Kukkakimppuja äideille

Äitienpäivää on vietetty ainakin täällä pihapuuhissa ja siinä samalla kamera on räpsinyt kuvia ympäri pihamaata. Edellisen, puutarharönttösten täyttämän jutun vastapainoksi tuleekin nyt kuvasatoa suloisista kukkakimpuista, joita tänä äitienpäivänä meiltä löytyi.

Tarhakylmänkukka muistuttaakin ihan kukkakimppua. Taustalla kukkii kirjokevättähtiä.

Aurinkopenkistä ja luumutarhasta löytyy tämän hetken runsainta kukintaa. Suunnataan seuraavaksi luumutarhaan ja jätetään aurinkopenkki loppuun. Luumutarhassa pääosassa ovat nyt violetin eri sävyt mutta vaaleanpunainenkin sopii kaikkialle ja sitä löytyy esikoista ja pystykiurunkannuksista.

Pystykiurunkannus 'Beth Evansin' kaverina on ripaus valkoista posliinihyasinttien muodossa.

Ensimmäistä kertaa kukkiva esikon siementaimi yllätti hempukalla värillään.

Tähtisahrami 'Ruby Giant', kevätsahrami 'Pickwick', pikkuisen kevättähtiä ja pari huhtikurjenmiekkaa.

Huhtikurjenmiekka 'Purple Hill' ja 'Blue Hill'. Ei liene epäilystä, kumpi on kumpaa.

Viime syksynä mesimarjapenkin laitaan kipatut ämpärinpohjat.

Purple ja Blue Hill -kurjenmiekkasekoituksen täsmällisesti erilleen osuneita värejä olen jo naureskellut ennenkin täällä blogissa. Nyt sattui toinen hauska osuma, sillä viime syksynä aurinkopenkistä jaettuja kukkasipuleita ympäri pihamaata lykkiessäni onnistuin istuttamaan yhteen kohtaan vaaleanpunaiset ja -siniset kevättähdet erilleen toisistaan. Sitä en tiedä, mistä posliinihyasintti ja lehtoesikko olivat eksyneet sekaan kun ei niitä kovin lähellä kasva. 

Kevätsahrami 'Jeanne d'Arc' ja idänsinililja ovat ihan tarkoituksella vierekkäin.

Tämäkin esikko on omatoimisen risteytymisen lopputulos. Sen kukissa on hentoista liilaa kuviointia.

Jouluruusu 'Hello Amber'.

Ensimmäiset narsissit kukassa.

Luulin muutama päivä sitten, että yksikään narsissi ei ole selvinnyt narsissikärpästen hyökkäyksiltä mutta kaksi mätästä Tête-à-Tête -kihlanarsisseja ponnahti supernopeasti esiin ja aloitti kukkimaankin melkein saman tien. Veikkasin ensimmäisten narsissien kukkivan 15.5 ja pelkäsin, että se olisi liian aikaista mutta ensimmäinen tete olikin auki jo 9.5. illalla. Kuusi päivää etuajassa. Olenkohan muuten istuttanut ne liian syvälle kun ovat noin maanrajassa? Jos siinä onkin selitys sille, miten narsissikärpäset eivät ole syöneet niitä? Eivät ole jaksaneet kaivautua niin syvälle. Muista narsisseista ei vielä tänään näkynyt lehdenkärkeäkään.

Huhtikurjenmiekka 'Frozen Planet' ja vaaleanpunainen kevättähti.

Mihin lie ovat hävinneet loput jääplaneetat? Viime syksyn suuressa mylläyksessä ovat varmaan levittäytyneet ympäri pihamaata ja vain nuo kaksi jäivät lähelle entistä paikkaansa. Toivottavasti muut eivät ole kuitenkaan hävinneet ihan lopullisesti.

Loppuun vielä jättikimppu kevätkukkaniityltä.

Onnea kaikille äideille!

Ennen ja jälkeen

Kylläpä taas maisemat muuttuivat nopeasti, kun toissapäivää vertaa eiliseen. Kuvat tosin ovat vasta tältä päivältä, sillä eilen kaikki pienet kevätkukkijat olivat hautautuneet umpsukkeluksiin hangen alle eikä niitä näkymiä ollut alkuunkaan mielekästä kuvata.

Huhtikurjenmiekoista kukkii jo muutama 'Harmony' sekä ensimmäinen 'Alida' (tuo vaaleampi).

Perkasin syksyllä perusteellisesti huhtikurjenmiekkojen kasvualueen, sillä niiden sekaan oli eksynyt heinää ja vähän muitakin rikkaruohoja. Ainakaan kurjenmiekkoja perkaaminen ei näyttänyt häiritsevän, sillä niitä nousee tasaisesti joka puolelta ja ensimmäiset jo kukkivatkin. Niiden sipuleita riitti levitettäväksi myös muualle ja tietysti upottelin niitä "hiidenkiven'' toisellekin puolelle kivikkorinteen yläosiin. Muutamia kukkii jo sielläkin ja versoja nousee mukavasti aika laajalta alueelta. Minusta ne sopivat oikein mukavasti myös kivien sekaan.

Vasemmalla 24.4, oikealla samat kukkaset hieman eri kulmista 26.4. aamupäivällä.

Kevättähtien veikkasin kukkivan jo 16.4. mutta ensimmäinen avautui vasta 23.4. Viikolla huti ja melkein heti kun ensimmäiset uskalsivat aloittaa kukinnan, tuli märkä ja jäinen peitto päälle. Melkein säälittää pienten kukkien puolesta mutta onneksi kevätkukat ovat sitkeitä ja tottuneita vaikka millaisiin säänvaihteluihin. Tähtisahrami 'Ruby Giantia' oli jo pari isoa mätästä komeasti kukassa mutta niin nekin vain joutuivat vetämään kukkansa suppuun ja odottamaan poutaisempaa keliä.

Ylärivissä kevättähdet, alarivissä ensimmäiset kultasahrami 'Romancet' sekä tarhakylmänkukat.

Kollaasin alarivissä eivät sentään olleet sahramit joutuneet muodonmuutosleikkiin ja muuttuneet vuorokaudessa kylmänkukiksi. Kummassakaan ei vain ollut tänään mitään kuvattavaa: pikkuruiset sahramit olivat kokonaan lumen alla eikä kylmänkukistakaan nähnyt juuri mitään. Niiden karvainen pinta keräsi selvästi tehokkaammin lunta päälleen kuin vaikkapa kurjenmiekkojen terälehdet. Pääsivät siis kumpainenkin blogiin lumettoman päivän kuvina. Pelkäsin jo keltaisen nurkan krookusten joutuneen kokonaan myyrien suihin mutta olipa ainakin pari pientä rypästä säästynyt. Jospa niitä vielä jokunen nousee kunhan pääsevät esiin päivänliljojen viimevuotisten lehtien seasta. Vaikeaa olisi ollut tarhakylmänkukankaan nousta kovin suuren lehtimassan ylle, kun katsoo kukkavarren pituutta. Hassusti nuo ensimmäiset kukat aukesivat melkein maanpinnan tasalle. Toivottavasti se kertoo vain koleasta säästä eikä siitä, että myyrä olisi mutustanut siltä juuret olemattomiin.

Takapihalla tähtisahramit 'Barr's Purple' ja valkoiset posliinihyasintit ovat aloittaneet kukinnan.

Tässä ennen-kuva.

Kuten kuvasta näkyy, niin jälkikompostorimme alkoi olla jo vähän turhan heppoisessa kunnossa. Ilman ympärille kieputettua narua, kepakoita ja raudoitusverkon jämäpaloja koko kompostori leviäisi palasiksi eikä tyhjennysluukku pysyisi hetkeäkään kiinni. Koska tyhjennysluukusta, kannesta ja takakappaleestakin puuttui myös pieniä palasia, päätimme hankkia uuden kompostorin sen tilalle ja siirtää tuon johonkin kevyempään käyttöön. Uusi kompostorikaan ei ole lämpöeristetty mutta sentään siinä on sentään pohja ja kansi, joka ei aukea tuulessa. Olen istuttanut yleensä kesäksi jälkikompostoriin kurpitsan ja välillä jotain muutakin mutta pitää nyt vielä tutkailla, miten tähän uuteen tekisi. Täyttöaukko on sen verran pienempi, vaikka koko yläosan ottaisi irti, ettei siihen ainakaan montaa kasvia mahdu. Ehkä yksi kesäkurpitsa tai muutama köynnöstävä kasvi, jotka voi ohjata viereiseen raudoitusverkkoon. Ihan mukavasti uudessa kompostorissa lähti kuitenkin vanhassa jälkikompostorissa ollut massa lämpenemään kun laitoin pikakompostorista puolivalmista tavaraa sekaan.

Ja tässä jälkeen.

Uusi kompostori oli pohjamitoiltaan edellistä jonkun verran leveämpi, joten kompostorin etureuna jäi tyhjän päälle killumaan. Omasta "sekatavarakaupasta", eli metsästä edellisen asukkaan rakennusjätekasoilta löytyi pari sopivanpaksuista betonilaatan kappaletta, joilla sai etureunaan riittävästi täytettä. Kompostorin ilmankierto hoituu ilmeisesti tyhjennysluukun alla olevan ilmanottoaukon kautta ja nyt se on ainakin on kunnolla avoinna. Saa nähdä, miten paljon myyriä alkaa vilistä samaisen aukon kautta mutta pääsivätpä ne halutessaan siihen edelliseenkin kompostoriin, jossa ei ollut edes muodon vuoksi minkäänlaista pohjaa. Ei tuohon kuitenkaan tuoretta keittiöjätettä laiteta, vaikka kompostori mukana tulleen lappusen mukaan soveltuisi niillekin. Sentin ilmareiät pohjassa eivät minusta ole riittävän pieniä estämään myyrien ja hiirien pääsy kompostoriin. Ehkä tuohon etureunan koloseen voi askarrella palasen tiheäsilmäistä verkkoa, jos herää epäilys jyrsijähotellista kompostorin alla. Kompostorien luona puuhaillessa tuli samalla kaiveltua niiden edestä muutama paksujuurinen voikukka ja muitakin rikkaruohoja pois.

Skillat "vaahtokylvyssä".

Meillä on edelleen muutamia senttejä lunta maassa, vaikka tänään on hetkittäin aurinkokin pilkistellyt. Välilä tosin satoi uutta räntää päälle mutta tuleepahan edes pikkuisen kosteutta maahan. Kurjalla kelillä ei ulkopuuhissa oltu mutta sisätiloissa purkkimäärä lisääntyi melkoisesti, kun koulia taimia. Olisi pitänyt ottaa taimipöydistäkin ennen ja jälkeen -kuvat.

Viikontakaiset puuhat

Viime viikonlopun aurinkoinen sää houkutteli viettämään joka päivä tuntikausia ulkopuuhissa mutta raportointi jäi vähän kesken ajanpuutteen vuoksi. Kevääseen totta vie toivoisi muutamaa ylimääräistä tuntia per vuorokausi! Ja ehkä myös joka viikolle kahdeksatta päivää, joka tietysti olisi aina vapaapäivä ja mielellään vielä puutarhalle pyhitetty sellainen. Viikonlopun kaksi päivää ei riitä keväällä millään, vaikka meillä olikin viime viikonloppuna vielä maa niin jäässä, ettei päässyt kitkemään tai muutenkaan penkomaan mitään. Onneksi oli runsain määrin muutakin puuhasteltavaa.

Risusavottaa riitti: etualalla eri paksuisia oksia lajiteltuna sekä laaduntarkastaja, taustalla käsittelemätön risukasa.

Liiterin katolle kurkottelevan vaahteran kaatamisen myötä haketin sai laulaa tovin jos toisenkin. Sain innostettua lapset avukseni ja risusavotassa vierähtikin mukavasti parituntinen. Lapset olivat jo pääsiäisviikonloppuna raahanneet suurimman osan sahatuista oksista kasaksi, jota nyt lähdimme purkamaan. Kuopus karsi oksasaksilla isommista oksista sivuhaarat, jotka minä jatkojalostin ohuemmiksi tukikepeiksi ja hakettimen syötäväksi. Esikoinen syötti tukikepeiksi kelpaamattomat risut hakettimeen. Lopuksi olimme kaikki kolme hakettimen ääressä. 

Kasat kasvoivat kunnes hakettimen johto irtosi melkein urakan lopussa.

Jätelavalta (tai mistä lie kaatopaikkakuormasta) "pelastettu" hakettimemme nielaisee pistokkeen laitteenpuoleisen osan sisäänsä aina kun johtoa yrittää laittaa kiinni. Siksipä johtoa ei olekaan tarkoituksella irrotettu haketuksen päätteeksi laitteesta mutta ilmeisesti työn tuoksinassa johto pääsi löystymään hiljalleen kunnes tipahti sitten kokonaan irti. Tuli pakkotauko seuraavaan päivään, jotta isäntä ehti kaivella osat esiin koneen syövereistä ja asennella piuhan takaisin paikoilleen. Kolmirunkoisesta vaahterasta tuli polttopuun lisäksi mukava kasa järeämpiä tukikeppejä ensi talven jänisverkkoja varten, muutama paksumpi runko kukkapenkkien reunuksiin, iso kasa mm. tomaateille ja herneille käypäisiä tukikepakoita ja kolme kottikärryllistä ensiluokkaista haketta. Vaahteran puuaines oli suorastaan täydellistä meidän hakettimelle: oksat menivät sekä parin sentin pätkiksi että halkeilivat myös pituussuunnassa säikeisiksi. Levittelin hakkeet muovin päälle nurmikolle kuivahtamaan loppuun ennen kuin säkitän ne varastoon. Kompostoria mätänemään lähtenyt puuhake ei varmasti haittaisi mutta haju ei välttämättä ole varastossa kovin kiva asia.

Vaahterahaketta.

Oksista jatkoin vähän ohuempiin korsiin. Olen silputtanut aikamoisen määrän perennanvarsia suoraan kukkapenkkeihin mutta tarjonta oli nyt suurempaa kuin kysyntä, joten yksi huojuva kasa kottikärryn kyydissä odotti myös puutarhakompostoriin pääsyä. Koska routaisissa kukkapenkeissä ei ihmeitä voi tehdä, päätin sulloa myös paksummat perennanvarret hakettimen läpi ja talloa loput vanhassa vannassa silpuksi. Kukkurallisesta kottikärryllisestä tulikin noin 70 litraa oikein hyvää kompostin seosainetta, jonka sulloin suoraan vanhoihin multasäkkeihin ja vein ulkovarastoon karkeamman hakkeen ja biohiilisäkkien seuraksi. Nyt saa tehdä tarpeen mukaan sopivan seosaine-cocktailin joko lämpö- tai puutarhakompostoriin ja kottikärrykin vapautui muihin puuhiin.

Vähän tuli mieleen etelän maiden viinintallojat tästä touhusta. Ehkä heillä ei ole multaisia kumppareita jaloissaan...

Lapsille oli muutakin puuhaa kuin haketushommia. He saivat pestä sekä sadevesitynnyrin että lavakauluksen pleksikannen ja sehän vasta lystiä oli. Kyllä tuli pestyä pintojen lisäksi myös pleksin onkalot niin, että vesi suihkusi paineella kannen sisällä. Isäntä ja lapset pesivät myös pation laatoituksen ja isännän kanssa putsattiin liiterin nurkan IBC-kontista leväkasvustot kunnes myös painepesuri otti ja hajosi. Tai toimisihan se muuten mutta vesi alkoi valua laitteen sisältä siihen malliin, että arvelimme viisaammaksi lopettaa siltä erää. Sähkö ja vesi eivät ole kovin hyvä yhdistelmä, jos jompikumpi ei pysy omalla puolellaan.

Tynnyri piti pestä myös ulkopuolelta. Takana kuivumassa olleet hakkeet eivät välttämättä säilyneet ihan kuivina...

Lavakauluksen kansi sai kuivua kasvimaalla.

Talven aikana olin unohtanut autuaasti, että yksi lavakauluksista on pikkuisen suurempi kuin muut. Ja tietysti juuri sen lavan päälle minun piti se kansi lätkäistä. Tuuletus on ainakin kunnossa eikä tule liian kuuma ensimmäisille ötiäisille, jotka mullan alla ehkä heräilevät. Samalla kun kasvimaalle tuli mentyä, niin tutkin tietysti myös, onko kasvimaalla tapahtunut mitään. Lavat olivat sulaneet vähän syvemmälle kuin maa muualla ja harkitsinkin vähän, josko sinne jo voisi kylvää jotain. Jäi kuitenkin tekemättä, vaikka ilmasipulit olivatkin jo heränneet.

Ilmasipulit ovat sekä heränneet että paleltuneet. Mitäs lähtevät liian aikaisin kasvuun.

Ilmasipuleita katsellessani huomasin saman lavan toisella laidalla sipuliryppään, jota siinä ei syksyllä kasvanut. Ensin luulin, että ilmasipulit ovat lähteneet maailmanvalloitukseen mutta sitten muistin, että istutin viime keväänä salottisipuleita muiden kasvien sekaan vähän sinne sun tänne siinä toivossa, että edes joku kasvaisi. Suurin osa joutui sipulikärpästen hyökkäyksen kohteeksi ja loput tuleentuivat ennen kuin olivat kasvaneet juurikaan istukkaita suuremmiksi. Yritin noukkia kaikki pois sitä mukaa kun huomasin niiden tuleentuneen tai olevan kärpästentoukkien hampaissa mutta ilmeisesti yksi rypäs oli jäänyt hyvin piiloon. Jännityksellä odotan, tuleeko siitä ruokasipulia vai kukkia.

Viimevuotinen salotti(?)sipuli.

Viikonloppuun mahtui myös paikallisen Hankkijan kevään avajaiset, joissa kävin lasten ja Karon kanssa pyörähtämässä. Lapset lähtivät mukaan lähinnä täytekakun ja pomppulinnan houkuttelemina mutta innostuivat myös myymälään järjestettyyn pääsiäismunajahtiin, josta saivat palkinnoksi sukulakut. Karo herätti ansaittua ihastusta sipsuttamalla väkijoukossa ja väsyi reissusta niin, että nukkui tyytyväisenä puolet loppuillasta. Kasviostoksia en tehnyt mutta mukaan tarttui kaksi linnunpönttöä, multaa ja kaaliverkko, joka saisi olla tukevampaa tekoa kuin edellinen, joka repeili silpuksi jo ennen kuin ensimmäinen kesä oli takana. Uusille harsoillekin olisi ollut tarvetta mutta en löytänyt vahvempia, UV-suojattuja harsoja. Tähän puutarhaan ei saa eksyä enää yhtään halpaa haperoharsoa, joka ei kestä edes yhtä kesää hapertumatta.

Isompi pönttö mm. kirjosiepolle ja talitiaiselle, pienempi kuusi-, töyhtö- ja hömötiaiselle.

Meillä ei vielä viikko sitten kukkinut juuri mitään mutta ensimmäiset leskenlehdet löytyivät jo vaaleajouluruusun kaveriksi. Esikoistakin ensimmäinen oli jo melkein kokonaan aukaissut kukkansa. Lämpö sai posliinihyasintit ja idänsinililjat nousemaan vauhdikkaasti ja löysin niistäkin sunnuntai-iltana paljon nuppuja. Hyvä vain, että kukkia alkaa heräillä, sillä näimme ensimmäisen sitruunaperhosen liihottelevan pikaisesti ohi. 

Sitruunaperhosesta en saanut kuvaa, mutta etanahaiskiainen oli kömpinyt betonilaatan päälle.

Kimalaisia ei vielä viikonloppuna näkynyt mutta viikolla niitä jo pörräsi muutamia. Keväällä hankkimani loistoesikko ja kellarista tuodut asuurihelmililjat ovat jo kukkimisensa kukkineet ja loput kellarissa talvetetuista sipulikukista ovat vasta kasvussa. Koska kukkii? -haasteen kevättähdet ja huhtikurjenmiekat eivät kukkineet vielä tänäänkään, vaikka veikkasin niiden aloittavan jo eilen. 19.4. veikkaamani skilla sen sijaan saattaa jopa osua kohdilleen, jos ei aukea jo huomenna. Jännää! Posliinihyasintit ovat aloittaneet ilmeisesti eilen, sillä tänään niitä oli jo useita auki. Eilen minulla oli hulppea 12 tunnin työ-/opiskelupäivä +tunti yhteensä matkoihin, joten enpä ehtinyt puutarhaa edes ajatella. Rehellisesti sanottuna tänään on vähän jo hapottanut ja rauhallinen viikonloppu tulee totisesti tarpeeseen!

Ensimmäiset posliinihyasintit kukkivat.

Seuraavaan postaukseen tulee varmasti enemmänkin kukkia. Pikaisesti kävin töiden jälkeen puutarhakierroksella ja useammastakin paikasta löytyi jo väripilkkuja ja nuppuja ajankohtaan nähden runsain määrin.

Kukkakimppuja äideille

Puutarhasta löytyi vaikka miten paljon kukkakimppuja. Maljakkoon en niitä raskinut kerätä, sillä kuvinakin ne ilahduttavat suuresti.

Posliinihyasintit tekivät tänä vuonna komeita kukkakimppuja.

Luumupuu 'Kuntalan' juurella eivät tänä vuonna pikkuiset 'Barr's Purple' -tähtisahramit kovin runsaasti kukkineet mutta onneksi posliinihyasintit paikkasivat kukkavajetta tekemällä oikein pörheät kukinnot. Salamatkustajana tullut puhtaan valkoinenkin oli komistunut sitten viime kevään. Toisen luumupuun, 'Laatokan Helmen' vierellä on paljon siniliilaa, sillä siellä kukkii rypäs isokevättähteä, tähtisahrami 'Ruby Giantia' sekä ensimmäisiä huhtikurjenmiekkoja. Niiden lajike saattaa olla 'Blue Hill' mutta varmuutta ei ole. Istutin ne nimittäin 'Harmonyna' ja sitähän ne eivät ainakaan ole. Kauniita ovat joka tapauksessa.

'Laatokan Helmen' vieressä on sininen sekakimppu.

Pystykiurunukannus 'Beth Evans' tekee punaisia kimppuja.

Sinivuokko taitaa olla aika perinteinen äitienpäiväkukka.

Olen iloinen, että kaikki kolme sinivuokkoani ovat hengissä ja kaksi kukkiikin jo ihan nätisti. Kuvassa on niistä isompi. Isomman kukat ovat tasaisesti kuusiterälehtisiä mutta pienempi oli tehnyt yhden kukan, jossa oli peräti kahdeksan terälehteä. Muissa sen kukissa oli kuusi tai seitsemän terälehteä. Jokohan ensi vuonna myös pienin taimista kukkii?

Esikoissakin oli pieniä kukkakimppuja, vaikka niiden runsain kukinta on vasta tulossa.

Mutta mikäs se tämä minikimppu on?

Pensasryhmään oli eksynyt jotain pientä ja söpöä. Luulin sitä ensin valkoiseksi idänsinililjaksi mutta kukat katsovat suoraan taivasta kohti toisin kuin parin metrin päässä olevalla mättäällä ja kärhökaaripenkissä kasvavilla lajitovereilla. Kukkien alapinnallakin on hienot vihreät raidat. Muistin vasta myöhemmin eräänä vuonna kellarissa talvettamani nuokkutähdikit, jotka ehkä saattoivat sittenkin olla jotain muuta tähdikkiä (turkintähdikkiäkö?). Moni oli saanut väärää lajiketta sinä syksynä kun minäkin nuo ostin. Istutin tähdikit muistiinpanojeni mukaan kärhökaaripenkkiin mutta ei olisi ensimmäinen kerta, kun muistiinpanot ja todellisuus eivät kohtaa.

Hyasintit alkoivat aueta 7.5.

Koska kukkii? -haasteen viimeinenkin veikkaus meni reilusti pieleen, sillä hyasinteista aukesi ensimmäinen kukka 7.5. Veikkasin niiden kukkivan vasta 16.5. Hyytävän kylmä viikko hidasti nuppujen aukeamista sen verran, että hyasintit taisivatkin osua lähimmäksi arvaamaani kukinta-aikaa. Tosin nuppujaan aukovat nyt ainoastaan jouluhyasinteiksi ostetut yksilöt. Varsinaiset puutarhahyasintit ovat todella paljon hitaampia kasvussaan. Osa niistä on vasta pilkistelemässä maan rajasta ja pidemmälle ehtineissäkin nuput ovat vielä tiukasti lehtien suojissa. Mistähän ero mahtaa johtua? Olenko istuttanut jouluhyasintit lähemmäs pintaa vai onko niillä muuten vain tapana herätä aikaisemmin?

Aurinkopenkin kevätkukkaniittyä.

Aurinkopenkin kevätkukkaniityllä kurjenmiekkojen kukinta alkaa olla loppusuoralla. Myöhäisemmissä 'Frozen Planeteissakin' osa kukista on jo kuihtunut. Kevättähdet kukkivat vielä hetken aikaa, tosin vaaleanpunaiset ovat jo haalistuneet melkein valkoisiksi. Seuraavana kukintavuoron ottavatkin eriväriset hyasintit. Tänä vuonna valkoiset olivat nopeimpia mutta on siellä jokunen vaaleanpunainen, sininen ja purppurainenkin tulossa. Kellarissa talvehtineista vaaleankeltaisista 'Gipsy Princess' -hyasinteista puolet istutin myös kevätkukkaniitylle. Loput laitoin kärhökaaripenkkiin, johon olen myös istuttanut jouluhyasintteja.

Ensimmäiset tarhakylmänkukat alkavat pian aukoa karvaisia nuppujaan.

Tarhajouluruusu 'Hello Amber' on jäänyt kovin matalaksi.

Jouluruusuilla on usein tapana nuokuttaa kukkiaan alaspäin ja tehdä siten niiden kukkien kuvaamisesta varsinaista maassa möyrimistä. 'Hello Amberin' kukat ovat niin matalissa varsissa, että jos ne nuokkuisivat, kameralle pitäisi kaivaa kuoppa kukan alle. Onneksi kukat siis katsovat taivasta kohti, niin ei tarvitse häiritä sen juuria kaivuuprojekteilla. Melko matala Amber on joka kevät ollut, mutta nyt se on kyllä minusta tehnyt ennätyksen. Vai onko kyse jo rimanalituksesta? Kukkia on kuitenkin hurjan paljon tulossa, joten Amber lasketaan ehdottomasti äitienpäivän kukkakimpuksi.

Korkeimmassa, peräti viisisenttisessä varressa komeileva kukka.

Kovin korkea ei ole vaaleajouluruusukaan mutta sentään kolme-neljä kertaa Amberia korkeampi.

Yritin laskea vaaleajouluruusun kukkia ja nuppuja mutta luovutin viidenkymmenen kohdalla. Huhtikuun lopun kovempi pakkasyö rusketti osan kukista mutta sen jälkeen juuresta on noussut koko ajan lisää nuppuja. Tämä yksilö on ihan älytön kukkimiskone! Muutama kuihtumassa oleva kukka on saanut todella kauniin vaaleanpunaisen sävyn.

Vaaleanpunainen kukka valkoisten seassa on liikuttavan söpö.

Ihan oikeassa leikkokukkakimpussa on mm. pioni, neilikoita, gerbera ja inkaliljaa.

Näiden kukkakimppujen myötä toivotan kaikille äideille ihanaa äitienpäivää!

Huteja toisensa jälkeen

20.4. löytyivät ensimmäiset kukkivat lehtoimikät.

Nyt voi sanoa jo suoraan, että tänä keväänä Koska kukkii? -haasteen arvaukset menivät omalta osaltani niin metsään kuin mahdollista. Nytpä tiedän, että vähempi lumimäärä tarkoittaa myös täällä aikaisempaa kevättä, olipa maa roudassa tahi ei. Veikkasin lehtoimiköiden kukkivan vasta 8.5. mutta niitäpäs oli jo 20.4. monta kukassa. Olin pääsiäisen aikaan muutaman päivän poissa kotoa, joten en tiedä tarkkaa päivää, milloin ensimmäiset kukat aukesivat. Joka tapauksessa viikkotolkulla ennen kuin ennustin. Toisella puolella pihaa varjoisessa kohdassa olevat lehtoimikät ovat myös jo alkaneet nousta, joten tuskinpa nekään viitsivät himmailla sinne toukokuulle saakka.

Sinivuokotkin olivat samana päivänä kukassa.

Sinivuokkojen veikkasin kukkivan hieman aiemmin, 6.5. mutta niinpä vain nekin olivat jo 20.4 kukassa, elleivät jopa päivää aiemmin. Posliinihyasinttien piti kukkia 25.4. mutta ensimmäiset niistä aukesivat 16.4. Ei nyt sentään kahta viikkoa mennyt se pieleen. Ensimmäisistä hyasinteista löysin jo nuppuja pilkistelemässä ja niidenhän veikkasin olevan kukassa vasta 16.5. Hupsista vaan, miten pahasti huti nämä veikkaukset nyt menevätkään tänä keväänä.

Posliinihyasintteja oli 21.4. jo monta kukassa. Siementaimia on oikein mukavasti ympärillä.

Tarhajouluruusukin raottelee ensimmäisiä nuppujaan, vaikka sen piti kukkia vasta 16.5.

Tänä keväänä kevät- eli uuden termin mukaan huhtikurjenmiekat eivät olleetkaan nousemassa ensimmäisten joukossa ja niiden kukintaakin joutui odottelemaan paljon normaalia kauemmin. Nyt nekin ovat alkaneet päästä vauhtiin. 20.4. illalla oli vasta pari auennut, joten en sentään menettänyt niiden osalta kovin paljoa kukinnan ensihetkistä. Heti seuraavana päivänä iltapäivästä kurjenmiekkoja oli jo useita auki yhdessä ryppäässä ja pari yksittäistä vähän matkan päässä.

Tämä rypäs 'Harmonya' (tummempi) ja 'Alidaa' kukki 21.4.

Yleensä aurinkopenkin kevätkukkaniityn "siivoaminen" on viivästynyt siihen saakka, että kukkia on jo paljon auki. Nyt ehdin silputtamaan maksaruohojen ja tiukukärhö 'Arabellan' viimevuotiset varret ilman että tarvitsi varoa kevätkukkijoiden nuppuja ja kukkia. Virkistävä kokemus sekin. Paksuimmat maksaruohojen varsista vein puutarhakompostoriin, kuihtuneet kukinnot silputin kukkapenkkiin. Huhtikurjenmiekkoja näytti alkuun nousevan huolestuttavan harvakseltaan mutta päivien edetessä niitä on alkanut pilkistellä sieltä sun täältä. Kevättähtiäkin on noussut mukavasti ja ensimmäisten nupuissakin näkyi tänään jo väriä. Huomenna varmaan alkavat aueta.

Kevättähti-kurjenmiekkaniitty ei vielä kovin runsaalta näytä tässä vaiheessa mutta nyt se on siivottu.

Pääsiäismaanantain käytin suurimmaksi osaksi puutarhatöihin. Sain (summittaisen haahuilun lisäksi) muutamasta kukkapenkistä talventörröttäjiä silputtua, loput hortensiat leikattua, pikkuisen kitkettyä, pikakompostorin tyhjennettyä ja vähän puutarhakompostiakin kärrättyä. Kukkapenkkien siivous on täällä sen verran suurpiirteistä touhua, että vanhanaikaisempi puutarhuri saisi hengenahdistusta ja sydämentykytyksiä. Silputan suurimman osan niille sijoilleen joko käsin murskaamalla tai saksimalla, myöhemmin heräävät puskat (kuten osan jaloangervoista) tunnustan osittain talloneeni murskaksi. Pöyhin myös viimevuotista törkyä sen verran, että löydän niiden seassa mahdollisesti piileskelevät lehtokotilot. En ota stressiä, jos joku kotilo jää löytämättä. Tuskin ihan älytöntä tuhoa saavat tänäkään vuonna aikaan. Ferramolia aion ripotella pahimpiin riskipaikkoihin kunhan joudan ja lapsetkin on taas lahjottu kotilojahtiin. Pleikkari- tai kännykkäaika on yllättävän hyvä motivaattori. Esikoinen muuten löysi jo pienen munaryppäänkin, vaikka suurin osa löytämistämme kotiloista on ollut vielä talvehtijoita (="ovi" kuoren suulla kiinni).

Jaloangervoja ennen ja jälkeen siivouksen. On sieltä välistä kitketty vähän lemmikintaimiakin.

Puutarhakompostorin valmiimmalla puolella oli jo aika hyvää multaa kukkapenkkeihin kärrättäväksi. Ihan reunoissa ja pinnalla oli pidempiä korsia mutta nekin olivat jo niin hapertuneet, että ihan hyvin voisivat mennä kukkapenkin katteeksi. Ensimmäiset kärrylliset menivät kuitenkin aurinkopenkin näkyvimpiin kohtiin, joten siirsin karkeamman maa-aineksen erilleen ja kärräsin sinne vain silmämääräisesti multavamman näköistä kompostia. Taka- ja sivupihalle voi hyvin viedä vähän keskentekoisempaakin kompostimultaa katteeksi.

Melkein puolet puutarhakompostorista oli jo sulanut.

Kunhan puutarhakompostori on tyhjä, siirrän vierestä viimevuotisen kitkentäjätteen Biolaniin jatkokypsymään ensi kesää varten. Siinä vaiheessa onkin sitten tiedossa taas reissu kollegan heppatallille hakemaan muutama säkki pollen parasta. Pikakompostorin tuotoksen kerään talven aikana jälkikompostoriin. Ihmettelin jo talvella sitä, onko meiltä tullut normaalia vähemmän biojätettä kun jälkikompostori on täyttynyt niin hitaasti. Vai olisiko suunnilleen koko talven käynnissä pysynyt pikakompostori syönyt jätteet tehokkaammin kuin aiempina talvina? Oli syy mikä hyvänsä, jälkikompostori on nyt hädin tuskin puolillaan, kun normaalikeväänä siinä on 2/3 tai jopa 3/4 osaa täynnä tässä vaiheessa kevättä. Siihen ei ole tarvinnut lisätä kuin muutama lapiollinen hepankakkaa sekä puutarhakompostia ja ihan pikkuisen puhdasta säkkimultaa päällimmäiseksi ennen kesäkurpitsan istutusta. Nyt kompostori on niin vajaa, ettei sinne ihan noin vain istuteta mitään.

Jopas jäi vajaaksi. Seosaineena on käytetty karkeaa haketta, mikä näkyy vielä selvästi massan joukossa.

Suunnittelin istuttavani tänä vuonna jälkikompostoriin myskikurpitsan, sillä tavallinen iso kukkaruukku oli sille viime vuonna aivan liian pieni eikä meillä ole hirveästi vapaata kasvimaatilaakaan kookkaaksi kasvavalle kasville. Jälkikompostorissa sille olisi kukkaruukkua paremmin multatilaa ja se saisi luikerrella versonsa viereiseen raudoitusverkkoon ihan rauhassa. Ihan täynnä maata kompostorin ei sille tarvitsisi olla mutta ei kasvia viitsisi ihan kompostorin puoliväliin istuttaa. Ei kai auta kuin kärrätä puutarhakompostorista enemmän multaa täyttämään vajausta.

Viime syksynä kaadettu syreeninrunko vähän siistittynä.

Syreenin oksakasan ohi kävellessäni päätin vilkaista nopeasti, saisiko niistä jotain aikaiseksi. Leikkasin syreeneitäni vuosittain, joten ne olivat runsaasti haaroittuneita eikä niistä siksi oikein ole kukkapenkin reunuksiksi. Otin yhden rungoista erilleen ja tutkailin, saisiko siitä köynnöstukea aikaiseksi. Aika paljon siitä sai saksia ja sahata ylimääräisiä oksia pois ja vähän sitoa paria narulla lähemmäs toisiaan, mutta voisi siinä ainesta yhteen paputukeen olla tai miksei vaikka kärhöillekin väliaikaistueksi ennen kestävämmän vaihtoehdon saamista. Pitää nyt vähän mallailla ja makustella ensin. Jos ei muuta, niin pressu päälle ja lapset saavat siitä tiipiin.

Kaadetun 'Laatokan Helmen' juurella on sahrameita: yksi 'Pickwick' verkon edessä ja muut 'Ruby Giantia'.

Istutin merkintöjeni mukaan viime syksynä sahrami (sini- tai kevät- tai mikälie?) 'Blue Marlinia' 'Laatokan Helmen' taakse. Tähtisahrami 'Ruby Giantia' ja kevätsahrami 'Pickwickiä' siellä oli jo ennestään. Tällä hetkellä yhtä vaille kaikki kukkivat yksilöt ovat 'Ruby Giantia'. Joko 'Blue Marlin' ei ole vielä herännyt, ei kuki tai sitten viime syksynä on ollut toisessakin krookuspussissa vääriä lajikkeita. Kellarissa talvetetut 'Blue Pearlit' kun paljastuivatkin kukkiessaan 'Romanceksi'. Tai ainakin ne kuusi kukkivaa olivat sitä, kukkimattomista ei tiedä. Nyt muuten olisikin hyvä hetki miettiä niille sopiva paikka ja vaikka ihan istuttaakin ne maahan kuihduttamaan lehtensä loppuun.

Ylhäällä lapun mukaan sinisahrami 'Blue Pearl' ja kevätsahrami 'Pickwick', alhaalla kevätsahramit 'Vanguard' ja 'Golden Yellow'.

Isäntä oli bongannut pääsiäisenä halvalla muutaman ruukullisen kihlanarsisseja (tetejä). Olin jo sanonut hänelle aiemmin, että sipulikukkia voi tuoda, jos sattuu tulemaan vastaan. Nyt tuli. Eivät ne kovin pitkäikäisiä tunnu olevan puutarhaan istutettuina mutta on siitä muutamastakin vuodesta iloa. Vähän menin riman alta niiden asettelun kanssa, sillä lätkäisin ne vain ruukuissaan keittiön ikkunan alle parvekelaatikkotelineeseen ja laitoin ulkona lojuneen paneelinpätkän niiden eteen peittämään edes kauempaa katsottuna ruukkuja ja muovirasioita. Aion istuttaa narsissit johonkin kukkapenkkiin kunhan vain ensin päätän, mihin. Siksi ei huvittanut nähdä niiden somistamisen kanssa sen kummempaa vaivaa.

Keittiöstä käsin näkyvät vain kukat, eivätkä rujot härpäkkeet.

Näin muuten ensimmäisen sitruunaperhosen 17.4. ja ensimmäisen kimalaiskuningattaren 21.4. Ehdin saada siitä vain yhden kuvan ja siinäkin se porhalsi sellaista vauhtia, että kuvassa näkyi vain mustakeltainen möykky. Joku mantukimalaisryhmän kuningatar se taisi olla. Siperianpihdan alla pesii raitamaamehiläisiä, joita olemme lasten kanssa seurailleet muutaman kerran. Kukissa ei ole vielä näkynyt vilskettä mutta jospa mesitarjonta alkaisi kelvata, kunhan pörriäiset ovat löytäneet sopivat pesäpaikat. Nyt on taas luvattu kylmempää ja tuulisempaa säätä, joten ei harmita niin paljoa viettää päivät töissä. Varmuuden vuoksi nostin kuitenkin eilisiltana ulkona olleet kärhöt ja pikkupuut ulkovaraston puolelle kun lämpötila oli hyvää vauhtia painumassa pakkaselle. Pimeässä en huomannut, että ison saviruukun aluslautanen ei jäänytkään rappuselle, vaan oli tarttunut ruukun pohjaan kiinni. Eihän se tietenkään siinä koko nosto-operaatiota pysynyt, vaan tipahti ja meni palasiksi. Se siitä lautasesta. Eipähän onneksi osunut varpailleni.

Karo nautti auringon lämmöstä.

Kivaa viikkoa!