Hatanpään puistoaluetta kesäkuussa

Kesäkuisella lomamatkallamme Tampereelle piti tietysti poiketa katsomassa Hatanpään arboretum, josta kertyikin yhden kuvamaratonin verran kuvamuistoja näin talvipakkasella tutkailtavaksi. Aloitimme kierroksen kartanorakennuksen edestä ja kartanopuistosta, mutta niemenkärjestä jääkylmänä puhaltava navakka tuuli pakotti meidät aika nopeasti alemmas perennamaan suunnalle. Se ei oikeastaan minua haitannut, sillä niin komeita kuin kartanopuiston puut olivat, niin enemmän minua kiinnostivatkin kukkaistutukset.

Kartanon edustan bougainvilleat jättivät sanattomaksi.

Ruusutarhan ryhmäruusut eivät vielä kukkineet kesäkuun puolivälissä.

Ruusurinteessä kasvaa pensasruusuja.

Osa niistä kukki jo kauniisti, suurin osa oli nupullaan. 

Ruusurinteen jälkeen alkoi minulle mieleisin osuus, eli laajat perennaistutukset. Tuulikaan ei enää haitannut niin paljoa, kun aurinko pääsi avoimessa maastossa lämmittämään edes hiukan ja oli mielenkiintoista tutkittavaa.

Vaaleanpunaisia varjoliljoja, taaempana jalopähkämöä ja taustalla yrttiympyrä.

Yrttiympyrä, eli virallisesti yrttikokoelman muotopuutarha lähempää.

Pionit kukkivat runsaasti.

Jalopähkämöä etualalla. Taustalla pilkistelee silta, eli jonkinlaista vesiaihettakin on luvassa.

Lampihan sieltä löytyi.

Lapsille puiston mielenkiintoisinta antia taisivat olla nurmialueilla ahertanut robottiruohonleikkuri ja lammen lähistöllä piileksivät sinisorsat. Pari oikein käkkyräistä puutakin kiinnitti heidän huomionsa ja niistä olisi varmasti löytynyt pian pari ihmisapinaa, jos emme olisi pitäneet kiirettä. 

Kausikasviryhmä Laine kukki runsaasti. Siihen oli istutettu mm. samettikukkia, daalioita ja pelargoneja.

Perennamaan jälkeen vastaan tuli kivikkopuutarha. Paahteisen paikan kukkaloiston sijaan se olikin osittain jopa varjoisa ja siellä kasvoi paljon erilaisia havuja. Jos satut poikkeamaan Hatanpäässä keväällä, ihan kesäkuun alussa tai myöhään syksyllä, kivikkopuutarhassa saattaakin olla ihan eniten nähtävää. Toki perenna-alueillakin on varmasti sipulikukkia ja myöhään syksyllä kukkivia perennoja, mutta väistämättä harva kasvi on silloin edustavimmillaan. Havukasvien ja kivien ulkonäkö ei paljoa muutu vuodenajan mukaan.

Muuten kiva alue mutta minusta tuo graniittipenkki ei oikein istu kokonaisuuteen.

Kuvan keskivaiheilla valopylvään juurella kasvava purppurainen kasvi on keijunkukkaa.

Kivikkopuutarhan jälkeen tuli vielä suoalue, jossa alppiruusut ja atsaleat olivat jo melkein kokonaan kukkineet. Sen verran yksittäisiä kukkia niissä oli jäljellä, että näki, minkä värisiä ne olivat. Kuihtuneiden kukkien määrästä päätellen kukinta oli ollut myös aika komea. Metsämaiseman ohella muuta erityisen hienoa nähtävää siellä ei tuolloin ollut, joten ei siitä sen enempää. Kierroksemme lopulta löytyi pergola, jonka muistin parista vanhemmasta lukemastani blogiesittelystä. Puolet pergolan kasveista oli vasta nousemassa ja ehkä joku oli saattanut heittää henkensäkin talven aikana.

Pergolan alkupää oli komeasti kukassa ja vehreä.

Kultaköynnöskuusama oli pergolan kiistaton tähti vierailumme aikaan.

Mikään henkeäsalpaavan upea nähtävyys Hatanpään puisto ei minusta ainakaan kesäkuun puolivälissä ollut mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka kuitenkin. Jos matka joskus suuntautuu Tampereen seudulle, niin kyllä tuolla voisi käydä toisenkin kerran. Ehkä heinä-elokuun vaihde kiinnostaisi itseäni eniten, niin näkisi loppukesän rehevyyden ja kukkaloiston.

Märkiä rättikukkia

Oli vähän reppanan näköisiä kukkia eilisen sadepäivän jäljiltä. Eikä ihme, kun päivän aikana kertyi viisitoista milliä vettä tuli niskaan. Nytkö ne syyssateet sitten alkoivat? Muutama kärhö kesti sateet yllättävän hyvin mutta joukosta löytyi monta kerrassaan reppanan näköistä esitystä. Surullisimmalta näyttää ehkä 'Polish Spirit', joka ehti aukaista vasta muutamia kukkia.

Kuin monta märkää rättiä roikkumassa, eli loistokärhö 'Polish Spirit'.

Ei 'Voluceaukaan' kovin iloiselta näytä. Väri on tässä kuvassa hieman liian violetti.

Olen välillä kirjoitellut eri kärhöjen taustoista (tarinoita löytyy blogin tunnisteluettelosta kohdassa historia). Loistokärhö 'Voluceaun' tarina löytyy täältä, jos joku haluaa käydä kurkkaamassa. 'Voluceau' on yksi suosikkikärhöistäni sen elinvoiman, sametinpunaisen värin ja runsaan kukinnan ansiosta. Kärhön historiaa tutkiessani löysin sellaisen tiedon, että loistokärhö 'Rouge Cardinal' olisi 'Voluceaun' täyssisarus; samat vanhemmat, mutta pari vuotta aiemmin jalostettu. Minulla on kaksi ruukkukärhöä, joista toinen oli varmuudella 'Rouge Cardinal' ja toinen todennäköisesti samaa. Varma tapaus kukki jo alkukesällä ja toinenkin teki yhden kukan aiemmin kesällä varmistuen samalla Cardinaliksi. 'Voluceau' ei kuitenkaan kukkinut samaan aikaan. Nyt se alunperin epävarmempi tapaus on alkanut kukkia uudelleen ja juuri sopivasti yhtä aikaa 'Voluceaun' kanssa.

Loistokärhö 'Rouge Cardinal' kylpee aamuauringossa, joten väri on vieläkin punaisempi kuin luonnossa.

Hyvin paljon noissa sisaruksissa onkin samaa mutta sävyltään 'Voluceau' on hitusen enemmän violettiin taittava, kun Cardinal on enemmän punaiseen päin kallellaan. Selvin ero on heteissä: 'Voluceaulla' ne ovat kirkkaan keltaiset, 'Rouge Cardinalilla' vaaleat, beigeen päin taittavat. Kukan koko on 'Voluceaulla' paljon suurempi, mutta eipä pieneltä ruukussa kasvavalta kärhöltä mitään mahtisuorituksia voi odottaakaan. Kunhan saan molemmat Cardinalit istutettua maahan ja ne pääsivät kunnolla pistämään parastaan, päästään vertailemaan paremmin kukkien ja kärhöjen lopullista kasvukorkeutta.

Tarhaviinikärhö 'Krakowiak' jaksaa juuri ja juuri pitää pienet kukkansa asennossa, vaikka sadepisarat paljon painavatkin.

Siirrytään kärhöistä muihin kukkiin. Kaukasiankirahvinkukkaa on kehuttu hyväksi pörriäiskasviksi ja sitä se todella on. Ei ole harvinaista nähdä kolme tai jopa neljä kimalaista yhtä aikaa sen kukalla ja joka kukassa on aina vähintään yksi pörriäinen. Välillä sillä näkee myös kovakuoriaisia ja kukkakärpäsiä. Perhosia en muista tänä kesänä nähneeni kirahvinkukalla mutta perhosia on meillä nyt todella vähän muutenkin. Juuri tällä hetkellä kirahvinkukassani ei ole yhtään kukkaa auki mutta viime viikolla otetusta kuvasta saa vähän osviittaa sen houkutustehosta.

Kaukasiankirahvinkukassa käy aina vilske.

Kimalaisia vähemmän toivottuja puutarhan pörriäisiä ovat ampiaiset. Niitä tuntuu taas tänä vuonna olevan aika paljon. Lasten leikkipaikan viereen liiterin räystään sisälle pesänsä rakentanut yhdyskunta myrkytettiin varmuuden vuoksi. Kasvimaan puolella autotallin kattotiilien alle pesineet saavat jäädä. Vaikka lentoliikenne pesään alkaa olla jo melkoinen, ampparit liikkuvat enimmäkseen katon puolelta eikä räystään alla kasvimaalla puuhaillessa ole toistaiseksi tarvinnut olla varovainen. Sen sijaan melko ongelmallinen pesäpaikka on puutarhakompostorissa. Isäntä kävi jo yhden kerran suihkimassa pesään myrkkyä, mutta lentoliikenne väheni vain hetkellisesti. Ovelat otukset menevät pesäänsä kahden puutarhakompostorin välistä maanrajasta ja itse pesä on Biolanin puutarhakompostorin reunan alla tai sisäpuolella sen verran syvemmällä, ettei myrkkyä saa suihkittua pesään saakka.

Kuvituskuvana litukan nimetön lilja, jolle ehkä pitäisi etsiä vähän parempi paikka.

Tähän saakka puutarhajätettä on saanut viedä suht huolettomasti mutta nyt ampiaiset ovat alkaneet tulla vastaan tarkistamaan, millä asioilla ihan pesän vieressä liikutaan. Taisivat suuttua ensimmäisestä myrkytysyrityksestä tai sitten väkeä riittää ravinnonhankinnan lisäksi myös vartiointiin. Enää ei viedä kottikärryllistä kitkentäjätettä kerrallaan tai varsinkaan aleta mylläämään kompostissa. Kerran osuin vahingossa kottikärryllä kompostorin kulmaan ja sitten pitikin lähteä jo kiireesti karkuun odottelemaan ampiaisten rauhoittumista. Niinpä olen alkanut viedä puutarhajätteet sylissä, viskaan ne vain läjän päälle ja häivyn samantien, jotta vierailut pesän lähellä jäävät mahdollisimman lyhyiksi.

Majapenkissä kukkivat jaloangervot ja niiden sekaan uhkaavasti hautautuva kuutamohortensia.

Pensasryhmän mustilanhortensia on nyt komeimmassa kukassa.

Karsin mustilanhortensiasta keväällä alaoksia, jotta pensaan alle tulisi paremmin valoa. Puolukka onkin alkanut levitä hitusen paremmin hortensian alle eivätkä valkoiset pikkusydämet ole nääntyneet kuivuuteen ja valon puutteeseen. Ruohonleikkuukin on ollut helpompaa, kun ei ole tarvinnut väistellä hortensian oksia. Loistosalvia todennäköisesti lähtee aikanaan pois ja tekee tilaa puolukalle mutta sen vuoro väistää on sitten joskus. Parempi toki olisi, jos se ymmärtäisi omatoimisesti heittää henkensä jonain talvena... Voi olla, että toivon samaa kohtaloa myös pikkusydämelle sitten kun puolukat tarvitsevat lisää tilaa. Aika kamalaa toivoa jonkun kasvin kuolemaa, eikö? Joskus ei vain jaksa naputella myynti- tai lahjoitetaan -ilmoituksia eikä luonto anna periksi viskata kaikkea kompostiinkaan.

Tarhaviinikärhö 'Justa' pääsi vuorostaan päivän kärhöksi.

Itseltäni loppui kesäloma tänä vuonna samaan aikaan kuin jälkikasvulla alkoivat koulut. Arki on siis palannut taas meidän perheeseen ja hetken aikaa olo on kuin postauksen aloituskuvien kärhöillä: lomailuun tottunut pää väsähtää kaiken tietotulvan ja aikataulusekamelskan kaatosateessa. Onneksi omat opinnot alkavat vasta syyskuussa. Jospa siihen mennessä saisi edes muut arkirutiinien rattaat pyörimään sujuvasti. Juuri postausta viimeistellessä alkoi sataa ihan kaatamalla, mistä tulikin mieleen aiheeseen sopiva menovinkki Kuopiossa liikkujille. Käykääpä vilkaisemassa Aarneenpuistoa (Kuopionlahdenkadun ja Haapaniemenkadun kiertoliittymän välissä, ette voi olla huomaamatta). Siellä on viime (tai toissa?) kesänä tehty laajan nurmialueen tilalle kunnon hulevesipuutarha. Bussipysäkki on ihan puiston vieressä ja jos omalla autolla liikkuu, niin senkin saa kätevästi parkkiin kadun toiselle puolelle Musiikkikeskuksen parkkialueelle. Vanhat Aarneenpuiston havuistutukset on säästetty ja ne toimivat hienona taustana hieman villimmille perennojen, pensaiden ja luonnonkasvien täyttämille altaille ja niiden reunamille.

Maistiaisiksi ensimmäinen hulevesialtaista.

Toki kasvillisuus ei ole vielä ehtinyt joka kohdassa ihan täyttämään alueitaan ja varmaan talvikin on tehnyt paikoitellen tuhojaan, mutta minusta siellä on paljon kivoja ideoita mm. perennojen ja luonnonkasvien yhdistelystä ja erilaisista kosteikkokasveista. Jätän loput kuvat puistosta odottamaan syksyn ja talven pimeitä kuukausia, mutta ne, jotka pääsevät, niin ehtivät vielä tutkimaan puistoa ihan omin silmin. Käykää ihmeessä ja kiertäkää samalla ne vanhat alueet!

Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa: ulkopuutarhat

Lupasin jo viime heinäkuussa tehdä postauksen Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta, jossa viime kesän lomareissulla pääsin käymään. Olisihan tämänkin voinut hoitaa silloin syksypimeillä, kun aurinkoisen päivän valoterapia olisi ollut enemmänkin kuin tarpeen, mutta taisin olla silloin niin syyshorroksessa, että pääsi unohtumaan. Pimeää (ja taas kerran jäätävän kylmää) on nyt tammikuussakin eikä puutarhassa tapahdu lumensatamista kummempaa, joten nytkin on ihan hyvä hetki tehdä kierros kasvitieteellisessä puutarhassa. Seurakin oli muuten erinomaista: Oravankesäpesän Kati ja kaimani Mama's Garden -blogista sekä matkaoppaakseni lähtenyt isännän veljen puoliso.

Aloitimme kierroksen sammalpuutarhasta, jossa oli sumutus juuri käynnissä. Taustalla valtava vuorijalava.

Kosteasta sammalikosta suoraan kivikkopuutarhan auringonpaahteisille rinteille.

Joku alppitähtilaji kukki komeasti (Leontopodium kamtschaticum taitaa lukea kyltissä).

Ihan vain nimen takia: keilahyrräkukka (Caccinia strigosa). Kukinta oli jo ohi, mutta yksi kukka vielä löytyi, kun tarkasti etsi.

Rinteen laella oli näköalatasanne. Panoraamakuva ei onnistunut, joten tässäpä koko näkymä kahdesta kuvasta yhdistettynä.

Otin ulkopuutarhoista yhteensä lähemmäs sata kuvaa, joten voitte kuvitella, millainen urakka oli valita niistä vain murto-osa postaukseen. Toki olisin voinut tehdä useamman jutun sarjan, mutta en oikein itse välitä sellaisista. Tuntuu kuin alkaisi toistaa liikaa itseään. Siispä toimikoon tämä postaus pienenä makupalana ja kiinnostuksen herättäjänä, jotta itse kukin voi halutessaan lisätä kohteen puutarhamatkailulistalleen. Kuvien vähäisyydestä johtuen hypimme tunnelmasta toiseen aika reipasta vauhtia. Seuraavaksi sukelletaan puulajipuiston siimekseen, jossa pääkaupungin vilinä viimeistään katosi täydellisesti mielestä. Kookkaat puut ja pensaat vaimensivat ääntä tehokkaasti eikä muita puutarhassa kulkijoitakaan juuri nähnyt, kun polut kiemurtelivat tiheikön seassa.

Yllä oikealla ilmeisesti amerikanjalopähkinän raakileita. Alla vasemmalla nukka-angervo (Holodiscus discolor var. ariifolius) ja oikealla jättituijan komeaa runkoa.

Nukka-angervosta ja muista kasvitieteellisen puutarhan herkuista löytyy muuten lähikuvia Mama's Garden -blogista. Minna ehti tekemään postauksen jo kesällä. Päädyin itse laittamaan kollaasiin lähikuvan sijaan kokokuvan erikoisen näköisestä nukka-angervosta. Hyvin veikeä kasvi oli riippuvine kukintoineen. Onneksi kasveilla oli useimmiten nimikylttejä, sillä muuten olisi jäänyt ainakin itselläni suurin osa kasveista tunnistamatta. Ilman nimeä jäi kuitenkin seuraavan kuvan kukkiva kasvi. Meni aika pitkään googlaillessa ja lopulta löysinkin parista blogista kuvan todennäköisesti samasta puskasta. Näitä näytti olevan useammassa paikassa, joten ehkä jossain päin kasvitieteellistä puutarhaa oli lisää samoja kasveja, joista jollain olisi ollut nimikylttikin.

Ehkäpä japaninjättililja? Aika isoja kyllä olivat, mutta eivät ihan jättimäisiä minusta.

Jasmikkeita täydessä kukassa. Hovijasmikkeen nimikyltti löytyi mutta en ole varma, kumpi näistä pensaista se oli.

Yksi mielenkiintoinen kohde oli aistipuutarha, johon oli tehty corten-teräksellä reunustettuja, korkeita kohopenkkejä sekä köynnöskasvein verhottu kasvitunneli. Aistipuutarha olisi ollut mielenkiintoinen lastenkin kanssa, sillä sinne oli kerätty eri aisteja herättelevien kasvien lisäksi myös erilaisia kulkuväylien pinnoitteita. Jossain kyltissä taisi olla peräti kehotus kokeilla kulkea poluilla paljain jaloin.

Aistipuutarhaan oli tehty kolme teräksellä reunustettua kohopenkkiä, joihin oli istutettu väreittäin kesäkukkia ja perennoja. Etualalla valkoinen istutus.

Jänönhännät ja leiskuvanpunaiset mehitähdet olivat minusta jännittävä yhdistelmä.

Aistipuutarhan takana oli laaja evoluutiopuutarha, jonka tarkempaan tutkimiseen olisi voinut käyttää vähintään kokonaisen päivän. Meillä ei kuitenkaan ollut tuntikausia aikaa kierrellä ja halusimme ehdottomasti käydä kasvihuoneissa, johon oli juuri sinä päivänä vapaa pääsy. Pitäisi varmaan tehdä joskus ihan yksinään puutarhapainotteinen reissu, jossa ei tarvitsisi lainkaan miettiä, kuinka paljon voi käyttää perhelomasta aikaa omiin kiinnostuksenkohteisiinsa. Evoluutiopuutarhassa kasvit on ryhmitelty järjestykseen niiden kehityshistorian mukaan ja alueen tutkiminen kannattaisi varmaankin aloittaa aivan alusta, 410 miljoonan vuoden takaa. Itse pyörähdin hyvin nopeasti vain alueen laitamilla (siinä "nuoremmassa" osassa) ja näppäsin pari kuvaa matkalla lummealtaalle. Evoluutiopuutarhan tutkiminen jäi siis käytännössä kokonaan jollekin toiselle reissulle. Tarkkaan kun tihrustatte, niin siinä postauksen alkupuolella olleen "wanna-be-panoraamakuvan" vasemmassa puoliskossa ja pikkuisen oikeallakin näkyy evoluutiopuutarhaa. Se on se alue, josta tulee vähän muotopuutarhamainen fiilis.

Pieni yleiskuva evoluutiopuutarhan ohi kulkiessa.

Metsäruusuruoho (Knautia dipsacifolia) olisi aika hieno jossain. Kelpaisi minulle kyllä ihan tavallinen ketoruusuruohokin.

Lumpeita ja siro-osmankäämi. Lumpeet kiinnostivat enemmän. Pikkukuvassa lajike 'Attraction'.

Kasvihuoneen kivijalan lämmössä kukkivat opuntiat.

Nyt ollaan kasvihuoneiden väliin jäävässä syvennyksessä ja ihastellaan nietospensasta.

En edes tunnistanut yllä olevan kuvan kasvia nietospensaaksi, omani kun ovat selvästi alle polvenkorkuisia eivätkä osoita minkäänlaista kiinnostusta ylemmäs kasvamiseen. Niinpä mieleen ei heti muistunut, että nietospensaita on myös korkeampia lajikkeita. Onneksi oli asiantuntevampaa seuraa mukana, niin ei tarvinnut jättää kasvia nimettömäksi. Mama's Gardenin Minnan kanssa muistaakseni mietittiin, kukkiiko meillä nietospensas samaan aikaan. Kuvista piti ihan tarkistaa ja kyllä se kukki, tosin viime kesän kukinta oli aika vaatimaton.

Komea ja oikeastaan myös valtava sinisarja valtavassa ruukussa.

Valtava on selvästi päivän sana, sillä se kuvaa hyvin myös tätä peruukkipensasta.

Koska postaus venyi näin pitkäksi jo pelkillä tarkoin valikoiduilla ulkopuutarhojen kuvilla, on pakko jättää kasvihuonekuvat seuraavaan kertaan. Niitäkin tuli räpsittyä melkein sata, joten vähän pitää karsintaa tehdä ja valikoida parhaita herkkuja julkaistavaksi. Huomasin sen, että kun mielen perukoilla on joku aikaraja, missä pitäisi kierros saada tehtyä, tulee otettua paljon kuvia. Silloin jää edes jotain talteen näkymistä ja kasvipaljoudesta, kun mieleen ei kuitenkaan taltioidu kuin pieni osa kaikesta. Kuvia voi sitten tutkia paremmalla ajalla ja samalla huomata, mitä kaikkea jäi livenä näkemättä.

Köynnösruusuja. Niitä oli useitakin, mutta tässä komeimmassa kukassa olleet.

Tätä postausta viimeistellessä pakkanen on kirinyt meillä jo -25 asteeseen. Toivottavasti teillä on lauhempaa ja jos ei, niin toivottavasti nämä kesäisen aurinkoiset kuvat lämmittivät edes mieltä.

Kotona taas

En maininnut etukäteen julkisesti missään mutta olin juuri melkein viikon poissa kotoa. Kävimme nimittäin perheen kanssa seikkailemassa pääkaupunkiseudulla ja paluumatkalla pysähdyimme Keski-Suomessa tutkimassa muutaman Avoimet puutarhat -kohteen. Karo ei päässyt mukaan, mutta kaapissamme asusteleva miniväki lähti myös reissaamaan.

Matkustimme junalla. Olikohan tämä kuva Jyväskylästä?

Lapset kysyivät jo hyvissä ajoin ennen matkaa, aionko ottaa Nestorin, Inkerin ja Minnin mukaan. En osannut silloin vielä vastata mitään, joten lapsetpa päättivät jättää Nestorin ovelle kirjeen, jossa kysyivät, haluaisiko Nestori lähteä mukaan reissuun. Mitäpä minä asiaan pystyin enää vaikuttamaan, varsinkaan kun pikkuväki oli sitten pakannut kapsäkkinsä ja oli lähtöaamuna odottamassa Nestorin puutarhassa. Matkaan vaan ja nokat kohti Etelä-Suomea. Ensimmäinen nähtävyys oli tietysti Korkeasaaren eläintarha. Väenpaljouden takia kuvaaminen siellä oli hieman haastavaa, joten jätetään sen visiitin dokumentointi yhteen kuvaan.

Hui! Onneksi oli lasi välissä!

Itselleni Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha oli matkan antoisin kokemus. Laitoin etukäteen muutamalle Etelä-Suomessa asuvalle puutarhabloggaajalle viestiä, haluaisivatko he osallistua pienimuotoiseen bloggaajatapaamiseen jossain pääkaupunkiseudun puutarhanähtävyydessä. Porukka kutistui vielä matkan varrella parilla ihmisellä mutta Mama's Gardenin Minna ja Oravankesäpesän Kati pääsivät paikalle. Oli hauska päästä tapaamaan kumpikin ja nähdä samalla upea kasvitieteellinen puutarha.

Sammalpuutarhan taustalla kasvoi valtava vuorijalava.

Päivä oli ihanan aurinkoinen. Varohan Minni sitä opuntiaa!

Jättiläismäisen nietospensaan kukkapilven sisällä puunhaarassa (laji unohtui katsoa) oli sopiva paikka vähän hempeillä...

Aavikkohuoneesta löytyi pikkuväen mittakaavassa olevia kasveja.

Välillä pitää vähän levähtää. Mikähän sademetsähuone tämä nyt olikaan, josta löytyi sopiva pesä mini-immeisille ja nelijalkaiselle?

Kaisaniemestä on tulossa joskus talvella enemmän kuvia, samoin puutarhoista, joissa kävimme Avoimet puutarhat -päivänä. Nyt on kiireellisempää raportoitavaa, sillä kotiin palatessa piti tietenkin tehdä edes pikainen tarkistuskierros omassa puutarhassa ennen kuin voi edes harkita matkalaukkujen purkamista. Sääennusteissa näkyi ennen reissua sen verran sateista ja koleaa säätä, etten oikeastaan ollut lainkaan huolissani kasvien pärjäämisestä. Naapurin pyysin kastelemaan kerran kasvimaalla olevat ruukut mutta kesäkukat sun muut saivat pärjätä omillaan. Täällä oli satanut yhteensä 29mm vettä viiden päivän aikana, joten oli hyvä, että huomasin ennen reissua siirtää läpimäriksi kastellut ruukut patiolta liiterin kuistille suojaan lisäkastumiselta. Kastelin kasvit tiistai-iltana eikä yksikään ollut vielä sunnuntai-iltana kastelun tarpeessa. Patiolla ne olisivat varmasti hukkuneet. Onneksi sentään ainoastaan yksi pikkuinen sadekuuro seurasi minua Etelä-Suomeen ja ehdimme pois alta juuri ennen kuin Helsingissä alkoi lauantaina sataa tulvaksi asti.

Hyvävointiset kasvit olivat vastassa liiterin kuistilla.

Muutaman päivän poissaolon jälkeen aina huomaa, kuinka puutarha on suorastaan ryöpsähtänyt kasvuun. Aivan kuin se vain odottaisi hetkeä, jolloin puutarhuri kääntää selkänsä. Katsoin jo ennen matkaan lähtöä, että ranskantulikukan nuput näyttävät yllättävän keltaisilta. Matkan aikana kukat olivat alkaneet aueta ja keltaisiahan ne olivat. Itse asiassa koko puska oli jo alkukeväästä selvästi pontevampi kasvamaan kuin vieressä olevat kaverit. Olisi pitänyt jo silloin arvata, että se ei tietenkään ole toivottua sorttia. Kävin hakemassa lapion ja revin mokomaan pois, ettei sen perimää sotku valkoisiin ranskantulikukkiin. Revin keltaisia samasta kohdasta pois jo viime kesänä, mutta ilmeisesti joku juuri jäi vielä kiskomatta. En edes tainnut kaivaa sitä kovin tarkasti pois, sillä luulin koko kasvin olevan vain kaksivuotinen. No, kolmatta kesää ovat kasvussa niin keltainen kuin valkoinenkin. Tai toivottavasti keltainen ei enää ilmesty, sillä nyt kaivoin sen pois aika tarkasti.

Tärkeysjärjestys on selvä: ensin pois väärä kasvi, sitten kuvan otto ja siivous jääköön johonkin hamaan tulevaisuuteen.

Tiukukärhö 'Arabella' oli saanut sateisesta säästä huolimatta jo useamman kukan auki.

Maassa talvehtineista loistokärhöistä 'Multi Blue' ehti kukkaan ensimmäisenä. Melkein jäi huomaamatta lehtien seassa piilotteleva kukka.

Kärhökausi on siis korkattu nyt myös isokukkaisten kärhöjen osalta. Versojen ja nuppujen määrästä päätellen kukinta tulee olemaan tänä kesänä loistokkaampi kuin koskaan. Ai, että kun odotan niiden kukintaa! Moni muukin kasvi oli alkanut kukkia. Etelänmunkki kukkii oikein kauniisti heleänsinisenä ja riitelee erittäin lahjakkaasti peittokurjenpolvi 'Cambridgen' kanssa. Munkki saa luvan siirtyä johonkin muualle ja kurjenpolvi ottaa munkin tilankin haltuunsa. Kutsumaton vieras oli ilmestynyt myös valkoisten isotähtiputkien sekaan. Siementaimista kun kasvattelee, saattaa lopputuloksena tulla mitä tahansa ja niin kävi nytkin. Valkoisten seassa kasvaa hailean vaaleanpunainen yksilö, josta leikkasin saman tien kukkavarret maljakkoon. Kunhan tässä puutarhapuuhiin joudan, kaivan senkin kompostiin tulikukan kaveriksi.

Valkoisten isotähtiputkien sekaan ei kaivata tuota etummaista hailukkaa.

Kaisaniemen nietospensas oli vähän kookkaampaa lajiketta kuin tämä minulla oleva 'Yuki Snowflake'.

Varjoliljat olivat myös ehtineet aloittaa reissun aikana kukkimisen.

Pionien komein kukinta meni minulta ohi reissun takia. Lisäksi jatkuvat sateet olivat ränsistyttäneet kukkia ennenaikaisesti. Leikkasin kaikki ruskettuneet ja karisevat kukat pois, jotta sivunupuista aukeavat kukat nousisivat hitusen ylemmäs. Nyt on onneksi luvattu vähän poutaisempaa säätä, joten saan vielä nauttia sivunuppujen kukinnasta.

Perintöpioni 'Elinan' sivunupuista aukeavat kukat ovat yksinkertaisempia kuin pääkukat.

Kärhökaaripenkkiä, 'Elinat' molemmin puolin porttia.

Vaikka reissaaminen on ihan hauskaa, on kuitenkin ihana olla taas kotona.