeästi pihlaja-angervo yrittää kasvattaa uudet lehdet kerta toisensa jälkeen. Kannattaako näin myöhään syksyllä uusien lehtien kasvattaminen? Sen näemme ensi keväänä.
Suurimmat tappiot on kuitenkin kokenut vallattavan alueen luoteisnurkkauksessa leiriä pitänyt Kenraali Tuoksuvattu. Verisiä taisteluita käytiin jatkuvasti keinoja kaihtamatta ja vaaroista välittämättä. Tuoksuvatun joukot saivat kokea karmaisevan kohtalon, sillä vallattava alue sai liittolaisekseen kemiallisia aseita käyttävän suurvallan. Viikonloppuna alkoi tunteja kestänyt vainajien raivaus ja maamiinojen purkaminen. Tässä sodassa on ainoastaan yksi voittaja eikä se ole tuoksuvattu. Maan alle piiloutuneet viimeiset hyökkääjät on määrätty teloitettavaksi ilman armahdusoikeutta saman tien kun uskaltavat rumia naamojaan näyttää. Vallattu alue uudelleenrakennetaan pian ja asutetaan rauhanomaiseen yhteiseloon pystyvillä asukkailla.
Sunnuntaina iltapäivällä ennen vainajien raivausta näytti tältä.
Reilu vuorokausi myöhemmin ovat maisemat avartuneet.
Kivikkorinteen pituus kolminkertaistuu kun pääsen asettelemaan kiviä ja istuttamaan kasveja. Muutama kivi on jo löytänyt paikkansa.
Kasa vainajia odottaa "ruumisautoa" (kunta lupasi hakea juurakot pois). Muuten kaivoin koko alueen itse, mutta isäntä ja naapurin herrasmies tulivat lapioineen apuun viimeisen metrin raivauksessa. Rinteen loppupäässä maa on selvästi savisempaa, joten töitä sai tehdä juurakoiden kaivamisessa.
Meidän ja naapurin tonttien välissä on kaistale kunnan maata. Keskellä on suuri, upea kivi, joka näkyy nyt hyvin. Melkein houkuttaisi jatkaa istutuksia kivelle asti ja tuoda se kunnolla esiin, mutta tulisi vallattua ehkä turhan paljon kunnan maata. Saisikohan kiveä tyrkättyä vähän lähemmäs...?
Ja pieni gallial... savolaispuutarha jatkoi elämäänsä entiseen tapaan vihollisten joutuessa kerta toisensa jälkeen perääntymään.

34 kommenttia:

  1. Hih hih! Ihana kertomus pienen gallial... savolaispuutarhan sinnikkäästä, urhoollisesta taistelusta! Kylläpä teillä on (ollut) vihollisia, ja joka puolella, aargh! Noista yhtäkään ei puutarhassani kasvanut, mikä on suuri ihme, mutta kiitos ehkä kuuluu viimeiselle isännälle, jota ei puutarha voinut vähempää kiinnostaa. Niinpä pihassani ei ollut paljon muutakaan kuin vesakkoa ja nokkosia yms., mikä oikeastaan oli aika hyvä asia.
    Laita ihmeessä oma penkkisi tuohon hienoon kiveen asti, niin sitä saavat ohikulkijatkin ja naapurikin ihailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ei meidänkään tontin edellistä omistajaa hirveämmin puutarhanhoito kiinnostanut. Minun epäonnekseni olivat vain istuttaneet pari kasvia, jotka "pärjäävät omillaan eivätkä vaadi sen kummempaa hoitoa". Vesakon ja nokkosten raivauskin on kovaa työtä, eikä niistäkään pääse välttämättä kertakaivuulla eroon. Kiven eteen tehdyt istutukset olisivat lähinnä naapurin ilona, sillä se on juuri heidän ikkunansa edessä. Umpikadulla ei ohikulkijoita juuri ole. Kylläpä sitä tulisi itse käytyä silloin tällöin istutuksia ja kiveä ihailemassa. Pitää miettiä asiaa.

      Poista
  2. Näin se on. Hyökkäys on paras puolustus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti! Nyt on ainakin hyökätty niin tehokkaasti tuoksuvattuja vastaan, että tuskin tulevat enää takaisin.

      Poista
  3. Huh, onpa teillä ollut paljon taisteluja! Hauskasti kerrottu tarina:)

    VastaaPoista
  4. Täällä länsirintamalla on kahdeksan vuotta käyty väsytystaistelua vuohenkelloa, ruttojuurta, vuohenputkea ja metsäkortetta vastaan. Voittoja vielä odotellaan. 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, meillä ei sentään ruttojuurta ole eikä metsäkortekaan vielä kovin raivokkaasti ole istutuksiin vyörynyt. Etköhän sinäkin vielä selviä voittajana.

      Poista
  5. Eiköhän tuo taistelu ole jo voiton puolella. Minäkin ottaisin kiven ympäristön perennamaaksi. Tuskin ohikulkijat harmistuvat, jos laitat paikan kauniiksi. Jos kunta joskus haluaa alueen omaan käyttöönsä, perennat on helppo raivata pois. Minäkin hoidan pientä siivua kunnan aluetta oman tontin kupeessa. Jos siitä joskus syntyy keskustelua, se on sen ajan murhe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin tuoksuvatun osalta ollaan voitolla selvästi. Eivät varmaan ohikulkijat harmistu, kun ei niitä umpikadulla juuri ole. Pitää harkita kiven ympäristöä vielä. Aidasta on kiven viereen pari metriä matkaa, eli istutusalue laajenisi useamman neliön verran. Hoidettavaa on kuitenkin omallakin tontilla aika reilusti. Naapurin ikkunanäkymät ainakin paranisivat kiven ympäristöä siistimällä ja kasvittamalla, sillä heidän ikkunastaan näkyy suoraan kivelle.

      Poista
  6. Hyvältä näyttää! Ihanasti sait istutuksille uutta tilaa rinteeseen. Aurinkoisia elokuun viimeisiä päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tilaa tuli tosiaan ruhtinaallisesti lisää... ja melkein kaikki on jo täytetty :D Aurinkoista elokuun loppua!

      Poista
  7. Minä surutta ottaisin siivun kunnan maata varjelukseeni ja hoitooni. Virka-asemassani nyökyttelen tyytyväisenä, jos kaupunkilaiset hoitavat itse tonttinsa vierustoja, kun oma kalusto ei riitä pitämään kuin pari kertaa kesässä niittoja kunnossapitona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla alan ihmisenkin näkemys asiaan. Kivi on niin komea, että olisi toisaalta sääli jättää sen ympärys pusikoitumaan, vaikkei se juuri omalle pihalle tai edes pihaantuloon näykään.

      Poista
  8. Joskus pitää hyökätä ihan tosissaan.
    Hauska postaus ja hyvää jälkeä tulee🌿

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tiedä jäljen laadusta, mutta tulee siitä varmasti parempi kuin aiemmin.

      Poista
  9. Sitkeää työtä tuo on. Aika monta vihollista jo siellä saatu kanveesiin. Hyvää työtä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vihollisia riittää vielä vaikka kuinka, mutta tuoksuvattu taisi olla niistä pahin ja näkyvimmällä paikalla.

      Poista
  10. Kautta Teutateksen! Mahtava taisto, kolminkertainen eläköönhuuto voittajajoukkuelle :)

    VastaaPoista
  11. Eläköön valta ja voitto! Minulla on menossa vuohenputken, vuohenkellon ja kanadanvuokon hävitys. keskimmäisestä en tiedä mutta muista olen tällä hetkellä voitolla. Vuohenkellon kanssa teen niin, että kaivan kasvit ylös, putsaan juurakot ja vaihdan mullan, katsotaan auttaako.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuohenkellokin on hankala hävitettävä. Muista kaivaa tarpeeksi syvältä: ainakin meillä osa vuohenkellon varastojuurimötiköistä on todella syvällä ja niistä nousee vain ohuet juuret pintaa kohti. Muutaman kerran olen luullut kaivaneeni koko kasvin pois, mutta varastojuuri olikin jäänyt syvemmälle piilottelemaan. Onnea taistoihin!

      Poista
  12. No, nyt oli sotaisaa! Onneksi selvisit taistelussa voittajana. Onneksi olkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sotasuunnitelma oli kunnossa eikä vastustaja mahtanut mitään.

      Poista
  13. Tuttuja taisteluja ja sotatilaa myös täällä päin Suomea. Sinun taisteluvoitot kuulostavat siltä, että kokonaissota saattaa olla jo voitonpuolella! Onnittelut siitä! Minäkin uskon, että ei kukaan pahastu, jos laajennat istutuksia isoon kiveen asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, voiton puolella ollaan ehdottomasti. Pieniä kahakoita varmasti vielä tulee ympäri tonttia, mutta niistä selvitään toivottavasti helpolla. Sääli olisi jättää isoa kiveä heinikon keskelle pusikoitumaan. Katsotaan, mitä keksin siihen.

      Poista
  14. Minä täällä hihittelen postauksen hauskalle kirjoitustyylille, kolahtaa ihan täysin kun aikoinani luin Asterixia ja Obelixia :D Vaan kyllä se välillä aikamoinen taistelutanner on saada sitkeästi levittäytyvät lajit hallintaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asterixit on luettu täälläkin tarkasti. Välillä tulee tunne, että on jatkuvien hyökkäysten kohteena mutta toistaiseksi mikään ei ole päässyt lopullisesti niskan päälle. Tänään annoin taas yhdelle joukolle sellaisen rökityksen, että eivät varmaan ihan heti ole tunkemassa takaisin.

      Poista
  15. Siitäpäs on aikaa kun olen lukenut mökillä Asterixia, mutta nyt palautuu mieleen! Oletpas ollut ahkerana. Kunnalla ei varmasti ole mitään sitä vastaan, ettet päästä kiveä hautautumaan mihinkään heinikkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kiire päästä eroon vuosikaudet ärsyttäneestä riesasta. Keksinkin jo jonkinlaisen suunnitelman kiven ympäristöön ja naapuritkin näyttivät sille vihreää valoa. Pitää vain jossain välissä saada sopiva tarmonpuuska heinikon kitkentään.

      Poista
  16. Sotajalalla olet ollut, ankarimman kautta! Vuohenkello on oikea pirulainen, juurentynkiä jää joka kerran ja pikkuinenkin pala saa kasvin uudelleen yrittämään. Mutta eivät tiedä, että me puutarhaväki olemme sitkeää sorttia! Istutukset isolle kivalle asti vaan! (minulla kasvaa kaikki alppiruusut kunnan puolella, ihmettelen, jos haluavat tulla ne metsänlaidasta poistamaan:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sota jatkui eilen toisella puolella tonttia. Jäin nyt tuhoamisvimman koukkuun suuressa voitonriemussani :D Aika paljon vaaditaan vuohenkelloltakin, jos meinaa päästä pation perustusten ja betonilaattojen läpi. Pitää vain yrittää hävittää jossain vaiheessa viimeisetkin yksilöt vielä muualta tontilta ennenkuin alkavat hyppiä silmille. Toivotaan, että alppiruususi saavat jäädä paikoilleen, vaikka ovatkin pienijuurisina siirrettävissä. Minä laitan kiven lähelle ainoastaan sellaisia kasveja, minkä yli voivat ajaa surutta, jos vaikka tarvitsee päästä metsäkoneella metsää raivaamaan. Pitää vain suunnitella mitä se sitten olisi.

      Poista
  17. No on siulla ollu taisteluu! Haa, miullakin on tuota vuohenkelloa, pittääkin olla varpaillaan sen kanssa. Kellokukat taitaa olla monetkin kovia levviimään. Mie taisin voittoo sen revonpapu taistelun. Ahkerasti oon seurannu vieläkö ilimestyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan tuossa vatukossa muutamaksi tunniksi kaivamista ja taistelut jatkuvat vielä muiden vihollisten kanssa. Kissan- ja harakankello sekä karpaattienkello ovat oikeastaan ainoat kellokukat, joista minulle ei tule kylmiä väreitä. Vuohenkello varsinkin on aivan mahdoton riesa väärään paikkaan levitessään. Onnittelut revonpavun voittamisesta!

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!