Tontin lounaskulma

Tämän jutun otsikko viittaa kirjaimellisesti moneen asiaan. Alue, jota kurkistelemme, on ilmansuunnissa katsottuna lounaassa mutta sieltä voi saada jo nyt lautaselle lisuketta ja loppukesällä, jos tuuria on matkassa, jopa kokonaisen aterian. Juuri tällä hetkellä tosin lautasen täytteet ovat enemmänkin silmänruokaa kuin vatsantäytettä ja lounasaikakin meni ohi, kun piti käydä välillä puoli päivää muilla asioilla. Tästä tulikin sitten lounasaikaan aloitettu iltapalapostaus.

Toissa syksyn syyskylvöistä tullut orvokki.

Tein kasvimaan ja marjapensasalueen väliin toissa kesänä kapean istutusalueen lähinnä suorakylvöisille kesäkukille tai jos sattuu jäämään esikasvatuksista taimia yli. Paikka on puolivarjoisa, sillä metsä ja marjapensaat varjostavat aamupäivästä ja keskikesästä eteenpäin maa-artisokat loppupäivän. Oikein runsasta kukintaa siis on turha odottaa mutta penkin tarkoituskin oli vain vähentää tylsää kivituhka-aluetta ja naamioida vähän kasvimaan verkkoaitaa. Bonuksena edes pikkuisen vehreyttä ja kukintaa. Siemenkylvöt ovat vasta muutaman sentin korkuisia mutta pari orvokkia oli talvehtinut hyvin ja kukkii nyt.

Samasta kylvöksestä tuli myös sinisemmän sävyinen orvokki. Bellikset ovat löytäneet paikalle ihan omin nokkinensa.

Jätetään muun penkin esittely siihen, kun taimet alkavat kukkia ja siirrytään muutama metri sivummalle ja vielä varjoisammalle metsämustikkamaalle. Mustikat oli typistetty viime syksynä muutaman sentin sängelle jo hyvissä ajoin ennen kuin olin edes ehtinyt miettiä jänisverkkojen virittelyä, joten oman maan mustikoista on turha haaveilla tänä kesänä. Onneksi mustikat ovat versoneet aika hyvin juuresta uutta kasvua ja ainoastaan yhdessä kohdassa on epäilyttävän tyhjää. Tänä vuonna pitää laittaa viimeistään syyskuun alussa edes jonkinlaista aitaa mustikka-alueen ympärille. Metsän reunassa ja muutenkin suojassa oleva alue on selvästi liian iso houkutin talvea varten itseään lihottaville rusakoille.

Noin neliömetrin suuruinen mustikkamaa, jossa kasvaa paljon muutakin kuin metsämustikkaa.

Mustikkaa, ketunleipää (käenkaalia), metsätähteä ja joku hentoinen metsäheinä.

Olen siirtänyt mustikoita isoina mättäinä metsästä (maanomistajan luvalla tietenkin), joten niiden mukana on tullut yhtä sun toista kivaa. Tavoittelemani mahdollisimman monilajinen kasvillisuus kukkii pidempään ja siis houkuttelee jatkuvasti pölyttäjiä, mikä parantaa niin mustikoiden kuin marjapensaidenkin pölytystulosta. Lisäksi se ei ole niin altis taudeille ja tuholaisille kuin yksilajinen kasvusto. Yritän saada kasvit viihtymään ja levittäytymään laajemmallekin, jotta ne aikaa myöten tekisivät varvikon tapaisen aluskasvillisuuden marjapensasalueelle. Toistaiseksi kovin kummoista levittäytymistä ei ole tapahtunut mutta annetaan kasveille aikaa levittää juuriansa.

Metsätähti.

Marjapensaiden aluset vallanneet vuohenputki ja valvatti näyttävät nääntyneen katteiden alla mutta muutama sitkeä voikukka vielä yrittää puskea pintaan. Käyn kitkemässä niitä aina kun ehdin mutta vanhat, syvälle kaivautuneet juurakot eivät tahtoisi millään luovuttaa. Juuria ei saa kokonaisina ylös ilman isoa kaivuu-urakkaa, johon en haluaisi ryhtyä. Niinpä nypin lehdet ja pätkän juurta mahdollisimman usein ja koetan niin näännyttää voikukat. Aika näyttää, toimiiko konsti. Kylvin keväällä parin valoisammassa reunassa olevan marjapensaan alle lämpäreet veriapilaa viherlannoituskasviksi ja siirtelin niiden kaveriksi myös muutaman kuukausimansikan taimen. Toisen pensaan juurella puolukka 'Otson karkki' on talvehtinut ja toivon mukaan lähtee myös levittäytymään. Pelkän hake- ja kivituhkapeitteisen marjapensasalueen muutos kasvipeitteiseksi on siis alkanut.

Joku luonnon orvokki (aho- tai metsäorvokki ehkä) kukkii myös metsämustikkamaalla.

Ja mitäpä olisi lounaspostaus ilman varsinaista kasvimaa-aluetta? Siirrymme seuraavaksi siis sinne. Taisin tehdä kasvimaan ensimmäiset kylvöt jo hyvissä ajoin huhtikuun puolella ja jännitin, miten mahtavat itäneet kylvökset kestää touko-kesäkuun kylmän jakson. Onneksi salaatit ja retiisit kestävät kylmää. Samoin näyttivät kestävän tilanpuutteessa maahan istutetut sellerit, samettikukat ja kyssäkaalit sekä ihan oma-aloitteisesti siemenestä kylväytyneet taimet, kuten tilli ja kehäkukat. Tillin kylväytymisinnokkuus suorastaan yllätti minut, sillä taimia on noussut yhdestä lavasta siihen tahtiin, että tänä kesänä saadaan syödä uusien perunoiden kanssa tilliä ihan kyllästymiseen saakka. Minä kun vielä kylvin sitä pariin kohtaan lisääkin, sillä viime vuonna satoa tuli hieman liian vähän. Viimevuotiset siemenet itivät tänä keväänä kylvettyjä nopeammin, joten sain jo kerättyä ensimmäisen kerran tilliä ruokapöytään.

Tässä lavassa ei pitänyt kasvaa tänä vuonna tilliä, vaan mm. selleriä, veriapilaa, kehäkukkaa, kyssäkaalia ja ilmasipulia.

Huhtikuussa kylvetyt retiisit olivat salaa kasvaneet salaatinlehtien seassa melkoisen pitkiksi.

Toukokuun lopulla ja kesäkuun alussa riitti sateita ja silloin kun ei satanut, muistin kastella kylvöksiä, joten retiisit, salaatit ja rucolat ovat kasvaneet oikein meheviksi. Kosteudesta ja viileämmistä keleistä ovat nauttineet myös valkosipulit, jotka ovat hujahtaneet ennätyskorkeiksi. Jouduin ottamaan jo ajat sitten niiden päältä harsonkin pois, sillä valkosipulien latvat nostivat harson reunat niin korkealle, ettei niitä saanut enää pysymään maassa kiinni. Hieman pelkäsin, löytävätkö kirpat tai muut tuholaiset rucolan tai palelluttaako halla ne mutta toistaiseksi näyttää ja maistuu oikein hyvältä. Osa kylvöksistä ei ole ilmeisesti itänyt mutta niidenhän tilalle voi sitten kylvää jotain muuta. Tiedoksi niin itselle kuin muillekin, että palsternakan ja mustajuuren siemenet todella menettävät itävyytensä nopeasti.

Valkosipulit ja rucolaa. Etukulmassa ja valkosipulien takana punajuurta, rucolarivin molemmilla puolilla palsternakkakylvös.

Kylmän jakson takia minun piti siirtää tomaatit, chilit ja basilikat väliaikaisesti ulkovarastoon. Pari pienempää tomaattiruukkua sain mahdutettua ulkoeteiseen mutta sinne olisi kannattanut tomaattien sijaan ahtaa basilikat. Niille oli varastossa liian kylmää ja ne mokomat menivät sitten paleltumaan. Kylvin niiden viereen uudet siemenet mutta jätin vanhat varret vielä pystyyn, jos vaikka alimpien lehtihankojen kohdalta lähtisi versomaan uutta. Heti kun tuli lämpimämpää säätä, siirsin kaikki ruukut lopullisille paikoilleen nauttimaan auringosta ja lämmöstä. Istutin myös avomaankurkun ja kesäkurpitsan sekä pari salkopapua jälkikompostoriin ja loput pavut kasvimaalle.

Puutarhavahti tykkää kytätä kadun tapahtumia tomaattilaatikon vierestä.

Hernelaatikon reunassa samettikukat 'Alumia Vanilla Cream' jo kukkivat.

Lounaaseen (tai nyt kun tähän aikaan illasta tätä osaa postauksesta naputtelen, niin iltapalaan) sopii yhdistää juttua myös puutarhan eläinmaailman sapuskatavoista. Jatkan tällä Saaripalstan Sailan aloittamia juttuja (klikkaa eka auki tästä ja toinen täältä) puutarhan hyötyhyönteisistä. Tutkikaapa seuraavan kuvan otusta ja miettikää, onko se puutarhurin kannalta apulainen, tuholainen vai täysin hyödytön mutta ei haitallinenkaan. 

Joku sylkikuoriaislaji ilmeisesti.

Äkkiseltään saattaisi luulla, että noin värikkään otuksen on pakko olla pahakin puutarhan tuholainen. Totuus on kuitenkin toinen, sillä Ötökkätieto-sivuston mukaan sylkikuoriaiset väijyvät pienempiä hyönteisiä saaliikseen (joidenkin lajien aikuiset syövät lisäksi myös kukkien siitepölyä). Niiden toukat saalistavat kirvoja ja muita pieniä hyönteisiä. Lämpimästi toivotin otuksen lajitovereineen tervetulleeksi puutarhaani pitämään tuholaiskannat kurissa. Linnuistakin on paljon apua. Olen nimittäin nähnyt aiempina kesinä monta kertaa tiaisten popsivan luumupuista kirvoja hyvällä ruokahalulla. Kuusitiaisen pöntössä on äänistä ja lentoliikenteestä päätellen taas tänä kesänä kasvamassa poikue uusia hyönteisten kauhuja. Koska kuusitiaiset ovat aiempina kesinä pesineet pöntössä, hankin keväällä toisen pikkutiaisten mitoilla tehdyn pöntön, jotta joku sinitiainenkin pääsisi pesimään. Pöntön valtasikin 28 millin lentoaukosta huolimatta kirjosieppo. Luulin pitkään, että joku kokematon sieppopoitsu yrittää turhaan houkutella pesimäkumppania miniyksiöön, kun ei tyttöä näkynyt. Vähän jo kävi sääliksi ressukkaa, joka kurkku suorana sirkutti pöntön lähettyvillä. Nyt ei tarvitse sääliä, sillä kova sirkutus kuuluu jo siitäkin pöntöstä, kun sieppopariskunta rahtaa nokkien täydeltä evästä nälkäisille poikasille. Ehkä pitää hommata ensi kesäksi pönttöjä myös kirjosiepon mitoilla, ettei tarvitse linnun vetää vatsaa sisään mahtuakseen kotiinsa.

Säikäytin vahingossa voikukansiemeniä keräävän punatulkkupariskunnan. Toinen pyrähti purppuraheisiangervolle, toinen luumupuun oksalle.

Punatulkkuja näkee harvemmin pihalla kesäaikaan. Voikukan siemenet kuitenkin saavat tulkut tulemaan metsän suojista nurmikoille ruokailemaan. Eipä näkisi kesällä punatulkkuja, jos olisi hävittänyt kaikki voikukat tai ehtisi leikkaamaan nurmikon ennen kuin voikukansiemenet kypsyvät. Kaikilla kolikoilla on siis kääntöpuolensa, joita jokainen voi miettiä, kun tekee puutarhassaan valintoja hävittämisen ja säilyttämisen suhteen. Sellaiset lounaat (ja iltapalat) tänään.

Valkoista ja sinistä ripauksella pinkkiä

Jatketaan lomareissun aikana kukkaan ehtineiden kasvien parissa. Lopussa on myös yksi tänään melkein auki ehtinyt, erittäin malttamattomasti odottamani ensikukkija. Ensikukkijoita kertyi muuten tähän postaukseen useampikin.

Kiitos rouva R:lle! Ensimmäinen sinulta tullut luhtaesikko kukkii ja hellanlettas kun se on söpö, Kerrassaan ihana rimpsuhelma!

Luhtaesikon lähettyville itsekseen vaeltanut belliskin sattui sopivasti olemaan valkoinen. Risutornin keskellä on viime keväänä itänyt amerikanvuokon taimi ja siinäkin on yksi nuppu tulossa.

Luhtaesikko ja kumppanit asustavat majapenkissä. Siellä alkukesän värimaailma näyttääkin olevan pitkälti siniliilan ja valkoisen sävyissä, sillä luhtaesikon ja belliksen lisäksi palloesikot ja sinikämmen ovat liiloja ja narsissit valkoisia. Sinikämmen ei kyllä tänä vuonna vielä kukkinut, mutta ehkäpä se liittyy joukkoon ensi vuonna. Pian siellä alkaa aueta laukkoja, joista minulla ei enää tässä vaiheessa ole mitään aavistusta, mitä lajia sinne tulikaan syksyllä upotettua. Melko varmasti se oli saksalaismarketin sekoituspussi. Lisää valkoista tulee rikkoviuhkasta jahka se päättää siirtyä kukkimismoodiin. Tiedä sitten, koska sellainen ihme mahtaa tapahtua. Siirrytään seuraavaksi suolle, jossa jatkuu sama sinivalkoinen tunnelma.

Viime vuonna taimipäiviltä ostettu nimetön imikkä paljastaa vähän sähäkän sinistä väriä. Taisin missata ensikukinnan? Voisikohan tämän lajike olla tarhaimikkä 'Majeste'?

Imikästä eteenpäin kukkivat nyt tuoksumatarat. Ylänurkassa vielä viimeisiä helmililjoja.

Aurinkopenkin kurjenmiekat, pikkuampiaisyrtit ja muutama ukkolaukka tänään ilta-auringossa. Sininen hehku oli kerrassaan valloittava, mutta eihän se oikein kameralle taltioitunut.

Sitten pari ripausta pinkkiä: syreenitulppaani 'Lilac Wonder' kukkii vaaleanpunaisten bellisten kanssa. Harmi kun vesimyyrä söi loput tulppaanit.

Rönsyakankaali 'Rosea' kukkii, vaikka jaoin tuppaan keväällä moneen osaan. Tämän kaverina ovat tismalleen samansävyinen varjorikko sekä liila ristikki. Kunhan kaikki vähän leviävät, näky tulee olemaan kaunis.

Japaninakileijojen pääkukinta taisi mennä minulta ohi. Onneksi niitä on vielä useampikin kukassa, sillä näky on hurmaava valkoisten lemmikkien kanssa.

Kivikkorinteessä on pieni tupas valkoista sammalleimua.

Huomenna aamupäivästä olisi kesän paras kitkemishetki kuukalenterin mukaan. Olen aikaisempina vuosina ollut aina jossain muualla juuri silloin enkä ole voinut testata sen tehoa, mutta tänä vuonna olen kotona. Olen kyllä vähän skeptinen kuun mukaan toimimisen suhteen, mutta voikukkien kaivaminen kivipolkujen saumoista on niin tuskallisen hidasta ja tympeää puuhaa, että olen valmis kokeilemaan, auttaisiko kuun mukaan toimiminen tosiaan hommassa. Toiveena olisi, että polut pysyisivät vähintään avoimiin puutarhoihin asti puhtaina. Jos voikukat tosiaan lähtevät huomenna selvästi helpommin kuin muina päivinä ja kaiken lisäksi maahan jääneistä juurenpätkistä kasvaa erittäin hitaasti ja kituliaasti uusia taimia, olen valmis kääntämään kelkkani kuukalenterin suhteen. Se on nyt pyhästi luvattu täällä blogissa! Kukkapenkeistä nyhtää kuka tahansa ja milloin tahansa pitkiä rikkaruohon juuria kun maa on sopivan kosteaa, mutta kivipolkujen saumat asettavat melkoisen haasteen. Kerääpä kuu nyt oikein vahvat energiat huomista koitosta varten!

Kesän ehkä odotetuin ensikukkija, sinivaleunikko, on nyt melkein auki. Huikea tuo sinisen sävy!

Kuinkahan tässä nyt malttaa edes nukkua huomiseen, kun moinen sähäkkyys odottaa kukkapenkissä? Ja tuleekohan kiveyksien saumojen kitkemisestä, yhtään mitään vai meneekö koko aika unikon luona ravatessa? Hyvää viikonloppua!

Puhkipoikki

Varsin persoonallinen bellis.

Nyt on sellainen olo, että olen ottanut yhdestä viikonlopusta kaikki irti mitä vain on mahdollista. Vaikka eilen satoikin koko päivän, olin silti yli puolet päivästä ulkona. Kunnon sadevarustus ja kumihanskat puutarhahanskojen päällä, niin ei estänyt sade puutarhuria. Sadesää olikin omiaan kuravellileikkeihin. Aloitin kasvimaalta, sillä viime kesänä tekemämme sadeveden talteenottosysteemi petti loppukesällä. Hanan liitokset alkoivat vuotaa, joten talven aikana kehiteltiin tuunattu versio. Koska hanaa ei saanut tarpeeksi tiukasti kiinni tynnyrin kylkeen, päätimme kääntää tynnyrin ylösalaisin, jotta hana tulisi ylivuotoputkeksi. Kansi sahattiin pois ja laitettiin pohjassa olleeseen reikään korkki. Koska tynnyristä otetaan vettä jatkossa yläkautta tai entisellä ylivuotoletkulla, ei sen alle tarvittu enää koroketta. Siispä koko hökötystä sai siirrettyä lähemmäs autotallin nurkkaa ja kasvipenkki kasvoi puolen neliön verran.

Tuoksuvatukoista tehty "matto" kävi tähän uuteen versioon oikeastaan entistä paremmin kun jalusta ei kasvattanut ympärysmittaa. Jos ylivuotosaavi tulee täyteen, vesi valuu maa-artisokille.

Edelleenkään tuoksuvatukkapunos ei yltänyt koko tynnyrin ympärille, mutta äkkiäkös viimeiselle parinkymmenen sentin matkalle pujottelee oksia. Leikkasin tarkoituksella punoksen naapurin pihan puolelta korkeammaksi, jotta sinne suuntaan tulisi edes hieman näkösuojaa. Lisäksi minulla oli tarkoitus laittaa  tynnyrin viereen taas papuja kasvamaan ja niillähän pituutta riittää.

Ylivuotoletkun pää pysyy näppärästi aitatolppana toimivassa metalliputkessa. Tynnyrin päällä on tiheäsilmäinen verkko, jotta eläimet eivät putoa tynnyriin. Verkko estää myös lapsia heittelemästä kiviä tynnyriin. 

Autotallin tuolta nurkalta on haastavaa saada sadevettä talteen, sillä ränni on selvästi etupihan suuntaan kallellaan. Ainoastaan rankkasateella vettä ehtii tulla tuosta päädystä, sillä etupihan puolella oleva syöksytorvi ei silloin ehdi vetää kaikkea katolta tulevaa vettä. Siksipä isäntä laittoi kesän ajaksi rännin puolivälin tienoille kiven ja puupalikan esteeksi, jotta vettä kertyisi enemmän myös tynnyriin. Koska este ei ole täysin tiivis, vettä ei edelleenkään saa talteen pienellä sateella, mutta enää ei sentään vaadita rankkasadetta.

Etupihan puoleisesta päädystä katsottuna näyttää tältä. Mullan poisto käytäviltä ei ole oikein edennyt ja kivikin nököttää vielä tuolla aidan varressa. Kaikkiin lavoihin on sentään jo kylvetty tai istutettu edes jotain.

Levitin tänään ruohosilppua kasvimaalle (ja vähän muuallekin). Ihmetystä herätti se, kuka kumma oli käynyt siirtelemässä sipulin istukkaita pieniin kasoihin. Sipuleita on istutettu kolmeen lavaan, joista yksi on erillään muista. Kaikki sipulilavat on peitelty harsoilla eikä esim. myyräntunneleita näkynyt. Sipuleita oli noukittu sieltä täältä ja kerätty lähinnä lavan reunoille. Yhtään ei ollut hävinnyt eikä niitä oltu myöskään järsitty. En ehtinyt hakemaan kameraa sisältä, sillä oli kiire levittää ruohosilput ennen kuin ruohonleikkurin kerääjä tulee täyteen. Painelin sipulit takaisin multaan ja laitoin harsot entistä tiukemmin kiinni. Onko teillä tapahtunut koskaan vastaavaa?

Valkosipulit ovat hyvässä kasvussa. Vasemmassa reunassa on rivi eri lajiketta. Oikeanpuoleinen rivi onkin mielenkiintoinen seurattava, sillä istutin siihen yhden jättikynnen keskimmäiseksi ja päätyihin yksikyntiset.

Kun sadeveden talteenotto oli valmis, siirryin seuraavan projektin pariin. Mikäs sen mukavampaa sateella kun tehdä suopuutarhaa. Tai oikeastaan tein majapenkin reunat loppuun ja istutin sinne kasveja. Naapureilta saamani syreeninrungot tulivat nyt hyötykäyttöön. Talvella tekemäni suunnitelma ei toteudukaan ihan sellaisenaan, sillä jaloangervot täyttivät yli puolet kukkapenkin pinta-alasta. Lisäksi penkkiä piti kaventaa maasta löytyneen kiven takia eikä suunnitelmassa ole myöskään tuijaa, jonka päätin istuttaa penkin keskelle. Jätän siis valkokirjavat kuunliljat pois majapenkistä ja täytän jaloangervojen eteen jäävän osion matalammilla kukilla. Ainakin erilaisia esikoita olisi kiva saada tuohon jo senkin vuoksi, että palloesikko näyttää viihtyvän siellä erinomaisesti. Tuijan eteen istutin jumppapalkinnoksi hankkimani purppuraheisiangervo 'Tiny Winen', mutta se saattaa lähteä siitä aikanaan toisaalle. En tiedä, värittyykö se niin kauniiksi melko varjoisassa ja kosteassa majapenkissä.

Majapenkki tänään ruohosilpun levittämisen jälkeen. Etualan uusi karviainen sai tänään haketta ympärilleen. Aikaa myöten nurmi häviää tältäkin puutarhan kolkalta kokonaan.

Tämä on varmaan suopuutarhaa ajatellen hyvä merkki. 

Tämä päivä alkoi parin tunnin haketusurakalla. Viimein kaikki marjapensaiden aluset on katettu hakkeella ja muualle sitä ei sitten riittänytkään. Seuraavaksi isäntä leikkasi nurmikon ja minä kärräsin ruohosilppua tarkasti valittuihin kohteisiin. Sen jälkeen päätin hyökätä puutarhakompostin kimppuun, sillä tyhjennettävällä puolella oli edelleen puoli kuutiota multaa. Kärräsin osan mullasta sellaisenaan ja osan siivilöin tiheäsilmäisellä myyräverkon palasella kottikärryyn. Kolme viimeistä kottikärryllistä lapioin tyhjiin multasäkkeihin, sillä minulta loppuivat paikat, johon olisin voinut multaa viedä. Voimatkin alkoivat käydä vähiin, kun olin lapioinut ja kuskannut multaa ympäri tonttia. Nyt on sitten kolme isoa säkillistä siivilöityä kompostimultaa jemmassa. 

Kevätvuohenjuuret kukkivat komeasti.

Yhtään ei olisi huvittanut jatkaa kompostin parissa, mutta päätin laittaa edes vähäsen viimekesäistä puutarhajätettä tyhjennetylle puolelle. Revin käsin kuivia perennanvarsia ja muuta törkyä ja silloin näin sen ensimmäisen iljetyksen tällä tontilla: LEHTOKOTILON. Pari tuntia aikaisemmin naapuri oli sanonut keränneensä eilen marjapensaistaan useamman lehtokotilon ja sanoin heille, että toivottavasti ne ällötykset eivät löydä meille. Hihkaisin lapsia tuomaan jonkun astian ja lupasin heille dominokeksin jokaisesta lehtokotilosta, jonka löytävät. Itse jatkoin melkein apinan raivolla puutarhakompostin perkaamista ja löysin pian yhden munarykelmän ja toisen kotilon. Lapset osallistuivat hyvin mielellään munien liiskaamiseen ja kotilojahtiin, mutta emme onneksi löytäneet useampia. Isäntä keitti vettä ja lapset vahtivat ämpärin äärellä etteivät kotilot karkaa mihinkään ennen kuin kiehuva vesi kaadetaan niiden niskaan. Nyt sataa, joten heti aamulla lähden kotilojahtiin.

Mongolianvaahtera ei sitten tänä vuonna palelluttanutkaan latvaansa. Ehkä se kuuli kun suunnittelin sen korvaamista 'Tammelan kaunotar' -syreenillä. Olkoon nyt sitten tuossa kun kerta kasvuhaluja näyttäisi olevan.

Ensimmäinen punainen kirjopikarililja on auennut. Valkoisia on jo yhteensä viisi, punaisia nuppuja näkyy tämän lisäksi kaksi.

Keltainen kammotusnarsissi on edelleen yhtä keltainen.

Samassa penkissä kukkii myös ihana 'Delnashaug', jonka siirsin takapihalta tänne.

Jokohan tässä tuli kaikki mainitsemisen arvoinen viikonlopun tapahtumista? Ehkäpä. Öitä!

Kevättä tekemässä

Lokakuun lopusta huolimatta sinnikkäitä kukkijoita löytyy vielä ja kun tarkkaan etsii, niin muutama puuvartinenkin yrittää pitää viimeisistä lehdistään kiinni. Viime vuonna kasvimaan nurkkaan istuttamani orvokki levitti siemeniään vähän joka puolelle ja niinpä kasvimaan käytävillä kukkiikin nyt minikokoisia orvokkeja.

Esikko kukkii iloisesti.

Jokainen myöhäissyksyn kukkija otetaan ilolla vastaan, vaikka se piileskelisi kasvimaan käytävällä kuukausimansikan lehtien alla.

Bellikset jaksavat ilahduttaa aikaisesta keväästä myöhään syksyyn.

Tänään oli sopivasti aikaa, joten päätin laittaa kasvimaata kuntoon. Kitkin melkein joka penkin, nostin satoa, keräsin etanoita ja kylvin siemeniä. Tintit sirkuttelivat metsässä. Jos ei ympärilleen katsonut, niin kylvöpuuhissa pystyi kuvittelemaan vuodenajan kevääksi. Maahan pääsi mustajuurta, uudenseelanninpinaattia, persiljaa, kehäkukkia ja kahta eri porkkanalajiketta. Viime syksynä tekemäni kylvökset eivät itämisprosenteilla päätä huimanneet (tosin eivät kevätkylvötkään), mutta jospa uusi yritys onnistuisi paremmin. Vai mitä luulette: kuinkahan mahtavat itää persiljansiemenet, joiden parasta ennen -päivä oli 09/14? Positiivinen huomio kasvimaalta on se, että maan laatu paranee koko ajan. Ensimmäisen vuoden tiivis savijankko on muuttunut kuohkeaksi mullaksi, joka on nyt tietysti litimärkää, mutta jalkapallon kokoiset savimöykyt ovat historiaa. Hiekka, kompostimulta, maatumaan jätetty kasvijäte sekä runsas matokanta ovat tehneet tehtävänsä.

Kasvimaa kaariportin alta katsottuna. Kuukausimansikat ja salvia rehottavat, ruohosipuli takareunassa on alkanut retkottaa ja pari ruusukaalia on jätetty etanoita houkuttelemaan. Niiden lehdiltä etanat saa näppärästi noukittua pois.

Nostetun sadon määrä ja koko eivät päätä huimaa: kolme porkkanan kokoista palsternakkaa ja pari kourallista mansikan kokoisia maa-artisokkia. Kovat pakkasyöt liian aikaisin palelluttivat maa-artisokkien varret kokonaan, joten mukuloidenkin kasvu tyssäsi siihen.

Vuonankaalit kasvavat hitaasti, mutta varmasti. Piti ottaa näistä isommista jo pari lehteä maistiaisiksi, mutta muistin sen vasta sisällä, joten jäivät vielä kasvamaan kokoa.

Syksy kun kuitenkin on, niin kai sitä on muutama ruskakuvakin laitettava. Niin kauan kun niitä vielä riittää. Tuuli on riepotellut puista ja pensaista melkein kaikki lehdet, mutta pari pensasta on sattunut olemaan niin hyvin tuulelta suojassa, että ovat saaneet pitää lehtensä.

Muut pensasmustikat ovat jo paljaita, mutta tämä komeamaksaruohojen kyljessä värjöttelevä 'Aino' on pirteänpunainen väriläiskä. Voikukat on edelleen täältä kitkemättä... Puolustuksekseni voin sanoa, että olen kitkenyt niitä useamman ämpärillisen muualta!

Purppuraheisiangervossa lehdet taitavat olla tiukemmassa kuin muissa kasveissa, sillä tuuli on riepotellut tätäkin välillä ihan täydellä voimalla. Sen juurelle omin avuin levittäytyneet bellikset saavat minun puolestani vapaasti vallata pensaanalusen.

Aurinkopenkin puistoatsalea 'Illusia' on vielä komeassa ruskassa. Pensasryhmän 'Illusia' on sen sijaan varistanut kaikki lehtensä.

'Laatokan Helmi' -luumu yrittää sinnikkäästi pitää viimeisistä lehdistään kiinni. Muut luumupuut luovuttivat jo.

Siirsin alkukesällä kituliaasti kasvaneen 'Mikkeli' -alppiruusun takapihalta kärhökaaripenkin uuteen osaan. Huomasin jo kesällä, että alppiruusu oli selvästi virkeämmän näköinen uudessa kodissaan ja nyt kävin tutkimassa, löytyisikö siitä kukkanuppuja. Löytyihän niitä, peräti kolme kappaletta. Takapihalle jääneestä alppiruususta löysin neljä nuppua, joten nyt toivotaan suotuisaa talvea ja ensi kevättä, jotta kaikki nuput kehittyvät kukiksi.

Kannatti siirtää alppiruusu! Ensimmäiset nuput neljään vuoteen. Kolmas nuppu on toisella puolella kasvia.

Ulkona ei ole valoisaa oikein milloinkaan, vettä tulee vähän väliä ja nyt on vielä myrskyäkin luvassa, mutta täällä ollaan silti melkein keväisissä tunnelmissa. Miten tässä malttaa vielä monta pimeää kuukautta odotella?

Syyskuun viimeiset

Suunnitelmissa oli tehdä tänään postaus lokakuun ensimmäisen päivän kukkijoista, mutta koko päivän olleen kaatosateen ja flunssaisten perheenjäsenten takia ulkoilut on siirretty hamaan tulevaisuuteen. Katsotaan siis syyskuun viimeisten päivien kukkijoita ja ruskavärejä.

Tiukukärhö 'Arabella' kurkkii komeamaksaruoho 'Herbstfreuden' kukkien seasta. Maksaruoho suojasi muutamaa kukkaa ja nuppua pakkasöiltä, muut 'Arabellan' kukat ovat paleltuneet.

'Herbstfreude' kestää yllättävän hyvin pakkasta, joten ilokseni kukat ovat jatkaneet kauniisti punertumistaan.

Älkää katsoko noita kaikkia voikukkia, vaan pensasmustikoiden punerrusta. Eri lajikkeet erottaa myös ruskan sävyistä: kuvan etualalla 'Northblue', oikealla kaksi 'Alvaria' ja vasemmalla tummanpunainen 'Aino'. Toinen 'Aino' on yläreunassa komeamaksaruohojen vieressä, mutta jostain syystä se on alkanut ruskaantua paljon myöhemmin kuin kaverinsa.

Ensimmäisen hallayön jälkeen osa tuoksuherneen kukista ja nupuista mustui, mutta osa säilyi. Seuraavat pakkasyöt tuhosivat loput kukat.

Pikkuampiaisyrtti ei pakkasia säikähtänyt. Ainoastaan tämä yksi innostui ensimmäisenä kesänään kukkimisesta. Toivottavasti nämä talvehtivat hyvin, sillä pakkasenkestäviä syyskukkijoita ei ole koskaan liikaa.

Pensashanhikki 'Goldfinger' on myös takuuvarma syyskukkija.

Luumutarhassa bellikset kukkivat. Taustalla näkyvät edellisen kuvan pensashanhikit.

Belliksiä on myös kärhökaaripenkissä. Muutama kukka oli päätynyt halailemaan 'Halcyon'-kuunliljan ja tarhakurjenpolven lehtien kanssa.

Melkein kaikki tämän postauksen kukat ovat edelleen kukassa ja ainakin syysasteri näiden lisäksi. Kunhan ummistaa silmänsä pakkasista kärsineiden kohdalla ja keskittyy näihin harvoihin väripilkkuihin, niin eiköhän tästäkin lokakuusta selvitä ja marraskuuta ei tarvitse edes ajatella vielä. Lempeää lokakuuta kaikille!