Ruskaa ja ruukkupuuhia

Pensasmustikka 'Patriotin' (tai 'Jorman') ruskaa.

Syystyöt etenevät hitaasti mutta varmasti ja alkuviikon yöpakkaset vähän vauhdittivat etenemistä tuhoamalla muutaman ulos jääneen kesäkukkaruukun. Nyt ne raaski helposti viskata kompostiin. Tosin pakkasen takia myös pensaista karisi aika paljon värikkäitä ruskalehtiä mutta onneksi kuvasaalista jäi jonkun verran. Puutarhatyölistallani oli tänään vuorossa loppujen kesäkukka- ja tomaattiruukkujen tyhjentäminen. Viime vuonna jätin sen liian viime tippaan ja eiväthän ne umpijäähän jämähtäneet multapaakut sitten enää irroneetkaan ruukuistaan. Nyt oli helppo kipata mullat puutarhakompostiin odottamaan ensi vuotta.

Pensasmustikka 'Aino' yllätti tänä vuonna keltaisella ruskalla. Lintuverkko pitäisi vielä kerätä pois.

Siperiankurjenmiekat loistavat keltaisena tuppaana komeamaksaruohojen takana.

Pelastin hyönteishotellin katolta pikkuisen muratin ja lankaköynnöksen ruukkuun talvehtimaan. Hopeaputouksen kohdalla puntaroin hetken, jaksaako nähdä vaivaa amppeliruukun vuotavan muovituksen uusimiseksi vai viskatako kasvi menemään. Eipä siinä loppujen lopuksi kovin suurta vaivaa ollut kipata hopeaputous ruukustaan ja leikata multapussista pohja korin suojaksi. Tulipahan samalla uusittua multaa valmiiksi ensi kesää varten ja löytyipä multapaakun laidasta yksi juurtunut versokin, jonka otin pieneen ruukkuun juurtumaan. Tänä vuonna hopeaputouksen kanssa oli matalaa tuoksuhernettä mutta ne eivät olleet hyvä ratkaisu. Ensi kesänä ehkä verbenaa, siniviuhkaa tai jotain muuta paahdetta kestävää kukkasta hopeaputouksen kaveriksi.

Tyhjä ruukku pitää paikkaa ensi kesän kesäkukalle. Siinä on myös pikkutaimelle sopiva talvehtimispaikka.

Istutin rungollisen mustaluumun valkosipulipenkin päätyyn ja sen viereen kampesin talvehtimaan saviruukussa kesän ajan asustelleen syreeni 'Holgerin'. Syreenin juurelta oli tarkoitus viskata asteri kompostikasan täytteeksi mutta sehän oli innostunut nuppuilemaan. Mustaluumun ruukussa kääpiökokoiset leijonankidat olivat päättäneet ottaa asterista mallia. Niinpä siirsin asterin leijonankitojen kanssa samaan ruukkuun ja jos ne vielä jaksavat aukoa nuppujaan, niin siinähän on sitten hetkeksi aikaa ilmainen syysistutus ulko-oven luokse.

Asterista kasvoi kesän aikana yli puolen metrin korkuinen.

Sain vihdoin istutettua loput kukkasipulit. Eihän niitä määrällisesti kovin paljoa ollut mutta kylmään ja märkään maahan istuttaminen ei ole koskaan kovin kivaa. Nyt ei ollut edes tyhjää mullosta, vaan joutui väistelemään niin perennoja kuin aikaisemmin istutettuja kukkasipuleita. Käteen tarttui vielä heräteostoksena pussillinen ripsureunaista tulppaani 'Queenslandia', vaikka kuinka koetin vastustaa kiusausta. Piti ostaa vain palsternakan siemeniä syyskylvöjä varten mutta eihän niitä löytynyt enää keskustan kaupoista. Kunhan ajelen seuraavan kerran puutarhaliikkeen ohi, pitää käydä sieltä etsimässä. Muistiinpanojeni mukaan olin hankkinut 'Queenslandia' vuosia sitten yhden pussillisen mutta ne eivät koskaan edes nousseet. Olikohan silloin huono talvi vai myyräkö ne vei? Toivon, että nämä uudet kukkisivat kiltisti ensi keväänä.

Maustesahramien muutto.

En huomannut maustesahrameita istuttaessani yhtään katsoa pussista kukinta-aikaa eikä mieleeni tietenkään tullut se, että ne voisivat kukkia kevään sijasta syksyllä. Koska niille valitsemani paikka sopi myös loistavasti ripsureunatulppaaneille, päätin niitä istuttaessani kaivaa ruukkuun kaikki vastaan tulevat maustesahramin mukulat. Yli puolet niistä löytyikin ja loput saavat jäädä maahan. Siinäpä sitten näkee, pärjäävätkö ne ollenkaan täällä ulkona. Ruukkuistutuksen saa varjeltua pakkasilta ja hyvällä tuurilla saan nähdä niiden kukkivankin. Ainakin lupaavan näköisiä piippoja niistä oli jo nousemassa ja melkein jokainen oli alkanut tehdä juuriakin.

Syysasteri 'Patricia Ballard' kukkii komeasti eikä hätkähtänyt pakkastakaan.

Täällä on lämpömittari näyttänyt useammankin kerran aamulla nollaa mutta maa ei ole ollut vielä kuurassa eivätkä kasvit ole paleltuneet. Nyt alkuviikosta oli sitten yhtenä aamuna pari astetta pakkasta ja maa kevyesti kuurassa. Se riitti ruskistamaan hortensiat melkein kokonaan ja kun keskiviikkoiltana lämpötila tipahti -4 asteeseen, meni paljon muutakin ruskeaksi. Torstaiaamuna ei kuitenkaan ollut kaunista kuuran kimmellystä pakkasaamussa, vaan ikkunasta kurkistajaa tervehti harmaansynkeä vesisade. Vaikka moni kasvi paleltui, syysasteri 'Patricia Ballard' kukkii edelleen upeasti ja se jopa näkyy aika hyvin keittiön ikkunastakin nyt kun pionien ruskettuneet varret on leikattu pois edestä.

Tarhaviinikärhö 'Etoile Violette' on nurin toista kertaa tänä syksynä.

Arvasin jo ensimmäistä kertaa kärhöpylvästä pystyyn kammetessani, että se ei tule pysymään yhtään kovemmalla tuulella pystyssä. En vain saanut telineen jalkoja upotettua riittävän syvälle, kun piti varoa kärhöjä ja kaikkia muita kasveja. Niin siinä sitten kävi, että tuli toinen tuulinen päivä ja kärhö kaatui uudelleen. Tällä kertaa tuulen suunta ei ollutkaan suoraan kadulta, vaan joku tuulenpyörre oli kiepsauttanut kärhöt aidan päälle. En enää yrittänytkään nostaa niitä pystyyn, sillä aidan päällä retkottaessaan kukat olivat oikeastaan aika kivan näköisiä. Leikkaan kärhöt matalaksi ja kaivan tuen kunnolla paikoilleen kunhan kukat ja lehdet rähjääntyvät.

Puistoatsalea 'Illusia' on nyt kirkkaan oranssi.

Kanadanatsalea meni keltaiseksi.

Jostain syystä meillä moni kasvi on ottanut tänä vuonna keltaisemman syysvärin kuin normaalisti. 'Illusiankin' ruska on ollut aiemmin punaisempi ja kanadanatsalean ruska keltaisen sijaan oranssi. Pensasmustikoissakaan ei ole ollut yleensä juuri lainkaan keltaista. Naapurin marja-aronia-aita sentään hehkui punaisena ennen kuin tuuli tempoi suurimman osan lehdistä pois. Toukokuussa hankkimani japaninverivaahteran ruskaa en ehtinyt nähdä täydellisenä lainkaan, sillä sen lehdet karisivat ensimmäisen pakkasyön saavuttua. Ennen hallaa vasta muutama lehti oli muuttunut heleämmän punaiseksi. Hieman säikähdin, kun kauempaa en enää nähnytkään tummanpunaista vaahterapensasta mutta lähemmäs päästyäni selvisi, että jäniksen sijaan halla olikin äkillisen katoamisen takana. Lehdet löytyivät vaahteran juurelta ja oksat olivat koskemattomia.

Japaninverivaahteran ruska ei ehtinyt tätä komeammaksi ennen pakkasia.

Tänä vuonna en myöskään unohtanut pelargoneja pakkasen armoille, vaan ne ovat olleet ulkoeteisessä ensimmäisestä läheltä nollaa liipanneesta yöstä lähtien. Nyt sain aikaiseksi jopa siistiä niistä huonot lehdet ja kukat pois, ja asetella ruukut lopullisille talvetuspaikoilleen. Loput ritarinkukat toin eteisestä sisälle, sillä ne eivät näyttäneet siltä, että olisivat vielä millekään lepokaudelle rupeamassa toisin kuin kaksi aiemmin paperipussiin nostettua kaveriaan. Saavat nyt kasvatella lehtiään kasvivalon alla lämpimämmässä. Hyvällä tuurilla saattavat jopa innostua kukkimaan kun saivat kuitenkin melko pitkän viileän kauden eteisessä. Katsotaan, kuinka käy.

Syyshortensia 'Vanille Fraisen' vieressä kasvava loistokärhö 'Kaiser' ei ehtinyt kukkia tänä vuonna.

Muutama loistokärhöistä nukkui tänä vuonna niin pitkään, että niille tuli kiire kukinnan kanssa. 'Kaiser' heräsi vain pikkuisen normaalia myöhemmin mutta se ei jostain syystä innnostunut lainkaan nuppuilemaan. 'Warszawska Nike' heräsi myöhään mutta pinnisteli silti muutamia kukkia nopeasti ja ehti lopettaakin kukinnan ennen syyskylmiä. 'Miss Bateman' ei vitkutellut kovin pitkään mutta silti se ei ole suostunut näyttämään nupun nuppua. Myöhään heinäkuussa herännyt 'Voluceau' otti kunnon loppukirin ja kasvatti hyvin mittaa versoilleen mutta sai vasta muutaman kukan auki ennen pakkasia. Nuppuja olisi ollut vaikka miten runsaaseen kukintaan. Jos lämmintä vain riittää, ainakin osa sen nupuista ehtii varmasti vielä aueta, sillä ne olivat saaneet hyvin suojaa syyshortensia 'Prim Whiten' tuuheasta kasvustosta ja näyttivät siltä, ettei pakkanen ollut vikuuttanut niitä laisinkaan.

Yksi 'Voluceaun' versoista ehti syyshortensian päälle saakka.

Aika monesta kärhöstä löytyy vielä nuppuja ja jopa pakkasesta selvinneitä kukkiakin. Joukossa on toki niitä pakkasenpuremiakin eivätkä kärhöt enää ole kovin edustuskelpoisen näköisiä. Päivän kärhöksi otin kuitenkin sen, joka on vielä hyvinkin katseenkestävä. Loistokärhö 'Ville de Lyon' on meillä ollut useampanakin vuonna viimeisten joukossa eikä tämä vuosi tehnyt poikkeusta. Ville heräili hitusen myöhemmin kuin useimmat muut kärhöistäni mutta ei kuitenkaan ollut viimeisimpien heräilijöiden joukossa. Siitä huolimatta sillä kesti pisimpään saada ensimmäiset kukkansa auki. Jopa edellä mainittu 'Voluceau' ehti nipin napin saada yhden kukan auki ennen Villeä. Onneksi Villellä on suojaisa paikka metsän laidassa. Vaikka senkin lehdet ja kukat olivat kevyessä kuurassa muita tämän jutun kuurakuvia ottaessani, kuuraa oli selvästi vähemmän sen lähettyvillä kuin parin edellisen kuvan maisemissa.

Loistokärhö 'Ville de Lyon' on vielä hehkeänä.

Syyspuuhat jatkuvat vielä, jos vain säät sallivat. Jänisverkkojen laittoakin jo harkitsin mutta en saanut inspiraatiota aikaiseksi. Toivottavasti inspiraatio löytyy ennen kuin maa on roudassa. Pakkasessa ei ole kiva näprätä verkkoja paikoilleen. Sitä on nimittäin tullut testattua useamminkin kuin kerran.