Tupsulakkiset krookukset

Sateinen sää on sulattanut lunta ja routaa vauhdilla. Kasveja nousee maasta kiihtyvällä tahdilla ja uusia kukkijoita ilmestyy melkein joka päivä koleasta säästä huolimatta. Isoimmat kukkaryppäät erottuvat jo ikkunoistakin katsottuna ja näkymät paranevat kun lisää kukkijoita liittyy sekaan.

Ensimmäinen kevätkurjenmiekka 'Alida' on aukaissut kukkansa. Tai ainakin luulen, että tämä vaalein on sitä. Kukka on myös hieman isompi kuin noilla "vanhoilla" kevätkurjenmiekoilla.

Aurinkopenkin kukinta näkyy jo aika kauas. Edellisen kuvan 'Alida' erottuu hienoisesti melkein kuvan keskellä. Niitä pitäisi olla useampiakin. Istutin tänne myös 'Frozen Planetia', mutta niiden kukkia ei vielä näy.

Takapihalle syksyllä siirtämäni kevätkurjenmiekat ovat alkaneet myös kukkia. Ihmetystä herättää niiden kavereina olevat krookukset.

Kaikki viime syksynä istutetut krookukset näyttävät tältä. Miksi ne ovat työntäneet heteensä (?) ulos nupusta kuin tupsulakiksi? Aiheuttaako pilvinen ja sateinen sää tällaista?

Pystykiurunkannuksetkin ovat vihdoin vapautuneet lumesta ja alkaneet työntää hauskoja tupsuja lehtikerroksen läpi. Lajike on se kaikille tuttu 'Beth Evans'.

Takapihalta lumet ovat melkein hävinneet... ja juuri lasten pelikentältä eikä kukkapenkistä!

Isoin jouluruusuista alkaa ilmestyä lumen alta. Nuppuja on lupaavasti tulossa.

Varjokujalta löytyi ensimmäinen lehtoimikkä. Sekin puskee mukavan runsaasti nuppuja.

Ei aukea, ei sitten millään tämä sinisävyinen kukkanen. Posliinihyasintilta se näyttää, kun vertaa vierellä oleviin valkoisiin, mutta väri on kyllä selvästi sinisempi. Aurinkoa kiitos, jotta arvoitus vihdoin ratkeaisi!

Osa kärhöistä on jo paljastunut lumesta ja kävinkin eilen illalla tutkimassa niiden tilannetta. Aurinkopenkin tiukukärhö 'Arabella' lähtee kasvuun kymmenen sentin korkeudelta ja myös maanrajassa oli lupaavasti silmuja tulossa. Yhtä loistokärhöä lukuunottamatta muissa ei ollut vielä elämää nähtävissä, tosin nepä eivät saaneetkaan juuri mitään erikoiskohtelua syksyllä. Viime kesänä pation viereen istuttamani kerrannaiskukkainen loistokärhö 'Kaiser' sai syksyllä puunlehtiä ja muutaman kuusenoksan suojakseen. Laskin myös sen versoja alemmas, jotta se saisi mahdollisimman suotuisan ensimmäisen talven. Erityiskohtelu taisi kannattaa, kuten seuraavasta kuvasta näkee.

'Kaiser' oli talvehtinut näin hyvin lehtien ja havujen suojissa. Silmuja löytyi monesta varresta.

Mukavaa viikonloppua!