Viisivuotiskatsaus

Välillä on hyvä pysähtyä tarkastelemaan, mitä sitä onkaan tullut puutarhassa tehtyä pidemmällä ajanjaksolla. Tämä postaus on pyörinyt luonnoksissa puolivalmiina jo syksystä lähtien, mutta sopivaa aikaa sen viimeistelyyn on ollut aika harvakseltaan tarjolla. Halusin koota postaukseen kuvakollaaseja eri puolilta puutarhaa, ja vaikka kuvittelin ottaneeni viime kesänä tarpeeksi monta yleiskuvaa sopivilta suunnilta, niin eipä niitä ihan noin vain löytynytkään satojen kuvien joukosta. Viimein sain kuitenkin väsättyä muutaman paljonpuhuvan kollaasin. Aloitetaan kivikkorinteestä, sillä sen pihaantulija kohtaa meille tullessaan ensimmäisenä. Tai no, sen näkevät ihan kaikki kadulla liikkujat, olivatpa tulossa meille, postilaatikoille tai kelle tahansa neljästä naapuristamme.

Ylävasemmalla on google mapsista löytynyt kuva toukokuulta 2009, muut ovat itse ottamiani. Vanhoista kuvista näkyy, että edellisillä asukkailla on ollut joskus jonkinlainen "kivijuttu" aidanpäädyn kohdalla. Mullos aidan pitkällä sivulla oli tuoksuvatukkaa.

Google mapsista löytyi myös seuraava kuva, josta näkyy kadulta sivupihallemme. Kuva on aika epätarkka, mutta keskellä sivupihaa erottuu puunkanto. Joku naapureista sanoi joskus, että edelliset asukkaat olisivat kaataneet suuren kuusen sivupihalta. Paksuja, lahonneita puunjuuria löytyikin aika paljon kärhökaaripenkkiä kaivaessani. Kuva selittää myös sen, miksi kärhökaaren edustalla nurmikko painui neliömetrin alueelta kuopalle ensimmäisinä vuosina täällä asuessamme: nurmikon alle peitetyt kannon jäänteet siellä vain lahosivat.

Kanto erottuu juuri ja juuri tässä google mapsin katunäkymästä otetussa kuvakaappauksessa (2009).

Tullaan seuraavaksi kadulta pihan puolelle ja katsotaan etupihalta kohti sivupihaa. Talon edustalta on poistettu kummallinen aitapömpeli ja tilalle on tullut pensasryhmä ja leveämpi kulkuväylä, joka ei kylläkään näy enää pensaiden takaa pihan puolelle. Siellä se parin metrin levyinen "lasten moottoritie" kuitenkin on. Kuusen kannon kohdalla näkyy vielä hienoinen kumpare, mutta ei enää kovin suurta kukkulaa. Vuonna 2015 ottamani kuvat on pääasiassa räpsitty 22.4. Lumet ovat melkein kokonaan sulaneet, mutta maisemat eivät vielä viherrä juurikaan.

Emme vieläkään tiedä, mikä tarkoitus tuolla yläkuvien aitaratkaisulla on ollut. Pyykinkuivauspaikka? Vilvoittelupaikka saunan jälkeen?

Jatketaan kierrosta sivupihalle, josta oli hankalin löytää sopivia kuvia. Seuraavan kollaasin vasemmanpuoleiset kuvat on otettu suunnilleen samasta kohdasta, muissa joutuu vähän vaivaamaan aivonystyröitä. Ylärivin keskimmäisen kuvan keskellä näkyy hansaruusupuska, josta hankkiuduin eroon 2016. Kärhökaaripenkki, joka näkyy alarivin keskimmäisessä kuvassa, on aloitettu ruusupuskan poistossa tulleesta kaivannosta. Ruusu oli tuossa Karon, valkoisten leimujen ja kärhöportin väliin jäävällä alueella. Liiterirakennuksen oikealla puolella näkyvä karviaispuska asettuu suunnilleen alakuvassa näkyvien vaaleanpunaisten jaloangervojen kohdalle. Ylärivin oikeanpuoleisen kuvan oikea ylänurkka asettuu alla olevan kuvan heinäseiväsaidan kohdalle. Tarkkaan kun katsotte, niin vuoden 2015 kuvassa (otettu kesäkuussa) hieman keskiviivan oikealla puolella oleva koivu näkyy vuoden 2020 kuvassa keskiviivan vasemmalla puolella siinä, missä on eriväristen kuunliljojen raja.

Kärhökaaripenkin loppuosasta, majapenkistä, marjapensasalueelta, kasvimaalta ja patiolta en saanut aikaiseksi kollaaseja, sillä niistä puuttuivat kokonaan kuvat sellaisista suunnista, mistä olin ne 2015 kuvannut. Yritän muistaa kuvata niitä toukokuussa ja uuden postauksen niistä silloin. Tallustellaan sen sijaan takapihalle, joka koki viime kesänä valtavan myllerryksen ja jäi "pommin jäljiltä" -kuntoon talveksi. Ylärivin kuvissa tilanne huhti- ja kesäkuulta 2015, keskirivissä reunimmaiset touko-kesäkuussa 2020 ja keskimmäinen kuva sekä alarivin kaksi kuvaa syyskuulta 2020. Kiinnitän huomionne ylärivin oikeanpuoleiseen kuvaan. Grillikatoksen vieressä näkyvän monirunkoisen vaahteran kaadoimme ja luiskaan liukumäeksi kallistuneet betonilaatat olen kärrännyt parempaan käyttöön. Sitä en tiedä, miksi edelliset asukkaat ovat laittaneet laatat portaiksi metsään. Ei tuolla suunnalla niin kauniit maisemat tai hyvät marjamaastot ole, että juuri tuosta olisi kannattanut kulkea. Sainpahan laattoja muihin projekteihin ja vaahteran paikalle rehevän varjon istutusalueen.

Takapihan nurmikenttä on kokenut aikamoisen myllerryksen ja muutos jatkuu tänä vuonna.

Vilkaistaan vielä varjokujalle ja palataan takaisin etupihalle. Varjokujalla ei ollut yhtikäs mitään ensimmäisinä vuosina. Aloitin sen tekemisen vasta kesällä 2018 ja pari isompaa muutosta on tulossa vielä tänä vuonna. Ulkorappusen vieressä oli rikkaruohottunut pöheikkö punakoisoa, tarhatyräkkiä ja idänunikkoa. Kaikki lähtivät heti ensimmäisenä kesänä pois ja tilalle tuli kiveystä. Rakensimme myös uudet portaat, sillä vauvanvaunujen kanssa oli todella hankala kulkea ovesta ulos ilman nostoapuria. Viime kesänä laajensin kiveystä ja keltaisen nurkan päivänliljapenkkiä ja nyt odotan jännityksellä, tuliko ratkaisusta onnistunut. Kiveys on sulattanut lunta vauhdilla ja laajennusosan päivänliljat alkavat jo paljastua.

Varjokujan ennen-kuva on otettu aamulla huhtikuun lopussa, jälkeen-kuva ilta-auringossa toukokuun lopussa. Viime kevät oli kylmä, joten kasvua ei hirveästi siellä näy.

Kiitos seurastanne tällä aikamatkalla!