Taimia taas

Taimia, taimia, enemmän taimia. Taimia siellä, taimia täällä, kohta ne täyttävät joka ikkunan. Vielä ei ole homma räjähtänyt käsiin (hahhah), mutta saa nähdä, mitä tässä vielä ehtii tapahtumaan kevään mittaan.

Kylmäkäsitelty erä himalajanesikkoa näyttää itävän aivan yhtä hyvin kuin suoraan huoneenlämpöön kylvetty purkki.

Ensimmäisen erän koulinnan jälkeen tuli pientä hukkaprosenttia (huolimaton kastelu syynä?) ja 40 taimesta selvisi hengissä "vain" nämä 22 ja eteisessä olevat 7.

Tänä vuonna siemenissä on ollut minusta vallan erinomaiset itämisprosentit. Himalajanesikot ovat itäneet valtavan hyvin, samoin vanhat sellerinsiemenet ja tomaatit. Purppurarevonhännillä peittäisin yli 10 neliömetrin alueen ja tarkoitushan oli niitäkin saada vain 6-8 yksilöä. Ahkeraliisoja ja petunioita tuli tuplasti liikaa ja niistä pitikin valikoida koulittavaksi ainoastaan reippaimmat taimet ja viskata reppanat surutta kompostiin. 2019 päiväyksellä varustetut ruusukaalit itivät 100-prosenttisesti, joten minulla on nyt kahden sijaan neljä ruusukaalin tainta. Mistä olisin arvannut, että jos tuoreiden siementen itävyysprosentiksi mainitaan 75%, niin vanhat siemenet itävätkin näin paljon paremmin? Kasvimaan kylvöt on suunniteltu kahden mukaan eikä neliömetrin tilan vaativaa kasvia ole kovin helppoa lykätä ihan mihin vain. Viimeisimmistä kylvöistä on alkanut puskea myös leijonankitaa. Ripottelin niiden siemenet suoraan pieneen lokerikkoon neulankärjen avulla yksitellen 2-3 siementä/lokero, jotta minun ei tarvitsisi koulia taimia. Tarkoitus oli saada 12 leijonankitaa, mutta toistaiseksi näyttää siltä, että ei näidenkään siementen itämiskyky ole mihinkään vuodessa hävinnyt. Tällä hetkellä taimia on tasan 12 kappaletta, mutta olen aivan varma siitä, että niitä nousee lähipäivinä vielä lisää.

Saaripalstan leijonankidat ('Potomac Lavender') näyttävät olevan hyvin itäväistä sorttia. Eikös näiden kahden taimen takaa kurki vielä yksi "mittarimato"?

Kaurajuuren taimille tein ihan oman ratkaisun maitotölkistä. Näin sain niille tavallisia ruukkuja syvemmän kasvutilan. Tällaiset heinät tuskin tarvitsevat vielä tässä vaiheessa tämän kummempaa tilaa lehdilleen.

Hopeaputouksen taimissa on jo kasvulehtiä. Nämä ovat kasvaneet aika epätasaisesti, kuten kuvasta näkee.

Taimipöydältä vie tilaa myös "vieraslaji". Työpaikan viherkasvi-istutuksissa olevat mehikasvit alkoivat joulun jälkeen näivettyä yksi kerrallaan. Syynä saattoi olla valon puute, ikkunoilla olleiden ruukkujen alla paahtanut lämpöpatteri, näiden yhdistelmä tai joku tuntematon syy. Helmikuussa päätin ottaa mehikasveista yhden pistokkaan ja kokeilla, saako sen juurtumaan. Kasvilampun alla kun oli hyvin tilaa vielä silloin. Parissa viikossa alkoi näyttää siltä, että homma toimii, joten pelastin työpaikalta loput vielä edes jollain lailla elossa olevat oksat. Ainakaan kasveissa ei ollut mitään tautia kun kerta kaikki ovat lähteneet kasvuun. Toivottavasti nämä juurrutetut taimet selviävät alkuperäisiä paremmin.

Työpaikan mehikasvit ovat alkaneet puskea uutta kasvua. Isoimman aion istuttaa parin viikon päästä takaisin työpaikalle ja loput kevään mittaan kunhan vähän vahvistuvat ensin.

Maaliskuun alkupuolella sisälle otettu isompi karjalanneito on herännyt talviuniltaan. Pienempi vielä nukkuu.

Itse kerätyt samettiruusun siemenet ovat itävyystestissä kylvölautalla. Vihreällä on merkitty ensimmäinen itänyt siemen, sinisellä homehtunut siemen, jonka otin kuvaamisen jälkeen heti pois. Kylvin nämä toissapäivänä.

Nyt taimipöydän tila alkaa olla jo aika hyvin käytetty. Muutama ruukku mahtuu vielä takareunaan kunhan siirrän atsalean takaisin eteiseen ja sirovuoripalmun johonkin muualle. Osa purkeista on tilan säästämiseksi jaettu väliseinällä kahtia.

Takkahuoneen lipaston päällä on toistaiseksi vain yksi taimilaatikko. Täällä riskinä on lasten leikit ja nälkäiset dinosaurukset, kuten kuvasta näkyy...

Hei, mutta melkeinpä unohdin sen, että ihan joka ruukussa ei näy liikaa taimia. Punaluppioita on itänyt ainoastaan yksi ja täysin ilman taimia ovat vielä syys- ja amerikanvuokkokylvökset. Tosin niiden kohdalla toiveet eivät ole järin korkealla, sillä viime vuonna vain yksi amerikanvuokko suostui itämään. Toivoisin sen selviävän talvesta ja sen viereen kippaamani itämättömän syysvuokkokylvöksen puskevan keväällä monen monta tainta kaveriksi. Myös tämän kevään vuokkokylvöt kaadan johonkin kukkapenkin reunaan, sillä saattavathan ne tarvita useamman kylmä- ja lämpökäsittelyn ennen kuin suostuvat itämään. Ehkä ripottelen loppukesällä loput vuokkojen siemenet pitkin kukkapenkkejä, jos ne vaikka lähtisivät paremmin kasvuun ihan omin neuvoin. Kahden vuoden surkeasti onnistuneet syys- ja hankikylvöt on minusta tarpeeksi, jossain vaiheessa on luovutettava tai tulee pää kipeäksi. Aina sitä paitsi tulee uusia lajeja kokeiltavaksi, joten ei kylväminen kesken lopu.

Höpinää huonekasveista ja muusta

Ihana aurinko on hellinyt ainakin Pohjois-Savoa jo reilun viikon ilman että samalla olisi ollut -20 asteen pakkasia. Miten upeaa vaihtelua ainaiseen lumi- ja räntäsateeseen! Säällä on valtava vaikutus mielentilaan, joten tässä maailmantilanteessa tämä tuli kuin tilauksesta. Kylläpä olisi raskasta pysyä positiivisena ja toiveikkaana, jos taivas olisi paksun, harmaan pilvikerroksen peitossa ja koiran kokoisia räntähiutaleita rätkisi sakeanaan jo ennestäänkin hyvin paksujen nietosten päälle. Ukrainan tilanne ja itänaapurin mahdolliset seuraavat liikkeet huolestuttavat minua siinä missä varmasti ketä tahansa muutakin. Puutarha-asiat, niistä kirjoittaminen ja blogienne lukeminen tuovat hyvin tarpeellisen tauon huolestuttaville ajatuksille ja uutisille, joten jätetään märehtiminen tähän ja siirrytään kasvien pariin.

Ensimmäisessä helmililjan kukassa näkyy jo väriä. Ruukku on tuotu lumihangesta eteiseen kaksi viikkoa sitten ja reilu viikko sitten eteisestä huoneenlämpöön.

En ole mikään huonekasviguru, vaikka pidän kyllä viherkasveistakin. Ehkä suurin syy vaatimattomaan kasvivalikoimaani on valoisten ikkunoiden puute ja muutenkin vähän kehnot tilat kasveille. Suunnilleen marraskuusta tammikuun loppuun yhdestäkään ikkunasta ei osu auringonvalo sisälle eikä sopiville kasvien sijoittelupaikoille oikein saa kasvilamppujakaan auttamaan kasveja pimeän ajan yli. Eikä sovi unohtaa sitä, että varsinkin kesäaikaan minulta meinaa unohtua sisäkasvien kastelu. Monta kasvia olen tappanut kuivuuteen mutta onneksi on niitäkin, jotka pärjäävät näissä oloissa. Lisääntynyt valo muistutti, että mullanvaihdon aika on käsillä näille sinnikkäille selviytyjille.

Lasten rahapuu sai uuden ruukun.

Suurimmalle osalle huonekasveistani oli tänä vuonna tarpeen tehdä mullanvaihto. Rahapuun ja kultaköynnöksen vaihdoin viime keväänä  isompiin ruukkuihin, joten niille laitoin vain vähän kanankakkaa ja uutta multaa päälle. Hirmuisesta unohduksesta juuri ja juuri selvinnyt Pampula (sirovuoripalmu) pärjää tällä kasvuvauhdilla ruukussaan vielä monta vuotta ja sai vain pienen siistimisen ja ripauksen kanankakkaa. Anopinhampaani on aikaa myöten kasvanut vähän ruman näköiseksi lehtitursakkeeksi. Ahtaassa olleet ruusukkeet olivat tapelleet tilasta ja kasvattaneet itselleen rungot. Päätin repiä yhden alun irti ja istuttaa sen reilusti syvemmälle. Alkuperäinen puskakin muuttui heti paremman näköiseksi kun tilaa tuli lisää ja huonot lehdet lähtivät pois välistä.

Nypin tästä vappuhuiskasta vielä muutaman lehden pois ja istutin sen jälkeen alimpia lehtiä myöten ruukkuun. Katsotaan, kuinka käy. En ole koskaan kokeillut moista operaatiota.

Anopinkieli on kasvanut kolme vuotta samassa ruukussa ilman mullanvaihtoa, joten sen juuristotilanne oli tarpeen tutkia. En itse saanut kiskottua ruukkua irti, joten kutsuin lapset apuun: minä kiskoin kasvia, lapset ruukkua. Pelkäsin, että anoppi päättää aikansa niskoteltuaan päästää otteensa yhtäkkiä irti, minkä seurauksena kaikki mätkähdämme selällemme (istuimme varmuuden vuoksi). Onneksi niin ei käynyt, vaan ruukku irtosi lopulta hyvin rauhallisesti ja paljasti käytännössä pelkkää juuristoa. Tyhjää multatilaa ei ollut juuri lainkaan. En ollut hankkinut anopille suurempaa ruukkua, joten juuristoa piti pienentää. Valitettavasti se siis tarkoitti sitä, että revin reunoilta pari huonokuntoisinta lehtiruusuketta irti ja sen verran juuria, mitä helposti lähti. Poistin myös pari pienempää, epäilyttävän vihreänä kasvavaa ruusuketta. Niillä toimenpiteillä sain anopinkielelle sen verran mahdutettua kanankakkaa ja uutta multaa, että se pärjää ensi kevääseen. Jos vaikka muistaisin siihen mennessä hankkia sille suuremman ruukun. Vanha ruukku kun alkaa vedellä viimeisiään jo muutenkin.

Vaatimaton huonekasvikokoelmani ennen toimenpiteitä (pullopuutarha, rahapuu ja kaksi orkideaa puuttuvat kuvasta kun en tehnyt niille mitään). Anopinkieli on ottanut lasten leikkiessä vähän osumaa...

Anopin mullanvaihto-operaatiosta lapset keksivät, että heidän pieni rahapuunsa kaipaa myös uutta multaa. Ajattelin, että mikäpäs siinä, jos kerta haluavat ja kävin hakemassa turhan panttina pyörineen pienen saviruukun. Yhteistuumin lapset kippasivat rahapuun vanhasta muovipurkistaan pois ja istuttivat uuteen ruukkuun. Lisäksi he halusivat pelastaa myös vihreälehtiset anopinkielet kun kuulivat, että aioin viskata ne kompostiin. Onneksi saviruukkuja oli kaksi, niin saivat lapset sitten toisenkin huonekasvin itselleen. Rahapuu on ollut heillä reilu puolisen vuotta ja hengissä on pysynyt, vaikka kastelu on lapsilta unohtunut hyvin sujuvasti. Ehkä syytä on äidissäkin, joka ei aina muista muistuttaa asiasta. Onneksi myös anopinkieli kuuluu niihin kasveihin, jotka eivät kuole aavikko-olosuhteissa.

Multahommien jälkeen meillä on muutama kasvi enemmän. Pieni anopinkieli tarvitsi tukikepin ja narun siksi aikaa, että se juurtuu ja jaksaa pitää painavat lehtensä itse pystyssä.

Talvetettavien kuulumisista sen verran, että karjalanneidot pääsivät eilen kellarista huoneenlämpöön. Aivan rutikuivia koppuroita olivat kumpikin mutta jospa sieltä taas tänä vuonna lähtee versomaan vaaleanpunaisia merenneidon pyrstöjä. Muita kasveja en vielä tuonut kellarista; pitää saada riippapelakuun kirvaongelma kuriin ennen kuin eteiseen uskaltaa tuoda verenpisaroita. Tai ehkä pelakuun siirto keittiöön voisi olla varmempi ratkaisu hoitaa eteinen turvalliseksi. Niin taisin tehdä viime vuonnakin.

Seuraavaksi kunnon kastelu ja sitten vain odotellaan, milloin karjalanneidot päättävät heräillä talviuniltaan.

Sitten ihan muihin aiheisiin. Minua on kiinnostanut pitkään kokeilla leipoa leipää juuritaikinalla. Sain joskus anopilta suvussa vähintään vuosikymmeniä kulkeneen ruisjuuren ja leivoinkin sillä muutaman kerran ruisleipää. Juurelle kävi kuitenkin kehnosti, kun vanha jääkaappipakastin oli mennyt huomaamatta pois päältä kesähelteillä ja sisältö pääsi sulamaan. En saanut pidettyä juurta hengissä jääkaapissa, joten olen ollut siitä lähtien "juureton", heh. Isäntä leipoi alkuviikosta vuorokauden kohotettavasta taikinasta pataleipää, mistä sain inspiraation kaivaa jo valmiiksi muistiin kirjoittamani ohjeen vaalean leipäjuuren tekemisestä. Sen verran sovelsin ohjetta, että laitoin ruisjauhoja vähän enemmän kuin ohjeessa ja vastaavasti vehnää vähemmän. Pidän rukiin mausta ja aika usein laitan vaaleaankin hiivaleipään pikkuisen ruisjauhoja sekaan. Vaikka on ensimmäinen kerta kun kokeilen tätä, näyttää homma minusta ainakin toistaiseksi menevän oikein. Velli kuplii ja tuoksu on näiden viiden vuorokauden aikana muuttunut hiivaisesta selvästi raikkaammaksi. Vielä muutama vuorokausi ruokkimista ennen kuin pääsen kokeilemaan, millaista leipää tällä konstilla tulee.

Noviisista tämä näyttää oikeanlaiselta, mitä tuumivat kokeneemmat juurileipurit?

Aurinkoista sunnuntaita!

Toivepostaus: kesäkukkien talvettaminen

Tänään otan käsittelyyn aiheen, josta kaksi lukijaani on toivonut minun kertovan. Sirkku (Kukkia & haaveita) kysyi, mitä tänä syksynä vien varastoon ja miten talvella kohtelen säilytettäviä kesäkukkiani. Sallaa taas kiinnostaisi tarkat ohjeet eri kasvien talvettamisesta, eli mitä ja milloin teen syksyllä, talvella ja keväällä. Aiheet liippaavat toisiaan niin läheltä, että päätin yhdistää ne samaan maratonpostaukseen. Kahvikuppia käteen siis ja lukemaan!

Tämä karjalanneito on minulla jo kolmatta kesää. Kukinta komistuu vuosi vuodelta.

Syksy on sitä aikaa, kun seuraan päivittäin sääennustuksia ja lämpömittaria. Vedän harsoa arempien talvetettavien päälle siinä vaiheessa, kun näyttää, että lämpötila käy yön aikana lähellä nollaa. Jos näyttää tulevan kylmempää, nostan aremmat eteiseen tai varastoon ja peittelen harsolla kestävämpiä. Yritän pitää kasvit kuitenkin mahdollisimman pitkään syksyllä ulkona ennen kellariin vientiä, sillä olen huomannut sen parantavan niiden talvenkestoa. Moni kasvi kestää syksyllä myös hyvin pienen pakkasen puraisun. Tästä minulla on kunnon omakohtainen kokemus, sillä tässä muutama vuosi sitten huomasin aamulla herätessäni, että ulkona on 6 astetta pakkasta eikä pitänyt käydä kuin vähän nollan alapuolella. Siellä olivat kaikki kesäkukat pelakuista ja verenpisaroista lähtien yksinkertaisen harson alla aivan kohmeessa. Lehdet karisivat melkein kaikista, mutta ainoastaan yksi pieni pelakuu kuoli kokonaan käsittelyn seurauksena. En silti tahallani jätä kasveja ulos, jos näyttää tulevan kovinkin kylmää, mutta en myöskään viskaa pakkasen armoille unohtuneita kasveja kompostiinkaan ennen kuin on täysin varmaa, että peli on menetetty (selviää yleensä vasta keväällä).

Kokoan seuraavaksi listaa, mitä kasveja olen vuosien aikana saanut talvetettua ja millä konstein. Melkein kaikki listan kasvit ovat myös tänä vuonna talvetettavina. Talvetuspaikkoina minulla on 5-10-asteinen, melko valoisa eteinen sekä noin 4-asteinen pimeä kellari. Jos kastelusta ei ole kasvin kohdalla erillistä mainintaa, lorautan pienen tilkan vettä tai laitan lunta mullan pinnalle ennen kuin multa on läpeensä rutikuivaa. Pidän kaikki kasvit kuitenkin kuivahkoina, sillä helpompi on käydä lorauttamassa lisää vettä kuin kuivattaa läpimärkää multaa. Talven aikana nypin kuihtuneita lehtiä pois ja tarkkailen, ettei missään näy hometta tai ötököitä. Viimeistään helmikuun lopulla alan etsiä kasveista elonmerkkejä. Kevätherättelytiloina käytän eteistä tai ikkunallista, eristettyä ulkovarastoa, jonka lämpötila on muutamia asteita korkeampi kuin ulkona. Joitakin kasveja tuon suoraan sisälle kasvivalon alle. Kun kasvit alkavat heräillä, lisään kastelua ja vaihdan tarvittaessa mullan. 

Afrikansinisarja: Talvetan eteisessä. Saattaisi onnistua myös kellarissa, sillä ainakin oma yksilöni kuihduttaa lehtensä alkutalven aikana ja alkaa puskea uutta alkua maaliskuussa.

Afrikansinisarjani on kasvanut kokoa todella hitaasti, mutta tänä vuonna se teki jo kaksi kukintoa.

Daalia: Kaivan maasta aikaisintaan sitten kun pakkanen mustuttaa varret kokonaan. En kuitenkaan pidä kiirettä sen kanssa, sillä juurakko säilyy kyllä hyvänä maassakin, jos ei nyt viikkokausia kestäviä sateita tai pitkiä pakkasjaksoja tule. Käyn vain leikkaamassa varret tapille ja jätän juuret maahan. Karistelen ennen kellariin vientiä juurakosta enimmät mullat, mutta en pese tai harjaa putipuhtaaksi. Juurakko talvehtii avonaisessa pahvilaatikossa. Seuraan talven aikana, tuleeko mukuloihin hometta tai näyttävätkö kurtistuvan kuivuudesta ja teen sitten korjaustoimenpiteitä tarpeen mukaan.

Gladiolus ja tuoksumiekkalilja: Pieni pakkanen ei yleensä tee lehdille juuri mitään, joten kaivan mukulat ylös silloin kun inspiraatio iskee. Jos ei ole vielä pidempää pakkasjaksoa tiedossa, pidän ne ikkunallisessa varastossa siihen saakka kun vien muitakin kasveja kellariin. Leikkaan varret irti mukuloista vasta siinä vaiheessa kun lehdet ovat kokonaan kuivia ja ruskettuneita. Mukulat talvehtivat yleensä samassa pahvilaatikossa daalian kanssa, sillä pärjäävät samalla hoidolla.

Gladiolukset nostin tänä vuonna jo syyskuun lopulla ämpäriin tuleentumaan, sillä tarvitsin kukkapenkkiin tilaa. Vein ne varastoon suojaan sateilta ja nyt ne ovat jo melkein kuivattaneet lehtensä.

Hopeavitja (hopeaputous): Tästä minulla on vain yhden talven kokemus. Sain osan talvehtimaan eteisessä pelargonien kanssa samoissa parvekelaatikoissa. Kellarissa olleet kuolivat. Viime syksy oli todella märkä ja jouduin aikaisten pakkasjaksojen takia viemään kasvit talvetukseen liian aikaisin. Talvetettavat ruukut olivat läpimärkiä ja lehtimassaa oli paljon, joten varsinkin hopeaputoukset alkoivat homehtua. Kokeilen tänä vuonna kellarissa talvetusta uudelleen, jos vaikka viime talven epäonni johtuikin epäsuotuisista olosuhteista. Suurin osa jää kuitenkin varmuuden vuoksi eteiseen.

Hortensia: Pidän mahdollisimman pitkään ulkona, sillä kestää syksyllä pienet pakkasen puraisutkin. Siinä vaiheessa kun lehdet ovat saaneet kunnolla ruskaväriä ja ehkä jo osa karissutkin, vien kellariin. Jos eteiseen mahtuu, otan hortensian sinne huhtikuun alkupuolella. Jos ei, nostan hortensian kellarista ulkovarastoon huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa riippuen ulkolämpötiloista. Leikkaan keväällä vain kuolleet versot pois ja lyhennän sellaisia, jotka retkottavat epämääräisesti erillään muista tai ovat selvästi pidempiä kuin muut. Ainakaan minulla saman vuoden versot eivät ole kukkineet koskaan, joten en uskalla leikata koko hortensiaa tapille keväällä. Jos hortensiasta meinaa tulla liian iso, leikkaan kukinnan jälkeen pisimpiä versoja joko kokonaan pois tai lyhennän sopivasta kohdasta. Kesän aikana on kuitenkin kasvanut juuresta uusia versoja, jotka kukkivat sitten seuraavana vuonna.

Tämä valkoinen ihanuus on minulla ensimmäistä vuotta. Toivottavasti talvehtii yhtä hyvin kuin maan happamuuden mukaan pinkkinä tai sinisenä kukkiva kaverinsa.

Jättiverbena: Pidän ulkona melkein maan jäätymiseen saakka. Kestää hyvin pakkasta ja kukkii pitkään ensimmäisten hallojenkin jälkeen. Nostan juurakot ämpäriin tai isoon ruukkuun, leikkaan versot 10-30-senttisille tapeille ja vien kellariin. Keväällä herättelen tilojen ahtaudesta riippuen joko sisällä, eteisessä tai ulkovarastossa.

Karjalanneito, eli neitobegonia: Kylmänarka, eli saa syksyllä tarkempaa suojelua kuin muut talvetettavat. Vähennän kastelua reilusti syyskuun alkupuolella, jotta kasvi alkaisi tuleentua. Ensimmäisinä vuosina kippasin sen pois ruukustaan ja karistelin enimmät mullat pois, mutta viime talvena jätin siltään ruukkunsa. En huomannut mitään eroa talvenkestossa, joten annan jatkossa olla vain omassa ruukussaan talven yli. Pidän juurakon todella kuivana ja otan sen sisälle maaliskuun alussa. Samalla vaihdan mullan, sillä se on helpointa silloin kun herkästi katkeilevat versot eivät ole vielä lähteneet kasvuun. Siinä vaiheessa kun versoja alkaa ilmestyä mullan pinnalle, vien eteiseen. Kasvi ei muodosta selvää mukulaa, vaan on ennemminkin epämääräinen köntti ohuita juuria. Siitä ei myöskään enää keväällä näe, miltä puolelta uudet versot kasvavat, joten kannattaa olla tarkkana siitä, miten päin se oli ruukussaan ja istuttaa samoin päin uuteen multaan. Kasvuun lähdössä kestää aika pitkään, mutta alkuun päästyään kasvaa todella vauhdikkaasti.

Karjalanneito valmistautuu talveen kellastuttamalla versonsa. Ne katkeavat lopulta melkein itsekseen juuren nivelkohdasta poikki. Tämä on postauksen aloituskuvan yksilö, josta on jo puolet oksista irronnut.

Keijunmekko: Olen talvettanut vuosia sitten viileän makuuhuoneen ikkunalla. Roskaa karisi aivan mahdottomasti, mutta talvehtivat hyvin ja aloittivat runsaan kukinnan jo toukokuussa. Talvetan tänä vuonna yhden taimen eteisessä.

Kärhöt: Annan olla syksyllä niin pitkään ulkona kuin mahdollista, sillä kärhöt kestävät hyvin hallaöitä eivätkä ruukkukärhöt aina ymmärrä tuleentua ilman kunnon pakkasen puraisua. Jotkut kärhöt lähtevät reippaaseen kasvuun jopa kellarin pimeydessä heti helmikuussa ja silloin tuon niitä mahdollisuuksien mukaan eteiseen jo maaliskuussa. Muuten pidän ne kellarissa siihen saakka, että varastossa lämpötila pysyy plussan puolella ja kärhöt saa nostaa sinne tai sään salliessa jopa suoraan ulos heräilemään. Kärhön silmut ja vasta kasvuaan aloittelevat versot kestävät hyvin alhaisiakin lämpötiloja, kun eivät ole missään vaiheessa tottuneet lämpöisiin oloihin, joten siksi suosin mieluummin kärhöjen pitämistä mahdollisimman viileässä kesään saakka.

Lankaköynnös: Talvehti eteisessä. Karisti talven aikana kaikki lehtensä ja versotkin kuivuivat kokonaan, mutta juuresta lähti valon lisääntyessä nousemaan terhakoita alkuja. Varmaan onnistuisi kellarissakin.

Leijonankita, lumihiutale, miljoonakello: Talvettamisesta löytyy enemmän postauksesta Talvetatko kesäkukkia? Näitä en talveta tänä vuonna.

Muratti: Olen saanut kerran talvehtimaan paksun lehtikerroksen alla maahan istutettuna, mutta sinä talvena oli paksulti lunta ja muutenkin suotuisat olosuhteet. Viime talvena kaikki maahan istutetut kuolivat. Tänä vuonna talvetan eteisessä tai huonekasvina vähän viileämmässä huoneessa. Talvella saa helposti ripsiäisiä kiusakseen varsinkin huoneenlämmössä. Pitää sumuttelusta.

Pasuunakukka: Vien kellariin siinä vaiheessa kun lehdet ovat suunnilleen karisseet. Lyhennän versoista noin kolmasosan ja keväällä saman verran lisää. Tuon sisälle heräilemään maaliskuun lopulla.

Pasuunakukka kukki hienosti tänä vuonna. Pöydän päällä jo kukintansa lopettanut afrikansinisarja.

Pelargonit: "Tavallisia" pelakuita olen saanut talvehtimaan niin kellarissa, eteisessä kuin viileän makuuhuoneen ikkunallakin. Riippapelargonin olen talvettanut pelkästään eteisessä enkä välttämättä uskaltaisi kokeilla erikoislajikkeiden kanssa kellaria, jos on muita talvetuspaikkoja.

Syyssyrikkä: Tästä on vain yhden talven kokemus. Viime kesänä syrikkä kasvoi ruukussa ja oli aika pienikin, joten se pääsi siltään kellariin muiden mukana. Toin sen eteiseen maaliskuun lopulla ja leikkasin samalla versoja reilusti. Tänä vuonna se on ollut maassa ja kasvanut sen verran isoksi, että todennäköisesti lyhennän versoja ennen kellariin vientiä. Annan sen olla maassa siihen saakka kun päivälämpötilatkin alkavat lähennellä nollaa. Kuulemma syrikkä sietää hyvin pientä pakkastakin, joten sen kanssa ei ole kiire.

Verbena: Talvettamisen pitäisi onnistua valoisassa ja viileässä, mutta omat kokeiluni ovat heittäneet henkensä ihan loppumetreillä helmi-maaliskuun taitteessa. Ehkä verbenan pitäisi olla syksyllä mahdollisimman pitkään ulkona, jotta talvetuskaudesta ei tulisi liian pitkä. Kellarissa en ole kokeillut. Ei ole talvetuslistalla tänä vuonna.

Verenpisara: Olen talvettanut eteisessä ja kellarissa sen mukaan, kummassa on paremmin tilaa. Ei saa päästää liian kuivaksi, vaikka kaikki lehdet olisivat karisseetkin. Leikkaan hennoimpia oksia siinä vaiheessa kun ne ovat lehdettömiä, mutta suuremmat leikkaukset teen vasta keväällä ennen silmujen pullistumista. Tuon eteiseen heräilemään maaliskuussa.

Verenpisarani ovat jo monta vuotta vanhoja ja loppukesästä aika kookkaitakin, vaikka leikkaan niitä reilusti keväällä.

Verililjapuu: Ensimmäisen talven yli meni hienosti viileässä vierashuoneessa normaalin huonekasvin tapaan. Sumuttelin välillä varmuuden vuoksi.

Tänä vuonna kokeilen ensimmäistä kertaa talvettaa mustasilmäsusannaa. Minulla oli muutama taimi amppeliruukussa kesän ajan. Lyhensin versoja reippaasti ja vein roikkumaan eteiseen. Siirrän viileään huoneeseen, jos eteisessä on sille liian kylmää. Katsotaan, kuinka se talven yli pärjää.

Varjokujan mustasilmäsusannat ja keijunmekko kasvoivat samassa amppeliruukussa ja saavat talvehtiakin yhdessä. Yläkulmassa yksi talvetettavista murateista.

Nyt olisi todella hienoa, jos saataisiin vähän keskustelua tästä aiheesta. Varsinkin ensimmäistä kertaa kasvien talvetusta kokeileva lukija olisi varmasti kiinnostunut tietämään, mikä toimii minkäkin kasvin kohdalla ja mikä ei. Eipä sillä, aihe kiinnostaa itseänikin, sillä en ole kovin innostunut kasvienkaan kohdalla kertakäyttökulttuurista. Monet kasvit myös kukkivat sitä runsaammin, mitä vanhempia ovat. Kertokaapa siis omia kokemuksianne!

Loman loppu

Heittipä viikonlopuksi kesäiset helteet ja kaupanpäällisiksi niin kostean ilman, että melkein trooppiselta tuntuu! Puutarha nauttii näistä keleistä ehkä jopa vielä enemmän kuin minä. Viikon varrelta on kertynyt sekalainen setti kuvia, joista keräsin tähän postaukseen vähän aiheesta toiseen poukkoilevan kokonaisuuden. Aloitetaan primadonnistani.

Tarhaviinikärhö 'Justa' aukaisi ensimmäiset kukkansa.

'The President' on ollut pitkään kärhökaaripenkin tähti, mutta nyt syysleimut ja jaloangervot vetävät oman osansa huomiosta. 'Justasta' ei ole vielä kilpailemaan näyttävyydessä, mutta ehkä viikon päästä sekin on loistokkaammin esillä.

Patiopenkin kärhöseinäkkeessä on iloinen kärhöjen ja tuoksuherneiden sekamelska. Syyssyrikkä ei meinaa jaksaa kannatella painavia kukintojaan.

Joskus sitä miettii, mitähän on ajatellut jotain kasvia istuttaessaan. Luumutarhan näkyvimmällä paikalla kasvaa neidonkurjenpolvi, joka herää keväällä myöhään, leviää hyvin hitaasti ja kukkii vaatimattomasti. Viime kesänä en tullut kiinnittäneeksi siihen niin suurta huomiota, sillä mantsuriankärhö ja leijonankidat toivat väriä ja vehreyttä penkkiin. Tänä vuonna sen sijaan neidonkurjenpolven ympärillä on valtava tyhjyys, sillä syyshohdekukat ja rusokurjenpolvi kuolivat talvella, mantsuriankärhö ei ole vieläkään noussut enkä istuttanut kesäkukkiakaan luumutarhaan yhtään. Keräsinkin jo ensiavuksi ympäri pihamaata levinneitä orvokintaimia ryppääksi valotolpan juurelle, jotta penkissä olisi edes vähän enemmän väriä. Kunhan keksin neidonkurjenpolvelle uuden paikan, se saa siirtyä pois ja tehdä tilaa jollekin muulle.

Neidonkurjenpolvi on minusta vähän turhan vaatimaton melkein luumutarhan näkyvimmälle paikalle. Siirretyt orvokit taustalla.

Viime kesänä juurrutetut karjalanneidon pistokkaat kukkivat jo aika hyvin. Hortensiakin kukkii alhaalla, joskin ei niin näyttävästi kuin viime vuonna.

Kantopuutarhan taakse aivan rajan tuntumaan on ilmestynyt kultapiisku.

Elokuussa alkaa vimmattu sadon säilöminen. Kävin vielä eilen keräämässä naapurin kanssa vadelmia vakiopaikaltamme, mutta se taisi olla viimeinen reissu siellä, sillä marjat alkavat mennä jo ylikypsäksi. Talon takaa varjoisasta metsästä saa kerättyä vielä hetken aikaa välipalamarjat ja ehkä pakastimeenkin vielä vähän, jos vain aikaa riittää. Sieltä kerääminen on hidasta, sillä marjoja on vain siellä täällä harvakseltaan ja tiheä pusikko lisäriesana. Onneksi herukoita ei tarvitse vielä muutamaan päivään kerätä isompia määriä. Kasvimaalta saa kerätä joka päivä jotain. Jos ei muuta, niin salaattia ja herneitä riittää. Vahapapuja on vielä vähän tulossa, mutta uusia kukkia ei ole enää näkynyt, joten niiden satokausi on pian ohi. Salko- ja ruusupavut vasta aloittelevat. Pensasmustikat ovat aloittaneet pääsadon kypsyttelyn ja niitä saa kerätä suunnilleen kourallisen joka päivä. Päädyin kiskomaan myskikurpitsan pois, sillä siinä ei näkynyt vieläkään yhtään kurpitsanalkua. Se puski vain tupsun hedekukkia joka lehtihangasta ja levittäytyi käytävien lisäksi myös viereiseen kasvulavaan. Kiitettävästi se oli kuitenkin pitänyt melkein parin neliön alalta rikkaruohot kurissa. Ensi vuonna en enää kasvata myskikurpitsaa, vaan käytän senkin tilan johonkin tuottoisampaan.

Pensasmustikoita, kesäkurpitsa 'Diamant F1', ensimmäinen patty pan -kurpitsa 'Sunburst', 'Patio Red' -paprikoita sekä tomaatteja 'Maskotka' ja 'Rosella' (paprikoiden oikealla puolella yksi kpl).

Lapsille piti saada jotain tekemistä, joten nostimme osan valkosipuleista. Vasemmapuoleisesta lajikkeesta jätin loput vielä kasvamaan kokoa, sillä niiden lehdet olivat vielä kokonaan vihreitä.

Pensashanhikit 'Creme Brule' kukkivat jo hyvin.

Valeistutuksessa odottava pensashanhikki 'Lovely Pink' kukkii myös. Aika hempukka.

Kivikkorinteeseen olen kärrännyt kesän aikana ainakin pari kottikärryllistä pikkukiviä. Nyt loppupäässäkin näkyy enemmän kiviä kuin paljasta mullosta, vaikka talven aikana kuolleiden kasvien tilalle istutetut taimet eivät olekaan vielä ottaneet omaa tilaansa haltuun. Kuinkahan monta sipulikukkaa olen tullut siinä samalla haudanneeksi kivien alle? No, kaivellaan ne sitten taas keväällä esille.

Kivikkorinne näyttää kuvassa vaatimattomammalta kuin silmin nähtynä. Kadulta katsottuna aurinkopenkin purppurapunalatvat ja kosmokset näkyvät hauskasti aidan yli. Helminukkajäkkärä kukkii näyttävästi ison kiven kohdalla.

Maksaruohot 'Stewed Rhubarb Mountain' (vas.) ja 'Strawberries and Cream' kukkivat yhtä aikaa loistosalvian kanssa. Aidan alus on näemmä kitkemättä...

Turkestaninmaksaruoho kukkii tänä vuonna ensimmäistä kertaa kunnolla. Tämä on niin nätti!

Keisarinviittanaaras (vai kutsuisiko tätä peräti keisarin morsiameksi, heh) herkutteli purppurapunalatvoilla.

Viimeinen kesälomapäivä lähenee uhkaavasti loppuaan. Kuinkahan tässä osaa taas töitä tehdä, kun ei ole uhrannut loman aikana työasioille ajatustakaan? Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin hetki menee aikataulujen rukkaamisessa ennen kuin työt, lasten kuskaamiset, kotityöt, puutarha-aika ja blogielämä on saatu tasapainoon. Sitä k-alkuista epidemiaa en uskalla edes ajatella. Onneksi kesä ei ole vieläkään ohi ja vapaapäiviksikin saattaa osua mainioita puutarhasäitä. Tai jos ei osu, niin herukat kerätään sadetakki päällä, kukkasipulit istutetaan rautakangella ja kitkeminen jätetään suosiolla ensi kevääseen! Leppoisaa sunnuntai-iltaa!

Kärhöjä ja kesäkukkia

Muutamaan päivään ei ole ehtinyt oikein kuvaamaan tai varsinkaan naputtelemaan postausta, joten tässäpä tulee kuvamaraton ensimmäisistä kärhönkukista ja muutamasta kesäkukasta. Älkää hengästykö matkalla, nyt kipitellään ympäri pihaa! Kukkien äärellä voi halutessaan pysähtyä vetäisemään muutaman kerran henkeä.

Kolmiopenkissä 'Voluceau' on aukaissut ensimmäisen samettisen tumman kukkansa. Väri käy hienosti taustalla näkyviin purppuraheisiangervoon ja purppurarevonhäntiin.

Purppurarevonhäntien vieressä ensimmäinen kiinanasteri on saanut auki muutaman kukan.

Ja mitäs sitten näkyy, kun noustaan asterin ääreltä ylös? Upea karjalanneito kukkii kuin henkensä hädässä.

Ja matka jatkuu varjokujalle, jossa verenpisarat aloittelevat. Tässä kuvassa on vierekkäin vanhoja ja vasta auenneita kukkia. Aikamoinen väriero!

Varjokujalta hölkkäillään aurinkopenkin luo. Jonkun blogin kommenteissa keskusteltiin äskettäin jättiverbenasta vähän epäileväiseen sävyyn. Onhan se vähän hontelo joka suuntaan harottaja, jonka yksittäiset kukinnotkaan eivät oikein näytä miltään. Minulla oli viime vuonna jättiverbenaa ensimmäistä kertaa ja istutin ne itsekseen, kun ajattelin 1,5-metriseksi kasvavan kasvin tarvitsevan tilaa ympärilleen. Vaikka kukintoja olikin loppukesällä yhteensä varmasti yli sata, niin en silti oikein ihastunut sen ulkonäköön. Perhoset sen sijaan rakastivat sitä, joten päätin kokeilla sitä tänä vuonna aivan uudessa ympäristössä muiden kukkien seassa. Rennot sarvileukoijat retkottavat pääasiassa maata myöten ja nostavat kukkansa 20-30 sentin korkeudelle täyttämään korkeampien kasvien välit. Kosmoksenkukat ja jättiverbenat heiluvat nyt vajaan metrin korkeudella, mutta jättiverbena nousee kesän mittaan vielä vähän korkeammalle. Leijonankidat täyttävät kukillaan leukoijien ja kosmosten välit kunhan aloittavat kunnolla. Nyt jättiverbena on minusta sellaisessa ympäristössä, johon se parhaiten käy. Katsokaa itse ja tehkää omat päätelmänne!

Jättiverbenaa, punakosmoksia ja sarvileukoijaa.

Jättiverbenan yksittäiset kukinnot eivät ole kovin näyttäviä itsessään.

Kosmokset tuovat näyttävyyttä verbenoiden väliin.

Jopa ennen levälleen aukeamista kosmoksenkukka on jättiverbenan kukintoa suurempi.

Tässä vielä edellisen kuvan nuppuisen kosmoksen auennut kukka.

Kuutisen vuotta sitten olimme eräissä häissä, jossa häävieraille jaettiin muistoksi paperisydämiä sisältäviä sifonkipussukoita. Vieraille sanottiin, että sydämet kannattaa kylvää seuraavana keväänä maahan. Minähän tein työtä käskettyä ja loppukesällä olikin aikamoinen kesäkukkaniitty aurinkopenkin vasta kaivetussa alkupäässä. Suurin osa lajeista oli yksivuotisia, mutta muutama ilahduttaa vielä tänäkin vuonna. Esimerkiksi kaikki puutarhani bellikset ovat peräisin siitä siemenpussista. Lisäksi kirjokiurunkukka ja tarhakohokki ovat onnistuneet joka vuosi tekemään muutaman talvenkestävän siemenen, jotka lähtevät keväällä omin avuin kasvamaan. Tosin tänä vuonna en ole onnistunut löytämään yhtään kirjokiurunkukkaa.

Tarhakohokit sen sijaan kukkivat tänäkin kesänä kauniisti.

'Arabellan' ensimmäiset avautuneet kukat ovat vähän siellä täällä, sillä se kasvaa maanpeittokasvina. Tämä kukka kurkisteli tarhakeijunkukan lehtien seasta.

Nyt on huilattu tarpeeksi aurinkopenkissä. Kipin kapin kärhökaarelle! Tänä vuonna 'The President' ja 'Elina'-pioni kukkivat osittain yhtä aikaa.

'Elina' ei ole kesäkukka eikä kärhö, mutta piti saada vielä sen viimeisiä kukkakimppuja kuvattua.

Maaliviiva häämöttää enää pienen pyrähdyksen päässä. Palataan takaisin patiolle, johon voitte jäädä hetkeksi tuoksuttelemaan tuoksuherneitä. Niiden kukat ovat hassusti harvakseltaan kärhöjen lehtien seassa seinäkkeen molemmin puolin, joten kunnollisia kuvia ei oikein saanut. Onneksi tuoksu leviää kivasti piilostakin. Silmänruokaa tarjoilee nyt tuoksuherneiden yläpuolella kukkiva 'Hagley Hybrid' ja ehkä kuukauden päästä myös 'Multi Blue'.

'Hagley Hybrid' on aukaissut jo useita kukkia. Isoin kukkarykelmä on aivan kärhöseinäkkeen huipulla.

Miten sitten täällä on päiviä vietetty, kun ei ole ehtinyt tietokoneen äärelle? No, hellekelillähän on tietysti hyvä aloittaa uusi kaivaustyömaa ja painavien kivien siirtely. Lisäksi pari penkkiä on saanut istutussuunnitelman, joita alan toteuttaa sitten kun säät taas sallivat kasvien siirtelyn. Mennään siihen saakka lapiolla, kottikärryllä ja kivillä ja laitetaan kuvia sitten kun on jotain esiteltävää. Tervetuloa Mia lukijakseni! Aurinkoista viikkoa!