Marraskuun ensimmäisiä pihapuuhia

Tarhakeijunkukka 'Green Spice' ja purppuraheisiangervo 'Tiny Wine'.

Mieli tekisi valittaa harmaudesta ja pimeydestä mutta nyt ei sentään ole satanut pariin vuorokauteen. Asiat voisivat siis olla kehnomminkin. En onnistunut sunnuntaina edes kastelemaan puutarhahanskojani viimeisiä puutarhan syystöitä puuhastellessani, sillä lauantaina satoi vain kevyesti puoliltapäivin ja tuuli ehti kuivattaa enimmät ennen kuin ehdin sunnuntaina puutarhaan. Nyt puuttuu verkot enää yhdeltä luumupuulta ja osittain takapihan atsaleoilta. Hämärä laskeutuu jo sen verran varhain, että tummien verkkojen kiinnittely hidastui huomattavasti. Niinpä atsaleahäkkiin jäi yhdelle sivulle puolentoista metrin aukko, kun varastosta hakemani verkonpätkä ei riittänytkään koko ryhmän ympäri. Luotan siihen, että jänikset eivät ole vielä suuntaamassa kuola suupielistä valuen atsaleojeni kimppuun.

Majapenkkiä ja suota.

Majapenkin komeasti punastelevaa purppuraheisiangervoa ihastellessani pohdin, suojaisinko alppikärhöjä rusakoilta vai en. Suunnittelin leikkaavani ne ensi kesänä kukinnan jälkeen alas, sillä niiden alaosat ovat jo kaljuuntuneet. Lisäksi niihin alkoi elokuussa tulla jotain sienitautia, joka rusketti paljon lehtiä. Kosteat säät olivat varmasti pääsyynä mutta taidanpa nyt jättää majapenkin alppikärhöt pupuille talvievääksi. Tyvialueet kyllä suojaan jotenkin, etteivät ihan maanrajasta käy parturoimassa. Eivät kärhöt tänäkään vuonna kovin kunnolla kukkineet, joten kestän kyllä ensi kesänkin kukkimattomuuden.

Viimeinen heräteostos.

En päässyt sittenkään ilman heräteostosta puutarhaliikkeestä pihalle. Tarkoitus oli käydä vain katsomassa, löytyisikö sieltä vielä porkkanansiemeniä. Suunnitelmissa oli kokeilla taas kerran vihannesten syyskylvöjä. Löysin torista maatiaispalsternakka 'Muuruveden' siemeniä ja ne oli ainakin tarkoitus kylvää palstalle kunhan sää näyttää kääntyvän pakkaselle. Porkkanan siemeniä olisi kannattanut ostaa varmaan jo kesällä syksyn tarpeita varten varastoon mutta enpä tajunnut. Aika usein siemeniä on syksyllä ollut puoleen hintaan myynnissä mutta eipä niitä tänä syksynä joka paikasta löytynytkään. Yhden pussin jotain naposteluporkkanaa löysin, joten sillä mennään. Samalla reissulla mukaan tarttuneet vaaleanpunaiset mustalaukat istutin kukkapenkkiin Karon toimiessa ansiokkaasti kanankakan laadunvalvojana.

Sellerin lehtiä kuivatukseen menossa.

Kasvimaa tyhjeni viikonlopun aikana viimeisistä kahdesta purjosta ja yhdestä selleristä. Kummastakaan ei järin paljoa syötävää irronnut, sillä purjot keskittyivät tänä vuonna kukkimiseen ja selleri oli alusta lähtien säälittävä rääpäle. Mukulasta kasvoi hädin tuskin nyrkkini kokoinen ja kuorittuna siitä jää jäljelle ehkä puolikkaan nyrkin kokoinen palanen. Lehtimassaa siinä oli jonkun verran mutta lopulta kuivattavaksi kelpaavia lehtiä tuli selvästi alle puolikas uunipellillinen. Lokakuussa oli vähän liikaa pakkasasteita, vaikka selleri kestääkin syksypuolella hyvin hallaa. Viisas olisi nostanut mokoman kasvin ylös ennen pakkasia mutta minä otin riskin ja hävisin.

Nuppuja!

Siemenestä keväällä 2021 kasvatetuista alppiruusuista kahdessa isoimmassa näkyy nyt selvästi nuppusilmuja. Kuvassa olevassa metrin korkuisessa puskassa selviä nuppuja oli kolme ja terhakat lehtisilmut jokaisessa muussa latvassa. Polvenkorkuisessa kaverissa nuppuja taisi olla kaksi ja muissa latvoissa lehtisilmuja. Yhden pienemmän erästä silmua tutkin hyvin pitkään, voisiko siinäkin olla kehittymässä nuppu mutta luultavasti se on kuitenkin lehtisilmu. Nyt toivon lämpötilojen puolesta tasaista, sopivan runsaslumista talvea, jotta ensi keväänä pääsisi vihdoin näkemään näiden projektien ensikukinnan.

Huonekasvien pesupäivä.

Kummasti ne huonekasvienkin lehdet pölyyntyvät. Nyt kun on niin pimeää, ajattelin kasvien saavan vähäisestä valosta paremmin hyötyä puhtailla lehdillä. Huonovointisen näköinen Pampula2 (=sirovuoripalmu) on parin kuukauden takainen taimiston hävikkilootan löytö. Pampula1:n tarina löytyy täältä. Koska sain elvytettyä hetkellisesti ykkösenkin eloon, niin ajattelin tämän kakkostapauksenkin selviävän kunhan se saa vähän aikaa hellää hoivaa. Tosi fiksua ostaa jo valmiiksi viimeisiään vetelevä huonekasvi talven alla mutta eipä tuosta montaa kolikkoa lompakko keventynyt. Laitoin kasvivalonkin joka tapauksessa tulilatvoja varten, joten palmunrääpäle saa nyt viettää aikaansa joulukukkien kaverina. Aloitin taas tulilatvojen valo-pimeä-hoidot päämääränä komea kukinta jouluksi. Todellisuus voi olla jotain muuta. Valkokirjava pilkkulehti (?) tuli viime joulun jälkeen aleen laitetusta jouluasetelmasta ja se on kasvanut oikein mukavasti vuoden aikana. Kiva kasvi.

Katuremppa lähestyy.

Pihakatumme saneeraus on edennyt arkipäivinä muutaman metrin meitä kohti ja ilmeisesti loppuviikosta emme pääse enää ajamaan autolla omaan pihaan. Viime viikollakin joutui auton kääntämään omalla pihalla ympäri tai vaihtoehtoisesti peruuttamaan pitkän ja mutkaisen matkan naapurin pihalle, josta pääsi sitten lähtemään etuperin. Kerran peruutin iltamyöhään pilkkopimeässä naapurin pihalta omalle pihalle, jotta pääsisin aamulla lähtemään kotoa etuperin. Sen jälkeen totesin, että venkslailen autoa jatkossa ympäri mieluummin päivänvalossa. Onhan meillä vielä nurmialuetta etupihalla, niin ei tarvitse kukkapenkeissä ajella. Kuvan monttu oli täytetty tämän päivän aikana, joten nyt pääsee taas entiseen malliin peruuttamaan kadun päähän ja kääntämään auton siinä ympäri. Seuraavat pari päivää työpoppoo asentaa kuulemma katuvalaistusta aikaisemmin valmistuneelle kadunpätkälle. Kivikkorinteen juurella ollut valotolppa lähti jo viikkokausia sitten nätisti irti. Näin ikkunasta, kun kaivuri nappasi tolpasta kiinni ja nosti sen ylös kuin rikkaruohon konsanaan. Ei olisi varmaan tarvinnut edes siirtää kasveja tai kiviä turvaan, sillä paikalle jäi vain tolpan juuren kokoinen kuoppa, jonka kaivurikuski oli täyttänyt siististi murskeella.

Rinne turvassa.

Uusi katulamppu tulee toiselle puolelle kadun päätä, jotta se ei olisi ihan naapurin ikkunan edessä. Niinpä saan jatkossa kuvata kivikkorinnettä ja etupihan kukkapenkkejä ilman maisemia rumentavaa valotolppaa. Samalla tosin joudumme luultavasti harkitsemaan jonkinlaista pihavalaistusta kun katuvalo ei enää valaisekaan koko etupihaamme. Kivikkorinne on joka tapauksessa turvassa ja kysäisinpä muuten joltain paikalla pyörähtäneen pomon tapaiselta, olisiko tähän kadun päähän mahdollista saada viheralueiden viimeistelyvaiheessa mullan sijaan jotain hiekkaisempaa kasvualustaa ketokasveja varten. Sanoivat, että kyllä se vaan passaa. Katsotaan, muistavatko enää sitten kun siihen työvaiheeseen saakka pääsevät ja tuleeko sinne kuorma salaojahiekkaa vai mursketta. Aion joka tapauksessa laittaa talvella hankikylvöön loputkin varastoissa pyörivät ketokasvien siemenet, niin on sitten taimia, millä täyttää joutoalue. Viimetalviset kissankellot, ketoruusuruohot ja ketoneilikat ovatkin kasvaneet hienosti kesän aikana, joten ensi kesäksi kadun päähän saa jo pikkuisen kukintaakin.

Kausivalot ja havut keittiön ikkunoiden alla.

Laitoin viikonloppuna taas pelargonilaatikoiden tilalle pihdan oksia ja valosarjat etupihan pimeyttä karkottamaan. Pari naapuriakin oli laittanut valosarjoja pihoilleen jo pari-kolme viikkoa sitten. Kummasti tuo pilkkopimeä katu vuoden pimeimpään vuodenaikaan houkuttelee kausivalojen virittelyyn. Ehkä saan ensi viikonloppuna inspiraation laittaa hieman valoja takapihallekin.