keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Synttärit ja arvonta

Ensimmäinen vuosi puutarhabloggaajana on nyt takana. Vuosi sitten olin kirjoittanut pitkän listan mahdollisia postausaiheita, kun mietin, uskallanko aloittaa blogin kirjoittamisen ja onko minulla ylipäätään mitään kerrottavaa. Tietysti jännitti sekin, kiinnostaako ketään edes lukea sepustuksiani. Päätin kuitenkin yrittää, sillä oma puutarhablogi oli kytenyt mielessä oikeastaan siitä lähtien, kun muutimme omakotitaloon ja sain pihan myllättäväksi.

Alun perin blogin tarkoitus oli pääasiassa olla paikka, johon saisin laitettua muistikirjamaisesti ylös puutarhaani liittyviä asioita ja parhaita kuvia. Tämä on toteutunut ainakin sen perusteella, että aiemmin kirjoittamaani puutarhapäiväkirjaan ei ole enää tullut kuin pari lausetta kuukaudessa. Toivoin myös, että saisin blogin kautta ainakin virtuaalisia puutarhaystäviä, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia ja puutarhakuulumisia, miksei jopa tavata kasvokkainkin. Tämäkin toive on jo vuoden aikana toteutunut ja olen päässyt jopa tapaamaan muutaman teistä ja ystävystymäänkin.
Blogin kirjoittaminen on ollut minulle ihanaa irtiottoa lapsiperhearjesta, vaikka kirjoittaminen, kuvaaminen ja muiden blogien lukeminen pätkittyvätkin sen mukaan, kuinka lapset kulloinkin viihtyvät. Kesken postauksen tai kommentin kirjoittamisen saattaa joutua lukemaan satua tai etsimään kadonnutta lelua. Onneksi kesken jäänyttä asiaa voi jatkaa hetken kuluttua, kunhan on muistanut nostaa tietokoneen pois atk-apulaisten sormien ulottuvilta!

Bloggaaminen on tuonut myös puutarhaharrastukseeni uutta sisältöä, vuorovaikutteisuutta muiden puutarhaihmisten kanssa ja valtavasti uusia ideoita ja kasvituttavuuksia. Ostoslistani taimimyymälään on vähintäänkin tuplautunut, kun olen lukenut hehkutuksianne jostain kasvista. Usein tuleekin mieleen paikka omassa puutarhassa, missä jokin tietty kasvi voisi viihtyä.
Vuosi on ollut todella antoisa ja kiitos siitä kuuluu teille, ihanat lukijani ja puutarhaystäväni. Olette kommentoineet niin positiivisesti ja kannustavasti, että lasten känkkäränkkähetketkin ovat tuntuneet siedettävämmiltä. Ja tiedättekö mitä: nyt tullaan siihen jännittävään asiaan, mistä olen vihjaillut pari edellistä postausta. Sen lisäksi, että ensimmäinen bloggaajavuosi tuli täyteen, tämä synttäripostaus on myös tasan 200. postaukseni (myönnän: siinä vaiheessa kun huomasin julkaisseeni 194:nnen postaukseni, aloin suunnitella postauksien ajoitusta :D)!
Kesällä oman puutarhan kukkasista tehty asetelma sai kunnian toimia synttärikimppuna.
Näissä juhlahetkissä on joka tapauksessa mielestäni tarpeeksi syytä järjestää arvonta, ja mikäs sopisikaan paremmin palkinnoksi kuin Minerva-kustannuksen lahjoittamat, painotuoreet puutarhakirjat, joista tein esittelyt kahdessa edellisessä postauksessani. Ensimmäinen arvottava kirja on Agneta Ulleniuksen Keittiöpuutarhurin käsikirja ja toinen saman kirjoittajan Yrttimaa - Ruukku- ja puutarhaviljelijän opas.
Palkintokirjat nostin suoraan paketista lukkojen taakse turvaan lapsilta. Omiani pienet puutarhurinalut saavat valvotusti tutkia (koulutus aloitettu, hih).
Arvonnan säännöt:

Arpoja voit saada kolmella tavalla:
1. Olemalla lukijani tai kirjautumalla lukijaksi (klikkaa oikeassa laidassa olevasta lukijat-kohdasta lue-nappia) ja kommentoimalla tähän postaukseen.
2. Seuraamalla blogiani blogit.fi -sivuston kautta, eli sinun pitää olla rekisteröitynyt sivustolle.
3. Jomman kumman tai molempien seurantatapojen lisäksi voit saada vielä yhden arvan keksimällä kysymyksen, josta haluaisit minun postaavan. Olisi mukavaa, jos lukisitte aiempien kommentoijien esittämät kysymykset, ettei tule montaa kertaa samaa. Laittakaa mielikuvitus peliin :)

Eli voit saada jopa kolme arpaa, jos seuraat blogiani kahta kautta ja keksit siihen vielä kysymyksen lisäksi. Annan jokaiselle arvontaan osallistuvalle 1-3 numeroa sen mukaan, monellako arvalla hän osallistuu. Kerrothan kommentissasi, monellako arvalla olet mukana.

Kun ensimmäisen kirjan voittaja on arvottu, hänen numeroitaan ei oteta huomioon toisen kirjan arvonnassa, jotta kaksi henkilöä voi voittaa. Palkinnon postitus vain Suomeen.

Arvonta-aika alkaa NYT ja päättyy sunnuntaina 10.3.2019 klo 12.00, minkä jälkeen arvon onnelliset voittajat. ARVONTA ON PÄÄTTYNYT.
Kiitos teille ihanasta ensimmäisestä vuodesta ja onnea kaikille arvontaan!

maanantai 25. helmikuuta 2019

Yrttien kasvatuksen saloja

Viikonloppu kului niin pitkälti nenä kiinni kirjoissa kuin sitä voi lapsiperheessä tehdä. Sain nimittäin edellisessä postauksessa esittelemäni Keittiöpuutarhurin käsikirjan lisäksi Minerva-kustannukselta toisenkin puutarhakirjan. Se on saman kirjailijan, eli Agneta Ulleniuksen, Yrttimaa - Ruukku- ja puutarhaviljelijän opas. Kuten nimikin jo kertoo, tässä paneudutaan perusteellisemmin erilaisten yrttien kasvatukseen.

Kirja on samaan tyyliin koottu kuin Keittiöpuutarhurin käsikirja. Alussa on yleisempää kerrontaa, sitten eri yrttien esittelyt.
Kirjan visuaalinen ulkoasu on hyvin samanlainen kuin Keittiöpuutarhurin oppaassakin.
Ihana timjamin tuoksu tuntui nenässä heti kun näin tämän kuvan.
Tässä kuvassa on mielestäni aika hieno yrttitarha.
Esimerkkikuva yrtti-istutuksesta.
Kirjassa on esitelty 25 yrttiä. Tavallisimpien yrttien lisäksi kirjassa on esitelty monia itselleni aivan tuntemattomia lajeja. Sitruunaverbenasta ja tarhamaltsasta olen kuullut joskus mainittavan, mutta en ole maistanut kumpaakaan. Sen sijaan talvikynteli ja curry-yrtti ovat täysin vieraita. Jokaiselle yrtille on varattu kaksi aukeamaa, joista ensimmäisessä on yleisluontoista esittelyä tai kirjailijan tarinoita yrtistä ja toisessa tarkempi esittely yrtin kasvattamisesta ja käytöstä.
Oli mukava löytää oma lukunsa saksankirvelistäkin, kun sitä kerran kasvimaalla sattuu kasvamaan. Tältä näyttää yrttiesittelyn ensimmäinen aukeama...
...ja tältä toinen aukeama, josta varsinaiset tiedonmuruset löytyvät. Tämä aukeama kertoo curry-yrtistä.
Yrttien kasvatus ja käyttö on minulla vielä melko alkutekijöissä ja ainoastaan muutamaa perusyrttiä tulee käytettyä enemmän ruuanlaitossa. Kirjan avulla kynnys kokeilla uusien yrttien kasvatusta ja käyttöä ainakin madaltuu. Ehkä sieltä löytyy joku sellainenkin, joka jää ns. vakiokalustoon basilikan, timjamin, oreganon, ruohosipulin ja rosmariinin kaveriksi. Kuten Keittiöpuutarhurin käsikirja, myös tämä on täynnä kirjailijan omakohtaisia kokemuksia ja hauskoja yrtteihin liittyviä tarinoita.

Ullenius, Agneta 2019. Yrttimaa - Ruukku- ja puutarhaviljelijän opas. Suom. Anna Maija Luomi. 2. painos. Helsinki: Minerva.

Nyt ei ole tulossa enää kirjaesittelyjä, mutta jotain muuta jännää kuitenkin. Aivan pian... malttakaa vielä pieni hetki, ainakin seuraavaan postaukseen asti ;) Jännittävää uutta viikkoa!

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Hyötytarha haltuun!

Sain Minerva-kustannukselta arvosteltavaksi puutarhakirjan, joka varmasti tuo lisämotivaatiota tämän kesän ja mahdollisesti myös tulevien kesien hyötytarhailuun. Kyseessä on Agneta Ulleniuksen Keittiöpuutarhurin käsikirja, josta on juuri ilmestynyt uusi painos.

Agneta Ullenius on ruotsalainen puutarhatoimittaja, joka on kirjoittanut useita puutarhakirjoja.
Kirjan alkupuoli on varattu hyötyviljelyn perusteisiin, kuten siemeniin, maahan, rikkaruohoihin ja erilaisiin kasvimaata mahdollisesti vaivaaviin ongelmiin. Loppuosassa käsitellään perusteellisesti 22 eri kasvia.
Sisällysluettelo vihjaa selvästi kirjan tyylistä; selkeä ilman mitään ylimääräisiä krumeluureja.
Siemenet-kappaleessa käsitellään tarkasti kasvin alkutaival kylvöstä koulimiseen. Kirja on kuvitettu kauniisti.
Luonnonmukainen viljely pitää sisällään kompostin lisäksi asiaa vuoroviljelystä ja oikea-aikaisesta kastelusta.
Eri kasveille on varattu kullekin kaksi aukeamaa. Ensimmäisellä aukeamalla on iso kuva ja tarina tai yleisluontoista esittelyä kasvista, toisella aukeamalla on kerrottu tarkemmin kasvin historiasta, lajikkeista, kasvattamisesta, tuholaisista ja terveysvaikutuksista. Tietosivun lopussa on myös joka kasville oma vihje, jossa on esimerkiksi kasvin viljelyyn liittyvä erityisohje tai ruuanlaittovinkki.
Tulevana kesänä minulla on tarkoitus kokeilla ensimmäistä kertaa mangoldin kasvattamista, joten tämä kappale kiinnosti erityisesti.
Tietosivut ovat hyvin tekstipainotteisia. Yleensä aukeamallaan on pari pienehköä kuvaa.
Kirjasta löytyi paljon hyviä vinkkejä hyötytarhailuun. Se ei ole liian vaikeaselkoinen vasta-alkajalle eikä liian simppeli kokeneemmallekaan harrastajalle. Mielestäni kirjan parasta antia olivat kuitenkin eri kasveihin liittyvät tarinat kirjailijan elämästä ja kokemuksista. Harvoin asiapitoinen puutarhakirja on samalla myös viihdyttävää luettavaa. Kiitos Minerva-kustannukselle mielenkiintoisesta arvostelukappaleesta!

Ullenius, Agneta 2019. Keittiöpuutarhurin käsikirja. Suom. Anna Maija Luomi. 3. painos. Helsinki: Minerva.

Pysykäähän kuulolla (tai siis ruudun toisella puolella), sillä tulevan viikon aikana tapahtuu jotain kivaa... Melkein halkean itsekin jännityksestä, mutta enpäs siltikään kerro enempää ;)

perjantai 22. helmikuuta 2019

Sattumuksia viikon varrelta

Tällä postauksella ei sen kummempaa teemaa ole, kunpahan keräsin lähiaikoina tapahtuneita asioita yhteen. Joukkoon mahtuu mm. katastrofin aineksia, näyte puutarhurin sisustuksesta, kompostorin kuulumisia ja suorastaan raivoisaa kasvua kellarissa.
Koirakaverit kylässä. Vasemmalla Maisa, keskellä Emma ja oikealla meidän Karo. Karvakasat joutuvat kodinhoitohuoneeseen silloin, kun lapset ovat ruokapöydässä. Kovasti mieli tekisi ruokapöydältä tippuvia murusia etsimään.
Kasvualustakokeilulleni oli käydä köpelösti, kun päätin virittää pienille taimille kasvivalon. Meillä on leivinuuni saunan seinän takana ja saunassa on sen ansiosta mukavan lämmin idätyspaikka kylvöksille. Koska osa siemenistä iti paljon nopeammin kuin loput, ajattelin laittaa kasvilampun saunaan, jotta pienet taimet saisivat valoa samalla kun loput siemenistä miettivät, itäisivätkö vai eivät. Taimipurkit olivat saunajakkaran päällä ja viisaasti ajattelin työntää jakkaran lauteiden alle, jotta en vahingossa rusikoi taimia. Pahaksi onneksi saunajakkaran yksi jalka oli löystynyt ja petti alta. Lopun varmaan arvaattekin.
Älkää koskaan luottako tällaisiin jakkaroihin taimiasioissa! (Tässä kohtaa ei sitten muisteta sitä, että sehän olisi voinut saunareissulla rysähtää vaikka oman jalan alta...)
Sen verran tuuria oli matkassa, että molemmat rasiat kippasivat eri suuntiin, joten kasvualustat, taimet ja siemenet eivät sekoittuneet ja ainoastaan kasvusammalessa itänyt 'Alexandria'-kuukausimansikan taimi hävisi kokonaan (tunnistin sen siitä, että se oli joukon pienin). Osa mansikan siemenistä varmasti hautautui purkin pohjimmaiseksi tai vähintäänkin sekoittui vääriin lokeroihin, ja itämättömistä chilin ja paprikan siemenistä nyt ei erottanut muutenkaan, mikä on mitäkin. Jatkossa pidän kylvöksiä jakkaran sijaan saunan lauteilla.
Pullataikina ja taimet viihtyvät vierekkäin saunan lämmössä. Kuvasta ei oikein erota, mutta on siellä sirkkalehtiä :)
Pari päivää onnettomuuden jälkeen kasvusammalessa iti yksi sekoittuneista siemenistä. Luulisin, että se on chili, sillä toisessa rasiassa chili iti juuri onnettomuutta edeltävänä yönä eikä sen jälkeen ole itänyt yhtään mitään paprikansukuista. Kaikki 'Patio Red' -paprikan siemenet siis murjottavat. Onkohan niissä jotain vikaa vai onko se lajike vain hitaampi itämään?

Muistatte varmaan taannoisen postaukseni tämän talven kompostorin käytössä tapahtuneista virheistä (klikkaa postaukseen tästä)? Korjausliikkeet auttoivat ja kompostorin lämpötila nousi nopeasti 20 asteeseen. Ja siellä se pysyi pitkään ilman kuumavesipullojakin. Eräänä päivänä tällä viikolla kompostiastiaa viedessäni meinasin pudota istualleni, kun pääsin kompostorille. Puolet kompostorin ympärille kasatusta lumesta oli hävinnyt ja lämpömittari näytti 61 astetta! Kompostorin kylki tuntui käteenkin lämpimältä ja kuuma höyry puski pilvenä ulos, kun aukaisin kannen.
Kompostorin voi saada talvellakin käymään näin kuumana ilman kalliita erikoiskuivikkeita tai herätteitä.
Kompostorilla käydessä on helppo piipahtaa vilkaisemassa myös kellarin kuulumisia. Kovasti siellä ollaan sitä mieltä, että kevät on jo ja heidät saisi viedä valoon ja lämpimään. Varsinkin 'Kaiser'-kärhö on sitä mieltä, että jos ei pian valoa ja lämpöä ala löytyä, hän kasvaa ulos kellarista!
Hänen keisarillinen korkeutensa tahtoo valoon.
Yksi leijonankidoistakin on valmistautunut näin hienosti uuteen kasvukauteen. Kolme muutakin ovat vielä hengissä.
Hyasintit saisi varmaan tuoda jo sisälle ja aivan pian myös tasetit.
Ruukkuhortensian tyylinäyte.
Kuinkas niiden pullien kävi? Normaalisti lasken leipoessani, paljonko pullia pitäisi taikinamäärästä tulla. Nyt kuitenkin oli olevinaan kiire ja kun lapset olivat mukana leipomassa, niin laskeminen sitten vain unohtui. Ensimmäistä peltiä uuniin laittaessani aloin ihmetellä, miten ne nyt niin hyvin kohosivat ja sitten tajusin laskea peltien sisällön yhteen. Vieraille tarjotaan meillä nyt karviais-kardemummahillolla täytettyjä mosteripullia...
Samasta taikinasta olisi saanut aika monta pullaa enemmän. Mittakaavana normaalikokoinen appelsiini.
Tänä aamuna seurasimme viiden oravan sekopäistä juoksentelua takapihan metsikössä. Eivät malttaneet edes puihin kiipeillä, vaan vipelsivät hurjaa vauhtia maata pitkin. Niitäkin ilmiselvästi jo kevättää. Iloista alkavaa viikonloppua!

keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Pölyttäjähaaste

Nyt on otettu monessa blogissa kantaa pölyttäjien vähenemiseen ja pörriäisten huomioimiseen omassa puutarhassa. Aihe on tärkeä, sillä näistä puutarhan pikkuapulaisista on paljon hyötyä esim. hyötykasvien pölyttämisessä ja tuholaisten kurittamisessa, ja onhan niiden elämää myös hauska seurata. Kivipellon Saila postasi juuri puutarhan pölyttäjäystävällisyydestä ja haastoi kaikki tekemään puutarhaansa pölyttäjille mesibaarin ja istuttamaan mesikasveja. Minulle on ollut puutarhani alkuajoista saakka selvää, että perhoskasveja pitää saada. Alunperin ajatuksena oli kerätä vain johonkin kohtaan perhosia houkuttelevia kasveja, mutta huomaan, että olen tiedostamattani levittänyt pölyttäjiä kiinnostavia kasveja ympäri puutarhaa.
Amiraali viihtyi pkkusydämellä kesällä 2016.
Kahtena edellisenä kesänä meillä ei ole juuri perhosia näkynyt. Syyksi epäilen toissa kesää, joka oli niin kylmä, sateinen ja tuulinen, että perhosten lisääntyminen ei onnistunut. Uskon, että viime kesän lämpö oli hyväksi perhosille ja tänä vuonna niitä taas näkyy, jos säät vain suosivat. Mehiläisiä, kimalaisia, kukkakärpäsiä ja ties mitä pikkuötökäisiä oli sentään kukissa runsaasti.
Mustilanhortensia on yksi pölyttäjien suosikeista. Siinä vierailee kimalaisten lisäksi kukkakärpäsiä ja perhosia.
Kevään ensimmäisille pörriäisille krookukset ovat tärkeitä. Niitä en tullut istuttaneeksi viime vuonna yhtään lisää, mutta elättelen toiveita, että edellisenä vuonna istutetut olisivat lisääntyneet. Viime syksynä istutin paljon erilaisia laukkoja, joiden pitäisi myös olla hyviä mesikasveja. Muita varhaisia pölyttäjien suosikkeja on kevätvuohenjuuri.
Krookuksia ('Vanguard'). Ei kyllä sattunut yhtään pörriäistä tähän kuvaan.
Kevätvuohenjuuri loistaa auringon kanssa kilpaa toukokuun alkupuolella. Lehdistä näkee, että oli liian kuumaa ja kuivaa tälle.
Oregano on ollut meillä paras ötökkämagneetti. Siinä viihtyvät varmaan kaikki pölyttäjät. Hyvällä kakkossijalla tulevat maksaruohot, joita minulla on paljon. Kun on eri lajikkeita, riittää kukintaakin alkukesästä lumen tuloon saakka. Loppukesän suosikki, purppurapunalatva, toivottavasti näyttää tehonsa tänä kesänä. Sitä parimetristä lajiketta en ole edelleenkään onnistunut löytämään, mutta matalamman 'Phantomin' ostin viime kesänä.  Muutenkin kukintaa alkaa olla jo läpi kasvukauden jossain päin pihaa ja aina löytyy joku pölyttäjille erityisen mieluisa kasvi kukassa.
Vilskettä oreganolla.
Keltamaksaruoho muuttuu kukkiessaan keltaiseksi, pörriäisiä täynnä olevaksi matoksi. Tämä kuva on otettu myöhään illalla, joten sen vuoksi vilskettä ei nyt ole.
Jotta pölyttäjät viihtyisivät, tarvitaan myös pesäpaikkoja ja ravintokasveja toukille. Tonttiamme ympäröi kolmelta sivulta luonnontilainen sekametsä, jossa riittää pöheikköjä, lahoavaa puuta ja risukasoja. Nyt kun jättipalsami on toivon mukaan melkolailla kokonaan saatu hävitettyä, pääsevät luonnonkasvit paremmin kasvamaan ja lisäävät sitä kautta varmasti myös eliölajien määrää. Viime kesänä huomasin metsikössä myös parimetrisen raidan. Raita kuuluu pölyttäjien kannalta parhaimpiin puihin, sillä se on todella monen perhostoukan ravintokasvi ja tarjoaa myös aikaisella kukinnallaan mettä kevään ensimmäisille pölyttäjille.
Punavärimintut ja syysleimut kuuluvat parhaimpiin mesikasveihin.
Viime keväänä rakensimme hyönteisille oikean luksushotellin, jossa on kukkiva katto. Viime kesän "kattoterassin" kasvivalinnoista ainoastaan samettiruusu ja keijunmekko toimivat visuaalisesti. Tänä vuonna ajattelin kokeilla samettiruusua, tuoksupielusta ja riippuvana hotellin sivuille maahumalaa. Hyönteishotellin elämää oli mukava seurata ja monenmoista ötökäistä sieltä bongasimmekin. Nelisenkymmentä koloa sai asukkaan jo ensimmäisenä kesänä. Jännittävää nähdä, onko elämää tänä vuonna enemmän.
Korkeat kehäkukat eivät olleet kovin onnistunut valinta hyönteishotellin katolle ja yhtä vaille kaikki kesäharsot kävi joku otus katkomassa.
Ihan eniten odotan kuitenkin isoja päiväperhosia. Kevään ensimmäisille perhosille olisi tarkoitus perustaa perhosbaarikin. Pölyttäjille minulla on sekä syys- että hankikylvöinä tulossa mm. punahattua, harjaneilikkaa ja pikkuampiaisyrttiä, mutta niistä tuskin tänä kesänä vielä pääsee nauttimaan. Odotan myös kovasti viime kesän hankintojen talvehtimista ja kukintaa, sillä niissäkin oli monta todella hyvää perhoskasvia.
Isotöyhtöangervo on erityisesti pienten kovakuoriaisten ja kukkakärpästen suosiossa, mutta kyllä sillä käy satunnaisesti perhosiakin.
Tein viime vuonna pari postausta puutarhani perhosista ja muista pörriäisistä. Esimerkiksi Ruuhka- aika elokuun kukkijoissa -postauksessa on paljon kuvia hyönteisten suosikeista sekä hauska video värimintussa ruokailevista mehiläisistä ja Missä perhoset? -postauksessa kuvia sillä hetkellä kukkivista perhoskasveista.
Neitoperhonen tarhakohokilla kesällä 2016.
Oletko ajatellut puutarhaasi pölyttäjien kannalta? Löytyykö pihaltasi jokin huippuluokan perhosmagneetti tai pörriäisten suosiossa oleva kasvi? Tartu sinäkin haasteeseen ja mieti puutarhaasi ötököiden näkökulmasta. Tehdään tästä vuodesta pölyttäjien toiveiden täyttymys!

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Päiväunia

Jalokärhö 'Natacha'. Taidan olla pikkuisen ihastunut... 
Talvella on hyvin aikaa perehtyä puutarhakirjojen inspiroivaan maailmaan. Oma puutarhakirjakokoelmani kasvoi kahdella kirjalla, kun huomasin Tori.fi -sivustolla todella houkuttelevan ilmoituksen: Ihanat kärhöt ja Suomalainen metsäpuutarha. Molemmat uusia ja yhteishinta yksinumeroinen. Kärhökirja on ollut useammankin kerran minulla kirjastosta lainassa, toista en muista ennen lukeneeni. Myyjä sanoi vain selailleensa pari kertaa kärhökirjaa, metsäpuutarhakirja oli jäänyt lukematta kokonaan, kun ei ole kuulemma edes omaa puutarhaakaan.
Toisen turhake on todellakin toisen aarre!
Kärhökirjassa on esitelty yli sata kärhölajia. Aivan kaikista ei ole kuvaa, mutta esittelytekstit löytyvät ja niiden lisäksi paljon hyödyllistä tietoa kärhöistä. Tämän kummempaa kirjaesittelyä ei ole kummastakaan kirjasta luvassa, mutta ihan pakko on muutama ihana kuva jakaa inspiraatioksi.
Ruusut ja kärhöt ovat takuuvarma yhdistelmä. Vai oletteko eri mieltä jalokärhö 'Rouge Cardinalin' ja 'Raubitter'-ruusun yhteensopivuudesta?
Vuorikärhö 'Freda' menestyy kirjan mukaan Suomessa ainoastaan talvipuutarhoissa. Mutta onpahan kaunis!
Kruunukärhö 'Ballet Skirt' oikealla ja alppikärhö 'Blue Dancer' vasemmalla. 'Ballet Skirtin' saattaisin vaikka haksahtaa ostamaankin, jos vastaan jossain tulisi.
Komeasti kukkii 'Purpurea Plena Elegans'. Kuin köynnösruusu, mutta ilman piikkejä!
Suomalainen metsäpuutarha -kirjassa suurin osa kuvista on oikeista metsään tehdyistä puutarhoista ja tekstikin liittyy enimmäkseen niihin, mutta mielestäni siinä oli monia hyviä kasviyhdistelmiä, joita voi soveltaa aivan tavalliseenkin puutarhaan.
Tummalehtinen keijunkukka näyttää upealta valkokirjavan kuunliljan kanssa.Lehtien muoto- ja kokoerot tuovat lisää vaihtelua istutukseen.
Yksinkertaiskukkaisten pionien herkkyys korostuu suurten kivenlohkareiden edessä.
Bongasin tästäkin kirjasta kärhöjä.
Lehtimuodoilla ja väriyhdistelmillä leikittelyä.
Näitä uusia aarteita pitää tutkiskella ajatuksen kanssa rauhassa ja hiljaisuudessa jonain iltana, kun isännällä sattuu iltavuoro. Pikaselaukset tein tänään tulppaanimaljakon vieressä kuopuksen muovaillessa pöydän toisessa päässä muovailuvahoilla ja esikoisen tutkaillessa toista kirjoista (kouluttaminen on aloitettava varhain :D ).
Mukavaa alkavaa viikkoa!