Lempi ja kumppanit

Taas saapui se aika vuodesta, kun valkosipulinkynnet sujahtavat mullan alle odottamaan kevättä. Omat valkosipulini ehtivät kuivua varastossa noston jälkeen vajaat pari kuukautta ja tarkan syynin jälkeen maahan päätyivät syyskuun lopussa vain isoimmat ja parhaimmat kynnet. Aleksandra eli luultavasti oikealta nimeltään Iso venäläinen on takuuvarma sadontuottaja. Samantyyppinen Marjatta on yhtä varma. Maahan päätyi myös muutama vuosi sitten puutarhaliikkeestä hankkimani 'Messidor', joka tuotti vasta tänä syksynä ensimmäistä kertaa ihan kohtuullisen hyvän sadon. Se on siis vihdoin kotiutunut nelosvyöhykkeen kasvuolosuhteisiin. Tämän syksyn hankintoja ovat 'Thermidrome', 'Primor' ja 'Germidour', joilta en vielä odota suuria ensi vuonna. Ulkomaalaisilla kun voi mennä hetki totutellessa kylmän pohjolan oloihin.

Kaupasta ostettu 'Primor' oli jo lähtenyt kasvuun, mikä ei välttämättä ole kovin hyvä juttu.

Mutta kuka onkaan Lempi? Viime syksynä löysin itusilmurivistä poikkeuksellisen valkokuorisia valkosipuleita, joiden kynsien kuorissa oli hentoa vaaleanpunaista. Noilla minun vanhoilla valkosipuleillani on aina ollut uloimmissa kuorissa nostohetkellä punertavia tai violetteja juovia mutta nämä uudet löydöt olivat täysin valkoisia. Päätin merkitä ne tarkasti ja seurata, kasvaako niistä tänä vuonna samanlaisia. Jo valkkareita nostaessa kävi ilmi, että kaikki olivat ulkokuoreltaan kauniisti luunvalkoisia ja kun perkasin raapeja istutusta varten, sisältä paljastui taas hurmaavasti punastuneita kynsiä. Valikoin tänä vuonna kaikkein kauneimman sävyiset kynnet maahan istutettavaksi ja annoin tälle uudelle valkosipulille nimeksi Lempi.

Pikkuiset Lempit ja vasemmassa alanurkassa verrokkina yhden emoehdokkaan normikokoinen kynsi.

Maultaan Lempi on nimensä veroinen: lempeän valkosipulinen ilman ärhäkkää poltetta. Herkempien aromien makupariksi sopiva valkkari. Tänä vuonna Lempin raapit jäivät vielä suht pieniksi, vaikka kokoa olikin vähintään tuplasti enemmän kuin viime syksynä. Nyt isoimmat kynnet olivat kuitenkin jo melkein saman kokoisia kuin ostovalkkareiden pienemmät kynnet, joten ensi vuodeksi odotan Lempistäkin jo ihan kunnollisen kokoista satoa. Aika näyttää, pysyvätkö Lempin ominaisuudet samana myös tulevina vuosina vai varttuuko siitä aikanaan emonsa (Aleksandra/Iso venäläinen/joku muu) kaltainen vahva ja ärhäkkä valkosipuli.

Viime vuoden Lempit vasemmalla, tämän vuoden oikealla. Eri valaistuksessa kuvattu.

Koska viljelypalstalle saakin tehdä syyskylvöjä, päätin ottaa riskin ja istuttaa sinne osan valkosipuleista. Luultavasti valkosipulit viihtyvät siellä hyvin kesällä mutta syksyn ja talven aikana kosteus voi olla ongelma. Kokeilemalla se selviää. Ensimmäisenä toimenpiteenä lastasin autoon kolme 45-50 litran säkillistä kompostimultaa. Kukin säkki painoi varmasti kaksikymmentä kiloa, sillä ainakaan meillä kompostimulta ei ollut mitään rutikuivaa höttöä. Siinäpä sitä oli kantamista kerrakseen, sillä parkkipaikalta on täyden multasäkin kanssa 168 askelta palstamme laidalle. Metreissä matkaa lienee himppasen päälle sata. Jostain syystä matka tuntui siedettävämmältä askelia laskien. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että vein palsternakoille kaavailemaani penkkiin toisella reissulla vielä neljä säkillistä kompostimultaa. Melkein kadutti niitä säkkejä raahatessa.

Pieni väriero palstan mullalla ja kompostitavaralla...

Kosteana (tai oikeastaan melko märkänä) palstan multa oli aika helposti lapioitavissa, vaikka painavaahan se tietysti oli käännellä. Lapio kuitenkin upposi suht helposti maahan toisin kuin alkukesällä, jolloin sai tehdä ihan tosissaan töitä, jotta sai terän upotettua edes viidentoista sentin syvyydelle. Korotin molempia penkkejä jonkun verran ja kaivoin käytävien kohtia syvemmälle, jotta märkyydestä ei tulisi ongelmaa syksyn mittaan. Palsternakkapenkin käänsin reilun lapionpiston syvyydeltä ja yritin saada kompostimultaa mahdollisimman tasaisesti koko kasvualustaan. Nyt penkki saa odotella rauhassa kylvöhetkeä. Valkosipulipenkkiä en kääntänyt yhtä syvältä mutta korkeutta tuli sillekin toivon mukaan riittävästi.

Taaempana palsternakkapenkki, valkosipulit kepeillä ja naruilla merkityllä alueella, jota aloitin jo laajentamaankin.

Jälkeenpäin mietin, että tulipa laitettua hieman eri mittasuhteessa kompostia palstalle kuin kotona oleviin valkosipulipenkkeihin. Kotona menee suunnilleen ämpärillinen kompostimultaa 8-10 kynnelle, palstalle upposi ämpärillinen noin kolmea kynttä kohti. Palstalla tosin möyhensin suurimman osan kompostimullasta koko kasvualustaan ja itse valkosipulien istutusuraan tuli aikalailla saman verran kompostia kuin kotonakin. Eihän niitä nyt kai pelkässä kompostimullassa kannatakaan kasvattaa? Laitoin valkosipulirivien päälle vielä palstalta tullutta kasvijätettä matojen myllättäväksi.

Kuvausta edeltävänä päivänä oli satanut noin 20mm ja kulkuväylät olivat muuttuneet ojiksi.

Toivottavasti kohopenkit riittävät pitämään valkosipulit turvassa vedenpaisumukselta. Aika huonosti tuo palstan pohjamaa näyttää nimittäin läpäisevän vettä. Melkein laitoin jo tämän jutun otsikoksikin "Lempi ja kumpparit" tulvakuvia katsellessa ja sateen kohinaa kuunnellessa. Istutin kyllä sen verran paljon valkkareita, ettei haittaa, jos ihan jokainen ei edes lähtisi kasvuun tai raapit jäisivät pienemmiksi kuin tänä vuonna. Palstalle meni viittä lajiketta yhteensä 40 kynttä ja kotipihan kasvimaalle seitsemästä lajikkeesta yhteensä 44 kynttä ja lisäksi 22 pikkusipulia viime vuoden itusilmuista tai tämänvuotisista varsisilmuista. Ihan minipieniä itusilmuja en istuttanut lainkaan, joten noista pikkusipuleistakin pitäisi ensi vuonna tulla jo syötävän kokoisia raapeja. Tänä vuonna valkosipuleita oli kasvamassa 60kpl, joten jonkun verran tuli taas lisättyä niiden määrää. Lienee sanomattakin selvää, että meillä tykätään valkosipulista.